Positiivinen syrjintä

Jatkanpa hieman samalla teemalla kuin taannoisessa suvaitsevaisuuskirjoituksessani. Yhä ja edelleen ymmärrykseni tuolla puolen keikkuva uudistermi, suvaitsevaisuuskonsepti "positiivinen syrjintä", painaa nimittäin mieltäni varsin kovasti. Ei vähiten käytännössä tapahtuvan tosiasiallisen syrjinnän, eikä varsinkaan siihen sisältyvän teoreettisen virheen johdosta.

Kaiken hyvän lisäksi Helsingin kaupungin ohjeistus rekrytointiin rikkoo Suomen perustuslakia. Perustuslain kuudennessa pykälässä sanotaan näin:

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Tästäkin huolimatta Helsingin kaupungin eepos "Rasismin ja etnisen syrjimisen ehkäiseminen Helsingin kaupungin toiminnassa" näyttää suomalaiselle kantaväestön edustajalle keskisormea ilmoittamalla sivulla 4 seuraavalla tavalla:

Etninen tausta ei siten ole merkityksellinen seikka esimerkiksi työhönottotilanteessa.

[...]

Esimerkiksi työhönotossa voidaan ottaa huomioon hakijan etninen tausta palkkaamalla tehtävään työmarkkinoilla aliedustettuun ryhmään kuuluva henkilö, vaikka tämä ei olisi aivan yhtä pätevä kuin paremmin edustettuun ryhmään kuuluva. Positiivinen erityiskohtelu on sallittua, jos siihen on objektiiviset ja perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet ja jos se on oikeassa suhteessa tavoiteltavaan etuun (ks. perustuslain 6§, yhdenvertaisuuslain 7§).

On vähintäänkin härskiä, että aiempi katkelma perustuslaista ja mainittu osuus yhdenvertaisuuslaista löytyvät myös rasisminehkäisyoppaasta.

Kansalaiset: herätkää jo tähän todellisuuteen, jossa valtaapitävät monottavat teitä persuuksille.

Helvetin puutarha -blogia pitävä Jiri Keronen kirjoitti tästä jo aikoinaan varsin mainiosti ja hänen itsensä luvalla siteeraan muutamaa kirjoituksen ydinkohtaa. Päällimmäisenä omissakin mietteissäni on se, että positiivisväritteisestä sanamuodosta huolimatta myös tässä syrjinnän muodossa tapahtuu ihan oikeaa, faktista, syrjintää.

Teoreettinen virhe, eli käytännön lähtökohtainen mahdottomuus, muodostuu juuri tästä. Kaikki syrjintä on kaunokielisestä ilmaisutavasta huolimatta negatiivista, joka sortaa jonkun ryhmän edustajaa. Toistaiseksi kun ei olla alettu eritellä vähemmistöön kohdistuvaa syrjintää negatiiviseksi ja enemmistöön kohdistuvaa positiiviseksi, mutta eiköhän sekin päivä vielä koita.

Tällainen yhä enemmän ja enemmän jalansijaa byrokratiassa saava erityiskohtelu ei palvele edes siitä itselleen etulyöntiaseman saavien etua. Kuten suvaitsevaisuuskirjoitukseenikin Jussi Halla-ahon tekstiä lainasin, on erityisten etnisyyteen, sukupuoleen ja/tai kansalaisuuteen perustuvien kiintiöiden asettaminen omiaan lietsomaan syrjityssä enemmistössä vihaa ja katkeruutta, joista ei ole koskaan etua kenellekään. Nämä ovat juuri ne ainekset, jotka johtavat purkautuessaan rasismiin.

Niin ikään kenenkään etua ei palvele se, ettei ihmisiä kohdella työnhaussa tai sosiaaliturvajärjestelmässä enää yksilöinä vaan erityiskohteluun oikeuttavan tai ei-oikeuttavien ominaisuuksien haltijoina. Ryhmän jäsenenä. Erikseen luodut kiintiöt koskevat, tai niiden toivottaisiin koskevan, erilaisia virka-asemia, joihin saisi siis hakutilanteessa etulyöntiaseman edustamalla tiettyä sukupuolta, etnistä vähemmistöä ja/tai ikäluokkaa.

Tyhmempihän voisi kuvitella, että kaikkien näiden erityiskohteluun oikeuttavien ominaisuuksien haltija löisi muut laudalta heti kättelyssä. Varsinainen osaaminenkin kaiketi puntaroidaan, mutta kuinka kahden vähemmistöominaisuuden omaaminen tasapainottaa vertailua taitavamman, mutta vain yhden ominaisuuden haltijan kanssa? Siinäpä pulmaa kerrakseen. Rasismikammossaan suomalaiset ovat ajaneet itse itsensä selät seinää vasten tilanteeseen, jossa rationaalisia päätöksiä ei ole enää mahdollista tehdä.

Analyysini on helppo ymmärtää turhana kärjistämisenä, mutta siten tällaiset järjettömät ja - tavoitteistaan huolimatta - sortoa ja epätasa-arvoa lietsovat käytänteet pitääkin mielestäni käsitellä. Poliittisesti korrektin totuuden mukaan tosiasiallista syrjintää on ainoastaan sellainen, joka kohdistuu - suorasti tai epäsuorasti - vähemmistön edustajiin. Tällöin unohdetaan se, että myös enemmistön edustajat ovat tasavertaiseen kohteluun oikeutettuja yksilöitä.

Suvaitsevaisuuslasit nokalla aiheuttavat sen, että kaikki ne julki tuodut tosiasiat, jotka ovat kaikessa paikkansapitävyydessään vähemmistöryhmän edustajalle haitaksi, eivät ole faktisia totuuksia. Vastaavasti kaikki ne esitetyt tosiasiat, jotka koituvat vähemmistöryhmän edustajalle eduksi, ovat faktisia totuuksia.

Hieman tätä mukaillen kaikki ne esitetyt seikat, jotka epäävät vähemmistöryhmän edustajaa saavuttamasta työpaikkaa, eivät ole ainakaan totta ja kumpuavat paljolti rasismista. Olivatpa ne totta tai eivät.

Vastaavasti kaikki ne seikat, jotka ilmoitetaan enemmistön edustajan syyksi jäädä ilman työpaikkaa, ovat totuudenmukaisesti osa normaalia hakumenettelyä, jolle ei voi mitään. Sitä sattuu. Aina ei voi voittaa, koska joku on parempi. Sen kanssa pitää oppia elämään jo lapsesta saakka. Olivatpa ne totta tai eivät.

Kuten niin monen muunkin suvaitsevaiston ajaman asian kanssa käy, ei myöskään positiivisella erityiskohtelulla tulla loppujen lopuksi saavuttamaan mitään myönteistä jalosta ajatuksesta huolimatta. Tarkemmin sanottuna ajatus ei tosin ole jaloa nähnytkään, koska sillä pyritään lähtökohtaisesti saavuttamaan jotain syrjimällä. Surullista onkin se, että poliitikot pitävät jalona, mikäli suomalaisia veronmaksajia monotetaan päähän minkä ehditään.

Ironic enough, etnisyyteen, sukupuoleen ja/tai kieleen perustuvaa syrjintää harjoittamalla, eli järjestämällä vähemmistöryhmille kiintiöitä, pyritään auttamaan juuri näitä vähemmistöjä sopeutumisessa. Niiden avulla pyritään ehkäisemään syrjäytymistä.

Jiri Keronen kiteyttikin asian ytimen:

Kiintiöt perustuvat yleensä sukupuoleen, kieleen tai etnisyyteen, eli niihin asioihin, joiden perusteella nimenomaan ei saisi syrjiä.

Ja koska silloin, kun jotain annetaan toisaalle, on se pois jostain toisaalta. Syrjinnäksi tämän tekee se, että ottaminen ja antaminen tapahtuu sukupuolen, kielen ja/tai etnisyyden perusteella. Muussa tapauksessa tapahtuisi normaalia vaihdantataloutta, ansaintalogiikkaa ja resurssien vapaata tasapainottumista. Markkinatalouden luonnollista kiertokulkua.

Aamuvoimistelu jäi väliin, joten taivuttelenpa rautalankaa:

Suomalainen on kansalaisuus. Mies on sukupuoli. Suomen kieli on kieli. Näiden kiistämättömien tosiseikkojen johdosta harrastetaan raakaa ja läpinäkymätöntä syrjintää, mikäli mainittujen ominaisuuksien haltijan ohittaa senegalilainen, ranskankielinen, nainen, nimenomaan siksi, että hän omaa juuri ne ominaisuudet, joita suomalaisella miehellä ei ole.

Asiassa ei olisi mitään ongelmaa, mikäli ei olisi todistettavissa, että kyseessä on kiintiötyöpaikka. Tällöin suomalainen mies ja senegalilainen nainen olisivat samalla lähtöviivalla, heidät arvioitaisiin yksilöinä edustamiensa ryhmien sijaan, eikä mikään ennalta määritelty toista syrjivä ominaisuus olisi kummankaan hakijan eduksi tietotaidon sijaan.

Tasaväkisyys myöskin kannustaisi tällä hetkellä kielivähemmistöön kuuluvia opiskelemaan suomen kieltä kunnolla. Mikäli työpaikkaa hakevilla on tai tulee olemaan mahdollisuus tuudittautua siihen, että juuri vähemmistöstatus tulee auttamaan heidän urakehitystään, on meillä jälleen kerran yksi tapa, jolla valtio passivoi kansalaisia.

Ei ole myöskään loogista, että tietyt ryhmät katsotaan ikään kuin hiljaa hyväksyen huonommiksi kuin toiset ja tämän johdosta valtio ryhtyy auttamaan heitä erityistoimin. Kerosen sanoin kiteytettynä:

Positiivisen syrjinnän taustalla piilee ajatus, että ns. "heikommassa asemassa olevat ryhmät", eli esimerkiksi maahanmuuttajat tai naiset, eivät pärjää omillaan, vaan he tarvitsevat ja vaativat erityiskohtelua ja erityislakeja saavuttaakseen saman aseman kuin muut.

"Sama asema kuin muilla" on sitä paitsi niin ja näin, koska se on keinotekoinen tila. Erityiskohtelua nauttivana potisin huonoa omatuntoa. Kunkin työpaikan kiintiöluonteen todistaminen on toki mahdotonta ja mikäli työpaikatta jäänyt suomalaismies edes epäilisi tällaista, häntä pidettäisiin joko rasistina tai vainoharhaisena. Mieluiten molempina.

Jonkunlaiseen kiintiöön pohjautunee - ja on jo kenties hyvän aikaa pohjautunutkin - jonkin suuruinen osa valtion viroista, mutta vasta viime vuosina asiasta on alettu keskustella. Kiintiöiden muodostamista on alettu vähitellen ehdottaa erinäisiin virkoihin, mutta uskoisin sellaisia pidetyn jo jonkun aikaa.

Sillä, että viranhaltijoissa, kuten vahtimestareina, siistijöinä, keittäjinä, autonkuljettajina ja huoltomiehinä työskentelee sopiva määrä maahanmuuttajia, on toki myönteinen vaikutus siihen, kuinka kantaväestö heihin suhtautuu. Yksinomaan negatiivista suhtautumista sen sijaan aiheuttaa, mikäli työpaikkojen tiedetään annetun kiintiöperusteella tai sellaista on edes syytä epäillä viimeaikaisten uutisten perusteella.

Valtio kärsii todennäköisesti hamaan tulevaisuuteen saakka luottamuspulasta, koska kiintiömenettelyä ollaan ylipäätään ehdoteltu. Tämän johdosta työpaikatta jääneiden kantaväestön edustajien mielessä kytee aina katkera epäilys siitä, että toisen osapuolen valintaan vaikuttivat kiintiössä vaivihkaa määritellyt perusteet. Tällainen keinotekoinen ja näennäinen tasa-arvo ei ole oikeaa tasa-arvoa, perustuuhan se faktiseen syrjintään.

Kuinka härskiksi touhun annetaan mennä ennen kuin siihen havahdutaan oikein tosissaan? On melko selvää, että koska maahanmuuttajien näkyminen valtion viroissa on itseisarvoltaan myönteistä ja ohjaa kansalaisia suhtautumaan maahanmuuttoon myönteisesti, pyrkii suvaitsevaisuusdoktriinin ohjaama valtio ohjaamaan kansalaisten ajatuksia myönteisiksi asettamalla tällaisia mannekiineja näkösälle. Näkyvyys on avainsana. Periaatteessa valtio voisi ainoastaan vaatettaa etnisiä ryhmiä virkapukuihin ja käskeä heitä kulkemaan pitkin kaupunkia touhukkaan näköisinä, jotta ihmiset nyökkäilisivät hyväksyvästi.

Minulle on aivan sama, että minkä etnisen ryhmän edustaja hoitaa hampaani, myy minulle imurin, huoltaa taloyhtiön putket tai lukee televisiouutiset. Tärkeintä on se, että tekijä osaa asiansa. Se, että tietyn vähemmistöstatuksen haltija ohittaa työnhaussa paremman tietotaidon omaavan enemmistön edustajan, ei palvele kenenkään etua. Lopulta siinä kärsii koko Suomen osaamistaso ja kansainvälinen kilpailukyky.

Summa summarum: kiintiöissä ja suojatyöpaikoissa on kauniilla ulkokuorella koristeltu jalo ajatus tehdä hyvää, mutta lopputuloksena on odotettavissa pelkkää potaskaa. Tämä ei ole uutta suvaitsevaisissa tai holhoavissa toimenpiteissä. Ihmisiä ei tulisi aliarvioida. Tekisi mieleni sanoa, että yhteiskunta ohjautuu oikeille uomilleen ilman yltiöpäistä holhoamistakin, mutta ei totuus tietenkään aivan niinkään mene.

Ihmiset ovat joka tapauksessa onnellisempia ja tuntevat olonsa vapaammaksi, kun valtio ei astu liiaksi poikkiteloin lannistamalla selviämisvaistoa, kunnianhimoa, tavoitehakuisuutta, omaa harkintakykyä ja tärkeimpänä: maalaisjärkeä.

Suvaitsevaisuutta suvaitsemattomille

On jo jokseenkin kulunut virsi perustella maahanmuuttoa suvaitsevaisuudella ja vieläpä sen tarkoituksesta riippumatta. Minua ainakin on alkanut viime aikoina turhauttaa yhä enemmän ja enemmän se, että lämmintä syliä tarjotaan väestöryhmille, jotka ovat itse pahimman kaliiperin arkkityyppejä suvaitsemattomuudesta.

Omanlaisensa oppitunnin suvaitsevaisuudesta antoi kolumnissaan Helsingin Sanomien (kuinka yllättävää) toimittaja Johanna Korhonen 11. elokuuta. Kirjoitus on ihan nokkela tai ainakin yrittää olla sitä. Ensimmäisen harjoituksen - luvalla sanoen moniulotteisen - esimerkkihenkilön tarkoitus ei tosin täysin valkene.

Leikin silti tietäväni, mitä Korhonen ajaa takaa. Tämä afrikkalaistaustaisten vanhempien lapsi, körttiläisyyden ja agnostisismin välillä tasapainotteleva henkilö, on itsensä siksi, että kyseisille ominaisuuksille löytyy vastakohtien edustajia, jotka puolestaan havainnoivat nämä mainitut ominaisuudet. Eikö multi-ihminen sitten itse tiedosta itsessään ominaisuuksia, kuten etnistä taustaansa ja elämänkatsomustaan?

Onnekseni tämä tulkinta meni väärin.

Toki juutalainen on juutalainen ilman antisemiittiäkin. Väitteen pointti onkin se, että jos joku on minun silmissäni ennen kaikkea juutalainen – tai ruotsinkielinen tai somali tai homo tai muslimi tai vammainen – vika on minussa, koska en näe mitään muuta.

Olisi huvittavaa tavata ihminen, joka tiedostaa toisen olevan homo, vegaani, norjalainen ja riippuliitäjä, mutta ehdottomasti ennen kaikkea vegaani. Vegaani hän on aivan ylitse muiden. Jos jotain niin vegaani nyt ainakin, herran pieksut sentään.

Korhonen hakenee ihmisten tasapäistämistä. Korhonen haluaa nähdä kaikki yksilöt yhtä arvokkaina ja tärkeinä olentoina. Olen toki itsekin tasa-arvon kannalla, mutta valitettavasti ihmisissä on ja tuleekin olla ominaisuuksia ja piirteitä, joiden mukaan meitä voidaan kategorisoida. Miltä kuulostaisivat CP-vammaiset ja autistit puolustusvoimissa? Entä muslimit työvoimatoimiston osoittamassa työpaikassa palvaamossa sikoja teurastamassa?

Korhosen maalailema herttainen visio kaikista maailman lapsista rotuun ja sukupuoleen katsomatta ystävinä on kuin Pikku G:n kappaleista tai vastaavasti suvaitsevaisuuteen ohjaavista esikoulukerhon hengellisistä veisuista. Tämä on suvaitsevaiseen doktriiniin kuuluva perinteisen jalo ja kaikessa naiiviudessaankin liikuttava johtoajatus.

Tätä tulkintaa ei ole kovin haasteellista tehdä; samoin ei sitä, kenelle kirjoitus on etupäässä suunnattu. Meillehän se, kurttuotsaisille rasistijunteille. Korhosta lainatakseni me huudamme, parumme ja vingumme yksilöiden ominaisuuksista. Tosiasiassa meidän ei tarvitse korottaa ääntämme tai vinkua kuin palosireenit. Normaali äänensävy riittää.

Ääripäiden retoriikasta on aina mielenkiintoista poimia tiettyjä sanavalintoja, joilla pyritään alitajuntaisesti vaikuttamaan siihen, kuinka kohdeyleisö vastaanottaa sanoman. Näinhän toki pyrin itsekin tekemään muun muassa tässäkin kirjoituksessa, eikä siinä ole mitään väärää. Pallo heitetään aina lukijalle ja on tämän sisälukutaidosta kiinni, kuinka kirjoituksen ymmärtää.

On hyvin todennäköistä nähdä kirjoittaja moisista sanavalinnoista johtuen ylimielisenä. Kriittinen ääni on parkumista, vinkumista, mussutusta, pälpätystä, kitisemistä, sössötystä ja milloin mitäkin. Eri mieltä olevia kuvataan joka tapauksessa vähättelevään sävyyn: ei heidän turhanaikaisella mankumisella ole lähtökohtaisesti mitään painoarvoa. Antaa noiden vääräuskoisten ruikuttaa.

Kansalaisuus ja etninen alkuperä ovat "hieman" espoolaisuutta tai ruokatottumuksia mittavampia ihmistä määrittäviä tekijöitä. Etnisyys itsessään koostuu niin monesta muusta huomattavasta osatekijästä, ettei vertaus ole onnistunut.

Suomalaisissa tuntuu riittävän virtaa keiden tahansa "erilaisten" nimeämiseen, luokitteluun ja vainoamiseen. Mitä epävarmempi ihminen, sitä tarmokkaampi luokittelija hän on.

Mitä perustavanlaatuista pahaa on luokitella ihmisiä heidän ominaisuuksiensa mukaan, kunhan ei solvata, sorreta ja väheksytä? Pidän historian tutkimusta ja yhteiskunnan toimintaa huomattavasti helpottavana seikkana kutsua väestöryhmiä peloponnesoslaisiksi, etruskeiksi ja hanteiksi. Kannattaako Korhonen maailmanvaltiota? Tärkeimpänä asiana tiedustelen, että keitä me oikein vainoamme? Minä henkilökohtaisesti en ainakaan vainoa ketään.

En kohdista systemaattista ja perustelematonta vihaa ketään kohtaan turmellakseni toisen/toisten elämää. En vainoa edes somaleita, vaikka Korhonen hengenheimolaisineen katsoisikin minun tekevän niin luettuaan tekstejäni. Minä totean tosiseikkoja, joiden perusteella teen johtopäätöksiä. Sanoin, että etninen tausta sisältää monta osatekijää, joiden mukaan ihmisiä voidaan ja on syytäkin puntaroida. Suvaitsevaiston doktriinille tyypilliseen tapaan tosiasioiden toteaminen nähdään vainona.

Amartya Senin ehdotus on yksinkertainen: Katso ihmistä. Hänessä on kaikki.

Mitä muutakaan voi juuri nobelistilta odottaa kuin humaania ja filosofista sanahelinää. Olisin lukenut mielelläni Korhoselta jonkunlaisen tulkinnan tästä henkevästä sutkautuksesta, vaikkakin koko kirjoitus oli mitä ilmeisimmin tarkoitettu juuri sellaiseksi. Letkautus vain toimi loppukaneettina ja kulminaatiopisteenä.

Yksi asia, mikä suvaitsevaiston tuntuu olevan hankalaa ymmärtää, on se, etteivät muutamat tummaihoiset kansat ole valikoituneet kritiikin kohteeksi sattumalta. Mikäli Suomeen ja muihin länsimaihin kohdistuva sekä haitallinen muuttovirta olisi peräisin Moldovasta, olisi kritiikki täysin samaa. Ei kritiikkiä esitetä siksi, että tarkoituksena olisi vainota nimenomaan tummaihoisia. Ei minua henkilökohtaisesti pelota mikään heidän ulkoisessa olemuksessaan.

Mikäli kritiikin kohteena olisivatkin moldovalaiset, olisi suvaitsevaisto ihmeissään. Nyt rasistit - anteeksi, maahanmuuttokriitkot, jotka ovat erikoistuneet moldovalaisten maahanmuuttoon - vainoavat valkoihoista kansaa!

Suvaitsevaiston, varsinaisten ksenomaanikkojen, on siis hankala käsittää sitä, ettei maahanmuuttoa kritisoivilla ole mitään tummaihoisia, mulatteja, kaukoitäläisiä tai Ville Itäläisiä vastaan. Tavoitteena on kartoittaa sitä, millaisia riskejä sekä ongelmia eri kulttuuriryhmien invaasioon sisältyy, kuinka niiltä voitaisiin välttyä ja miten voitaisiin aikaansaada mahdollisimman tasapainoinen Suomi, jossa kantaväestö on turvattu.

Jos meillä junteilla sanotaan olevan päässämme tietynväriset silmälasit vääristämässä totuutta, ovat sellaiset kiistatta myös ksenomaaneilla. Toinen tapa, jolla suvaitsevaiston näkökenttä mielestäni sumenee, onkin nimittäin aiemmin mainitsemani käsittämätön logiikka ymmärtää tosiseikkojen esittämistä jonkun sortin vainona.

Ksenomaanisessa doktriinissa todennettu väite X on tosi, jos väitteen X todenmukaisuus on etnisten vähemmistöjen tai niiden imagon eduksi. Sangen usein sama(kin) väite X sen sijaan muuttuu epätodeksi, jos sen todenmukaisuudesta on haittaa etnisille vähemmistöille tai näiden imagolle.

Käänteisesti valkoihoisia länsimaalaisia syyllistäessä väitteen X todenmukaisuus on kovaa valuuttaa, mikäli sen todenmukaisuudesta on haittaa heidän imagolleen ja niin edelleen. Halla-ahon kirjoituksesta löytyy lisää mielenkiintoisia havaintoja niin sanotusta suvaitsevaisesta diskurssista. Itse puhuisin mielelläni dogmeista.

Kolmantena tapana mainittakoon tällaista, josta Halla-aho kirjoitti samaisessa tekstissä, tosin jo kolmisen vuotta sitten kansanedustaja Arto Satosen teettämän työperusteista maahanmuuttoa edistävän raportin ilmestyttyä.

"... [m]aahanmuuttajia ei toistaiseksi juurikaan näe viranomaisina. Asenteet maahanmuuttajia kohtaan paranisivat, mikäli suomalaiset kohtaisivat heitä enemmän esimerkiksi terveydenhuollon tehtävissä, poliisin virkapuvussa ja virastoissa." (s. 20)

[...]

"Näkyvillä paikoilla toimivat maahanmuuttajat olisivat myös rohkaiseva signaali muille maahanmuuttajille. Suomi näyttäytyisi maana, jossa menestys ei ole riippuvainen yksilön etnisestä taustasta."

Halla-ahoa lainatakseni hölmömpi voisi kuitenkin kuvitella tästä, että menestys on nimenomaan riippuvainen etnisestä taustasta, koska maahanmuuttajia pitäisi Satosen mukaan ohjata "näkyviin virkoihin" asettamalla kiintiöitä. Tällöin heitä valittaisiin pätevämpien kantaväestön edustajien ohi virkoihin juuri etnisyytensä perusteella. Tässä tapahtuu tosiasiallista rotuun perustuvaa sortoa, josta käy myös ilmi se, että muut etnisyydet kuin suomalaisuus ovat merkittäviä.

Satonen, samoin kuin muutkaan hänen suvaitsevaiset hengenheimolaisensa, eivät ole käsittäneet sitäkään tosiseikkaa, että tällainen menettely nimenomaan on omiaan lisäämään kantaväestön katkeruutta ja sitä myöten myös rasismia. En siis ymmärrä, että mihin Satosen logiikka kantaväestön hyväksynnän kasvusta perustuu, mikäli ottaa huomioon erään suomalaisten suurimmista helmasynneistä, kateuden.

Minä ainakin katkeroidun järjestelmää kohtaan, mikäli tällainen menettely implementoidaan osaksi sitä ja näin ollen tiedostan, että tuttavani James, Yussuf tai Jong saa hakemani työpaikan hyvin todennäköisesti heitä koskevan etnisen etulyöntiaseman, erityismenettelyn, perusteella.

Tiedän kyllä, että mihin perustuu se, etteivät suomalaiset ole etnisyydeltään samanarvoisia. Me olemme tuhmaa kantaväestöä. Juuri meillä on lähtökohtaisesti paremmat edellytykset nousujohtoiseen urakehitykseen kielenhallinnan ja kulttuurintuntemuksen johdosta. Tilannetta tasapainottaessaan suvaitsevaisto syyllistyy, tahallisesti tai tahattomasti, positiiviseen syrjintään, jossa kantaväestön arvo nakataan romukoppaan.

Missä menee suvaitsevaisuuden raja? Minusta sellaisenkin täytyy kulkea jossain muualla kuin punaisena juovana vedessä. Pitääkö suvaita kaikkea mahdollista, jotta voi kutsua itseään suvaitsevaiseksi vai saako asiassa käyttää joitain maalaisjärkeen pohjautuvia kriteereitä? Minua ei ainakaan saada suvaitsemaan väkivaltaisia somaliheimoja, vaikka tapasin etenkin muutama vuosi sitten kutsua itseäni suvaitsevaiseksi paljolti siksi, että hyväksyn eri seksuaalivähemmistöt.

Tässäkin tosin on muutama poikkeus. Jos asiaa väännetään vielä enemmän päälaelleen, voisi kaiketi pitää suvaitsemattomana sitä, etten ymmärrä tai hyväksy suurta osaa eri parafilioista, mukaan luettuina kopro-, nekro- ja pedofilia. Saisiko asiassa soveltaa sitä, mikä on laillista ja mikä ei - saamatta säröä suvaitsevaisuuteensa?

Voisiko joissain tapauksissa soveltaa erästä tämän päivän suosikkitermeistäni, ansaintalogiikkaa? Hyväksyntä ja suvaitseminenkin täytyy ansaita. Vanhoillisia uskovaisia omine virityksineen ei tarvitsisi suvaita, koska he itse ovat sieltä suvaitsemattomimmasta päästä. Myöskään alati toistensa kurkuissa kiinni olevia hutuja ja tutseja ei tarvitse suvaita maailman tappiin saakka.

Korhosen kolumni palautti mieleeni erään maahanmuuttoasenteita koskevan aspektin. Tahallisellakin väärinymmärtämisellä maahanmuuttokriittiselle keskustelulle pyritään saamaan yksinomaan negatiivinen (lue: paheksuttava) konnotaatio, vaikka periaatteessa termi on tyystin neutraali sen suhteen, millaiset odotukset maahanmuuttopolitiikkaan kohdistetaan.

Voisivathan ääntä pitävät kritisoida sitä, ettei Suomi haali ja hyysää maahanmuuttajia alkuunkaan niin paljon kuin pitäisi. Kritiikkiä se sekin on.

Suomen kilpailukyky tulevaisuudessa

Valtioiden paremmuuden vertailuun vielä palatakseni jatkuva maahanmuutto, joka käsittää runsaasti ei-koulutettua porukkaa, tulee pudottamaan Suomen oppimistilastoissa nopeasti alaspäin. Lukutaitoisuus tulee laskemaan noin 100%:sta alle 90%:n varsin pian. Aiempaan kirjoitukseen linkittämäni juttu somalialaisten lukutaidottomuudesta on jo yli puolitoista vuotta vanha, mutta esiin nousee eräs mielenkiintoinen kohta:

Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jorma Vuorio patistaa varautumaan tulijoiden tulvaan jo nyt, sillä koko järjestelmä on rakennettu 2 000 turvapaikanhakijalle.

Ketä Vuorio patisti? Virkamiehiä ja vieläpä mainostelevision verkkosivulla viraston oman sisäisen markkinoinnin sijaan? Vai patistiko hän minua ryhtymään jonkun sortin varotoimiin?

Otteessa on eräs tuotakin merkittävämpi sanoma, mikäli muistamme, että suomalaiset maksavat somalialaisturvapaikanhakijoiden lentoliput. Maahanmuuttovirastossa ollaan helisemässä suurensuuren pakolaistulvan johdosta, koska tulijoiden määrä ylittää jälleen kerran järjestelmälle mitoitetut resurssit.

Mikä tässä on oikeasti se ongelma ja mikä olisi siihen sopivin ratkaisu?

Humaanissa ratkaisussa kehitettäisiin vaikka kivenkolosta lisää työvoimaa, vastaanottokeskuksia ja rahaa lentolippuihin, jotta maahanmuuttoviraston työntekijät saavat patistaa toisiaan sinne tänne kahta kauheammin.

Rationaalisessa ratkaisumallissa pilettejä ei kustanneta yhtään enempää kuin kaksi tuhatta (2000). Ihanteellisimmassa ratkaisussa resurssit tosin skaalattaisiin hieman tuosta kahdesta tuhannesta pienempään mittakaavaan tuhannesti mainituista ja varsin pätevistä syistä.

Yksilöiden tehokkaampi integraatio, kaikessa yksinkertaisuudessaan kysynnän ja tarjonnan laki sekä ghettoutumisen todennäköisesti aiheuttamat konfliktitilanteet.

Härskeimpien turvapaikanhakijoiden kerrotaan tuumineen leppoisasti, että Suomeen tekisi mieli muuttaa, koska meillä on niin laadukas sosiaaliturvajärjestelmä. Somaleja käy tiettävästi jonkunlaisen toimeentulon saavutettuaan synnyinmaassaan tervehtimässä sukulaisiaan ja tälläkin tavalla myönteinen, jopa tavoiteltava, kuva Suomesta kulkeutuu sinne kauas asti.

Ei ketään maahanmuuttajaa voi tietenkään kieltää matkustamasta omaan piikkiinsä sukulaisiaan morjestamaan, jos se on mahdollista, eikä kieltää kertomasta Suomen oloista. Tällainen olisi ilman muuta tuomittavaa ja lähes Pohjois-Korean tyylistä meininkiä, ei enempää eikä vähempää. Jotain asialle on silti tehtävissä.

Suomen elinolosuhteet pysyisivät myönteisinä, elleivät jopa entistä ehompina, mikäli maahanmuutossa alettaisiin nuivan vaalimanifestin mukaisesti edellyttää huomattavasti aktiivisempaa toimintaa integroitumisessa. Valtion takaama laina, jonka takaisinmaksua tietyllä aikavälillä vaadittaisiin pysyvää oleskelulupaa ja kansalaisuutta varten, olisi mielestäni erinomainen esimerkki tällaisesta.

Nykyisen sosiaaliturvan avokätisyys passivoi maahamuuttajia. Niin ikään se passivoi suomalaista kantaväestöä, vaikka teemmekin asiassa melko huomattavan poikkeuksen moneen muuhun etniseen ryhmään kulttuuriperimämme johdosta.

Ei vaadi kummoisia älynlahjoja keksimään esimerkkiä siitä, kuinka passivointi tapahtuu käytännössä. Eivät ihmiset huvikseenkaan tee raskaita ja likaisia töitä, mikäli tietävät saavansa riittävän toimeentulon tekemättä mitään. Tämä korostuu afrikkalaisissa paimentolaiskulttuureissa, kuten somaleissa.

Tulkki Abdulahi Mohammedilla on selkeä selitys maanmiestensä työhaluttomuuteen:

"Kun sataa ja on vihreää ja kamelit lypsävät maitoa, paimentolaisten ei tarvitse rehkiä. He keskustelevat ja rupattelevat ja pelaavat öisin pelejä. Mutta kun kuivuus koittaa, paimentolaiset työskentelevät ankarammin kuin yksikään ruotsalaisviljelijä varmistaakseen, että kamelit, lehmät ja vuohet selviytyvät aavikolla. Kun nämä ihmiset tulevat Ruotsiin, täällä sataa koko ajan - sosiaalitukia, lapsilisiä, asumistukia ja kaikkia muita tukia. Niinpä he käyttäytyvät kuten paimentolaiset silloin, kun sataa ja on vihreää: istuvat ja ottavat rennosti. Ja täällä Ruotsissa voi ottaa rennosti ympäri vuoden, istua kahvilassa ja rupatella. Kun asiat ovat näin hyvin, miksi mennä töihin?"

Lainaus koski ruotsalaisten somaleiden asemaa. Ikävää, että jokaisen Ruotsiin ja Suomeen - samoin kuin minne tahansa muuallekin - muuttaneen somalin kamelit ja aavikko ovat tainneet jäädä kotopuoleen. Kuvaus hahmottaakin etupäässä juuri sitä, millainen somalialainen paimentolaiskulttuuri on - mitä tulee työntekoon.

Osmo Soininvaara, eräs maahanmuuton aisankannattaja, kertoili tämän vuoden maaliskuussa siitä, kuinka hyvin somalialaiset ovat muka kotoututuneet Suomeen nimenomaan heihin kohdistetuista ennakkoluuloista huolimatta.

Suvi Linnanmäki-Koskela Helsingin kaupungin tietokeskuksesta on tutkinut vuosina 1989-93 maahan tulleiden maahanmuuttajien asumisuraa. Varsin moni on vaurastunut mikä näkyy myös asumisoloissa. Noina vuosina Suomeen tulleista somaleista nyt esimerkiksi 36 prosenttia asui vuonna 2007 omistusasunnossa. Iranista ja Afganista tulleista omistusasunnoissa asui peräti 48 prosenttia. Aika hyvin ”lukutaidottamilta kamelinajajilta”, sillä pakolaisilla on harvoin mukanaan pääomaa heidän tullessaan maahan.

Jussi Halla-aho vastaa hänelle kommenttiosiossa:

Sen sijaan huomauttaisin siitä seikasta, että 80-90-lukujen taitteessa saapuneet somalit eivät olleet lukutaidottomia kamelinajajia, eikä sellaista ole kukaan väittänytkään. He olivat Siad Barren virkamies- ja sotilaseliittiä, joka oli toverisopimuksella opiskelemassa Neuvostoliitossa.

Näinä päivinä Suomeen saapuvat somalimaahanmuuttajat sen sijaan ovat kuin ovatkin luku- ja kirjoitustaidottomia. Suomi24:n keskustelupalstalla eräs neropatti tuumi, että väliäkös tuolla, koska niin monessa ammatissa, esimerkiksi siivoajana, pärjää, vaikkei osaisi lukea. Hatarampaa perustelua sille, että somalialaisten maahanmuutto voisikin olla humanitaarisuuden sijaan työperäistä, en ole vielä tähän päivään mennessä kuullut. Eiköhän lukutaito ole yhteiskunnassa yksi ehdottomia perusedellytyksiä hieman muista syistä kuin siksi, että se olisi siivoajan työuran kannalta näennäisen toissijainen. Putkenavaajan levittäminen lattialle Tolun sijaan ei tekisi muutenkaan hyvää jälkeä.

Vielä hieman siitä, kuinka yhteiskunta toimii usein passivoivasti. Työmarkkinatuki on osapuilleen samansuuruinen kuin työttömyyspäivärahakin, joten miksipä perisuomalainen puliukko lähtisi työnhakuun, kun tulee toimeen viinaa juomalla? Vaivannäkö vaatii aina kannustimen, jollainen suomalaisesta sosiaaliturvajärjestelmästä puuttuu. Tällaista tehokkaampaan työnhakujaan puskevaa kannustinta voidaan toki pitää kansalaisten ohjailuna, "Orwell-meininkinä", mutta eittämättä kansantaloudellisesti myönteisenä sellaisena.

Suomi on maailman paras maa!

Kuten huomannette, muutin taas pitkästä aikaa blogin ulkoasua. Nyt tekstin pitäisi olla erityisen miellyttävää lukea värien puolesta ja paljolti myös siksi, että levensin itse tekstipalstaa. Minusta ainakin on ikävä lukea kirjoituksia, joiden palstanleveys on olematon.

Asiaan.

Otsikon mukaisesti yhdysvaltalainen Newsweek (tässä juttua lehden omalta sivulta) rankkasi Suomen kuukausien aikana laatimassaan tutkimuksessa mieluisimmaksi asuinvaltioksi koko maailmassa.

Ykköstitteli ei ole myöskään ensimmäinen laatuaan valtioiden välisessä vertailussa. Onhan tällainen kieltämättä kivaa luettavaa suhteellisen arvovaltaisen lehden ja sen kasaaman raadin laatimasta tutkimuksesta, vaikkei asia noin yksiselitteinen olekaan.

Lehti on pannut sata maata järjestykseen viiden kriteerin perusteella: terveys, taloudellinen dynaamisuus, koulutus, poliittinen ympäristö ja elämänlaatu.

Pakko tähän paremmuuteen lienee myöntyä, vaikka suomalaisesta yhteiskunnasta ja elinoloista yleensäkin tulee valitettua jatkuvasti. Melko pienillä muutoksilla Suomesta saisi joka tapauksessa vielä nykyistäkin miellyttävämmän paikan asua.

Nyt köyhimmätkään suomalaiset eivät kehtaa enää valittaa, koska Suomen erinomaisuudesta on näyttöä. Toki meissä on aika paljonkin sitä vikaa, että kun näinkin hyvään ollaan totuttu, löytyy sitä vikaakin helpommin kuin muinoin pula-aikoina.

Toisaalta pyrkimykset elinolosuhteiden jatkuvaan kehitykseen kääntävät niin sanotun hyvinvointiyhteiskuntamme kurssia entistä jyrkemmin kohti aiemminkin mainitsemaani karhunpalvelusta, jossa elinolojen näennäinen parantaminen on aina siinä määrin pois jostain muualta, ettei varsinaista kehitystä välttämättä edes tapahdu. Talouskasvusta puhuttaessa olisi kieltämättä mukavaa, jos laskutoimituksen lopussa olisi joku kaunis päivä kaikille kelpaava rivi numeroita viivan alla.

"Huolimatta pitkästä talvestaan Suomi on melko mahtava paikka elää - itse asiassa paras", Newsweek kirjoittaa.

Kylmä talvi on sivuseikka, vaikka sen oletetaan vaikuttavan muualta tarkasteltuna yllättävän olennaisesti suomalaisten mielialaan ja hyvinvointiin. No, poiminta YLE:n artikkelista:

Elämänlaadun mittauksessa vertailuarvoja oli useita: sukupuolten tasa-arvo, köyhyydessä elävien vähäisyys, varakkuuden tasainen jakautuminen, itsemurhien määrä, ympäristön tila sekä työssäkäyvien osuus väestöstä. Suomen sijoitus oli neljäs. Edellä olivat Norja, Sveitsi ja Luxemburg.

Kas, siellä ovat itsemurhatkin mukana kriteereissä. Laji, jossa kamppailemme kärkipaikasta Japanin kanssa. Melko erikoista. Tulojen tasaisesta jakautumisesta voisi kyllä olla montaa mieltä ja mikäli asia kansainvälisesti vertailtuna on näin vielä nyt, ei se ole sitä enää pitkään. Niin ikään työssäkäyvien osuus ei ole enää pitkään häävi maahanmuuton lisääntyessä.

On oikeastaan kumma, että Suomi päihitti vertailussa kakkossijalle päätyneen Sveitsin, koska kärkikolmikkoon pääsimme ainoastaan parissa useasta eri kategoriasta. Vertailun lopputulos saatiin aikaan ilmeisesti tasaisuudella, vaikkei ykkössijoja tullut kuin yksi (koulutuksen taso) ja juuri Sveitsi sekä Ruotsi tuntuvat olevan edellä melkein kaikissa muissa kategorioissa, joissa Suomikin toki oli tasaisesti kärjen tuntumassa. No, tiedä häntä, kuinka lopputulos ratkaistiin.

Aiemmin mainittuja vuodenaikoja pätevämpää referenssimateriaalia löytyy minusta tällaisella Google-haulla.

Mikäli juuri ostovoimaa pyritään kasvattamaan, kuten joku voisi kuvitella käyvän talouden nousukaudella, tarkoittaako se samalla luopumista jostain toisesta hyvinvoinnin mittaamiseen käytetystä muuttujasta? Eiköhän. Olisiko joku toinen muuttuja kuitenkin vähemmän tärkeä tässä yhtälössä? Mahdollisesti. Mikäli julkista terveydenhuoltoa nuijitaan jatkossakin yhtä tehokkaasti, saattaa ostovoiman kaltaisella pariteetilla olla ratkaiseva merkitys kansalaisten terveyteen ja hyvinvointiin.

MTV3:n uutislähetyksessä heitettiin ilmoille seuraava kysymys: kuinka todennäköistä on, että Suomi-kuva kirkastuu oikein kertaheitolla Amerikan mantereella? Ainahan meidän on pyrkimys näyttää paremmalta juuri amerikkalaisten silmissä. Kirjeenvaihtaja arveli myötävaikutuksen olevan huomattava ja lisäksi pelkkää Pohjois-Amerikan manteretta laajempi, koska Newsweekillä on maailmanlaajuinen levikki.

Maahanmuutosta puhuttaessa Suomea pidetään asuinpaikkana houkuttelevana ja tämän houkuttelevuuden vähentämistä on esitetty keinona pienentää turvapaikanhakijoiden alati kiihtyvää virtaa. Uskaltaisin väittää, että mikäli juuri kohdemaa joutuu kustantamaan hakijoiden lentoliput, on pakolaisilla melko vähän mahdollisuuksia valita. Köyhimmät kriisialueet ovat muutenkin joukkoviestinten tavoittamattomissa. Lisäksi esimerkiksi somaleista ylivoimaisesti suurin osa on luku- ja kirjoitustaidottomia.

Sinänsä on kyllä harmi, että somalit on nostettu esiin ainoana, vaikkakin todennäköisesti räikeimpänä, esimerkkinä lukutaidottomista ryhmistä. Kirjoitetun informaation sijaan puskaradioa pidetäänkin merkittävänä tekijänä siinä, millainen kuva mistäkin valtiosta nimenomaan asuinpaikkana välitetään köyhiltä alueilta poistumista hinkuville. Suomesta se on kattavan sosiaaliturvan vuoksi myönteinen ja se tiedetään muuallakin. Tästä aiheesta ja paljon muustakin kattavammin täällä.

Yksi valtioiden arvioinnissa käytetty mittari oli niin sanottu poliittinen ympäristö, jota pidän jo käsitteenäkin mielenkiintoisena. Suomessa hyvä veli -järjestelmä, selkärangaton konsensusmeininki, pieni poliittinen eliitti, kabinettipäätökset, hieman tavanomaisesta lahjonnasta poikkeava korruptio, salailu, kiertely, kaartelu ja läpinäkymättömyys näyttelevät yhä niin suurta osaa, etten halua välttämättä edes tietää, kuinka kehnoa politiikkaa muissa länsimaissa harjoitetaan. Puhun juuri muista länsimaista siksi, että sieltä vertailun 50. sijaluvun huonommalta puolelta löytyvät kehitysmaat ovat tässä kaikessa luonnollisesta aivan oma lukunsa.

Viimeisenä asiana lista pienempiä asioita, jotka ovat näin paikallisen silmin omiaan laskemaan sijoitusta ainakin pari pykälää alemmas. Suomi on rajoitusten, kieltojen ja vaikka minkä verojen luvattu maa: mikä ei vielä ole kiellettyä, rajoitettua, yltiöpäisen holhoamisen vuoksi rajusti verotettua tai viranomaisten erityisvalvonnassa, voi hyvinkin olla sitä jo huomenna. Missään muualla rikollisia ei paapota kuin hotelliasukkaita.

Silti asun tällä hetkellä mieluiten Suomessa. Ei maisemanvaihto mitään lopullisesti ratkaise. Ennemmin asustelen täällä ja harrastan rajua kansalaisaktivismia, jolla ei tosin toistaiseksi kuuhun mennä.

Loppukevennyksenä numero yksi on toinen rankingia käsittelevä blogikirjoitus, jonka voisi mieltää vallan mainiosti huonoksi poliittiseksi satiiriksi. Valitettavasti kirjoittaja lienee tuiki tosissaan.

Toinen ja varsin hupaisa loppukevennys löytyy MTV3:n artikkelista:

Suomen taakse jäivät Sveitsi, Ruotsi, Australia, Luxemburg, Norja, Kanada ja Alankomaat. Sadasta mitatusta maasta huonoimmaksi noteerattiin Burkina Faso.

Piikkipaikan saavuttaneen taakse jääneitä valtioita ei ole kovin hankalaa keksiä...

Joka tapauksessa toivon, ettei tästä kirjoituksesta välity synkeä katkeruus ja tikusta väännetyt valittamisen aiheet, vaikka eipä kai tuolta pysty täysin välttymään. Pyrin olemaan realisti hamaan loppuun saakka, vaikka monet väittävätkin (tapauskohtaisesti, tosin) realismilla ja pessimismillä olevan yhtä häilyvän pieni raja kuin neroudella ja hulluudella.

Maahanmuuton vaatimista kustannuksista

Somalialaisten tai muidenkaan turvapaikkaa hakevien perheenyhdistämistapaukset eivät vaatine loppujen lopuksi kovin kummoista käsittelyä. Turvapaikkakeinottelu ja ankkurilapset ovat arkipäivää Suomen nykyisin harjoittamassa maahanmuuttopolitiikassa. Asia on näin paljolti siksi, että Suomen maahanmuuttopolitiikkaa ohjaavat humaanit periaatteet.

Periaatekysymys on myös se, että varsin marginaalisista kustannuksista huolimatta somalialaisten pakolaisten lennättäminen Suomeen on hintavaa puuhaa. Tämä artikkeli hahmottaa ainakin hieman sitä, millaisia työvoimaan perustuvia resursseja maahanmuutto ihan oikeasti aiheuttaa. Jatkuvasti. Päivittäin.

Tämä on nimenomaan periaatekysymys, koska länsimaalaista oikeustajua ohjaavat ensisijaisesti ansaintalogiikka ja oikeudenmukaisuus. Vaikka somalialaisten turvapaikanhakijoiden lentoliikenne vaikuttaa koko valtionbudjettiimme prosentuaalisesti sangen vähän, on koko ilmiö periaatteellisesti väärin.

Jos minä tai naapurin Kivimäki haluamme matkustaa lentokoneella, me varaamme itsellemme maksua vastaan matkalipun haluamastamme matkatoimistosta. Ostotilanteessa saatamme käyttää matkojemme maksamiseen luottokorttia, jonka hankkimiseen vaaditaan taattu tulotaso tai esimerkiksi 90 opintopistettä ammattikorkeakoulusta.

Myös sopimuksen mukaisilla verkkopankkitunnuksilla tämä onnistuu. Yhtään vähempää ei tulisi edellyttää lentomatkaa tarvitsevalta turvapaikanhakijalta. Se sotii suomalaista oikeudenmukaisuutta vastaan ja rankasti.

Somaliassa, Afganistanissa tai Irakissa ei ole kovinkaan laadukasta lentoliikennettä, halpalennoista puhumattakaan. Sellaiseen rehellisellä suomalaisella veronmaksajalla voisi olla mahdollisuus parin kuukauden säästämisen jälkeen. Tästäkin huolimatta somalialaisia turvapaikanhakijoita istutetaan lentokoneeseen suomalaisten veronmaksajien rahoilla, vaikkei matkustajan iästä ole mitään takeita. Se joudutaan todennäköisesti selvittämään Suomessa veronmaksajien rahoista kustannettavalla oikeuslääketieteellisellä tutkimuksella.

Puhutaanpa humaaneista periaatteista. Somalialainen Abdullah ei ole koskaan käynyt oikeastaan missään. Suomen valtion budjetissa on sen verran ylijäämää, että hyvinhän Abdullahin ja vaikka pikkuveljen, Mohammeddahin, voipi lennättää Australiaan. Miksi? Miksi ei, sanovat humaanit kukkahattuperseilijät. Naapurin Kivimäelläkin on auto ja televisio, joten pitäähän somalialaisillekin keksiä vaikka oma-aloitteisesti kaikenlaista vastiketta siitä hyvästä. Eikä vähiten johtuen siitä suuresta kärsimyksestä, jonka he ovat mahdollisesti kokeneet synnyinmaassaan.

Tämähän olisi hyvää ja humaania, eikö totta? Minusta se, että olisi teoriassa mahdollista antaa yläkerrassa asuvalta Sepolta pihalla televisiotta kulkevalle Irmalle Sepon kovalla työllä ansaitsemillaan rahoilla ja vielä osin velaksi ostama laajakuvatelevisio, ei ole humaania. Vaikka toinen taho on näennäisesti paremmin voiva, ei tältä voida varsinkaan vastikkeetta vaatia resursseja.

Muistutan jälleen kerran siitä, ettei yksikään kansainvälinen ihmisoikeussopimus tai muukaan direktiivi sido Suomea kiintiöpakolaisuuteen. Kaikki on viimeistä piirtoa myöten suomalaisten kukkahattupoliitikkojen itsensä, oma-aloitteisesti, keksimää humaania politiikkaa, jolla koetetaan korjata tyystin itse aiheutettua huonoa omatuntoa siitä, että jossain on asiat huonosti.

Ja taas: poloiset somalialaiset (paremmin sanottuna somalit) ovat tulilinjalla. Voi elämän kevät, kuinka me suomalaiset rasistijuntit olemme kaikessa sanoinkuvailemattomassa vainoharhaisuudessamme ajamassa tuota tiettyä luojanluomaa kansalaisuutta kohti sukupuuttoa.

Fakta: Kiristyksiä lakiin
- Hallitus kiristi perheenyhdistämislakeja elokuun alusta lähtien.

Ihan oikein. Tismalleen oikea suunta. En voi käsittää sitä, miksi kyseinen lainsäädäntö on poikennut siitä, millaiseksi sitä ollaan muuttamassa.

- Perheenkokoajan ikä voidaan selvittää oikeuslääketieteellisellä tutkimuksella. Alaikäinen saa oleskeluluvan helpommin ja lähes jokainen alaikäinen myös jättää perheenyhdistämishakemuksen.

Ei voida puhua ainoastaan siitä, että ikä voidaan selvittää kyseisellä mentelmällä. Tämä on välttämätöntä, koska Suomen paljon puhuttua työvoimapulaa paikkaava maahanmuutto käsittää varsin paljolti juuri sellaisia huippuosaaajia, joiden ikä joudutaan todentamaan oikeuslääketieteellisellä tutkimuksella. Ei siis katsomalla passia, jossa henkilön ikä ja kansallisuus näkyisi.

- Kasvattilapsen on täytynyt asua perheessä ennen kasvatusvanhemman Suomeen tuloa. Perheenjäsenet täytyy ilmoittaa Suomeen tullessa.

Pidän tätä vähintään kohtuullisena edellytyksenä.

- Oleskelulupa perhesiteen perusteella voidaan jättää myöntämättä, jos epäillään, että perheenkokoajan oma oleskelulupa perustuu vääriin tietoihin.

Muistutan siitä, että tällaisen perheenkokoajan ikä joudutaan tarkistamaan hyvin usein hampaista. En ole lukenut koskaan hammaslääketiedettä, mutta pidän silti tilannetta todella absurdina. Tässä on tuo aiempi uutinen hieman eri tavalla muotoiltuna ja muutamalla lisätiedolla varustettuna.

Maahanmuuttoviraston hallintoyksikön johtajan Kaarina Koskisen mukaan "tilanne pahenee koko ajan".

Mikäli ylenkatsot maahanmuuttoviranomaista, on tämä hälyttävä kannanotto. Tilanne pahentuu eikä parane, kuten asian luulisi olevan humaanissa monikultturismi-ideologiassamme.

Maahanmuuttoviraston Kaarina Koskinen haluaisi Suomeen Ruotsin mallisen lain, jossa henkilöllisyys on todistettava. Ruotsissa lainmuutos johti perheenyhdistämishakemusten vähentymiseen olemattomiin.

Kaarina Koskinen puhuu järkeä suomalaisten päähän. Suomeen ilmeisesti voimaan astuva laki poikkeaa varsin jyrkästi länsinaapuristamme, josta on saatavissa varsin runsaasti esimerkkejä epäonnistuneesta kotouttamispolitiikasta. Lukutaitoinen nimittäin ymmärtää sen, ettei henkilöllisyyttä ole ollut välttämätöntä todistaa. Jutusta ei käy ilmi se, onko kyse ainoastaan turvapaikanhakijoista, pakolaisstatuksen saaneista sellaisista vai oleskelulupaa hakevista. Nämä pitäisi aina muistaa eritellä omiin ryhmiinsä.

Eikö joku tiennyt sitä, että "kolmannesta maailmasta" tulevien turvapaikanhakijoiden ikä voidaaan ongelmatapauksissa tarkistaa valtion rahoista kustannettavalla oikeuslääketieteellisellä tutkimuksella?

Eikö joku tiennyt sitä, että hammaslääkärit eivät ole kauttaaltaan yltiöhumaaneja maailmanparantajia, jotka suostuvat tekemään kolmannesta maailmasta tuleville turvapaikanhakijoille oikeuslääketieteellisen tutkimuksen omasta pussistaan?

Minusta tuntuu vähitellen siltä, että suomalaisilla yltiöhumaaneilla maahanmuuttopoliitikoilla on kaikkein eniten totuttautumista suomalaiseen lainsäädäntöön ja meidän kansamme logiikkaan perustuvaan oikeustajuun. Sen verran paljon legitiimejä tosiasioita tunnutaan ohitettavan aivan jatkuvasti.

Suomalaisessa ja onneksi edes pääosin logiikkaan pohjautuvassa yhteiskunnassa toimii ansaintaperiaate. Kun hammaslääkäri huoltaa hampaasi, hän on oikeutettu saamaan palkkaa työstään, jonka hallinta on vaatinut pitkän opiskelun. Hammashoidon kaltaiset resurssit eivät ole noin vain annosteltavaa massaa, jota voidaan jakaa täysin vastikkeetta ympäri kyliä.

Niin ikään somalialaisen, afganistanilaisen tai irakilaisen turvapaikanhakijan hyväksi ei yksinkertaisesti voida kauhoa resursseja jostain pohjattomasta kaivosta, jollaiseksi yltiöhumaanit maahanmuuttoviranomaiset tuntuvat kuvittelevan suomalaisten pulittamista verorahoista koostuvan kokonaisuuden. Tämä on yksinkertaisesti fakta, jonka kiertämiseen ei päde humaani periaate, joka on itseisarvoltaan hyve.

Minulla ei ole edelleenkään juuri mitään somalialaisia, Somalian kansalaisia, vastaan. Mikäli maahmuuton todennettavia lieveilmiöitä harjoittavat turvapaikanhakijat olisivat luxemburgilaisia, paraguaylaisia tai naurulaisia, suhtautuisin heihin tismalleen samalla tavalla. Nimenomaan somalialaisia sympatiseeraavien harmiksi minun onkin todettava, että somalialaiset syyllistyvät todennettavasti useiten turvapaikkakeinotteluun ankkurilapsimenettelyn avulla.

Nuiva vaalimanifesti

Kuten jo viime torstaisessa kirjoituksessani ilmoitin, julkaisivat perussuomalaiset vuoden 2011 eduskuntavaaliehdokkaat 24.7.2010 Turussa maahanmuuttopoliittisen manifestin perusteelliseksi vastaukseksi heille, jotka ovat tehneet perussuomalaisesta maahanmuuttopolitiikasta virheellisiä tulkintoja. Lisäksi kirjoitus antaa varsin perusteelliset vastaukset heille, joilla on herännyt muuten vain kysymyksiä agendaa kohtaan.

Niin ikään uskaltauduin lupaamaan heti kättelyssä sen, että tämä manifesti tulee olemaan perusteellinen, järkevästi laadittu, havainnollistavasti perusteltu ja viimeisimpänä suomalaisen kantaväestöön kuuluvan veronmaksajan parhaaksi. Enpä ala ruotia manifestia tarkemmin vaan ilmaisen lyhykäisesti allekirjoittavani sen sisällön täysin. Kehoitan luonnollisesti mitä lämpimimmin lukemaan manifestin ja mielellään myös katsomaan oheiset videomateriaalit läpi.

Turussa lauantaina pidetystä julkistamistilaisuudesta löytyy videomateriaalia alkaen tästä, varakansanedustaja ja perussuomalaisten apulaispuoluesihteeri Vesa-Matti Saarakkalan, avauspuheenvuorosta. Materiaali on jaettu kuuteen eri videoon ja yleisökysymykset vastauksineen löytyvät toiseksi viimeisestä ja viimeisestä osasta.

Hommafoorumin keskustelua manifestista löytyy puolestaan täältä. Muistutan ja korostan, että vaikka keskustelu sijaitsee näennäisen puolueellisella maaperällä, eli Hommaforumilla, ovat myös soraäänet paitsi sallittuja myös tervetulleita mukaan keskusteluun. Muistutan, että perussuomalaisen, hommalaisen, halla-aholaisen jne. periaatteen mukaista on nimenomaan avoin julkinen keskustelu.

Nyt ei muuta kuin odottelemaan, että mihin suuntaan kannatus muuttuu - jos muuttuu - ja kuinka vanhojen puolueiden edustajat sekä maahanmuuttoviranomaiset reagoivat. Erityisesti kuulisin mielelläni kannanottoja Annika Forsanderilta, Astrid Thorsilta ja muilta suvaitsevaistoa edustavilta maahanmuuttoviranomaisilta. Eiköhän sieltä tule löytymään kiihoittamista kansanryhmää/-ryhmiä vastaan

Vuoden 2011 eduskuntavaalien ensimmäinen puheenjohtajatentti

Kaikkihan hoksasivat toki katsoa eilen illalla MTV3:lta tallenteen Porin Suomi Areenassa järjestetystä eduskuntapuolueiden puheenjohtajien tenttikeskustelusta? Ai ette katsoneet vai? No se ei varsinaisesti yllättänyt, vaikka omalta osaltani mainostin ohjelmaa peräti Facebook-statuksessani, jotta olisin saanut edes jonkun kiinnostumaan. Myöskään itse poliittinen keskustelu ei suuremmin yllättänyt.

Puheenjohtajia tenttasivat tuttuun tapaan MTV3:n vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila sekä politiikan ja taloustoimituksen päällikkö Timo Haapala, joista jälkimmäisestä minulla on varsin negatiivisia kokemuksia edellisten eduskuntavaalien ajalta. Nuo tosin ovat jo vanhoja juttuja, joita itsekin käsittelin jo aikoja sitten.

Jonkunasteiseksi ihmeekseni heti alussa otettiin esille todella voimakkaasti Helsingin Pride-kulkuetta vastaan tehty isku. Isku luonnollisesti tuomittiin, mutta keskustelu kääntyi käsittelemään uskonnon asemaa Suomessa ja erityisesti useassa muussa valtiossa, niin Euroopassa kuin jopa uskonnollisesti konservatiivisessa Etelä-Amerikassakin, ratifioitua homoavioliittolakia.

Keskusteluun nousi mukaan myös täysin sukupuolineutraali suhtautuminen avioliittoon ja minun tulkintani mukaan rivien välissä käytiin debattia myös siitä, tulisiko esimerkiksi adoptointiin ja keinohedelmöitykseen ottaa sukupuolineutraali, eli kaikki halukkaat tasapäistävä lähtökohta.

Timo Anttila pyysi perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinia selvittämään monelle kansalaiselle kenties hieman vaikeaselkoista termiä, sukupuolineutraaliutta. Soini tuumasi tähän rehvakkaasti, ettei tuollaisessa termissä olekaan mitään järkeä. Erikoista, koska kyllä minä ymmärrän termin ihan ongelmitta.

Saatiinpa ainakin yksi asia, jossa olen ennemmin peräti Jyrki Kataisen kuin kiihkokatolisen Soinin kannalla. Katainen nimittäin olisi valmis antamaan kaikille seksuaalivähemmistöillekin samat oikeudet ja valmiudet kuin on tällä hetkellä ainoastaan heteropareilla.

Asiasta järjestettiin nopea käsi pystyyn -äänestys. Luonnollisesti sukupuolineutraaliutta vastusti Soinin ohella kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen. Keskustan tuore puheenjohtaja Mari Kiviniemi sen sijaan ei ollut oikein varma, että mihin asentoon käpälänsä asettaisi. Erikseen tiedusteltuna empimiseen saatiin jonkun sortin epämääräinen selitys. Muiden puolueiden johtajat, eli Jutta Urpilainen (sd.), Anni Sinnemäki (vihr.), Paavo Arhinmäki (vas.), Stefan Wallin (rkp.) ja jo mainittu Katainen (kok.) ilmaisivat melko ykskantaan olevansa tasavertaisuuden kannalla.

Joka puolueeseen kuuluu monen eri elämänkatsomuksen sekä seksuaalisen suuntautumisen edustajia ja heidän sijaansa puheenjohtajat edustivat kannanotoissaan turhan voimakkaasti omaa henkilökohtaista mielipidettään. Timo Soinikin olisi voinut asettautua neutraalimmaksi sen sijaan, että tuomitsee pelkän ehdotuksen rungon niinkin suoralta kädeltä. Perussuomalaiset tosin ovat useasti ilmaisseet nojaavansa politiikassaan kristillisiin perusarvoihin ja senkin perusteella Soinin on helppo olla kielteistä mieltä.

Itseäni harmittaa se, kuinka vahvasti näiden kärkipoliitikkojen keskustelua, edustipa se sitten heitä itseään persoonina tai puolueen kannattajia heidän takanaan, leimasi tässä kohtaa uskonnollisuus. Mietiskelin lähetystä katsellessani, että olisiko ilmapiiri toisenlainen, mikäli evankelisluterilaisella ja ortodoksisella kirkolla ei olisi Suomessa nykyisenkaltaista erityisasemaa.

Katsoin aiemmin päivällä Oprah Winfreyn ohjelmaa ja koska tiedossa on, että ohjelmaa katsoo maailmanlaajuisesti satoja miljoonia ihmisiä, oli minusta ikävää koota ohjelmaan soittavia ihmisiä konsultoimaan raati ns. uskonoppineista. Saatiinpa raatiin kuuluneiden pastorin ja rastapäisen kaverin välille suukopua siitä, että onko homoseksuaalisuus Jumalan lahja vai ennemminkin päin vastoin.

Minusta nämä ihmiset eivät tunne vastuutaan esittämällä satojen miljoonien ihmisten katsomassa televisio-ohjelmassa ykskantaan tuollaisia totuuksia. Pastorit ja vaikkapa tohtori Phil ovat epävarmojen kansalaisten silmissä autoritäärisempiä kuin nämä itse älyävätkään ja on ikävää, että vastaukset heitetään soittajille täysin samasta korista. Valitan, etten keksinyt pätevämpääkään analogiaa. Seksuaalivähemmistöjen edustajia voisi kuitenkin rohkaista toimimaan ja yrittämään hakea hyväksyntää yhteiskunnassa rationaalisemminkin kuin pohtimalla sitä, onko homous joku Jumalan lahja. No, nyt puhutaankin Yhdysvalloista, luojan valitsemasta kansasta.

Kuulun IRC-Galleriassa ja Facebookissakin perussuomalaisten kannatusryhmään, mutta en ole silti täysin varauksetta puolueen kannattaja. Kukapa tosin on koskaan maailmanhistorian aikana voinut seisoa täysin kannattamansa puolueen jokaisen linjauksen takana. Seksuaalivähemmistöjä ja uskonnon asemaa käsiteltäessä puolueen linja mukailee vallan liikaa antiikkista ja epäajantasaista valtionkirkkopolitiikkaa.

Tuo on suurin ja kenties ainoa syy sille, miksi ilmoitan kyselijöille olevani "suurimmaksi osaksi perussuomalainen." Tai että "ylivoimaisesti lähimpänä omia poliittisia näkemyksiäni ovat perussuomalaiset." Mikäli olen joku kaunis päivä ehdolla kunnallispolitiikkaan - joka ei muuten ole lainkaan mahdoton ajatus - tulen hakeutumaan perussuomalaisten listalle, mutta sitoutumattomana.

Näin pyrin tekemään jonkunlaisen pesäeron sille, etten allekirjoita kaikkea perussuomalaistenkaan ohjelmasta vaan nojaan itse laatimaani kokonaisuuteen. Luonnostelinhan aikoinaan, noin viisi vuotta sitten, oman puolueen "SRL - Suomen rationaalinen liitto", mutta eipä siitä sen enempää.

Kuten oli odotettavissa, nousi myös maahanmuutto yhdeksi eilisen vaalitentin suurimmista ja eniten keskustelua herättäneistä kysymyksistä.

Kuten jo monessa omassakin kirjoituksessani todettua, on jostain pölähtänyt poliittisen eliitin riesaksi mystinen ryhmä, joka nimittää itseään maahanmuuttokriittikoiksi ja taistelee korrektiuden tuulimyllyjä vastaan. Eräs näistä pelottavista kriitikoista majailee täällä.

Kriitikoiksi esittäytyviä kohtaan langetetaan jatkuvasti harhaluuloja, heidän sanomisiaan tulkitaan riittävän sisälukutaidon puuttuessa väärin ja onpa tällainen väärintulkinta todistetusti helppoa tehdä aivan tahallisestikin. Lisäksi asioita irrotetaan kontekstista siten, että ne saadaan vääristettyä mahdollisimman kielteisiä mielikuvia synnyttäviksi.

Minusta ei kirjoituksiani lukeneena uskoisi, mutta vihaan aivan suunnattomasti jankuttamista. Ei tässä kuitenkaan muutakaan voi, koska yksin aiempiin kirjoituksiin viittaaminen ei tepsi. Siteeraan itseäni tammikuun 14. päivältä vuonna 2009:

Minusta tässä sekoitetaan taas jälleen kerran suoranainen rasismi sekä terve maahanmuuttokriittisyys. Maahanmuuttokriittisyys - ei maahanMUUTTAJAkriittisyys. Kyseessä ei siis ole edelleenkään minkään etnisen vähemmistön kritisointi. Terve kritiikki on eri asia kuin suora solvaaminen ja rasismi. Mikä tässä asiassa on oikeasti niin vaikeaa käsittää?

[...]

Jos joitain ihmisiä kritisoin maahanmuuton tiimoilta, ne ovat Suomen maahanmuuttopolitiikasta vastaavat ihmiset - eivät maahanmuuttajat.

Ja tähän lisäyksenä maahanmuuttokriittisyydessä, eli terveen kriittisessä ja mahdollisimman rationaalisessa tarkastelussa, analysoinnissa sekä keskustelussa EI puhuta samasta asiasta kuin maahanmuuttovastaisuudessa. Vielä vähemmän vastustetaan maahanmuuttajia. Ei maahanmuutto- tai maahanmuuttajavastaisuutta vaan maahanmuuttokriittisyyttä.

Osaa maahanmuuttajaryhmistäkin tosin kritisoidaan ja syystäkin. Nykyisen kaltaisen holtittomuuden sijaan maahanmuuton tulisi olla valikoidumpaa ja mieluiten sellaista, jota ei tarvitsisi avustaa valtion varoista kymmeniä, kymmeniä miljoonia euroja vuodessa.

Suurimpana virheenä ja pahuuden ikeenä, ylitse muiden aiemmin listaamieni, termistö heittää julkisessa keskustelussa jatkuvasti häränpyllyä ja näin kävi myös Kataiselle ja Kiviniemelle eilisessä vaalitentissä. Jälkimmäinen päästi suustaan melkoisen sammakon.

Katalyyttinä tähän oli maahanmuuttokeskustelu, jossa Kiviniemi palasi Eero Heinäluoman (sd.) sanomisiin.

– Se oli flirttailua rasismin kanssa, totesi pääministeri.

Pääoppositiopuolueen johtaja raivostui sanomisesta. Hänen mielestään kyse oli vain siitä, ettei niille aloille tuoda ulkomaista työvoimaa, jossa on ennestään työttömyyttä.

Monen monituisia kielikuvia on tullut viime vuosina luettua, mutta tämä menee aivan sinne kärkikymmenikköön. Flirttailua, eli pientä silmäniskua ja hameen nostelua kohti rasismia. Tulkitsen tämän niin, että Kiviniemi syyttää SDP:tä jostain sen tapaisesta kuin rasististen asenteiden salakavalasta ujuttamisesta vaaliohjelmaan vain keveästi flirttailemalla. Varsinaista rasismin muilutusta tukemalla tietynlaisia asenteita, vaikkei totuus voisi yhtään kauemmaksi mennä.

Vanhas-Masa oli rasismihysteriassaan aivan omaa luokkaansa, mutta eipä ole hänen seuraajansa Kiviniemi pekkaa pahempi. Liekö häntä ohjeistettu tehtäväänsä siirtyessään rasismikortin varsin vapaasta heiluttelusta. Kriitikoiden ja internetin keskustelupalstojen käyttäjien väliseksi sisäpiirivitsiksi onkin muotoutunut suvaitsevaistoa parodioiva vasta-argumentti "koska rasismi/Hitler/natsi".

Esimerkki - joka tosin ei valitettavasti mene kovin kauaksi totuudesta - moisesta parodiallisesta keskustelusta voisi mennä vaikkapa näin:

Henkilö 1: Kuulepa tätä! Myönteisten perheenyhdistämispäätösten lukumäärä kasvoi Suomessa viime vuodesta 70 % somalialaisten turvapaikanhakijoiden keskuudessa.
Henkilö 2: Vai niin, eikös se ihan hyvä juttu?
Henkilö 1: No ei se oikeastaan ole, koska resurssimme eivät tätä menoa riitä paitsi kantaväestön myös maahanmuuttajien huoltamiseen.
Henkilö 2: En usko, monikulttuurisuus on rikkaus ja humaanitaarinen maahanmuuttopolitiikka paitsi edistää sitä, on hyvä.
Henkilö 1: Öh, voisitko hieman tarkentaa?
Henkilö 2: Ei minun tarvitse, koska monikulttuurisuus on rikkaus.
Henkilö 1: Kyllä tätä minusta pitäisi selvittää tarkemmin, koska somalialaislasten turv...
Henkilö 2: Top tykkänään tuollaiset puheet, koska rasismi.

Seuraavaksi henkilö 2 laittaa kädet korvilleen ja huutaa "ÄLÄLÄLÄLLÄLÄ EN KUULE", vaikka henkilö 1 koettaa sinnikkäästi selventää hänelle tilastoja asiasta.

Siteeraanpa jälleen itseäni melko tarkalleen kolmen kuukauden takaa, koska tämä alun perin ex-puheenjohtaja Eero Heinäluoman lausunto nousi vaalitentin suureksi kysymykseksi.

On suoralta kädeltä todella hankalaa keksiä tähänkään tapaukseen yhtään läpinäkyvämpää ilmaisua tai tapaa yhtäällä ylläpitää monikulttuurisuusihannetta vaikka väkisin ja toisaalla leimata Heinäluoma sekä SDP terveine linjauksineen. Jatkuvasti puhutaan siitä, että kriittistä ja julkista keskustelua maahanmuutosta ei pitäisi tukahduttaa.

Eipä kai tästä sen enempää tarvitse jauhaa. Terveen sisälukutaidon ja ymmärryksen tason omaavat ihmiset osaavat erottaa poliitikkojen puheesta epäjohdonmukaisuudet, väärän terminologian, väärän kontekstin käyttää termiä X ja tehdän johtopäätöksen poliitikon kyvyistä. Valitettavasti näiden ihmisten prosentuaalinen osuus on liian pieni muutoksen aikaansaamiseksi.

Kukkahattumummelit ja -papat, kuin myös muut asialle vihkiytymättömät tuumivat vaalitenttilähetystä katsoessaan, että hui, tuoko se nyt oli sitä rassismia, mistä pitäisi pysyä erossa kuin opiaateista konsanaan! Osaanpa tunnistaa jatkossa ja välttää.

Tulevana lauantaina, 24.7.2010, eli ylihuomenna, julistetaan Turussa perussuomalaisten maahanmuuttopoliittinen manifesti ja toivon kaikkia vähänkään puoluetta ksenofobiseksi, rasistiseksi tai muutoin epäilyttäväksi huuhaaksi epäilevää seuraamaan tapausta tarkasti. Julkaistava manifesti tulee sisältämään kaikki harhaluulot korjaavaa ja äärimmäisen seikkaperäistä selvitystä niihin kysymyksiin, joita kriitikoita ja perussuomalaisia poliitikoita kohtaan on esitetty. Pallo jää taasen lukijalle ja tulkinta on ymmärryksen, poliittisten silmälasien värin ja sisälukutaidon tason varassa.

Erityisesti toivon paikalle äärimmäisen runsaasti median edustajia, jotta manifestin sisältö päätyisi mahdollisimman laajalti kansalaisten tietoon, eikä tähänastisia harhapäätelmiä ja/tai tahallisen väärinymmärrettyjä aivopieruja ilmaantuisi. Tai vastaavasti: mikäli joku vielä vetää julkisesti harhaisia päätelmiä perussuomalaisten poliittisesta agendasta ja kehtaa väittää sitä rasistiseksi, eivät muut enää ota häntä vakavasti. Jos asuisin lähempänä, menisin itsekin todistamaan suomalaisen politiikan kenties yhtä suurinta käännekohtaa. Tarkempaa tietoa ja keskustelua löytyy Hommaforumilta.

Manifesti aiheuttaa terminä kylmiä väreitä tuoden mieleen Karl Marxin (ja osin Friedrich Engelsin) kommunistisen manifestin ja Pekka-Eric Auvisen misantrooppisen manifestiksi nimeämänsä kirjoituksen, jonka hän julkaisi ennen Jokelan kouluammuskeluita.

Mikäli termin kuitenkin irrottaa näistä välittömistä ja sangen negatiivisista mielleyhtymistä, on se erinomainen kuvaamaan sitä, mitä on odotettavissa. Lisätietoa, tosin hieman vääristeltyä sellaista, on vaikkapa tässä.

Saarakkalan mukaan maahanmuuton vastustajilta on vaadittu konkreettisia kannanottoja. Manifesti on heidän vastauksensa.

Maahanmuuton kritisoijat jos jotkut ovat valtapoliitikoista poiketen esittäneet nimenomaan hyvin konkreettisia ratkaisuita vallitseviin ongelmiin, joten sikäli tilanne on absurdi.

Ilmaisuja heitellään puolelta toiselle ja valitettavan usein siten, että ne viittaavat suoraan juuri päinvastaiseen kuin mitä ollaan haettu. Näin kävi myös Pohjalaiselle, koska manifestin toden totta julkaisevat perussuomalaiset maahanmuuttokriitikot. Eivät maahanmuuton vastustajat. Mainitaanhan samassa artikkelissa tämä siteeraus itse pääpirun, Jussi Halla-ahon, suusta:

Hän ei halua lopettaa kaikkea maahanmuuttoa, vaan ainoastaan yhteiskunnan tukeman maahanmuuton.

Varmuuden vuoksi lihavoin tuon väitelauseen, jotta se olisi helpompi ymmärtää.

Timo Soini, Jussi Halla-aho, Teemu Lahtinen, Vesa-Matti Saarakkala tai minä emme halua lopettaa maahanmuuttoa tykkänään tähän paikkaan. Maahanmuuttokriitikot haluavat järkeistää ja rationalisoida ilmiötä sekä sen eri osa-alueita keskustelun ja objektiivisen tarkastelun kautta. Maahanmuuttopolitiikka halutaan saattaa ajantasaiseksi vastaamaan Suomen resursseja ja tasapainoon kantaväestön hyvinvoinnin turvaamiseksi myös jatkossa. Uskallan luvata, että tämän tulette manifestin julkistamisen jälkeen ymmärtämään harvinaisen seikkaperäisesti selitettynä, kunhan vaivaudutte perehtymään tapaukseen.

Turussa on maahanmuuttopoliittisen manifestin julistamisen lisäksi myös tällainen populismia laajemmaltikin käsittelevä ja esitelmiä sisältävä keskustelutilaisuus, johon toivon myös todella hartaasti mahdollisimman suurta median osanottoa.

Vaalitentti käsitteli toki paljon muitakin mielenkiintoisia asioita, erityisesti Suomen ja Venäjän välisiä suhteita. Onhan Venäjän presidentti Dmitri Medvedev tällä haavaa Suomessa vierailemassa ja kruisaili eilen presidentti Halosen kanssa huvijahdilla. Lisäksi Venäjä painostaa parhaillaan erikoisesti ja löysin perustein suomalaista elintarviketeollisuutta.

Eli mitä enemmän Suomi vaikenee, sitä enemmän Putinin tekee mieli teitä painostaa.

- Boris Nemtsov, Venäjän entinen varapääministeri, Ilta-Sanomat 21.7.2010, s. 6

Ikään kuin Venäjällä olisi paljon varaa arvostella suomalaista liha- ja maitoteollisuutta oman hygieniajärjestelmän ollessa paikoin kehitysmaan tasolla. Tähän kirjoitukseen en kuitenkaan sotke tämän enempää muita vaalitentin teemoja.

Sen verran teemoja tähän tekstiin kuitenkin tarttui, että taisin saavuttaa blogitekstin tunnisteiden (ns. tagien) määrässä tähänastisen ennätyksen.

Vastine Maurille, osa 3, kappale 1/3

Vuoropuhelumme helsinkiläisen filosofian opiskelija Maurin kanssa on ehtinyt jo kolmanteen osaan, vaikka aikaa tämä tuorein vastine veikin. Ajan määrä lienee ymmärrettävissä tekstin pituutta katsomalla, vaikka huomattava osa siitä koostuukin Maurin alkuperäisistä vastauksista, jotka olen luonnollisesti siteerannut mukaan.

Vuoropuhelummehan alkoi erään aiemman kirjoitukseni kommenttiosiosta ja jatkui Maurin itsensä lähettämän vastineen kautta. Päätin julkaista tämän, kolmannen, pläjäyksen kolmessa osassa, jotta hommaa olisi helpompi edes koettaa hahmottaa.

Lähetän tätä kautta taas vastaukseni blogimerkintääsi, koska se on helpompaa kuin viestin kahteenkymmeneen osaan pilkkominen. Voit jälleen halutessasi julkaista vastineeni blogissasi.

Pahoittelen valmiiksi sitä, kuinka tässä viestissä sorrun osin toistamaan vanhoja pointtejani.

Samat "pahoittelut" tulevat täältäkin. Niin ikään taholtani ontui itse asiassa pidättäytyminen, koska - riippuen sitten aihepiiristä tai ei - eksyin todella vahvasti sivuraiteille innostuttuani. Kirjoitin tätä pläjäystä todella useassa eri osassa.

Sitten "ihan oikeaan" asiaan.

Pidän itseäni melko kykeneväisenä ajattelemaan asioita monelta kantilta ja esitän varsin hypoteettisen olettamuksen siitä, että eettisestä näkökulmasta on helpompi perustella aukottomasti näkemyksiään siten, ettei puhu itseään pussiin. Olen nähdäkseni tässä ajatustenvaihdossa se aavistuksen pragmaattisempi omaten siis kirjottaessani todistustaakan siitä, kuinka mikäkin toiminta on oikeutettua käytännönläheisen ja niinkin abstraktiin asiaan kuin "maalaisjärkevään" oikeudenmukaisuuteen pohjaten.

On tietenkin mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia lähes täysin päin vastoin ajattelevan ihmisen kanssa, eikä tyhmempikään odota moisessa keskustelussa konsensusta. Tämä on parhaimmillaan nimenomaan vuorovaikutteista sivistystä.

Kaikkein ideaalein tilanne muuten olisi se, että kirjoitusteni lukija kokisi edes joskus "ai, hyvä, enpäs olekaan koskaan ajatellut asiaa tuolta kantilta" -ilmiön. En oletusarvoisesti edellytä tätä Maurilta tai keneltäkään muulta, mutta mainitsinpa vain.

Perustellessani eri yhteiskunnallisia toimintamalleja joudun nojaamaan jatkuvasti lakiin, normeihin ja yleisiin käytänteisiin, jotka auktoriteetti X on päättänyt yleispäteväksi ohjenuoraksi sille, kuinka tietyn kosmeettisen maa-alueen sisällä asuvan ihmisyhteisön tulisi toimia kaikkien parhaaksi.

Ongelmallista on se, että olen ilmaissut toisaalla usein sen, ettei nimenomaan kaikkein normatiivisimpiin asioihin pitäisi jatkuvasti turvautua, koska uudistuksilla saatettaisiin saada aikaan parempaa. Kaikessa pidän kuitenkin välttämättömyytenä yhteisiä sääntöjä, joiden puitteissa toimii edunvalvojana, rajoittajana, säännöstelijänä ja päivittäjänä demokraattisesti virkaansa valittu toimielin. En tiedä, että millaiseksi -istiksi minua tulisi tämän johdosta kutsua.

Mainitsin eettisen näkökulman perustelun helppouden rationaalisuuteen verrattuna. Mielestäni eettisyyden perustelua helpottaa olennaisesti se, että - maailmankatsomuksesta riippuen - oikein on se, mikä on hyvä. Katsomuksellisia ääripäitä ovat humanismi, satanismi, nihilismi, antisemitismi, kansallissosialismi, narsismi tai vaikkapa minsantropia.

Nyt kuitenkin heittäydymme olettamukseen, että olemme humaaneja ja länsimaittain poliittisesti korrektilla tavalla hyvin toimivia ihmisiä, emmekä etenkään täysin päinvastaisesti toimivien äärisuuntausten edustajia.

Jos sinun polkupyöräsi rengas on puhjennut, on hyvä, että minä autan sen korjaamisessa. Se on hyvä. Jos sinulla on nälkä, on hyvä, että saat ruokaa syödäksesi. Asunnottomalle on hyväksi antaa koti. Alastomalle on hyvä antaa vaatteita, ellei hän sitten satu olemaan nudisti. Tällöin tätä maailmankatsomuksellista toivetta tulisi kunnioittaa, jottei häntä loukata. Tämä on suoralta kädeltä arvioituna varsin helppoa. On hyvä auttaa. Olen suhteellisen normaalijärkinen ihminen ja ylivoimaisesti suurin osa on samaa mieltä kanssani siitä, että mikä on hyvää. Se, mistä annettava apu on pois, on toissijaista, koska aikaiseksi saadaan hyvää. Omatunto tulee puhtaaksi ja ihmisillä on kivaa edes jonkun aikaa.

Minulla on vaatekaapissani noin kaksikymmentä t-paitaa. Kyllä niistä joutaisi montakin sellaisille, joilla ei ole ensimmäistäkään t-paitaa, koska näin olisi hyvä toimia, eikä tämä rasittaisi minua fyysisesti tai taloudellisesti. Olenkin tosin antanut aina käyttämättömiä vaatteita vaatekeräykseen. On eettisesti hyvä vaatettaa vaatteeton ihminen, riippuen toki ihmisen asuinseutujen keskimääräisestä ilman lämpötilasta. Olisi arveluttavaa vaatettaa keskimäärin 40-asteisessa lämpötilassa asuvaa ihmistä kovin raskaasti.

Perin pohjin ajateltuna jokaiselle riittää hengissä pysymiseksi kylliksi ravintoa ja paikka nukkua. Tähän riittää katettu hökötys säällisessä ilmanlämpötilassa, joten miksi ihmeessä meillä on hotelleja, sviittejä, huviloita, kesämökkejä ja asuntovaunuja? Eettisesti ajateltuna näiden reaaliarvo pitäisi vaihtaa oitis vastaavaan määrään elämiselle välttämättömiä hyödykkeitä, jotta puntit saataisiin tasattua siten, että myös vähempiosaiset pysyisivät leivänsyrjässä. Markkinataloudella pelaava yhteiskunta ei kuitenkaan toimi niin ja se on vallitseva asiaintila.

Minulla ei ole henkilöautoa, joka tosin ei ole millään mittapuulla välttämätön kapistus. Naapurillani sen sijaan on henkilöauto, jonka reaaliarvolla saisi ostettua ainakin kaksi henkilöautoa, joten eikö näin tulisi toimia, jotta meillä molemmilla olisi autot? Tämähän olisi hyvä asia. Ei sillä ole niin väliä, että naapurini on tehnyt vuosikausia selkä vääränä töitä, joista on maksanut autolainan korkoineen. Valuutta jakautuu maassamme varsin epätasaisesti, mutta esimerkkini mukaisesti edes pääpiirteittäin oikeudenmukaisesti.

Näkökantojemme erilaisuuden havainnollistamiseksi koetan heittää konkreettisena esimerkkinä tilanteen, jossa syystä tai toisesta mieron (heh) tiellä oleva perhe asettuu jonoon, jossa on mahdollista anoa parempia elinolosuhteita. Elinolosuhteet taas ovat aina suhteellisia tietyn maa-alue-entiteetin yleisesti vallitseviin olosuhteisiin nähden ja tällaisten määritteleminen on mielestäni välttämätöntä, jotta voidaan laatia päätelmiä tarvittavasta avusta. Sen määrästä ja laadusta.

Äärimmäinen oman etunsa ajaja käännyttää rutiköyhän perheen heti. Perhe saa entistäkin liukkaamman lähdön, mikäli sen taustalta löytyy vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen nojalla peruste siitä, että taloudellinen ahdinko on flegmaattisuuden, uskonnon tai muun, apua tarjoavaan kulttuuriin verrattuna räikeästi poikkeavan, elementin syy.

Välimaastossa kulkija (jollainen pyrin itse olemaan) arvioi tilannetta hieman molemmilta kanteilta. Ei siis pidä laittaa saman tien päitä pölkyllekään, mutta tilanne pitää arvioida tarkoin. Pitää katsoa sisälle ja määritellä tarjottavien resurssien tämänhetkinen määrä, riittävyys ja muutkin ihmiset.

Humaani vastaanottovirkailija taas ei empine hetkeäkään vaan päästää perheen kuluttamaan tarjolla olevia resursseja siten kuin se parhaaksi näkee - olettaen, että sisätiloissa on hyödykkeitä ihmisten käytettäviksi. Edellämainittujen resurssien määrällä ei ole niin väliä, koska pääasia on, että kaikille niihin käsiksi pääseville on tarjolla hyvää niin pitkäksi aikaa kuin sitä riittää.

Mikään kaivo kuitenkaan ei ole pohjaton. Minkään kaivon täyttäminen ei ole ilmaista. En pidä Suomemme (omistusliite saattaa närästää) poliittisen järjestelmän monista piirteistä, mukaanlukien resurssien jakautuminen, mutta useimmiten itse kunkin elinoloihin pätee usein toistamani termi: ansaintalogiikka.

En olisi käännyttänyt egyptiläistä ja venäläistä isoäitiä, koska he eivät ole kumpikaan tiettävästi tehneet mitään perustavaa laatua olevaa rikosta suomalaista yhteiskuntaa, eli Suomen lakia vastaan. Olen mielestäni ilmaissut aiemmin melko selkeästi kantani siihen, kuinka maahanmuuttajataustaisten rikostenuusijoiden kanssa tulisi menetellä - etenkin väkivalta- tai henkirikoksista puhuttaessa - olipa heidän kotimaansa ihmisoikeusjärjestöjen asiantuntijoiden mukaan millainen maanpäällinen helvetti tahansa. Suomessa ei seurauksetta rettelöidä, mikäli turvapaikka on myönnetty. Jos rettelöidään niin saman tien lähtee myös turvapaikka.

Minun on aivan pakko mainita edelleen kolonialismista. Luin joku aika sitten näin MM-jalkapallon kunniaksi ghanalaisen jalkapalloilijan haastattelun, jonka yhteydessä mainittiin toistuvasti siitä, millaisessa kärsimyksessä valtio on orjakaupan ja eurooppalaisen isäntävaltion riiston johdosta ollut.

Nyt tulee kuitenkin faktaa.

- Suomella ei ole ollut koskaan siirtomaita.
- Suomi ei ole rahoittanut orjakauppaa.
- Suomi ei ole koskaan lähettänyt lähetyssaarnaajia paitsi "puhdistamaan" kohdemaiden uskoa, myöskään riistämään niiden luonnonvaroja.
- Suomen valtion "hallitsijat" eivät ole riistäneet alaistensa välityksellä kolonioistaan (joita ei ole koskaan ollut) luonnonvaroja.
- Kolonialismin valtakausi ulottui toisen maailmansodan jälkeisille vuosikymmenille alettuaan jo 1700-luvulla. Esimerkiksi Algeria itsenäistyi vuonna 1962 ja Angola vasta vuonna 1975. Suomi itsenäistyi vuonna 1917 oltuaan jo jonkun aikaa Venäjän keisarikunnan alainen autonominen Suomen suurruhtinaskunta. Tästä ajallisesta päällekkäisyydestä huolimatta Suomea kansalaisineen ei kuulu asettaa vastuuseen (lue: maksumieheksi) kolonialismin aikaisen sorron paikkaamisessa, eli kehitysavussa ja humanitaarisessa maahanmuutossa.
- Suomella ja sen kansalaisilla ei ole mitään tekemistä apartheidin ja sionismin kanssa.
- Janne Muhonen on nationalisti.

Koska ankkurilapsien hyväksikäyttö koko perheen turvapaikanhaussa on tätä päivää, eikä perhesiteitä toisinkaan tavoin muodostaneita rikollisia maahanmuuttajia karkoteta maasta, olisi logiikan ja länsimaisen oikeustajun nimissä täysin perusteltua antaa kahden eläkeläismummon viettää loppuelämänsä Suomessa, koska molempien sukua on asettautunut tänne. Minun todellisuudentajuni mukaan raiskaukseen syyllistynyt tai peräti kanssaihmisen murhannut raavas ukko < sukukuntansa hoiviin saatettu sairas mummeli.

Koetan todistaa kykyni ajatella asioita mahdollisimman monilta ja jopa myös oman ajatusmallini vastaisilta kanteilta. Tässä eläkeläisten kanssa suoritettavassa arvioinnissa on aukko poikineen tai ainakin sellaisia saadaan aikaiseksi.

Ensimmäisenä tulee mieleen ikä. Mikä ihmeen ikä? Mikä tekee 81-vuotiaasta arvokkaamman kuin 23-vuotiaasta? Entäs sitten sukupuoli? Nyt sattui käymään niin, että paljolti julkisuudessa olleet kaksi käännytysuhan alla ollutta maahanmuuttajataustaista ihmistä olivat naisia ja valtaosa - ellei jopa kaikki - raiskauksiin tai henkirikoksiin syyllistyneistä ulkomaalaistaustaisista vangeistamme on miehiä.

Nyt puhutaan eritoten niistä maahanmuuttajataustaisista ihmisistä, joiden kohdalla karkotusta on edes harkittu. Eräässä aiemmassa kirjoituksessani pureuduin karkotusmenettelyyn. Eettisesti ajateltuna 81-vuotias mummeli ja 23-vuotias mies ovat samalla lähtöviivalla. Molemmat ovat ihmisiä, nisäkkäitä, tasalämpöisiä maan päällä tallustelevia otuksia.

Miksi raihnainen mummo olisi arvokkaampi olento turvattavaksi kuin raiskaukseen syyllistynyt 23-vuotias ja ruumiillisesti varsin terve mies?

Kylmän rationaalisesti ajateltuna tilanne onkin helppo. Mikäli uhatun kollektiivisen työvoimapulan nojalla maahamme vastaanotettu 23-vuotias raavas mies edes yritetään saattaa yhteiskuntakelpoiseksi verorahoistamme kustannetun vankeinhoitojärjestelmämme avulla, olisi vaivan palkka paljon todennäköisemmin suurempi kuin vanhan mummonrutjakkeen elättäminen verorahoilla, koska tämä kuitenkin kuolla kupsahtaa yhteiskunnalle tuottamattomana yksikkönä korkeintaan 10-15 vuoden kuluessa. Mikäli karkotuspäätös tehdään murhasta tuomitun ja äärimmäisen epävakaista olosuhteista kotoisin olevan henkilön kohdalla, ei ikään, sukupuoleen tai muuhunkaan irrelevanttiin asiaan vedoten tulisi menetellä eri tavalla.

Korjatoon joku, mikäli olen vallan väärässä väitelauseissani. Minusta on kuitenkin helppoa olla humaani.

"Koska valtiot on rajattu maa-alueiden mukaan omiksi kokonaisuuksikseen jo vuosisatojen ajan, on se minusta nykyäänkin välttämätöntä."

Minä en ymmärrä, miksi näin olisi. Sen varmasti myönnät, että monesti vuosisatojen ajan on varjeltu huonojakin käytäntöjä, joten et tässä pyrkinekään esittämään varsinaista argumenttia.

Minussa siis asuu varsin paljon uudistusmielisyyttä, vaikkei etenkään talousliberalmismista voidakaan puhua ja niiltä osin vanhojen, jopa ikiaikaisten, käytäntöjen ja "niin-se-vain-nyt-on-aina-ollut-ja-näin-sen-pitää-siis-oleman" -kaavojen rikkominen voisi olla vapauttavaa ja hyväksi monessa asiassa. Taas päästään autoritäärisyyteen.

Kuka on kyvykkäin määrittelemään sen, että millaisten direktiivien mukaan asiat kuuluisi hoitaa? Eikö mitään yleispätevää tai edes suuntaa antavaa linjausta tarvittaisi? Kullekin kansakunnalle kuuluvan maa-alue-entiteetin katson kuitenkin välttämättömäksi, enkä näkisi vastaavasti mitään sitä vastaan, että vaikkapa Enontekiö kokisi niin vahvaa omaa kansallista identiteettiään, että haluaisi irroittautua Suomesta omaksi valtiokseen omine hallintoelimineen.

Kansantaloudellisesti Enontekiö, Ahvenanmaa tai Peräseinäjoki (jääden eksklaaviksi) ei aiheuttaisi kansantaloudellisesti kovin merkittävää muutosta kohti huonompaa, vaikka oman leijonanosan söisivätkin uudistetut tullijärjestelyt. Viimeiseen asti auktoriteetteja vastaan kapinoiva kysyy tässä vaiheessa sitä, että mihin tulleja tarvitaan? Miksei mitä tahansa saisi kuljettaa mihin tahansa, mikäli tämän suorittaa omaan piikkiinsä (huumekauppa, hehheh) ja omin voiminensa?

Jos ei alueellista hallintomenetelmää olisi edes tässä muodossa, olisi kaiken koneiston pyöritys käytännössä mahdotonta. Seuraa kenties pieleen menevä olettamus, mutta siinä missä minä puhun jostain niin ylimalkaisesta kuin yhteiskunnan pyörien pyörimisestä (kaltaisilleni populisteille tavanomaista retoriikkaa), pitää äärimmäinen humanisti sitä eettisesti toisarvoisena ottaen huomioon yksilön henkilökohtaiset tarpeet, joiden määrittelyyn kykenevä on vain ja ainoastaan yksilö itse. Mikäli asioiden ytimeen pureudutaan oikein kunnolla, voidaan yhtäällä kysyä sitä, onko verovaroin toteutettu sosiaaliturvajärjestelmä eettisesti välttämätön ja tasa-arvoinen, tai toisaalta sitä, olisiko vahvimman laki -periaate eettisesti suotuisin nimenomaan yksilöiden kannalta.

Toisinaan minua mietityttää monen muun valtion alueellinen jako ja tuntuu tarpeettomalta, että on hierarkisesti maakunnat, läänit, oblaskit, provinssit, kreivikunnat ja vasta jonon häntäpäässä kaupungit sekä kunnat. Olisi helppo olettaa valtioiden alueellista hallintoa tuntemattomana, että tällainen jako vain lisää byrokratiaa ja kustannuksia sekä monimutkaistaa käytännön toimintaa.

Näin yhteiskuntajärjestys kuitenkin on muotoutunut ja näin ihmiskunta on katsonut parhaaksi toimia. No mutta kenen mukaan? Kaikkea voidaan kyseenalaistaa hamaan loppuun asti, mutta sitä minä en halua tehdä. Haluan pureutua siihen, kuinka nykyinen järjestelmä voitaisiin muokata entistä toimivammaksi kunkin, itsemääräysoikeuden ja suvereniteetin omaavan, valtion osalta.

"Parhaiten valtioiden rajojen keinotekoisuuden huomaa siinä, että kolonialismin murruttua Afrikan nykyisten valtioiden rajoista useat vedettiin viivoittimella jättäen eri kulttuureita ja etnisiä ryhmiä eri entiteettien ulkopuolelle. Minä en yksinkertaisesti näe mitään syytä sille, miksi suomalaisten tulisi kokea tästä sitä kuuluisaa valkoisen miehen taakkaa, jonka nojalla kolonialismin aikakaudesta kärsineiden Afrikan valtioiden olosuhteita tulisi kohentaa."

Minä en myöskään näe syytä, miksi jotakuta muuta, joka ei itse henkilökohtaisesti tällaisiin toimiin ole osallistunut, pitäisi syyttää sen enempää. Mutta apua tarvitsevia pitää etiikkani mukaan kaikkien auttaa.

Etenkään tänäpäivänä juuri ketään ei voi henkilökohtaisesti syyttää kolonialismin aikaisista epäinhimillisyyksistä, vaikka usea Afrikan valtio onkin itsenäistynyt verrattain varhain, eli 1970-luvulla. Kirjoittelin jo ylempänä perusteluita tähän pätkään. Apua siis annetaan kaiken aikaa, en halua kokonaan tyrehdyttää sitä, mutta sen muotoa ja määrää voitaisiin tarkastella paljonkin.

"En minä tai moni muukaan länsimaalainen sivistynyt (erityisesti ateisti) lähde tekemään itsemurhapommi-iskua vääräuskoisten keskuuteen. Sanoinkuvailemattoman oksettavaa alkuihmisten touhua ja jälleen yksi osoitus siitä, miksi uskonnoista on lähinnä harmia."

Lieneekö nyt tarpeen huomauttaa siitä, minkä olet varmasti ennenkin kuullut: osaat tuskin nimetä yhtään kansaa tai uskontoa, jonka kaikki tai edes useimmat edustajat tekisivät esimerkiksi itsemurhapommi-iskuja. Lisäksi Googlella varmaankin löytäisi koiruuksia tehneiden ateistien nimiä.

Islamistiset yhteisöt paitsi suunnittelevat myös toteuttavat (ja ovat jo näin tehneet) montaa muuta kansanryhmää huomattavasti useammin vääräuskoisiin kohdistettuja väkivallantekoja nimenomaan uskontonsa nimiin. Sikäli kun edes näet sen tarpeelliseksi, niin millä tavalla arvioitaisiin suurehkosta joukosta ihmisiä väkivaltaiseen fanaattisuuteen taipuvaisen kulttuurin edustajia?

"Suvaitsevaisena haluaisin kernaasti auttaa ihmisiä, jotka oikeasti pyrkivät elämään valtioineen kollektiivisessa rauhassa, mutta kun ei."

Tässä sinulla ilmenee toistuvasti tätä nationalistista retoriikkaa. Toistan aiemman pointtini toisin sanoin: jos kolme suomalaista kaverusta vaikkapa räjäyttävät pommin tappaen ihmisiä, voidaan toki puhua siitä, kuinka "suomalaiset pommittavat ihmisiä", vaikkakin todellisuudessa suurimmalla osalla suomalaisista ei olisi mitään tekemistä kyseisten pommitusten kanssa.

Tarkoitin tällä sitä, ettei suomalaista kulttuuria ja valtaosaa sen edustajista koske lysti erityispiirre, pyhä sana, jossa kehoitetaan tekemään yhtä sun toista lystiä vääräuskoisia kohtaan. Täällä päin ei mekasteta kepit kourassa ja huivit päässä. Meiltä käsin katsottuna sellainen on vähäjärkistä toimintaa. Harvinaisen vähäjärkistä. Kyllä minuakin vituttaa korkea vuokrien taso, Jyväskylän liikenteen kalliit matkaliput, kaupunginhallituksen moni päätös ja kodittomat, mutta minulla on käytöstapoja sekä järkeä. Täällä ei muutoinkaan edes harkita em. vaihtoehtoa, vaikka J.L. korottaa vuosittain matkalipun hintaa 10 snt.

"Yritys Oy maksaa tuotteliaille ihmisille palkkaa heidän ansionsa mukaisesti. Mikäli työntekijän X nimi on hänen työsopimuksessaan ja Yritys Oy:n taloushallinnon tietokannassa, on hän tällöin oikeutettu saamaan ansioistaan rahallista korvausta, jos näin ollaan yhtiön perustamiskokouksessa päätetty. Harvassa yrityksessä siis palkatta työskennellään. Vapaasta tahdostaan työntekijä voi tietenkin olla myös hyväntekijä ja luovuttaa ansioistaan kertyvä hyöty vapaasti minne vain, mutta se olisi varsin epätavanomaista, eikä palvelisi X:n ja hänen perheensä omaa selviytymistä yhteiskunnassa, jossa saa ruokaa ja asumisen yksinomaan rahaa vastaan."

Yritysesimerkkisi ongelma on siinä, ettei tilanne ole järin samanlainen. Työntekijät ovat todella tehneet yritykselle työtä ja lisäksi he ovat jollain tavalla suostuneet sitoutumaan (tosin mahdollisesti taloudellisten pakotteiden edessä) yrityksen toimintaehtoihin. Toisin sanottuna yrityksen työntekijöiden keskinäinen side on vahvempi kuin suomalaisten.

Tästä huolimatta olen sitä mieltä, että yritysesimerkkiin pätee vastaava etiikka kuin valtioihin liittyviin tapauksiin. Jos Pekka sattuu olemaan yksi yrityksen työntekijöistä, joka tarjoaa panoksensa yrityksen toimintaan, ei hänen työnsä tuottamia resursseja ole sen perustellumpaa jakaa toiselle yrityksen hyvinvoivalle työntekijälle nimeltä Matti kuin yrityksen ulkopuoliselle henkilölle nimeltä Heikki, joka on esimerkiksi vakavasti sairas, mutteivät hänen rahansa riitä sairaalahoitoon.

Totta kai ihminen työskentelee pääasiassa taloudellisten pakotteiden johdosta. Ainahan sitä tosin voisi valita olla omistamatta asuntoa ja tienaamatta ruokaa ravintoaan varten. Vaikka se kuinka humaania ja kivaa olisikin, ei meistä kukaan saisi rahaa vuokraa, ruokaa ja muita kulutushyödykkeitä varten vastikkeetta. Me olemme yksinkertaisesti täysin eri mieltä siinä, mistä kassasta tulisi - tai ennemminkin - olisi oikeutettua ammentaa resursseja sairaalahoitoa vaativaa Heikkiä varten. Suomessako ilmainen terveydenhuolto? Kyllä vähintään poliklinikkamaksu napsahtaa Matinkin postiluukusta.

Onko Heikki tupakoitsija? Käyttääkö Heikki alkoholia? Harrastaako hän extreme-urheilulajeja ja onko hän loukannut tai sairastuttanut itsensä niissä ympyröissä? Onko Heikki kehitysvammainen? Onko Heikillä tatuointeja? Millainen on Heikin geneettinen perimä? Vai riittääkö se, että Heikki on ihminen ja jossain on rahaa hänen auttamisekseen? Miksi terveydenhoitolaitos vaatii rahaa tarjoamaansa hoitoa vastaan?

Miksei Heikkiä vain auteta hänen sairautensa kanssa vai onko terveydenhoitolaitoksen henkilökunta niin epähumaania, että asettaa toimeentulonsa Heikin hyvinvoinnin edelle ja edellytykseksi? Läheinen ihminen, pitkäaikaistyötön ja sairas, kävi vastikään operaatiossa, joka maksoi monta sataa euroa. Lisäksi työttömyyskorvauksista on maksettava jostain kumman syystä reilut veromätkyt. Suomessako ilmainen terveydenhuolto?

"Ihminen on pohjimmiltaan opportunisti, joka pyrkii hankkimaan itselleen ja itselleen rakkaille ihmisille kelvollista toimeentuloa."

Sivuhuomautuksena sanon, että ihmiskuvani on jokseenkin erilainen. Ihminen on tolkuttoman monimutkainen olento (siinä, missä mielestäni muutkin eläimet ovat). Suurta osaa ihmisten toiminnasta ohjaavat motiivit, joita on melko vaikea selittää tavanomaisilla käsityksillä "oman edun tavoittelusta". Ihmisen toiminnan taustalla ovat niin moninaiset ja sekavat "edut", että ei ole oikein nähtävissä yleistä prinsiippiä, josta nämä voitaisiin johtaa. On varsin epäselvää, missä suhteessa nämä "edut" ovat ihmiseen muista ihmisistä ja maailmasta erillisenä entiteettinä.

"Minä en taas ole filosofi, mutta pureutuisin sitäkin mieluummin nimenomaan empiirisiin kysymyksiin ja tuloksiin, joita on tarjolla usean vuosikymmenen ajalta."

Siitä olemme nähdäkseni samaa mieltä, että on edes jossain mielessä suotavaa, että muillakin kuin suomalaisilla on hyvät olot. Kuinka tämä toteutuu, on empiirinen kysymys. Minä en suinkaan sano, etteivätkö empiiriset kysymykset olisi hyvinkin tärkeitä, mutta ne eivät ole minun alaani, joten katson, että on hedelmällisempää jättää asia eritoten aihealueeseen perehtyneiden tieteilijöiden hoteisiin.

Näin lienee viisainta toimia.

Osa 2/3 tulee ilmestymään suoraksi jatkoksi mahdollisimman pian.

Vastine Maurille

Sain nimimerkiltä Mauri varsin mielenkiintoisia eettisiä kysymyksiä kirjoitukseeni Islamin ikuinen tabu. Näihin jo vastasinkin ja sain Maurilta lisää tarkentavia sekä edellisiäkin mielenkiintoisempia kysymyksiä. Vastaukseni kokonaismitta venähti sellaiseksi, että päätin kirjoittaa tästä ihan oman vastineen. En ole nimittäin varma, salliiko blogspotin kommenttiosio mahdottoman mittaisia vastauksia, eikä se sen puoleen olisi ollut järkevääkään.

Ensimmäisiä vastauksia en viitsi tähän liittää, koska tekstien sisennys ja jäsentely ei käy yhtä kätevästi kuin keskustelufoorumeilla. Niitä on muutamia lainausmerkkien sisällä Maurin siteeraamina. Kokonaisuudessaan ne löytyvät tietenkin kirjoituksen kommenttiosiosta numeroituna Maurin kysymysten mukaisessa järjestyksessä. Toivottavasti saatte selvää siitä, missä milloinkin mennään. Luonnollisesti alkuperäinen teksti ja sitä seuranneet kommentoinnit on syytä lukea ensin, ellei ole jo niin tehnyt.

Kiitoksia vastauksista. Jatkan vielä keskustelua. Numeroin kommenttejani jälleen noiden kolmen kohdan mukaan.

1. En ymmärtänyt, miten vastauksesi tähän kohtaan liittyi kysymykseeni. Luitko sen tarkasti? Kysymys siis kuului, voiko olla syytä sille, että jonkun pitää tehdä jokin teko huolimatta siitä, että hänelle itselleen koituu siitä haittaa.

Esitin kysymykset spesifeistä piirteistä riisuttuna, jotta ne voisi hahmottaa yleistasolla kiinnittämättä huomiota esimerkiksi Suomen maahanmuuttopolitiikkaan. Voin nyt kuitenkin paljastaa myös tausta-ajatuksia kysymyksieni taustalla. Ensimmäisen kysymyksen kohdalla tausta-ajatukseni oli seuraavanlainen. Sinäkin nähdäkseni perustelet sitä, että Suomen pitää jollain tapaa rajoittaa maahanmuuttoa ja muutenkin ulkomaalaisten auttamista sillä perusteella, että suomalaisille koituu siitä haittaa. On kuitenkin uskoakseni sinunkin mielestäsi olemassa tilanteita, joissa jotakuta pitää auttaa, vaikka siitä koituu itselle haittaa - mikäli koituva hyöty on tarpeeksi merkittävää. Sitten on tietysti tarpeen miettiä, milloin ulkomaalaissyntyisten auttaminen on tällaista. Etupäässä halusin kuitenkin tuoda ilmi, ettei minusta ole eettisesti perusteltua asettaa kysymystä ulkomaalaissyntyisten avustamisesta täysin suomalaislähtöisesti. Ulkomaalaissyntyistenkin etua tulee ajatella.

Lähdin siis ilmeisesti hakemaan vastausta liian kaukaa. Minun - samoin kuin useimpien muidenkin melko perussuomalaisen poliittisen katsomuksen omaavien - humaanius on mittavaa, mutta hieman valikoivaa rajoittuen omaan valtioomme. Aidosta tai puhtaasta humaaniudesta ei siis voitane puhua.

Tietenkin on mahdollista perustella jokaisen homo sapiens sapiensin ihmisarvolla se, miksi jokaista kuuluisi auttaa niin paljon kuin vain kyetään huolimatta siitä, mistä maasta käsin autetaan ja minne suuntaan. Tällöin jokaisen maan pinnalla tallustelevan ihmisoikeus itseisarvona on yli muiden, eikä mikään muu ulkoinen tekijä saisi vaikuttaa siihen, annetaanko apua sitä tarvitsevalle. Valtion M olisi kuitenkin minusta priorisoitava etusijalle valtion M kansalaiset. Valtiossa E sen kansalaiset ovat E:n piirissä, mutta mikäli sen ihmisoikeustilanne on epäkelvon hallinnon vuoksi olematonta, ei se saa olla pois valtiolta M kansalaisineen.

Turvapaikan myöntäminen liian suurelle määrälle ankkurilapsia sekä heidän perässään seuraaville muille perheenjäsenille on suomalaiselle yhteiskunnalle ja talousjärjestelmälle haitallista, mutta humanitaarisen maahanmuuton ja kehitysavun voidaan katsoa aiheuttavan tarpeeksi Äiti Teresa -henkistä hyvänolontunnetta, jonka perusteella avustus on kyllin hyödyllistä toteutettavaksi. Olen kaukana kapitalistista ja taloudellinen rasite on vain yksi osatekijä siinä haitassa, joka liiallisesta maahanmuutosta koituu.

Oikeastaan se on väline suuremman mittakaavan kantaväestöön kohdistuviin haittatekijöihin. Mikäli puhutaan nimenomaan kehitysmaissa asuvien itsensä edusta, ei palvele heidän kehitystä laivaamalla väkeä muihin valtioihin. Se on luunmurtuman paikkaamista laastarilla. Muutos maiden olojen parantamisesta täytyy lähteä maista itsestään ja tämä tarkoittaa tietenkin sen kansalaisia. Olisi tavaton, yhä lisää ihmisuhreja vaativa ja loppupeleissä mitä todennäköisimmin tulokseton rasite koettaa kellistää diktatuurihallintoja täältä tuhansien kilometrien päästä käsin. YK on melko hampaaton. En edelleenkään halua sulkea Suomen rajoja tai masinoida rotusortoa - ainoastaan järkeistää tämänhetkinen pakolaiskiintiö, kehitysapu ja maahanmuuttoon käytettävät määrärahat oikeaan balanssiin. Suomen pakolaiskiintiö on vuositasolla 750 henkeä. Osaako kukaan sanoa, miksei se ole samaa määrää Andorrassa? Entä osaako joku kertoa, miksi kiintiö on suurempi Saksassa?

2. "Etiikka ei todellakaan ole vahvin alueeni, mutta koetan silti keksiä jotain vastattavaa."

En minä tässä mitään kovin teoreettista osaamista ole pyrkinytkään penäämään. Sanoisin kuitenkin, että etiikka on hyvin tärkeä asia politiikkaa tehtäessä, ja poliittinen tämä sinun blogisikin vaikuttaa paljolti olevan.

"Humaanista näkökulmasta tällaisia perusteita löytyy varmasti, jos ajatellaan humanitaarista suojaa kaipaavien ihmisten kotimaiden jopa kuolemanvaarallisia oloja (uskonnolliset ja poliittiset vainot). Ne eivät ole koskaan toimineet kyllin vahvoina perusteina minulle. Yksinkertaisesti Suomen ei ole mahdollista syytää rahaa kehitysapuun. Sen lisäksi meidän ei ole mahdollista vastaanottaa huoltosuhdettamme entuudestaankin vahingoittavaa määrää ihmisiä humanitaarisista syistä."

Katsohan Suomea ja suomalaisia hieman. Eikö täällä ole aika monella aika hyvät olot? Mitä se tarkoittaa, ettei ole mahdollista syytää rahaa kehitysapuun? Toki monella suomalaisellakin on huonot olot, mutta nähdäkseni kokonaisuudessaan Suomessa on sen verran paljon varoja, että niitä riittäisi sekä suomalaisten että joidenkin ulkomaalaistaustaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi - mikäli varoja jaettaisiin oikein. Tietysti minusta on myös hyvin omituista ajatella, että resursseja tulisi ylipäätään ensisijaisesti jakaa suomalaisille, mutta jos näin oletetaankin, varoja jää yhä jäljelle.

Suomella ei ole kovin merkittävää varallisuutta valtionvelan ollessa noin 44 % koko bruttokansantuotteesta. Velattomia valtioita maailmassa ei tosin taida kovin montaa olla, joten siltä kantilta ajateltuna kehitysapua ei liikkuisi latin latia minnekään päin. Kuten aiemmin kirjoitin, ei kehitysapu auta kuin sen aikaa, että lauma ylikansoittuneen kehitysmaan nälkäisiä ehtii syödä sinne lähetetyn kontillisen ruokaa. Nälkä tulee uudestaan ennen pitkää.

Järjettömän suuri osa kehitysmaiden asukkaista on ainoastaan monikansallisten, pääasiassa länsimaalaisten, avustusjärjestöjen ruoka-avun varassa. Tämä yhtälö on heikko ja lisäksi kehitysmaiden vuotuinen väestönkasvuprosentti on edelleen liian suuri. Inhimillisen kehityksen indeksi sitä vastoin on pieni. Se ei kasva, vaikka rahaa syydettäisiin kuinka paljon, koska valtaisan suuri potti päätyy vääriin käsiin. Valistus oikeansuuntaisesta perhekoosta ja koulutus maatalouteen taitaa kuulua kirkon lähetystyöhön, mutta sattuneesta syystä en tätäkään kannata.

Lisäksi suuret perhekoot (enkä tarkoita nyt isovanhempien kuulumista samoihin talouksiin) on osa monien kehitysmaiden kulttuuria, koska esimerkiksi ehkäisyä ei haluta käyttää uskonnollisista syistä tai siksi, että asiasta ei tiedetä mitään. Minusta olisi inhottavaa mennä muovaamaan vuosisatojen aikaista kulttuuria, kuten uskonpuhdistuksen yhteydessä tehtiin esimerkiksi Skandinaviassa, mutta valitettavasti se ja moni muu uudistus kolmannen maailman jokapäiväisessä elämänmenossa johtaisivat ennen pitkää positiivisempaan väestönkehitykseen ja kenties talouden elpymiseen - kunhan epäkelpo hallinto ei sitä estä. Niin raa'alta kuin se ilman muuta kuulostaakin, on totuus se, että kysynnän ja tarjonnan lain mukaan ylikansoittuminen helpottuisi ainoastaan ihmisväestön joukkotuholla.

Kehitysapu kuuluisi kutistaa nykyisestä syytämisestä murto-oaan niin kauan kun Suomessa leikataan sosiaali- ja terveysmenoja, julkisen sektorin terveyspalvelut kärsivät, leikkausjonot ovat kuukausia, sotaveteraaneilta pimitetään heille kuuluvia ja keräyksin saavutettuja korvauksia, työttömiä on tempputyöllisyys ja työvoimatoimiston kurssit huomioon otettuina varmasti yli 400 000 ja alle 20-vuotiaat korkeakouluopiskelijat velkaantuvat.

Lisäksi nykyisetkään maahanmuuttajat eivät integroidu kunnolla yhteiskuntaamme, koska resurssit eivät riitä kunnon sopeuttamisohjelmaan nytkään. Sen huomaa puutteellisesta kielitaidosta, korkeasta työttömyydestä, kulttuurien väkivaltaisesta yhteentörmäyksestä ja monesta muusta. Korkea työttömyys on selitetty useimmiten syyllistävään sävyyn suomalaisten haluttomuudella palkata maahamuuttajia ja tähänkin on tarjottu ratkaisumalleja. Yksi niistä on kantaväestön asennekasvatus, eli kiertoilmaisun takaa suomennettuna aivopesu.

Mikäli taas valitaan maahanmuuton supistamisen sijaan se toinen ja minusta ehdottoman väärä vaihtoehto, eli integrointitoimintaan ohjataan tulijoiden määrän kasvaessa aina vain lisää rahaa sekä resursseja esimerkiksi perustamalla lisää pakolaisten vastaanottokeskuksia ja rekrytoimalla aina vain lisää maahanmuuttokoordinaattoreita, on sekin raha joko lisää valtionvelkaa tai vielä todennäköisemmin pois jostain muualta.

Minun humaani käsitykseni ei hyväksy sitä, että täysin yli resurssien lapioitavan maahanmuuttajien massan (= ihmisiä, jotka eivät ole vielä oleskeluluvan tai turvapaikankaan saatuaan suomalaisia) vuoksi esimerkiksi kantaväestöön kuuluvat ja yhteiskuntaamme niska limassa rakentaneet vanhukset jäävät entistäkin heikommalle hoidolle. Meidän ajatuksissamme lienee se perustavaa laatua oleva ero, että koen suurimman huolen oman maamme kansalaisista ja asetan ne etusijalle.

Syynä on yksinkertaisesti se, että me olemme me. Suomalaiset itse ovat tuottaneet Suomeen palvelut, teollisuuden sekä kehittäneet sosiaalijärjestelmää tuleville sukupolville, ja me kaikki pidämme niitä käynnissä verorahoilla. Miksi siis hamstrata lisää ja lisää väkeä, koska huoltosuhteemme kärsii? Nimenomaan se johtaa suomalaisten vähäosaisten, kuten vanhusten, kehitysvammaisten ja pitkäaikaissairaiden saaman hoidon tason laskuun, palveluiden yksitäistämiseen ja ennen kaikkea palveluiden puuttumiseen alueittain. Viimeiseen kohtaan vaikuttaa keskittäminen (hätäkeskuksien määrän supistaminen, kuntaliitokset, kaupunkikeskeisyys yli päätään...), joka on nykypäivän säästökeino numero uno.

Syrjäkylällä asuva ja hoitoa sairauteensa tarvitseva eläkeläinen on lähinnä minun sydäntäni. Minusta on paitsi ironista, lähes sairasta, että Suomessa ajetaan surutta sairaita vanhuksia omilta asuinseuduiltaan kaupunkien betonikuutioihin, joissa toki on mahdollista saada hyvää hoitoa. Omaishoidon tuki sen sijaan on tiukassa ja kotiapulaisten saanti siinä ja tässä, etenkin pienemmillä paikkakunnilla, jotta siellä olisi vielä mahdollista viettää vanhoja päiviä. Samanaikaisesti kannetaan valtaisaa huolta siitä, kuinka käy tuhansien kilometrien päässä alkuasukasheimoille, joiden asuinseutuja ryöstökapitalistien suurhakkuut sun muut kutistavat. Näihin kohteisiin tungetaan mieluusti kehitysapua. Viis veisataan eläkeläismummosta, joka joutaa jonnekin kolhoosiin lukkojen taakse odottamaan kuolemaansa, joka onkin oikea onnenpäivä, koska yhteiskunta säästää hänenkin eläkkeen ja hoitokulujen verran.

Maahanmuuttokritiikki on perussuomalaisten poliittisesta kokonaisagendasta vain osa - suuri painoarvo on myös Suomen tuloerojen kutistamisella ja valtion virkojen ylisuurten palkkojen realisoinnissa tervettä järkeä vastaavalle tasolle.

Saanen sanoa, että omasta näkökulmastani monien maahanmuuttokriitikoiden ja perussuomalaisten kannattajien virhe on siinä, että he keskittävät paljon huomiotaan vääriin paikkoihin. Toki Suomessa on niin sanotusti omiakin ongelmia, muttei nähdäkseni enemmän apua Suomen ongelmatapauksiin saataisiin tasaisemmalla tulonjaolla kuin maahanmuuttopolitiikkaa kiristämällä. Tai vaikkei näin olisikaan, on minusta oikeudenmukaisempaa ottaa pois niiltä, joilla on varoja enemmän kuin he tarvitsevat, kuin niiltä, joiden varallisuus on paljon pienempää eli joiltakin ulkomaalaistaustaisilta.

"Kaikkein vähiten soisin pääsyn maahamme rikollisjoukolle."

Et tavoittanut sitä tausta-ajatusta, jota esimerkilläni hain. Siispä raotan sitä hieman. Entäpä jos alueen M ulkopuolellakin asuu ihmisiä? Sanotaan vielä ihan vain esimerkin vuoksi, että ulkopuolella asuvat ihmiset ovat melko kykenemättömiä puolustautumaan rikollisjoukkoa vastaan toisin kuin alueen M sisäpuolella elävät.

Minusta monet maahanmuuttokriitikot vaikuttavat unohtavan seikan, jota tällä esimerkillä pyrin korostamaan: jos tietyt ryhmät ovatkin vaarallisia, ovat he sitä todennäköisesti myös omissa maissaan. Minä en keksi perustelua sille, miksi lähtökohtaisesti kyseisten maiden kansalaisten tulisi maksaa siitä, että heidän maassaan asuu vaarallisia rikollisia tms. Mutta vaikka tämä otettaisiinkin oletukseksi, voidaan yhä miettiä, kenellä on parhaat resurssit kitkeä tällaista rikollisuutta, esimerkiksi Suomella vai jollakin kehitysmaalla?

Minä taas en edes halua keksiä mitään perusteluita sille, miksi muiden valtioiden kansalaisten, joilla ei ole rikollisjärjestöihin sekä keskenään alkukantaisesti sotiviin heimoihin/jengeihin osaa eikä arpaa, pitäisi joutua kärsimään, vieläpä vapaaehtoisesti JA vieläpä omassa maassaan. Toivottavasti et tarkoita sitä, että olisi rikollisjengien kitkemiseksi nykyistä tehokkaampi käytäntö soluttaa rikollista ainesta meille "poliisivaltioihin," koska täällä ne saataisiin todennäköisemmin kuriin.

Pitkässä juoksussa logiikka voikin kantaa hedelmää, mutta tässä ajassa tuhannet kantaväestön edustajat ovat joutuneet kärsimään. On myös mahdollista, ettei homma toimi. Maa-alue O, jonka alueella rikollisjärjestö on syntynyt ei tietenkään ole kaikkine kansalaisineen lähtökohtaisesti syypää rikollisuuteen, mutta vähemmän sitä on alue M, jolla ei ole mitään kosketuspintaa järjestöön. Aina voidaan tehdä oletuksia siitä, että M:n valtion O kanssa harrastama kaupankäynti ja M:n halpatyövoimavaltio-O:hon viemä teollisuus edistää lapsi- ja orjatyövoimaa tai vääriin käsiin päätyvä kehitysapu tukee despotiaa, mutta sitä ei varmastikaan tässä haettu.

"Toista valtiota ei kuitenkaan pidä asettaa maksumieheksi ja jopa syntipukiksi siitä, ettei toinen kykene rappiohallituksineen hoitamaan asioitaan niin kuin kuuluu. Tämä perustelu voi olla jo kulunut, mutta koska Suomi ei ollut kolonialismin aikakaudella sortamassa Afrikkaa, ei varsinkaan meidän kuuluisi kärsiä siitä taloudellisesti tai oman väestömme kustannuksella."

Tällainen ajattelu kummastuttaa minua kovin. Miksi henkilön A tulee kantaa vastuuta henkilön P tekemisistä ennemmin kuin henkilön B vain sillä perusteella, että henkilö A on sattunut syntymään tietyllä alueella, jolla henkilö P on myös syntynyt? Toinen kysymys: Eikö sinun mielestäsi ole eettistä syytä auttaa jotakuta siitä huolimatta, ettei ole tälle itse aiheuttanut ahdinkoa? Etkö jopa tuomitsisi henkilöä, joka ei yrittäisi auttaa hukkuvaa - vaikka tämä henkilö ei olisi itse saattanut hukkuvaa pulaan?

Kenenkään ei tietenkään _täydy_ kärsiä. Ei kenenkään tule olla velvoitettu siihen. Vallan monessa kolmannen valtakunnan kehitysmaassa asiat kuitenkin ovat perseellään ja joku joutuu aina kärsimään - luonnollisesti aina ne lähimpänä asuvat. Kärsimys ei pääty siihen, että kaikki vaikkapa nyt poliittisen vainon kohteena olevat ihmiset perheineen ja sivussa myös muut viattomat siviilit on kuljetettu pienissä erissä muualle päin maailmaa, yksinkertaisesti siitä syystä, että ajatus on absurdi. Eettinen syy auttamiseen ja kaikkiin pyrkimyksiin tietenkin löytyy, mutta siihen ne perusteet loppuvatkin.

Auttaminen tapahtuu nykyään väärällä tavalla. Yksilötasolla koulukiusaamiseen tunnutaan puuttuvan hieman samoin. Oppilas A:n ei haluta kärsivän oppilas P:n tekemisistä vain siksi, että molemmat ovat asuinalueensa vuoksi samassa koulussa Y. Usein ongelma ratkaistaan siten, että oppilas A sijoitetaan toiseen kouluun. Seuraavaksihan oppilas P valitsee itselleen uuden kohteen, joka saatetaan sijoittaa myös uuteen kouluun. Jos P:n ja kumppaneiden terrorisoimia oppilaita sijoitetaan koko ajan samaan oppilaitokseen Z, ei sielläkään riitä kapasiteettia loputtomasti, vaikka lähtöajatuksella pyritäänkin hyvään. Tarttis tehdä jotain. Oikeaoppinen ratkaisu olisi laittaa oppilas P ojennukseen.

Ulkopuoliset toimijat eivät kuitenkaan ole osoittautuneet toimiviksi vaihtoehdoiksi epäedullisen hallinnon kukistamiseksi. Mukana on ollut liian monta lusikkaa sopassa. Sillä, että niin Ranska, Englanti, Yhdysvallat, Venäjä (Neuvostoliitto) ja Kiina ovat historian saatossa tukeneet proxy-sotina käydyissä yhteenotoissa kukin omaa poliittista ideologiaansa vastaavaa osapuolta kohdevaltioissa, on saatu aikaan vain verenvuodatusta, eikä kovin toimivaa lopputulosta.

Helpointa olisi, jos aseet haudattaisiin John Lennon -henkisesti, koska sisällissotien syyt ovat typeryydessään lähes surkuhupaisia. Tällä haavaa ainoa keino antaa hetkellistä apua on humanitaarinen apu ja pakolaisuus, mutta ongelma ei tule koskaan ratkeamaan tällä tavalla. Sitä vastoin ongelmat leviävät globaaleiksi koskien lopulta vaikkapa meidän Suomemme kaltaista verrattain kaukaista valtiota, jolla ei ole tilanteeseen osaa eikä arpaa. Tätä ajatusta minä vastustan.

3. "Tästä tuli mieleen ajatus siitä, kuinka nykyaikainen etnisten vähemmistöjen suosiminen on vain yksi ja verrattain tuore esimerkki positiivisesta erityiskohtelusta. Kehitysvammaisten kohdalla käytäntöä on sovellettu jo iät ja ajat."

Mainiota! Tajusit pointtini.

"Kaikkiaan ihmisiä saatetaan eettisten perusteluiden nojalla samalle lähtöviivalle, jotta kaikkien olisi edes teoriassa mahdollista saavuttaa samanlainen sosioekonominen status yhteiskunnassamme. Toivottavasti tämä jalo ajatus kelpaa eettiseksi perusteluksi. Järjellinen peruste se ei kuitenkaan ole."

Tätä osuutta en lyhyesti sanottuna oikein ymmärrä. Voitko selittää?

Tarkoitin sitä, että positiivisen erityiskohtelun myötä kieltä osaamaton ja kulttuuria entuudestaan tuntematon pakolainen pyritään saamaan samalle lähtöviivalle antamalla turvapaikan myöntämisen jälkeen tukea ja koulutusta tätä varten. Yhdenvertaisuuslain mukaisesti kaikista, niin maahanmuuttajista kuin kantaväestöstäkin, halutaan saada tasaväkisiä kandidaatteja työnhaussa ja koulutusmahdollisuuksien edessä, jotta jokaisella yksilöllä olisi ihmisarvonsa nimissä mahdollisuus saavuttaa haluamansa sosiaaliekonominen status, eikä tämä mahdollisuus kariutuisi varsinkaan siihen, että yksilö olisi saanut jo alusta pitäen riittämätöntä ja/tai epätasa-arvoista koulutusta. Kaikenkaikkiaan uskon, että humanitaarinen maahanmuutto nykymittapuussaan on liian suurta työvoimatarpeelle, huoltosuhteelle ja viime kädessä kansantaloudelle.

"Jos väännän asian omia aikojani oikein nurinkuriseksi, niin käytän esimerkkinä vaikkapa itseäni. Minua ei olisi järkevää palkata asianajajaksi, koska en tiedä alasta tarpeeksi. Joku todella humaanin näkökulman omaava voisi kannattaa nimitystäni, koska kokee minun ansaitsevan mahdollisuuden ainoastaan ihmisarvoni vuoksi. Kenenkään muun kuin minun itseni tarkoitusta se ei kuitenkaan palvelisi."

Ehkä sinut voisi kuitenkin kouluttaa asianajajaksi? Ymmärtänen kuitenkin peruspointtisi. Kärjistetymmäksi esimerkiksi käynee se, ettei alaruumiista halvaantunutta ihmistä välttämättä kannata yrittää harjoituttaa maailmanluokan kilpajuoksijaksi. Ehkä kyseisen henkilön olisikin mahdollista kuntoutua, mutta hänelle olisi ympäristön näkökulmasta todella vaikeaa suoda täysin tasaveroista kohtelua kaikilla alueilla, kuten kilpajuoksussa. Mutta onko sinun tarkoituksesi verrata maahanmuuttajia tähän, vai kuinka? Joku maahanmuuttajahan voisi olla sinua helpompikin kouluttaa asianajajaksi Suomessa, mikäli hänellä olisi jo alasta kokemusta vanhastaan. Kieltä vain tarvitsisi opettaa.

Kouluttaminen, mutta tässä tapauksessa pikemminkin kouluttautuminen, on tietenkin asia erikseen, mutta jos katsotaan nykytilannetta, eli heikkoa juridiikan osaamistani, ei moisessa toiminnassa olisi mitään järkeä. Tarkoitin "oman tarkoitukseni palvelemisella" sitä, että minä tulisin hyvälle mielelle saatuani tarjottimella mahdollisuuden toimia asianajajana, mikäli näin haluaisin. Mikäli tarjolla on maahanmuuttaja, jolla on tarvittava juridinen koulutus, on hän ilman muuta ainoa järkevä vaihtoehto. Esimerkki oli hyvin heikko, mutta hyvä jos peruspointti kävi ilmi. En kuitenkaan tarkoittanut tällä kertaa maahanmuuttajia. Humaaneista syistä kaikille kuitenkin pyritään kohtelemaan mahdollisimman tasavertaisesti ja kaikki pyritään lähtökohtaisesti saamaan samalle lähtöviivalle eri yhteiskunnan osa-alueilla. Siinä ei ole mitään väärää.

Ja tosiaan - miksi suoda suomalaisille kehitysvammaisille parempaa kohtelua?

Kehitysvammainen ei mahda mitään sille, että hän on saanut synnynnäisen vamman, joka estää hänen toimimistaan joillain osa-alueilla. Hänen vanhempansa ja isovanhempansa ovat rakentaneet suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kovienkin olosuhteiden keskellä ja tämän johdosta hän on oikeutettu nauttimaan suomalaisesta erikoisterveydenhuollosta kotimaassaan siten, että hänen tarpeensa tulisi täytetyiksi. Tämä tarkoittaa huomioonottoa tilasuunnittelussa, omaishoidossa, sosiaalietuuksissa ja hoitoonohjauksessa. Monessa juuri näistä osa-alueista on parantamisen varaa. Tämä vaatii rahaa. Niputan tässä samaan huonompiosaisten joukkoon edelleen myös muulla tavoin pitkäaikaissairaat, mielenterveysongelmaiset ja vanhukset.

Veikkaan, että ajoit lähinnä takaa sitä, kuinka kannatan suomalaisille kehitysvammaisille parempaa kohtelua eettisistä syistä - onhan kehitysvammainen rajoitteisiinsa itse syytön. Samoin on kokemaansa sortoon syytön tietenkin myös sisällissodan runtelemaan valtioon syntynyt. Jos ei valtion A kehitysvammainen saisi tarvitsemaansa hoitoa ja palvelua synnyinmaastaan A vaan ainoa vaihtoehto olisi tavoitella sitä valtiosta B, joka on nihkeä myöntämään sitä omien apua tarvitsevien ja veroja maksavien kansalaisten kustannuksella, on siitä syyttäminen vain ja ainoastaan valtiota A - ei valtiota B. Sitä suuremmalla syyllä valtiota A on soimaaminen, mikäli sen intressit ovat korruptoituneessa sotilasdiktatuurissa, ydinohjelman kehittelyssä, nepotismissa, poliittisessa vainossa, rotusorrossa ja rahan keskittämisessä suljetulle eliitille. Tämä kaikki kansalaisten hyvinvoinnin kustannuksella.

Muistaakseni perustuslaissakin mainitaan melko selväsanaisesti se, että Suomen valtion velvollisuus on taata sen asukkailleen turva ja tarpeelliset palvelut. Näihin on tietenkin oikeutettu myös maahanmuuttaja varsinkin sitten, kun on saanut Suomen kansalaisuuden. Täytyy edelleen muistaa, ettei rahaa kasva puussa, eikä ylikansoitetun kolmannen maailman valtion B asukkaille löydy resursseja (tilaa, työtä, koulutusmahdollisuuksia) tai kapasiteettia integroitua määräänsä enempää.

Missään ei olisi mitään ongelmaa, jos nykyinen maahanmuuttajien - mukaanlukien turvapaikanhakijat, pakolaiset ja kaikki - määrä loisi jatkuvasti samassa tismalleen lineaarisessa suhteessa lisää työpaikkoja ja pitäisi huoltosuhteen edes ennallaan. Kyllä Suomeen pinta-alan puolesta mahtuu ihmisiä asumaan. Totuus on kuitenkin täysin toinen, eikä nykyisessä maahanmuuttopolitiikassa toimita sen mukaisesti.

Väännän vielä loppukaneetiksi sen, mitä haen takaa paljon hokemallani huoltosuhteella. Suurten ikäluokkien poistuessa työelämästä huoltosuhde laskee, koska eläkeläisistä tulee huollettavia. Huoltosuhdetta pyritään kohentamaan poliittisesti korrektin totuuden mukaan maahanmuutolla. Kysymys kuuluukin, että mitä tekee huoltosuhteelle luku- ja kirjoitustaidoton naismaahanmuuttaja, joka edustaa kulttuuria, jossa keskimääräinen perhekoko on Suomeen verrattuna moninkertainen? Hän tuo Suomeen mukanaan alaikäisiä lapsia (= huollettavia), on hyvin todennäköisesti itsekin vielä useita vuosia lähes yhtä soittoa äitiyslomalla (= itsekin huollettava) ja synnyttää jälkikasvua, jotka ovat 17-vuotiaiksi asti huollettavia.

Tällainen esimerkki on tänä päivänä melko tyypillinen. Ennen äitiä maahan lähetetään kuitenkin yksi lapsi, jonka ikä tarkistetaan hampaista. Yksikään maahanmuuttokoordinaattori ei taatusti neuvo integrointivaiheessa, että naisen tulisi jättää lapsia tekemättä. Suvaitsevaisena multikultturistina koordinaattori kunnioittaa tulijan kulttuuria viimeiseen asti. Tämä on vain yksi niistä vaietuista haasteista, jotka kuitenkin ovat tätä päivää. Eivät kehitysmaat tyhjästäkään ole ylikansoittuneita.

Emmekä me maahanmuuttokriitikot tyhjästä ole huolestuneita.