Rikoksiin taipuvaisen aineksen systemaattinen kitkentä

Olen visioinut jo jonkun aikaa rikoksiin kykenevän ja sellaisia kenties suunnittelevan kansanosan järjestelmällisestä pyydystämisestä erilaisten ansojen sekä organisoidun peitetoiminnan avulla. Tämä tietenkin vaatisi poliisilta lisää resursseja ja mielin määrin lisätilaa vankiloihin.

Lähtökohtana koko ideaan on se, että jos henkilöllä A on sellainen järjenjuoksu, että hän ei näe rikoksen tekemisessä tilaisuuden tullen mitään väärää, hän todennäköisesti tekee sen jossain vaiheessa elämäänsä. Rikosten ennaltaehkäisemiseksi en näe mitään edes moraalisesti väärää tällaisessa systemaattisessa karsinnassa.

Eräs "ansa" voisi olla esimerkiksi sellainen, että kadun varteen pysäköidään henkilöauto, ovet jätetään auki ja avaimet jätetään virtalukkoon. Kulman takana on poliisipartio kyttäämässä sitä, milloin paikalle sattuva henkilö A huomaa tilaisuutensa tulleen ja yrittää anastaa luvatta henkilöauton. Voron edettyä metrin tai pari poliisi tulee ja vie hänet säilöön.

Vielä parempi ja tehokkaampi keino olisi jättää GPS-satelliittipaikannuslaitteilla varustettuja ansa-autoja ympäri kaupunkia. Kun auto alkaa liikkua, alkaa toiminta, eikä poliisien tarvitse näin ollen olla lähettyvillä kyttäämässä.

Mietiskelinkin joku aika sitten, että mikäli minulla olisi kylliksi rahaa ja aikaa, voisin alkaa harrastuspohjalta järjestelemään tuohon kaupungille vaikkapa tällaisia ansa-autoja. Sittemmin huomasin, että eräs kaveriporukka, ilmeisesti suurimmaksi osaksi Helsingissä, olikin tehnyt näin polkupyörille ja kuvannut GPS-paikantimilla varustettujen ja varastettujen polkupyörien kohtalon kähveltäjineen päivineen. Kannattaa katsoa lopputulos, ja huomatkaa, että videoita on yhteensä kuusi.

Ansa numero 2: Kaisaniemen puistoon - tai sinne, missä tapahtuu tilastollisesti eniten raiskauksia tai sen yrityksiä - menee pusikkoon poliisipartio väijymään ja näköpiirissä kiertää kaunis ja viekoittelevasti pukeutunut nuori nainen ns. houkutuslintuna. Mikäli paikalle sattuva henkilö X koettaa lähennellä naista tai yrittää peräti raiskata hänet, hyökkää poliisipartio pusikosta ja vie sällin telkien taakse.

Ansa numero 3: Pistetään siviiliasuisia poliiseita kiertelemään pitkin toreja tai suuria yleisötapahtumia vilkkaaseen aikaan leikkirahaa sisältävä lompakko houkuttelevasti perstaskusta tai vaihtoehtoisesti rintataskusta pullottaen. Lompakosta pitänee sitoa nuora taskunpohjaan, jotta taskuvarkauden varmasti huomaa. Tuskin menee kauankaan, että muutama taskuvaras on nalkissa.

Ansa numero 4: Poliisi soluttautuu entistä tehokkaammin huumeporukoihin ja järjestää jonkun ajan kuluttua isot pippalot, joihin pyritään saamaan mahdollisimman paljon kaupungin huumeidenkäyttäjiä sekä diilereitä koolle. Sopivassa välissä iltaa ratsia mestoille ja naps - hyvällä tuurilla useampi kymmenen eriasteisiin huumausainerikoksiin syyllistynyttä jannua saadaan rautoihin ja ties vaikka välitysrenkaita sun muita vyyhtejä saataisiin purettua.

Ansasta numero viisi myönnettäköön, että se on melko huono. Siviiliasuinen ja näyttelytaitoinen poliisi voisi mennä noin kello 3:30 grillijonoon haastamaan riitaa. Heti kun joku tarttuu syöttiin ja käy käsiksi niin ei muuta kuin hilut kinttuihin ja maijaan.

Tämä logiikka ei menne kovin kauaksi teleurkinnasta tai peltipoliiseista, joita en erityisemmin kannata, mutta erityisesti minua kiinnostaa tietää se, astuuko laki jollain tapaa suunnitelman esteeksi? Liekö tällaisissa ansoissa joku rikoksen tekijän puolella? Tätä en nyky-yhteiskunnassa ihmettelisi, koska tiettävästi joudut edesvastuuseen esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, että sijoitat autoosi laitteen, joka antaa varkaalle sähköiskun. Ovenkahvan alle voisi laittaa kojeen, joka antaa sähköiskun, mikäli sitä menee tunnustelemaan sulkematta mekanismia samalla tapaa kuin kauko-ohjatun keskuslukituksen.

Viimeisenä, muttei laisinkaan vähäisimpänä näytän omalta osaltani vihreää valoa erään Keskisuomalaisen toimittajan tekemälle "pedofiiliansalle", jossa hän tekeytyi teini-ikäiseksi tytöksi internetin chat-palstoilla. Lopputulosta voi ihastella vielä tarkemmin täällä, eikä mikään oikeastaan yllättänyt.

Ennemminkin perheellisten miesten käytös on toki todella järkyttävää, eikä poliisi voi tällaisessa yksityishenkilön, vaikkakin toimittajan, tekemässä ansassa toimenpiteisiin ryhtyä, koska eihän mitään rikollista käytännössä ole tapahtunut. Ainoana hyvänä asiana teinien houkuttelu chatin välityksellä jäänee noiden ukkeleiden osalta tuohon paikkaan.

Kehitteliväthän jenkit Pedon jäljillä (alkup. To Catch a Predator -reality-tv-sarjankin, jossa alaikäisiä internetin välityksellä hinkuneet miekkoset houkuteltiin lopulta tapaamaan "uhreja", jolloin vastassa olikin juontaja tenttaamassa heitä televisiokameroiden ristitulessa. Pakomahdollisuuden tilanteesta eväsi ulkopuolelle asettautunut poliisipartio. Tällainen konsepti pitäisi olla käytössä laajemmalti muutoinkin kuin realityohjelmassa ja mieluiten kaikissa aiemmin mainitsemissani tapauksissa.

Minua ällöttää ja järkyttää se, miksi jotkut ihmiset ilkeävät pitää tällaisia ansoja yksityisyydensuojan loukkaamisena tai moraalisesti vääränä. Jälkimmäisestä perustelusta voidaan vääntää vaikka maailman tappiin saakka, mutta minun mielestäni toisen omaisuuteen luvatta kajoava luopuu omasta oikeusturvastaan siinä samassa. Niin ikään oikeusturvastaan luopuu toiseen ihmiseen vahingoittavassa mielessä kajoava lukuunottamatta tilannetta, jossa suojellaan itseään tai lähimmäisiä toisen henkilön aiheuttamalta uhalta.

Olen arponut pitkään sillä, mitä törkeille väkivaltarikollisille, mukaanluettuina raiskaajat, tulisi tehdä ja olen tainnut tulla lopputulokseen. Yksin tein osalle porukasta voisi koittaa niskalaukaus välittömästi. Suosittelen toimenpiteeseen tällaista käsiasetta, jolla tulee ampua pään alueelle vähintään kolme kertaa. Yksikin riittää, kaksi on melko suurella varmuudella tarpeeksi, mutta kolme on perinpohjaisen saletti ratkaisu, eikä mikään jää sattuman varaan.

Aseen toimintavarmuus pitää taata säännöllisellä huollolla ja saatavilla pitää olla vara-ase välittömästi. Mitään ei jätetä sattuman varaan vaan homma hoidetaan niin perusteellisesti, ettei paremmasta väliä.

Vuoden 2011 eduskuntavaalien ensimmäinen puheenjohtajatentti

Kaikkihan hoksasivat toki katsoa eilen illalla MTV3:lta tallenteen Porin Suomi Areenassa järjestetystä eduskuntapuolueiden puheenjohtajien tenttikeskustelusta? Ai ette katsoneet vai? No se ei varsinaisesti yllättänyt, vaikka omalta osaltani mainostin ohjelmaa peräti Facebook-statuksessani, jotta olisin saanut edes jonkun kiinnostumaan. Myöskään itse poliittinen keskustelu ei suuremmin yllättänyt.

Puheenjohtajia tenttasivat tuttuun tapaan MTV3:n vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila sekä politiikan ja taloustoimituksen päällikkö Timo Haapala, joista jälkimmäisestä minulla on varsin negatiivisia kokemuksia edellisten eduskuntavaalien ajalta. Nuo tosin ovat jo vanhoja juttuja, joita itsekin käsittelin jo aikoja sitten.

Jonkunasteiseksi ihmeekseni heti alussa otettiin esille todella voimakkaasti Helsingin Pride-kulkuetta vastaan tehty isku. Isku luonnollisesti tuomittiin, mutta keskustelu kääntyi käsittelemään uskonnon asemaa Suomessa ja erityisesti useassa muussa valtiossa, niin Euroopassa kuin jopa uskonnollisesti konservatiivisessa Etelä-Amerikassakin, ratifioitua homoavioliittolakia.

Keskusteluun nousi mukaan myös täysin sukupuolineutraali suhtautuminen avioliittoon ja minun tulkintani mukaan rivien välissä käytiin debattia myös siitä, tulisiko esimerkiksi adoptointiin ja keinohedelmöitykseen ottaa sukupuolineutraali, eli kaikki halukkaat tasapäistävä lähtökohta.

Timo Anttila pyysi perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinia selvittämään monelle kansalaiselle kenties hieman vaikeaselkoista termiä, sukupuolineutraaliutta. Soini tuumasi tähän rehvakkaasti, ettei tuollaisessa termissä olekaan mitään järkeä. Erikoista, koska kyllä minä ymmärrän termin ihan ongelmitta.

Saatiinpa ainakin yksi asia, jossa olen ennemmin peräti Jyrki Kataisen kuin kiihkokatolisen Soinin kannalla. Katainen nimittäin olisi valmis antamaan kaikille seksuaalivähemmistöillekin samat oikeudet ja valmiudet kuin on tällä hetkellä ainoastaan heteropareilla.

Asiasta järjestettiin nopea käsi pystyyn -äänestys. Luonnollisesti sukupuolineutraaliutta vastusti Soinin ohella kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen. Keskustan tuore puheenjohtaja Mari Kiviniemi sen sijaan ei ollut oikein varma, että mihin asentoon käpälänsä asettaisi. Erikseen tiedusteltuna empimiseen saatiin jonkun sortin epämääräinen selitys. Muiden puolueiden johtajat, eli Jutta Urpilainen (sd.), Anni Sinnemäki (vihr.), Paavo Arhinmäki (vas.), Stefan Wallin (rkp.) ja jo mainittu Katainen (kok.) ilmaisivat melko ykskantaan olevansa tasavertaisuuden kannalla.

Joka puolueeseen kuuluu monen eri elämänkatsomuksen sekä seksuaalisen suuntautumisen edustajia ja heidän sijaansa puheenjohtajat edustivat kannanotoissaan turhan voimakkaasti omaa henkilökohtaista mielipidettään. Timo Soinikin olisi voinut asettautua neutraalimmaksi sen sijaan, että tuomitsee pelkän ehdotuksen rungon niinkin suoralta kädeltä. Perussuomalaiset tosin ovat useasti ilmaisseet nojaavansa politiikassaan kristillisiin perusarvoihin ja senkin perusteella Soinin on helppo olla kielteistä mieltä.

Itseäni harmittaa se, kuinka vahvasti näiden kärkipoliitikkojen keskustelua, edustipa se sitten heitä itseään persoonina tai puolueen kannattajia heidän takanaan, leimasi tässä kohtaa uskonnollisuus. Mietiskelin lähetystä katsellessani, että olisiko ilmapiiri toisenlainen, mikäli evankelisluterilaisella ja ortodoksisella kirkolla ei olisi Suomessa nykyisenkaltaista erityisasemaa.

Katsoin aiemmin päivällä Oprah Winfreyn ohjelmaa ja koska tiedossa on, että ohjelmaa katsoo maailmanlaajuisesti satoja miljoonia ihmisiä, oli minusta ikävää koota ohjelmaan soittavia ihmisiä konsultoimaan raati ns. uskonoppineista. Saatiinpa raatiin kuuluneiden pastorin ja rastapäisen kaverin välille suukopua siitä, että onko homoseksuaalisuus Jumalan lahja vai ennemminkin päin vastoin.

Minusta nämä ihmiset eivät tunne vastuutaan esittämällä satojen miljoonien ihmisten katsomassa televisio-ohjelmassa ykskantaan tuollaisia totuuksia. Pastorit ja vaikkapa tohtori Phil ovat epävarmojen kansalaisten silmissä autoritäärisempiä kuin nämä itse älyävätkään ja on ikävää, että vastaukset heitetään soittajille täysin samasta korista. Valitan, etten keksinyt pätevämpääkään analogiaa. Seksuaalivähemmistöjen edustajia voisi kuitenkin rohkaista toimimaan ja yrittämään hakea hyväksyntää yhteiskunnassa rationaalisemminkin kuin pohtimalla sitä, onko homous joku Jumalan lahja. No, nyt puhutaankin Yhdysvalloista, luojan valitsemasta kansasta.

Kuulun IRC-Galleriassa ja Facebookissakin perussuomalaisten kannatusryhmään, mutta en ole silti täysin varauksetta puolueen kannattaja. Kukapa tosin on koskaan maailmanhistorian aikana voinut seisoa täysin kannattamansa puolueen jokaisen linjauksen takana. Seksuaalivähemmistöjä ja uskonnon asemaa käsiteltäessä puolueen linja mukailee vallan liikaa antiikkista ja epäajantasaista valtionkirkkopolitiikkaa.

Tuo on suurin ja kenties ainoa syy sille, miksi ilmoitan kyselijöille olevani "suurimmaksi osaksi perussuomalainen." Tai että "ylivoimaisesti lähimpänä omia poliittisia näkemyksiäni ovat perussuomalaiset." Mikäli olen joku kaunis päivä ehdolla kunnallispolitiikkaan - joka ei muuten ole lainkaan mahdoton ajatus - tulen hakeutumaan perussuomalaisten listalle, mutta sitoutumattomana.

Näin pyrin tekemään jonkunlaisen pesäeron sille, etten allekirjoita kaikkea perussuomalaistenkaan ohjelmasta vaan nojaan itse laatimaani kokonaisuuteen. Luonnostelinhan aikoinaan, noin viisi vuotta sitten, oman puolueen "SRL - Suomen rationaalinen liitto", mutta eipä siitä sen enempää.

Kuten oli odotettavissa, nousi myös maahanmuutto yhdeksi eilisen vaalitentin suurimmista ja eniten keskustelua herättäneistä kysymyksistä.

Kuten jo monessa omassakin kirjoituksessani todettua, on jostain pölähtänyt poliittisen eliitin riesaksi mystinen ryhmä, joka nimittää itseään maahanmuuttokriittikoiksi ja taistelee korrektiuden tuulimyllyjä vastaan. Eräs näistä pelottavista kriitikoista majailee täällä.

Kriitikoiksi esittäytyviä kohtaan langetetaan jatkuvasti harhaluuloja, heidän sanomisiaan tulkitaan riittävän sisälukutaidon puuttuessa väärin ja onpa tällainen väärintulkinta todistetusti helppoa tehdä aivan tahallisestikin. Lisäksi asioita irrotetaan kontekstista siten, että ne saadaan vääristettyä mahdollisimman kielteisiä mielikuvia synnyttäviksi.

Minusta ei kirjoituksiani lukeneena uskoisi, mutta vihaan aivan suunnattomasti jankuttamista. Ei tässä kuitenkaan muutakaan voi, koska yksin aiempiin kirjoituksiin viittaaminen ei tepsi. Siteeraan itseäni tammikuun 14. päivältä vuonna 2009:

Minusta tässä sekoitetaan taas jälleen kerran suoranainen rasismi sekä terve maahanmuuttokriittisyys. Maahanmuuttokriittisyys - ei maahanMUUTTAJAkriittisyys. Kyseessä ei siis ole edelleenkään minkään etnisen vähemmistön kritisointi. Terve kritiikki on eri asia kuin suora solvaaminen ja rasismi. Mikä tässä asiassa on oikeasti niin vaikeaa käsittää?

[...]

Jos joitain ihmisiä kritisoin maahanmuuton tiimoilta, ne ovat Suomen maahanmuuttopolitiikasta vastaavat ihmiset - eivät maahanmuuttajat.

Ja tähän lisäyksenä maahanmuuttokriittisyydessä, eli terveen kriittisessä ja mahdollisimman rationaalisessa tarkastelussa, analysoinnissa sekä keskustelussa EI puhuta samasta asiasta kuin maahanmuuttovastaisuudessa. Vielä vähemmän vastustetaan maahanmuuttajia. Ei maahanmuutto- tai maahanmuuttajavastaisuutta vaan maahanmuuttokriittisyyttä.

Osaa maahanmuuttajaryhmistäkin tosin kritisoidaan ja syystäkin. Nykyisen kaltaisen holtittomuuden sijaan maahanmuuton tulisi olla valikoidumpaa ja mieluiten sellaista, jota ei tarvitsisi avustaa valtion varoista kymmeniä, kymmeniä miljoonia euroja vuodessa.

Suurimpana virheenä ja pahuuden ikeenä, ylitse muiden aiemmin listaamieni, termistö heittää julkisessa keskustelussa jatkuvasti häränpyllyä ja näin kävi myös Kataiselle ja Kiviniemelle eilisessä vaalitentissä. Jälkimmäinen päästi suustaan melkoisen sammakon.

Katalyyttinä tähän oli maahanmuuttokeskustelu, jossa Kiviniemi palasi Eero Heinäluoman (sd.) sanomisiin.

– Se oli flirttailua rasismin kanssa, totesi pääministeri.

Pääoppositiopuolueen johtaja raivostui sanomisesta. Hänen mielestään kyse oli vain siitä, ettei niille aloille tuoda ulkomaista työvoimaa, jossa on ennestään työttömyyttä.

Monen monituisia kielikuvia on tullut viime vuosina luettua, mutta tämä menee aivan sinne kärkikymmenikköön. Flirttailua, eli pientä silmäniskua ja hameen nostelua kohti rasismia. Tulkitsen tämän niin, että Kiviniemi syyttää SDP:tä jostain sen tapaisesta kuin rasististen asenteiden salakavalasta ujuttamisesta vaaliohjelmaan vain keveästi flirttailemalla. Varsinaista rasismin muilutusta tukemalla tietynlaisia asenteita, vaikkei totuus voisi yhtään kauemmaksi mennä.

Vanhas-Masa oli rasismihysteriassaan aivan omaa luokkaansa, mutta eipä ole hänen seuraajansa Kiviniemi pekkaa pahempi. Liekö häntä ohjeistettu tehtäväänsä siirtyessään rasismikortin varsin vapaasta heiluttelusta. Kriitikoiden ja internetin keskustelupalstojen käyttäjien väliseksi sisäpiirivitsiksi onkin muotoutunut suvaitsevaistoa parodioiva vasta-argumentti "koska rasismi/Hitler/natsi".

Esimerkki - joka tosin ei valitettavasti mene kovin kauaksi totuudesta - moisesta parodiallisesta keskustelusta voisi mennä vaikkapa näin:

Henkilö 1: Kuulepa tätä! Myönteisten perheenyhdistämispäätösten lukumäärä kasvoi Suomessa viime vuodesta 70 % somalialaisten turvapaikanhakijoiden keskuudessa.
Henkilö 2: Vai niin, eikös se ihan hyvä juttu?
Henkilö 1: No ei se oikeastaan ole, koska resurssimme eivät tätä menoa riitä paitsi kantaväestön myös maahanmuuttajien huoltamiseen.
Henkilö 2: En usko, monikulttuurisuus on rikkaus ja humaanitaarinen maahanmuuttopolitiikka paitsi edistää sitä, on hyvä.
Henkilö 1: Öh, voisitko hieman tarkentaa?
Henkilö 2: Ei minun tarvitse, koska monikulttuurisuus on rikkaus.
Henkilö 1: Kyllä tätä minusta pitäisi selvittää tarkemmin, koska somalialaislasten turv...
Henkilö 2: Top tykkänään tuollaiset puheet, koska rasismi.

Seuraavaksi henkilö 2 laittaa kädet korvilleen ja huutaa "ÄLÄLÄLÄLLÄLÄ EN KUULE", vaikka henkilö 1 koettaa sinnikkäästi selventää hänelle tilastoja asiasta.

Siteeraanpa jälleen itseäni melko tarkalleen kolmen kuukauden takaa, koska tämä alun perin ex-puheenjohtaja Eero Heinäluoman lausunto nousi vaalitentin suureksi kysymykseksi.

On suoralta kädeltä todella hankalaa keksiä tähänkään tapaukseen yhtään läpinäkyvämpää ilmaisua tai tapaa yhtäällä ylläpitää monikulttuurisuusihannetta vaikka väkisin ja toisaalla leimata Heinäluoma sekä SDP terveine linjauksineen. Jatkuvasti puhutaan siitä, että kriittistä ja julkista keskustelua maahanmuutosta ei pitäisi tukahduttaa.

Eipä kai tästä sen enempää tarvitse jauhaa. Terveen sisälukutaidon ja ymmärryksen tason omaavat ihmiset osaavat erottaa poliitikkojen puheesta epäjohdonmukaisuudet, väärän terminologian, väärän kontekstin käyttää termiä X ja tehdän johtopäätöksen poliitikon kyvyistä. Valitettavasti näiden ihmisten prosentuaalinen osuus on liian pieni muutoksen aikaansaamiseksi.

Kukkahattumummelit ja -papat, kuin myös muut asialle vihkiytymättömät tuumivat vaalitenttilähetystä katsoessaan, että hui, tuoko se nyt oli sitä rassismia, mistä pitäisi pysyä erossa kuin opiaateista konsanaan! Osaanpa tunnistaa jatkossa ja välttää.

Tulevana lauantaina, 24.7.2010, eli ylihuomenna, julistetaan Turussa perussuomalaisten maahanmuuttopoliittinen manifesti ja toivon kaikkia vähänkään puoluetta ksenofobiseksi, rasistiseksi tai muutoin epäilyttäväksi huuhaaksi epäilevää seuraamaan tapausta tarkasti. Julkaistava manifesti tulee sisältämään kaikki harhaluulot korjaavaa ja äärimmäisen seikkaperäistä selvitystä niihin kysymyksiin, joita kriitikoita ja perussuomalaisia poliitikoita kohtaan on esitetty. Pallo jää taasen lukijalle ja tulkinta on ymmärryksen, poliittisten silmälasien värin ja sisälukutaidon tason varassa.

Erityisesti toivon paikalle äärimmäisen runsaasti median edustajia, jotta manifestin sisältö päätyisi mahdollisimman laajalti kansalaisten tietoon, eikä tähänastisia harhapäätelmiä ja/tai tahallisen väärinymmärrettyjä aivopieruja ilmaantuisi. Tai vastaavasti: mikäli joku vielä vetää julkisesti harhaisia päätelmiä perussuomalaisten poliittisesta agendasta ja kehtaa väittää sitä rasistiseksi, eivät muut enää ota häntä vakavasti. Jos asuisin lähempänä, menisin itsekin todistamaan suomalaisen politiikan kenties yhtä suurinta käännekohtaa. Tarkempaa tietoa ja keskustelua löytyy Hommaforumilta.

Manifesti aiheuttaa terminä kylmiä väreitä tuoden mieleen Karl Marxin (ja osin Friedrich Engelsin) kommunistisen manifestin ja Pekka-Eric Auvisen misantrooppisen manifestiksi nimeämänsä kirjoituksen, jonka hän julkaisi ennen Jokelan kouluammuskeluita.

Mikäli termin kuitenkin irrottaa näistä välittömistä ja sangen negatiivisista mielleyhtymistä, on se erinomainen kuvaamaan sitä, mitä on odotettavissa. Lisätietoa, tosin hieman vääristeltyä sellaista, on vaikkapa tässä.

Saarakkalan mukaan maahanmuuton vastustajilta on vaadittu konkreettisia kannanottoja. Manifesti on heidän vastauksensa.

Maahanmuuton kritisoijat jos jotkut ovat valtapoliitikoista poiketen esittäneet nimenomaan hyvin konkreettisia ratkaisuita vallitseviin ongelmiin, joten sikäli tilanne on absurdi.

Ilmaisuja heitellään puolelta toiselle ja valitettavan usein siten, että ne viittaavat suoraan juuri päinvastaiseen kuin mitä ollaan haettu. Näin kävi myös Pohjalaiselle, koska manifestin toden totta julkaisevat perussuomalaiset maahanmuuttokriitikot. Eivät maahanmuuton vastustajat. Mainitaanhan samassa artikkelissa tämä siteeraus itse pääpirun, Jussi Halla-ahon, suusta:

Hän ei halua lopettaa kaikkea maahanmuuttoa, vaan ainoastaan yhteiskunnan tukeman maahanmuuton.

Varmuuden vuoksi lihavoin tuon väitelauseen, jotta se olisi helpompi ymmärtää.

Timo Soini, Jussi Halla-aho, Teemu Lahtinen, Vesa-Matti Saarakkala tai minä emme halua lopettaa maahanmuuttoa tykkänään tähän paikkaan. Maahanmuuttokriitikot haluavat järkeistää ja rationalisoida ilmiötä sekä sen eri osa-alueita keskustelun ja objektiivisen tarkastelun kautta. Maahanmuuttopolitiikka halutaan saattaa ajantasaiseksi vastaamaan Suomen resursseja ja tasapainoon kantaväestön hyvinvoinnin turvaamiseksi myös jatkossa. Uskallan luvata, että tämän tulette manifestin julkistamisen jälkeen ymmärtämään harvinaisen seikkaperäisesti selitettynä, kunhan vaivaudutte perehtymään tapaukseen.

Turussa on maahanmuuttopoliittisen manifestin julistamisen lisäksi myös tällainen populismia laajemmaltikin käsittelevä ja esitelmiä sisältävä keskustelutilaisuus, johon toivon myös todella hartaasti mahdollisimman suurta median osanottoa.

Vaalitentti käsitteli toki paljon muitakin mielenkiintoisia asioita, erityisesti Suomen ja Venäjän välisiä suhteita. Onhan Venäjän presidentti Dmitri Medvedev tällä haavaa Suomessa vierailemassa ja kruisaili eilen presidentti Halosen kanssa huvijahdilla. Lisäksi Venäjä painostaa parhaillaan erikoisesti ja löysin perustein suomalaista elintarviketeollisuutta.

Eli mitä enemmän Suomi vaikenee, sitä enemmän Putinin tekee mieli teitä painostaa.

- Boris Nemtsov, Venäjän entinen varapääministeri, Ilta-Sanomat 21.7.2010, s. 6

Ikään kuin Venäjällä olisi paljon varaa arvostella suomalaista liha- ja maitoteollisuutta oman hygieniajärjestelmän ollessa paikoin kehitysmaan tasolla. Tähän kirjoitukseen en kuitenkaan sotke tämän enempää muita vaalitentin teemoja.

Sen verran teemoja tähän tekstiin kuitenkin tarttui, että taisin saavuttaa blogitekstin tunnisteiden (ns. tagien) määrässä tähänastisen ennätyksen.

Hälytyskeskusten ja pelastushenkilökunnan resursseista

Kohta hätäkeskuksista ei tarvitse enää vaivautua puhumaan monikossa, koska kahdesta (2) keskuksesta tulee olemaan aikanaan lyhyt askel käyttämään vain yhtä. Saattepa vain nähdä.

Holmlund uskoi, että lakkautettavien hätäkeskusten tiloille keksitään järkevää käyttöä.

Epäilemättä keksitään: lisää vastaanottokeskuksia turvapaikanhakijoille. Hätäkeskusten toimintaansa varten vaatimat kiinteistöt ovatkin varmasti olleet se suurin taloudellinen kuormittaja, jonka vuoksi niiden määrää jo supistettiin ainoastaan seitsemään kappaleeseen aiemmasta viidestätoista. Oho, jopas. Ei se olekaan ollut näin:

Ensinnäkin on syytä muistuttaa, että hätäkeskuslaitoksen kokonaisbudjetti on 55 miljoonaa euroa. Tästä on 80 prosenttia henkilöstökuluja, 10 prosenttia toimitilakuluja ja 10 prosenttia tietoliikenne- ja muita kuluja. Eli kaiken kaikkiaan toimitilakulut ovat varsin pieni osa koko laitoksen budjetista. Niiden merkitys on pieni verrattuna muihin kysymyksiin.

- Sisäasiainministeri Anne Holmlund

Kas noin. Henkilöstökuluista, mistäs muualtakaan, olisi syytä napsaista pieni siivu johonkin parempaan käyttöön. Tähän samaan keskusteluun voidaan muuten liittää täysin myös julkiseen terveydenhoitoon sijoitettavat resurssit. Näitä kaikkia yhdistää sellainen valtion menoerien priorisoinnissa melko yhdentekevä seikka kuin suomalaisen veronmaksajan hyvinvointi ja terveys.

Erityisesti palstatilaa on saanut kuluneella kevät-kesä-akselilla hätäkeskuksen leväperäinen toiminta apua pyytäneille ja sitä oikeasti tarvinneille ihmisille. Eniten julkisuutta saanut tapaus on tämä merkillisyys, jonka taustat eivät ole vieläkään täysin auenneet. Poliisipartio on joka tapauksessa lähetetty tarkastamaan tilanne vähäpätöisemmissäkin tilanteissa. Ei mies mahda mitään tuollaisessa tilanteessa. Jos nainen asettuu X-asentoon asunnon kenties ainoalle ulko-ovelle, vaatii tämän siirtäminen käsikontaktia ja voimaa, jotka taas kylläkin olisivat johtaneet poliisitoimiin perheenisää kohtaan.

Toinen sanktioihin johtanut tapaus oli tällainen. Yksittäistapauksiahan nämä vain ovat ja on pilapuheluiden suurehkon määrän vuoksi jokseenkin kummallista, ettei näitä todellisia, mutta noteeraamatta jääneitä, hätätapauksia olla uutisoitu aikaisemmin. Helsingin hätäkeskuksen työntekijät protestoivat ratkaisua siirtää keskuksen toiminta Keravalle tällä tavoin.

Poliitikkojen on turha harmitella sitä, että hätäkeskuksiiin tulee turhia puheluita. Heille hätäkeskusten määrän supistaminen ja varsinkin poliisin oman 10022-numeron lakkautus on tietoinen valinta, ellei jopa pyrkimys. Erinomaista keskittämistä ja tehostamista. Yhä suurempien alueiden liittäminen saman hälytyskeskuksen alaisuuteen ei tee hyvää varsinkaan sen työntekijöiden paikallistuntemukselle, jota tehtävä erityisesti vaatii.

Tästä muistuttaa myös Pia Viitanen.

Hätäkeskusten moitteeton toiminta on hyvin tärkeä osa jokaisen suomalaisen turvallisuutta. Ihmisillä on oltava varmuus siitä, että hädän sattuessa apu tulee perille nopeasti ja oikeaan paikkaan.

[...]

Seurauksena, ministeri Holmlund, teidän uudelleen järjestelyistänne paikallistuntemus hätäkeskuksissa ohenee merkittävällä tavalla. Meillä ei pitäisi olla sellaisten riskien vaaraa, että apu tulee paikalle liian myöhään puhumattakaan siitä, että se ei tulisi oikeaan paikkaan. Ministeri Holmlund, jatkuva hätäkeskusjärjestelmän myllääminen vaarantaa ihmisten turvallisuuden, ja kysyn teiltä, arvoisa ministeri:

Ettekö ole huolissanne siitä, että teidän uudistuksenne vaarantaa suomalaisten ihmisten turvallisuuden?

Koko valtiopäiväasiakirja kannattaa lukea läpi. Minulla onkin henkilökohtaisesti ollut jo pitkään tavoitteena perehtyä niihin monen muunkin käsiteltävänä olevan asian kohdalla.

Yhä ja edelleen on mielenkiintoista, että suurimman huolen suomalaisten veronmaksajien, meidän kaikkien, hyvinvoinnista ja turvallisuudesta kantavat oppositiopuolueiden edustajat. Juuri oppositiopoliitikot saavat osakseen populismisyytöksiä heidän tuodessaan kansalliseen keskusteluun huolenaiheita, joita valtaosa kansalaisista itse pitää tärkeinä.

Suurimpien hallituspuolueiden kansanedustajat, erityisesti ministerit, ja poliittinen eliitti sen sijaan antavat vastaukseksi harvinaisen ympäripyöreää taivaanrannanmaalailua kokonaisratkaisuista ja työvoimapoliittisista rakenneuudistuksista.

Vuoteen 2015 mennessä meillä on täysin uusi järjestelmä, joka vastaa, ei aivan kaikkiin, mutta varmasti valtaosaan kaikista ongelmakohdista, joita täällä on epäilty ja esitetty. Se on hyvin tärkeää.

Pienen kansalaisen olisi siis luotettava siihen, kun iso ja vaikutusvaltainen ministeri lupaa, että valtaosaan - ei tosin aivan kaikkiin - valtiopäivillä esitetyistä ongelmakohdista tullaan vastaamaan. Hieman hankala tuohon on tosin uskoa, koska jokainen yksittäinen päätös puhuu enimmäkseen kansalaisten hyvinvoinnin turvaamista vastaan ja vastaavasti henkilöstökustannusten leikkausten puolesta.

Jos ja kun kaikki hätäpuhelut ohjataan joskus tulevaisuudessa yhteen paikkaan, pitää myös varata resursseja näiden käsittelyyn. Verovaroista pääosin kustannettavaan palveluun, joka koskee erittäin läheisesti kansalaisten henkeä ja terveyttä, täytyy yksinkertaisesti löytyä rahaa ylitse muiden. Tähän ei saa vaikuttaa esimerkiksi se, että vain osa hätäsoitoista olisi asianmukaisia. Tätä maata pystyssä pitävien veronmaksajien hengen ja terveyden pitää olla prioriteettilistan kärjessä. En jaksaisi listata vähemmän tärkeitä säästökohteita.

Tässä on oikein mainio Kari Pitkäsen blogikirjoitus aiheesta heti tuoreeltaan eli maaliskuulta. Poimittakoon siitä tällainen ydinkohta:

Pirkanmaalle hätäkeskusjako oli kuin saavillinen jäävettä niskaan. Näin kohdellaan maakuntaa, joka jatkuvasti jätetään ilman omaa ministeriä.

Pienemmätkin hyppivät nenille, kun puolustaja ja edunvalvoja puuttuu hallituksesta.

Pelissä ei ole edes pelkkä valtapolitiikka, vaan kaikkein tärkein: ihmisten henki ja turvallisuus.

En ota niinkään kantaa siihen, että kuuluisiko joka maakunnalla olla oma nimikkoministerinsä. Ei voida ajatella niin, että kunkin Suomen sisäisen alueen etu toteutuu vasta silloin, kun sillä on henkilökohtainen äänitorvi hallituksessa.

Ei voi olla sattumaa, että Kari Pitkänen ja monen moni muukin on huomannut saman kuin minä: sen sijaan, että istuvat kansanedustajat ja heistä valitut ministerit ajaisivat kaikkien suomalaisten veronmaksajien etua, pelaavat he valtapeliä käyttäen meitä pelinappuloinaan. Näköjään jopa aluepolitiikassa.

Oletteko todella nyt uhranneet kansalaiset ja omaisuudensuojan ja turvan tämän säästölinjan ja keskittämispolitiikan alttarille?

- Toimi Kankaanniemi, kd

Uhraus on käynnissä kaiken aikaa. Ainoa asia mikä minua tällä hetkellä ilahduttaa, on se, että osa kansanedustajistakin tunnustaa säästölinjan ja keskittämispolitiikan kaltaiset kirosanat sekä paheksuu niitä. Asia olisi ihan OK, mikäli säästötoimenpiteet kohdistettaisiin oikein - ei siis kansalaisten hyvinvointiin. Vielä enemmän OK olisi, mikäli huolta kantaisi välillä joku todellista valtaa omaava poliitikko, eivätkä vain opposition edustajat.

Ainoastaan puhelimeen vastataan hieman kauempaa. Ja on myös varsin selvää, että silloin, kun keskukset ovat isompia, myös pystytään nopeammin palvelemaan ja ruuhkautuminen vähenee.

- Sisäasiainministeri Anne Holmlund, kok

Miksen minä aivan osta tätä... Pia Viitanen jatkaa:

Täällä esimerkiksi aluetieteen professori on antanut aika painavan lausunnon, että alueet tulevat aivan liian suuriksi ja keskukset jäävät teknisten apuvälineiden varaan.

Säästölinjaa, ihmisten korvaamista teknisillä apulinjoilla, tehostamista ja lopulta lisää työttömyyttä sekä epävarmuutta. Turvattomuutta ja riskirajoilla menemistä. Ihmisten ei pitäisi luottaa liikaa teknisiin vempeleisiinsä.

Holmlund vastaa:

Jos jokaisessa päätöksessä päällimmäisenä on pelko, ei voi koskaan päättää mitään.

[...]

Mielestäni ei myöskään perusteettomasti pidä pelotella ihmisiä. Totuus pitää kertoa. Sen kerron minä ja toivon, että myös te, ed. Viitanen.

Kiitos, Anne. Nämä uhmakkaat sanat luettuani olen entistäkin huolestuneempi siitä mitä valtiossamme tuleman pitää. On sisäasiainministeri, joka kertoo totuuden ja siihen ei ole nokan koputtamista. Olipa eri mieltä sitten aluetieteiden professori tai kuka tahansa.

Tällä kertaa jätin aiheen ulkopuolelle oikeuslainsäädännön, koska niin huomattava osa viimeisimmistä teksteistäni on keskittynyt yksinomaan siihen, kansalaisaktivismia asiasta on yhä lisää ja tärkeimpänä asiana kansalaisten huoli oikeuksiensa toteutumisesta on päätynyt toistuvasti lehtiotsikoihinkin. Gallupeita väheksymättä.

Tämä ei kuitenkaan missään tapauksessa tarkoita sitä, etten tulisi jatkossa kirjoittamaan asiasta. Lupaan sen. Asia on helppo luvata, koska suhtaudun mitä skeptisimmin siihen, että rangaistuslainsäädäntöä ja/tai kriminaalipolitiikkaa tultaisiin realisoimaan vielä seuraavalla hallituskaudella. Tuskin sitä seuraavallakaan.