Kantaväestö ja maahanmuuttajat työnhaussa

Kirjoittelen tässä taas oikein urakalla maahanmuuttoasioista, mutta yhden kirjoituksen supistamiseksi jaoin asian useampaan osaan.

Moni turvapaikanhakija odottelee vastaanottokeskuksessa sitä, että hänelle tehdään lääketieteellinen tarkistus hänen ikänsä selvittämiseksi. Vuonna 2009 Suomeen pyrki 39 sellaista turvapaikanhakijaa, jonka kotimaakaan ei ollut tiedossa (lähteenä maahanmuuttoviraston raportti turvapaikanhakijoista). Siinä meille on taas niitä huippuosaajia, jotka kävelevät suomalaisnuorten yli mahdollisia työpaikkoja jaettaessa. Ikä selvitetään suurpiirteisesti tutkimalla hampaat, mutta eihän lahjahevosen suuhun saa katsoa?

Kyllä tämä eläminen motivoi jaksamaan taas niin maan perusteellisesti. Seuraava uutinen nimittäin iski vasten kasvoja kuin märkä rätti.

Helsingin kaupunki haluaa lisätä maahanmuuttajien määrää työvoimassaan. Helsinki harjoittaa työhönotossa niin sanottua positiivista erityiskohtelua, kertoo maahanmuuttoasioiden johtaja Annika Forsander.

Esimerkiksi työhönotossa voidaan ottaa huomioon hakijan etninen tausta palkkaamalla tehtävään työmarkkinoilla aliedustettuun ryhmään kuuluva henkilö, vaikka tämä ei olisi aivan yhtä pätevä kuin paremmin edustettuun ryhmään kuuluva.

Kaupunki on kertonut pyrkivänsä palkkaamaan maahanmuuttajia työntekijöiksi samassa suhteessa kuin heitä on kaupungin asukasmäärässä.

Tämän täytyy olla joku aivan sairas vitsi. Toteutuessaanhan tämä on suoraa räkäistä naurua vasten suomalaisten työnhakijoiden kasvoja, ja vieläpä millaisella hetkellä! Meillä on kohta 300 000 työtöntä ja asiasta puhutaan. Syntyperäisten kansalaisten ahdistus ja pelko on käsinkosketeltavaa. Sitten Helsingin suurin työnantaja ottaa ja alkaa itsetarkoituksellisesti suosia vähemmän päteviä maahanmuuttajia virkoihin, joihin Suomessa on kouluttautunut ihmisiä. Räkäistä ja paskaista naurua hyväuskoisten ja rehellisten kansalaisten naamalle.

Tämä on niin reilua. Ei riitä sanat kertomaan. Kuvitelkaa tuotantoyksikkö, joka on lukittu sauna. Siellä hoipertelee janoissaan kolme työntekijää, joista jokaisella on mukanaan vain yksi pieni leili, jossa on vettä pitämään kukin tolkuissaan. He ovat jo pitkään anelleet, että saisivat lisää vettä ja lämpötilaa pienennettäisiin, mutta ei. Herra iso herra tulee, ottaa viimeisen vesileilin, juo sen sisällön ja nauraa päälle lyöden oven uudestaan lukkoon.

Tämä Suomen kansan jatkuva murjominen on tismalleen yhtä reilua. Antaa työttömyyden lisääntyä ja kansalaisten elämöidä surkeaa maahanmuutto- ja työvoimapolitiikkaa vastaan monta vuotta. Aktiivit koettavat tuoda esiin perusteltavissa olevia faktoja ja saada ääntään kuuluviin epäkohtien ratkaisemiseksi. Aikansa ääntä pidettyään kansalaiset kuvittelevat, että heidän oikeuksiaan aletaan vihdoinkin puolustaa, kun uudet eduskuntavaalit tulevat. Maahanmuuttajia aletaankin tuoda kahta kauheammin ja poliittinen eliitti säätää lain, jolla etnisen vähemmistön edustaja on aina automaattisesti etulyöntiasemassa työnhaussa.

Maahanmuuttajien prosentuaalisen osuuden alati kasvaessa täytyy syntyperäisiä suomalaisia työnhakijoita syrjiä tulevaisuudessa yhä lisääntyvissä määrin. Mitä *tun positiivista erityiskohtelua on suosia tieten tahtoen vähemmän päteviä ihmisiä ja jättää tätä maata rakentaneiden suomalaisten jälkeläiset nuolemaan näppejään? Tämän maan korkeatasoisen koulutusjärjestelmän rakentaneiden ihmisten jälkikasvun on turha käyttää saamaansa mahdollisuutta, koska heidän palveluksiaan ei tulevaisuudessa kaivata huolimatta siitä, että pätevyyttä löytyy.

"Helsingin kaupunki haluaa lisätä maahanmuuttajien määrää työvoimassaan." Miksi helvetissä se niin haluaa tehdä? Mitä konkreettista hyötyä siitä saavutetaan, jos otetaan vieläpä huomioon se, että työvoima on epäpätevämpää kuin mihin olisi mahdollisuus? Tämä monikulttuurisuusvimma on joku aivan sairas vitsi. Psykologinen testi, maailmanlaajuinen koe-eläinlaitos, jossa tutkitaan, että kuinka kauan rehellisiä kansalaisia saa ihan oikeasti potkia päähän tavalla millä hyvänsä. Jos joku erehtyy kirjoittamaan internetiin tästä lokaan polkemisesta, tulee haaste kansankiihottamisesta ja sakot maksettavaksi.

Karenssit - suomalaisen yhteiskunnan taidonnäyte kansalaistensa kiusaamisesta

Selvittelimme vaimokkeen kanssa sitä, kuinka pitkiä karenssiaikoja eri syistä kansalaisille langetetaan. Työttömyyskorvauksen mahdollisuuden epääminen silloin, kun eroaa oppilaitoksesta, on messevät kolme (3) kuukautta. Opiskelija, joka ei ole saanut opintotuen lisäksi muita tuloja opiskeluidensa aikana, joutuu siis maksamaan noin 2,15 euron säästöistään kolmen kuukauden vuokrat, laskut, ruoat ja muut, ellei onnistu saamaan pikapikaa töitä. Ja niitä töitähän ei tätä nykyä liikaakaan tarjolla ole. Tämän hetken töidensaantitilanne on oikeasti jo niin raastava, että jonkunlainen poikkeustila olisi julistettava ja Kansaneläkelaitoksen sekä muiden virastojen byrokratiat sekä karenssit otettava ennaltamäärittelemättömän pitkäksi ajaksi tyystin pois käytöstä.

Työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumisen jälkeen sieltä käsin seurataan ymmärtääkseni melko tarkasti, että kuinka aktiivisia heidän kirjoillaan olevat ihmiset ovat töiden haussa. Avoimia työpaikkoja saatetaankin tarjota jopa 80 kilometrin säteeltä, joka on melko reilu matka erityisesti autottomalle, Mikäli työpaikasta kieltäytyy, on homman nimi tällainen:

"Työnhakija voi menettää oikeutensa työttömyysetuuteen määräajaksi, mikäli työttömyys johtuu omasta syystä. Karenssien pituudet vaihtelevat 30 päivästä 90 päivään perusteesta riippuen."

Ansiosidonnaiseen päivärahaan taas on oikeutettu, mikäli on ollut ammattiliiton jäsenenä yhtämittaisessa työsuhteessa vähintään kymmenen (10) kuukautta. Tämä ehto oli minun osaltani täyttynyt reilusti, kun päätin aikoinaan työsuhteeni lähtiessäni opiskelemaan. Olin iloissani, koska olin saanut ihan mukavan lomarahan ja kuvittelin saavani yhdeltä kuukaudelta ansiosidonnaista päivärahaa. Näiden turvin olisin rahoittanut elämistäni kyseisenä syyslukukautena mukavasti ottamatta opintolainaa.

Kuinkas kävikään. Kaikenmaailman karenssien ja koukeroiden vuoksi en saanut liitolta senttiäkään, vaikka toimitin sinne kaikki mahdolliset paperit, kuten reilun kolmen vuoden takaiset Kelan maksuosoitukset sairaspäivärahoista ja työmarkkinatuesta. En vielä tähänkään päivään mennessä ymmärrä, että mihin he niitä tarvitsivat. Pelkkä omavastuuaika on seitsemän työtöntä päivää tai seitsemää työtöntä päivää vastaava aika, joten eiköhän se tuon kuukauden aikana täyttynyt.

Syy mahtoi olla tämä:

"Omavastuupäivät eivät kulu mahdollisen rangaistuskarenssin aikana eivätkä lomakorvauksen jaksottamisen aikana. Lomakorvaus pitämättömistä lomista työsuhteen päätyttyä jaksotetaan viimeisen palkan mukaan ja omavastuupäivät alkavat vasta sen jälkeen."

Lähteenä työttömyyskassojen yhteisjärjestö.

Minulle uutena lomakautena (alkaen muistaakseni huhtikuun ensimmäisestä päivästä) kertyneet talvilomapäivät siis viivästyttivät pitkästi toista kymmentä päivää tuon varsinaisen omavastuuajan alkua. No, ei voi mitään. Onneksi opintolainaa saa ja mukavahan se on 23-vuotiaana velkaantua tietäen, ettei (mahdollisesti) valmistuttuaan saa töitä, jotta pääsisi maksamaan opiskeluaikana kertyneitä tuhansia euroja pois palkkatuloista.

Olen laittanut omien laskujeni mukaan yli kaksikymmentä (20) työhakemusta sinne ja tänne, muun muassa Jyväskylän kaupungille ja ilmoittautunut myös Eila Kaislalle, joista molemmista olisi ainakin teoriassa mahdollista päästä lukuisiin sellaisiin paikkoihin, jonne en erillistä hakemusta laittanut. Lisäksi hakemukset lähtivät sähköpostilla Keskimaalle, Keskolle + erikseen siihen kuuluville Kodin ykköselle, Anttilalle ja Mustalle Pörssille. Hakemuksia löin menemään myöskin Sotkalle, Vepsäläiselle, Elisalle, Digialle, Moventakselle, Keskisuomalaiselle, Suur-Jyväskylän lehdelle, Lidliin, Technopolikseen, Osuuspankkiin, Jyväskylän kaupunkilehdelle, Iskulle, Löytötexille ja varmaan vielä muutamaan paikkaan, joita en edes muistakaan.

Minun aktiivisuudestani homman ei siis luulisi olevan kiinni, vaikka mieluisampi vaihtoehto olisi kenties käydä jokaisessa kohteessa paikan päällä esittämässä asiansa, tai näin monet ainakin kehottavat tekemään. En kuitenkaan usko, että se on ollut enää aikoihin tavanomaista kesätyöpaikkaa hakevien tapauksessa. Lisäksi paikan päälle menemisestä tulee hieman "lakki kourassa" -olo ja mietityttää todella, että kuinka asia pitäisi esittää.

Mielessä onkin myös käynyt vaihtoehto, että oikean toimihenkilön tavoitettuaan ilmoittaa ilmekään värähtämättä, että terve taloon, minä tulin teille töihin, koska olen sellainen mies, jota kaipaatte, ettekä tule toimeen ilman minun erinomaisuuttani. Toimisikohan moinen yhtä hyvin kuin sarjakuvissa?

Joka tapauksessa homma on kaikessa erinomaisuudessaan sellainen, että jos minä ja avovaimoni emme saa kumpikaan sitkeästä hakemuksien syytämisestä huolimatta töitä kesäksi, ei rahaa vuokraan saati mihinkään muuhunkaan yksinkertaisesti ole eikä tule. Ei rahaa - inga pennar - no money - pas d'argent! Capiche?

Kranttu en ole ollut työnhakukohteiden valinnassa ja hakemuksessa kerroin olevani valmis paitsi oman alani hommiin myös varasto-, huolto- tai oikeastaan ihan mihin tahansa tarjolla oleviin töihin. Asiakaspalvelutyötä on runsaasti tarjolla, mutta sellaiseen en todennäköisesti parhaalla mahdollisesti sovellu, koska omanarvontuntoisena menettäisin takuulla malttini, jos kohtaisin perinteisiä asiakaspalvelutyöntekijän kauhukuvia, joille etenkin "don't shoot the messenger" -periaate, oma mottoni, on täysin tuntematon.

Entisessä työpaikassaan matkatoimistovirkailijana vaimokkeeni joutui monesti olemaan kyyneleet silmissä idioottien asiakkaiden vuoksi ja näistä kokemuksista kuultuani savu alkoi nousta korvista. Aloin välittömästi miettiä, mitä yhtä nasevaa tai suoraa vittuilua olisin kussakin tilanteessa vastannut asiakkaalle karkoittaen hänet liikkeestä lopullisesti - samoin itseni.

Yksi "parhaista" kuulemistani jutuista on McDonald'sissa työskentelevältä ystävältäni. Isä ja poika olivat tulleet murkinoimaan ja ystäväni vei heille ruokaa pöytään. Poika kiitti, mutta tähän isä tuumasi, että ei pojan tarvitse kiittää, koska toinen on VAIN mäkkärin työntekijä. Voi tsiisus. Lisää moisia kasvattajia, niin asiakaspalvelussa työskentelevät kiittelevät vielä tulevaisuudessakin.

Kyllä muuten taas vituttaa.

Editoinpa näin syyskuussa lisätietoa siitä, kuinka laitoin jälkeen päin, muistaakseni toukokuun puolella, liki jokaiseen paikkaan uudet sähköpostit siitä syystä, että internetoperaattoria vaihdettuani en olisi enää voinut saada vastauksia vanhaan sähköpostiosoitteeseeni. Näiden uusintayhteydenottojen jälkeen sainkin noin 50 % paikoista sen vastauksen, jota odotinkin: ei töitä. Kesän pärjäilinkin sosiaalitoimiston toimeentulotuella sekä vanhempien pyytettömällä tuella.

Kyllä muuten vitutti sekin.