Taas uusi alkoholiskandaali holhousvaltiossa

Mitenhän tätäkin asiaa ryhtyisi purkamaan? Kuvittelin, että vähitellen kaikki olisi jo keksitty ja näiden kieltojen syytäminen voitaisiin vihdoin ja viimein lopetella. Enää ei riitä se, että nuorten alkoholinkäytöstä ollaan huolissaan - nyt kauhistellaan jo sitä, kuinka nuoret juovat alkoholittomia juomia! Iltalehden sanavalinta on jälleen pureva, eikä objektiivisuudesta ole tietoakaan:

Alkoholittoman siiderin ryypiskely on uusi muotivillitys alakoululaisten keskuudessa, kertoo Länsi-Uusimaa.

Vai että oikein ryypiskelyä? Olisivat nyt ihmeessä sanoneet saman tien, että alkoholittomien siidereiden ja oluiden avulla kännääminen. Nuorison muoti-ilmiö on alkoholiton juopottelu. Apua! Lakritsipiippujakin kaiketi tupruteltiin, koska niitäkin yritettiin saada jossain välissä pois kauppojen hyllyiltä viekoittelemasta alakoululaisia tupakkamyönteiseen maailmaan. Taas päästään asiaan, joka saa savun nousemaan korvistani: puolueelliset ilmaisutavat. Akat mutisevat ja jupisevat, kuinka "ukot ne oikein istu sitä kaljaa ryypiskelemässä ja oikein niin olevinaan siinä terassilla keskellä kirkasta päivää."

- Olenko ainoa, jonka mielestä tuossa ilmaisussa on "lievä" vivahde-ero siihen, että "miehet joivat olutta terassilla ja oli aurinkoinen sää?" Jos puolueellisessa ilmaisutavassa mentäisiin toiseen ääripäähän, voitaisiin sanoa nuorten nautiskelleen tai maistelleen alkoholittomia siidereitä. Ei. Nuoret ryypiskelevät!

- Olenko lisäksi ainoa, jonka mielestä tämä holhoaminen, kieltäminen, ylisuojelevaisuus ja syyllistävä ilmapiiri jos jotkut ovat omiaan nurinkuristamaan alkoholikulttuuriamme jo nuorista lähtien?

Kysytäänpä taas 42. kerran sama kysymys: kumman tehtävä on kasvattaa lapset, valtion vai vanhempien? Entä onko tehtävä siirtymässä osittain myös elintarvikeliikkeiden harteille? Osa myyjistä tekee päätöksen alkoholittomien siidereiden myymisestä henkilökohtaisesti. Eivätkö myyjät voisi saman tien kieltäytyä myymästä keskiolutta tai tupakkaa 18- tai 19-vuotiaille, koska haluavat toimia suhteellisen nuoren ihmisen terveysvalistajina ja huolehtijoina tehtyään tulkinnan siitä, etteivät heidän vanhempansa ole onnistuneet tässä tehtävässä? Tosiasiassa kokonaan alkoholittomia siidereitä ei taida olla laisinkaan, sillä kaikissa minun maistamissani ja tutkimissani valmisteissa pitoisuus on ollut vähintään 0,7 %.

Hauska juttu on myöskin yhdenvertaisuuslaki, mikäli esimerkiksi siiderijuoma todella on täysin alkoholitonta:

"Yhdenvertaisuuslaki 20.1.2004/21
6 §
Syrjinnän kielto

Ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Sukupuoleen perustuvasta syrjinnän kiellosta säädetään naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa."

Tästä johtuen myymästä kieltäytyvä kassatyöntekijä rikkoo perustuslakia.

Yhtenä syynä kieltoon on luonnollisesti pidetty sitä, että alkoholittoman siideritölkin hypistely johtaa perinteisen porttiteorian merkeissä kohti ehtaa tavaraa, eli 4,7 % etanolia sisältävää siideripakkausta. Mikäli näin on, olisi 1,5 litran siideripullot sallittava alaikäisillekin niin kauan kun täydet prosentit sisältävää tavaraa ei saa vastaavan kokoisessa pakkauksessa. Eihän luonnottoman kokoisen pakkauksen kopeloinnista voi syntyä samanlaista hinkua kuin esimerkiksi puolen litran tölkistä hyppysissä.

Samassa yhteydessä on puhuttu myös nuorten villityksestä juoda energiajuomia ja olen henkilökohtaisestikin ihmetellyt tätä buumia hieman. Haluan muistuttaa siitäkin, kuinka kahvikaan ei ole kaikkine ainesosineen ja vaikutuksineen terveellisimmästä päästä. Siellä ne mummut kuitenkin oikein istuivat ryystämässä kahvia huulet törröllään torikahvilassa keskellä kirkasta päivää.

Seuraavaksi kielletään energiajuomat, koska niistä syntyy helposti portti kohti kossubatteryä. Saman tien kielletään kraanavesi, koska se on koskenkorvaa ilman alkoholia. Omenamehu on pannassa, koska suuri osa viineistä pohjautuu siihen. Tuskin tarvitsee kertoa, miksi K-18-leima lyödään myös liitulakuihin sekä juomapilleihin. Astmapiiput kielletään perheen pienimmiltä, koska ne muistuttavat inhalaattoria. Purukumit kielletään myös, koska onhan nikotiinipurukumejakin, ja niillä saattaa muutenkin olla laksatiivisia vaikutuksia. Kyllä näitä sudenkuoppia meille harkintakyvyttömille ihmispoloisille löytyy, kun vain jaksaa alkaa etsiä sekä miettiä.

Muistetaan silti sekin, että kielloilla on tapana toimia itseään vastaan, eli lisätä kiellettävän asian houkuttelevuutta. Lisäksi tällä holhoamisella, ennalta suojelemisella, ylenpalttisella varjelulla (vrt. laki savukerasioiden säilytyksestä umpinaisten ovien takana) ja kaikkien kansalaisten pitämisellä henkisesti vauvan tasolla saadaan vain ihmiset ärsyyntyneiksi. Itse olen myöskin sitä mieltä, että niiden avulla ihminen puuttuu evoluutioon. Toki tämä lakien ja säädösten kehittäminen voidaan laskea yhdeksi vaiheeksi evoluutiota, sillä olihan homoseksuaalisuus Suomen laissa mielisairaus vielä 80-luvulle saakka. Keskiajalla taas paloivat noitaroviot, joita valtaosa nykyihmisistä pitää (toivottavasti) harvinaisen järkijättöisenä touhuna.

Loppusanoiksi heitettäköön tämä hauska uutinen. Ainoa syy, miksi voisin tuota vastustaa, on se, mikäli tuotteiden siirtyminen myös tavarataloihin syö erikoisliikkeiden myyntiä. Ennen kaikkea minussakin on sen verran ilkeämielisyyttä, että tällä hetkellä nautin ajatellessani taantumuksellisten, arkojen ja epäseksuaalisten suomalaisten jupisijoiden hysteeristä reaktiota heidän saadessaan tietää, että silmien edessä saattaakin pian olla jotain konkreettista seksuaalisuutta. Hahaa, vanhat käppyrät kulkevat kaupassa samanlaiset silmälaput ohimoillaan kuin ravihevosilla, jotteivat joudu todistamaan suunnatonta syntiä.

Ei niitä tuotteita tulla muutenkaan maitohyllyyn sijoittamaan, vaikka ajatuksen vastustajat ovatkin esittäneet tällaisia uhkakuvia kärjistävissä kannanotoissaan. Lapsiperheen kauppareissu kulkee todennäköisemmin vaatteiden, kodin kemikaalien ja elintarvikkeiden kautta, joten ellei jokaikinen muovinen tikku tai purkki - sanotaan nyt vaikka autovaraosahyllyssä - ole ennenkään perheen pienimpien mielenkiintoa herättänyt, en usko, että niin käy yhtäkkiä nytkään. Tuskinpa kukaan vastuuntuntoinen vanhempi suorittaakaan dildo-ostoksiaan lastensa kanssa.

On se vain sekin hauska juttu, että mikäli sinkkunaisella on käsilaukussa dildo, on tämä hyvin vakaa ja itsevarma yksilö. Täydellinen itsenäisen uranaisen prototyyppi suoraan Sinkkuelämistä tai nimensä mukaisesti Täydellisistä naisista. Mikäli sinkkumiehellä on kotonaan pumpattava barbara tai tekovagina, on hän oikopäätä säälittävä perverssi ja hyvä ettei kimpussa häärää jo naisasiainvaltuutetut sekä valkotakkiset sedät. Erityisen reilua tämä meininki tapaa olla.

EI keskioluen lantraamiselle ja pilaamiselle!

Sieltä täältä putkahtelee jatkuvasti toinen toistaan nerokkaampia, ja loppujen lopuksi aina vain yhdentekevämpiä, ehdotuksia suomalaisten alkoholinkäytön hillitsemiseksi. Tuorein uskalikko on Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska, joka ehdottaa keskioluen alkoholitilavuusprosentin pienentämistä kokonaisella prosentilla kokonaiskulutuksen laskemiseksi.

Kaverilla on kyllä kieltämättä sangen mielenkiintoinen logiikka, jos hän kuvittelee kulutuksen laskevan tällä tavoin. Samalla logiikalla viinapullon lantraaminen 1:1 suhteessa oleviin drinkkeihin tuottaa suuremman kokonaiskulutuksen kuin huomattavasti suuremman (ja laimeamman) kokonaismäärän tuottava 1:4-sekoitussuhde. Ei voi ymmärtää.

Muistutan aina ja ikuisesti siitä, että suomalaisten alkoholinkäyttökulttuuri on mitä on ja sitä ei yksinkertaisesti mikään mahti koskaan tule muuttamaan. Korkeintaan muutosta toisi alkoholituotteiden valmistamisen lopettaminen koko maailmassa, mutta siinä on jo nokkelammallekin poliitikolle tekemistä. Puska mahtoi kyllä ajaa takaa puhtaan etanolin kulutuksen laskemista, mutta ne, jotka eivät täysin raivostu oluen maun pilaamisesta jatkamalla sitä vedellä (puistattaa ajatellakin), juovat mäyräkoiran sijasta ~15,2 pulloa saavuttaakseen tavoittelevansa humalatilan. Aiemmin linkkaamassani uutisessa mainitaan lähteettä: ”Laimennus vähentäisi alkoholin vuosikulutusta lähes kymmenyksellä.” Ehkäpä tämä perustuu tuohon oluen laadun pilaamisesta johtuvaan suivaantumiseen, josta ei kuitenkaan saatane tässä vaiheessa kuin MuTu-tietoa.

Ehdin hädin tuskin jäähdyttää näppejäni edellisen aihetta koskevan kirjoitukseni jäljiltä, kun keskiolut on jälleen kerran tulilinjalla. Ajatella, jos kaikki nämä toinen toistaan loistavammat ehdotukset menisivät heittämällä suoraan toteutettaviksi. Erään poliisikonstaapelin taannoinen kuningasidea oli alkoholituotteiden myynnin kieltäminen tyystin huoltoasemilla ja kioskeilla etenkin viikonloppusaamisen estämiseksi. Kyllähän sekin voisi tietenkin toimia, mutta ajan myötä kansalaiset osaisivat varautua ostamalla varastot täyteen jo viikolla tai milloin kauppojen nyt annettaisiinkaan alkoholia myydä.

Sillekin asetettaneen kohta parin tunnin päivittäinen myyntiaika ja sitten ihmetellään, kun kassajonot ovat parin kilometrin luokkaa. Ainoan mielestäni melko hyvän ehdotuksen luin erään lehden yleisönosastolta. Sen kirjoittaneen mielestä viinan hintaan ei tulisi koskea, mutta pantteja voisi korottaa pakkauksen kokonaishinnan nostamiseksi ja kierrätyksen parantamiseksi.

Niin tai näin, ei suomalaisten suhtautuminen omaan alkoholikulttuuriinsa saavuta toivottua muutosta, mikäli käytöstä pyritään saamaan kansalaisten päihin suunnilleen murhaamista ja raiskaamista vastaava kuva jatkuvan syyllistämisen tehostamiseksi. Monissa muissa maissa asian suhteen ollaan taatusti vapautuneempia, vaikka kansalla on samoja sosiaalisia ja kansanterveydellisiä ongelmia. Ei ehkä aivan samassa suhteessa kuin tilastojen kärkipäässä viihtyvässä Suomessa, mutta silti.

Suomalaisten kulutustottumukset olisivat jo muuttuneet, jos päättäjien ratkaisut olisivat omiaan niitä muuttamaan. Niin monin eri keinoin sitä ollaan koetettu ja aina vain epäonnistuttu. Ruvetkaapa listaamaan viimeisen kymmenen vuoden aikana voimaan astuneita muutoksia etenkin keskioluen kulutuksen hillitsemiseksi ja vilkaiskaa kulutuskäyrän muutoksia samalta ajalta. Joku voisi vetää alati nousevasta kulutuksesta johtopäätöksen, että jatkuva veivaaminen suorastaan villitsee ihmisiä juomaan yhä enemmän. Itse en kuitenkaan toki näin ajattele. Alkoholituotteita koskevien lakien ja säädösten päivittelyssä alkaa mennä kohta niin paljon aikaa ja vaivaa, että Suomeen olisi syytä nimittää erityinen viinaministeri. Vuoron perään oikein viimeisen päälle viinaan menevä mies ja absolutisti.

On ilman muuta liikuttavaa, että Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja alaisineen on ”alati huolissaan alkoholin korkeasta kulutuksesta ja kulutuksen kasvusta, josta seuraa mittavia kansanterveydellisiä, taloudellisia ja sosiaalisia vaurioita.” Annan kyllä vilpittömän tunnustuksen sille, kuinka nämä huolestuneet ministerit ja virkamiehet paneutuvat toimeensa täydellä sydämellä kansalaisten hyvinvoinnista huolta kantaen.

Siltikin Hyssälän, Risikon, Puskan ja kumppaneiden olisi korkea aika iskostaa päihinsä, että asialle ei tulla tämmöisellä touhulla mahtamaan mitään. Olut on suomalaisten mielestä makoisaa ja sillä hyvä. Ranskassa ja muualla kulutetaan kenties suhteessa enemmän viiniä kuin Suomessa, koska se on heidän mielestä makoisaa. Enpä tätä kyllä ihmettele, kun ajattelee, millaisia vedellä jatkettuja litkuja täkäläiset oluet ovat kunnon suomalaiseen lageriin verrattuna. Jos Puska collegoineen ei keskioluesta pidä, ei asiasta saa rankaista kuluttajia.

Muistutan edelleen, että Suomessa on korkean kulutuksen ohella poskettoman kova alkoholivero ja miksikäs muutenkaan päättäjät ovat hanakoita korottamaan sitä kerta toisensa jälkeen. Helpompaa keinoa verotulojen lisäämiseksi ei olekaan, koska hyödykkeen kulutus on takuuvarma ja uudistuksille saadaan kansan hiljainen hyväksyntä syyllistämällä sitä korkeasta kulutuksesta ja kertomalla, kuinka asiasta ollaan syvästi huolestuneita. Onhan korkean kulutuksen ja sen kansanterveydellisten haittavaikutusten välillä ilman muuta positiivinen korrelaatio, mutta kuten aiemmin sanoin, olisi kulutuksen jo luullut laskevan ajat sitten, mikäli asiasta päättävien suunnitelmat olisivat pitäneet kutinsa. Eipä sillä, en edelleenkään ole sitä mieltä, että asiaan voitaisiin millään säädöksillä vaikuttaa.

Edelleen mielenkiintoinen ilmiö on, kuinka Suomesta paahtaa kaiket yöt täysperävaunurekkoja vieden täällä valmistettua olutta Viroon ja seuraavana päivänä suomalaisturistit käyvät hakemassa sitä sieltä pahvilaatikoissa paljon halvemmalla. Maltan tuskin odottaa, koska Virossa käynnistä koitetaan tehdä hankalempaa. Berliinin muurin tyyppiset barrikadit ja rajan yli iloisesti kirmaavat viinanhimoiset suomalaiset ammutaan niille sijoillensa? Tätä ei kuitenkaan (toistaiseksi) lupaa uutinen: ”Tunnin välein Tallinnaan – Viron liikenteessä on pian ennätysmäärä uusia aluksia.”

Lopuksi otteita kolmisen vuotta vanhasta Kauppalehden artikkelista, jossa uumoillaan Euroopan panimoteollisuudelle kovia aikoja poskettoman korkeana pysyttelevän oluen valmisteveroprosentin johdosta.

”Ruotsissa korkea olutvero on jo johtanut siihen, että kolmen viimeisen vuoden aikana panimoteollisuudesta on poistunut 40 prosenttia kapasiteettia.”

”Suomessa oluen valmistevero on esimerkiksi Tanskaan verrattuna lähes kolminkertainen.”

”Pohjoismaissa korkea olutvero on luonnollisesti johtanut siihen, että olutta on ostettu muualta. Suomessa kotitaloudet ostavat nyt kymmenen prosenttia oluestaan muualta kuin Suomesta, lähinnä siis Virosta. Ruotsissa vastaava prosentti on lähes 40, Tanskassa 24 ja Norjassa 14.”

Päättäjille vilpittömät onnittelut onnistuneesta alkoholihinnoittelusta!

Etevyytensä ja maankuulun neuvokkuutensa vuoksi varauksetonta ihailua ja kunnioitusta alamaistensa silmissä nauttivat Suomen poliitikot loistivat jälleen nokkeluudellaan alkoholin uuden hinnoittelun johdosta. Kirkkaiden hinta ei taas kovin ratkaisevalla tavalla muuttunut, mutta oluen ja muiden mietojen alkoholijuomien ystäviä rankaistiin jälleen.

Kyllä puliveivarit kaljallakin ovat vuosien saatossa saaneet maksansa poksautettua, mutta olen aivan takuuvarma, että vaikkapa 150% korotus kirkkaisiin ja ties mihin Gambinan litkuihin toisi pitkässä juoksussa paljon positiivisempia tuloksia. Siloposketkin saisivat kernaasti maksaa likööreistään ja viineistään vaikka pari euroa nykyistä enemmän per puteli. Kumpaa nyt yleensä käytetään pieniä määriä ruoka-, illanistujais- tai saunajuomana: koskenkorvaa vai keskiolutta?

Mikäpä mahtoi olla kuningasideana siinä, että sixpackista saat pulittaa nykyään keskimäärin lähes seitsemän euroa, mutta kuusi irtopulloa maksavat yhteensä halvimmillaan alle viisi euroa? Ainoa positiivinen puoli on se, että siinä missä ennen tuli neljää olutta kaivatessaan aina halvemmaksi ostaa suoraan se kuuden pullon pakkaus ja hieman sitä enemmän tarvitessaan mäyräkoira, saa nykyään ostettua irtopulloja aivan sen verran kuin aikoo kuluttaa.

Paljousalennukset siis poistuivat ja tilalle tuli paljoushinnankorotukset, koska moninpakkaukset maksavat pääsääntöisesti rutkasti enemmän kuin vastaava määrä irtopulloja. Periaatteessa asia ei niin kovasti kansaa haittaa. Kassaneidit sen sijaan joutuvat vispaamaan nenänsä edestä läpi ison kasan irtopulloja pahvipakkauksen sijaan.

Suorittamani kenttätutkimuksen mukaan etenkin halvimpien irtopullojen menekki on kääntynyt aikaisempaan verrattuna huikeaan kasvuun ja sixpackit eivät luonnollisesti tahdo tehdä kauppaansa. Seuraavaksi tilannetta tullaan mitä todennäköisimmin kompensoimaan korottamalla irtopullojen hinnat sellaisiksi, että moninpakkaukset ovat jälleen suunnilleen saman hintaisia kuin vastaava määrä irtopulloja. Tämä tietäisi esimerkiksi Olvin kolmosoluen hintaan ~40 snt korotusta, joka vastaa juurikin 150 prosenttia!

Jotenkin olen toisaalta alkanut kehitellä sellaistakin teoriaa, että suomalaisten alkoholikäyttäytymiseen nurinkurinen suhtautuminen saattaa vaikuttaa nimenomaan kielteisellä tavalla. Jos eivät kuivahkot täti-ihmiset aina olisi nyrkkejänsä heristelemässä alkoholista pitäville ihmisille ja ilmapiiri asian suhteen olisi aavistuksen verran vapautuneempaa, voitaisiin päästä lähemmäksi ikuista tavoitetta, eli eurooppalaisempaa juomakulttuuria, jossa humalahakuisella juomiselle olisi vähemmän sijaa.

Tämä on kyllä melko utopistinen ja perustelemattomissa oleva väittämä, mutta jotenkin tulee mieleen, että jatkuva suomalaisille tyypillinen kaikkien tekemistensä häpeäminen vaikuttaa jollain tapaa myös alkoholikulttuuriin. Pienessäkään humalassa esiintymistä ei kovin hyvällä katsota ja pulloja pitää kuljetella kotiin takinliepeen alla piilossa, jotteivat naapurit pidä juoppona. Viinilasillisen päivällä ruoan kanssa nauttivasta sanotaan taatusti, että "siinä se sekin vaan keskellä kirkasta päivää viiniä ryysti kuten viimeistä päivää," oikein niin perin juurin suomalaiseen tapaan kärjistäen sekä päivitellen ja taivastellen.

Minua ainakaan ei haittaa, vaikka naapurin setä joisi joka ateriansa kanssa eurokossun oikein rehvakkaasti yhdellä huikalla, kunhan minä en joudu sellaista lystiä maksamaan ja näinhän asia ei myöskään ole. Myönnetään, että saattaisin asiaa hieman päivitellä tuttavilleni, mutta varsinaisesti se ei minua haittaa, mikäli setä pysyy asunnossaan yksinään örisemässä.

Kuten useasti todettua, on tärkein seikka tässä taas se, että päättäjät saavat rintojansa röyhistellen sanoa tehneensä edes jotain tilanteen kohentamiseksi, vaikkei asialla todennäköisesti ole koskaan minkäänlaisia vaikutuksia. Sama koskee naurettaviin varoitusteksteihin. Kukkahattutädeillä on oiva veruke puolustautua, mikäli heitä tullaan syyttämään kansan alkoholista juontuvista ongelmista. Asiahan nyt vain sattuu olemaan sillä tavalla, että jos suomalaiset ovat viinalle persoa kansaa, niin ei sille silloin mikään maailman mahti mitään voi. Päättäjiäkään tästä ei siis pidä mennä syyttämään.

Kyseessä on eräs kuuluisista universaaleista totuuksista, jotka pitää vain hyväksyä nikottelematta. Periaatteessa hintakin on aivan sama, koska rahaa tingitään tarpeen niin vaatiessa jostain muualta sen verran, että perjantaipullo saadaan hankittua. Suomessa alkoholin hinta on sitä paitsi nykyään 170 % EU:n keskiarvoon verrattuna ja meitä kalliimpia maita on ainoastaan pari. Sama koskee myös polttoainetta ja elintarvikkeita.

Etenkin jälkimmäisen tapauksessa tilanne on todella surullinen, sillä ei ruoka, ihmisen ravinto, piru vieköön, saisi maksaa niin paljon kuin nykyään. Jos uusi talouskasvun nimissä kehitetty tehdasteknologia lisää tuotantokuluja niin paljon, että se heijastuu suoraan hyödykkeiden myyntihintaan, on asia äärimmäisen surullinen. Mitäpä tässä voi taaskaan muuta todeta kuin että homma on mennyt yli äyräiden jo kauan sitten ja pahasti. Eniten asiassa harmittaa se, ettei asia tule muuttumaan kuin hyvin paljon huonompaan suuntaan.

Suomella menee kaiken maailman raporttien ja barometrien mukaan taloudellisesti paremmin kuin koskaan, mutta miten kummassa se voi olla mahdollista, jos menestyksestä tavanomaisesti aiheutuvien hinnanlaskujen sijaan veroprosentteja ruuvataan hyödykkeestä jos toisesta entistäkin kireämmälle? Seurausta viimevuotisista TEHY:n työtaisteluista? Kuntaliitoksissakin tavoitteena on kaiketi päällimmäisenä ainainen hallinnon keskittäminen ja säästäminen.

Miten voi olla mahdollista, että pula-aikaan oli mahdollista pitää kyläkouluja siellä sun täällä eikä kuntaliitoksiakaan trendinomaisesti kaavailtu jatkuvalla syötöllä? Talouskasvu on kiero asia. Se ruokkii jatkuvasti oravanpyörää, varsinaista noidankehää, jossa ihmiset tienaavat enemmän ja tästä johtuen kulutushyödykkeiden on mahdollista maksaa jatkuvasti enemmän ja enemmän. Tästähän kärsivät aina ja jatkuvasti köyhät, joiden tulotaso pysyy suhteellisen vakiona vuodesta toiseen.

Kiitoksia kuitenkin kovasti opintorahan korotuksesta. Viimeisen 15 vuoden aikana (aika, joka edellisestä tuen määrän tarkistuksesta oli kulunut) hintojen kallistumisessa on tapahtunut niin valtava harppaus, että tiukkaa alkoi tehdä. Tällä menolla ei tosin mene kuin vuosi-pari, kun opiskelijat alkavat jälleen nähdä nälkää, mutta minkäs teet, kun talouskasvua ihannoidaan jatkuvasti enemmän ja enemmän. Elintarvikkeissa saisi olla pääsy- ja matkalippujen tavoin käytössä opiskelijahinnat, jotta hinnoittelu olisi edes yksinkertaisesti "progressiivista".

Oikein hirvittää ajatella, että millaisissa hinnoissa erinäiset kulutushyödykkeet muutaman vuoden päästä ovat, jos minunkin elinaikanani moni asia on kallistunut aivan päättömäksi. Suuri tekijähän oli tunnetusti siirtyminen euroihin. Se, mikä ennen maksoi 50 mk on nykyään 10 €, edelleen kätevästi tasakymmenlukuna. Satalappunen on nykyään 20 €, sillä kuka alkaa vaivan palkkaa ystävälleen maksamaan kaivamalla 17 €:n edestä killinkejä lompakostaan. Kahvin ja pullan sai ennen huoltamolta vitosella, mutta nykyään moisesta kombinaatiosta saat pulittaa vähintään kaksi euroa.

Otetaanpa hyväksi esimerkiksi Hesburger. Vuonna 2000 kerrosateria maksoi etukupongilla 22,90 markkaa. Nykyään sen saa etukupongilla hintaan 4,95 € eli noin 29,70 markkaa ja korotuksia hintaan on tullut viimeisen parin vuoden aikana aivan jatkuvasti, 20 snt kerrallaan. Ennen normaaleja hampurilaisia sai tarjouksessa vitosella kappale, mutta nykyään normaali hinta on kaksi ja puoli euroa, tarjouksessa kenties puolitoista.

Tällä menolla hinnat ovat parin vuoden päästä aiempaan verrattuna aivan kertakaikkisen mahdottomia. Mega-ateria saattaa maksaa jo lähemmäs 10 euroa ellei enemmänkin. Ei se ole enää kätevää ja halpaa pikaruokaa, jos hinta on samaa luokkaa kuin mitä on tottunut maksamaan sisäfileestä. Sisäfileestä tosin saat joutua maksamaan tulevaisuudessa hyvinkin sen reilut pari kymppiä. Monikohan ravintolayrittäjä tulee pyörittelemään tulevaisuudessa päätään asiakaspulan johdosta? Joku ystävällinen valaiskoot heitä silloin sanoen "äläpä kyni eineksistäsi niin järkyttäviä hintoja, ettei kenelläkään ole niihin varaa!" Yrittäjä-poloisellakaan ei ole varaa tiputtaa hintoja, koska ihanan talouskasvun vuoksi hänen raaka-aineidensa hinnat kasvavat samaa kyytiä. Saatana!

Kukaan ei koskaan ilmoita juhlallisesti, että talouskasvussa ollaan saavutettu se riittävän mukava taso ja ahnehtiminen saa nyt luvan loppua. Ihminen lyö lisää ytyä tehtaisiinsa tuhoten maapallon viimeistä ruohonkortta myöten eikä sitä voi mikään estää. Peli menetettiin jo siinä vaiheessa, kun afrikkalaiset, kiinalaiset ja intialaiset sikisivät niin kuin viimeistä päivää. Tämän hetken - yhä kasvavalla - väkimäärällä touhuun ei saada kerrassaan mitään tolkkua.

Uusia tavaroita ja ruokaa tarvitsevia maan asukkeja tulvii ovista ja ikkunoista reilusti yli maapallon sietokyvyn. Näin on lisäksi ollut jo todella pitkään. Kiinassa talouskasvua kaivataan entisestäänkin köyhien alueiden kehittämisen tarpeeseen ja mikäs onkaan mainiompaa kehitystä ilmastokatastrofille... Jos maapallolla olisi kasvot, olisi poloisella jääpussi otsalla ja kuumemittari suussa. Ihmisellä valitettavasti on kasvot. Hänellä on dollarin kuvat silmissä.