Suomen kansallisidentiteetti hakusessa

Paljastan teille salaisuuden: Suomessakin on kulttuuri, jossa on ominaispiirteitä, riittejä, alakulttuureita ja historialliset juuret. Tätä eivät nimenomaan ulkomaisia kulttuureita ihannoivat meinaa ymmärtää, koska ovat niin haltioituneita kaikesta muusta. Niin ikään suomalaista perinteistä elämänmenoa pidetään jatkuvasti huonompana, sivistymättömämpänä ja sellaisena, josta tulisi joko päästä eroon tai kehittyä johonkin haluttuun suuntaan.

Monikulttuurisuusdoktriiniin kuuluu olennaisena osana jo varsin väsyneeksi käyvä mantra siitä, että suomalainen harmaa kulttuuri kaipaa jostain muualta eksotiikkaa, sykähtelyä, värähtelyä ja monimuotoisuutta, josta meidän tulisi ottaa silmä tarkkana oppia. Oman kulttuurimme, joka siis on ihan oikeasti olemassa, ominaispiirteisiin ollaan kasvettu ja totuttu siten, että niitä nähdään vain hyvinä, pahoina tai neutraaleina tapoina.

Suomalaista kulttuuria tulisi rikas... ei, enpäs nyt käytäkään tuota termiä vaan sanon, että monimuotoistaa ja kehittää joksikin muuksi kun tällaiseksi juroksi, harmaaksi, peräpohjolalaiseksi, juntiksi ja karuksi. Mitään hyvää omassa itsessämme ei tunnuta useinkaan näkevän. Liekö syynä se kollektiivisen surkea itsetunto. Otsikon mukaisesti kansallisidentiteetti lienee hukattu ja oman yhteiskuntamme sekä kulttuurimme kanssa eletään ikään kuin korvat luimussa.

Kaikkea ulkomaista ylenkatsotaan, koska se on luonnollisesti tottumattomille eksoottista. Aikansa Ranskassa asuttuaan moni suomalainenkin kokisi arkipäiväiseksi kaiken sen, mitä he tällä hetkellä, täältä käsin, ihannoivat. Tällaisen kokemuksen johdosta suomalainen voisi a) oppia arvostamaan suomalaista, myöskin historiallista, kulttuuriperimää ja b) ymmärtää, että ranskalaiselle oma elämänmeno ja kulttuuri ovat yhtä arkipäiväistä toimintaa, joka koostuu hyvistä, pahoista ja neutraaleista tavoista suorittaa askareensa.

Itseironiaa suomalaisilta ei puutu, mutta oman kulttuurin ominaispiirteitä - puhutaan nyt jostain muustakin kuin saunasta ja joulupukista - tavataan jossain määrin hävetä, koska niitä pidetään outoina ihan meidän itsemme toimesta. Jos joku on ihan oikeasti sitä mieltä, että suomalainen kulttuuri on aikansa elänyttä, noloa ja harmaata, en estä muuttamasta jonnekin missä pippuri kasvaa ja elämä on jatkuvalla syötöllä eksoottisesti värähtelevää sekä sykähtelevää.

Olkoonkin, että meitä pidetään maailmalla outoina ja hulluina. Montaa kymmentä muuta kulttuuria minä vasta sekopäisenä pidänkin, vaikka minkä tahansa edustaja saisi Suomeen tullessaan aikaan ties mitkä erityisjärjestelyt, jotta hänen olisi mahdollista harjoittaa kulttuuriaan ilman, että oma toimintamme sitä häiritsisi. Ne, jotka eivät pidä juuri suomalaisuutta minkäänlaisessa arvossa, eivät todennäköisesti arvosta enempää namibialaisuutta tai puolalaisuuttakaan omine piirteineen.

Moni kuitenkin paheksuisi myös sitä, kuinka minusta ja muista nationalisteista paistaa jatkuvasti "me ja muut" -asenne sen sijaan, että kaikki nähtäisiin samana massana. En tarkoita "meillä ja muilla" -asenteellani - jota en tosin tunnusta - mitään kahtiajakoa, jossa toiset olisivat parempia ja toiset huonompia vaan sitä, että kulttuureita ei ole tarpeen sulauttaa sillä seurauksella, että jompi kumpi tekee myönnytyksiä luopuen jostain omastaan.

Suomalaista kulttuuria ei nimittäin tarvitse parantaa mihinkään suuntaan ja minä ainakin olen kaikessa nationalismissani ylpeä juuri suomalaisesta kansallisidentiteetistä, johon kuuluu heittäytyä jätkäporukalla katsomaan jääkiekkoa sekä mekastamaan saunan lämpeämistä odotellessa. Olkoonkin se punavihreistä feministeistä tai akateemisista älyköistä kuinka junttia touhua tahansa. Minustakaan tuulipuvut eivät ole harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta sieltä muodikkaimmasta päästä ja myönnän, jos en nyt vallan pilkanneeni, niin ainakin vääntäneeni vitsiä näistä villityksistämme.

Suomalainen luonnon- ja käytännönläheisyys, joka näkyy muun muassa monien kotitalouksien omavaraisuutena ja siinä, että parhaat päivänsä nähnyt tuulipuku saa kyytiä sauvakävelylenkillä, on sitä meidän kulttuuriamme. Toistan, että mikäli joku elää Suomessa potien jatkuvaa myötähäpeää maanmiehistään ja -naisistaan, haikaillen jonkun ylenkatsomansa ns. korkeakulttuurin pariin, on hän hyvä ja nostaa kytkintä.

Kokonaan oma asiansa onkin se, kuinka paljon suomalaisessa yhteiskunnassa tullaan vastaan ja sopeudutaan soljuvana virtana maahamme integroituville muille kulttuureille. Mikäli olettamukseni käy toteen ja oma kansallisidentiteettimme on kaikessa alemmuudentunnossamme pahemman kerran kadoksissa, annetaan vaatimuksille siimaa niin kauan kunnes kela on loppu ja valtiomme identiteetteineen on muuttunut joksikin aivan muuksi - todennäköisimmin sekametelisopaksi Yhdysvaltojen malliin.

Vielä oma asiansa on se, että suuri osa vaateista on peräisin suomalaisilta itseltään. Muistutan, että huomattava osa vähemmistövaltuutetun virastolle tehdyistä ilmoituksista ovat olleet kantaväestön tekemiä. Ksenomaniassamme ja vastaavasti rasismikammossamme olemme hätääntyneet jo valmiiksi ja mahdollisia kulttuurisia yhteentörmäyksiä pyritään ennaltaehkäisemään luopumalla jo valmiiksi omasta tapakulttuuristamme pala palalta. Näin käy myös opetusjärjestelmässä, joka oli vielä taannoisessa vertailussa parasta a-ryhmää koko maailmassa.

Helsinkiläiskouluissa, joissa maahanmuuttajalasten prosentuaalinen osuus on pienempiä asuinkeskittymiä huomattavasti suurempi, ollaan luomassa kielimuuria sen sijaan, että sellaisesta yritettäisiin päästä eroon. Asiaan liittyen kehotan lukemaan Jussi Halla-ahon kirjoituksen siitä, millaisia vaateita ja hätäkakkareaktioita erään ala-asteen rehtorin vaatimus käyttää oppitunneilla ainoastaan suomen kieltä sai aikaan. Kirjoitus sisältää varsin kattavan analyysin siitä, millaisia käytännön vaikeuksia täysin lapasesta lähtenyt suvaitsevaisuus saisi aikaan oppilaille.

Kukahan tai mikä instanssi on jossain vaiheessa päättänyt, että tavoitteena on mahdollisimman heterogeeninen Eurooppa? Ilmeisesti jossain on todettu syystä X, että kansallisuuksien isolaatio omien rajojensa sisäpuolelle on tullut tiensä päähän ja on aika siirtyä kohti monikansallista Eurooppaa. Ilmeisen vaikutusvaltaiset päättäjät ovat olleet asialla, koska sen verran moni Euroopan unionin jäsenvaltio on sitoutunut hankkeeseen täysin rinnoin.

Rangaistukset ovat suhteellisia, holhous itseisarvo

Suomi ottaa kunniakkaan ensiaskeleen pyrkimyksessä kohti täysin tupakkatuotteetonta valtiota. Aivan näin megalomaaniseksi en tavoitetta uskonut luettuani jo aikoja sitten alustavia suunnitelmia siitä, mutta tänään kokonaisuus iski tajuntaan.

En jaksaisi enää purkaa turhautumistani sitä kohtaan, että valtion holhoaminen ja asettautuminen kolmanneksi huoltajaksi alaikäisisille on mielestäni väärin. Sen sijaan tämä passivoi kansalaisia entisestäänkin kantamasta vastuutaan jälkikasvunsa terveysvalistuksesta. Oma harkintakyky ja maalaisjärjen käyttö jäävät edelleen yhä kauemmas taka-alalle.

Kansalaisille viestitetään näin siitä, kuinka valtaisan suuri synti tupakkatuotteiden käyttö ja jopa hallussapito on, maahantuonnista puhumattakaan. Otsikon mukaisesti tulevien, osittain jo heti lokakuun alusta voimaan astuvien, lakiuudistusten rangaistukset ovat parin kohdan osalta mielenkiintoisessa mittakaavassa.

- Lain mukaan yhdenkin savukkeen myyminen tai savukeaskin hakeminen kaupasta alaikäiselle on tupakan myyntirikos. Tästä voidaan tuomita sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta.

Kuusi kuukautta vankeutta saattaa hyvässä lykyssä saada lievähköstä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta yleisimmin selviää sakkorangaistuksella, jonka kuitenkin toivon painivan hieman eri kokoluokassa kuin savukeaskin alaikäiselle noutamisesta koituvat rapsut.

Suomi valittiin toden totta juuri maailman parhaaksi asuinvaltioksi ja minä, paha kurki, ennätin kritisoimaan tätäkin ilouutista heti tuoreeltaan. Liekö syynä saman teeman runsas toisto tai silkka unohdus, mutta valintaa vastaan puhuvissa perusteissa jätin huomiotta sen, kuinka suomalainen oikeusjärjestelmä on edelleen täysi vitsi.

Lainsäätäjille ei tuota kovin suurta vaivaa ratifioida toinen toistaan mielikuvituksellisempia lainvoimaisia rajoitteita, jotka koskevat ihmisten henkilökohtaista laillisten nautintoaineiden käyttöä. Sen sijaan lienee aivan turha odottaa tiukennuksia oikeaan kriminaalipolitiikkaan, joka käsittää väkivalta- ja omaisuusrikollisia.

Tupakkatuotteiden välittämisestä alaikäiselle saatava maksimissaan kuuden kuukauden vankeusrangaistus on luultavasti ehdollinen. Edelleen on ikävää, että termistössä vankeusrangaistus voi olla myös sellainen, joka ei vaikuta yksilön vapauteen tulla ja mennä miten huvittaa.

Ei näytä tuottavan ongelmia nuijia suomalaisten pääosin oikeudenmukaisuuteen perustuvaa oikeustajua maan rakoon langettamalla ehdollisia "vankeus"rangaistuksia alaikäisiin kohdistuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tuomioissa ei katsota täyttyvän törkeän hyväksikäytön mittasuhteet edes silloin, kun tapaukseen sisältyy fyysistä väkivaltaa. Ehdollista vankeutta ja sakkoja tulee saamaan yhtä lailla tupakkatuotteen välittämisestä alaikäiselle.

Kukkahattupoliitikot rinnastanevat tupakkatuotteen, kiistatta terveydelle haitallisen substanssin, välittämisen alaikäisille fyysiseen väkivaltaan ja näin ollen rangaistukset kulkevat käsi kädessä. Täysi-ikäiset pahoinpitelevät lapsukaisten keuhkoja paholaisen silmien lailla punahehkuisina viekoittelevilla savukkeilla.

- Tupakkatuotteiden maahantuonti ja hallussapito kielletään alle 18-vuotiailta. Maahantuonnista voidaan tuomita sakkorangaistus. Tupakkatuotteiden myyjän on oltava vähintään 18-vuotias.

En sano, etteikö laittoman maahantuonnin tulisi olla sakkorangaistuksen arvoista. Mieleni minun tekevi silti nostaa esiin se, että myös väkivaltaa sisältävästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä selviää tavan takaa ehdollisen vankeusrangaistuksen ohella marginaalisella sakkorangaistuksella.

Langetettavan sakkorangaistuksen määrä vaihdellee näiden kahden rikosnimikkeen kesken melko suuresti, eikä tupakka-askin välittämisestä alaikäiselle tultane langettamaan kovinkaan usein kuuden kuukauden mittaista maksimirangaistusta. Mikäli näin käy, muistutan, että alaikäisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä on selvitty vain noin kymmenen kuukauden ehdollisella vankeusrangaistuksella.

Rangaistukset eivät siis ole edelleenkään laisinkaan oikeassa tasapainossa. Suomalaisten terveeseen järkeen sekä oikeudenmukaisuuteen perustuvalle oikeustajulle nauretaan jälleen päin naamaa ja räkäisesti.

Minustakin jonkunlaiset toimet alaikäisten tupakoinnin ja päihteidenkäytön estämiseksi ovat paikallaan, mutta niiden pitää lähteä vanhempien kasvatustyöstä, eikä aivonystyrät savuten laadituista lakiuudistuksista. Vastustan edelleen kansalaisten passivointia elämänhallintaansa kohtaan, joka saavutetaan liiallisella holhoamisella. Maahanmuuttajien ja syrjäytymispisteessä olevien kantasuomalaisten työnhakijoiden tapauksesta kirjoitinkin jo eilen.

- Tupakointikieltoja laajennetaan muun muassa lasten ja nuorten käytössä olevissa tiloissa, asuinkiinteistöjen yhteisissä tiloissa, ulkona järjestettävissä tilaisuuksissa ja hotellihuoneissa.

Tällainen uudistus on täysin tervetullut. Ihmettelenkin ennemmin sitä, ettei tupakointi ole ollut kiellettyä kaikissa kiinteistöissä - etenkin valtion omistuksessa olevissa. Ei tupakointi kuulu sisätiloihin, eikä minulla ainakaan ole mitään hinkua röyhytellä koululuokassa, ostoskeskuksessa tai kotona.

Vuosikausia tupakoineena kerron, että mikäli siihen hirveä hinku on, ehtii itse kukin pilata terveytensä vallan hyvin vanhemmallakin iällä. Ei alaikäisenä röökaamisessa ole minusta muutenkaan mitään coolia, vaikka sellaisen tavoittelu onkin nykyään ennemmin klise kuin totuus.

Suomen kilpailukyky tulevaisuudessa

Valtioiden paremmuuden vertailuun vielä palatakseni jatkuva maahanmuutto, joka käsittää runsaasti ei-koulutettua porukkaa, tulee pudottamaan Suomen oppimistilastoissa nopeasti alaspäin. Lukutaitoisuus tulee laskemaan noin 100%:sta alle 90%:n varsin pian. Aiempaan kirjoitukseen linkittämäni juttu somalialaisten lukutaidottomuudesta on jo yli puolitoista vuotta vanha, mutta esiin nousee eräs mielenkiintoinen kohta:

Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jorma Vuorio patistaa varautumaan tulijoiden tulvaan jo nyt, sillä koko järjestelmä on rakennettu 2 000 turvapaikanhakijalle.

Ketä Vuorio patisti? Virkamiehiä ja vieläpä mainostelevision verkkosivulla viraston oman sisäisen markkinoinnin sijaan? Vai patistiko hän minua ryhtymään jonkun sortin varotoimiin?

Otteessa on eräs tuotakin merkittävämpi sanoma, mikäli muistamme, että suomalaiset maksavat somalialaisturvapaikanhakijoiden lentoliput. Maahanmuuttovirastossa ollaan helisemässä suurensuuren pakolaistulvan johdosta, koska tulijoiden määrä ylittää jälleen kerran järjestelmälle mitoitetut resurssit.

Mikä tässä on oikeasti se ongelma ja mikä olisi siihen sopivin ratkaisu?

Humaanissa ratkaisussa kehitettäisiin vaikka kivenkolosta lisää työvoimaa, vastaanottokeskuksia ja rahaa lentolippuihin, jotta maahanmuuttoviraston työntekijät saavat patistaa toisiaan sinne tänne kahta kauheammin.

Rationaalisessa ratkaisumallissa pilettejä ei kustanneta yhtään enempää kuin kaksi tuhatta (2000). Ihanteellisimmassa ratkaisussa resurssit tosin skaalattaisiin hieman tuosta kahdesta tuhannesta pienempään mittakaavaan tuhannesti mainituista ja varsin pätevistä syistä.

Yksilöiden tehokkaampi integraatio, kaikessa yksinkertaisuudessaan kysynnän ja tarjonnan laki sekä ghettoutumisen todennäköisesti aiheuttamat konfliktitilanteet.

Härskeimpien turvapaikanhakijoiden kerrotaan tuumineen leppoisasti, että Suomeen tekisi mieli muuttaa, koska meillä on niin laadukas sosiaaliturvajärjestelmä. Somaleja käy tiettävästi jonkunlaisen toimeentulon saavutettuaan synnyinmaassaan tervehtimässä sukulaisiaan ja tälläkin tavalla myönteinen, jopa tavoiteltava, kuva Suomesta kulkeutuu sinne kauas asti.

Ei ketään maahanmuuttajaa voi tietenkään kieltää matkustamasta omaan piikkiinsä sukulaisiaan morjestamaan, jos se on mahdollista, eikä kieltää kertomasta Suomen oloista. Tällainen olisi ilman muuta tuomittavaa ja lähes Pohjois-Korean tyylistä meininkiä, ei enempää eikä vähempää. Jotain asialle on silti tehtävissä.

Suomen elinolosuhteet pysyisivät myönteisinä, elleivät jopa entistä ehompina, mikäli maahanmuutossa alettaisiin nuivan vaalimanifestin mukaisesti edellyttää huomattavasti aktiivisempaa toimintaa integroitumisessa. Valtion takaama laina, jonka takaisinmaksua tietyllä aikavälillä vaadittaisiin pysyvää oleskelulupaa ja kansalaisuutta varten, olisi mielestäni erinomainen esimerkki tällaisesta.

Nykyisen sosiaaliturvan avokätisyys passivoi maahamuuttajia. Niin ikään se passivoi suomalaista kantaväestöä, vaikka teemmekin asiassa melko huomattavan poikkeuksen moneen muuhun etniseen ryhmään kulttuuriperimämme johdosta.

Ei vaadi kummoisia älynlahjoja keksimään esimerkkiä siitä, kuinka passivointi tapahtuu käytännössä. Eivät ihmiset huvikseenkaan tee raskaita ja likaisia töitä, mikäli tietävät saavansa riittävän toimeentulon tekemättä mitään. Tämä korostuu afrikkalaisissa paimentolaiskulttuureissa, kuten somaleissa.

Tulkki Abdulahi Mohammedilla on selkeä selitys maanmiestensä työhaluttomuuteen:

"Kun sataa ja on vihreää ja kamelit lypsävät maitoa, paimentolaisten ei tarvitse rehkiä. He keskustelevat ja rupattelevat ja pelaavat öisin pelejä. Mutta kun kuivuus koittaa, paimentolaiset työskentelevät ankarammin kuin yksikään ruotsalaisviljelijä varmistaakseen, että kamelit, lehmät ja vuohet selviytyvät aavikolla. Kun nämä ihmiset tulevat Ruotsiin, täällä sataa koko ajan - sosiaalitukia, lapsilisiä, asumistukia ja kaikkia muita tukia. Niinpä he käyttäytyvät kuten paimentolaiset silloin, kun sataa ja on vihreää: istuvat ja ottavat rennosti. Ja täällä Ruotsissa voi ottaa rennosti ympäri vuoden, istua kahvilassa ja rupatella. Kun asiat ovat näin hyvin, miksi mennä töihin?"

Lainaus koski ruotsalaisten somaleiden asemaa. Ikävää, että jokaisen Ruotsiin ja Suomeen - samoin kuin minne tahansa muuallekin - muuttaneen somalin kamelit ja aavikko ovat tainneet jäädä kotopuoleen. Kuvaus hahmottaakin etupäässä juuri sitä, millainen somalialainen paimentolaiskulttuuri on - mitä tulee työntekoon.

Osmo Soininvaara, eräs maahanmuuton aisankannattaja, kertoili tämän vuoden maaliskuussa siitä, kuinka hyvin somalialaiset ovat muka kotoututuneet Suomeen nimenomaan heihin kohdistetuista ennakkoluuloista huolimatta.

Suvi Linnanmäki-Koskela Helsingin kaupungin tietokeskuksesta on tutkinut vuosina 1989-93 maahan tulleiden maahanmuuttajien asumisuraa. Varsin moni on vaurastunut mikä näkyy myös asumisoloissa. Noina vuosina Suomeen tulleista somaleista nyt esimerkiksi 36 prosenttia asui vuonna 2007 omistusasunnossa. Iranista ja Afganista tulleista omistusasunnoissa asui peräti 48 prosenttia. Aika hyvin ”lukutaidottamilta kamelinajajilta”, sillä pakolaisilla on harvoin mukanaan pääomaa heidän tullessaan maahan.

Jussi Halla-aho vastaa hänelle kommenttiosiossa:

Sen sijaan huomauttaisin siitä seikasta, että 80-90-lukujen taitteessa saapuneet somalit eivät olleet lukutaidottomia kamelinajajia, eikä sellaista ole kukaan väittänytkään. He olivat Siad Barren virkamies- ja sotilaseliittiä, joka oli toverisopimuksella opiskelemassa Neuvostoliitossa.

Näinä päivinä Suomeen saapuvat somalimaahanmuuttajat sen sijaan ovat kuin ovatkin luku- ja kirjoitustaidottomia. Suomi24:n keskustelupalstalla eräs neropatti tuumi, että väliäkös tuolla, koska niin monessa ammatissa, esimerkiksi siivoajana, pärjää, vaikkei osaisi lukea. Hatarampaa perustelua sille, että somalialaisten maahanmuutto voisikin olla humanitaarisuuden sijaan työperäistä, en ole vielä tähän päivään mennessä kuullut. Eiköhän lukutaito ole yhteiskunnassa yksi ehdottomia perusedellytyksiä hieman muista syistä kuin siksi, että se olisi siivoajan työuran kannalta näennäisen toissijainen. Putkenavaajan levittäminen lattialle Tolun sijaan ei tekisi muutenkaan hyvää jälkeä.

Vielä hieman siitä, kuinka yhteiskunta toimii usein passivoivasti. Työmarkkinatuki on osapuilleen samansuuruinen kuin työttömyyspäivärahakin, joten miksipä perisuomalainen puliukko lähtisi työnhakuun, kun tulee toimeen viinaa juomalla? Vaivannäkö vaatii aina kannustimen, jollainen suomalaisesta sosiaaliturvajärjestelmästä puuttuu. Tällaista tehokkaampaan työnhakujaan puskevaa kannustinta voidaan toki pitää kansalaisten ohjailuna, "Orwell-meininkinä", mutta eittämättä kansantaloudellisesti myönteisenä sellaisena.

Suomi on maailman paras maa!

Kuten huomannette, muutin taas pitkästä aikaa blogin ulkoasua. Nyt tekstin pitäisi olla erityisen miellyttävää lukea värien puolesta ja paljolti myös siksi, että levensin itse tekstipalstaa. Minusta ainakin on ikävä lukea kirjoituksia, joiden palstanleveys on olematon.

Asiaan.

Otsikon mukaisesti yhdysvaltalainen Newsweek (tässä juttua lehden omalta sivulta) rankkasi Suomen kuukausien aikana laatimassaan tutkimuksessa mieluisimmaksi asuinvaltioksi koko maailmassa.

Ykköstitteli ei ole myöskään ensimmäinen laatuaan valtioiden välisessä vertailussa. Onhan tällainen kieltämättä kivaa luettavaa suhteellisen arvovaltaisen lehden ja sen kasaaman raadin laatimasta tutkimuksesta, vaikkei asia noin yksiselitteinen olekaan.

Lehti on pannut sata maata järjestykseen viiden kriteerin perusteella: terveys, taloudellinen dynaamisuus, koulutus, poliittinen ympäristö ja elämänlaatu.

Pakko tähän paremmuuteen lienee myöntyä, vaikka suomalaisesta yhteiskunnasta ja elinoloista yleensäkin tulee valitettua jatkuvasti. Melko pienillä muutoksilla Suomesta saisi joka tapauksessa vielä nykyistäkin miellyttävämmän paikan asua.

Nyt köyhimmätkään suomalaiset eivät kehtaa enää valittaa, koska Suomen erinomaisuudesta on näyttöä. Toki meissä on aika paljonkin sitä vikaa, että kun näinkin hyvään ollaan totuttu, löytyy sitä vikaakin helpommin kuin muinoin pula-aikoina.

Toisaalta pyrkimykset elinolosuhteiden jatkuvaan kehitykseen kääntävät niin sanotun hyvinvointiyhteiskuntamme kurssia entistä jyrkemmin kohti aiemminkin mainitsemaani karhunpalvelusta, jossa elinolojen näennäinen parantaminen on aina siinä määrin pois jostain muualta, ettei varsinaista kehitystä välttämättä edes tapahdu. Talouskasvusta puhuttaessa olisi kieltämättä mukavaa, jos laskutoimituksen lopussa olisi joku kaunis päivä kaikille kelpaava rivi numeroita viivan alla.

"Huolimatta pitkästä talvestaan Suomi on melko mahtava paikka elää - itse asiassa paras", Newsweek kirjoittaa.

Kylmä talvi on sivuseikka, vaikka sen oletetaan vaikuttavan muualta tarkasteltuna yllättävän olennaisesti suomalaisten mielialaan ja hyvinvointiin. No, poiminta YLE:n artikkelista:

Elämänlaadun mittauksessa vertailuarvoja oli useita: sukupuolten tasa-arvo, köyhyydessä elävien vähäisyys, varakkuuden tasainen jakautuminen, itsemurhien määrä, ympäristön tila sekä työssäkäyvien osuus väestöstä. Suomen sijoitus oli neljäs. Edellä olivat Norja, Sveitsi ja Luxemburg.

Kas, siellä ovat itsemurhatkin mukana kriteereissä. Laji, jossa kamppailemme kärkipaikasta Japanin kanssa. Melko erikoista. Tulojen tasaisesta jakautumisesta voisi kyllä olla montaa mieltä ja mikäli asia kansainvälisesti vertailtuna on näin vielä nyt, ei se ole sitä enää pitkään. Niin ikään työssäkäyvien osuus ei ole enää pitkään häävi maahanmuuton lisääntyessä.

On oikeastaan kumma, että Suomi päihitti vertailussa kakkossijalle päätyneen Sveitsin, koska kärkikolmikkoon pääsimme ainoastaan parissa useasta eri kategoriasta. Vertailun lopputulos saatiin aikaan ilmeisesti tasaisuudella, vaikkei ykkössijoja tullut kuin yksi (koulutuksen taso) ja juuri Sveitsi sekä Ruotsi tuntuvat olevan edellä melkein kaikissa muissa kategorioissa, joissa Suomikin toki oli tasaisesti kärjen tuntumassa. No, tiedä häntä, kuinka lopputulos ratkaistiin.

Aiemmin mainittuja vuodenaikoja pätevämpää referenssimateriaalia löytyy minusta tällaisella Google-haulla.

Mikäli juuri ostovoimaa pyritään kasvattamaan, kuten joku voisi kuvitella käyvän talouden nousukaudella, tarkoittaako se samalla luopumista jostain toisesta hyvinvoinnin mittaamiseen käytetystä muuttujasta? Eiköhän. Olisiko joku toinen muuttuja kuitenkin vähemmän tärkeä tässä yhtälössä? Mahdollisesti. Mikäli julkista terveydenhuoltoa nuijitaan jatkossakin yhtä tehokkaasti, saattaa ostovoiman kaltaisella pariteetilla olla ratkaiseva merkitys kansalaisten terveyteen ja hyvinvointiin.

MTV3:n uutislähetyksessä heitettiin ilmoille seuraava kysymys: kuinka todennäköistä on, että Suomi-kuva kirkastuu oikein kertaheitolla Amerikan mantereella? Ainahan meidän on pyrkimys näyttää paremmalta juuri amerikkalaisten silmissä. Kirjeenvaihtaja arveli myötävaikutuksen olevan huomattava ja lisäksi pelkkää Pohjois-Amerikan manteretta laajempi, koska Newsweekillä on maailmanlaajuinen levikki.

Maahanmuutosta puhuttaessa Suomea pidetään asuinpaikkana houkuttelevana ja tämän houkuttelevuuden vähentämistä on esitetty keinona pienentää turvapaikanhakijoiden alati kiihtyvää virtaa. Uskaltaisin väittää, että mikäli juuri kohdemaa joutuu kustantamaan hakijoiden lentoliput, on pakolaisilla melko vähän mahdollisuuksia valita. Köyhimmät kriisialueet ovat muutenkin joukkoviestinten tavoittamattomissa. Lisäksi esimerkiksi somaleista ylivoimaisesti suurin osa on luku- ja kirjoitustaidottomia.

Sinänsä on kyllä harmi, että somalit on nostettu esiin ainoana, vaikkakin todennäköisesti räikeimpänä, esimerkkinä lukutaidottomista ryhmistä. Kirjoitetun informaation sijaan puskaradioa pidetäänkin merkittävänä tekijänä siinä, millainen kuva mistäkin valtiosta nimenomaan asuinpaikkana välitetään köyhiltä alueilta poistumista hinkuville. Suomesta se on kattavan sosiaaliturvan vuoksi myönteinen ja se tiedetään muuallakin. Tästä aiheesta ja paljon muustakin kattavammin täällä.

Yksi valtioiden arvioinnissa käytetty mittari oli niin sanottu poliittinen ympäristö, jota pidän jo käsitteenäkin mielenkiintoisena. Suomessa hyvä veli -järjestelmä, selkärangaton konsensusmeininki, pieni poliittinen eliitti, kabinettipäätökset, hieman tavanomaisesta lahjonnasta poikkeava korruptio, salailu, kiertely, kaartelu ja läpinäkymättömyys näyttelevät yhä niin suurta osaa, etten halua välttämättä edes tietää, kuinka kehnoa politiikkaa muissa länsimaissa harjoitetaan. Puhun juuri muista länsimaista siksi, että sieltä vertailun 50. sijaluvun huonommalta puolelta löytyvät kehitysmaat ovat tässä kaikessa luonnollisesta aivan oma lukunsa.

Viimeisenä asiana lista pienempiä asioita, jotka ovat näin paikallisen silmin omiaan laskemaan sijoitusta ainakin pari pykälää alemmas. Suomi on rajoitusten, kieltojen ja vaikka minkä verojen luvattu maa: mikä ei vielä ole kiellettyä, rajoitettua, yltiöpäisen holhoamisen vuoksi rajusti verotettua tai viranomaisten erityisvalvonnassa, voi hyvinkin olla sitä jo huomenna. Missään muualla rikollisia ei paapota kuin hotelliasukkaita.

Silti asun tällä hetkellä mieluiten Suomessa. Ei maisemanvaihto mitään lopullisesti ratkaise. Ennemmin asustelen täällä ja harrastan rajua kansalaisaktivismia, jolla ei tosin toistaiseksi kuuhun mennä.

Loppukevennyksenä numero yksi on toinen rankingia käsittelevä blogikirjoitus, jonka voisi mieltää vallan mainiosti huonoksi poliittiseksi satiiriksi. Valitettavasti kirjoittaja lienee tuiki tosissaan.

Toinen ja varsin hupaisa loppukevennys löytyy MTV3:n artikkelista:

Suomen taakse jäivät Sveitsi, Ruotsi, Australia, Luxemburg, Norja, Kanada ja Alankomaat. Sadasta mitatusta maasta huonoimmaksi noteerattiin Burkina Faso.

Piikkipaikan saavuttaneen taakse jääneitä valtioita ei ole kovin hankalaa keksiä...

Joka tapauksessa toivon, ettei tästä kirjoituksesta välity synkeä katkeruus ja tikusta väännetyt valittamisen aiheet, vaikka eipä kai tuolta pysty täysin välttymään. Pyrin olemaan realisti hamaan loppuun saakka, vaikka monet väittävätkin (tapauskohtaisesti, tosin) realismilla ja pessimismillä olevan yhtä häilyvän pieni raja kuin neroudella ja hulluudella.

Kielenkäytöstä

Julkaisin tämän tekstin raakileen jo aiemmin IRC-Galleria-blogissani, jonne olen tosin kirjoitellut äärimmäisen harvoin ja lähinnä turhanpäiväisiä sekä leikkimielisiä kyselyitä tai testejä.

Yksi internetin suurimmista karhunpalveluksista on ollut nopeasti leviävä uuskieli ilmaisuineen, samoin kuin tavan puhekielisyys, jotka heikentävät erityisesti nuorison äidinkielen osaamista entisestäänkin. Oikeaoppinen yleiskieli tulisi osata täyttäessä virallisia kaavakkeita tai laatiessa työpaikkahakemusta, vaikka puhekielellä toki tuleekin toimeen arkisessa elämässä ja verkkoyhteisöissä.

Monille tärkeintä on vain saada asiansa sanottua joten kuten, vähän sinne päin, mutta hyvin pienellä perehtymisellä ja keskittymisellä jälki olisi huomattavasti selkeämpää sekä miellyttävämpää. Tämä ilmiö on selkeästi havaittavissa myös muunkielisiä nettisivustoja lukiessa, mutta olen melko vahvasti sitä mieltä, että suomalaisnuoriso ja nuoret aikuiset ovat äidinkielensä hallinnassa aivan omaa luokkaansa. Kyseessähän siis on tämän hallinnan liki totaalinen puute.

Internet voidaan kirjoittaa kielenhuoltolaitoksen suositusten mukaan nykyään sekä pienellä että isolla alkukirjaimella termin arkipäivistyttyä. Tämä on ihan oikeasti faktatieto. Kun mainitsen tässä kirjoituksessa, että joku asia on ihan oikeasti siten kuin sanon sen olevan niin tarkoitan sitä, että kyseessä on yksinkertaisesti kiistämätön, 100 % paikkansapitävä fakta, jonka minä viisaampana tiedän ja kerron.

Itselläni tosin on ollut kirjoittamista harrastaessani (samoin kuin verkkokeskusteluihin osaa ottaessani) niinkin vaatimaton tavoite kuin oppia joku kaunis päivä hallitsemaan suomen kieltä täydellisesti. Ei enempää eikä vähempää. Huomatessani tietynlaisten ilmaisujen oikeaoppisen kirjoitusasun pistän ne tarkasti mieleeni vastaisen varalle. Ensin tosin tarkistan asian varmuuden vuoksi muualtakin. Äärimmäisen mainio sivusto tähän löytyy täältä, mistäpä muualtakaan. Ovathan Jukka Korpelan laajat kotisivut erinomainen tiedonlähde vaikka mihin ja mies itse on lähestulkoon nettilegendan asemassa.

Olen aina ottanut viisaammilta ilomielin ja kiitollisena vastaan oppia äidinkieleen, valokuvaukseen tai musiikkiin liittyen. Niin kauan kun kirjoituksista tai mistä tahansa julkaistavasta materiaalista saatava palaute ei ole pilkkaamista vaan rakentavaa ja kehittävää, on palautteen saajan syytä olla kiitollinen. Minä ainakin olen kiitollinen siitä, että palautteen antajat ylipäätään haluavat jakaa itse vaivalla hankkimaansa tietoa muille. Kannatankin sitä viisasta ajatusta, jonka mukaan tiedolla ei ole mitään arvoa, mikäli sen pimittää kokonaan itsellään.

Tämän ajattelutavan johdosta minua ihmetyttääkin suuresti se, miksi niin monet paljon uutisartikkeleita ynnä muuta hyvää yleiskieltä sisältävää tekstiä lukevat ihmiset eivät ota opikseen. Mikäli yhdyssanat eivät ole hanskassa, on mielestäni kohtuullista odottaa asian korjaantuvan hyvää yleiskieltä lukemalla. Kenties nämä monet ihmiset eivät ole lukemaansa kohtaan kovin analyyttisiä, jotta osaisivat ottaa kirjoitusasusta oppia. Esimerkiksi ne, jotka ovat jostain ihmeen syystä oppineet kirjoittamaan sanan syntymäpäivä erikseen - kuten eräänä päivänä järkytyksekseni huomasin - eivät ota opikseen, vaikka näkevät sanan kirjoitettavan oikeaoppisesti kaikkialla muualla.

Erityisen hyvää yleiskieltä sisältää muun muassa iki-ihana Aku Ankka -lehti, jota on lähestulkoon suurimmaksi osaksi kiittäminen omassa verbaalisessa lahjakkuudessani. Myös Muumilaakson tarinoissa puhutaan hyvää yleiskieltä ja lisäksi sarjan ensimmäinen sekä luvalla sanoen valovuoden verran toista parempi "tuotantokausi", Tanoshii Mūmin Ikka, sisältää runsaasti hyvää verbaliikkaa.

Yleisestikin ottaen minua ihmetyttää suuresti se, että minkä tähden joidenkin ihmisten pitää olla niin kertakaikkisen huonoja? Olen jo alkanut miettiä sellaistakin vaihtoehtoa, että tarkistavatko surkeaa tekstiä suoltavat ihmiset ensin sen, että kuinka joku sana pitäisi kirjoittaa oikein, jotta voivat varmasti kirjoittaa sen väärin antaakseen itsestään oikein keskinkertaisen, surkean ja ennen kaikkea hutaistun kuvan.

"Jaa, katsopas, sähköhammasharja kirjoitetaan noin. Nythän minun pitää ilman muuta kirjoittaa se tuonne muotoon sähkö-Hammas, harja..., jotta olisin mahdollisimman huono." Vai onko kyse ainoastaan itsekritiikin ja kehittymisen halun täydellisestä puutteesta? Jos verkkopalveluun, IRC-Galleriaan tai Facebookiin, perustaa yhteisön, niin eikö vähintä mitä voi tehdä ole tarkistaa, että onko sen nimi kirjoitettu oikein?

Kuten aiemmin kirjoitin, kannatan ajatusta siitä, että asioista ihan oikeasti paremmin tietävät antavat palautetta kaikenlaisesta päin honkia toteutetusta materiaalista, johon vaikkapa juuri internetissä törmää. Tämän periaatteen mukaisesti annan varsinaisen "protipin": heti nenäsi edessä, siinä enter-napin yläpuolella, on backspace-niminen näppäin. Sitä painamalla voit korjata tekstiisi suoltamasi uskomattoman paskan roipelluksen!

Omapahan se on toki "vikani," mutta luontoni ei kerta kaikkiaan anna periksi hutiloida muiden nähtäville mitä tahansa sontaa oikolukematta sitä ensin. Sama pätee vaikkapa tähän kirjoitukseen, jonka oikoluen ainakin pariin kertaan ja mikäli oikolukija nro. 2, eli avovaimoni Henna, huomaa täällä kirjoitusvirheitä, korjaan ne sekuntiakaan empimättä. Onhan nimittäin fakta sekin, että omalle tekstilleen käy vähitellen sokeaksi, eikä vahingossa syntyneitä kirjoitusvirheitä huomaa. Se on erikoista, mutta totta.

Toisin kuin kritiikin vastaanottoon kykenemättömät ihmiset minä en ala tiuskia Hennalle siitä, että hän huomaa vahingossa syntyneet kirjoitusvirheeni ja huomauttaa asiasta. Sen sijaan olen kiitollinen, että hän suostuu lukemaan kirjoitukseni ja mahdolliset näppäilyvirheet tulee korjattua.

Toisinaan olemme eri mieltä jostain harvinaisemmasta yhdyssanasta, tarkistamme asian vaikkapa täältä (suhtautuen sivustoon luonnollisesti pienellä varauksella) ja pistämme löytämämme tiedon korviemme taa vastaisen varalle. Näin kehitytään ja opitaan!

Muistakaa Sekin, Että Tämän Tapainen Sanomansa Korostaminen on kertakaikkisen naurettavaa touhua. Isolla alkukirjaimella aloitetaan suomessa lause ja lisäksi niin kirjoitetaan erisnimet. Suomi on valtiona erisnimi, mutta suomen kieli ei ja se kuuluu kirjoittaa pienellä alkukirjaimella. Asia on ihan oikeasti näin. Myöskään suomalainen, lappeenrantalainen sekä trinidad ja tobagolainen eivät ole erisnimiä, vaikka paikkakunnat ja valtiot ovatkin erisnimiä.

KENTIES EDELLISTÄKIN NAURETTAVAMPAA ON TÄLLAINEN TAPA TUODA ASIAANSA MUKA PAREMMIN ESIIN!!! TOSIASIASSA SINUA PIDETÄÄN TOTUUDENMUKAISESTI IDIOOTTINA, EIKÄ ILMOITTAMAASI ASIAA NOTEERATA SENKÄÄN VERTAA KUIN SEN OLLESSA ASIALLISESTI KIRJOITETTU!!!

IRC-Galleria on ympäristönä aivan omaa luokkaansa sen aktiivikäyttäjien ollessa suureksi osaksi alle täysi-ikäistä, mutta yhteisö "I HATE BARBIE,THAT BITCH GET'S EVERYTHING !" sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiitäni pitkin. Barbie-nimen jälkeen tuleva pilkku ei yksinään ole toimiva tuossa yhteydessä, sen jälkeen kuuluva välilyönti uupuu, get's ei ole mikään sana ja missään ei olla sanottu, että lauseen päättävää huutomerkkiä tulisi edeltää välilyönti. Sivustohan tosiaan on IRC-Galleria, eikä Irc-galleria, IRC galleria tai IrC-gAlLeRiA.

Suomalaisnuorison luokattoman surkea oman kielensä hallinta kulminoituu siihen, että myös äärimmäisen keskinkertaista, liki ala-astetasoista, englantia on pakko tunkea sinne tänne - usein jopa harvinaisen epäonnistuneessa kontekstissa "tyylikeinona". Yksi esimerkki voisi olla lause "siellä oli semmoinen basic kaveri, joka oli ihan head over heels mukana siinä casessa."

Jos ei englantia osaa, olisi tällöin suotavampaa jättää kirjoittamatta sitä tyystin. Asiassa ei olisi mitään ongelmaa, mikäli kieltä haluaa oppia kaiken aikaa ja sen käytössä haluaa kehittyä, mutta näinhän asia ei ole. Juuri tästä syystä minäkään en tuherra jotain keskinkertaista paskaa norjaksi, koska en kieltä pahemmin osaa.

Saahan sitä aina rohkeasti yrittää, mutta koska englantia opiskellaan jo peruskoulun alkupäästä lähtien, on sillä minusta sellainen erityisasema, että sitä tulisi myös osata kunnolla, mikäli sitä haluaa vapaaehtoisesti käyttää. Vapaaehtoista käyttöä on esimerkiksi kirjoittaa leppoisasti Facebook-statuksensa englanniksi tai se surullisin tapa, eli kirjoittaa englanninkielisiä lyriikoita kappaleisiinsa.

Vaatimaton tavoitteeni on oppia kirjoittamaan, puhumaan ja ymmärtämään myös englantia aina vain paremmin. Täydellisyyttä on melko mahdoton saavuttaa harrastuspohjalta, mutta sinne suuntaan pyrin. Englanninkielisiä tekstejä lukiessani painan mieleeni sanastoa, joka onkin melko laaja. Niin ikään yritän muistaa hyviä fraaseja, ilmaisutapoja, kieliopillisia lainalaisuuksia ja oikeinkirjoitusta.

Eräs erityisen harmillinen ja liian usein havaittavissa oleva kieliopillinen lapsus on äärimmäisen kontekstisidonnaisten tyylikeinojen, kuten tietynlaisten välimerkkien, epämääräinen käyttö. Mutu-tuntumalta (sorrun uuskieliseen termiin, joka on lyhenne sanoista "musta tuntuu") heitän edelleen veikkauksen siitä, että monilla ihmisillä on joitain lukihäiriöön verrattavissa olevia tekstin sisältöön ja kontekstiin liittyviä ymmärtämisvaikeuksia.

Yksi esimerkki on kaksoispiste, jota näkee toisinaan käytettävän sangen epämääräisesti. Luettelotyylistä virkettä ei todellakaan kirjoiteta näin: "juhlissa oli: Matti, Sakari, Liisa, Emma." Niin ikään on todella tökeröä kirjoittaa "ostin kaupasta: juustoa, maitoa, limsaa." Monet kun nimittäin unohtavat luettelointinsa viimeisen ja toiseksi viimeisen sanan välistä ja-sanan.

Toinen esimerkki on kolme pistettä, joita tulisi käyttää todella harkiten sen äärimmäisen kontekstisidonnaisesta luonteesta kohtuen. Mikäli ihminen ei kykene hahmottamaan sitä, että millaisen vivahteen kolme pistettä tuovat lauseeseen eri asiayhteyksissä, täytyy kyseessä olla jonkunlainen juuri lukihäiriöön rinnastettava tekstin hahmottamisvaikeus.

Astetta surkeammat tapauksethan tosin naputtelevat kolmen pisteen sijaan kaksi tai neljä pistettä ja kaikkein ala-arvoisimmille toheloille ei meinaa riittää edes kaksitoista pistettä. Kolme pistettä on ihan oma typografinen välimerkkinsä, vaikka koostuu kolmesta merkistä. Kaksi on liian vähän - neljä tai enemmän taas liian paljon. Mikä tässä on hankalaa ymmärtää?

Aloittelijatason rocklyriikat on yksi esimerkki tapauksista, joissa kolmea pistettä ylikäytetään varsin epäsovinnaisesti. Harkiten ja oikeassa kontekstissa käytettynä kolme pistettä on mainio tehokeino, paremmin sanottuna tyylikikka, mutta väärin käytettynä se heikentää heikkoa kielitaitoa sisältävien lyriikoiden uskottavuutta entisestään.

Äärimmäisen surkeissa ja kliseisissä esimerkeissä "I was haunted by the burning shadows..." tai "oh I'm so desperated... why did you leave me baby...?" kolme pistettä kuvastavat ainakin minusta melankoliaa, toivottomuutta ja tekotaiteellisuutta. Äärikliseisistä lyriikoista ja niiden aiheuttamasta turhautumisesta muuten syntyisi vaikka tältä istumalta oma kirjoituksensa.

Ei ole sattumaa, ettei kahvilan hinnastossa lue "munkkikahvit... 2 €." Se olisi sama kuin kauppias haluaisi viestittää asiakkailleen, että tässä olisi nyt vähän ikään kuin tällaiset munkkikahvit. Tulkaa jos haluatte, mutta parempi jos ette tule, koska nämä nyt ovat vähän niin ja näin nämä meikäläisen munkkikahvit.

Eri konteksteissa käytettynä kolme pistettä tuovat sanomaan edellä mainittujen esimerkkien ohella muiden muassa flirttailevan, vihjailevan, turhautuneen, luovuttaneen, uhkailevan tai väsyneen vivahteen. Yleinen ja usein epätarkoituksenmukainen käyttöpaikka on kuvateksti, jossa valokuvan julkaissut tekee heti kättelyssä kardinaalivirheen ottamalla marttyyriasenteen ja hakee kuvalleen katsojien hyväksyntää kerjäämällä säälipisteitä. "Kukka..." "Mehiläinen..."

Erilaista keskinkertaisuutta yhdistelemällä esimerkkikuvateksti voisi olla vaikkapa "polku pyörä......" Mitä muutakaan kuvaaja tuollaisella paskalla viestittää kuin sitä, että hän nyt on ottanut tuollaisen kuvan polkupyörästä, että sanokaa jos tykkäätte, mutta tuskin tykkäätte, koska eihän minusta ole mihinkään. Nyyh, nyyh.

Aiheesta aidanseipääseen ihmettelen edelleen suuresti sitä, mitä tuo teinityttöjen angstaus on. Mitkä lie IRC-Galleria-yhteisöt, kuten "puhu must paskaa, emmä välitä daa!!!1", "älä selitä, emmä usko" tai "tuki turpas huora, mä vetelen sua pleksiin" eivät todellakaan tee teinitytöistä uskottavia, itsenäisiä naisia. Ne tekevät ko. ihmisistä toisten silmissä totaalisia idiootteja. Imbesillejä, tyhmiä ja säälittäviä. Tajuatteko? Pinnistäkää olematon suomen kielen taitonne äärimmilleen niin saatatte ymmärtää sen, mitä tarkoitan. Ei teillä ole voinut niin ankea elämä olla, että sen varjolla kannattaa nolata itsensä julkisesti em. keinoin.

Jatkan anteliaiden neuvojen antamista. Sanoissa, kuten taiteilija, asiantuntija, jääkiekkoilija tai etsaaja toiseksi viimeinen j-kirjain ei ole typo tai muutenkaan huvin vuoksi kirjoitettu. Se kuuluu sanaan, jotta sille saadaan oikea merkitys. Sopeutua on eri asia kuin sopeutuja. Samoin soittaa ja soittaja.

Seuraava tiedonjyvä: sanat vielä, kuulostaa tai erilainen eivät ole typoja. Niihin ei ihan oikeasti tule kuin yksi l-kirjain keskelle sanaa. Viimeisenä asiana muistutan, että välimerkkejäkin saa käyttää, kunhan niiden käytön hallitsee, mutta välilyöntejä tulee ihan oikeasti kerrallaan vain yksi (1) kappale.

Summa summarum. Minusta tälläinen: kirjotus tyyli on ihan hanurista ja tekee tekstistä.. vaikee selkosta muutenkin tulee vähä typerä kuva kirjoittajasta en ota vakavasti sellasia.. !!11!!! Tällaista käsittämätöntä roipellusta kun näkee valitettavan usein siellä täällä.

Verenkiertoni seisautti myös yhteisö "Tampereen terveydenhoito oppilaitos." Eikö tuota nyt tyhmemmällekin joku järki sano, että ei sitä kirjoiteta noin?

Hajotkaa tähän, te toistaitoiset.

Kun on ämpärillä annettu, ei voi lusikalla vaatia

Kreikan talouskriisi alkaa käydä ikäväksi. Nyt siellä on otsaa lakkoilla ja mellakoida siksi, että retuperällä oleva hallitus aikonee lupautua sitoutumaan sille asetettuihin velvoitteisiin taloutensa hoitamiseksi ja ennen kaikkea vastineeksi tästä avusta. Pelkkä julkisen sektorin lakko ei riitä, sillä tällä haavaa Ateena on täysin sekaisin. Kymmenet tuhannet ihmiset mekastavat kaduilla ja heittelevät savupommeja. Kun on vuosikausia annettu ämpärillä, ei voi alkaa yhtäkkiä vaatia edes teelusikalla. Pankkikin piti mennä polttamaan. Se tähän talousongelmaan auttaa aivan vitusti. Mikä noita ihmisiä vaivaa?

Mielenosoittajien yleisin iskulause on rytmikäs "varkaat, varkaat" -huuto, jota jatkuu välillä minuuttikaupalla.

[...]

Tällainen järjestelmä on kansalaisten pilkkaamista. Anarkia ja kaaoskin olisivat parempia vaihtoehtoja, Mermiga sanoo.

Jälleen vain marginaalinen osa antaa koko muulle maailmalle ikävän leiman koko maasta, mutta tuollaisen riehumisen jälkeen Kreikka ei edes ansaitsisi muiden omalla kustannuksella tarjoamaansa tukea. Painukaa pois valuuttaliitosta ja perustakaa kaoottinen yhteiskuntajärjestys. Ihan sama meille.

Onhan se melkoista varastamista, jos eläkeikää hinataan edes lähelle EU:n ja euromaiden keskitasoa tai vanhempien eläkettä lakataan syytämästä tuhatmäärin tyttärille. Lähes sietämättömän tästä tilanteesta tekee se, että keskustan kansanedustaja Elsi Kataista (ei tiettävästi sukua Jyrkille) lainatakseni täällä Pohjoismaissa luotetaan vielä toistaiseksi oikeudenmukaisuuteen ja täällä lainkuuliaisuus on absoluuttinen hyve. Toisin on noilla mekastajilla, jotka alkaa tumman veren kuohahdettua viskellä savupommeja ja polttamaan pankkeja. Aivan kuin pikkulapsilta oltaisiin otettu tikkukaramelli pois. Vuoden aikana 14 kuukauden palkka. Haistakaa paska!

Katsoin eilis- ja tämänpäiväisiä eduskunnan täysistunnossa pidettyjä puheenvuoroja ja todellakin muut keskustapoliitikot ovat siis varauksellisia tämän hankkeen suhteen. Näin on myös Paavo Väyrynen.

- Ongelma tässä on se, että ei ole käyty mitään keskustelua koko hallituksen piirissä, keskustan ministeriryhmässä tai eduskuntaryhmässä.

Tämähän on upeaa. MTV3:n Seitsemän uutisissa Matti Vanhanen sanoikin haastattelussa, että hallitus on jo tehnyt päätöksensä, eikä sille mitään mahda. Näin täällä meillä asiat hoidetaan. Asiaa oltiin kuulemma tosin käsitelty jossain eri hienossa valiokunnassa, mutta Väyrynen ei ollut ollut paikalla.

Uutisissa haastateltu kreikkalainen mekastaja ilmoitti, ettei heidän ole järkevää ottaa tätä avustuspakettia vastaan, koska se jouduttaisiin maksamaan takaisin moninkertaisena. Mikäli Kreikka ei hyväksy lainaehtoja ja jättää avokätisesti tarjotun paketin vastaanottamatta, ovat meikäläiset onnesta soikeina. Se olisi ollut meiltä pois ja järjettömän idiotismin vuoksi. Läheskään täysmääräisenä annettavaa tukea ei kuitenkaan tulla saamaan takaisin - koroista puhumattakaan.

Kuinka hanurista tiedoittaminen todella on Kreikassa, elleivät kansalaiset oikeasti ymmärrä, että kuinka vakavasta asiasta on kyse? Mikäli valtiolla on 300 miljarin euron budjettivaje, johon toiset valuuttaliiton jäsenvaltiot tarjoavat apua, on käsittämätöntä murehtia rahojen takaisin maksusta. Eikö ojentavaan käteen tulisi tarttua epäröimättä ja murehtia (tapahtumatta jäävää) takaisinmaksua vasta myöhemmin, koska tärkeää olisi nyt päästä jaloilleen?

En ole valuutta-asiantuntija tai kansainvälisen valuuttaliikenteen ekspertti, mutta en ollut myöskään äänestyskelpoinen silloin, kun Suomi äänestettiin mukaan sekä Euroopan unioniin että Euroopan valuuttaliittoon. Nykyisessä valuuttapolitiikassa on lisäksi sellainen hauska puoli, ettei Kreikka tule saamaan itselleen rahaa senttiäkään. Kreikka kuitenkin tulee solidaarisuuden nimissä pääsemään taloudellisesti jaloilleen. Kuinka?

Kreikka saa numeroita. Suomella ei ole missään 1,6 miljardia euroa valuuttaa konkreettisessa muodossa, jollaisena me olemme lapsista asti oppineet sen tuntemaan. Paalua polkaistaan tarpeen tullen melko pitkälti tyhjästä. Jostain ilmestyy numeroita, jotka päätyvät tahon X, tässä tapauksessa Kreikan valtion, käyttöön. Suuremman inflaation välttämiseksi numeroita häviää toisten maiden "tileiltä."

Ei voi muuta sanoa kuin hip hurraa odottaen, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Alaikäisten raiskaajille vihdoinkin rangaistuksia?

Voi sentään. Vihdoin viimein näyttäisikin siltä, että päätöstentekijät ovat saamaisillaan silmäluomiaan kohotettua jopa siinä määrin, että edes alaikäisten raiskaamisesta langetettavia tuomioita oltaisiin valmiita korottamaan. Sääliksi käy kiven sisään joutuvia ja omaa ihmisoikeuttaan toteuttavia ihmispoloisia.

Kuten joku harvalukuisesta lukijajoukostani onkin saattanut aiemmin huomata, olen kantanut huolta Suomen oikeusjärjestelmästä etenkin raiskaamisen, jonkun mielestä kai ainoastaan viattoman väkisinmakaamisen, osalta. Sanotaan, että seksuaalisen hyväksikäytön tai haureuden, ei nyt sentään vallan raiskauksen. Lakiin kehitellään uudistuksia jopa termistöön. Raiskaus on sen niminen hirveys, eikä se miksikään muutu, vaikka kuinka väännetään.

Ruohonjuuritason kansalaisaktivismillakin saattaa toden totta olla vaikutusta, koska voimakas internetkeskustelu sekä barometrit ovat lehtitietojen mukaan jouduttaneet tuoretta esitystä. On siis aika laittaa kahta kauheammin puita uuniin, jotta tuomiot saadaan sille oikealle tasolle. Suunta on oikea, mutta vieläkään ei olla riittävissä tuomioissa. Ei sinne päinkään. Ilmapiiri asenteiden puolesta ei ole tosiasiassa muuttunut miksikään. Ihmiset ovat keksineet avata suunsa tai nykyajan hengessä virittää sormensa esittääkseen mielipiteitänsä.

Vaikka suunta siis on oikea, on silti aiheellista esittää muutamia kysymyksiä.

Millaisessa yhteiskunnassa me elämme, mikäli eduskunta joutuu erikseen pohtimaan, että millaista alaikäisen (0-16-vuotiaat kansalaisemme) kanssa suoritettua pakotettua seksuaalista kanssakäymistä ollaan valmiita pitämään törkeänä? Mikä on törkeämpi kuin vähemmän törkeä? Kuinka paljon aivonystyröiden annetaan sauhuta ennen kuin moinen itsestäänselvyys saadaan oksennettua ulos?

Seksuaalisen teon määritelmästä poistettaisiin rangaistavuuden edellytys, jonka mukaan tekijän on tavoiteltava seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä.

Jos sairas paskiainen levittää oma-aloitteisesti alastonkuvia lapsista, onko silloin arvioitava perusteellisesti se, onko hän hakenut teollaan rahallista hyötyä vai seksuaalista mielihyvää? Kuinka puntaroidaan se vaihtoehto, jos paskiainen on hakenut teollaan molempia? Kuinka määritetään rangaistusperusteet? Millä määritetään se, kiihoittuuko sairas paskiainen materiaalin hallussapidosta vai sen edelleen levittämisestä? Entä jos molemmista? Tehdäänkö tämä testi empiirisillä kokeilla, valvotuissa olosuhteissa? Mistä saadaan koekaniinit?

Lopuksi minulla on heittää vielä tällaista:

Yksi uudistus olisi, että sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan kanssa katsottaisiin lähtökohtaisesti törkeäksi lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Tekoa voitaisiin pitää törkeänä myös sillä perusteella, että sama lapsi on ollut hyväksikäytön uhrina toistuvasti tai uhreja on useampia. Törkeästä hyväksikäytöstä voi nykylain mukaan saada jopa kymmenen vuotta vankeutta.

Poimin lyhykäisesti ydinkohdan eli toisen virkkeen.

Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä voitaisiin siis pitää jatkossa törkeänä tekona jopa peräti sellaisessa tapauksessa, että teko on toistunut useita kertoja tai että kyseisen tekijän kohteita on ollut useampi? Yhdellä alaikäisen, sanotaan vaikka 10-vuotiaan lapsen raiskaamisella ei vielä päästä törkeän raiskauksen asteelle, joten ihmisen elämän pilaamisesta selviää ehdollisella sekä nimellisellä sakkorangaistuksella.

Kymmenen vuotta, joka toteutuu ani harvoin, on lyhyt aika verrattuna elinikään. Raiskauksen uhrin koko elinikä sen sijaan on pilalla lopullisesti ja peruuttamattomasti. Millainen rangaistus tällaisesta hirmuteosta muka on ehdollinen tuomio ja mitätön summa rahaa? Toisen ihmisen elämän pilaamisesta. Ei perkeleen perkele. Raiskaajalla ei ole ihmisarvoa, eikä varsinkaan silloin kun tämä kohdistaa sadistisuutensa alaikäiseen ja puolustuskyvyttömään ihmiseen.

Missä perseessä me oikein elämme?

Sitkeistä yrityksistä huolimatta en onnistu keksimään aiempaa kummempia synonyymejä päätöksentekijöille, eli tuolle ruohonjuuritasoon katsottuna sangen näkymättömälle joukolle ihmisiä, joiden toimesta nykyinen oikeuslainsäädäntö määräytyy tai on aikanaan määräytynyt. Sen muuttaminen nykyistä vastaavaksi sen sijaan tuntuu ottavan koville.

Ennemmin pohditaan esimerkiksi tupakoinnin kieltämistä autoillessa, jos kyydissä on alle 18-vuotias. Entäs jos somalialaisen tupakoijan kyydissä on nuoren näköinen ihminen, jonka henkilöllisyys pitäisi tunnistaa hampaista, kuten turvapaikkakysymyksissä?

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mielestä kiellolla puututtaisiin liiaksi henkilökohtaiseen vapauteen ja kotirauhaan. Lisäksi kieltoa olisi vaikea valvoa, ja laki jäisi tältä osin helposti vain symboliseksi.

Kerrankin viisaita sanoja. Symbolinen kielto, jonka valvonta tuottaisi vain uusia ongelmia. Asennekasvatuksesta kaikki lähtee liikkeelle. Minä olisin tosin ennemmin täyskiellon puolella, koska autossa tupakointi on valovuoden vaarallisempaa liikenteelle mitä nykyään rangaistava matkapuhelimeen puhuminen. Helvetin syövereiden lailla hyppysissä roihuava ja ympärilleen välitöntä kuolemaa kylvävä punahehkuinen savuke on paljon todennäköisempi keskittymisen häiritsijä kuin matkapuhelin. Matkapuhelimesta ei ainakaan tipu tuhkaa syliin, eikä siitä muutenkaan voi syntyä tulipaloa - teknisen vian mahdollisuus pois suljettuna.

Ihmistä arvostetaan oikeusjärjestelmässämme

Ei tosin puoliksikaan niin paljon kuin rahaa ja erityisesti valtion rahakirstua.

Silmään sattui tällainen tieto Iltalehden liikenneaiheiselta palstalta:

Ajoneuvoveron lainvastaisesta välttämisestä, esimerkiksi kevyen polttoöljyn käyttämisestä dieselajoneuvossa, tuomitaan veropetoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. (RL 29:1.3)

Talousrikoksista, sanotaan vaikka veronkierrosta tai velallisen epärehellisyydestä, saa hyvässä lykyssä tuntuvampia rangaistuksia kuin toisen ihmisen satuttamisesta. Ihmisen koskemattomuus ei ole missään arvossa. Pääasia, ettei valtion tuloihin kosketa sentinkään vertaa. Muutoin alkaa päitä pudota. Asia erikseen onkin vaikkapa raiskata alaikäisiä.

Kuopion käräjäoikeus oli tuominnut ylikonstaapelin kahden ja puolen vuoden vankeuteen raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Hovioikeus katsoi oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi vuosi ja 10 kuukautta vankeutta ehdollisena. Lisäksi mies tuomittiin 70 tunnin yhdyskuntapalveluun.

Hovioikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että käytetty väkivalta oli verrattain lievää ja että teko tapahtui lähellä suojaikärajaa. Uhri oli 15-vuotias. Hovioikeus alensi myös uhrille määrätyn 8 000 euron kärsimyskorvauksen 5 000 euroon. Rikokset tapahtuivat kymmenen vuotta sitten.

Kokonaista vajaa pari vuotta ehdollista, huh huh. Kyllä nyt paukahti oikein isolla kädellä. Lieventävänä asianhaarana on käytetty sitä, että väkivalta oli lievää ja suojaikäraja oli siinä hilkulla, MUTTA EI KUITENKAAN SILTI TÄYTTYNYT! Lieventyykö sakkorangaistus, jos ajaa yleisillä teillä autolla 17,8-vuotiaana, eli ikäraja on jo lähellä? Eikö 17,8-vuotiaalle voisi jo myydä mietoja alkoholituotteita, koska ikäraja on niin lähellä?

Oikeusjärjestelmä tekee noilla älyttömillä tuomioillaan - jos niitä nyt voidaan edes tuomioiksi kutsua - pilaa paitsi ihmisen koskemattomuudesta myös valtion lainsäädännöstä. Suojaikärajan saa näköjään vetää vessasta alas, koska sen ollessa hilkulla sitä ei edes noteerata. Jos ikäraja on säädetty tiettyyn vuosimäärään, ei asiassa kuuluisi olla mitään tulkinnan varaa tai mahdollisuutta käyttää asiaa lievennyksenä tuomiossa.

Suurin syy ärsyyntymiseen on kuitenkin se, ettei raiskauskaan ole tuomioista päätellen rikos eikä mikään - toisin kuin talousrikokset. Peter Fryckman on istunut talousrikoksien vuoksi vankilassa pidempään kuin moni raiskaaja tai murhaaja. Ensimmäinen tuomio hänelle oli neljä vuotta ehdotonta, päälle puoli vuotta kunnianloukkauksesta ja lisäksi kaksi ja puoli vuotta mm. velallisen epärehellisyydestä. Alaikäisen raiskaamisesta sen sijaan saa vuoden ja 10 kuukautta ehdollista.

En tarkoita sitä, ettei talousrikoksista saisi rankaista vaikkapa juuri tuon verran, mutta tuomiot eri rikoksista pitäisi pikkuhiljaa saada oikeaan suhteeseen. Viranomaisilla ei ole tuota pikaa enää mitään uskottavuutta tai kunniaa kansalaisten silmissä. Rangaistusten koventamisesta sekä oikean balanssin järjestämisestä on puhuttu jo vuosikausia, mutta mitään ei tapahdu. No, ainoa mikä tapahtuu on se, että naurettavia tuomioita jaetaan edelleen. Vuodella ja kahdeksallakin kuukaudella voi selvitä, mikäli raiskaa ei-alaikäisen. Siinä vinkki raiskaajille ja heitä puolusteleville ihmisoikeusaktivisteille, jottei rassukoiden vapautta riistetä liiaksi. Arvatkaapa, ennen linkin painamista, että oliko tuomio ehdollista?

Syyttäjä oli vaatinut miehille rangaistusta törkeästä raiskauksesta. Käräjäoikeuden mukaan tekoja ei tehty sellaisella erityisen nöyryyttävällä tavalla, että ne olisivat olleet törkeitä.

Voi saatanan saatana taas näitä lieventäviä asianhaaroja ja ihme tulkintoja. Vai pitää raiskaus tehdä vieläpä erityisen nöyryyttävällä tavalla, että siitä saa kunnon sanktiot? Paljonkohan ensimmäisen uutisen poliisimies olisi saanut, mikäli olisi raiskannut - edelleen karvan verran alle suojaikäisen - lapsen ja tehnyt sen nöyryyttävästi? Jopa kaksi vuotta ja kolme kuukautta ehdollista kenties? Vahingonkorvaukseen lisäyksenä lounasseteli sekä bussilippu?

Se, että useampi ukko menee ja raiskaa kaksi nuorta naista, ei vielä ole rikos eikä mikään. Seksuaalisen koskemattomuuden loukkaaminen itsessään on pikkujuttu, se pitäisi tehdä erityisen nöyryyttävästi. Ilmankos väki saa mennä vipeltää ja raiskata aivan vapaasti, koska eivät ole sattuneet nöyryyttämään uhrejaan sen erityisemmin. Siltikään ei ole sanottua, että törkeästä raiskauksesta saisi ehdotonta vankeutta. Jopa todennäköisempää on, että kyseessä on lievä raiskaus, eli pakottaminen sukupuoliyhteyteen huolimatta siitä, että hakkaat uhrisi päätä seinään.

Ei missään muualla päin maailmaa voida painaa villaisella tällaista touhua. Näin kuitenkin on meidän Suomessa, jossa ihmistä pidetään periaatteessa korkeimmassa arvossa, koska rikollisia säälitään, heidän ihmisarvoaan korostetaan jatkuvasti ja tuomioita sen kun kevennetään. Käytännössä ihmisyydellä taas ei ole mitään arvoa, koska ihmisiä saa pahoinpidellä vaikka kuinka julmasti raiskauksen yhteydessä. Pelkästä raiskauksesta tekijä selviää hyvässä lykyssä pelkällä sakkorangaistuksella.

Ei mutta hip hurraa! Kaksoisraiskaaja saa kakkua jopa ruhtinaalliset kolme vuotta, eli tosiasiassa puolitoista vuotta. Näin käy siis ainakin silloin, jos tämä muistaa uhkailla uhrejaan veitsellä sekä kuristaa ja mukiloida heitä. Yksistään toisen kotiin tunkeutumisesta ja viattomien ihmisten pieksemisestä sekä uhkailusta pitäisi antaa vankeutta kolme vuotta ilman mitään ensikertalaisuuden suomaa helpottamista. Ukko pitäisi laittaa tiilenpäitä lukemaan 1096 päiväksi eikä sekuntiakaan lyhyemmäksi ajaksi. Raiskauksesta pitäisi antaa kylkiäiseksi toinen samanlainen satsi, eli äijä saisi virua vankilassa 2200 vuorokautta, mutta kun ei.

Noin 99% kansalaisista on sitä mieltä, että tuomioita tulisi ilman muuta koventaa raiskaus-, murha- ja väkivaltarikosten tapauksessa. Jäljelle jäävä prosentti on raiskaajat itse. Päättäjät: kuunnelkaa kansalaisia, jos aiotte vielä saavuttaa jonkunlaisen kunnioituksen silmissämme. Tämäkin kuuluu jälleen kerran niihin asioihin, jotka ovat päin persettä ja jokainen kansalainen ihmisoikeushihhuleita ja päättäjiä lukuun ottaatta haluaisi muutoksen. Siltikään mitään ei tapahdu. Kansan tahto ei yksinkertaisesti toteudu missään asiassa.

Tulipa taas pari ajatusta rasismistakin lukaistuani tämän. Laiskoille siteeraan tähän pari pientä pätkää ko. artikkelista:

Julkistamistilaisuudessa olleet panelistit arvelivat, että suuri osa viharikollisuudesta jää pimentoon eikä tule edes poliisin tietoon. Seksuaalinen tasavertaisuus -järjestön puheenjohtaja Outi Hannula sanoi, että homoseksuaalilla voi olla korkea kynnys kertoa poliisille, että epäilee rikoksen motiiviksi omaa seksuaalista suuntautumistaan.

[...]

Rasistisiksi epäiltyjä rikoksia viedään oikeuteen vain harvoin. Vielä harvinaisempaa on, että rangaistusta kovennettaisiin rasistisen tai vastaavan motiivin takia, vaikka sellainen olisi lain mukaan mahdollista.

Vai että viharikos. Rasismia siellä ja täällä. Jokainen maailman ihminen edustaa jotain etnistä ryhmää ja suurin osa myös jotain selkeää seksuaalista suuntautumista. Jos joudun rikoksen uhriksi, aion täten esittää tekijöiden motiiviksi sitä, että olen valkoihoinen, puhun suomea ja heteroseksuaali. "Homoseksuaalilla voi olla korkea kynnys kertoa poliisille, että epäilee rikoksen motiiviksi omaa seksuaalista suuntautumistaan." Jos rikoksen tekijä on sen tehnyt selväksi esimerkiksi kutsumalla uhriaan homoksi pahoinpitelyn yhteydessä ei voida puhua motiivin epäilemisestä vaan varmasta tiedosta.

Esimerkiksi homottelu tai muu huutelu julkisella paikalla tulkitaan kunnianloukkaukseksi, joka on asianomistajarikos. Viljasen mielestä ne ovat kuitenkin kokonaisiin ryhmiin kohdistuvia rikoksia, joihin yhteiskunnan pitää puuttua.

Kuinka kenenkään homoseksuaalin kunniaa loukkaa, jos häntä sellaiseksi kutsutaan? Tämähän on toteamus, joka pitää paikkansa.

Jos ei varmaa tietoa pysty osoittamaan, muuttuu laki tulkinnanvaraiseksi. Mikäli nimenomaan seksuaalisille ja etnisille vähemmistöille annetaan jatkossa etuoikeus saada tekijälle kovempi rangaistus, on se melkoista enemmistöjen syrjintää. Tällöinhän oikeuden edessä voisi tekeytyä bi-seksuaaliksi ja uumoilla sitä yksiselitteiseksi motiiviksi kokemaansa rikokseen. Näin ollen voisi kenties saada itselleen suuremmat vahingonkorvaukset kuin olemalla se paholaisista suurin, eli valkoihoinen heteromies?

Tällaisten puheiden myötä annetaan julkisesti ymmärtää, että homoseksuaaleissa, somaleissa ja muissa erinäisissä vähemmistöissä on jotain vihattavaa. Kuvitteleeko osa porukasta, että pahat valkoiset heteromiehet saadaan lopettamaan muiden vihaaminen (tätähän me tehdään jatkuvasti kaikkia kohtaan) julistamalla, että mies A ryösti tuon toisen siksi, että vihaa homoseksuaaleja? Seuraavaksi pitääkin selvittää, tiesikö rikoksen tekijä varmasti toisen seksuaalisesta suuntautumisesta.

Rasistisen motiivin takia tuomioita kovennetaan kernaasti, eikä siinä ole periaatteessa mitään väärää. Kuten juuri kirjoitin, herää sellaisesta pykälästä useita kiperiä kysymyksiä. Alkoholin vaikutuksen alaisena aiheutetuissa liikenneonnettomuuksissa humalatila sen sijaan on ollut usein lieventävä asianhaara, vaikka sen kuuluisi ilman muuta olla koventava peruste, jonka varjolla pitäisi alkajaisiksi vaikkapa tuplata aikaansaatu tuomio. Rattijuopumus itsessään oli rikos ainakin viimeksi kun katsoin. Tätä nykyä humalassa tai huumepäissään toiminut rikollinen on ollut minun tietääkseni alentuvasti syyntakeinen.

Tällä logiikalla esimerkiksi kioskiryöstö kannattaa tehdä huumepöhnäkässä, koska huumeiden käyttörikoksen kuuluisi olla lieventävä asianhaara. Useita vuosia sitten kahden pikkutytön päälle ajanut rattijuoppo selvisi pelkillä vahingonkorvauksilla ja kenties ehdollisella vankeudella. Liikennerikkomukset kannattaa tehdä juopuneena, jotta pääsee helpommalla pälkähästä.

Kuolemalla ei ole viihdearvoa

Juuri tuli täyttyneeksi 70 vuotta siitä, kun Neuvostoliitto aloitti talvisodan Suomea vastaan. Huomatkaa juuri tämä tietty muoto ilmaista asia, sillä olen ollut lapsesta asti sitä mieltä, että suuri ja mahtava Neuvostoliitto aloitti sodan tieten tahtoen lisää pinta-alaa ja "puskuria" hingutessaan. Mainilan laukauksista on siis turha puhuakaan sen enempiä.

Olen ilmaissut kantani sotimiseen ja puolustusvoimiin jo aikoja sitten. Siitä syystä minua meinaa ottaa kupoliin sotimisen jatkuva glorifiointi, vaikka talvisota kaiketi onkin osa suomalaisten kansallista identiteettiä.

Ihmiset: sodassa ei ole mitään hienoa tai ihailtavaa. Se oli ajanjakso, johon me (Suomi) ajauduimme vasten tahtoamme ja sota käytiin pakon edestä. Onko tämä kaikki suunnaton mehutus nykyisen viihteellisyyteen pyrkivän yhteiskuntamme ja mediamme ansiota? Taitaapi olla. Seuraava sitaatti edustaa ainoastaan yhtä maanmiestämme, mutta kiteyttänee silti monen muunkin ihmisen ajatuksia:

Varusmiesten huono kunto olikin monen mielestä syynä Talvisodan taistelijan kovuuteen.

- Nykyään yleiskunto on sotilaalla heikolla tasolla, koska liikuntaa ei tule nimeksikään ja maastossa liikkuminen jää useimmilla vain inttiin. Peruskouluissa olisi luotava riittävän kova pohja, että ihmiset jaksaisivat suoriutua edes työnteosta, kirjoittaa nimimerkki Tulevaisuuden sotilas.

Pitäisikö nuoria miehiä - ja miksei yksin tein myös naisia - juoksuttaa sekä asuttaa metsissä vasten heidän tahtoaan siksi, että joku kaunis päivä Neuvostoliiton joukot rynnistävät takuuvarmasti (lue: takuuvarmasti, ei vaihtoehtoja) rajan yli kiväärien piiput tanassa? Raitis ulkoilma ja liikunta ovat hyväksi monesta syystä. Tämä iänikuinen sodan uhka puolestaan on lievästi ilmaistuna heikko motivaattori tai syy.

Voin paljastaa kaikille jo etukäteen sen, etten lähde pihalle juoksentelemaan siksi, että minun pitäisi olla hyvässä kunnossa nimenomaan siitä syystä, että päivänä minä hyvänsä neuvostojoukot rynnistävät uhmakkaasti rajamme yli. Lukekaas nyt oikeasti tuo artikkeli. Sotilaista - toisiaan ampuvista sotilaista - puhutaan kuin joukkueurheilijoista. Voiko pakon edestä itsensä murhaamaan, tappamaan ja teurastamaan ajettu ihminen saada osakseen analysointia varusteistaan tai yleiskunnostaan? Toki hän voi. On eri asia, että pitäisikö.

Talviolympialaiset järjestetään ensi keväänä. Siellä sitä kilpaillaan. Onneksi on yleisempää käyttää sodan vastapuolesta nimitystä vihollinen kuin vastustaja, vaikka jälkeiseen vaihtoehtoon saatetaan turvautua joskus, mikäli sodasta koetetaan saada viihteellisyyden nimissä neutraali tapahtuma.

Harmini aihe on se, kuinka sodista tehdään ikään kuin viihdettä. Neuvostosotilaiden aseiden rytmikäs pauke sekä vinhasti lepattavat takinliepeet eivät takuulla sellaista edustaneet suomalaissotilaiden silmissä. Pitäisikö meidän nykyhengessä lukea lehdistä kuolemasta kertovat uutiset tuntien mielissämme syvää dramaturgiaa ja laatia uhreista paitsi psykologinen profiili myös elinkaari?

Korean sodan alkamisesta tulee ensi vuonna kuluneeksi 60 vuotta, joten on ilman muuta syytä käynnistää armoton mehutus sekä fiilistely. Vuoden 1952 Helsingin olympialaiset oli myös hieno tapahtuma, jonka alkamisajankohtaa kesällä 19.7 mahdetaan muistella isoin menoin vuonna 2012, ellei maailma sitten ehdi loppua ennen sitä.