Aluksi haluan ilmaista eturivin poliitikkojemme tapaan suruni tapahtuneen johdosta. Sen tasoon vaikuttaa paljolti se, että se oli näinkin lyhyessä ajassa jo toinen yhtä vakava, vaikkei vastaavaa toki olekaan Jokelan tragediaa aiemmin maassamme tapahtunut. Siltikin tulee hieman typerä olo, kuinka tällaisiin käsittämättömänkin hirveisiin tapahtumiin on jo turtunut, eikä niiden johdosta ole mitenkään erityisen järkyttynyt.
Laajalti uutisoituja murhenäytelmiä on tietenkin perinteisesti ollut useita vuodessa kaiken aikaa (enkä tarkoita nyt Madeleine McCannin katoamistapausta, vaikka se ikävää olikin), mutta median tapa uutisoida niitä on muuttunut viime vuosien aikana. Se on muuttunut mässäileväksi, ajoittain lähes kaunokirjallisuudeksi.
Samalla, kun se on kaikessa tekopyhyydessään tarjoamassa virtuaalikynttilöitä sytytettäviksi, myisivät toimittajat sisäelimiäsä tai vaikka lähiomaisiansa, jos saisivat haastatella yksinoikeudella tragedian uhreja laatiakseen veretseisauttavan KAUHAJOKI EXTRA-JÄTTIPAKETIN eurojen kuvat silmissään.
Muistellaanpa: Jyväskylän junaturma, Konginkankaan bussiturma, tsunamikatastrofi, Jokelan tapahtumat ja Espanjan bussionnettomuus. Jokaisesta on saatu alta aikayksikön sivutolkulla extra-über-jättiluettavaa toinen toistaan veretseisauttavammilla otsikoilla varustettuna. Sitähän kansa toki haluaa. Tietoa. Vaan millä tavoin esitettyä, on asia erikseen.
Se siitä. Jo Jokelan tapahtumien aikaan mielessäni alkoi kyteä ajatus, josko misantrofiaan taipuvaisilla Pekka-Eric Auvisen ja Matti Saaren kaltaisilla ihmisillä olisi Internetissä kenties maailmanlaajuinenkin verkosto, jossa he suunnittelevat säännöllisin väliajoin toteutettavia iskuja. Lisäpontta tälle - tietysti täysin hypoteettiselle - epäilykselle antoi amerikkalainen poika, jonka epäiltiin olleen yhteydessä Auviseen ennen tämän verityötä.
Saaren tekoa pidän täysin yhden miehen tekona, joka on tosin epäilemättä saanut rohkaisua Jokelan tapahtumista. Minäkin pidän ihmisrotua pohjimmiltaan varsin heikkona, mutta tällainen olettama on äärimmäisen löyhä peruste murhata kymmenkunta opiskelijaa, joilla on vielä elämä edessään. Elämä, jossa he voivat tehdä jotain ihmiskunnan hyväksi ja vahvistamiseksi. Kateus elämäntilanteesta tai vakava mielenterveysongelma ovat todennäköisempiä syitä.
Pääministeri Vanhanen esitti jo tapahtumapäivänä tiukennuksia aselakiin, joka on ehdottomasti hyvä asia. Se voi ehkäistä vastaavia tapahtumia jatkossa, mutta tälläkin hetkellä monella häiriintyneellä ihmisellä voi olla hallussaan ampuma-ase. Käytäntö on ollut vuosikausia se, ettei viranomaisten ole ollut pakollista passittaa ampuma-aseharrastuksesta kiinnostunutta aseluvan hakijaa mielentilatutkimukseen.
Keskustelupalstoilla esitettiin, että jatkossa alan harrastajien tulisi jättää aseensa ampumaseuran tiloihin lukkojen taakse, joka olisi mielestäni oikein erinomainen ratkaisu, ja on melkeinpä erikoista, ettei se ole jo virallinen käytäntö. Matti Saari ei tosin kuulunut tapahtumahetkellä mihinkään ampumaseuraan, joten tulisiko ase takavarikoida välittömästi jäsenen erotessa seurastaan? Tämäkin on mielenkiintoinen kysymys, kun esitetään spekulaatioita ehkä liiankin holhoavaksi ajatuvasta yhteiskuntamallistamme.
Vielä tähän päivään mennessä ei ole julkisesti esitetty, että Matti Saari olisi ollut koulukiusattu, mutta keskustelu kiusaamisestakin on jälleen virinnyt viimesyksyiseen tapaan. On spekuloitu, että kiusatut olisivat jotenkin luonnostaan psyykkeeltään heikompia ihmisiä ja että kiusatuksi tuleminen olisi vain viimeinen pisara tähän asiaan. Totuus on kuitenkin se, että jos kiusaaminen jatkuu pitkään, tulee normaalistakin psyykkeestä heikko.
Psyykkeen kehitykseen vaikuttaa muun ympäristön ohella kasvatus ja vanhempien kannustuksen määrä. Implisiittisesti voidaan myös sanoa, että vanhempien oma psyyke ja elämänasenne vaikuttaa lapsien maailmankuvan muokkautumiseen, mutta edellä mainittu on silti täysin totta. Jollain tapaa "poikkeavilla" (ylipainoinen, silmälasipäinen, pisamanaamainen... mistä nyt yleensä kiusataan) lapsilla voi hyvinkin olla ns. normaali psyyke, mutta sen mureneminen alkaa opintien alettua. Sille ei voi olla kuin yksi syy.
Luokkakoot tullee muuttumaan suuremmiksi jatkuvan tehostamisen ja keskittämisen seurauksena, vaikka nimenomaan päinvastainen olisi olennaisempaa kiusaamisen ehkäisemiseksi. Mihin siirtyy aiemmin pienempien luokkakokojen nielemät varat, jos pula-aikoinakin oli mahdollista ylläpitää useita kyläkouluja? Koko maan väkiluku tietenkin oli pienempi, mutta onko sen kasvu ainoa asia, joka on "ajanut" päättäjät jatkuviin keskitys-, tehostus- ja säästötoimiin niin terveydenhuollossa kuin koulumaailmassakin?
Opetushallituksen puheenjohtaja Timo Lankinen ehti jo tapahtumailtana antamaan oman lausuntonsa asiaan. Hän epäilee vartioinnin ja turvatoimien tehoa kouluväkivallan ehkäisyssä ja korostaa väkivallan tunkevan kouluihin ympäröivästä yhteiskunnasta, joka on tietenkin itsestäänselvää. Väkivalta tulee yksilöön ympäristöstä. Yksilö imee sen uutisista, sen olomuodot ja esiintyminen sen sijaan käyvät ilmi historiasta. Yksilöt taas muodostavat yhteisön. Moni mielisairaus taas puhkeaa ihmiselle jokseenkin ympäristöstä riippumatta, koska niillä on usein tutkitusti tapana periytyä.
Lankisen mukaan tilanteen rauhoittamiseen tarvitaan viranomaisten laajaa yhteistyötä, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että poliisin, terveydenhuollon ja muiden instanssien tiedonjako on varsin estynyttä erinäisten vaitiolovelvollisuutta ja yksilöä suojaavien lakipykälien johdosta. Mikseivät tiedot voisi olla vapaasti saatavilla niiden jakoa erityisesti vaativissa tilanteissa, koska joka instanssi on kuitenkin erikseen vaitiolovelvollinen ja yksilö on näin ollen suojassa? Vapaamman tiedonjaon vuoksi moni ikävä tapaus olisi saatettu kyetä ehkäisemään.
"Yhteiskunnassa sallitaan liian väkivaltainen ilmapiiri", sanoo Lankinen STT:n haastattelussa. Yhteiskunta on itsessään läpeensä väkivaltainen sen yksilöiden vuoksi eikä siihen vaikuta se, ovatko viranomaiset sallivalla kannalla. Yksilöihin tietenkin vaikuttaa media ja kun tälle tielle on lähdetty, pitäisi ennaltaehkäisevästi lätkäistä tv-uutistenkin päälle K18-leima, koska sieltä voi imeä yhtä hyvin vaikutteita ja lisäksi ennakkotapauksia kuin elokuvistakin.
Tähän väliin voin tietenkin edelleen muistuttaa rangaistuslainsäädännöstä ja siitä, kuinka sen kiristämistä voitaisiin käyttää varsin tehokkaana pelotteenomaisena väkivaltatapausten ennaltaehkäisijänä muitakaan rikostyyppejä unohtamatta. Laki on tietenkin olemassa juuri tästä syystä, mutta se ei tällä hetkellä palvele alkuunkaan sille annettua tarkoitusta, koska väkivaltarikoksia paitsi ilmenee, niiden määrä lisääntyy vuosittain. Laki ei ehkäise Jokelan tai Kauhajoen kaltaisia tapauksia, koska murhaajalla on ollut alun pitäenkin tarkoitus ottaa nirri pois myös itseltään, mutta kunnon pelote olisi omiaan muissa tapauksissa.
