Itkut eivät enää auta, Ike
Suomen ulkoministeri Ilkka Kanerva narahti jo hyvän aikaa sitten härskien tekstiviestien lähettelystä Kenin kainalosta karanneelle ja solariumiin kirjat vaihtaneelle Johanna Tukiaiselle. Kuten tavallista, on mediamylläkkä ollut kuin Raatteen tiellä, sillä johan nyt toki tällainen ainutkertainen tapaus vie valtakuntamme ykkösuutisen paikan suvereenisti viikkokausiksi.
Tunnelma on lähestulkoon epäuskoinen, koska tapaushan oli kaikkea muuta kuin ainutkertainen. Kanervan tiedetään vokotelleen vuosien saatossa useampiakin kuuluisia naishenkilöitä. On myös hyvin todennäköistä, että kontaktista kertomaan uskaltautuneet, kuten Marika Fingerroos, Jasmin Mäntylä ja Anne-Mari Berg ovat vain pieni osa kaikista Kanervan kohteista. Onko tällainen toiminta korkea-arvoiselle virkamiehelle sopivaa? Tuo kysymys on ollut viime aikoina kaikkien huulilla ja sitä se myös oli epäilemättä aiempienkin tekstiviestiselkkausten aikaan. Miksi siis taas?
Pöly kohun ympärillä ei ole laisinkaan laskeutunut vaan ennemminkin päinvastoin. Johanna Tukiaista alun alkaen asiasta haastatellut Hymy julkaisee osan Kanervan lähettämistä tekstiviesteistä. Toivottavasti heidän putkassaan on otettu kylliksi selvää siitä, onko moinen toiminta laillista, koska kansa on Vanhanen vs. Ruusunen –jupakan jälkeen totaalisen kyllästynyt siihen, kun poliitikkojen asioita ruoditaan raastuvassa.
Toisaalta; jos viestit eivät sisällä mitään sellaista, joka ei kestäisi päivänvaloa, luulisi asian olevan täysin yhdentekevää. Kanerva on kenties kysellyt Tukiaiselta kuulumisia ja lähettänyt avomiehelle terveisiä – yksi lysti, vaikka ne julkaistaisiin. Jos ja kun näin ei ole asia, on kansalaisten hyvä tietää, millainen setä maamme asioita hoitaa ja kuinka tämä käyttää verorahoista kustannettua työsuhdepuhelintaan. Muistetaanpa nyt vielä moralisoinnin makuun päästyämme, että Kanerva on avoliitossa elelevä miekkonen, joten se niistä vaalien aikaan peräänkuulutetuista perhearvoista.
Vallan lystiä on, kuinka Tukiaisen kommentit ovat heitelleet sisällöltään melkoisesti haastattelu haastattelulta. Yhtäällä hän on vähätellyt koko kohua ja toivonut Kanervan uralle pelkkää hyvää - toisaalla hän taas itkeä vollottaa, kuinka ministeri on pilannut hänen elämänsä. En liene ainoa, jolle on tullut mieleen, että häntä on joko painostettu tai lahjottu pitämään suunsa kiinni ja puhumaan ministeristä vain hyvää tapauksen tiimoilta.
Melkein jokainen narusta talutettava ja päättäjiin sokeasti asiassa kuin asiassa luottava suomalainen uskoo vakaasti, ettei moista voisi tapahtua maassamme, mutta minä näen politiikan keskipisteessä häärivän eliitin niin vallantahtoisena, etten pitäisi moista täysin mahdottomana. Onneksi elämme kuitenkin Suomessa, sillä Neuvostoliitossa tällainen julkilausuma olisi tietänyt salaisen palvelun vierailua heti huomisaamulla. No jaa. *puunkoputus*
Koko tapausta on kenties paisuteltu yli sen ansaitsemien mittasuhteiden, mutta minun silmissäni Kanervan luottamus on melkolailla nollissa. Vanhanen kiirehti totta kai antamaan hänelle täyden luottamuksen ja samoin teki yksi sun toinenkin saman leirin poliitikko. Vanhasen tapauksessa välinpitämättömyyden ehkä ymmärtää, koska hänen yksityisasioidensa näkyvä puiminen oli kuukausikaupalla valtakuntamme uutinen numero uno. Usea voisi täten pitää toisen poliitikon yksityiselämän arvostelemista kaksinaismoraalisena?
Kokoomuksen eduskuntaryhmä (tmv) piti oikein kokouksen koko jäsenistönsä voimin tapauksen pohtimiseksi ja tutkimiseksi. Tällaisestahan heille palkka maksetaan veroeuroistamme. Mitä parempaakaan tekemistä heillä muka viroissaan olisi. Tilille ropsahtavat taatusti vielä tuhdit kokouspalkkiot sekä kulkukorvaukset palkan päälle. Eivätköhän he tuotakin päivänpolttavaa asiaa aivan työajallaan pohtineet aivonystyrät savuten. Saatana että ottaa päähän koko touhu, eikä suinkaan vähiten siksi, että tavalliset ihmiset eivät voi taaskaan asialle mitään.
Jos eliitti päättää pitää kokouksen, jossa he mietiskelevät yksissä tuumin ulkosynnyttimiä kuvaavien sanojen etymologiaa ja asettavat itsellensä 500 000 euron kokouspalkkion, on asia näin ja tuohet ropsahtavat tilille. Suoranainen rikos ei tietenkään ole tekstiviestikohuun mitenkään verrattavissa, mutta jos joku oivista ministereistämme ampuu naapurinsa ja toiset ministerit sanovat, että eipä tuolla ole mitään väliä niin minkäs tavalliset pulliaiset sille mahtavat.
Muutoinkin tuntuu, että aina kun joku poliitikko aukaisee suunsa, kiirehtivät toiset lehdistön eteen antamaan omat paskantärkeät kantansa. Muistuu mieleen Jyri Häkämiehen viimevuotinen Venäjä-kriittinen lausunto, eikä mennyt aikakaan, kun yksi jos toinenkin eturivin nohevista poliitikoistamme lunasti siivun palstatilaa omille näkemyksillensä. No jaa, kaipa niitäkin sitten kaivataan. Minusta vain tuntuu naurettavalta, kuinka poliitikkojen pitää pohtia harmaat aivosolut höyryten, mitä mihinkin asiaan voisi rinta rottingilla kommentoida. Lääkäri hoitaa ihmisiä, rakennusmies heiluttaa sahaa sekä vasaraa, linja-autonkuljettaja ajaa linja-autoa, mutta poliitikko kommentoi ja ottaa kantaa.
Hei, mutta minäpä jo melkein unohdin: Kanervahan pyysi anteeksi mitä nöyrimmin koko Suomen kansalta! Onko asia nyt sitten painettava villaisella tämän rehdin ja esimerkillisen teon johdosta? Lehdet ovatkin kyselleet, oliko Kanervan anteeksipyyntö riittävä. Sana ”anteeksi” on kuitenkin kärsinyt länsimaissa jo aikoja sitten sellaisen inflaation, ettei toimenpiteestä ole kuittaamaan tapahtunutta.
Ehkäpä Kanervan pitäisi mennä polvilleen ja anella kädet ristissä, mikäli tullaan sellaiseen lopputulokseen, ettei pelkkä anteeksipyyntö nyt ollutkaan tarpeeksi kattava? Jokainen puhetaitoinen ihminen osaa sanoa naama pokerina lehtien edessä tuon maagisen sanan. Jos sillä saataisiin kaikki rikkeet noin vain kuitattua, niin jopa olisi elämä helppoa. Rattijuopumuksesta kärähtävän virkamiehen ei tarvitse kuin loihe lausumahan ”anteeksi” ja taas porhalletaan naama messingillä sekä kansalaisten syvä luottamus povitaskussa? Eipä se taida aivan niin olla.
Miksi Kanerva sitä paitsi pyytelee anteeksi? Teon runsas toistuvuus osoittaa sen, kuinka hyväksyttävää se hänen mielestään lienee. Miksei hän siis vain pysy itselleen rehellisenä, haistata pitkät vitut kansalle sekä avovaimolleen ja jatka viestien lähettämistä kahta kauheammalla tarmolla? Eihän moisen toiminnan pitäisi kaikesta päätellen hänen maineeseensa tai luottamukseensa vaikuttaa – miksi siis lopettamaan rakasta harrastusta mistään mitään tietämättömän kansan painostuksesta? Edellinen tapaus taisi olla laatuaan kolmas tai neljäs ja ministerin salkku kopsahti kouraan. Hip hei!
