Vuoden 2011 eduskuntavaalien ensimmäinen puheenjohtajatentti

Kaikkihan hoksasivat toki katsoa eilen illalla MTV3:lta tallenteen Porin Suomi Areenassa järjestetystä eduskuntapuolueiden puheenjohtajien tenttikeskustelusta? Ai ette katsoneet vai? No se ei varsinaisesti yllättänyt, vaikka omalta osaltani mainostin ohjelmaa peräti Facebook-statuksessani, jotta olisin saanut edes jonkun kiinnostumaan. Myöskään itse poliittinen keskustelu ei suuremmin yllättänyt.

Puheenjohtajia tenttasivat tuttuun tapaan MTV3:n vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila sekä politiikan ja taloustoimituksen päällikkö Timo Haapala, joista jälkimmäisestä minulla on varsin negatiivisia kokemuksia edellisten eduskuntavaalien ajalta. Nuo tosin ovat jo vanhoja juttuja, joita itsekin käsittelin jo aikoja sitten.

Jonkunasteiseksi ihmeekseni heti alussa otettiin esille todella voimakkaasti Helsingin Pride-kulkuetta vastaan tehty isku. Isku luonnollisesti tuomittiin, mutta keskustelu kääntyi käsittelemään uskonnon asemaa Suomessa ja erityisesti useassa muussa valtiossa, niin Euroopassa kuin jopa uskonnollisesti konservatiivisessa Etelä-Amerikassakin, ratifioitua homoavioliittolakia.

Keskusteluun nousi mukaan myös täysin sukupuolineutraali suhtautuminen avioliittoon ja minun tulkintani mukaan rivien välissä käytiin debattia myös siitä, tulisiko esimerkiksi adoptointiin ja keinohedelmöitykseen ottaa sukupuolineutraali, eli kaikki halukkaat tasapäistävä lähtökohta.

Timo Anttila pyysi perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinia selvittämään monelle kansalaiselle kenties hieman vaikeaselkoista termiä, sukupuolineutraaliutta. Soini tuumasi tähän rehvakkaasti, ettei tuollaisessa termissä olekaan mitään järkeä. Erikoista, koska kyllä minä ymmärrän termin ihan ongelmitta.

Saatiinpa ainakin yksi asia, jossa olen ennemmin peräti Jyrki Kataisen kuin kiihkokatolisen Soinin kannalla. Katainen nimittäin olisi valmis antamaan kaikille seksuaalivähemmistöillekin samat oikeudet ja valmiudet kuin on tällä hetkellä ainoastaan heteropareilla.

Asiasta järjestettiin nopea käsi pystyyn -äänestys. Luonnollisesti sukupuolineutraaliutta vastusti Soinin ohella kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen. Keskustan tuore puheenjohtaja Mari Kiviniemi sen sijaan ei ollut oikein varma, että mihin asentoon käpälänsä asettaisi. Erikseen tiedusteltuna empimiseen saatiin jonkun sortin epämääräinen selitys. Muiden puolueiden johtajat, eli Jutta Urpilainen (sd.), Anni Sinnemäki (vihr.), Paavo Arhinmäki (vas.), Stefan Wallin (rkp.) ja jo mainittu Katainen (kok.) ilmaisivat melko ykskantaan olevansa tasavertaisuuden kannalla.

Joka puolueeseen kuuluu monen eri elämänkatsomuksen sekä seksuaalisen suuntautumisen edustajia ja heidän sijaansa puheenjohtajat edustivat kannanotoissaan turhan voimakkaasti omaa henkilökohtaista mielipidettään. Timo Soinikin olisi voinut asettautua neutraalimmaksi sen sijaan, että tuomitsee pelkän ehdotuksen rungon niinkin suoralta kädeltä. Perussuomalaiset tosin ovat useasti ilmaisseet nojaavansa politiikassaan kristillisiin perusarvoihin ja senkin perusteella Soinin on helppo olla kielteistä mieltä.

Itseäni harmittaa se, kuinka vahvasti näiden kärkipoliitikkojen keskustelua, edustipa se sitten heitä itseään persoonina tai puolueen kannattajia heidän takanaan, leimasi tässä kohtaa uskonnollisuus. Mietiskelin lähetystä katsellessani, että olisiko ilmapiiri toisenlainen, mikäli evankelisluterilaisella ja ortodoksisella kirkolla ei olisi Suomessa nykyisenkaltaista erityisasemaa.

Katsoin aiemmin päivällä Oprah Winfreyn ohjelmaa ja koska tiedossa on, että ohjelmaa katsoo maailmanlaajuisesti satoja miljoonia ihmisiä, oli minusta ikävää koota ohjelmaan soittavia ihmisiä konsultoimaan raati ns. uskonoppineista. Saatiinpa raatiin kuuluneiden pastorin ja rastapäisen kaverin välille suukopua siitä, että onko homoseksuaalisuus Jumalan lahja vai ennemminkin päin vastoin.

Minusta nämä ihmiset eivät tunne vastuutaan esittämällä satojen miljoonien ihmisten katsomassa televisio-ohjelmassa ykskantaan tuollaisia totuuksia. Pastorit ja vaikkapa tohtori Phil ovat epävarmojen kansalaisten silmissä autoritäärisempiä kuin nämä itse älyävätkään ja on ikävää, että vastaukset heitetään soittajille täysin samasta korista. Valitan, etten keksinyt pätevämpääkään analogiaa. Seksuaalivähemmistöjen edustajia voisi kuitenkin rohkaista toimimaan ja yrittämään hakea hyväksyntää yhteiskunnassa rationaalisemminkin kuin pohtimalla sitä, onko homous joku Jumalan lahja. No, nyt puhutaankin Yhdysvalloista, luojan valitsemasta kansasta.

Kuulun IRC-Galleriassa ja Facebookissakin perussuomalaisten kannatusryhmään, mutta en ole silti täysin varauksetta puolueen kannattaja. Kukapa tosin on koskaan maailmanhistorian aikana voinut seisoa täysin kannattamansa puolueen jokaisen linjauksen takana. Seksuaalivähemmistöjä ja uskonnon asemaa käsiteltäessä puolueen linja mukailee vallan liikaa antiikkista ja epäajantasaista valtionkirkkopolitiikkaa.

Tuo on suurin ja kenties ainoa syy sille, miksi ilmoitan kyselijöille olevani "suurimmaksi osaksi perussuomalainen." Tai että "ylivoimaisesti lähimpänä omia poliittisia näkemyksiäni ovat perussuomalaiset." Mikäli olen joku kaunis päivä ehdolla kunnallispolitiikkaan - joka ei muuten ole lainkaan mahdoton ajatus - tulen hakeutumaan perussuomalaisten listalle, mutta sitoutumattomana.

Näin pyrin tekemään jonkunlaisen pesäeron sille, etten allekirjoita kaikkea perussuomalaistenkaan ohjelmasta vaan nojaan itse laatimaani kokonaisuuteen. Luonnostelinhan aikoinaan, noin viisi vuotta sitten, oman puolueen "SRL - Suomen rationaalinen liitto", mutta eipä siitä sen enempää.

Kuten oli odotettavissa, nousi myös maahanmuutto yhdeksi eilisen vaalitentin suurimmista ja eniten keskustelua herättäneistä kysymyksistä.

Kuten jo monessa omassakin kirjoituksessani todettua, on jostain pölähtänyt poliittisen eliitin riesaksi mystinen ryhmä, joka nimittää itseään maahanmuuttokriittikoiksi ja taistelee korrektiuden tuulimyllyjä vastaan. Eräs näistä pelottavista kriitikoista majailee täällä.

Kriitikoiksi esittäytyviä kohtaan langetetaan jatkuvasti harhaluuloja, heidän sanomisiaan tulkitaan riittävän sisälukutaidon puuttuessa väärin ja onpa tällainen väärintulkinta todistetusti helppoa tehdä aivan tahallisestikin. Lisäksi asioita irrotetaan kontekstista siten, että ne saadaan vääristettyä mahdollisimman kielteisiä mielikuvia synnyttäviksi.

Minusta ei kirjoituksiani lukeneena uskoisi, mutta vihaan aivan suunnattomasti jankuttamista. Ei tässä kuitenkaan muutakaan voi, koska yksin aiempiin kirjoituksiin viittaaminen ei tepsi. Siteeraan itseäni tammikuun 14. päivältä vuonna 2009:

Minusta tässä sekoitetaan taas jälleen kerran suoranainen rasismi sekä terve maahanmuuttokriittisyys. Maahanmuuttokriittisyys - ei maahanMUUTTAJAkriittisyys. Kyseessä ei siis ole edelleenkään minkään etnisen vähemmistön kritisointi. Terve kritiikki on eri asia kuin suora solvaaminen ja rasismi. Mikä tässä asiassa on oikeasti niin vaikeaa käsittää?

[...]

Jos joitain ihmisiä kritisoin maahanmuuton tiimoilta, ne ovat Suomen maahanmuuttopolitiikasta vastaavat ihmiset - eivät maahanmuuttajat.

Ja tähän lisäyksenä maahanmuuttokriittisyydessä, eli terveen kriittisessä ja mahdollisimman rationaalisessa tarkastelussa, analysoinnissa sekä keskustelussa EI puhuta samasta asiasta kuin maahanmuuttovastaisuudessa. Vielä vähemmän vastustetaan maahanmuuttajia. Ei maahanmuutto- tai maahanmuuttajavastaisuutta vaan maahanmuuttokriittisyyttä.

Osaa maahanmuuttajaryhmistäkin tosin kritisoidaan ja syystäkin. Nykyisen kaltaisen holtittomuuden sijaan maahanmuuton tulisi olla valikoidumpaa ja mieluiten sellaista, jota ei tarvitsisi avustaa valtion varoista kymmeniä, kymmeniä miljoonia euroja vuodessa.

Suurimpana virheenä ja pahuuden ikeenä, ylitse muiden aiemmin listaamieni, termistö heittää julkisessa keskustelussa jatkuvasti häränpyllyä ja näin kävi myös Kataiselle ja Kiviniemelle eilisessä vaalitentissä. Jälkimmäinen päästi suustaan melkoisen sammakon.

Katalyyttinä tähän oli maahanmuuttokeskustelu, jossa Kiviniemi palasi Eero Heinäluoman (sd.) sanomisiin.

– Se oli flirttailua rasismin kanssa, totesi pääministeri.

Pääoppositiopuolueen johtaja raivostui sanomisesta. Hänen mielestään kyse oli vain siitä, ettei niille aloille tuoda ulkomaista työvoimaa, jossa on ennestään työttömyyttä.

Monen monituisia kielikuvia on tullut viime vuosina luettua, mutta tämä menee aivan sinne kärkikymmenikköön. Flirttailua, eli pientä silmäniskua ja hameen nostelua kohti rasismia. Tulkitsen tämän niin, että Kiviniemi syyttää SDP:tä jostain sen tapaisesta kuin rasististen asenteiden salakavalasta ujuttamisesta vaaliohjelmaan vain keveästi flirttailemalla. Varsinaista rasismin muilutusta tukemalla tietynlaisia asenteita, vaikkei totuus voisi yhtään kauemmaksi mennä.

Vanhas-Masa oli rasismihysteriassaan aivan omaa luokkaansa, mutta eipä ole hänen seuraajansa Kiviniemi pekkaa pahempi. Liekö häntä ohjeistettu tehtäväänsä siirtyessään rasismikortin varsin vapaasta heiluttelusta. Kriitikoiden ja internetin keskustelupalstojen käyttäjien väliseksi sisäpiirivitsiksi onkin muotoutunut suvaitsevaistoa parodioiva vasta-argumentti "koska rasismi/Hitler/natsi".

Esimerkki - joka tosin ei valitettavasti mene kovin kauaksi totuudesta - moisesta parodiallisesta keskustelusta voisi mennä vaikkapa näin:

Henkilö 1: Kuulepa tätä! Myönteisten perheenyhdistämispäätösten lukumäärä kasvoi Suomessa viime vuodesta 70 % somalialaisten turvapaikanhakijoiden keskuudessa.
Henkilö 2: Vai niin, eikös se ihan hyvä juttu?
Henkilö 1: No ei se oikeastaan ole, koska resurssimme eivät tätä menoa riitä paitsi kantaväestön myös maahanmuuttajien huoltamiseen.
Henkilö 2: En usko, monikulttuurisuus on rikkaus ja humaanitaarinen maahanmuuttopolitiikka paitsi edistää sitä, on hyvä.
Henkilö 1: Öh, voisitko hieman tarkentaa?
Henkilö 2: Ei minun tarvitse, koska monikulttuurisuus on rikkaus.
Henkilö 1: Kyllä tätä minusta pitäisi selvittää tarkemmin, koska somalialaislasten turv...
Henkilö 2: Top tykkänään tuollaiset puheet, koska rasismi.

Seuraavaksi henkilö 2 laittaa kädet korvilleen ja huutaa "ÄLÄLÄLÄLLÄLÄ EN KUULE", vaikka henkilö 1 koettaa sinnikkäästi selventää hänelle tilastoja asiasta.

Siteeraanpa jälleen itseäni melko tarkalleen kolmen kuukauden takaa, koska tämä alun perin ex-puheenjohtaja Eero Heinäluoman lausunto nousi vaalitentin suureksi kysymykseksi.

On suoralta kädeltä todella hankalaa keksiä tähänkään tapaukseen yhtään läpinäkyvämpää ilmaisua tai tapaa yhtäällä ylläpitää monikulttuurisuusihannetta vaikka väkisin ja toisaalla leimata Heinäluoma sekä SDP terveine linjauksineen. Jatkuvasti puhutaan siitä, että kriittistä ja julkista keskustelua maahanmuutosta ei pitäisi tukahduttaa.

Eipä kai tästä sen enempää tarvitse jauhaa. Terveen sisälukutaidon ja ymmärryksen tason omaavat ihmiset osaavat erottaa poliitikkojen puheesta epäjohdonmukaisuudet, väärän terminologian, väärän kontekstin käyttää termiä X ja tehdän johtopäätöksen poliitikon kyvyistä. Valitettavasti näiden ihmisten prosentuaalinen osuus on liian pieni muutoksen aikaansaamiseksi.

Kukkahattumummelit ja -papat, kuin myös muut asialle vihkiytymättömät tuumivat vaalitenttilähetystä katsoessaan, että hui, tuoko se nyt oli sitä rassismia, mistä pitäisi pysyä erossa kuin opiaateista konsanaan! Osaanpa tunnistaa jatkossa ja välttää.

Tulevana lauantaina, 24.7.2010, eli ylihuomenna, julistetaan Turussa perussuomalaisten maahanmuuttopoliittinen manifesti ja toivon kaikkia vähänkään puoluetta ksenofobiseksi, rasistiseksi tai muutoin epäilyttäväksi huuhaaksi epäilevää seuraamaan tapausta tarkasti. Julkaistava manifesti tulee sisältämään kaikki harhaluulot korjaavaa ja äärimmäisen seikkaperäistä selvitystä niihin kysymyksiin, joita kriitikoita ja perussuomalaisia poliitikoita kohtaan on esitetty. Pallo jää taasen lukijalle ja tulkinta on ymmärryksen, poliittisten silmälasien värin ja sisälukutaidon tason varassa.

Erityisesti toivon paikalle äärimmäisen runsaasti median edustajia, jotta manifestin sisältö päätyisi mahdollisimman laajalti kansalaisten tietoon, eikä tähänastisia harhapäätelmiä ja/tai tahallisen väärinymmärrettyjä aivopieruja ilmaantuisi. Tai vastaavasti: mikäli joku vielä vetää julkisesti harhaisia päätelmiä perussuomalaisten poliittisesta agendasta ja kehtaa väittää sitä rasistiseksi, eivät muut enää ota häntä vakavasti. Jos asuisin lähempänä, menisin itsekin todistamaan suomalaisen politiikan kenties yhtä suurinta käännekohtaa. Tarkempaa tietoa ja keskustelua löytyy Hommaforumilta.

Manifesti aiheuttaa terminä kylmiä väreitä tuoden mieleen Karl Marxin (ja osin Friedrich Engelsin) kommunistisen manifestin ja Pekka-Eric Auvisen misantrooppisen manifestiksi nimeämänsä kirjoituksen, jonka hän julkaisi ennen Jokelan kouluammuskeluita.

Mikäli termin kuitenkin irrottaa näistä välittömistä ja sangen negatiivisista mielleyhtymistä, on se erinomainen kuvaamaan sitä, mitä on odotettavissa. Lisätietoa, tosin hieman vääristeltyä sellaista, on vaikkapa tässä.

Saarakkalan mukaan maahanmuuton vastustajilta on vaadittu konkreettisia kannanottoja. Manifesti on heidän vastauksensa.

Maahanmuuton kritisoijat jos jotkut ovat valtapoliitikoista poiketen esittäneet nimenomaan hyvin konkreettisia ratkaisuita vallitseviin ongelmiin, joten sikäli tilanne on absurdi.

Ilmaisuja heitellään puolelta toiselle ja valitettavan usein siten, että ne viittaavat suoraan juuri päinvastaiseen kuin mitä ollaan haettu. Näin kävi myös Pohjalaiselle, koska manifestin toden totta julkaisevat perussuomalaiset maahanmuuttokriitikot. Eivät maahanmuuton vastustajat. Mainitaanhan samassa artikkelissa tämä siteeraus itse pääpirun, Jussi Halla-ahon, suusta:

Hän ei halua lopettaa kaikkea maahanmuuttoa, vaan ainoastaan yhteiskunnan tukeman maahanmuuton.

Varmuuden vuoksi lihavoin tuon väitelauseen, jotta se olisi helpompi ymmärtää.

Timo Soini, Jussi Halla-aho, Teemu Lahtinen, Vesa-Matti Saarakkala tai minä emme halua lopettaa maahanmuuttoa tykkänään tähän paikkaan. Maahanmuuttokriitikot haluavat järkeistää ja rationalisoida ilmiötä sekä sen eri osa-alueita keskustelun ja objektiivisen tarkastelun kautta. Maahanmuuttopolitiikka halutaan saattaa ajantasaiseksi vastaamaan Suomen resursseja ja tasapainoon kantaväestön hyvinvoinnin turvaamiseksi myös jatkossa. Uskallan luvata, että tämän tulette manifestin julkistamisen jälkeen ymmärtämään harvinaisen seikkaperäisesti selitettynä, kunhan vaivaudutte perehtymään tapaukseen.

Turussa on maahanmuuttopoliittisen manifestin julistamisen lisäksi myös tällainen populismia laajemmaltikin käsittelevä ja esitelmiä sisältävä keskustelutilaisuus, johon toivon myös todella hartaasti mahdollisimman suurta median osanottoa.

Vaalitentti käsitteli toki paljon muitakin mielenkiintoisia asioita, erityisesti Suomen ja Venäjän välisiä suhteita. Onhan Venäjän presidentti Dmitri Medvedev tällä haavaa Suomessa vierailemassa ja kruisaili eilen presidentti Halosen kanssa huvijahdilla. Lisäksi Venäjä painostaa parhaillaan erikoisesti ja löysin perustein suomalaista elintarviketeollisuutta.

Eli mitä enemmän Suomi vaikenee, sitä enemmän Putinin tekee mieli teitä painostaa.

- Boris Nemtsov, Venäjän entinen varapääministeri, Ilta-Sanomat 21.7.2010, s. 6

Ikään kuin Venäjällä olisi paljon varaa arvostella suomalaista liha- ja maitoteollisuutta oman hygieniajärjestelmän ollessa paikoin kehitysmaan tasolla. Tähän kirjoitukseen en kuitenkaan sotke tämän enempää muita vaalitentin teemoja.

Sen verran teemoja tähän tekstiin kuitenkin tarttui, että taisin saavuttaa blogitekstin tunnisteiden (ns. tagien) määrässä tähänastisen ennätyksen.