Ulkomaalaistaustaiset rikolliset karkotettava varoituksetta Suomesta lähtömaahansa

Annoin sormieni jäähtyä yön yli edellisiltaisen kirjoituksen jäljiltä ja se oli ihan hyvä ratkaisu. Muutaman videon katsottuani pistää kuitenkin taas vihaksi niin paljon, että on pakko kirjoittaa. Edellisessä tekstissäni kirjoitin siitä, millaisia esimerkkejä vaikkapa Maahanmuuttoviraston vuosikertomukseen voitaisiin ottaa haastateltavaksi. Katsastakaapa huviksenne parin vuoden takainen 45 minuuttia, jossa pari etevää moniosaajaa esittäytyy. Huomatkaa, että Maahanmuuttovirasto tunnettiin vielä tuohon aikaan, eli yli kolme vuotta sitten nimellä Ulkomaalaisvirasto.

En malta olla mainitsematta siitä, kuinka jotakuinkin 99 %, kylläkin todennäköisesti nuorien ihmisten kirjoittamissa, kommenteissa ollaan valmiita karkottamaan rikolliset takaisin lähtömaihinsa. Muistutan jo tässä vaiheessa ensimmäisen kerran siitä, että osa tapauksista on vieläpä rikoksenuusijoita. Kansan tahto on toisin sanottuna jälleen kerran mahdollisimman kaukana harjoitettavasta politiikasta, koska 18-vuotias YouTuben käyttäjä on itseään edustava Suomen kansalainen siinä missä yleisesti korkeammalle arvotettu 55-vuotias Sylvi. 17-vuotias nuori sen sijaan ei ole, koska hänellä ei ole äänioikeutta, jota kalastaa vaaleissa katteettomilla lupauksilla, mutta se on taas toinen tarina.

Maahan tullessa ja turvapaikan saatuaan vähintä, mitä voisi odottaa ja toivoa, on se, että tulija sitoutuu vaikkapa ihan kirjallisesti noudattamaan kyseisen maan lakeja ja tapoja rangaistuksen uhalla. Tämä seikka on mitä ilmeisimmin jäänyt tähdentämättä huomattavalle osalle tulijoista, koska heille tuntuu tulevan täytenä yllätyksenä se, että rikoksesta kiinni jäätyään joutuu lusimaan. No, mehän toki tiedämme, että Suomessa selviää raiskauksestakin useimmiten sakoilla ja ehdollisella.

Ohjelmassa haastatellut Ali ja Kebba ovat jopa kuitenkin joutuneet jopa vankilaan asti. Ali majailee siellä vieläpä toista kertaa. Hänen sanojensa mukaan ensimmäinen reissu oli niin lyhyt, ettei siitä vielä ottanut opikseen. Miekkosen asenne huomioiden häntä ei tarvitsisi enää meidän valtiossamme katsella. "Jos minua täällä näin kaltoin kohdellaan rikoksia tehtyäni, enkä saa kylliksi tukea itsekkäiltä suomalaisilta niin minähän lähden johonkin toiseen Euroopan maahan!" Alia yhteiskunta, eli sosiaaliviranomaiset, ei enää 18 ikävuoden täytyttyä elättänyt, joten ainoa keino oli lähteä rikollisille poluille.

"Raha loppu, on yksinäinen, ei oo mihinkään minne mennä ja on yksin vieraassa maassa, vieraassa kulttuurissa." Häiskä tuli Suomeen 9-vuotiaana, on tuolla hetkellä 23-vuotias, puhuu yllättävänkin sujuvaa suomea, mutta valtion lait sekä tavat eivät ole vielä tulleet tutuiksi. Niiltä osin maa on vieras, mutta muutoin miehen suusta tulee niin täyttä paskaa, että monen takapuoli katselisi kateellisena vierestä. Loppuhuipennuksena kaverilta irtoaa lausunto "kyllä nuorten rikoksentekijöiden pitäisi saada enemmän tukia." En tiedä tarkoittaako Ali tukea vai tukia (valtion avustuksia), mutta ainoa asia, jolla heitä voisi tukea, on menolippu.

Toinen mies eli Kebba on myös hauska tapaus. Mies istuskelee vankilassa, mutta sanoo näin: "en ole koskaan tehnyt... mikä se on... rikos." Sanaakin joutui hieman hakemaan, joten ehkei sen sisältökään ole selvillä. Todellinen syy hänen vankilassa ololleen on siis huumausainerikos.

Edelleenkin minä sanon sen, että niin sanotussa sopeuttamisvaiheessa jokainen oleskeluluvan saanut täytyy perehdyttää perinjuurin siihen, mikä on rikos ja laittaa allekirjoittamaan sopimus lakiemme noudattamisesta.

Molemmat vinkuivat päätöksestään hallinto-oikeuteen. Kyseisen elimen tulisi hoitaa päätökset kiireellisesti, mutta tuolloin Helsingissä keskimääräinen aika oli 6,1 kuukautta. Siinä ajassa ehtii kovasti tehdä uudenkin rikoksen, ellei ole päässyt vankilaan turvaan pahan suomalaisen yhteiskunnan syrjinnältä ja sen tarjoamilta epärehellisiltä houkutuksilta. Mikähän tässä menettelyssä mahtaa ottaa niin koville? Minä osaisin laatia yhden henkilön päätöksen vajaassa vartissa. Törkeä pahoinpitely (hyvässä lykyssä useampi) -> karkotus seuraavalla lennolla Mogadishuun/Kabuliin. Ei paluuoikeutta.

Nämä taparikolliset toden totta valittavat karkotuspäätöksestä hallinto-oikeuteen ja viivästyttävät tapauksensa käsittelyä sillä seurauksella, että voivat jatkaa epärehellistä elämää maassamme jopa kuukausia tai pahimmassa tapauksessa useita vuosia. Niin ikään ohjelmasta selviää, että ennen pitkää vain mitätön osa kaikista tapauksista päätyy karkotettaviksi. Ei yksikään maahanmuuttaja osaisi valittaa saamastaan päätöksestä, elleivät kukkahattutädit olisi tipat linsseissä neuvoneet tekemään näin. Kukaan ei ole kuitenkaan neuvonut heti kättelyssä, että mitä rikollisista puuhista seuraa.

Kyseessä on törkeitä ryöstöjä, törkeitä pahoinpitelyitä, seksuaalirikoksia ja lisäksi moni on rikoksenuusija. Esimerkiksi kahdeksasta ohjelmassa mainitusta hallinto-oikeuteen karkotuspäätöksestään valittaneesta kuutta epäiltiin ohjelman tekohetkellä uudesta rikoksesta, joita olivat varkaus, seksuaalirikos, pahoinpitely ja huumausainerikos. Kuinka kauan suomalaiset oikeasti aikovat kestää tällaista?

Harva suomalainen on maahanmuuttajataustaisia raiskaajia, pahoinpitelijöitä ja omaisuusrikollisia rikoksiin yllyttänyt. Harvaa voidaan terveen järjen mukaan katsoa millään muullakaan tavalla osasyyllisiksi näihin rikoksiin. Mitään tervettä järkeä näissä asioissa ei tosin tunnetusti ole ennenkään ollut ja vähemmistövaltuutettu on paras henkiö esimerkiksi. Tuolloinen viranhaltija, Rainer Hiltunen, kammoksuu sitä, millainen kohtalo täällä raiskaavia ja pahoinpiteleviä pohjoissomalialaisia saattaisi kotimaassaan karkotuksen jälkeen odottaa. Kyseessä on samoja asioita, joita he kohdistavat Suomessa kantaväestöön, joka on ottanut heidät osaksi yhteiskuntaansa. Sanomattakin on selvää, että Rainer Hiltunen vastusti kaikkia karkotuspäätöksiä, jotka Ulkomaalaisvirasto teki. Tämä käy ilmi ohjelmassa.

Minun päähäni ei kertakaikkiaan mahdu se, että julmia rikollisia säälitään ja hoivataan enemmän kuin uhreja. Suomalainen vankeinhoitojärjestelmä syö jatkuvasti varoja ja mikäpä olisikaan kansantaloudellisesti edullisempi tapa hoitaa rankaisu kuin lähettää syyllinen takaisin kotimaahansa. Epäilen joka tapauksessa vahvasti sitä, että siellä päässä olisi lynkkauskomitea odottamassa jokaista Suomesta tulevaa somalia. Miksi eivät pellet hoida maansa asioita kuntoon vaan tulevat tänne rötöstelemään? Onko Somalian väkivaltaisuus mennyt niin syvälle luihin ja ytimiin, että ihmisen pahoinpitelystä on tullut vuosien saatossa g*******nen e*********rre?

Haastatelluista poliisiviranomaisista aistii sen, mitä mieltä he ovat karkotusasiasta, mutta heidän kätensä ovat sidottuja niin kauan kun meillä on tällaiset vähemmistövaltuutetut ja muut sanelemassa ehtoja. Ehdot ovat säännönmukaisesti mahdollisimman epäedullisia suomalaisille, joiden verorahoista maksetaan ko. virkamiesten palkat. Poliisi teki 2005 yhteensä 136 karkotusesitystä, vähemmistövaltuutettu mitä todennäköisimmin vastusti niistä kaikkia, ulkomaalaisvirasto hyväksyi 71 ja hallinto-oikeus kumosi niitä siinä määrin, että ainoastaan 21 kappaletta toimeenpantiin.

Jos karkotus olisi ihan oikeasti seuraus maahanmuuttajan tekemästä rikoksesta, eikä ainoastaan äärimmäisen epätodennäköinen ja murto-osan kohdalla toteutuva prosessi, olisi se kenties toimiva pelote elää maassamme maan tavoilla.

Vielä pitää sanoa pari sanaa eräästä toisesta katsomastani videosta. Mitä helvetin paskaa tämä oikein on?

"Mulle jää usein sellanen olo et onkstää ihminen mahtanu tietää et miten äärettömän ankara seksuaalirikoslaki täs maassa on?"

- Marja Vuento
rikosylikonstaapeli, Helsingin poliisi

Pitipä se sekin päivä kokea, jolloin naispuoliselta poliisiviranomaiselta saa kuulla tuollaista puhetta maassa, jossa raiskauksesta selviää sakoilla, maksimissaan kahdella vuodella ehdollista ja lisäksi saattaa saada yhdyskuntapalvelua, mikäli käräjätuomari oikein hurjistuu. Nämä asiat selviää vaikkapa täältä. Eikä ole lisäksi väliä, vaikka uhreina olisi alaikäisiä lapsia. Kahteen osaan pilkotun ohjelman kakkososan suora linkki on toistaidottomille tässä.

"Ei tarkoittaa monissa kulttuureissa kyllä."

- Päivi Käri-Zein
kulttuurikouluttaja

Missähän kulttuureissa? Samapa se, mutta ei ainakaan täällä Suomessa. Tervetuloa vain sieltä basaarien varjosta, palmupuiden katveesta ja bongorumpujen paukkeesta tänne Suomeen, jossa raiskaus on rikos ja naisen sanoma ei myöskin tarkoittaa ei - äänenvoimakkuudesta riippumatta. Jos ei henkilö x sitä Suomeen asetuttuaan ymmärrä, olipa lähtömaa ja -kulttuuri sitten mikä hyvänsä, ei tuon oletetun tietämättömyyden tule antaa vaikuttaa ainakaan rikollisen kohteluun. Elekieli sun muu ei ratkaise tässä mitään.

Suomalaisessa kulttuurissa miesten kiusaaminen ja viekoittelu kuuluvat asiaan, kun ollaan porukalla iltaa viettämässä. Suomalaiset miehet tottuvat saamaan pakit jouduttuaan hyväksikäytetyiksi ja kokemaan tylyäkin kohtelua. Kyllähän se ja naisille langetettu etuoikeus käyttää miestä hyväkseen vituttaa, mutta näin asia vain on. Varsin oiva ja havainnollistava olikin tv-ryhmän tekemä oma dokumentti sopeuttamisohjelmaan sulautettavaksi. Saataisiinpa tuollaista materiaalia maahanmuuttokeskuksiin tulijoille näytettäväksi. Tämän sanoman puuttumisen myöskin Päivi Käri-Zein myöntää. Dokumenttihan tosin on vanha, joten ties vaikka tätä nykyään perehdytys toden totta on tehokkaampaa.

Mielenkiintoista tietoa tämä kaikki sinänsä oli ja selkeyttää kenties ulkomaalaistaustaisten raiskaajien ajatusmaailmaa. Se ei silti oikeuta tekoa meidän valtiossamme.

Nämä uutisdokumentit pitäisi antaa kaikkiin laitoksiin, kouluihin, virastoihin, tehtaisiin ja asemille pakolliseksi oppimateriaaliksi, jotta silmiä saataisiin pikkuhiljaa avattua todellisuudelle. Kukkahattutätien lempeiltä puheilta täytyy vihdoin viimein saada vietyä kaikki uskollisuuden rippeetkin, jotteivat vähäjärkisimmätkään enää hairahtuisi uskomaan sitä propagandalla kiillotettua kuvaa, jota meille koetetaan syöttää.