Kansankirkon valtiollinen erityisasema on lakkautettava välittömästi

Seuraavaksi todella tärkeään asiaan. Mitenhän lie on mahdollista, etten ole ennen kuullut tällaisesta hienosta asiasta kuin yhteisöverosta. Valtiovarainministeriön sivullahan siis sanotaan seuraavaa:

Yhteisöveronsaajia ovat valtio, kunnat ja seurakunnat.

Suomen verotus on yksi niistä asioista, joihin en ole harmikseni kovin tarkasti perehtynyt, vaikka syytä olisi. Kuvittelinkin riemuissani välttyväni rahojeni kulkeutumiselta uskonnollisille yhteisöille erottuani kirkosta. Välillisesti työpanoksestani syntyvistä tuloista työnantajani maksaa evankelisluterilaiselle ja ortodoksiselle kirkolle yhteisöveron muodossa, ellei työnantaja sitten ole kommandiittiyhtiö, avoin yhtiö tai toiminimi.

Tässä on eräs asiaa käsittelevä vanha, mutta paljon puhuva artikkeli. Sanomattakinhan kun on selvää, ettei tämä epäoikeudenmukainen ja suoraan sanottuna absurdi tilanne ole olennaisesti muuttunut sitten vuoden 1999. Kirkon yhteisövero-osuuden määrä vain on vaihdellut vuosittain. Positiiviset puolet yhteisöveron uskonnollisessa osuudessa ovat harvassa, mutta yksi on se, etteivät vanhoilliset herätysliikkeet saane rahoista killinkiäkään.

Mistä johtuu, että kirkko toimisi mieluusti yhteisöverovaroilla ja jättäisi oman veroprosenttinsa korottamatta? Se johtuu tietysti siitä, että silloin yhä useammat ihmiset huomaisivat maksavansa turhasta ja eroaisivat kirkosta. Nyt ei tavan normaali evankelisluterilainen tai ortodoksi edes huomaa kirkkoruhtinaan käyneen taskuillaan.

Miksette te ihmiset ymmärrä, kuinka teitä pidetään pihdeissä ja rahastetaan, vaikkette olisi ennen haudan lepoon pääsyä missään tekemisissä sen instituution kanssa, johon teidät on lapsesta pitäen aivopesty antamatta vaihtoehtoja?

Todella erinomaista on se, että jos en tiennyt yhteisöverotuksen todellisesta luonteesta ennen tätä päivää, ei sitä tiedä välttämättä moni osakeyhtiön osakaskaan.

Mitähän tästä tykkäävät ne yli 80 prosenttia Nokian omistajista, jotka eivät kuulu kirkkoon? Suurin osa Nokian omistajista ei edes tiedä maksavansa veroa protestanttiselle kirkolle.

Tuo on vain kirjoittajan olettamus, muttei välttämättä heitä kauaksi totuudesta.

Se, kuinka suuren osuuden kirkko saa koko yhteisöveropotista ei ole toki suuri verrattuna siihen, kuinka paljon rahaa jaetaan kunnille. Lisäksi se on suureksi riemukseni laskenut jatkuvasti, lukuun ottamatta kuluvaa vuotta. Silti summat ovat joka vuosi lähempänä sataa miljoonaa euroa, välillä jopa ylikin, koska koko yhteisöveropotti on sellaisen neljän miljardin euron luokkaa.

Seurakuntien jako-osuus yhteisöveron tuotosta nousi 2,55 prosenttiin.

[...]

Jako-osuuden nosto lisää seurakuntien tuloja vuosina 2009 ja 2010 30 miljoonalla eurolla ja vuonna 2011 34 miljoonalla eurolla.

Tämä tieto on siis vuodelta 2009 ja koskee meneillään olevaa vuotta. Löytyipä pienellä googlettamisella näköjään kattava taulukko siitä, kuinka suuren prosentuaalisen osuuden kirkkokunnat ovat kunakin vuonna saaneet. Kehitys oli pitkään oikea, eli laskusuuntainen, mutta tälle vuodelle osuutta päätettiinkin nostaa ja melko reilusti.

Yhteisöverosta kasattu kokonaispotti on tietenkin joka vuosi hieman erisuuruinen, joten joka vuoden rahasumman absoluuttinen määrä ei ole tiedossa. Huolimatta prosentuaalisen osuuden laskusta, ovat summat kasvaneet niiden muutaman vuoden osalta, jotka aiemman linkittämästäni taulukosta löytyy.

Kirkkohallituksessa tehtyjen alustavien arvioiden mukaan yhteisöveroa kertynee kuluvan vuoden aikana noin neljä miljardia euroa, josta kirkon osuus 2,55 prosenttia olisi 102 miljoonaa euroa.

Joka killinki, joka ohjataan uskonnollisten yhteisöiden toiminnan tueksi myös kirkkoon kuulumattomien pulittamista veroeuroista, on liikaa, eikä tätä vääryyttä tulisi ikimaailmassa suvaita. Jos nämä yhteisöt eivät pysty ylläpitämään jaloa ja hengellistä toimintaansa ilman ulkopuolisilta väkipakolla saatavaa rahallista avustusta niin se on voi voi. Toimintaa on tällöin supistettava. Muutaman aivopesuleirin tai -kerhon voisi vaikkapa jättää välistä.

Ortodoksisten seurakuntien osuus on ollut alle sata tuhatta euroa, mutta tämä luku antaa väärän kuvan ortodoksisen kirkon asemasta: valtion suora tuki ortodokseille on noin kaksi miljoonaa euroa.

Voiko tämä olla oikeasti mahdollista? Täysin epäoikeudenmukainen ja absurdi erityisasema verotuksessa ei riitä vaan valtio tukee paria uskonnollista yhteisöä taloudellisesti ihan suoraankin. Teen tuosta nimittäin sellaisen johtopäätöksen, että myös luterilainen kirkko saa samanlaista "suoraa tukea" toimintaansa, mikäli tuon yli sadan miljoonan euron (!) yhteisövero-osuuden ei katsota riittävän.

Kompakti kattaus itsenikin vahvasti peräänkuuluttamiani tavoitteita löytyy tästä Wikipedia-artikkelista.

Vanhoillislestadiolaisten hurskastelusta

Pidän arkaluontoisten tabujen murtamisesta ja vaiettujen, vähemmän mukavien, asioiden tuomisesta keskusteluun, mutta nyt liikutaan hieman vaarallisilla vesillä. Lueskelin tuossa juttuja vanhoillislestadiolaisista, osin tosin jokseenkin huhupuheisiin perustuvia sellaisia, ja vaikka heitä niin perinjuurin hyveellisinä pidetäänkin, on kyseessä tekopyhin porukka, mitä kotimaan kamaralta mieleeni juolahtaa.

Lisäksi herätysliikkeet ja erityisesti vanhoillisimmat sellaiset ovat juuri lähtökohtaisesti ja pintapuolisesti niin hyveellisiä sekä esimerkillisiä tarkkoine kasvatusmalleineen, että niiden toiminnan kritisointi on tabu oikein isolla T:llä. Hieman samoin kuin islam, vaikkakin se eri syystä. Ulkopuolisen silmin ne tuntuvat sisältävän varsin runsaasti ihmisoikeuksia koskevia epäkohtia, mutta niiden käsittely on poliittista epäkorrektiutta pahimmasta päästä.

Niin skandaalinhakuinen kuin Karpolla on asiaa olikin, on tässä kuitenkin mainio, vaikkakin karu, reportaasi siitä, kuinka ahdasmielistä, manipuloivaa, kiristykseen taipuvaa ja järkijättöistä touhua tuossa lahkossa harrastetaan. Mikäli haastateltavan opettajan, Esko Takkulan, kertomukset ovat sanasta sanaan todenperäisiä, turhauttaa minua eniten se, millaista lähes Kalevala-henkistä liirumlaarumia noiden uskonoppineiden höpinät ovat.

"Oikeaa uskoa vartioi SRK:n* johtokunta. Tämän Jumalanhuoneen toimintaa ohjaa Pyhä henki ja koska Jumalan valtakunnassa on vain tämä yksi henki, kokouksissa ei äänestetä. Tämän vuoksi ei saa myöskään esiintyä arvostelua. Eikä arvostelua tarvitakaan, koska Jumalan seurakunta ei voi erehtyä päätöksissään."

* = Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry, Suomessa toimivien 188 paikallisen rauhanyhdistyksen keskusjärjestö, jonka toimisto sijaitsee Oulussa. SRK:n ja rauhanyhdistysten tarkoituksena on niiden sääntöjen mukaan "herättää ja elvyttää kristillistä uskonelämää sekä edistää kristillissiveellisten elämätapojen, kansanraittiuden ja isänmaallisen mielen vakiinnuttamista kansan keskuudessa."

Vanhoillislestadiolaisuudessa kielletään myös poliittinen vääräuskoisuus, joka tarkoittaa kuin tarkoittaakin sitä, että keskustaa on äänestettävä. Muuten tulee noottia. Onko siis ihme, että lestadiolaisten asuinseuduilla Pohjois-Suomessa ja Pohjanmaalla kannatetaan hyvin vakaasti keskustaa? Minkähänlaiset ukaasit ja ultimaatumit siellä on jaeltu kansalaisille vaalirahoituskohun velloessa, mikäli he edes harkitsevat äänestävänsä jotain muuta puoluetta seuraavissa eduskuntavaaleissa?

Mitä muutakaan tuon lahkon toiminta on kuin kiristämällä ja manipuloimalla käytetyn vallan härskiä väärinkäyttöä, jossa tämä Jumalahuone tuntuu kohtelevan muita lahkolaisia kuin alamaisia? Asioista ei äänestetä, eikä minkäänlaista arvostelua hyväksytä. Kyseessähän on tällöin totalitaristinen liike, jonka täytyy rikkoa edes joitain ihmisoikeuspykäliä. Vähintään yksilönvapautta.

Pannassa ovat alkoholin, television (niin sanottu "Saatanan sontaluukku" lestadiolaisittain), poliittisen vääräoppisuuden ja miljoonan muun asian ohella tanhu, tanssi, ooppera, konsertit, jopa kirkkokonsertit, kosmeettiset aineet, elokuvat, miehillä pitkä tukka ja musta parta, urheilukilpailut ja niihin osallistuminen (tämä kieltämättä yllätti), kirkossa käynti väärän (ei-lestadiolaisen) papin saarnatessa ja Aku Ankka -lehti. Niin, eihän Akulla, Iineksellä, Roopella ja kumppaneilla ole housuja. Tuossa on vain muutama niistä asioista, joista yksikin on riittänyt erottamiseen Jumalan valtakunnasta.

Eikö tuo nyt ole kiristämistä, manipulointia ja uhkailua jos mikä? Eiväthän valtaa lestadiolaispiireissä pitävät asiaa tietenkään noin näe, koska joka sana on osa absoluuttista totuutta, muuttumatonta elämän ohjenuoraa. En vain millään keksi, että millä perusteella tuota askeettisuutta edellytetään, koska Lars Levi Laestadiuksen elinaikana televisiosta ei ollut tietoakaan, Aku Ankka -lehdestä puhumattakaan. Tietokoneen käyttö on kuitenkin nykypäivinä lestadiolaisille sallittua, vaikka näiden vehkeiden avulla pääsee tiirailemaan niin syntistä osastoa, ettei televisiosta ole edes haastajaksi.

Itseäni lainatakseni:

Ainoa syy, miksi voisin tehdä lähetystyötä, on se, kuinka ihmiset reagoisivat kuullessaan siitä, mikä heitä saattaa odottaa. Erityisen mielelläni kiertelisin muistuttelemassa poloisia ja pelokkaita ikäihmisiä siitä mitä tuleman pitää, elleivät he elä tismalleen niin kuin eräässä kirjassa sanotaan.

"Liity meihin ja maksa tai joudut helvettiin käryämään!"

Otteita Esko Takkulan haastattelusta Karpolla on asiaa -ohjelman jaksosta Syntisin silmin:

Täällä Kiimingissä uskotaan aivan toisella tavalla kuin Suomen siionissa. Oletpa sinä mitätön mies, kun sinä menet tilaisuuteen, jossa on eriseurainen pappi.

[...]

Sinä kaadat Jumalan valtakunnan raja-aidat, ja näin elät hengellisessä huoruudessa.

[...]

Siellä on sama saastainen henki, kun vielä puolustelette tällaista menettelyä. Koko Kiimingin siioni erotetaan ja se joutuu helvettiin tässä tilassa.

[...]

Sitten seurakunta teki parannusta ja pöytäkirjaan merkittiin, että sitä tehtiin väärästä hengestä.

Vittu mitä paskaa. Ei noin ihan oikeasti puhuta 21. vuosisadalla! Sanoinkuvailematonta ihme alkukantaista muka-henkevää roskaa. En tosiaan oikein meinaa keksiä sopivia sanoja kuvaamaan tuota käsittämätöntä retoriikkaa, jota nuo uskonoppineet satusedät, varsinaiset Runebergit, viljelevät jutuissaan. Osa jengistä on vieläpä ihan myytyjä tuollaisen legendan edessä. "Oi, puhuupa hän henkevästi ja käyttääpä hän hienoja metaforia!"

SRK:n mielestä liikkeen ulkopuolisesta hengellisyydestä ei löydy Kristuksen oppia vaan siellä on ainoastaan sian rapaa.

Ei jumalauta.

Suosikkini Rhapsody of Firen sanoittaja Luca Turilli laatisi nokkelampia analogioita pimeyden peittämistä sieluista, syntien saastuttamista, läpi synkän tietoisuuden harhailevista lampaista ja enkelten jäätyneistä kyyneleistä.

Muutama otos lisää dokumentista:

Kukaan ei elä kauempaa kuin Jumala on säätänyt, sanoi saarnamies vastoin lääkärin suosituksia seitsemännen kerran raskaaksi tulleesta ja synnytyksessä menehtyneestä lestadiolaisnaisesta.

Kyllä Herra mulle uuden antaa, sanoi leskeksi jäänyt isä puolestaan.

Yli 90-vuotias vanhus meni lestadiolaispiireistä erotetun 90-vuotiaan ystävänsä hautajaisiin - hänet erotettiin. Vääräoppisen kanssa tekemisissä oleminen on erityisen raskas asia. Joka on saastaisen kanssa tekemisissä, se saastaiseksi tulee, sanovat saarnamiehet.

Suomen lähetysseuran kanssa ei saa olla tekemisissä, koska se on hengellistä huoruutta.

Kun läheisen tai naapurin havaitaan tai epäillään hairahtuneen syntiin, hänet kutsutaan hoitokokoukseen. Ellei hoidettava ymmärrä tehneensä syntiä tai ellei hän osaa pyytää anteeksi oikeilla sanoilla, hoito saattaa jatkua aamuyön tunneille.

Juho Stenius kävi hakemassa vaimonsa pois tällaisesta hoitotilaisuudesta ja tapauksen jälkeen vaimo oli toimitettava toisenlaiseen hoitoon (3 viikkoa terveyskeskuksessa, toim. huom.)

Melkoisen suuri määrä uskovaisia, myös lestadiolaisia saarnamiehiä, on päätynyt mielisairaaloihinkin asustelemaan. Vanhat ja sairaat ihmiset ovat joutuneet minkä lie synnin vuoksi erotetuiksi lestadiolaisesta yhteisöstä ja samalla heille on ilmoitettu heidän joutuvan helvetin kiirastuleen. Jotkut näistä tapauksista on tehnyt itsemurhan.

Joskus 1920- tai 1930-luvulla syntyneistä ja koko ikänsä pohjoispohjanmaalaisella perähikiällä hihhulointiin aivopestyistä (välillä myös kiristetyistä) ihmispoloisista lähtee kummasti elämänilo, kun uskonnolliset auktoriteetit ilmoittavat heidän päätyvän syntisinä, hengellisinä huorina ja ties minä sekasikiöinä helvettiin. Tuo on sairasta henkistä väkivaltaa ja surullista nimenomaan siksi, että itse Jumalahuone ei näe touhussa mitään väärää, vaikka tuo romuttaa aivopestyn mummelin maailmankatsomuksen totaalisesti jättäen jäljelle vain tyhjyyden ja kauhun. Saastaista pitää rankaista ja manan majoille käy tie, senkin ruoja!

Sanotaan, että osalla lestadiolaisperheistä on televisiot ja pelit ja vehkeet, mutta ne ovat kaapissa piilossa, etteivät "uskonveljet ja -sisaret" kyläillessään näe, millaisia syntejä huushollissa harrastetaan. Siitä seuraisi raportointia rikkiviisaille johtohahmoille. Tätähän ei tietenkään pidä yleistää koskemaan kaikkia yli puolta miljoonaa lestadiolaisuuden valtapiirissä olevaa ihmistä, mutta Karpon ohjelmassa kerrotaan tv-lupatarkastajien löytäneen vastaanottimia vaikka mistä jemmapaikoista. Antennit ovat olleet piilotettuina ullakoille.

Eräällä foorumilla kuitenkin näkyi eräs sitkeästi kiertänyt huhu hauskasti muotoiltuna: "Kuulemma Suviseuroilla palaa kumi enemmän kuin Alastaron kiihdytyskilpailuissa." Lähikaupoista alkaakin kuulemma kondomit loppua aina seurojen aikoihin.

Samahan se minulle tietenkin on, kuinka sisäsiittoista, rajoittunutta, kaksinaismoralistista ja yksilönvapauksia loukkaavaa elämää noissa kinkeripiireissä eletään. Koska toden totta elämme 21. vuosisadalla, alkaa tuollainen touhu turhauttaa. Sääli on sairautta, kuten äitini on tavannut sanoa, mutta kyllä minua käy sääliksi tuon lahkon pihdeissään pitämät ikätoverini, jotka eivät pysty nauttimaan elämästään samalla tavalla kuin me muut. En tarkoita tällä baareissa joraamista, josta en itsekään pahemmin perusta, mutta koska jopa urheilukilpailuihin osallistuminen on kiellettyä, luulisi tekemisen olevan vähissä.

Emme ole muuten Karpon kanssa todellakaan ainoita, jotka ovat tarttunut härkää sarvista ja uskaltautuneet kritisoimaan lestadiolaisuutta. Tuokin artikkeli on oikein mielenkiintoinen.

Karpon ohjelman loppupuolella vanhempi miekkonen kertoo, kuinka television vastustuksessa on kyse huonon ohjelman torjumisessa. Hei pellet, täältä tulee ilmainen vinkki. Jos televisiosta tulee huonoa ohjelmaa niin vaihtakaa kanavaa tai laittakaa se kiinni. Ei ole kovin vaikea asia. Siirtykää tälle vuosikymmenelle, mitä me muutkin elämme ja lopettakaa tuo pelleily. Saattaisitte vaikka sivistyä, saada sosiaalisia kontakteja ja mikä pahinta: tehdä kaikenlaista kivaa, hauskaa ja mukavaa.

Neste Ralli - ihanan kallista lystiä

Ilmoitan olevani pitkän linjan ralliautoilufani sen turhanpäiväisyydestä huolimatta. Onhan toki turhauttavaa ja hupaisaa, että samalla, kun ihmiskunta on huolissaan saasteiden vaikutuksesta ilmastoon, järjestetään maapallolla tuhansittain moottoriurheilukilpailuita. Tractor pulling on niistä kenties äkkiseltään joutavanpäiväisin ilmansaastuttaja.

Puolustaudun sillä, että lähes joka asia onnistutaan kääntämään tarpeettomaksi ja turhanpäiväiseksi, jos oikein yritetään. Hieman isoisäni retoriikkaa myötäillen on turhaa, että miksi nuo tuolla Barcelonassa juoksevat hiki hatussa? Ehtiihän sitä kävellenkin ja matkalla voi juoda sumpit. Jos nyt nimittäin yli päätään on tarpeen kirmata jotain tiettyä rataa pitkin.

Kirjoitin tämän tekstin lähes kokonaan tarkalleen vuosi sitten, eli vuoden 2009 Neste Oil Rallin kynnyksellä. Onnekseni en - syystä tai toisesta - julkaissut tätä vielä silloin, koska tämänvuotiseen tapahtumaan on tullut pari verenpainetta entisestäänkin kasvattavaa muutosta edellisvuosiin nähden.

Linkin takaa pääsee tarkastelemaan, että kuinka mielikuvituksellista oheishärdelliä tämänvuotisen rallin yhteyteen on onnistuttu keksimään.

Juhlavuoden RallyShow heittää MM-kuskeille ainutlaatuisen haasteen: kauko-ohjattavien nitromonstereiden ohjaimissa selvitetään kuka on nopein, ennen kuin itse kisa on edes alkanut!

Siinä nyt yksi esimerkki.

Fanina minua vituttaa, kuinka mahdottoman kalliiksi, tehostetuksi ja muka katsojaystävällisemmäksi bisnekseksi Neste Ralli on viime vuosina mennyt aina vain enemmän. Minua, katsojana, ei ainakaan riemastuta pätkääkään, että erikoiskokeita on enää kymmenkunta, joista osa ajetaan kahteen kertaan, jottei rahaa ja vaivaa reitin järjestämiseen tarvitsisi nähdä yhtään enempää kuin minimimäärä.

Olennaisin tekijä erikoiskokeiden järjestämisessä on tietenkin eri alueiden kyläyhdistykset, joiden motivaation lannistumisella lienee osansa asiassa? Tiedä häntä. Erikoiskokeiden määrän kutistuttua viimeisen kymmenen vuoden aikana kuin pyy maailmanlopun edellä, on itse tapahtuma typistetty vain kaksipäiväiseksi lukuunottamatta torstai-iltaista yleisöerikoiskoetta.

Ennen muinoin, vanhoina hyvinä aikoina (ah), rallin keskuksena toimi juuri tänä vuonna yleisöerikoiskokeena toimiva Laajavuoren alue. Siellä mekin kävimme kaverini kanssa valokuvaamassa autoja, pyytämässä kuljettajilta nimikirjoituksia ja katselemassa näytteille tai myytäväksi asetettuja tavaroita. Ajatelkaa: meidän ei tarvinnut maksaa kymmentä (10) euroa, jotta pääsimme edes katsomaan asioita, joita olisimme voineet halutessamme ostaa. Nykyäänhän pääsystä tuonne Paviljongin megaüberalueelle, jossa kaikki myyntikojut sijaitsevat, joutuu erikseen maksamaan.

Kisakeskuksen siirryttyä Paviljongille lipun hinta oli viisi euroa. Viime vuodesta alkaen kertalippu on ollut seitsemän euroa, mutta ihmeekseni palkintojenjakoa pääsi seuraamaan sunnuntaina ilmaiseksi. Tänä vuonna Paviljonki-rannekkeen hinta on kympin. Tällä kehityksellä pääsymaksu on parin vuoden kuluttua 12 euroa, viiden vuoden päästä 15 euroa.

Joudut siis ostamaan pääsylipun, että pääset ostamaan vaikkapa tolkuttoman hintaisen Citroën-fanituotteen. Minusta tässä ahnehtimisessa on jotain todella etovaa, eikä vähiten siksi, että aikoinaan kaikesta itse rallin ajamiseen liittymättömästä pääsi nauttimaan ilmaiseksi. Eihän se ole tyhmä, joka pyytää vaan se, joka maksaa. Harri Rovanperän ja Richard Burnsin (R.I.P) pakeille pääsimme kuitenkin aikoinaan maksamattakin.

Ennen muinoin, ainakin vielä vuonna 2004, niin sanottu shakedown-erikoiskoe, eli "viimeinen voitelu" kisaa varten, ajettiin Laajavuoressa ja sitä pääsi katselemaan ilmaiseksi. Eihän se kuulunut itse kilpailuun. Arvatkaapa vain pääseekö enää? Shakedown järjestetään Muuramen Rannankylällä ja pätkää katsomaan peritään kymmenen (10) euron pääsymaksu, joka ei siis jää kuin viisi euroa itse erikoiskokeiden pääsylipuista.

Tänä vuonna pääsylippujen hinta vaihtelee 15 ja 22 euron välillä, riippuen siitä, tullaanko sama erikoiskoe ajamaan vielä toistamiseen, eli onko olemassa sellainen mahdollisuus, että turistit jäävätkin hengailemaan erikoiskokeen varteen odottaen uusintakierrosta. Tämän johdosta ensimmäisen erikoiskokeen, vaikkapa nyt Leustu 1:n (jota aiomme itse mennä katsomaan) lippujen hinta on 22 euroa tsibale. Hintoja ja koko ohjelmaa voipi tiirailla täältä.

Kuten kehitys on jo kymmenen vuotta ollut, on tämänvuotinen ralli jälleen kutistetuin, tehostetuin ja säälittävin koskaan. Ruhtinaalliset 15 erikoiskoetta, joista neljä muodostuu kahdesta kahteen kertaan ajetusta yleisö-ek:sta, eli Laajavuoren ja Himoksen pätkistä. Kolme pätkistä ajetaan vain kertaalleen.

Koko touhusta tulee mieleen yökerhot parhaimpina (tai pahimpina) iltoina. Toisinaan saat maksaa seitsemän euroa, että saat edes asettautua istumaan sisätiloihin. Viiden euron sisäänpääsymaksu ja kahden euron eteispalvelumaksu, eli narikka. Jos mieli tekee juotavaa, on kukkaroa toki jälleen raotettava ja oluttuopilla on hintaa hyvässä lykyssä viitisen euroa, ellet omista erikseen vajaan kympin maksavaa tarjouskorttia. Sillä saatat saada hintaan pudotusta jopa euron, mikäli olet sattunut paikalle oikeaan kellonaikaan...

Niin tai näin, päätarkoitus Neste Rallissa ei ole enää rallikilpailu. Kilvanajo itsessään on sivujuonne kokonaisuudessa. Tapahtuma on eurojen kiilto silmissä tehostettu ja keskitetty megalomaaninen luksushäppeningi, jossa turisteilta koetetaan nyhtää mahdollisimman paljon rahaa mahdollisimman suuren voiton saavuttamiseksi. Samalla onnistutaan vähitellen tappamaan se viimeinenkin into meiltä, jotka olemme kiertäneet katsomassa erikoiskokeita silloin, kun tapahtumakin oli vielä Rally of the 1000 Lakes, eikä mitään kaupallista paskaa.

Into ei ole kuitenkaan tyystin ehtynyt, koska 15 euron pääsymaksusta huolimatta kävimme katsomassa viime vuonna porukalla yhden erikoiskokeen ja samat aikomukset ovat tänä vuonnakin. Ei käy kieltäminen, etteivätkö ohi kiitävät ja soraa lennättävät huippukuljettajat vielä innostaisi lähtemään metsätaipaleen varrelle, koska juuri siellä se tunnelma on vielä toistaiseksi aidoimmillaan.

Lapsuudessani erikoiskokeita oli pitkästi kolmatta ellei neljättäkin kymmentä, eikä mitään niistä ajettu kahteen kertaan. Ainoan poikkeuksen tekivät kenties Harjun ja Laajavuoren pienemmät erikoiskokeet. Etähuoltoparkkeja oli tietääkseni Jämsässä ja Tampereenkin suunnalla rallireitin kiertäessä huomattavasti itse kisakeskuksesta loitompana.

Toista on nykyään, kun koko tapahtuma tuodaan aina vain lähemmäksi Jyväskylää. Tuota pikaa ollaan tilanteessa, ettei "rallissa" ajeta kuin Killerin yleisöerikoiskoe parin päivän aikana 25 kertaa, jotta homma olisi mahdollisimman keskitettyä ja tehostettua. Jokainen katsoja on näin ollen pakon edestä kaikkien ylihintaisten oheistuotteiden sekä virvokkeiden välittömässä läheisyydessä.

Eikä siinä vielä kaikki!

Jos ei rahatilanne mahdollistanut muutama vuosi sitten erikoiskokeille menoa, kykeni tilanteiden tasalla pysymään seuraamalla Yleisradion televisiolähetyksiä kolmisen kertaa päivässä. En ole laisinkaan yllättynyt, että tämä ei onnistu enää, sillä televisiointioikeudet ovat MTV3:lla, joka näyttää tietenkin lähes kaikki rallilähetyksensä maksulliselta MTV3 MAX -kanavaltaan.

Viime vuonna päätin kuitenkin köyhtyä pitkin hampain vajaan kympin, jotta pääsin katsomaan rallilähetyksiä alituisesti pätkivästä netti-tv:stä. Kerran päivässä Maikkari vaivautui näyttämään yhden puolen tunnin mittaisen koosteen ihan normikanavaltaan, joka oli toki sangen jalo teko. Onneksi on sentään vielä radiolähetykset, mutta kohta olemme etuoikeutettuja maksamaan mediamaksun, jottemme pääsisi vahingossakaan nauttimaan rallitunnelmista (tai mistään muustakaan) tyystin maksamatta.

Olen kirjoittanut jo tuhannesti aiemminkin siitä, millaisen karhunpalveluksen kehitys ja kaiken näennäinen parantaminen sekä helpottaminen on loppupeleissä tehnyt yhteiskunnalle. Sama pätee ralliasiassakin. Autojen kehityksen kustannukset ja kansainvälisen autoliiton (FIA) ahnehtiminen osallistumismaksuissa on supistanut tehdastallien, osakilpailuiden, erikoiskokeiden sekä osallistujien määrää lähelle sellaista pistettä, ettei ketään kohta kiinnosta koko touhu.

Siellä vuosituhannen vaihteen paikkeilla oltiin vielä jossain määrin niissä aiemmin mainitsemissani vanhoissa hyvissä ajoissa, koska mukana oli vielä nykyisten kahden merkin, Fordin ja Citroënin, lisäksi täydellä kalustolla Mitsubishi, Peugeot, Hyundai sekä Toyota. Tähän päivään tultaessa nuo tallit ovat joutuneet vetäytymään koko touhusta sen hintavuuden vuoksi, eikä heitä voi toki tästä moittiakaan.

Jyväskylän keskustassa asuvilta, kuten meikäläiseltä, penätään todennäköisesti tuota pikaa rappukäytävässä pääsymaksua, jotta pääsee edes hengittämään virallista © Neste Ralli® -tunnelmaa™. Saattaahan ralliautoja päästä näkemään siirtymätaipaleella veloituksetta kauppareissullaan. Tämä riski minimoidaan sillä, että tulevaisuudessa rallia ajettaneen se 20-25 "erikoiskoetta" Killeriä ympäri ja siirtymäreitti Paviljongille on näin mahdollisimman lyhyt.

Tänä päivänä Hesburgerin kerrosaterian hinta on liki 7 €, eli kutakuinkin saman verran kuin Hesburgerin lippulaiva mega-ateria oli muutama vuosi sitten. Rallien aikaan kyseinen ravintolaketju intoutui tarjoamaan ainakin viime vuonna Rally Mealin (ralliateria), joka sisälsi kerrosaterian ja juustohampurilaisen 9 € hintaan.

Säästöä normaalihintoihin tuli viime vuoden hinnoilla ruhtinaalliset 60 senttiä. Gosh.

Etenkin ulkomaalaiset rallituristit ovat pääasiassa rikkaita, koska ovat ylipäätään kustantaneet itsensä tänne. Heidän yllään oli Paviljongilla kannattamansa tallin asusteita paidoista, lippalakeista ja lipuista lähtien. Muutamalle raavaalle miehelle ei siis ole konsti eikä mikään ruokkia itseään vaikkapa ostamalla neljä moista Rally Mealia hintaan 36 €. Itse brändistä Rally Meal™ he ovat jo ihan pähkinöinä.

Maailman parhaiten järjestetyn rallin tittelin useampaankin kertaan ottanut tapahtuma houkuttelee sankoin joukoin turisteja ympäri Eurooppaa jatkossakin ja valtaosa heistä on varsin maksukykyisiä. Kukaan ei myöskään pakota meitä paikallisia ravitsemaan itseämme rallihenkeen tituleeratuilla tuotteilla. En muista kymmenen vuoden takaista aikaa niin mahdottoman hyvin, että osaisin sanoa, oliko erityisiä rallien henkeen nimettyjä ruoka-annoksia tarjolla.

Itse kilvanajotapahtuma antaa eri palvelusektoreille mahdollisuuden nimetä hyödykkeitään asiaankuuluvan trendikkäästi ja kasvattaen niiden markkinointiarvoa. Eipä heitäkään voi tästä moittia.

Kharma järjestää ralliviikolla jos jonkunlaista trendikästä tapahtumaa ja itse tapahtuman päätösbileet, jotka on nimetty OFFICIAL RED BULL® RALLY AFTER PARTYiksi.

Keskustassa on rallikahvila, joka kauppaa erityistä rallileivosta™. Kyllä taas viedään turisteja kuin pässejä narussa, kun hemmotellut pikkuräkänokat Mikko Hirvonen™ -lippalakeissaan ruikuttavat isiä ostamaan rallileivoksen™.

Asiaan tutustumatta ennustan, että kyseessä on ihan normivehnänen, jonka päälle on taiteiltu mustasta ja valkoisesta kuorrutteesta ruutulippukuvio. Voilá! The ultimate and the most official rallileivos™ has been born!

Esimerkkejä piisaa, mutta mainittakoon vielä se, että Sokos Hotel Alexandra on tämän reilun viikon ajan HQ Hotelli Alexandra. The Headquarters! Voi morjens sanon minä.

Kylliksi riihikuivaa omaava Subarun logolla varustettuun popliinitakkiin sonnustautunut keskieurooppalainen rallituristi voi hyvinkin varata seurueelleen sikahintaiset "Rally Turbo Suitet" jyväskyläläisestä huippuhotellista vaivautumatta tutkimaan edullisempia vaihtoehtoja. Turistien määrä koko jyvässeudulla on onneksi rallien aikaan niin valtaisa, että yksi sun toinenkin majoituspalveluiden tarjoaja hyötyy tapahtumasta rutkasti paremmin kuin yhtenäkään muuna viikonloppuna.

Tapahtuma siis on tuonut joka vuosi kaupungin ympäristöön miljoonittain rahaa, maksajana myös FIA, mutta keksin nopeasti monta indikaattoria, joiden mukaan homma saattaakin pian kääntyä kokonaisuudessaan tappion puolelle.

Liikenne on tänä reilun viikon ajanjaksona aivan holtitonta. On roppakaupalla ylinopeuksia ja rattijuopumuksia, jotka aiheuttavat ruuhkiin yhdistettynä vaaratilanteita sekä liikenneonnettomuuksia. Kaupungilla sattuu suuremmissa määrin pahoinpitelyitä ja omaisuusrikoksia. Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, paikalliset asukkaat kärsivät meluhaitoista, karmeasta roskaamisesta (jonka huomaa jo heti näin keskiviikkona), lasinsirpaleista, kusesta sekä oksennuksista sun muusta pitkin kävelyteitä ja nurkkapieliä.

Toivottavasti en löydä itseäni parin vuoden päästä istuskelemasta suuresti paheksumieni kadunvaltaajien seurasta, vaikka nämä lieveilmiöt vituttavatkin. Saa nähdä, vaikka hipit keksisivät vallata tällä kertaa meidän kotikatumme. Tiesulut vaativat turhan päiten muutoinkin rajallisia poliisivoimia.

Rallitouhua tekisi mieli boikotoida edellä mainitusta kilometrin mittaisesta vuodatuksesta johtuen vähintään siten, että seuraan tapahtumia ainoastaan radiosta ja teksti-tv:stä. Tämä tosin käy helposti, koska muu ei ole lisämaksutta enää muutoinkaan mahdollista.

Ei, nämä ralliviikonlopun tienoon lieveilmiöt eivät ole alkaneet ottaa minua päähän vasta nyt vaan olen tiedostanut ne aina. Kenties asia on konkretisoitunut muutettuamme keskustaan - tosin jo ennen viimevuotisia ralleja. Hieman minua huoletti ripustaa äsken pyykkejä parvekkeelle kuivumaan, koska ei sitä koskaan tiedä, vaikka joku keksii viskata jotain törkyä parvekkeellemme. Myös edellä mainittu turistien ja paikallisen väestön entistäkin laajamittaisempi mökästys vituttaa jo etukäteen.

Iloitsen joka tapauksessa siitä, että rallia ajetaan Suomessa vielä useana seuraavanakin vuonna. Toivon, että keskuspaikkana pysyy se aito, ainoa ja oikea, eli Jyväskylä.

Kuka uskoo keskustapoliitikkoa?

Vanhas-Masan muisti palailee pätkittäin kuin Uuno Turhapurolla ikään, mutta sitä enemmän se tuntuu pätkivän entisestään aina silloin, kun kaivataan vastauksia. Asiaa auttaa kovasti se, että tutkivat journalistit saavat esiin tietoja, jotka osoittavat tapahtumien kulkua. Vanhasen ja kumppaneiden, varsinaisten mutrusuiden, kiertelyä ja kaartelua, sen paremmin kuin vaikenemista, ei näytetä saavan loppumaan mitenkään.



Tuo kuva kertoo melko hyvin asiasta. Vanhanen on kuin puulla päähän lyöty, kun tärkeään asiaan haluaa saada vastauksia ja selvyyttä. On vaikea uskoa, että hänen aiemmin mainitsemaansa "ensi käden tietoa" ei mieheltä löydy. Minulla on kuitenkin, ehkä sokea, epäilys siitä, että selvyyttä saisi niinkin yksinkertaisesti kuin suuta aukomalla. Sen sijaan keskusrikospoliisi tutkii asiaa tälläkin hetkellä. Ajan ja verorahojen haaskausta, mutta miksi? Suomen kansan valitsemien kansanedustajien toimien selvittämiseksi.

En ole tyhmä. Ministereillä ja rivikansanedustajillakin on niin monta miljoonaa asiaa käsiteltävänään, että olisi absurdia vaatia muistamaan kaikki yksityiskohdat. Nyt puhutaan kuitenkin minun mielestäni sellaisen suuruusluokan asiasta, että on perusteltua odottaa jotain olennaisia detaileja tarttuneen pääministerin takaraivoon. Jotain sieltä myös löytyykin. On hankala kuvitella, että taloudellista tukea ottaisi painamatta mieleen yhteistyökumppaneiden tietoja. En haluaisi vipata Vanhaselle kympin seteliä. Eihän hän enää tuokion kuluttua muistaisi minua - saati saisi hahmotettua kokonaiskuvaansa rahoitustilanteesta muistutettaessa.

Entä minkä tälle sitten mahtaa? Ei mitään. "En voi nyt hahmottaa tätä kokonaiskuvaa kyllin selvästi. Aiomme kutsua koolle valtuuskunnan pohtimaan asian käsittelyjärjestyksen pääpiirteiden ennakointia seuraavassa puoluekokouksessa ajankohtana x, kiitos, en kommentoi enempää," ja that's it. Ei Suomen kenties vaikutusvaltaisimmalta mieheltä saa vastausta hakkaamallakaan pihalle. Ei, en kannata väkivaltaa tässä tilanteessa. Jos toinen vaikenee, kiemurtelee tai pakenee niin minkäs sille mahtaa.

Kansa on alkanut vaatia yhä enenevissä määrin eduskunnan hajoittamista ja ennenaikaisia vaaleja. Se on kenties turhankin radikaali ratkaisu, mutta sitäkin useampi suomalainen on menettänyt luottamuksensa hallituksen toimintaan. Oppositiopuolueilla on toki oma lehmä ojassa istuvan hallituksen hiillostamisessa, koska omalle puolueelle saa kannatusta ainoastaan nakertamalla sitä vanhoilta valtapuolueilta.

Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö arvioi, että vaalirahajupakka on vaurioittanut vakavasti suomalaisten luottamusta politiikkaan.

Niinistön mielestä vanhoilla isoilla puolueilla on ollut vaikeuksia ymmärtää syntyneen kriisin syvyyttä.

- Ihmiset kokevat, että vaalirahakriisi vain jatkuu, eivätkä poliitikot tee mitään, Niinistö sanoi.

Enpä olisi voinut tuota juurikaan paremmin todeta. Jos tässä kuitenkin heittäytyisi tyhmäksi ja tekisi sen mukaisia olettamuksia niin voisi kuvitella, että on valtapoliitikoilta täysin järjestelmällistä toimia neljän vuoden mittainen kausi juuri siten kuin huvittaa välittämättä sen kummemmin siitä, mitä mieltä kansa tai oppositio ovat. En ole myöskään niin tyhmä, että kuvittelisin vaalirahoitukseen liittyvien seikkojen paljastamisen olevan helppoa vaikkapa Korhoselle tai Timo Kallille olettaen, että he toden totta tietävät asioiden laidan.

Sinnemäki, Niinistö (Ville), Soini, Arhinmäki ja muut ovat kuitenkin oikealla asialla. Lausunnot eivät ole mustamaalaamista vaan asiaankuuluvaa totuuden vaatimista. Asiat pöydälle ja suoraselkäisyyttä. Kansa arvostaa saappaat jalassa kaatuvaa poliitikkoa rutkasti enemmän kuin venkulaa, jonka touhut käyvät selville iltapäivälehtien sivuilta vasta silloin, kun perään on laitettu salapoliisit. Ero ei välttämättä ole iso, mutta selvä. Mitenkäs se vanha sanonta rehellisyydestä meneekään.

Kokonaisuus langettaa tietysti varjon järjestelmän uskottavuudelle. Siksi on tärkeää, että keskusratkaisuja tehtäessä pidetään erittäin tarkasti kiinni lakien säännöksistä.

- Asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok)

Onhan se haukikin kala ja vesi märkää. Kauas on pitkä matka ja lakeja olisi kiva noudattaa.

Lopuksi haluan sanoa, että Vanhanen on varmasti ihan viisas ja sympaattinen mies, mutta monen olennaisemman seikan vuoksi en pidä häntä pätevänä tehtäväänsä, jossa hän ei tulekaan toimimaan enää kauan. Säällinen muistikapasiteetti ja suoraselkäisyys uupuvat. Jännityksellä ja osittain myös kauhulla odottelenkin sitä, että kenelle keskustalaiselle pääministerin salkku seuraavaksi nakataan. Puoluehan kuitenkin on selvä. Asian voisi hoitaa samalla tavalla kuin sukkanauhan tai morsiuskimpun heiton häissä.

Jos salkun saa Lehtomäki, Väyrynen, Hyssälä (hui kauhistus!) tai vaikka Vehviläinen niin sitten pitää kierrättää heidän tämänhetkisiin tehtäviinsä joku muu keskustalainen. En tosin tiedä tai kykene hahmottamaan kokonaisuutta siitä (vanhasmaista), että ketkä "pääministerikilvassa" on tällä hetkellä Väyrysen lisäksi mukana. Mikäli katsotaan taistelua keskustan puheenjohtajuudesta niin on melko selvää, että samat nimet ovat automaattisesti myös pääministerikandidaattimme.

Jos valinta suoritettaisiin oikeudenmukaisesti, olisivat myös muiden puolueiden halukkaat samalla lähtöviivalla, vaikkei etenkään oppositiosta toki tulisikaan ketään tehtävään valituiksi. Tämä on sitä valtakartellia.

Minä en olisi nykymittapuun mukaan hyvä poliitikko. Olisin liian avoin, rehellinen ja suorasanainen. Minut leimattaisiin populistiksi ja uskottavuuteni koetettaisiin mustamaalata julkisesti tämän johdosta.

Kimmo Kiljunen on vielä oma lukunsa, mutta seuraillaanpa senkin tilanteen etenemistä.

Venkulat ja epärehellisyys kuriin politiikassa

Ja kaappeihin piilotettuine luurankoineen päivineen. Tämä mies alkaa saada vähitellen kystä kyllin siitä, kuinka monen monituiset poliitikkojen henkilökohtaiset skandaalit, farssinomaiset venkoilut, vievät yhä enemmän ja enemmän jalansijaa itse poliittiselta päätöksenteolta - kansamme asioiden hoitamiselta.

Lisäsin vastikään sivupalkista löytyvien teesieni joukkoon raivostuttavan "hyvä veli" -järjestelmän ja toiveeni siitä, että sekin valtakartellin ominaispiirre kitkettäisiin pois. Vaikka sitten pala palalta. Viime viikkoina on ilmennyt jälleen lisää syytä olla syvästi turhautunut siitä, kuinka lahjusskandaaleissa ja ties missä kupruissa maineensa ryvettäneet poliitikot saavat kaikessa rauhassa toimia tehtävissään sekä viedä siinä samalla oikealta päätösten teolta aikaa.

Niin kanssapoliitikkojen kuin koko kansakunnankin huomio siirtyy jatkuvasti näiden vempuloiden omien hölmöilyiden käsittelyyn. Juuri Timo Soinilta kopioimastani ja tavan takaa toistamastani termistä, valtakartellista, puheenollen vaalirahakohun jälkimainingeissa pääministeri Matti Vanhanen ja maineensa kenties pahiten ryvettänyt, keskustan eduskuntaryhmän silloinen puheenjohtaja, Timo Kalli kommentoivat molemmat keskustan mahdollisuutta kierrättää ministereitä omasta puolueestaan Vanhasen jättäytyessä sivuun keskustan puheenjohtajan ja pääministerin tehtävistä.

Kalli ei halunnut nimetä vaihdettavia ministereitä. Hän arveli, että puolueen kansanedustajat havittelevat ministerikierrätystä sekä henkilökohtaisista syistä että puolueen edun takia.

Minua miellyttäisi kaikista eniten ajatus kansalaisten edun ajamisesta, sikäli kun se nyt enää on pääprioriteetti kansanedustajan toimessa. Jos tässä oikein innostuisi härskiksi, voisi moisesta lausunnosta vetää sellaisen johtopäätöksen, että moni keskustalainen poliitikko on avoimesti omaa etuaan havitteleva helppoheikki. Pääministeri joka tapauksessa vaihtuu kesäkuussa ja seuraaja vuoden 2011 eduskuntavaaleihin asti löytynee samasta puolueesta.

Tavasta käsitellä kaikenkarvaisia kupruja voi olla montaa mieltä, vaikka kaikkien huomio kohdistuukin niihin oikeiden asioiden sijaan. Keskustelun, puolelta toiselle heiteltävien lausuntojen ja täysin ulkopuolelta tulevien tahojen enemmän tai vähemmän relevanttien kannanottojen yllä häilyy jatkuvasti salamyhkäisyyden verho. Kaikkea olennaistakaan ei toden totta päädy suljettujen ovien takaa julkisuuteen.

Vähintään valtaapitävät kieltäytyvät kommentoimasta. Vaikenemista, kiemurtelua, salamyhkäisyyttä. Kuinkahan Vanhas-Masan dramaattisessa talonrakennustarvikeasiassa lopulta kävi? Tekniikan maailman asiantuntijoiden piti erään tiedon mukaan käydä tutkimassa asioiden laita, koska pääministeri-poloinen ei itse kyennyt asiaan. Olisikohan tarvittavat kuitit, dokumentit ja leimat vihdoin löydetty? Toivottavasti taloa ei ole täytynyt purkaa.

Näiden kuprujen käsittelyyn liittyy myös toinen teesini: Politiikkaan pitää saada suoraselkäisyyttä ja läpinäkyvyyttä. Oikeita, konkreettisia toimia ja asiat pöydälle sellaisina kuin ne ovat. Marja Tiuran ja Arto Merisalon väliset puhelinkeskustelut olisi syytä saada oitis puolueettoman, täysin objektiivisen, tahon kuultaviksi ja johtopäätöksiä kehiin. Mielelläni näkisin vihdoin viimein sitä oikeaa rehtiyttä.

Tiuran tapa reagoida hankaliin kysymyksiin ja aiheisiin on epäolennaisiin puolitotuuksiin tarttuminen, päälle huutaminen, parin valmiiksi mietityn lauseen krampinomainen toistaminen, luurin korvaan iskeminen ja pakoon juokseminen.

Eli ei siis mielellään näin. Huomioikaa toki se, että artikkeli on yhden toimittajan näkökulma, mutta juuri tuollaisen pakoilijan leima minullekin on viime aikoina välittynyt. Poliitikon selkärankaa koetellaan erityisesti siten, että pöytään nostetaan faktoin osoitettava epäselvyys, johon olisi ikään kuin annettava perustavaa laatua oleva selitys, mikäli maineensa äänestäjien silmissä haluaa pelastaa.

Apu-lehden 31.3.2010 lehtihyllyihin ilmestyneen numeron 13-14 haastattelu ei täysin riitä saamaan minua vakuuttuneeksi hänen vilpittömyydestään, vaikka avaakin Tiuran kertomuksen tapahtumien kulusta. Todistustaakan omaavan ihmisen näkökulma asiaan poikkeaa luonnollisesti siitä, mitä monesta muusta yhteydestä saa lukea. Ylisanoja toimittaja Leila Itkonen ei ainakaan ole säästellyt kuvaillessaan Tiuran sympaattista persoonaa. Tiuran itsevarmuus virallisemmissa tiedoitusvälineissä kuitenkin antaa ymmärtää, että kehoitus loikkaamisesta keskustaan tuli puoluesihteeri Jarmo Korhoselta. Vaalirahoitusaineistoon syyttäjä ottaa kantaa vasta ensi syksynä ja asia on parhaillaan tutkinnassa. Odottelemme.

Veikkaan, että aiemmin mainituista puhelinäänitteistä paljastuu ainakin jomman kumman osalta sellaisia asioita, ettei kyseistä henkilöä tarvitse kauan mediassa sietää. Se, mikä pitää salata, ja minkä julkaisemista pitää viikkokaupalla pohtia, ei selvästi kestä päivänvaloa. Juridisista syistä on ymmärrettävää, ettei Arto Merisalo voi minne tahansa äänitteitään asettaa julkaistavaksi, mutta juridisesti asiantunteva, puolueeton ja lahjomaton taho täysin kokoomuksen tai keskustan toiminnan ulkopuolelta on siihen oikea.

Vaan mistä löytyy puolueeton ja varmuudella lahjomaton taho selvittämään asiaa? Minun on vähitellen yhä hankalampaa luottaa yhtikäs keneenkään, etenkään valtakartellin edustajien rekrytoimaan selvitysmieheen. Viralliset lausunnot on voitu voidella kabineteissa ja edustussaunoissa jo aikoja sitten. Suomi on julkiselta kuvaltaan maailman vähiten korruptoituneimpia maita, mutta täällä voitelua ja oman edun tavoittelua junaillaankin kenties hieman kautta rantain, kaikessa hiljaisuudessa ja salakavalalla sitouttamisella. Optiojärjestelyitä, byrokraattisia suojatyöpaikkoja.

Valtapuolueiden vaalirahoituskohu kokonaisuudessaan on pikku hiljaa lakaistu maton alle ja itse kukin vaikuttaa päässeen selkääntaputtelun seurauksena kuin koira veräjästä. Sokeaa luottamustaan antava kansa ei tiedä vieläkään, että mitkä minkäkin esiin nousseen asian taustat todella olivat. Kulminaatiopisteenä pidän Jarmo Korhosen ja muun keskustajohdon luottamuksen murtumista hänen kiemurreltuaan erinäisistä salaisista yhdistyksistä.

Faktaa kuitenkin saatiin pöytään, huomioikaa gallup artikkelin yhteydessä. Jarmoa asia ei naurattanut. Ei naurattanut myöskään Vanhasen Mattia. Asia erikseen tosin on se, mikäli tutkimukset ovat yhä käynnissä, mutta kohua ja maineen sotkemista koko vyyhti on sisältänyt alusta pitäen, enkä usko, että mikään pelastaa tilannetta täysin keskustan voitoksi.

Jottei kirjoitus menisi pelkästään suurimpien puolueiden asioiden ruotimiseksi, täytyy sanoa, että myös vasemmistoliiton ja erityisesti Sirpa Puhakan toiminta kohun keskellä aiheutti varsin syvän pettymyksen. Vähintään vasemmistoliitto olisi voinut ilmoittaa metalliliitolta saamansa tuen määrän, koska sen johtaja Riku Aalto periaatteessa antoi tähän luvan.

Hän perusteli kieltäytymistään myös sillä, että maailma oli aivan erilainen vuonna 2007, kun näitä rahoja annettiin: vasta nyt puolueiden rahoittamisesta on hänen mukaansa tullut jotain salamyhkäistä ja tuomittavaa.

Hyvä, että edes nyt, jottei veronmaksajien rahoittamien AY-liikkeiden kassoista saada enää jatkossa nyhdettyä vaalirahoitusta vastoin niiden jäsenten tahtoa! Ei jokainen SAK:n jäsen kuulkaa ole automaattisesti demari tai vasemmistoliittolainen, esimerkkinä allekirjoittanut. On toden totta hyvä, että asia nostetaan pöydälle, jotta vuonna 2011 pienempiä puolueita saadaan lähemmäksi samaa lähtöviivaa. Saivatkohan puolueet sekä yksittäiset ehdokkaat kerätä tukea kampanjointiinsa vaikkapa vuoden 1991 eduskuntavaaleissa ilman sen kummempaa selvitysvelvollisuutta?

Kesäkuun puolivälissä puolue esimerkiksi lähetti Sirpa Puhakan nimissä tiedotteen, jossa vaadittiin puolueiden vaalirahoituksen avoimuudelle kirkkaita pelisääntöjä.

Uudistukset palvelisivat vasemmistoliitonkin etua, mutta yhteinen asia vaatii avoimuutta myös heiltä. Tämänhetkinen tilanne asettaa puolueita ja niin ikään myös yksittäisiä ehdokkaita eriarvoiseen asemaan. Jossain määrin ilmiö on luonnollinen, koska tunnettavuuden ja suosion kasvu johtaa laajempaan tukijoiden määrään.

Suurin yksittäinen syy toiveelleni järjestelmän uudistamisesta on saada politiikkaan vaihtuvuutta. En edelleenkään luota siihen, että ministerisalkkujen kierrättäminen vuoron perään vanhoilta tutuilta toiselle palvelee valtiomme etua.

Kuka haluaa nähdä ministereinä vielä kahdeksankin vuoden kuluttua Mauri Pekkarisen, Paavo Väyrysen ja Jyri Häkämiehen? Houkutellaanko salkkujakoon Pertti Salolainen, Harri Holkeri, Paavo Lipponen, Esko Aho, Iiro Viinanen tai Raimo Ilaskivi? Ei, ei. Tarpeeksi syytä pöydän puhdistukselle antaa tämä.

Osa kiitosta kuuluu lehden mukaan ärhäköityneelle iltapäivälehdistölle, joka vaatii poliittisilta toimijoilta avoimuutta aivan eri tavalla kuin parikymmentä vuotta sitten.

Jotain hyötyähän toki keltaisesta lehdistöstäkin on, vaikka skandaalinhakuisuus, monen asian paisuttelu ja epäolennaisuuksiin tarttuminen ovat kaukana kansakuntamme edusta. Lehdistön, varsinkaan keltaisen sellaisen, poliittiseen riippumattomuuden on kuitenkin syytä suhtautua varauksella, vaikka Pravdaan nähden ollaankin useimmiten monta askelta edellä. Valitettavasti(ko?) miltei jokainen tämänkin kirjoituksen lähteistä on Iltalehden verkkoliitteestä ja muutama niistä on jo hieman vanha. Asia kuitenkin edelleen vakava ja validi.

Jos ei tuokaan riitä, niin Jyrki Kasvi asettaa pelille pisteen tällä lausunnolla.

Äänestäjien täytyy tietää, mistä poliitikot vaalirahansa saavat, jotta ihmiset voivat arvioida heidän riippumattomuuttaan, linjaa kansanedustaja Jyrki Kasvi (vihr).

Riippumattomuuden ja lahjomattomuuden tulee toden totta välittyä äänestäjille tällaisten seikkojen kautta. Lukaiskaapa kyseisestä artikkelista erityisesti se, kuinka Kalli vastasi Kasville. Tuollainen venkulointi ei paranna Kallin tai koko keskustapuolueen tilannetta. Suomen toiseksi suurin puolue (kansanedustajapaikkojen ja kannatusbarometrien mukaan) sysää vastuun lainsäädännöstä kokonaan pienelle puolueelle, vaikka näillä onkin oikeusministeri (Tuija Brax) istuvassa hallituksessa. Erinomaista, että vihreätkin ovat samassa rintamassa grillaamassa valtakartellia - olkoonkin, että aiempi artikkeli on jo kohta kaksi vuotta vanha.

Mahdetaanko vaalirahoituslakiin saada tarvittavia uudistuksia ennen ensi vuoden eduskuntavaaleja? Kysymykseen vastauksen antanee valitettavasti vastakysymys: Mitä intressejä isoa rahaliikennettä pyörittävillä valtapuolueilla olisi moisille muutoksille? Kukapa sitä olisi "havittelematta oman puolueensa etua tai omaa etuaan", Timo Kallia vapaasti lainatakseni?

Ihmistä arvostetaan oikeusjärjestelmässämme

Ei tosin puoliksikaan niin paljon kuin rahaa ja erityisesti valtion rahakirstua.

Silmään sattui tällainen tieto Iltalehden liikenneaiheiselta palstalta:

Ajoneuvoveron lainvastaisesta välttämisestä, esimerkiksi kevyen polttoöljyn käyttämisestä dieselajoneuvossa, tuomitaan veropetoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. (RL 29:1.3)

Talousrikoksista, sanotaan vaikka veronkierrosta tai velallisen epärehellisyydestä, saa hyvässä lykyssä tuntuvampia rangaistuksia kuin toisen ihmisen satuttamisesta. Ihmisen koskemattomuus ei ole missään arvossa. Pääasia, ettei valtion tuloihin kosketa sentinkään vertaa. Muutoin alkaa päitä pudota. Asia erikseen onkin vaikkapa raiskata alaikäisiä.

Kuopion käräjäoikeus oli tuominnut ylikonstaapelin kahden ja puolen vuoden vankeuteen raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Hovioikeus katsoi oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi vuosi ja 10 kuukautta vankeutta ehdollisena. Lisäksi mies tuomittiin 70 tunnin yhdyskuntapalveluun.

Hovioikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että käytetty väkivalta oli verrattain lievää ja että teko tapahtui lähellä suojaikärajaa. Uhri oli 15-vuotias. Hovioikeus alensi myös uhrille määrätyn 8 000 euron kärsimyskorvauksen 5 000 euroon. Rikokset tapahtuivat kymmenen vuotta sitten.

Kokonaista vajaa pari vuotta ehdollista, huh huh. Kyllä nyt paukahti oikein isolla kädellä. Lieventävänä asianhaarana on käytetty sitä, että väkivalta oli lievää ja suojaikäraja oli siinä hilkulla, MUTTA EI KUITENKAAN SILTI TÄYTTYNYT! Lieventyykö sakkorangaistus, jos ajaa yleisillä teillä autolla 17,8-vuotiaana, eli ikäraja on jo lähellä? Eikö 17,8-vuotiaalle voisi jo myydä mietoja alkoholituotteita, koska ikäraja on niin lähellä?

Oikeusjärjestelmä tekee noilla älyttömillä tuomioillaan - jos niitä nyt voidaan edes tuomioiksi kutsua - pilaa paitsi ihmisen koskemattomuudesta myös valtion lainsäädännöstä. Suojaikärajan saa näköjään vetää vessasta alas, koska sen ollessa hilkulla sitä ei edes noteerata. Jos ikäraja on säädetty tiettyyn vuosimäärään, ei asiassa kuuluisi olla mitään tulkinnan varaa tai mahdollisuutta käyttää asiaa lievennyksenä tuomiossa.

Suurin syy ärsyyntymiseen on kuitenkin se, ettei raiskauskaan ole tuomioista päätellen rikos eikä mikään - toisin kuin talousrikokset. Peter Fryckman on istunut talousrikoksien vuoksi vankilassa pidempään kuin moni raiskaaja tai murhaaja. Ensimmäinen tuomio hänelle oli neljä vuotta ehdotonta, päälle puoli vuotta kunnianloukkauksesta ja lisäksi kaksi ja puoli vuotta mm. velallisen epärehellisyydestä. Alaikäisen raiskaamisesta sen sijaan saa vuoden ja 10 kuukautta ehdollista.

En tarkoita sitä, ettei talousrikoksista saisi rankaista vaikkapa juuri tuon verran, mutta tuomiot eri rikoksista pitäisi pikkuhiljaa saada oikeaan suhteeseen. Viranomaisilla ei ole tuota pikaa enää mitään uskottavuutta tai kunniaa kansalaisten silmissä. Rangaistusten koventamisesta sekä oikean balanssin järjestämisestä on puhuttu jo vuosikausia, mutta mitään ei tapahdu. No, ainoa mikä tapahtuu on se, että naurettavia tuomioita jaetaan edelleen. Vuodella ja kahdeksallakin kuukaudella voi selvitä, mikäli raiskaa ei-alaikäisen. Siinä vinkki raiskaajille ja heitä puolusteleville ihmisoikeusaktivisteille, jottei rassukoiden vapautta riistetä liiaksi. Arvatkaapa, ennen linkin painamista, että oliko tuomio ehdollista?

Syyttäjä oli vaatinut miehille rangaistusta törkeästä raiskauksesta. Käräjäoikeuden mukaan tekoja ei tehty sellaisella erityisen nöyryyttävällä tavalla, että ne olisivat olleet törkeitä.

Voi saatanan saatana taas näitä lieventäviä asianhaaroja ja ihme tulkintoja. Vai pitää raiskaus tehdä vieläpä erityisen nöyryyttävällä tavalla, että siitä saa kunnon sanktiot? Paljonkohan ensimmäisen uutisen poliisimies olisi saanut, mikäli olisi raiskannut - edelleen karvan verran alle suojaikäisen - lapsen ja tehnyt sen nöyryyttävästi? Jopa kaksi vuotta ja kolme kuukautta ehdollista kenties? Vahingonkorvaukseen lisäyksenä lounasseteli sekä bussilippu?

Se, että useampi ukko menee ja raiskaa kaksi nuorta naista, ei vielä ole rikos eikä mikään. Seksuaalisen koskemattomuuden loukkaaminen itsessään on pikkujuttu, se pitäisi tehdä erityisen nöyryyttävästi. Ilmankos väki saa mennä vipeltää ja raiskata aivan vapaasti, koska eivät ole sattuneet nöyryyttämään uhrejaan sen erityisemmin. Siltikään ei ole sanottua, että törkeästä raiskauksesta saisi ehdotonta vankeutta. Jopa todennäköisempää on, että kyseessä on lievä raiskaus, eli pakottaminen sukupuoliyhteyteen huolimatta siitä, että hakkaat uhrisi päätä seinään.

Ei missään muualla päin maailmaa voida painaa villaisella tällaista touhua. Näin kuitenkin on meidän Suomessa, jossa ihmistä pidetään periaatteessa korkeimmassa arvossa, koska rikollisia säälitään, heidän ihmisarvoaan korostetaan jatkuvasti ja tuomioita sen kun kevennetään. Käytännössä ihmisyydellä taas ei ole mitään arvoa, koska ihmisiä saa pahoinpidellä vaikka kuinka julmasti raiskauksen yhteydessä. Pelkästä raiskauksesta tekijä selviää hyvässä lykyssä pelkällä sakkorangaistuksella.

Ei mutta hip hurraa! Kaksoisraiskaaja saa kakkua jopa ruhtinaalliset kolme vuotta, eli tosiasiassa puolitoista vuotta. Näin käy siis ainakin silloin, jos tämä muistaa uhkailla uhrejaan veitsellä sekä kuristaa ja mukiloida heitä. Yksistään toisen kotiin tunkeutumisesta ja viattomien ihmisten pieksemisestä sekä uhkailusta pitäisi antaa vankeutta kolme vuotta ilman mitään ensikertalaisuuden suomaa helpottamista. Ukko pitäisi laittaa tiilenpäitä lukemaan 1096 päiväksi eikä sekuntiakaan lyhyemmäksi ajaksi. Raiskauksesta pitäisi antaa kylkiäiseksi toinen samanlainen satsi, eli äijä saisi virua vankilassa 2200 vuorokautta, mutta kun ei.

Noin 99% kansalaisista on sitä mieltä, että tuomioita tulisi ilman muuta koventaa raiskaus-, murha- ja väkivaltarikosten tapauksessa. Jäljelle jäävä prosentti on raiskaajat itse. Päättäjät: kuunnelkaa kansalaisia, jos aiotte vielä saavuttaa jonkunlaisen kunnioituksen silmissämme. Tämäkin kuuluu jälleen kerran niihin asioihin, jotka ovat päin persettä ja jokainen kansalainen ihmisoikeushihhuleita ja päättäjiä lukuun ottaatta haluaisi muutoksen. Siltikään mitään ei tapahdu. Kansan tahto ei yksinkertaisesti toteudu missään asiassa.

Tulipa taas pari ajatusta rasismistakin lukaistuani tämän. Laiskoille siteeraan tähän pari pientä pätkää ko. artikkelista:

Julkistamistilaisuudessa olleet panelistit arvelivat, että suuri osa viharikollisuudesta jää pimentoon eikä tule edes poliisin tietoon. Seksuaalinen tasavertaisuus -järjestön puheenjohtaja Outi Hannula sanoi, että homoseksuaalilla voi olla korkea kynnys kertoa poliisille, että epäilee rikoksen motiiviksi omaa seksuaalista suuntautumistaan.

[...]

Rasistisiksi epäiltyjä rikoksia viedään oikeuteen vain harvoin. Vielä harvinaisempaa on, että rangaistusta kovennettaisiin rasistisen tai vastaavan motiivin takia, vaikka sellainen olisi lain mukaan mahdollista.

Vai että viharikos. Rasismia siellä ja täällä. Jokainen maailman ihminen edustaa jotain etnistä ryhmää ja suurin osa myös jotain selkeää seksuaalista suuntautumista. Jos joudun rikoksen uhriksi, aion täten esittää tekijöiden motiiviksi sitä, että olen valkoihoinen, puhun suomea ja heteroseksuaali. "Homoseksuaalilla voi olla korkea kynnys kertoa poliisille, että epäilee rikoksen motiiviksi omaa seksuaalista suuntautumistaan." Jos rikoksen tekijä on sen tehnyt selväksi esimerkiksi kutsumalla uhriaan homoksi pahoinpitelyn yhteydessä ei voida puhua motiivin epäilemisestä vaan varmasta tiedosta.

Esimerkiksi homottelu tai muu huutelu julkisella paikalla tulkitaan kunnianloukkaukseksi, joka on asianomistajarikos. Viljasen mielestä ne ovat kuitenkin kokonaisiin ryhmiin kohdistuvia rikoksia, joihin yhteiskunnan pitää puuttua.

Kuinka kenenkään homoseksuaalin kunniaa loukkaa, jos häntä sellaiseksi kutsutaan? Tämähän on toteamus, joka pitää paikkansa.

Jos ei varmaa tietoa pysty osoittamaan, muuttuu laki tulkinnanvaraiseksi. Mikäli nimenomaan seksuaalisille ja etnisille vähemmistöille annetaan jatkossa etuoikeus saada tekijälle kovempi rangaistus, on se melkoista enemmistöjen syrjintää. Tällöinhän oikeuden edessä voisi tekeytyä bi-seksuaaliksi ja uumoilla sitä yksiselitteiseksi motiiviksi kokemaansa rikokseen. Näin ollen voisi kenties saada itselleen suuremmat vahingonkorvaukset kuin olemalla se paholaisista suurin, eli valkoihoinen heteromies?

Tällaisten puheiden myötä annetaan julkisesti ymmärtää, että homoseksuaaleissa, somaleissa ja muissa erinäisissä vähemmistöissä on jotain vihattavaa. Kuvitteleeko osa porukasta, että pahat valkoiset heteromiehet saadaan lopettamaan muiden vihaaminen (tätähän me tehdään jatkuvasti kaikkia kohtaan) julistamalla, että mies A ryösti tuon toisen siksi, että vihaa homoseksuaaleja? Seuraavaksi pitääkin selvittää, tiesikö rikoksen tekijä varmasti toisen seksuaalisesta suuntautumisesta.

Rasistisen motiivin takia tuomioita kovennetaan kernaasti, eikä siinä ole periaatteessa mitään väärää. Kuten juuri kirjoitin, herää sellaisesta pykälästä useita kiperiä kysymyksiä. Alkoholin vaikutuksen alaisena aiheutetuissa liikenneonnettomuuksissa humalatila sen sijaan on ollut usein lieventävä asianhaara, vaikka sen kuuluisi ilman muuta olla koventava peruste, jonka varjolla pitäisi alkajaisiksi vaikkapa tuplata aikaansaatu tuomio. Rattijuopumus itsessään oli rikos ainakin viimeksi kun katsoin. Tätä nykyä humalassa tai huumepäissään toiminut rikollinen on ollut minun tietääkseni alentuvasti syyntakeinen.

Tällä logiikalla esimerkiksi kioskiryöstö kannattaa tehdä huumepöhnäkässä, koska huumeiden käyttörikoksen kuuluisi olla lieventävä asianhaara. Useita vuosia sitten kahden pikkutytön päälle ajanut rattijuoppo selvisi pelkillä vahingonkorvauksilla ja kenties ehdollisella vankeudella. Liikennerikkomukset kannattaa tehdä juopuneena, jotta pääsee helpommalla pälkähästä.