Suvaitsevaisuutta suvaitsemattomille

On jo jokseenkin kulunut virsi perustella maahanmuuttoa suvaitsevaisuudella ja vieläpä sen tarkoituksesta riippumatta. Minua ainakin on alkanut viime aikoina turhauttaa yhä enemmän ja enemmän se, että lämmintä syliä tarjotaan väestöryhmille, jotka ovat itse pahimman kaliiperin arkkityyppejä suvaitsemattomuudesta.

Omanlaisensa oppitunnin suvaitsevaisuudesta antoi kolumnissaan Helsingin Sanomien (kuinka yllättävää) toimittaja Johanna Korhonen 11. elokuuta. Kirjoitus on ihan nokkela tai ainakin yrittää olla sitä. Ensimmäisen harjoituksen - luvalla sanoen moniulotteisen - esimerkkihenkilön tarkoitus ei tosin täysin valkene.

Leikin silti tietäväni, mitä Korhonen ajaa takaa. Tämä afrikkalaistaustaisten vanhempien lapsi, körttiläisyyden ja agnostisismin välillä tasapainotteleva henkilö, on itsensä siksi, että kyseisille ominaisuuksille löytyy vastakohtien edustajia, jotka puolestaan havainnoivat nämä mainitut ominaisuudet. Eikö multi-ihminen sitten itse tiedosta itsessään ominaisuuksia, kuten etnistä taustaansa ja elämänkatsomustaan?

Onnekseni tämä tulkinta meni väärin.

Toki juutalainen on juutalainen ilman antisemiittiäkin. Väitteen pointti onkin se, että jos joku on minun silmissäni ennen kaikkea juutalainen – tai ruotsinkielinen tai somali tai homo tai muslimi tai vammainen – vika on minussa, koska en näe mitään muuta.

Olisi huvittavaa tavata ihminen, joka tiedostaa toisen olevan homo, vegaani, norjalainen ja riippuliitäjä, mutta ehdottomasti ennen kaikkea vegaani. Vegaani hän on aivan ylitse muiden. Jos jotain niin vegaani nyt ainakin, herran pieksut sentään.

Korhonen hakenee ihmisten tasapäistämistä. Korhonen haluaa nähdä kaikki yksilöt yhtä arvokkaina ja tärkeinä olentoina. Olen toki itsekin tasa-arvon kannalla, mutta valitettavasti ihmisissä on ja tuleekin olla ominaisuuksia ja piirteitä, joiden mukaan meitä voidaan kategorisoida. Miltä kuulostaisivat CP-vammaiset ja autistit puolustusvoimissa? Entä muslimit työvoimatoimiston osoittamassa työpaikassa palvaamossa sikoja teurastamassa?

Korhosen maalailema herttainen visio kaikista maailman lapsista rotuun ja sukupuoleen katsomatta ystävinä on kuin Pikku G:n kappaleista tai vastaavasti suvaitsevaisuuteen ohjaavista esikoulukerhon hengellisistä veisuista. Tämä on suvaitsevaiseen doktriiniin kuuluva perinteisen jalo ja kaikessa naiiviudessaankin liikuttava johtoajatus.

Tätä tulkintaa ei ole kovin haasteellista tehdä; samoin ei sitä, kenelle kirjoitus on etupäässä suunnattu. Meillehän se, kurttuotsaisille rasistijunteille. Korhosta lainatakseni me huudamme, parumme ja vingumme yksilöiden ominaisuuksista. Tosiasiassa meidän ei tarvitse korottaa ääntämme tai vinkua kuin palosireenit. Normaali äänensävy riittää.

Ääripäiden retoriikasta on aina mielenkiintoista poimia tiettyjä sanavalintoja, joilla pyritään alitajuntaisesti vaikuttamaan siihen, kuinka kohdeyleisö vastaanottaa sanoman. Näinhän toki pyrin itsekin tekemään muun muassa tässäkin kirjoituksessa, eikä siinä ole mitään väärää. Pallo heitetään aina lukijalle ja on tämän sisälukutaidosta kiinni, kuinka kirjoituksen ymmärtää.

On hyvin todennäköistä nähdä kirjoittaja moisista sanavalinnoista johtuen ylimielisenä. Kriittinen ääni on parkumista, vinkumista, mussutusta, pälpätystä, kitisemistä, sössötystä ja milloin mitäkin. Eri mieltä olevia kuvataan joka tapauksessa vähättelevään sävyyn: ei heidän turhanaikaisella mankumisella ole lähtökohtaisesti mitään painoarvoa. Antaa noiden vääräuskoisten ruikuttaa.

Kansalaisuus ja etninen alkuperä ovat "hieman" espoolaisuutta tai ruokatottumuksia mittavampia ihmistä määrittäviä tekijöitä. Etnisyys itsessään koostuu niin monesta muusta huomattavasta osatekijästä, ettei vertaus ole onnistunut.

Suomalaisissa tuntuu riittävän virtaa keiden tahansa "erilaisten" nimeämiseen, luokitteluun ja vainoamiseen. Mitä epävarmempi ihminen, sitä tarmokkaampi luokittelija hän on.

Mitä perustavanlaatuista pahaa on luokitella ihmisiä heidän ominaisuuksiensa mukaan, kunhan ei solvata, sorreta ja väheksytä? Pidän historian tutkimusta ja yhteiskunnan toimintaa huomattavasti helpottavana seikkana kutsua väestöryhmiä peloponnesoslaisiksi, etruskeiksi ja hanteiksi. Kannattaako Korhonen maailmanvaltiota? Tärkeimpänä asiana tiedustelen, että keitä me oikein vainoamme? Minä henkilökohtaisesti en ainakaan vainoa ketään.

En kohdista systemaattista ja perustelematonta vihaa ketään kohtaan turmellakseni toisen/toisten elämää. En vainoa edes somaleita, vaikka Korhonen hengenheimolaisineen katsoisikin minun tekevän niin luettuaan tekstejäni. Minä totean tosiseikkoja, joiden perusteella teen johtopäätöksiä. Sanoin, että etninen tausta sisältää monta osatekijää, joiden mukaan ihmisiä voidaan ja on syytäkin puntaroida. Suvaitsevaiston doktriinille tyypilliseen tapaan tosiasioiden toteaminen nähdään vainona.

Amartya Senin ehdotus on yksinkertainen: Katso ihmistä. Hänessä on kaikki.

Mitä muutakaan voi juuri nobelistilta odottaa kuin humaania ja filosofista sanahelinää. Olisin lukenut mielelläni Korhoselta jonkunlaisen tulkinnan tästä henkevästä sutkautuksesta, vaikkakin koko kirjoitus oli mitä ilmeisimmin tarkoitettu juuri sellaiseksi. Letkautus vain toimi loppukaneettina ja kulminaatiopisteenä.

Yksi asia, mikä suvaitsevaiston tuntuu olevan hankalaa ymmärtää, on se, etteivät muutamat tummaihoiset kansat ole valikoituneet kritiikin kohteeksi sattumalta. Mikäli Suomeen ja muihin länsimaihin kohdistuva sekä haitallinen muuttovirta olisi peräisin Moldovasta, olisi kritiikki täysin samaa. Ei kritiikkiä esitetä siksi, että tarkoituksena olisi vainota nimenomaan tummaihoisia. Ei minua henkilökohtaisesti pelota mikään heidän ulkoisessa olemuksessaan.

Mikäli kritiikin kohteena olisivatkin moldovalaiset, olisi suvaitsevaisto ihmeissään. Nyt rasistit - anteeksi, maahanmuuttokriitkot, jotka ovat erikoistuneet moldovalaisten maahanmuuttoon - vainoavat valkoihoista kansaa!

Suvaitsevaiston, varsinaisten ksenomaanikkojen, on siis hankala käsittää sitä, ettei maahanmuuttoa kritisoivilla ole mitään tummaihoisia, mulatteja, kaukoitäläisiä tai Ville Itäläisiä vastaan. Tavoitteena on kartoittaa sitä, millaisia riskejä sekä ongelmia eri kulttuuriryhmien invaasioon sisältyy, kuinka niiltä voitaisiin välttyä ja miten voitaisiin aikaansaada mahdollisimman tasapainoinen Suomi, jossa kantaväestö on turvattu.

Jos meillä junteilla sanotaan olevan päässämme tietynväriset silmälasit vääristämässä totuutta, ovat sellaiset kiistatta myös ksenomaaneilla. Toinen tapa, jolla suvaitsevaiston näkökenttä mielestäni sumenee, onkin nimittäin aiemmin mainitsemani käsittämätön logiikka ymmärtää tosiseikkojen esittämistä jonkun sortin vainona.

Ksenomaanisessa doktriinissa todennettu väite X on tosi, jos väitteen X todenmukaisuus on etnisten vähemmistöjen tai niiden imagon eduksi. Sangen usein sama(kin) väite X sen sijaan muuttuu epätodeksi, jos sen todenmukaisuudesta on haittaa etnisille vähemmistöille tai näiden imagolle.

Käänteisesti valkoihoisia länsimaalaisia syyllistäessä väitteen X todenmukaisuus on kovaa valuuttaa, mikäli sen todenmukaisuudesta on haittaa heidän imagolleen ja niin edelleen. Halla-ahon kirjoituksesta löytyy lisää mielenkiintoisia havaintoja niin sanotusta suvaitsevaisesta diskurssista. Itse puhuisin mielelläni dogmeista.

Kolmantena tapana mainittakoon tällaista, josta Halla-aho kirjoitti samaisessa tekstissä, tosin jo kolmisen vuotta sitten kansanedustaja Arto Satosen teettämän työperusteista maahanmuuttoa edistävän raportin ilmestyttyä.

"... [m]aahanmuuttajia ei toistaiseksi juurikaan näe viranomaisina. Asenteet maahanmuuttajia kohtaan paranisivat, mikäli suomalaiset kohtaisivat heitä enemmän esimerkiksi terveydenhuollon tehtävissä, poliisin virkapuvussa ja virastoissa." (s. 20)

[...]

"Näkyvillä paikoilla toimivat maahanmuuttajat olisivat myös rohkaiseva signaali muille maahanmuuttajille. Suomi näyttäytyisi maana, jossa menestys ei ole riippuvainen yksilön etnisestä taustasta."

Halla-ahoa lainatakseni hölmömpi voisi kuitenkin kuvitella tästä, että menestys on nimenomaan riippuvainen etnisestä taustasta, koska maahanmuuttajia pitäisi Satosen mukaan ohjata "näkyviin virkoihin" asettamalla kiintiöitä. Tällöin heitä valittaisiin pätevämpien kantaväestön edustajien ohi virkoihin juuri etnisyytensä perusteella. Tässä tapahtuu tosiasiallista rotuun perustuvaa sortoa, josta käy myös ilmi se, että muut etnisyydet kuin suomalaisuus ovat merkittäviä.

Satonen, samoin kuin muutkaan hänen suvaitsevaiset hengenheimolaisensa, eivät ole käsittäneet sitäkään tosiseikkaa, että tällainen menettely nimenomaan on omiaan lisäämään kantaväestön katkeruutta ja sitä myöten myös rasismia. En siis ymmärrä, että mihin Satosen logiikka kantaväestön hyväksynnän kasvusta perustuu, mikäli ottaa huomioon erään suomalaisten suurimmista helmasynneistä, kateuden.

Minä ainakin katkeroidun järjestelmää kohtaan, mikäli tällainen menettely implementoidaan osaksi sitä ja näin ollen tiedostan, että tuttavani James, Yussuf tai Jong saa hakemani työpaikan hyvin todennäköisesti heitä koskevan etnisen etulyöntiaseman, erityismenettelyn, perusteella.

Tiedän kyllä, että mihin perustuu se, etteivät suomalaiset ole etnisyydeltään samanarvoisia. Me olemme tuhmaa kantaväestöä. Juuri meillä on lähtökohtaisesti paremmat edellytykset nousujohtoiseen urakehitykseen kielenhallinnan ja kulttuurintuntemuksen johdosta. Tilannetta tasapainottaessaan suvaitsevaisto syyllistyy, tahallisesti tai tahattomasti, positiiviseen syrjintään, jossa kantaväestön arvo nakataan romukoppaan.

Missä menee suvaitsevaisuuden raja? Minusta sellaisenkin täytyy kulkea jossain muualla kuin punaisena juovana vedessä. Pitääkö suvaita kaikkea mahdollista, jotta voi kutsua itseään suvaitsevaiseksi vai saako asiassa käyttää joitain maalaisjärkeen pohjautuvia kriteereitä? Minua ei ainakaan saada suvaitsemaan väkivaltaisia somaliheimoja, vaikka tapasin etenkin muutama vuosi sitten kutsua itseäni suvaitsevaiseksi paljolti siksi, että hyväksyn eri seksuaalivähemmistöt.

Tässäkin tosin on muutama poikkeus. Jos asiaa väännetään vielä enemmän päälaelleen, voisi kaiketi pitää suvaitsemattomana sitä, etten ymmärrä tai hyväksy suurta osaa eri parafilioista, mukaan luettuina kopro-, nekro- ja pedofilia. Saisiko asiassa soveltaa sitä, mikä on laillista ja mikä ei - saamatta säröä suvaitsevaisuuteensa?

Voisiko joissain tapauksissa soveltaa erästä tämän päivän suosikkitermeistäni, ansaintalogiikkaa? Hyväksyntä ja suvaitseminenkin täytyy ansaita. Vanhoillisia uskovaisia omine virityksineen ei tarvitsisi suvaita, koska he itse ovat sieltä suvaitsemattomimmasta päästä. Myöskään alati toistensa kurkuissa kiinni olevia hutuja ja tutseja ei tarvitse suvaita maailman tappiin saakka.

Korhosen kolumni palautti mieleeni erään maahanmuuttoasenteita koskevan aspektin. Tahallisellakin väärinymmärtämisellä maahanmuuttokriittiselle keskustelulle pyritään saamaan yksinomaan negatiivinen (lue: paheksuttava) konnotaatio, vaikka periaatteessa termi on tyystin neutraali sen suhteen, millaiset odotukset maahanmuuttopolitiikkaan kohdistetaan.

Voisivathan ääntä pitävät kritisoida sitä, ettei Suomi haali ja hyysää maahanmuuttajia alkuunkaan niin paljon kuin pitäisi. Kritiikkiä se sekin on.

Nyt se sitten tapahtui: suora törkeästi leimaava kannanotto Vanhas-Masalta Perussuomalaisia kohtaan

"Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) vaatii pitämään huolta, ettei rasismi nosta päätään Suomessa taantuman seuralaisena.

Vanhasen mukaan suomalaiset puolueet eivät saa toimia kanavina rasistisille mielipiteille eivätkä poliitikot saa maalailla ulkomaalaisista valheellisia kauhukuvia."

Minulle tulee väkisinkin mieleeni se, että Vanhanen käyttää argumentissaan syömähampaana taantumaa päästäkseen paremmin kansalaisten päiden sisään. Kansa on nyt kenties herkässä mielentilassa eikä vähiten siksi, että media ruokkii lamasta uhkakuvia jatkuvalla syötöllä. Tämän vuoksi Vanhanen ei suvaitse, että mitkään ns. epäedulliset asenteet nostavat päätään yhteiskunnallisessa keskustelussa lammaskatraan (=kansalaiset) ollessa epätietoisia ja huolissaan.

Vastaavaa tunteisiin vetoamista olisi voinut odottaa Jokelan tai Kauhajoen kouluammuskelujen yhteydessä. Oman agendan läpiajoa kansalaisten herkän mielentilan myötävaikutuksella. "Nyt kun kansakuntamme kärsii suunnattomasta tragediasta, en soisi sen heikentävän ilmastonmuutoksesta kannettavaa huolta." Miten olisi?

Minusta tässä sekoitetaan taas jälleen kerran suoranainen rasismi sekä terve maahanmuuttokriittisyys. Maahanmuuttokriittisyys - ei maahanMUUTTAJAkriittisyys. Kyseessä ei siis ole edelleenkään minkään etnisen vähemmistön kritisointi. Terve kritiikki on eri asia kuin suora solvaaminen ja rasismi. Mikä tässä asiassa on oikeasti niin vaikeaa käsittää?

Jääkiekon kritisointi ei tarkoita jääkiekkoilijoiden kritisointia. Jos kritisoin SM-liigan sääntöuudistuksia, pelaajakauppoja ja Tapparan peluutusstrategiaa, ei Janne Ojasella ole syytä kokea kritiikin koskevan häntä.

Jos joitain ihmisiä kritisoin maahanmuuton tiimoilta, ne ovat Suomen maahanmuuttopolitiikasta vastaavat ihmiset - eivät maahanmuuttajat.

Jumalauta, suomalaiset: herätkää! Kaikki tärkeitä ajankohtaisaiheita koskeva avoin keskustelu pyritään tukahduttamaan juuri tänään, kun sille olisi erityisesti tarvetta. Asiassa on hieman myös sellaista makua, että kansalaisia syyllistetään esimerkiksi maahanmuuttoasioiden murehtimisella, koska parhaillaan on tärkeämpiäkin huolenaiheita, eli taloustilanne.

"- Äänestäjillä ei saa olla sellaista illuusioita, että he saavat ilmaista ulkomaalaisvihamielisyytensä vaaleissa esimerkiksi perussuomalaisia äänestämällä, Vanhanen sanoo lehdelle.

Vaikka perussuomalaisten johdon virallinen linja maahanmuuttoasioissa seurailee Vanhasen mukaan muiden puolueiden kantoja, puolueen on hänen mielestään oltava tarkkana julkisesta kuvastaan.

Pääministeri toivoo myös, etteivät poliitikot kuvaa maahanmuuttoa uhaksi, vaan mahdollisuudeksi ja välttämättömyydeksikin väestöltään vanhenevassa Suomessa. Puheet esimerkiksi hallitsemattomista siirtolaisvirroista on Vanhasen mukaan lopetettava."

Aikaisempia tekstejäni lukeneet ovat naureskelleet sitä, etten taida ihmeemmin pitää Vanhasesta. Minulla ei ole mitään häntä vastaan ja totta puhuen minulla ei ole ollut aiemmin kuin hajanaisia perusteluita sille, miksi olen niputtanut hänet maahanmuuton ja etenkin koko globalisaation sokeiden ihannoijien sankkaan joukkoon.

Tämänpäiväinen artikkeli sen sijaan ei enää jätä sijaa epäilyille. Maahanmuuttoa ei saa siis enää kritisoida, koska se ON mahdollisuus. End of the story. Muita vaihtoehtoja ei ole, eikä sellaisten mahdollisesta olemassaolosta saa julkisesti keskustella. Lausunto on minulle eksplisiittinen kehoitus olla äänestämättä Perussuomalaisia. Lisäksi se on kansaa nuoleskeleva kehoitus kääntyä globalisaation ja maahanmuuton kautta auvoista sekä paratiisinomaista Suomea rakentavan Keskustan puoleen.

Myös yksi asia on varma: taannoisten kunnallisvaalien sekä viimeaikaisten mielipidemittausten osoittama Keskustan suosion lasku sekä Perussuomalaisten suosion kasvu on saanut Vanhasen takajaloilleen ja kalastelemaan äänestäjiä takaisin. Kelkka on kuitenkin toivon mukaan jo käännetty.

Perussuomalaiset on edelleenkin paljon muutakin kuin maahanmuuttokriittinen (eikä siis siinäkään suoraan sen kaikkia muotoja vastustava) puolue, vaikka se onkin agendan yksi pääprioriteetti.

Kaupunginvaltuutettuani Jorma Uskia (ps.) vapaasti lainatakseni:

Jos populismia on
- vaatia Suomen kansalaisille kollektiivisesti parempia elinoloja
- ohjata lisää resursseja vanhusten ja vammaisten hoitoon
- parantaa julkista terveydenhuoltoa
- pyrkiä takaamaan tuleville sukupolville turvallinen Suomi
- pienentää tuloeroja
- saada riittävää tukea lapsiperheille
- oikaista eläkeleikkaukset
- saada verotus maksukyvyn mukaiseksi
- käyttää maalaisjärkeä poliittisessa päätöksenteossa
- ajaa äänioikeuttaan käyttävän Suomen kansalaisen asiaa

Niin minä, Janne Muhonen, olen populisti ja ylpeä siitä.

Tuoreimmassa Cityssä on vanhan kunnon Jussi Halla-ahon haastattelu. Kannattaa lukea. Otsikko "Suomen vaarallisin mies?" on tosin taas jälleen kerran ja lievästi sanottuna puolueellinen, leimaava sekä typerä. Äärimmäisen lievästi ilmaistuna edellisiä asioita on pätkä "istuuko edessäni uusnatsiliikkeen aivot." Artikkeli ei ole päässyt kuin johdantovaiheeseen ja esille otetaan jo natsikortti. Aiemmin mainitsemani maahanmuuttokriittisyyden ja rasismin rajan häilyminen vedettiin toimittaja Maria Petterssonin toimesta vielä enemmän yli äyräiden.

No, artikkelin luettuanne huomaatte, kuinka puolueellisia kysymykset ovat. Lienevätkö vihervasemmistolaisen suusta. "Jussi Halla-aho kauhistuttaa myös seuraavalla sivulla" ja mies sen kun puhuu asiaa tärkeistä aiheista, jotka sivuutetaan näkyvimmässä keskustelussa lähes olankohautuksella.

Jussin paras ystävä sanoo, kuinka hän ei voi esiintyä Cityn artikkelissa omalla nimellään, koska joutuisi omien sanojensa mukaan etsimään uuden työpaikan.

Mitä erityisen vaarallista on ihmisessä, joka on uhrautunut ottamaan tärkeät asiat mahdollisimman laajaan ja kritiikin alaiseen keskusteluun, koska eturivin poliitikoista ei ole kuin subjektiiviseen katsontakantaan?

Niin. Nämä asiat kun pitäisi vain lakaista maton alle ja tuudittautua siihen pumpulinpehmeään kuvaan, jonka poliittisen valtakartellin alistama media meille antaa. Keskustelustahan kun saattaisi poikia terveen kriittistä keskustelua sellaisia asioita kohtaan, joista poliittinen eliitti pyrkii antamaan mahdollisimman yksipuolisen ja oman agendansa mukaisen mielikuvan koko kansalle.

Suomalaiset: herätkää!

Syväluotaava kannanotto maahanmuuttopolitiikkaan II

Minua hieman harmittaa ”varastaa” toisten kolumnistien jo käsittelemiä aiheita, mutta olenhan sivunnut tätäkin aihetta jatkuvasti. Samoissa vesissä pyörimiseltä ei oikein voi välttyä, mikäli jakaa samat mielenkiinnon kohteet muutamien tunnettujen raapustelijoiden kanssa. On myös mahdollista, että edes pari ihmistä saa kirjoittamiseni ansiosta itselleen uutta tärkeää tietoa, ja tällöin olisin todella onnellinen.

Kyseessähän on jälleen kerran vanha tuttu aihe, jota ei edelleenkään uskalleta ottaa laajaan julkiseen keskusteluun poliittisesti korrektin ilmapiirin vuoksi, vaikka sitä se todella vaatisi. Tästä aiheesta ei kerrassaan millään rohjeta käynnistää puolueettomia ja realistisia tutkimuksia. Edes yksi ja onneksi runsaasti huomiotakin saanut mies tosin käsittelee näitä asioita avoimesti ja niiden oikeilla nimillä. Samalla hän raporti muidenkin maiden epäkohtia osviitaksi siitä, mikä meitä saattaa tulevaisuudessa kohdata nykyisellä politiikallamme. Tämä mies on Jussi Halla-aho.

Kuten moni nokkela jo osasikin arvata, on kyseessä useiden Eurooppaan virtaavien kansojen todelliset integraatiomahdollisuudet omaan yhteiskuntaamme uskonnolliset, kulttuurilliset ynnä muut seikat puolueettomasti huomioon ottaen. Lähestulkoon kaikki tähän aiheeseen liittyvä, jota saatte Helsingin Sanomista lukea, on niin kaunisteltua tekstiä, ettei sitä voi suurin surminkaan katsoa objektiiviseksi, kuten kunnon journalismin tulisi olla etenkin tällaista aihetta koskien.

Kyseinen aviisi on edelleen melko vahvasti kulttuurinrikastamismyönteisessä maineessa ja toimittajien henkilökohtaisia blogeja, samoin kuin tavan artikkeleita, lukiessa tähän mielipiteeseen on helppo yhtyä. En päivittele tällä kertaa kovin kummoisesti sitä, kuinka muutamien kulttuurien edustajat syyllistyvät puolueettomien tilastojen mukaan silmiinpistävän suureen prosentuaaliseen määrään Suomessa tehdyistä rikoksista. Olen tällä hetkellä kiinnostuneempi siitä, mistä tämä voisi ainakin osittain johtua. Tästä saadaan implisiittisesti vedettyä johtopäätöksiä siitä, kuinka mahdollista monikulttuurisuusintoilijoiden haaveileman harmonian saavuttaminen tosiasiassa on, ja kenen tulisi tämän idyllin vuoksi joustaa omista elintavoistaan. Vai tulisiko kenenkään?

Suurin osa aikaansa seuraavasta kansasta tietänee Halla-ahon ja hänen bloginsa Scriptan, joka käsittelee pääasiassa monikulttuuristumisen varjopuolia. Mies ei ole tietyn kansanosan keskuudessa häävissä maineessa, koska osaa vastapuolestaan, useimmiten kulttuurinrikastuttamisintoilijoista, poiketen perustella väitteensä rationaalisesti tilastoja, logiikkaa ja faktoja käyttäen. Sekös ”vastapuolen” sappea kiehauttaa, kun toisella on ottaa väitteidensä tueksi mustaa valkoisella.

Yleensä siinä vaiheessa esiin kaivetaan rasistikortit, syytetään suomalaisia samanlaisista teoista, kerrotaan suomalaisten maastamuutosta Ruotsiin 1960-luvulla ja muuta perinteistä vasta-argumentinpoikasta. Poliittisesti korrektia ilmapiiriä koetetaan ylläpitää keinolla millä hyvänsä. Konsepti vain vaikuttaa melkoiselta korttitalolta ja odotan sen murtumista kuin kuuta nousevaa. Tämä ilmapiiri ja rasistiksi leimatuksi tulemisen pelko estävät edelleen puhumasta monista ajankohtaisista ja tärkeistä asioista riittävän avoimesti.

Hauskinta ilmiössä on se, että virallisia lähteitä apuna käyttämällä toteen näytettävien faktojen toteaminen on rasismia. Itse asiassa ryhmien nimien mainitseminen on jo rasismia, koska siinä lokeroidaan ihmiset etnisin perustein. Kenties seuraavaksi lysteintä on, että vain tiettyjen etnisten ryhmien arvosteleminen tai kaltoin kohteleminen on rasismia. Kun suomalainen lyö somalialaista, on kyseessä rasistinen teko. Kun somalialainen lyö suomalaista, kyseessä ei ole rasistinen teko, vaan marginaalitapaus tai muuten vähäteltävä asia.

Kun suomalainen ilmoittaa kiihkoilematta faktoin perusteltavissa olevan totuuden siitä, kuinka suomalaisten ja Suomessa asuvien ulkomaalaisten rikosepäiltyjen määrässä 10 000 kansalaista kohden on ollut viimeisen 10 vuoden aikana n. 400-500 kappaleen ero viimeksi mainittujen ”hyväksi”, on se rasismia. Jos totean tässä nyt ulkoministeriön tilastoa hyväksi käyttäen, että vuonna 2005 27,0 % maassamme tapahtuneista raiskauksista oli ulkomaalaisperäisten tekemiä, olen rasisti ja hyvä jos en natsi siihen kaupan päälle.

Niin, jäljelle jäävät 73%, eli huikea enemmistö olivat toki suomalaista syntyperää edustavia ihmisiä, mutta minusta onkin varsin relevanttia mainita, että ulkomaalaisperäisiä oli koko väestöstämme tuolloin 2,2 %. Faktaa löytyy tästäkin. Voivatko Suomen kansalaiset aivan käsi sydämellä väittää olevansa täysin tyytyväisiä maassamme näiltä osin vallitsevaan tilanteeseen ja julkisen keskustelun tasoon? Minusta se on itse asiassa lähes olematonta verrattuna siihen mittakaavaan missä sitä tulisi käydä. Haluaisin nähdä Jussi Halla-ahon, Matti Vanhasen, Tarja Filatovin ja Astrid Thorsin saman pöydän ääressä keskustelemassa.

Työvoimapula-asiaa koskien pitää vielä kertoa muuan uutisesta, jonka mukaan ”Suomi tarvitsee työvoimapulaa paikkaamaan 1,8 miljoonaa maahanmuuttajaa vuoteen 2020 mennessä”. Uutisessa todetaan mm. seuraavaa: ”Jotta vanhushuoltosuhde pysyisi nykyisellään, pitäisi Suomeen muuttaa vuosittain noin 140 000 työikäistä ihmistä. Vuoteen 2020 mennessä työikäisiä maahanmuuttajia pitäisi olla 1,8 miljoonaa. [...] Syvimmillään pudotus on vuonna 2013, jolloin maasta katoaa lähes 25 000 työikäistä. Sama kehitys jatkuu Tilastokeskuksen ennusteen mukaan vuoteen 2033 asti”, mainitsee lehtiartikkeli, mutta millä pystytään varmistamaan maahanmuuttajien nykyinen työllistymisaste huomioon ottaen se, että esimerkiksi vuonna 2013 kaikki nämä 25 000 työelämästä poistuvaa saadaan tällöin korvattua kyllin ammattitaitoisilla ulkomaalaissyntyisillä huippuosaajilla, lisäksi kyseisenä vuonna valmistuvien suomalaisnuorten lisäksi?

Väitän, että mikäli maahanmuuttajien lähtömaat pysyvät tuolloin samoina kuin nykyään, joudutaan kulloisenkin työpaikkamäärän täyttämiseksi vastaanottamaan monta kymmentä tuhatta maahanmuuttajaa enemmän. Tämän teorian mukaisesti vuotuisten 140 000 työikäisen maahanmuuttajan saamiseksi kokonaismäärän tulee olla kymmeniä tuhansia suurempi ja olen suhteellisen varma, etteivät Suomen resurssit mitenkään riitä tähän. Jo tätä nykyään usein ohitettava fakta on vuotuisen maahanmuuttajamäärän heikko integraatio sekä yhteiskunnallisesti että kulttuurillisesti. Tällähän on tietenkin positiivinen korrelaatio siihen, kuinka maahanmuuttajien määrä on jo nykyäänkin aivan liian suuri, mutta se on vihonviimeinen asia, jonka monikulttuurisuusintoilijat suostuisivat myöntämään. Asiaan ei vaikuta se, että sen saa muutamien faktojen avulla osoitettua todeksi. Onneksi integraatio-ongelmaa ei tyystin ohiteta, mutta sille annetaan täysin väärät syyt.

En ole syyttä ollut vuosia huolissani suomalaisten alhaisesta syntyvyydestä. Nykyinen absoluuttinen syntyvyys ei ole ongelman varsinainen ydin vaan se, millainen se on nykyisten suurten ikäluokkien syntymävuosiin (1940-1960-luvut) verrattuna. Jälkiviisaus on parhainta viisautta, mutta ”huipputeknologisen supervaltiomme” aikaansaaminen saattoi hyvinkin olla melkoinen karhunpalvelus, koska huolimatta paljon mainostetusta työvoimapulasta, ei sähköasennuksen professoria vaatimattomampi koulutus tuota jatkossa alan työpaikkaa. Työssäoppiminen on asia, jota arvostetaan maassamme aivan liian vähän.

Jussi Halla-aho tuosta huoltosuhdeasiasta jo kirjoittikin. Hänen mukaansa muutamaan tuhanteen islamilaisesta kulttuurista saapuvaan maahanmuuttajaan kuuluu ensinnäkin huomattava osa useita lapsia tekeviä naisia, jotka ovat sosiaalietuuksia nauttivina kotiäiteinä yhtä lailla huollettavia kuin eläkeläiset, joita maahanmuuttajien tulisi korvata työelämässä. Naisen synnyttämät viitisen lasta ovat lähes 20 vuotta niin ikään huollettavia, eli sen sijaan, että hänen kaltaisensa maahanmuuttajat parantaisivat huoltosuhdetta, käy täysin päinvastoin niin kauan, kun jok’ikinen heistä ei ole työelämään täysin valmis. On naiivia olettaa, että jokainen vuonna 2013 maahamme kuka mistäkin muuttavasta 25 000 ihmisestä on täysin työelämään valmis levyseppähitsaaja, LVI-asentaja, lakimies, CNC-koneistaja, hammaslääkäri tai ruotsin opettaja.

Asiasta pärekoppaan. Rauhan uskontona mainostetun Islamin profeetta Mohammad ilmoittaa Koraanissa (4:24) expressis verbis, että vihollisen naisia tulee kohdella kuin sotasaalista ja että heitä sopii käyttää myös seksuaalisesti hyväkseen. Koraani määrää myös sen, että ellei nainen pysty raiskaustapauksessa esittämään neljää miestodistajaa, syytetty vapautuu, mutta nainen itse tuomitaan haureudesta. Seksuaalinen kanssakäyminen siis myönnetään, mutta syyllinen jätetään tuomitsematta aivan kuin akti samanaikaisesti myös kiellettäisiin todisteiden puutteessa.

Otapa tästä sitten selvää. Australian eräs auktoritäärisimmistä muslimeista, mufti (islamilaista lakia tulkitseva juristi) Sheik Taj Din al-Hilali, otti ja piti syksyllä 2006 Sydneyssä puheen, jossa tätä aihepiiriä sivuttiin melko reippaasti. Sheik Taj Din al-Hilalin mukaan ”raiskauksista on 90-prosenttisesti naisen vastuulla, koska naisella on viettelyn aseet. Nainen ottaa vaatteensa pois, lyhentää niitä, flirttailee, meikkaa, puuteroi ja lähtee kadulle - Jumala meitä varjelkoon - leikittelemään. Ja sitten tulee armoton tuomari ja antaa 65 vuotta vankeutta.”

Näinpä siis Australiassa, mutta huomattavasti lähempänäkin ollaan pelottavan paljon samoilla linjoilla, sillä Oslon yliopiston sosiaaliantropologian professori Unni Wikan loihe taannoin lausumahan, että viettelevästi pukeutuneet naiset ovat osasyyllisiä Norjan jengiraiskauksiin. "Norjalaisnaisten on ymmärrettävä, että elämme monikulttuurisessa yhteiskunnassa, ja sopeuduttava siihen", sanoi hän.

Minä ymmärrän tämän niin, että kulttuuri-integraatiossa olisi yhä tarmokkaammin jatkettava samaan suuntaan kuin viime vuosina, eli osapuoli, joka toiseen kulttuuriin sopeutuu, on alkuperäiskansa. On siis suomalaisnaisten vika tulla muslimimiesten raiskaamiksi, koska he eivät ole sopeutuneet monikulttuurisen yhteiskunnan asettamiin haasteisiin tutustumalla siihen, mitä Koraani sanoo asiasta ja käyttämällä mahdollisimman peittäviä vaateparsia. Tarvinneeko edes erikseen mainita, että soisin asian olevan hieman eri tavalla.

Afganistanilainen mies tuomittiin 20 vuoden vankeuteen raiskattuaan ja hakattuaan muuan hänelle salakuljetettua naista (rautalangasta: vastoin naisen tahtoa), sekä tapettuaan tämän pienen lapsen. Nainen itse puolestaan sai neljän vuoden vankeusrangaistuksen aviorikoksesta ja kotoa karkaamisesta. Abdul Qayumin, Nangarharin maakunnan syyttäjän, mielestä nainen pääsi vähällä: "Jos oma vaimoni lähtee torille ilman lupaani, tapan hänet. Tämä on meidän kulttuurimme."

Todella mainiota, että tällaista kulttuuria ollaan integroimassa Suomeenkin oikein olan takaa. ”Maassa maan tavalla” –periaatteen on todettu jo monta kertaa olevan kuopattu länsimaalaisessa yhteiskunnassa. Suomea edelleenkin paljon runsaammin maahanmuuttajia hamstranneessa Ruotsissa on jo tapahtunut viime vuosina lukuisia muslimien kunniamurhia, kun muslimityttö on mennyt tekemään sen virheen, että tavannut alkuperäisväestöön kuuluvan pojan. Kaipa näistäkin tapauksista ollaan tekijöille asianmukaiset tuomiot jaettu, mutta länsimaalaisen ihmisen silmin moinen – sanotaaan se suoraan – barbarismi aiheuttaa tasa-arvoon tähtäävään sivilisaatioomme ikävän särön.

Samanaikaisesti, kun Suomenkin yllä leijuu moinen uhka, julistaa Helsingin Sanomien ilmetty feministitoimittaja Katja Martelius blogissaan, kuinka ”samalla, kun ihmisoikeusjärjestöt huolestuvat suuresta määrästä naisia, joita miehet täällä rutiininomaisesti tappavat ja hakkaavat, kaikille kelpaa yhtä painavaksi vasta-argumentiksi marginaalinen naisten harjoittama väkivalta.”

Taas vaihteeksi on eräältä kiihkoilijalta puurot ja vellit sekaisin. Naisten tappaminen, sen pahemmin kuin pahoinpiteleminenkään, ei ole suomalaismiehille rutiininomaista toimintaa tai mitenkään sidoksissa kulttuuriimme tai etenkään geneettiseen perimäämme. Suomalainen mies ei ole sen hanakampi tappamaan naisia kuin miehiä.

Suomalaisen miehen humalassa suorittama murha ei ole sen enempää rutinoitunutta kansallisurheilua kuin somalialaisen selvin päin suorittama valkoihoisen naisen raiskaus. Martelius julistaa Suomea hyvin naisvihamieliseksi valtioksi juuri tuon miesten oletetun rutiininomaisen naisten lahtaamisen johdosta. Toinen pääpointti hänellä on se, kuinka naiset joutuvat taajaan seksuaalisen häirinnän kohteeksi jopa niinkin rajulla tavalla kuin tuijotuksen kohteeksi joutumalla.

En ymmärrä, kuinka aikuiset naiset eivät ymmärrä sen olevan miehille täysin luonnollista ja (valitettavan) usein vieläpä melko lailla hallitsemattomissa oleva reaktio. Käsiksi käyminen on toki asia erikseen, mutta mikäli sitä harrastetaan vähänkään seksuaalisessa mielessä, on siitä vihamielisyys kaukana. Kuulostaa julmalta, mutta ei mies koskisi naiseen pitkällä tikullakaan, jos vihaisi tätä - saatika, että haluaisi paritella. Hyväksyttävää se ei missään nimessä ole, jos nainen ei sitä itse halua ja kokee itsemääräämisoikeuttaan loukatuksi.

Aihe on siis tärkeä, mutta lähestymistapa niin miesvihamielinen ja hyökkäävä, että se syö ison osan uskottavuuspohjasta. Marteliuksen mainitsema ”marginaalinen naisten harjoittama väkivalta” voi olla usein käytetty vasta-argumentti, mutta minun nähdäkseni vuosikausia, aivan viime hetkiin asti, mediassa melko lailla olankohautuksella ohitettu asia. No, joka tapauksessa kolumnini äärifeminismistä kertoo oman kantani ”Suomen naisvihamielisyyteen” melko selkokielisesti.

Maahanmuuttokielteisten ainesten kitkeminen on veteen piirretty viiva. Kuten moneen kertaan todettua, on kulttuurinrikastuttamismyönteisten byrokraattien pyrkimyksenä luoda Suomeen suvaitsevainen ilmapiiri kitkemällä pois kaiken maahanmuuttokielteisen tai edes terveellä tavalla sitä kritisoivan ”ääriaineksen”. Tälle linjalle lähdettäessä ei tarvitse kohta tehdä muuta kuin kirjoittaa blogiinsa tai foorumille, että ”minusta humanitaarinen maahanmuutto ei välttämättä ole hyvä keino” ja sanktiota paukahtaa. Hyvä jos ei raastupaan joudu.

Tässä on kokoelma yhtä ja toista mielenkiintoista. Vaikka useat pitävät moista blogia provokatiivisena ja subjektiivisena, ovat sinne linkitetyt uutiset täysin muokkaamattomia ja näin ollen relevantteja tietolähteitä. Aihepiiriksi on vain valittu syntyperäisiin suomalaisiin kohdistettujen rasististen rikosten kerääminen yhteen paikkaan hämmästeltäviksi.

Kyllä, suomalaisiksi kutsuttuun kansaan – jossain määrin jopa etniseen ryhmään – kohdistuvat rikokset ovat rasistisia rikoksia, jos toinen osapuoli edustaa jotain toista etnistä ryhmää. Tätä monikulttuurisuusihannoitsijat eivät vain valitettavasti suostu ymmärtämään, koska he ovat asettautuneet niin selvästi maahanmuuttajien puolelle, etteivät uskottavuutensa vuoksi kykene muuttamaan julkista kantaansa.

Siinä olisi taas tarjolla faktaa halukkaille. Sitä voi joko ymmärtää, olla ymmärtävinään tai sulkea silmänsä selkeällä kielellä ilmaistulle tekstille syyttäen sitä suoltavaa rasistiksi ja jatkaen pumpulilinnoissa elelemistä ja täydellisestä monikulttuurisesta harmoniasta haaveilua. Minä sen sijaan olen entistä vakuuttunempi, että mitä fundamentalistisempina Eurooppaan integroitumista yrittävät islamilaisryhmät pysyvät, sitä selkeämpää on, ettei näitä kahta kulttuuria ole yksinkertaisesti tarkoitettu elämään samoilla sijoilla. Olen lisäksi täysin vakuuttunut, että monikulttuurisuuden ilosanomaa avosylin suoltava kukkahattutätikin tykkäisi huonoa, mikäli muslimijoukko raiskaisi hänet vuoron perään perustellen tekoaan koraanin käskyllä ja auktoritääristen muftien hyväksynnällä.

Suosittelen vilpittömästi lukemaan (ja ymmärtämään) seuraavat kolumnit:

http://www.halla-aho.com/scripta/monikulttuurisuus_ja_nainen.html
http://www.halla-aho.com/scripta/ruotsalaisia_madonlukuja.html
http://www.halla-aho.com/scripta/maahanmuutto_koostuu_ihmisista.html
http://www.halla-aho.com/scripta/sitran_raportista.html

Myönnettäköön, että Halla-aholla on monien mielestä liiankin hyökkäävä tyyli ottaa asioita esille, mutta minun nähdäkseni hänen väitteensä ovat poikkeuksetta faktoihin perustuvia ja näin ollen pienellä vaivannäöllä todeksi osoitettavia. Samaa ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa useista ns. vastapuolen edustajista, joiden on tämänhetkisten asianhaarojen vallitessa hyvin hankala löytää väittellensä faktapohjaista tukea.

Minusta rasismia on se, jos eri etnisistä ryhmistä esittää perättömiä väitteitä halventavassa mielessä. ”Ruotsalaiset ovat homoja” on perätön väite, mutta halventavana sitä voidaan pitää niin kauan, kun homoseksuaalisuutta pidetään halveksuttavana. Minun näkemykseni mukaisesti kaikki homoksi haukkuminen on ainoastaan perättömiä väittämiä niin kauan kun se ei pidä paikkaansa.

”Afganistanilaiset ovat raiskaajia” on yleistämistä koko kansanryhmää kohtaan ja perätön sekä halventava väite – näin ollen rasistinen herjaus. ”Vuonna 2005 1296 irakilaissyntyistä maahanmuutajaa koko heidän 3267 kappaleen Suomessa asuvasta kokonaismäärästään oli syytettynä rikoksesta” ei ole perätön väite, ei itseisarvoisesti halvenna ainakaan enempää kuin toteamus ”Suomalaiset ovat pirun kovia juomaan viinaa”, eikä näin ollen ole minun mielestäni rasismia.

Se on faktoin perusteltavissa oleva toteamus. Olen todella surullinen, kun niin monet eivät voi tätä käsittää. ”Suomalaiset ovat pirun kovia juomaa viinaa” leimaa koko kansanryhmää siinä missä toteamus ”Afganistanilaiset ovat raiskaajia”, jota todella moni pitäisi rasistisena herjauksena, toisin kuin ensinnä mainittua, joka on keinoista parhain kansakuntamme syyllistämiseen.

”En tarkoita nyt pelkästään niitä maahanmuuttajia vaan myös tiedotusvälineissä ja politiikassa äänessä olevia tiedostajia (tyyppiä Unni Wikan), joille itse raiskaukset eivät ole lähimainkaan yhtä suuri ongelma kuin ne ulkomaalaisiin kohdistuvat asenteet, joita raiskauksista käyty asianmukainen keskustelu voisi synnyttää.”

Halla-aho kiteyttää asian ytimen. Alkuperäiskansan uhreilla ei ole niinkään väliä – pääasia, ettei ilmapiiri muutu tulevaisuudessa enää yhtään maahanmuuttokielteisemmäksi asianmukaisen, objektiivisen ja rationaalisen keskustelun seurauksena.