Alternate ending 1
Aku Ankka, kaikkien tuntema ankkalinnalainen matalapalkkatyöläinen, työskentelee äitinsä veljelle, Roope Ankalle, hänen finanssi-imperiuminsa pääkonttorissa kolikonkiillottajan apulaisena. Hänen esimiehellään Roopella on tapana käyttää palautteenantometodina napakkaa potkua alaistensa, ja useimmiten juuri Akun, takalistoon aiheuttaen hänelle silminnähtävää fyysistä kipua. Kipua lisää myös olennaisesti potkun vastaanottajan kaatuminen kovalle alustalle leukaperä edellä.
Eräänä kertana Aku ei tyytynytkään nielemään tällaista kohtaloa ja palaamaan työnsä ääreen nöyrästi laahustaen. Hän suivaantui, piti lakisääteisen kahvitauon ja meni eteisaulan kolikkopuhelimeen soittamaan ammattiliittoon ja tiedustelemaan, mitä mieltä siellä oltaisiin tällaisesta kohtelusta. Ammattiyhdistyksessä oltiin Akun kanssa yhtä mieltä siitä, että Roope Ankka oli syyllistynyt useita kertoja esimiesasemansa väärinkäyttöön sekä lievään pahoinpitelyyn ja tuomittiin tämän johdosta maksamaan sakkoja asianosaiselle 4 000 € sekä häntäluun vaurioiden aiheuttamista ansionmenetyksistä lisäksi yhteensä 9 500 €. Alituinen pataluhaksi haukkuminen tuotti lisäksi 5 000 € korvausvaateen henkisestä kärsimyksestä, mutta hovioikeus alensi sen 3 800 €:hen. Aku Ankka ei aio valittaa päätöksestä korkeimpaan oikeuteen.
Tämän vyyhdin yhteydessä tuli myöskin ilmi, että Roope Ankan alaisilleen maksama 5 snt tuntipalkka oli todella räikeästi työehtolainsäädännön asettaman minimirajan alittava. Yksityisenä työehtosopimukseen sitoutuneena elinkeinonharjoittajana Roope Ankan olisi tullut tietää tämä seikka ja sen laiminlyöminen aiheutti hänelle sakkoa 50 000 €. Aku Ankan ja Roopen muiden alaisten tuntipalkaksi muutettiin välittömästi TES:n virallisen luokituksen mukainen minimi.
Alternate ending 2
Kelju K. Kojootti (engl. Wile E. Coyote, tarmokas lihansyöjäpeto joka tapauksessa) oli harrastanut Maantiekiitäjän (lajiltaan Geococcyx californianus) takaa-ajoa sinnikkäästi jo vuodesta 1948 asti. Perinteisesti takaa-ajot olivat päättyneet Kojootin kannalta sangen heikosti – osittain epäonnisuuden, osittain osaamisen puutteen vuoksi – kunnes vihdoin vuonna 2005 Kojootti onnistui saamaan Maantiekiitäjän nalkkiin.
Tämä johtui siitä, että 57 vuoden yhtäjaksoisen juoksemisen vuoksi Maantiekiitäjälle oli tullut liikkumista olennaisesti rajoittavia nivelkulumia molempiin jalkoihin ja aavistuksen verran paremmassa fyysisessä kunnossa olleelle Kojootille ei tuottanut tuskaa siepata lintua kiinni. Kojootti höyhensi, fileerasi ja paistoi Maantiekiitäjän lähes olemattomat lihat maissintähkien sekä tikkuperunoiden kera kaasugrillissään ja ryhtyi aterioimaan.
Valitettavasti Kojootin elimistö oli käynyt niin ikään 57 vuotta yhtä soittoa jatkuneen pikajuoksun seurauksena hyvin heikoksi kaikelle vähänkään rasvaiselle ravinnolle ja hän menehtyi sydäninfarktiin noin vuorokauden kuluttua aterian nauttimisesta.
Alternate ending 3
Lähteenä seuraavassa on käytetty Takametsän poliisin kuulustelupöytäkirjoja ja muita tapauksen tutkintaan liittyviä dokumentteja.
Iso Paha Susi (nimi muutettu) oli Takametsän ahkerimpia porsaanmetsästäjiä, vaikkei lähiseudulla ollut hänen elinaikoinaan asustellut kuin kolme sangen sivistynyttä porsasta vankassa tiilitalossaan. Suden antiikkiset pyyntimenetelmät ovat pyrkineet perustumaan viekkauteen, mutta käytännön tasolla ansojen, valeasujen ja muiden vippaskonstien oveluus on ollut lähestulkoon olematonta. Onnistumisen ollessa likellä on väliin ehtinyt usein Ison Pahan Suden oma poika tai lähistöllä asuva Veli Nalle, luultavimmin lajia Ursus arctos. Tällainen harmillinen väliintulo on viime kädessä estänyt porsaiden päätymisen pataan.
Lukuisten epäonnistumisten sekä hra. Nallelta saatujen kurinpalautusten seurauksena Iso Paha Susi päätti kerrankin ottaa opikseen ja huolehtia pyyntisuunnitelmansa aukottomuudesta. Ennen kotoa poistumistaan hän peitti nukkumaan käyneen poikansa suun kloroformilla kyllästetyllä liinalla taaten tämän tajuttomuuden operaation ajaksi. Välittömästi tämän jälkeen, suunnilleen puolen yön aikaan, Susi hiipi Veli Nallen talon luo, pönkitti ovet paksuilla puunkarahkoilla ja ruiskutti makuuhuoneen ikkunaluukkujen oksanrei’istä sisään runsaan määrän syanidia.
Kotvasen odoteltuaan ja tarkoin sisältä kuuluvia ääniä kuunneltuaan hän vakuuttui, että Nalle perheineen oli menehtynyt. Edellisellä viikolla Susi oli ostanut pimeiltä markkinoilta syanidin ohella tarkkuuskiväärin ja asiantuntijoita saattaa kiinnostaa tietää, että kyseessä oli Springfield MC-1 / USMC M1952, eli Yhdysvaltojen merijalkaväen käyttämä malli. Tämän kera Susi asettui passiin kolmen pienen porsaan talon ulkopuolelle, hyvälle näköpaikalle ja suuntasi aseen tähtäimen kohti heidän ulko-oveaan. Kello oli tällöin noin 1.10.
Kello 8.30 porsaat kirmasivat iloisina ulos talostaan ja Susi avasi tulen surmaten porsaat heti kotiovelleen tarkoilla pääosumilla. Tämän jälkeen Sudella oli aiempia koettelemuksia huomattavasti helpompi työ poimia porsaat vahvatekoiseen kangassäkkiin ja kuljettaa ruhot kotiinsa. Sinne päästyään hän alkoi sekuntiakaan epäröimättä nylkeä sekä suolestaa porsaita. Yhdestä hän leikkasi heti kyljyksiä, joita alkoi paistaa wokkipannulla vihannesten, marinadin ja yrttien kera. Kaksi muuta hän laittoi pakkaseen säilöön.
”Kyllä muuten maistui”, kommentoi Susi ateriaansa paikallislehtien toimittajille poliisin erikoisjoukkojen hakiessa hänet säilöön toista tuntia kestäneen piirityksen jälkeen kello 12.15. Iso Paha Susi istuu tällä hetkellä elinkautista vankeusrangaistusta kolmesta paloittelumurhasta San Quentinin vankilassa.
Alternate ending 4
Iso-Britannian tiedustelupalvelun salainen agentti James Bond oli jälleen virantoimituksessa, tällä kertaa Lähi-Idässä, ja jahtaamassa pahamaineista terroristijohtaja Mohammed Ali ben Abbas Bengali ben Hassania. Eräänä iltana Hassanin turvamiehet yhyttivät Bondin kykkimästä heidän tukikohtansa viereisestä pusikosta. Tällöin Bond yritti paeta loikkaamalla jopa Jevgeni Pljuštšenkonkin kateelliseksi saavalla kolmoissalchowilla viereisen muurin yli.
Hyppy kuitenkin tavanomaisuudesta poiketen epäonnistui, Bond lensi ruman näköisesti maahan (solisluu meni sijoiltaan) ja vartijat käskyttivät hänet mukaansa aseillaan uhaten. Mohammed Ali ben Abbas Bengali ben Hassan ei ole eilisen teeren poika, joka olisi alkanut älynystyrät syyhyten suunnitella The Incredible Machine –tyyppistä keinoa, kuten Bondia laskeutumassa köyden varassa haialtaaseen, ohjaamattomassa helikopterissa, myrkkykäärmealtaassa tai veden alle sukkeluksiin painuvassa häkissä. Hän tiedosti Bondin epärehellisille bisneksille aiheuttaman uhan useita muita Bondin likvidoimisessa aiemmin epäonnistuneita kollegoitaan paremmin.
Hassanin ratkaisu oli seuraava: Bondin kädet sidottiin vahvalla kettingillä, samoin jalat. Hänet sijoitettiin polvilleen kasvot seinää vasten ja viisi Hassanin hampaisiin asti aseistautuneista turvamiehistä ampui Bondia lähietäisyydeltä yläselän ja pään alueelle Lee-Enfieldin .303 British (7,7 x 56 mm R) –kaliiperisilla pulttilukkokivääreillä useita kertoja. ”Näin helppoa se on, kun sen osaa”, ilmoitti Mohammed Ali ben Abbas Bengali ben Hassan julkisuuteen antamassaan videossa.
Alternate ending 5
Jack Bauer on 24 tunnin urakkansa loppusuoralla, nitistänyt 459 vihollista johtohahmoineen ja saavuttanut terroristien asentaman 2 Mt vetypommin dallasilaisen liikerakennuksen kellarista. Bauerin onnistuu kuin onnistuukin saada laitteen uloin kuori auki nähdäkseen siihen asennettu viittä sekuntia näyttävä aikalaskuri, hallintapaneeli ja legendaariset vihreä, sininen sekä punainen johto.
Hikikarpalot otsalohkoaan pitkin valuen Jack Bauer ottaa povitaskustaan Leathermanin ja valmistautuu katkaisemaan johtoja kojeesta. Odottamattomasti aika-avaruusjatkumo tekeekin tepposensa, eikä Bauer onnistu taitavista televisiokameraleikkauksista huolimatta suorittamaan operaatiota ajoissa ja vetypommi räjähtää surmaten hänen itsensä lisäksi välittömästi noin 2 500 000 ihmistä Dallasin koko metropolialueella. Lisäksi noin 3 000 000 ihmistä vammautui ja osapuilleen 75 % heistä menehtyi saamiinsa vammoihin seuraavien kahden vuoden kuluessa. ”Ei mennyt nyt ihan putkeen Jackilta”, kommentoi hänen esimiehensä CTU:n järjestämässä tiedotustilaisuudessa.
Alternate ending 6
Helsinkiläisessä As Oy Pihlajakadussa tapahtuu kummia. Kellarikerroksessa oli välejään selvittelemässä taloyhtiön asukkaat Kari Taalasmaa ja Noora Autio, kun paikalle sattui kuin ihmeen kaupalla muuan Ismo Laitela sekunnilleen sillä hetkellä, kun neiti Autio oli kertomassa herra Taalasmaalle jotain todella tärkeää. Oman kertomansa mukaan herra Laitela uteli, oliko mahdollisesti keskeyttänyt jotain ilmaannuttuaan äkkiarvaamatta paikalle.
Pihlajakadulla vuosikausia asunut ja aina tärkeiden asioiden kerrontahetkellä sattuneisiin keskeytyksiin vihdoin viimein suivaantunut herra Taalasmaa pyysi ystävällisesti herra Laitelaa painumaan vittuun (myöskin todella nopeasti), jotta he saisivat keskusteltua neiti Aution kanssa tärkeän asiansa halki juuri kyseisellä hetkellä. Ismo teki työtä käskettyä ja näin ollen asioiden selvittelemistä ei tarvinnutkaan odottaa n. 20 jaksoa.
tiistaina, kesäkuuta 03, 2008
maanantaina, kesäkuuta 02, 2008
Syväluotaava kannanotto maahanmuuttopolitiikkaan II
Minua hieman harmittaa ”varastaa” toisten kolumnistien jo käsittelemiä aiheita, mutta olenhan sivunnut tätäkin aihetta jatkuvasti. Samoissa vesissä pyörimiseltä ei oikein voi välttyä, mikäli jakaa samat mielenkiinnon kohteet muutamien tunnettujen raapustelijoiden kanssa. On myös mahdollista, että edes pari ihmistä saa kirjoittamiseni ansiosta itselleen uutta tärkeää tietoa, ja tällöin olisin todella onnellinen.
Kyseessähän on jälleen kerran vanha tuttu aihe, jota ei edelleenkään uskalleta ottaa laajaan julkiseen keskusteluun poliittisesti korrektin ilmapiirin vuoksi, vaikka sitä se todella vaatisi. Tästä aiheesta ei kerrassaan millään rohjeta käynnistää puolueettomia ja realistisia tutkimuksia. Edes yksi ja onneksi runsaasti huomiotakin saanut mies tosin käsittelee näitä asioita avoimesti ja niiden oikeilla nimillä. Samalla hän raporti muidenkin maiden epäkohtia osviitaksi siitä, mikä meitä saattaa tulevaisuudessa kohdata nykyisellä politiikallamme. Tämä mies on Jussi Halla-aho.
Kuten moni nokkela jo osasikin arvata, on kyseessä useiden Eurooppaan virtaavien kansojen todelliset integraatiomahdollisuudet omaan yhteiskuntaamme uskonnolliset, kulttuurilliset ynnä muut seikat puolueettomasti huomioon ottaen. Lähestulkoon kaikki tähän aiheeseen liittyvä, jota saatte Helsingin Sanomista lukea, on niin kaunisteltua tekstiä, ettei sitä voi suurin surminkaan katsoa objektiiviseksi, kuten kunnon journalismin tulisi olla etenkin tällaista aihetta koskien.
Kyseinen aviisi on edelleen melko vahvasti kulttuurinrikastamismyönteisessä maineessa ja toimittajien henkilökohtaisia blogeja, samoin kuin tavan artikkeleita, lukiessa tähän mielipiteeseen on helppo yhtyä. En päivittele tällä kertaa kovin kummoisesti sitä, kuinka muutamien kulttuurien edustajat syyllistyvät puolueettomien tilastojen mukaan silmiinpistävän suureen prosentuaaliseen määrään Suomessa tehdyistä rikoksista. Olen tällä hetkellä kiinnostuneempi siitä, mistä tämä voisi ainakin osittain johtua. Tästä saadaan implisiittisesti vedettyä johtopäätöksiä siitä, kuinka mahdollista monikulttuurisuusintoilijoiden haaveileman harmonian saavuttaminen tosiasiassa on, ja kenen tulisi tämän idyllin vuoksi joustaa omista elintavoistaan. Vai tulisiko kenenkään?
Suurin osa aikaansa seuraavasta kansasta tietänee Halla-ahon ja hänen bloginsa Scriptan, joka käsittelee pääasiassa monikulttuuristumisen varjopuolia. Mies ei ole tietyn kansanosan keskuudessa häävissä maineessa, koska osaa vastapuolestaan, useimmiten kulttuurinrikastuttamisintoilijoista, poiketen perustella väitteensä rationaalisesti tilastoja, logiikkaa ja faktoja käyttäen. Sekös ”vastapuolen” sappea kiehauttaa, kun toisella on ottaa väitteidensä tueksi mustaa valkoisella.
Yleensä siinä vaiheessa esiin kaivetaan rasistikortit, syytetään suomalaisia samanlaisista teoista, kerrotaan suomalaisten maastamuutosta Ruotsiin 1960-luvulla ja muuta perinteistä vasta-argumentinpoikasta. Poliittisesti korrektia ilmapiiriä koetetaan ylläpitää keinolla millä hyvänsä. Konsepti vain vaikuttaa melkoiselta korttitalolta ja odotan sen murtumista kuin kuuta nousevaa. Tämä ilmapiiri ja rasistiksi leimatuksi tulemisen pelko estävät edelleen puhumasta monista ajankohtaisista ja tärkeistä asioista riittävän avoimesti.
Hauskinta ilmiössä on se, että virallisia lähteitä apuna käyttämällä toteen näytettävien faktojen toteaminen on rasismia. Itse asiassa ryhmien nimien mainitseminen on jo rasismia, koska siinä lokeroidaan ihmiset etnisin perustein. Kenties seuraavaksi lysteintä on, että vain tiettyjen etnisten ryhmien arvosteleminen tai kaltoin kohteleminen on rasismia. Kun suomalainen lyö somalialaista, on kyseessä rasistinen teko. Kun somalialainen lyö suomalaista, kyseessä ei ole rasistinen teko, vaan marginaalitapaus tai muuten vähäteltävä asia.
Kun suomalainen ilmoittaa kiihkoilematta faktoin perusteltavissa olevan totuuden siitä, kuinka suomalaisten ja Suomessa asuvien ulkomaalaisten rikosepäiltyjen määrässä 10 000 kansalaista kohden on ollut viimeisen 10 vuoden aikana n. 400-500 kappaleen ero viimeksi mainittujen ”hyväksi”, on se rasismia. Jos totean tässä nyt ulkoministeriön tilastoa hyväksi käyttäen, että vuonna 2005 27,0 % maassamme tapahtuneista raiskauksista oli ulkomaalaisperäisten tekemiä, olen rasisti ja hyvä jos en natsi siihen kaupan päälle.
Niin, jäljelle jäävät 73%, eli huikea enemmistö olivat toki suomalaista syntyperää edustavia ihmisiä, mutta minusta onkin varsin relevanttia mainita, että ulkomaalaisperäisiä oli koko väestöstämme tuolloin 2,2 %. Faktaa löytyy tästäkin. Voivatko Suomen kansalaiset aivan käsi sydämellä väittää olevansa täysin tyytyväisiä maassamme näiltä osin vallitsevaan tilanteeseen ja julkisen keskustelun tasoon? Minusta se on itse asiassa lähes olematonta verrattuna siihen mittakaavaan missä sitä tulisi käydä. Haluaisin nähdä Jussi Halla-ahon, Matti Vanhasen, Tarja Filatovin ja Astrid Thorsin saman pöydän ääressä keskustelemassa.
Työvoimapula-asiaa koskien pitää vielä kertoa muuan uutisesta, jonka mukaan ”Suomi tarvitsee työvoimapulaa paikkaamaan 1,8 miljoonaa maahanmuuttajaa vuoteen 2020 mennessä”. Uutisessa todetaan mm. seuraavaa: ”Jotta vanhushuoltosuhde pysyisi nykyisellään, pitäisi Suomeen muuttaa vuosittain noin 140 000 työikäistä ihmistä. Vuoteen 2020 mennessä työikäisiä maahanmuuttajia pitäisi olla 1,8 miljoonaa. [...] Syvimmillään pudotus on vuonna 2013, jolloin maasta katoaa lähes 25 000 työikäistä. Sama kehitys jatkuu Tilastokeskuksen ennusteen mukaan vuoteen 2033 asti”, mainitsee lehtiartikkeli, mutta millä pystytään varmistamaan maahanmuuttajien nykyinen työllistymisaste huomioon ottaen se, että esimerkiksi vuonna 2013 kaikki nämä 25 000 työelämästä poistuvaa saadaan tällöin korvattua kyllin ammattitaitoisilla ulkomaalaissyntyisillä huippuosaajilla, lisäksi kyseisenä vuonna valmistuvien suomalaisnuorten lisäksi?
Väitän, että mikäli maahanmuuttajien lähtömaat pysyvät tuolloin samoina kuin nykyään, joudutaan kulloisenkin työpaikkamäärän täyttämiseksi vastaanottamaan monta kymmentä tuhatta maahanmuuttajaa enemmän. Tämän teorian mukaisesti vuotuisten 140 000 työikäisen maahanmuuttajan saamiseksi kokonaismäärän tulee olla kymmeniä tuhansia suurempi ja olen suhteellisen varma, etteivät Suomen resurssit mitenkään riitä tähän. Jo tätä nykyään usein ohitettava fakta on vuotuisen maahanmuuttajamäärän heikko integraatio sekä yhteiskunnallisesti että kulttuurillisesti. Tällähän on tietenkin positiivinen korrelaatio siihen, kuinka maahanmuuttajien määrä on jo nykyäänkin aivan liian suuri, mutta se on vihonviimeinen asia, jonka monikulttuurisuusintoilijat suostuisivat myöntämään. Asiaan ei vaikuta se, että sen saa muutamien faktojen avulla osoitettua todeksi. Onneksi integraatio-ongelmaa ei tyystin ohiteta, mutta sille annetaan täysin väärät syyt.
En ole syyttä ollut vuosia huolissani suomalaisten alhaisesta syntyvyydestä. Nykyinen absoluuttinen syntyvyys ei ole ongelman varsinainen ydin vaan se, millainen se on nykyisten suurten ikäluokkien syntymävuosiin (1940-1960-luvut) verrattuna. Jälkiviisaus on parhainta viisautta, mutta ”huipputeknologisen supervaltiomme” aikaansaaminen saattoi hyvinkin olla melkoinen karhunpalvelus, koska huolimatta paljon mainostetusta työvoimapulasta, ei sähköasennuksen professoria vaatimattomampi koulutus tuota jatkossa alan työpaikkaa. Työssäoppiminen on asia, jota arvostetaan maassamme aivan liian vähän.
Jussi Halla-aho tuosta huoltosuhdeasiasta jo kirjoittikin. Hänen mukaansa muutamaan tuhanteen islamilaisesta kulttuurista saapuvaan maahanmuuttajaan kuuluu ensinnäkin huomattava osa useita lapsia tekeviä naisia, jotka ovat sosiaalietuuksia nauttivina kotiäiteinä yhtä lailla huollettavia kuin eläkeläiset, joita maahanmuuttajien tulisi korvata työelämässä. Naisen synnyttämät viitisen lasta ovat lähes 20 vuotta niin ikään huollettavia, eli sen sijaan, että hänen kaltaisensa maahanmuuttajat parantaisivat huoltosuhdetta, käy täysin päinvastoin niin kauan, kun jok’ikinen heistä ei ole työelämään täysin valmis. On naiivia olettaa, että jokainen vuonna 2013 maahamme kuka mistäkin muuttavasta 25 000 ihmisestä on täysin työelämään valmis levyseppähitsaaja, LVI-asentaja, lakimies, CNC-koneistaja, hammaslääkäri tai ruotsin opettaja.
Asiasta pärekoppaan. Rauhan uskontona mainostetun Islamin profeetta Mohammad ilmoittaa Koraanissa (4:24) expressis verbis, että vihollisen naisia tulee kohdella kuin sotasaalista ja että heitä sopii käyttää myös seksuaalisesti hyväkseen. Koraani määrää myös sen, että ellei nainen pysty raiskaustapauksessa esittämään neljää miestodistajaa, syytetty vapautuu, mutta nainen itse tuomitaan haureudesta. Seksuaalinen kanssakäyminen siis myönnetään, mutta syyllinen jätetään tuomitsematta aivan kuin akti samanaikaisesti myös kiellettäisiin todisteiden puutteessa.
Otapa tästä sitten selvää. Australian eräs auktoritäärisimmistä muslimeista, mufti (islamilaista lakia tulkitseva juristi) Sheik Taj Din al-Hilali, otti ja piti syksyllä 2006 Sydneyssä puheen, jossa tätä aihepiiriä sivuttiin melko reippaasti. Sheik Taj Din al-Hilalin mukaan ”raiskauksista on 90-prosenttisesti naisen vastuulla, koska naisella on viettelyn aseet. Nainen ottaa vaatteensa pois, lyhentää niitä, flirttailee, meikkaa, puuteroi ja lähtee kadulle - Jumala meitä varjelkoon - leikittelemään. Ja sitten tulee armoton tuomari ja antaa 65 vuotta vankeutta.”
Näinpä siis Australiassa, mutta huomattavasti lähempänäkin ollaan pelottavan paljon samoilla linjoilla, sillä Oslon yliopiston sosiaaliantropologian professori Unni Wikan loihe taannoin lausumahan, että viettelevästi pukeutuneet naiset ovat osasyyllisiä Norjan jengiraiskauksiin. "Norjalaisnaisten on ymmärrettävä, että elämme monikulttuurisessa yhteiskunnassa, ja sopeuduttava siihen", sanoi hän.
Minä ymmärrän tämän niin, että kulttuuri-integraatiossa olisi yhä tarmokkaammin jatkettava samaan suuntaan kuin viime vuosina, eli osapuoli, joka toiseen kulttuuriin sopeutuu, on alkuperäiskansa. On siis suomalaisnaisten vika tulla muslimimiesten raiskaamiksi, koska he eivät ole sopeutuneet monikulttuurisen yhteiskunnan asettamiin haasteisiin tutustumalla siihen, mitä Koraani sanoo asiasta ja käyttämällä mahdollisimman peittäviä vaateparsia. Tarvinneeko edes erikseen mainita, että soisin asian olevan hieman eri tavalla.
Afganistanilainen mies tuomittiin 20 vuoden vankeuteen raiskattuaan ja hakattuaan muuan hänelle salakuljetettua naista (rautalangasta: vastoin naisen tahtoa), sekä tapettuaan tämän pienen lapsen. Nainen itse puolestaan sai neljän vuoden vankeusrangaistuksen aviorikoksesta ja kotoa karkaamisesta. Abdul Qayumin, Nangarharin maakunnan syyttäjän, mielestä nainen pääsi vähällä: "Jos oma vaimoni lähtee torille ilman lupaani, tapan hänet. Tämä on meidän kulttuurimme."
Todella mainiota, että tällaista kulttuuria ollaan integroimassa Suomeenkin oikein olan takaa. ”Maassa maan tavalla” –periaatteen on todettu jo monta kertaa olevan kuopattu länsimaalaisessa yhteiskunnassa. Suomea edelleenkin paljon runsaammin maahanmuuttajia hamstranneessa Ruotsissa on jo tapahtunut viime vuosina lukuisia muslimien kunniamurhia, kun muslimityttö on mennyt tekemään sen virheen, että tavannut alkuperäisväestöön kuuluvan pojan. Kaipa näistäkin tapauksista ollaan tekijöille asianmukaiset tuomiot jaettu, mutta länsimaalaisen ihmisen silmin moinen – sanotaaan se suoraan – barbarismi aiheuttaa tasa-arvoon tähtäävään sivilisaatioomme ikävän särön.
Samanaikaisesti, kun Suomenkin yllä leijuu moinen uhka, julistaa Helsingin Sanomien ilmetty feministitoimittaja Katja Martelius blogissaan, kuinka ”samalla, kun ihmisoikeusjärjestöt huolestuvat suuresta määrästä naisia, joita miehet täällä rutiininomaisesti tappavat ja hakkaavat, kaikille kelpaa yhtä painavaksi vasta-argumentiksi marginaalinen naisten harjoittama väkivalta.”
Taas vaihteeksi on eräältä kiihkoilijalta puurot ja vellit sekaisin. Naisten tappaminen, sen pahemmin kuin pahoinpiteleminenkään, ei ole suomalaismiehille rutiininomaista toimintaa tai mitenkään sidoksissa kulttuuriimme tai etenkään geneettiseen perimäämme. Suomalainen mies ei ole sen hanakampi tappamaan naisia kuin miehiä.
Suomalaisen miehen humalassa suorittama murha ei ole sen enempää rutinoitunutta kansallisurheilua kuin somalialaisen selvin päin suorittama valkoihoisen naisen raiskaus. Martelius julistaa Suomea hyvin naisvihamieliseksi valtioksi juuri tuon miesten oletetun rutiininomaisen naisten lahtaamisen johdosta. Toinen pääpointti hänellä on se, kuinka naiset joutuvat taajaan seksuaalisen häirinnän kohteeksi jopa niinkin rajulla tavalla kuin tuijotuksen kohteeksi joutumalla.
En ymmärrä, kuinka aikuiset naiset eivät ymmärrä sen olevan miehille täysin luonnollista ja (valitettavan) usein vieläpä melko lailla hallitsemattomissa oleva reaktio. Käsiksi käyminen on toki asia erikseen, mutta mikäli sitä harrastetaan vähänkään seksuaalisessa mielessä, on siitä vihamielisyys kaukana. Kuulostaa julmalta, mutta ei mies koskisi naiseen pitkällä tikullakaan, jos vihaisi tätä - saatika, että haluaisi paritella. Hyväksyttävää se ei missään nimessä ole, jos nainen ei sitä itse halua ja kokee itsemääräämisoikeuttaan loukatuksi.
Aihe on siis tärkeä, mutta lähestymistapa niin miesvihamielinen ja hyökkäävä, että se syö ison osan uskottavuuspohjasta. Marteliuksen mainitsema ”marginaalinen naisten harjoittama väkivalta” voi olla usein käytetty vasta-argumentti, mutta minun nähdäkseni vuosikausia, aivan viime hetkiin asti, mediassa melko lailla olankohautuksella ohitettu asia. No, joka tapauksessa kolumnini äärifeminismistä kertoo oman kantani ”Suomen naisvihamielisyyteen” melko selkokielisesti.
Maahanmuuttokielteisten ainesten kitkeminen on veteen piirretty viiva. Kuten moneen kertaan todettua, on kulttuurinrikastuttamismyönteisten byrokraattien pyrkimyksenä luoda Suomeen suvaitsevainen ilmapiiri kitkemällä pois kaiken maahanmuuttokielteisen tai edes terveellä tavalla sitä kritisoivan ”ääriaineksen”. Tälle linjalle lähdettäessä ei tarvitse kohta tehdä muuta kuin kirjoittaa blogiinsa tai foorumille, että ”minusta humanitaarinen maahanmuutto ei välttämättä ole hyvä keino” ja sanktiota paukahtaa. Hyvä jos ei raastupaan joudu.
Tässä on kokoelma yhtä ja toista mielenkiintoista. Vaikka useat pitävät moista blogia provokatiivisena ja subjektiivisena, ovat sinne linkitetyt uutiset täysin muokkaamattomia ja näin ollen relevantteja tietolähteitä. Aihepiiriksi on vain valittu syntyperäisiin suomalaisiin kohdistettujen rasististen rikosten kerääminen yhteen paikkaan hämmästeltäviksi.
Kyllä, suomalaisiksi kutsuttuun kansaan – jossain määrin jopa etniseen ryhmään – kohdistuvat rikokset ovat rasistisia rikoksia, jos toinen osapuoli edustaa jotain toista etnistä ryhmää. Tätä monikulttuurisuusihannoitsijat eivät vain valitettavasti suostu ymmärtämään, koska he ovat asettautuneet niin selvästi maahanmuuttajien puolelle, etteivät uskottavuutensa vuoksi kykene muuttamaan julkista kantaansa.
Siinä olisi taas tarjolla faktaa halukkaille. Sitä voi joko ymmärtää, olla ymmärtävinään tai sulkea silmänsä selkeällä kielellä ilmaistulle tekstille syyttäen sitä suoltavaa rasistiksi ja jatkaen pumpulilinnoissa elelemistä ja täydellisestä monikulttuurisesta harmoniasta haaveilua. Minä sen sijaan olen entistä vakuuttunempi, että mitä fundamentalistisempina Eurooppaan integroitumista yrittävät islamilaisryhmät pysyvät, sitä selkeämpää on, ettei näitä kahta kulttuuria ole yksinkertaisesti tarkoitettu elämään samoilla sijoilla. Olen lisäksi täysin vakuuttunut, että monikulttuurisuuden ilosanomaa avosylin suoltava kukkahattutätikin tykkäisi huonoa, mikäli muslimijoukko raiskaisi hänet vuoron perään perustellen tekoaan koraanin käskyllä ja auktoritääristen muftien hyväksynnällä.
Suosittelen vilpittömästi lukemaan (ja ymmärtämään) seuraavat kolumnit:
http://www.halla-aho.com/scripta/monikulttuurisuus_ja_nainen.html
http://www.halla-aho.com/scripta/ruotsalaisia_madonlukuja.html
http://www.halla-aho.com/scripta/maahanmuutto_koostuu_ihmisista.html
http://www.halla-aho.com/scripta/sitran_raportista.html
Myönnettäköön, että Halla-aholla on monien mielestä liiankin hyökkäävä tyyli ottaa asioita esille, mutta minun nähdäkseni hänen väitteensä ovat poikkeuksetta faktoihin perustuvia ja näin ollen pienellä vaivannäöllä todeksi osoitettavia. Samaa ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa useista ns. vastapuolen edustajista, joiden on tämänhetkisten asianhaarojen vallitessa hyvin hankala löytää väittellensä faktapohjaista tukea.
Minusta rasismia on se, jos eri etnisistä ryhmistä esittää perättömiä väitteitä halventavassa mielessä. ”Ruotsalaiset ovat homoja” on perätön väite, mutta halventavana sitä voidaan pitää niin kauan, kun homoseksuaalisuutta pidetään halveksuttavana. Minun näkemykseni mukaisesti kaikki homoksi haukkuminen on ainoastaan perättömiä väittämiä niin kauan kun se ei pidä paikkaansa.
”Afganistanilaiset ovat raiskaajia” on yleistämistä koko kansanryhmää kohtaan ja perätön sekä halventava väite – näin ollen rasistinen herjaus. ”Vuonna 2005 1296 irakilaissyntyistä maahanmuutajaa koko heidän 3267 kappaleen Suomessa asuvasta kokonaismäärästään oli syytettynä rikoksesta” ei ole perätön väite, ei itseisarvoisesti halvenna ainakaan enempää kuin toteamus ”Suomalaiset ovat pirun kovia juomaan viinaa”, eikä näin ollen ole minun mielestäni rasismia.
Se on faktoin perusteltavissa oleva toteamus. Olen todella surullinen, kun niin monet eivät voi tätä käsittää. ”Suomalaiset ovat pirun kovia juomaa viinaa” leimaa koko kansanryhmää siinä missä toteamus ”Afganistanilaiset ovat raiskaajia”, jota todella moni pitäisi rasistisena herjauksena, toisin kuin ensinnä mainittua, joka on keinoista parhain kansakuntamme syyllistämiseen.
”En tarkoita nyt pelkästään niitä maahanmuuttajia vaan myös tiedotusvälineissä ja politiikassa äänessä olevia tiedostajia (tyyppiä Unni Wikan), joille itse raiskaukset eivät ole lähimainkaan yhtä suuri ongelma kuin ne ulkomaalaisiin kohdistuvat asenteet, joita raiskauksista käyty asianmukainen keskustelu voisi synnyttää.”
Halla-aho kiteyttää asian ytimen. Alkuperäiskansan uhreilla ei ole niinkään väliä – pääasia, ettei ilmapiiri muutu tulevaisuudessa enää yhtään maahanmuuttokielteisemmäksi asianmukaisen, objektiivisen ja rationaalisen keskustelun seurauksena.
Kyseessähän on jälleen kerran vanha tuttu aihe, jota ei edelleenkään uskalleta ottaa laajaan julkiseen keskusteluun poliittisesti korrektin ilmapiirin vuoksi, vaikka sitä se todella vaatisi. Tästä aiheesta ei kerrassaan millään rohjeta käynnistää puolueettomia ja realistisia tutkimuksia. Edes yksi ja onneksi runsaasti huomiotakin saanut mies tosin käsittelee näitä asioita avoimesti ja niiden oikeilla nimillä. Samalla hän raporti muidenkin maiden epäkohtia osviitaksi siitä, mikä meitä saattaa tulevaisuudessa kohdata nykyisellä politiikallamme. Tämä mies on Jussi Halla-aho.
Kuten moni nokkela jo osasikin arvata, on kyseessä useiden Eurooppaan virtaavien kansojen todelliset integraatiomahdollisuudet omaan yhteiskuntaamme uskonnolliset, kulttuurilliset ynnä muut seikat puolueettomasti huomioon ottaen. Lähestulkoon kaikki tähän aiheeseen liittyvä, jota saatte Helsingin Sanomista lukea, on niin kaunisteltua tekstiä, ettei sitä voi suurin surminkaan katsoa objektiiviseksi, kuten kunnon journalismin tulisi olla etenkin tällaista aihetta koskien.
Kyseinen aviisi on edelleen melko vahvasti kulttuurinrikastamismyönteisessä maineessa ja toimittajien henkilökohtaisia blogeja, samoin kuin tavan artikkeleita, lukiessa tähän mielipiteeseen on helppo yhtyä. En päivittele tällä kertaa kovin kummoisesti sitä, kuinka muutamien kulttuurien edustajat syyllistyvät puolueettomien tilastojen mukaan silmiinpistävän suureen prosentuaaliseen määrään Suomessa tehdyistä rikoksista. Olen tällä hetkellä kiinnostuneempi siitä, mistä tämä voisi ainakin osittain johtua. Tästä saadaan implisiittisesti vedettyä johtopäätöksiä siitä, kuinka mahdollista monikulttuurisuusintoilijoiden haaveileman harmonian saavuttaminen tosiasiassa on, ja kenen tulisi tämän idyllin vuoksi joustaa omista elintavoistaan. Vai tulisiko kenenkään?
Suurin osa aikaansa seuraavasta kansasta tietänee Halla-ahon ja hänen bloginsa Scriptan, joka käsittelee pääasiassa monikulttuuristumisen varjopuolia. Mies ei ole tietyn kansanosan keskuudessa häävissä maineessa, koska osaa vastapuolestaan, useimmiten kulttuurinrikastuttamisintoilijoista, poiketen perustella väitteensä rationaalisesti tilastoja, logiikkaa ja faktoja käyttäen. Sekös ”vastapuolen” sappea kiehauttaa, kun toisella on ottaa väitteidensä tueksi mustaa valkoisella.
Yleensä siinä vaiheessa esiin kaivetaan rasistikortit, syytetään suomalaisia samanlaisista teoista, kerrotaan suomalaisten maastamuutosta Ruotsiin 1960-luvulla ja muuta perinteistä vasta-argumentinpoikasta. Poliittisesti korrektia ilmapiiriä koetetaan ylläpitää keinolla millä hyvänsä. Konsepti vain vaikuttaa melkoiselta korttitalolta ja odotan sen murtumista kuin kuuta nousevaa. Tämä ilmapiiri ja rasistiksi leimatuksi tulemisen pelko estävät edelleen puhumasta monista ajankohtaisista ja tärkeistä asioista riittävän avoimesti.
Hauskinta ilmiössä on se, että virallisia lähteitä apuna käyttämällä toteen näytettävien faktojen toteaminen on rasismia. Itse asiassa ryhmien nimien mainitseminen on jo rasismia, koska siinä lokeroidaan ihmiset etnisin perustein. Kenties seuraavaksi lysteintä on, että vain tiettyjen etnisten ryhmien arvosteleminen tai kaltoin kohteleminen on rasismia. Kun suomalainen lyö somalialaista, on kyseessä rasistinen teko. Kun somalialainen lyö suomalaista, kyseessä ei ole rasistinen teko, vaan marginaalitapaus tai muuten vähäteltävä asia.
Kun suomalainen ilmoittaa kiihkoilematta faktoin perusteltavissa olevan totuuden siitä, kuinka suomalaisten ja Suomessa asuvien ulkomaalaisten rikosepäiltyjen määrässä 10 000 kansalaista kohden on ollut viimeisen 10 vuoden aikana n. 400-500 kappaleen ero viimeksi mainittujen ”hyväksi”, on se rasismia. Jos totean tässä nyt ulkoministeriön tilastoa hyväksi käyttäen, että vuonna 2005 27,0 % maassamme tapahtuneista raiskauksista oli ulkomaalaisperäisten tekemiä, olen rasisti ja hyvä jos en natsi siihen kaupan päälle.
Niin, jäljelle jäävät 73%, eli huikea enemmistö olivat toki suomalaista syntyperää edustavia ihmisiä, mutta minusta onkin varsin relevanttia mainita, että ulkomaalaisperäisiä oli koko väestöstämme tuolloin 2,2 %. Faktaa löytyy tästäkin. Voivatko Suomen kansalaiset aivan käsi sydämellä väittää olevansa täysin tyytyväisiä maassamme näiltä osin vallitsevaan tilanteeseen ja julkisen keskustelun tasoon? Minusta se on itse asiassa lähes olematonta verrattuna siihen mittakaavaan missä sitä tulisi käydä. Haluaisin nähdä Jussi Halla-ahon, Matti Vanhasen, Tarja Filatovin ja Astrid Thorsin saman pöydän ääressä keskustelemassa.
Työvoimapula-asiaa koskien pitää vielä kertoa muuan uutisesta, jonka mukaan ”Suomi tarvitsee työvoimapulaa paikkaamaan 1,8 miljoonaa maahanmuuttajaa vuoteen 2020 mennessä”. Uutisessa todetaan mm. seuraavaa: ”Jotta vanhushuoltosuhde pysyisi nykyisellään, pitäisi Suomeen muuttaa vuosittain noin 140 000 työikäistä ihmistä. Vuoteen 2020 mennessä työikäisiä maahanmuuttajia pitäisi olla 1,8 miljoonaa. [...] Syvimmillään pudotus on vuonna 2013, jolloin maasta katoaa lähes 25 000 työikäistä. Sama kehitys jatkuu Tilastokeskuksen ennusteen mukaan vuoteen 2033 asti”, mainitsee lehtiartikkeli, mutta millä pystytään varmistamaan maahanmuuttajien nykyinen työllistymisaste huomioon ottaen se, että esimerkiksi vuonna 2013 kaikki nämä 25 000 työelämästä poistuvaa saadaan tällöin korvattua kyllin ammattitaitoisilla ulkomaalaissyntyisillä huippuosaajilla, lisäksi kyseisenä vuonna valmistuvien suomalaisnuorten lisäksi?
Väitän, että mikäli maahanmuuttajien lähtömaat pysyvät tuolloin samoina kuin nykyään, joudutaan kulloisenkin työpaikkamäärän täyttämiseksi vastaanottamaan monta kymmentä tuhatta maahanmuuttajaa enemmän. Tämän teorian mukaisesti vuotuisten 140 000 työikäisen maahanmuuttajan saamiseksi kokonaismäärän tulee olla kymmeniä tuhansia suurempi ja olen suhteellisen varma, etteivät Suomen resurssit mitenkään riitä tähän. Jo tätä nykyään usein ohitettava fakta on vuotuisen maahanmuuttajamäärän heikko integraatio sekä yhteiskunnallisesti että kulttuurillisesti. Tällähän on tietenkin positiivinen korrelaatio siihen, kuinka maahanmuuttajien määrä on jo nykyäänkin aivan liian suuri, mutta se on vihonviimeinen asia, jonka monikulttuurisuusintoilijat suostuisivat myöntämään. Asiaan ei vaikuta se, että sen saa muutamien faktojen avulla osoitettua todeksi. Onneksi integraatio-ongelmaa ei tyystin ohiteta, mutta sille annetaan täysin väärät syyt.
En ole syyttä ollut vuosia huolissani suomalaisten alhaisesta syntyvyydestä. Nykyinen absoluuttinen syntyvyys ei ole ongelman varsinainen ydin vaan se, millainen se on nykyisten suurten ikäluokkien syntymävuosiin (1940-1960-luvut) verrattuna. Jälkiviisaus on parhainta viisautta, mutta ”huipputeknologisen supervaltiomme” aikaansaaminen saattoi hyvinkin olla melkoinen karhunpalvelus, koska huolimatta paljon mainostetusta työvoimapulasta, ei sähköasennuksen professoria vaatimattomampi koulutus tuota jatkossa alan työpaikkaa. Työssäoppiminen on asia, jota arvostetaan maassamme aivan liian vähän.
Jussi Halla-aho tuosta huoltosuhdeasiasta jo kirjoittikin. Hänen mukaansa muutamaan tuhanteen islamilaisesta kulttuurista saapuvaan maahanmuuttajaan kuuluu ensinnäkin huomattava osa useita lapsia tekeviä naisia, jotka ovat sosiaalietuuksia nauttivina kotiäiteinä yhtä lailla huollettavia kuin eläkeläiset, joita maahanmuuttajien tulisi korvata työelämässä. Naisen synnyttämät viitisen lasta ovat lähes 20 vuotta niin ikään huollettavia, eli sen sijaan, että hänen kaltaisensa maahanmuuttajat parantaisivat huoltosuhdetta, käy täysin päinvastoin niin kauan, kun jok’ikinen heistä ei ole työelämään täysin valmis. On naiivia olettaa, että jokainen vuonna 2013 maahamme kuka mistäkin muuttavasta 25 000 ihmisestä on täysin työelämään valmis levyseppähitsaaja, LVI-asentaja, lakimies, CNC-koneistaja, hammaslääkäri tai ruotsin opettaja.
Asiasta pärekoppaan. Rauhan uskontona mainostetun Islamin profeetta Mohammad ilmoittaa Koraanissa (4:24) expressis verbis, että vihollisen naisia tulee kohdella kuin sotasaalista ja että heitä sopii käyttää myös seksuaalisesti hyväkseen. Koraani määrää myös sen, että ellei nainen pysty raiskaustapauksessa esittämään neljää miestodistajaa, syytetty vapautuu, mutta nainen itse tuomitaan haureudesta. Seksuaalinen kanssakäyminen siis myönnetään, mutta syyllinen jätetään tuomitsematta aivan kuin akti samanaikaisesti myös kiellettäisiin todisteiden puutteessa.
Otapa tästä sitten selvää. Australian eräs auktoritäärisimmistä muslimeista, mufti (islamilaista lakia tulkitseva juristi) Sheik Taj Din al-Hilali, otti ja piti syksyllä 2006 Sydneyssä puheen, jossa tätä aihepiiriä sivuttiin melko reippaasti. Sheik Taj Din al-Hilalin mukaan ”raiskauksista on 90-prosenttisesti naisen vastuulla, koska naisella on viettelyn aseet. Nainen ottaa vaatteensa pois, lyhentää niitä, flirttailee, meikkaa, puuteroi ja lähtee kadulle - Jumala meitä varjelkoon - leikittelemään. Ja sitten tulee armoton tuomari ja antaa 65 vuotta vankeutta.”
Näinpä siis Australiassa, mutta huomattavasti lähempänäkin ollaan pelottavan paljon samoilla linjoilla, sillä Oslon yliopiston sosiaaliantropologian professori Unni Wikan loihe taannoin lausumahan, että viettelevästi pukeutuneet naiset ovat osasyyllisiä Norjan jengiraiskauksiin. "Norjalaisnaisten on ymmärrettävä, että elämme monikulttuurisessa yhteiskunnassa, ja sopeuduttava siihen", sanoi hän.
Minä ymmärrän tämän niin, että kulttuuri-integraatiossa olisi yhä tarmokkaammin jatkettava samaan suuntaan kuin viime vuosina, eli osapuoli, joka toiseen kulttuuriin sopeutuu, on alkuperäiskansa. On siis suomalaisnaisten vika tulla muslimimiesten raiskaamiksi, koska he eivät ole sopeutuneet monikulttuurisen yhteiskunnan asettamiin haasteisiin tutustumalla siihen, mitä Koraani sanoo asiasta ja käyttämällä mahdollisimman peittäviä vaateparsia. Tarvinneeko edes erikseen mainita, että soisin asian olevan hieman eri tavalla.
Afganistanilainen mies tuomittiin 20 vuoden vankeuteen raiskattuaan ja hakattuaan muuan hänelle salakuljetettua naista (rautalangasta: vastoin naisen tahtoa), sekä tapettuaan tämän pienen lapsen. Nainen itse puolestaan sai neljän vuoden vankeusrangaistuksen aviorikoksesta ja kotoa karkaamisesta. Abdul Qayumin, Nangarharin maakunnan syyttäjän, mielestä nainen pääsi vähällä: "Jos oma vaimoni lähtee torille ilman lupaani, tapan hänet. Tämä on meidän kulttuurimme."
Todella mainiota, että tällaista kulttuuria ollaan integroimassa Suomeenkin oikein olan takaa. ”Maassa maan tavalla” –periaatteen on todettu jo monta kertaa olevan kuopattu länsimaalaisessa yhteiskunnassa. Suomea edelleenkin paljon runsaammin maahanmuuttajia hamstranneessa Ruotsissa on jo tapahtunut viime vuosina lukuisia muslimien kunniamurhia, kun muslimityttö on mennyt tekemään sen virheen, että tavannut alkuperäisväestöön kuuluvan pojan. Kaipa näistäkin tapauksista ollaan tekijöille asianmukaiset tuomiot jaettu, mutta länsimaalaisen ihmisen silmin moinen – sanotaaan se suoraan – barbarismi aiheuttaa tasa-arvoon tähtäävään sivilisaatioomme ikävän särön.
Samanaikaisesti, kun Suomenkin yllä leijuu moinen uhka, julistaa Helsingin Sanomien ilmetty feministitoimittaja Katja Martelius blogissaan, kuinka ”samalla, kun ihmisoikeusjärjestöt huolestuvat suuresta määrästä naisia, joita miehet täällä rutiininomaisesti tappavat ja hakkaavat, kaikille kelpaa yhtä painavaksi vasta-argumentiksi marginaalinen naisten harjoittama väkivalta.”
Taas vaihteeksi on eräältä kiihkoilijalta puurot ja vellit sekaisin. Naisten tappaminen, sen pahemmin kuin pahoinpiteleminenkään, ei ole suomalaismiehille rutiininomaista toimintaa tai mitenkään sidoksissa kulttuuriimme tai etenkään geneettiseen perimäämme. Suomalainen mies ei ole sen hanakampi tappamaan naisia kuin miehiä.
Suomalaisen miehen humalassa suorittama murha ei ole sen enempää rutinoitunutta kansallisurheilua kuin somalialaisen selvin päin suorittama valkoihoisen naisen raiskaus. Martelius julistaa Suomea hyvin naisvihamieliseksi valtioksi juuri tuon miesten oletetun rutiininomaisen naisten lahtaamisen johdosta. Toinen pääpointti hänellä on se, kuinka naiset joutuvat taajaan seksuaalisen häirinnän kohteeksi jopa niinkin rajulla tavalla kuin tuijotuksen kohteeksi joutumalla.
En ymmärrä, kuinka aikuiset naiset eivät ymmärrä sen olevan miehille täysin luonnollista ja (valitettavan) usein vieläpä melko lailla hallitsemattomissa oleva reaktio. Käsiksi käyminen on toki asia erikseen, mutta mikäli sitä harrastetaan vähänkään seksuaalisessa mielessä, on siitä vihamielisyys kaukana. Kuulostaa julmalta, mutta ei mies koskisi naiseen pitkällä tikullakaan, jos vihaisi tätä - saatika, että haluaisi paritella. Hyväksyttävää se ei missään nimessä ole, jos nainen ei sitä itse halua ja kokee itsemääräämisoikeuttaan loukatuksi.
Aihe on siis tärkeä, mutta lähestymistapa niin miesvihamielinen ja hyökkäävä, että se syö ison osan uskottavuuspohjasta. Marteliuksen mainitsema ”marginaalinen naisten harjoittama väkivalta” voi olla usein käytetty vasta-argumentti, mutta minun nähdäkseni vuosikausia, aivan viime hetkiin asti, mediassa melko lailla olankohautuksella ohitettu asia. No, joka tapauksessa kolumnini äärifeminismistä kertoo oman kantani ”Suomen naisvihamielisyyteen” melko selkokielisesti.
Maahanmuuttokielteisten ainesten kitkeminen on veteen piirretty viiva. Kuten moneen kertaan todettua, on kulttuurinrikastuttamismyönteisten byrokraattien pyrkimyksenä luoda Suomeen suvaitsevainen ilmapiiri kitkemällä pois kaiken maahanmuuttokielteisen tai edes terveellä tavalla sitä kritisoivan ”ääriaineksen”. Tälle linjalle lähdettäessä ei tarvitse kohta tehdä muuta kuin kirjoittaa blogiinsa tai foorumille, että ”minusta humanitaarinen maahanmuutto ei välttämättä ole hyvä keino” ja sanktiota paukahtaa. Hyvä jos ei raastupaan joudu.
Tässä on kokoelma yhtä ja toista mielenkiintoista. Vaikka useat pitävät moista blogia provokatiivisena ja subjektiivisena, ovat sinne linkitetyt uutiset täysin muokkaamattomia ja näin ollen relevantteja tietolähteitä. Aihepiiriksi on vain valittu syntyperäisiin suomalaisiin kohdistettujen rasististen rikosten kerääminen yhteen paikkaan hämmästeltäviksi.
Kyllä, suomalaisiksi kutsuttuun kansaan – jossain määrin jopa etniseen ryhmään – kohdistuvat rikokset ovat rasistisia rikoksia, jos toinen osapuoli edustaa jotain toista etnistä ryhmää. Tätä monikulttuurisuusihannoitsijat eivät vain valitettavasti suostu ymmärtämään, koska he ovat asettautuneet niin selvästi maahanmuuttajien puolelle, etteivät uskottavuutensa vuoksi kykene muuttamaan julkista kantaansa.
Siinä olisi taas tarjolla faktaa halukkaille. Sitä voi joko ymmärtää, olla ymmärtävinään tai sulkea silmänsä selkeällä kielellä ilmaistulle tekstille syyttäen sitä suoltavaa rasistiksi ja jatkaen pumpulilinnoissa elelemistä ja täydellisestä monikulttuurisesta harmoniasta haaveilua. Minä sen sijaan olen entistä vakuuttunempi, että mitä fundamentalistisempina Eurooppaan integroitumista yrittävät islamilaisryhmät pysyvät, sitä selkeämpää on, ettei näitä kahta kulttuuria ole yksinkertaisesti tarkoitettu elämään samoilla sijoilla. Olen lisäksi täysin vakuuttunut, että monikulttuurisuuden ilosanomaa avosylin suoltava kukkahattutätikin tykkäisi huonoa, mikäli muslimijoukko raiskaisi hänet vuoron perään perustellen tekoaan koraanin käskyllä ja auktoritääristen muftien hyväksynnällä.
Suosittelen vilpittömästi lukemaan (ja ymmärtämään) seuraavat kolumnit:
http://www.halla-aho.com/scripta/monikulttuurisuus_ja_nainen.html
http://www.halla-aho.com/scripta/ruotsalaisia_madonlukuja.html
http://www.halla-aho.com/scripta/maahanmuutto_koostuu_ihmisista.html
http://www.halla-aho.com/scripta/sitran_raportista.html
Myönnettäköön, että Halla-aholla on monien mielestä liiankin hyökkäävä tyyli ottaa asioita esille, mutta minun nähdäkseni hänen väitteensä ovat poikkeuksetta faktoihin perustuvia ja näin ollen pienellä vaivannäöllä todeksi osoitettavia. Samaa ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa useista ns. vastapuolen edustajista, joiden on tämänhetkisten asianhaarojen vallitessa hyvin hankala löytää väittellensä faktapohjaista tukea.
Minusta rasismia on se, jos eri etnisistä ryhmistä esittää perättömiä väitteitä halventavassa mielessä. ”Ruotsalaiset ovat homoja” on perätön väite, mutta halventavana sitä voidaan pitää niin kauan, kun homoseksuaalisuutta pidetään halveksuttavana. Minun näkemykseni mukaisesti kaikki homoksi haukkuminen on ainoastaan perättömiä väittämiä niin kauan kun se ei pidä paikkaansa.
”Afganistanilaiset ovat raiskaajia” on yleistämistä koko kansanryhmää kohtaan ja perätön sekä halventava väite – näin ollen rasistinen herjaus. ”Vuonna 2005 1296 irakilaissyntyistä maahanmuutajaa koko heidän 3267 kappaleen Suomessa asuvasta kokonaismäärästään oli syytettynä rikoksesta” ei ole perätön väite, ei itseisarvoisesti halvenna ainakaan enempää kuin toteamus ”Suomalaiset ovat pirun kovia juomaan viinaa”, eikä näin ollen ole minun mielestäni rasismia.
Se on faktoin perusteltavissa oleva toteamus. Olen todella surullinen, kun niin monet eivät voi tätä käsittää. ”Suomalaiset ovat pirun kovia juomaa viinaa” leimaa koko kansanryhmää siinä missä toteamus ”Afganistanilaiset ovat raiskaajia”, jota todella moni pitäisi rasistisena herjauksena, toisin kuin ensinnä mainittua, joka on keinoista parhain kansakuntamme syyllistämiseen.
”En tarkoita nyt pelkästään niitä maahanmuuttajia vaan myös tiedotusvälineissä ja politiikassa äänessä olevia tiedostajia (tyyppiä Unni Wikan), joille itse raiskaukset eivät ole lähimainkaan yhtä suuri ongelma kuin ne ulkomaalaisiin kohdistuvat asenteet, joita raiskauksista käyty asianmukainen keskustelu voisi synnyttää.”
Halla-aho kiteyttää asian ytimen. Alkuperäiskansan uhreilla ei ole niinkään väliä – pääasia, ettei ilmapiiri muutu tulevaisuudessa enää yhtään maahanmuuttokielteisemmäksi asianmukaisen, objektiivisen ja rationaalisen keskustelun seurauksena.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)