Linjaus

Valaistuin ja alan tästä lähtien kannattaa huomattavasti avoimempaa maahanmuuttopolitiikkaa. On jo lähtökohtaisesti vallan absurdi ajatus, että eurooppalaiset hyvinvointivaltiot paitsi pitävät huolta omien kansalaistensa toimeentulosta, työllistymisestä sekä sosiaaliturvajärjestelmästä, myös pitävät yllä ylettömän tiukkaa turvapaikkajärjestelmää näiden toissijaisten asioiden turvaamiseksi.

Jatkoa ajatellen toivoisin, että kiintiöpakolaisten määrää lisättäisiin nykyisestä noin 750 henkilöstä vähintään 2000 kappaleeseen. Olisi myös toivottavaa, että Astrid Thorsin ehdottama lakimuutos yksittäisiin paikkakuntiin kohdistuvasta maahanmuuttajien/pakolaisten/turvapaikanhakijoiden pakkosijoittamisesta ratifioitaisiin välittömästi.

On myös järjetöntä, että nykyään raiskaajia, murhaajia ja törkeisiin pahoinpitelyihin syyllistyviä rangaistaan häpeilemättä jopa ehdottomalla vankeusrangaistuksella. Myös ehdollinen vankeusrangaistus on väkivallalla höystettyyn raiskaamiseen syyllistyneelle henkilölle aivan liian tyly rangaistus, sillä väistämättä tekijän maine asuinyhteisössä sekä tuttavapiirissä tahriintuu rikosrekisterimerkinnän johdosta.

Näitä järjettömiä tuomioita langettavat tahot eivät ole lainkaan tulleet ajatelleeksi sitä, että millainen taloudellinen katastrofi sakkorangaistuksesta saattaakaan koitua väkivaltaiselle raiskaajalle, jolla saattaa hyvinkin olla entuudestaan asuntolainasta lähtien välttämättömiä kuluja. Minusta niin ikään henkirikoksiin syyllistyvät pitäisi päästää tästä lähtien vain nimellisellä päiväsakkojen määrällä, koska ehdoton vankeusrangaistus on julmaa ihmisoikeuksien loukkaamista ja yksilönvapauden rajoittamista.

Luitko oikeasti tähän asti? Otahan tuosta tuoppi kuravettä ja silli.

Hetero(valta)kulttuurista ja seksuaalivähemmistöistä

Tässäpä saman tien aika pitkälti suoraa jatkoa edelliseen pläjäykseen.

Seksuaalivähemmistöjen tilanteen kanssa vauhtiin päästyä on nimittäin hyvä heittää lisää puita uuniin ja jatkaa. Viime viikon Maria!-ohjelmassa juontaja Jani Toivola puhui suurimmaksi osaksi ihan kelpo asiaa, mutta minun tasa-arvokäsitystä vastaan sotii olla yhtä huomionhakuinen kuin hän tai Saarikosken Akuliina. Olisi kaikkien kannalta järkevintä keskittyä vain omaan olemiseensa ja ottaa toiset huomioon omina itsenänsä. Suurta osaa väestöstä tähän ei tietenkään saa noin vain kammettua.

Nykyään vikaa kuitenkin on vähemmistöissä itsessäänkin, koska käynnissä on jatkuva myönteisten mielipiteiden vaatiminen enemmistöltä. Minusta kaikkien pitäisi tulla toimeen perustamatta vähemmistöille erikseen palvelupisteitä, mediaa ja pitämättä erikseen homokiintiöitä siellä sun täällä. Tuo syrjinnän toitottaminen ja ajoittainen marttyyriksi heittäytyminen ei ole välttämättä ollenkaan oiva keino itse asian auttamiseksi, vaikka TV-tuotantoyhtiöt ja media reagoivatkin ahkerasti. Ruikutus käy jo monen pohjimmiltaan suvaitsevaisen ihmisen korville ja saattaa aiheuttaa ei-toivotun vastareaktion.

Syrjinnästä puheenollen Akuliina ei ole ainoa, joka halveksuu valloilla olevaa heterokulttuuria. Moni heteroseksuaalikin saattaa tuntea hyljeksintää vähemmistöjen taholta ja tällöin puhutaan jälleen positiivisesta syrjinnästä.

Vastakkainen mielipide tuosta vähemmistöstatuksen alleviivaamisesta löytyy paljon parjatulta Iltalehden keskustelupalstalta, aiheesta "Syrjitäänkö Suomessa seksuaalivähemmistöjä?"

Eivät homot sitä enempää "toitota" omasta elämästään, saman verran kuin heterotkin. Seksuaalisuus on vain yksi osa-alue elämässä.

Voidaanhan ajatella, että heteroseksuaalisuudesta toitotetaan jatkuvasti siten, että lehdet pursuavat heteroparisuhdetta koskevia tutkimuksia ja haastatteluita sekä niihin liittyviä joutavanpäiväisiä analyysejä. Mikäli ihmissuhdeasioihin keskittyvän aikakauslehden palstalle eksyy stoori homoparista, on asia huomioitu jotenkin erityisesti.

Jari Sillanpää tai Ricky Martin nimittäin kertovat avoimesti homoseksuaalisuudestaan. Ei ketään kiinnosta, jos minä kertoisin kaikille todella estottoman avoimesti heteroseksuaalisuudestani. Tätä avoimuutta ja rohkeaa esiinmarssia korostetaan erityisesti, koska tottahan on, että he haluavat toimia rohkaisevana esimerkkinä niille, jotka salaavat seksuaalisuuttaan. Näin se asia vain kuitenkin on ja tuskin kovin radikaalisti muuttuu. Heteroita kun kuitenkin sattuu olemaan sen verran reilu enemmistö, ja vastaavasti aktivisteja, joita nämä pienetkin nyanssit häiritsevät, on häviävän pieni vähemmistö.

Tästä huolimatta olisi kieltämättä mielenkiintoista, mikäli Iltalehden sivulta löytyvää Sofian sohva -palstaa selaillessa eteen tulisi täysin ennalta ilmoittamatta homoparin seksiongelmien ruodintaa. Näinhän asia ei ole. Homoseksuaalit on "eristetty" tällaisen julkisen palstan ulkopuolelle omille pienille keskustelufoorumeilleen. Samanvertaisten homopareja koskevien parisuhdekysymysten ujuttaminen palstalle ainakin säväyttäisi.

Ei sitä tiedä, vaikka se edistäisi vähitellen tasa-arvokehitystäkin. Etenkin vanhoilliset olisivat kauhuissaan. Viikonlopun iltapäivälehdet jäisivät kaupan hyllyyn, mikäli ne tulvisivat jutun juurta homojen seksikokemuksista. Poloisten kukkahattujen järkyttyneet ilmeet kassojen välittömässä läheisyydessä ainakin olisivat nautinnollinen näky.

Todelliset aktivistit tosin ovat sitä mieltä, että seksuaalivähemmistöjä sorretaan tasan niin kauan kun kirkko ei heitä suoraan hyväksy, eikä adoptio-oikeutta myönnetä. Kaikissa asioissa ei tultane koskaan saavuttamaan täydellistä tasa-arvoa tai edes konsensusta.

Sinnikkäistä yrityksistä huolimatta näiden aktivistien olisi syytä ymmärtää tämä asia ja keskittyä vain elämään omana itsenään. Oman vähemmistöstatuksensa alleviivaaminen on nimittäin selvästi aiheuttanut vastareaktioita heteroenemmistön keskuudessa.

Aika validi poiminta Iltalehden keskusteluista on tämäkin:

Ongelma lienee siinä että kyseinen ryhmä ihmisiä ei voi sietää sellaisia jotka heistä eivät pidä - se on punainen vaate tälle ryhmälle ja ensimmäisenä huudetaan syrjintää.

Hei hei hellurei, vapaassa yhteiskunnassa on myös ilmaisunvapaus meillä jotka emme jaksa kuunnella joka tuutista tulevaa "Ooh, homous on ihanaa. Olemme parempia ihmisiä kuin te ja haluamme erikoisvapauksia ja kiintiöitä!"

Maahanmuuttajien kanssa toteutuu ajoittain tismalleen sama efekti, mutta eipä mennä siihen nyt. Kysymys "Syrjitäänkö Suomessa seksuaalivähemmistöjä?" on tosin totuttuun tapaan tarkoitushakuisesti asetettu. Olisihan asian voinut esittää niinkin, että "Eikös seksuaalivähemmistöillä olekin Suomessa moneen muuhun maahan verrattuna aika hyvät oltavat?"

Mahdottoman hyvä loppukaneetti syrjittyjen poloisten voivottelulle onkin tässä:

Kysymys voisi olla, että ketä vittu kiinnostaa, ei tässä nyt jaksa koko ajan tuntea jotain kollektiivista syyllisyyttä milloin minkäkin vähemmistön takia. Milloin itkee joku maahanmuuttaja tai milloin seksuaalivähemmistöön kuuluva. Itse pyrin kohtelemaan reilusti kaikkia, enkä jaksa ottaa vastuuta kaikkien idioottien tai punaniskojen sekoiluista.

Minulla ainakin on puhdas omatunto, koska kohtelen kaikkia tasavertaisesti mihinkään ominaisuuteen katsomatta niin kauan kun he eivät tee ilkeyttä, kohdista minuun jonkun ominaisuuteni vuoksi negatiivisia/paikkansapitämättömiä ennakko-odotuksia tai syrji aiheetta.

Radikaalista anarkismista ja hetero(valta)kulttuurista

Tiedä häntä miksi, mutta vietin lähestulkoon koko sunnuntai-illan lukien kaikenlaista jännää mm. seksuaalianarkismista, seksuaalivähemmistöjen tilanteesta ja yleisestä suhtautumisesta vallitsevaan tilanteeseen. Vierailin jopa Lepakkolaakson keskustelupalstalla katselemassa, mitä mieltä siellä ollaan Marja-Sisko Aallosta ja hänen tarinastaan. Sitä en kuitenkaan tässä käsittele.

Olen mahdollisesti maininnut jo aiemminkin jossain yhteydessä nokkelasta nuoresta naisesta, Akuliina Saarikoskesta, TV 1:n ajankohtaisohjelmien toimituspäällikkö, tai tämän tiedon mukaan ulkomaantoimittaja, Jyrki Saarikosken tyttärestä. Akuliinan taustoista voi lukea edellisen artikkelin lisäksi täältä. Lyhykäisyydessään jutun juoni tuntuu kuitenkin olevan se, että missä ikinä on konfliktia, hässäkkää, pahennusta ja epäkorrektiutta, on siellä myös Akuliina.

Isukin titteli on eittämättä auttanut häntä saamaan äänensä useaa keskivertoa mielipiteiden ilmaisijaa paremmin kuuluviin. Tästä hänelle sietää olla kateellinen, mutta varsinaisesta ulosannista voi olla monta mieltä. Hänessä kiteytyy ääri-ihminen lähes joka asiassa - jopa omien mielipiteiden ristiriitaisuudessa toistensa kanssa. Mahtaneeko paskantaa lavuaariin ja pestä kätensä vessanpytyssä ihan vain normien tuhoamisen vuoksi. Sekasortoa!

Akuliina on vienyt edustamansa homoseksuaalisen vähemmistön asioiden ajamisen astetta radikaalimmaksi ja olisi valmis aloittamaan ihmisten systemaattisen ohjaamisen homoseksuaaleiksi. Niin ikään hän haluaisi Suomeen konfliktia ja heterokulttuurin tuhoamista. Ensimmäisenä hävitettävien ainesten listalla on luonnollisesti heteromies, josta hänellä ei ole ensimmäistäkään hyvää asiaa sanottavanaan.

Myönnän, että olen joissain asioissa hänen kanssaan samoilla linjoilla, mutta suurimmassa osassa asioista kuin ihmeen kaupalla täysin eri mieltä. Korkeintaan minä kaipaan välillä jotain räväkkyyttä ja kunnon toimia politiikkaan. Positiivisessa ja kaikkia hyödyttävässä mielessä tosin. Heterokulttuurin murskaamisen lisäksi hän haluaisi avata valtiomme rajat, jotta ihmisiä saisi tulla ja mennä täysin rajoittamattomasti. Jopa rikollinen toiminta yhteiskunnassa pärjäämiseksi olisi hänen ihanneyhteiskunnassaan sallittua.

Jos heterokulttuuri olisi likimain tuhottu, rajat olleet auki toistakymmentä vuotta ja valtiomuoto konfliktien sävyttämä anarkia - vähintään yövartijavaltio - olisi mielenkiintoista tietää, että kuinka kukaan tulisi toimeen. Myöskin olisi mukava tietää ihmisten keskimääräinen eliniänodote, bruttokansantuote ja vuotuinen väestönkasvuprosentti. Olisiko ihmisten lisääntyminen pelkästään koeputkihedelmöityksen tai miespuolisten siitosorien varassa? Tämä ei käy ilmi hänen haastatteluistaan tai kirjoituksistaan.

Täysin hallitsemattomaan maahanmuuttoon liittyy kenties hänen absurdein teesinsä: Maahanmuuttajilla tulisi olla välittömästi rajojen sisäpuolelle astuttuaan täysi mahdollisuus esittää vaatimuksia jopa konfliktin turvin. Kantaväestön tulisi siis kaiketi olla täysin vastikkeetta nöyriä sekä avokätisiä maahamme tulevia kohtaan ja nostaa heitä jalustalle itseensä nähden. Tällä toimintamallilla olisi mielenkiintoista tietää, että kuinka kauan mikään elin, tuotantoyksikkö, tai jakeluverkosto pysyy pystyssä.

Lopputuloksena olisi nälänhätä, inflaatio, taloudellinen katastrofi, rikosaaltojen sarja, korruptio, sissijärjestöt ja lopulta sisällissota. Luulisi kosmopoliitin huomanneen tämän kiistattoman tosiseikan ihannoimastaan kolmannesta maailmasta. Zimbabwessa, Nigerissä, Angolassa tai Sri Lankassa asuvilla ei nimittäin ole kivaa edellä mainittujen olosuhteiden vuoksi ja siksi ko. maista ylipäätään pyrkii väkeä Eurooppaan. Inflaation, entistä korkeamman työttömyyden, kansainvälisen rikollisuuden, olemattoman huoltosuhteen, talouskatastrofin ja korruption estämiseksi maahanmuuttoa säännöstellään ja rajoitetaan. Tämän johdosta sitä tulisi kiristää entisestään tilanteen turvaamiseksi vielä tulevaisuudessakin.

"All I wanna do is - bang bang bang bang - take your money!"

Tällaisia terveisiä välittää Sri Lankasta Britanniaan sisällissotaa paennut tamilisissin tytär, musiikkimaailman tähtiartisti (Akuliinan mukaan, itse en ole koskaan kuullutkaan) M.I.A, Mathangi "Maya" Arulpragasam, jossain kappaleessaan.

"Poliittista viestiä - ja toiminnan avausta - ei voisi paremmin muotoilla: hyvästit protestanttiselle työetiikalle ja nöyryyttämisen maahanmuuttopolitiikalle - rajat auki ja rahat niille joille ne kuuluu!"

Näin tähän tuumii maailman melskeissä aivosolunsa nyrjäyttänyt, todellisuudentajunsa ja loogisen ajattelukykynsä kadottanut Akuliina Saarikoski. Jos hänellä nyt on koskaan moista terveeseen järkeen ja yksinkertaiseen matematiikkaan sekä historian tulkintaan perustuvaa päättelytaitoa ollutkaan. Olen satavarma siitä, että Aksullekin tulee tippa linssiin, kun toveri anarkisti tulee ja vie lompakon oman elämisensä rahoittamiseksi.

Skenaario: Akuliina käy hankkimassa ihanneyhteiskunnassaan ruokaa (kapitalistinen elintarvikeliike tuskin on toiminnassa), mutta kotimatkalla vastaan kävelee romaninainen, joka varastaa ruokakassin. Syynä hänellä on kova nälkä, koska anarkia on vienyt hänen toimeentulonsa. No, se on pätevä selitys, koska:

Ei ole relevanttia, onko teko laillinen vai laiton, kunhan se on perusteltu.

Näin on Akuliina itse aikoinaan järkeillyt. Alkuperäinen haastattelu on ollut Helsingin sanomien NYT-liitteessä, eikä minulla ole syytä epäillä kirjoittajan vääristelleen hänen sanomisiaan. Hän kääntyy siis 180 astetta ja käy uudestaan paikassa, josta saa ruokaa. Viimeiset rahat menevät sinne, eikä lisätienestejä ole tulossa, koska sosiaaliturvajärjestelmä on luhistunut ensimmäisenä uuden yhteiskuntamallin astuttua voimaan.

Kotimatkalla vastaan tulee toinen, entistäkin nälkäisempi sälli, joka on vieläpä varsin riuska. Akuliinallekin on jo tullut kova nälkä kävellessä. Kuka ratkaisee, että kummalla on kovempi nälkä ja kumpi on oikeutettu ruokakassiin? Ei ainakaan mikään auktoritäärinen virkamies, koska fasistipoliisi on lakkautettu. Käyttöön otetaan siis kenties väkivalta ja vahvempi voittaa. Akuliinan maha jää taas kurnimaan. Hänen täytyy siis vuorostaan koettaa varastaa ruokaa, jotta pysyy hengissä.

Onko tämä nyt ihan oikeasti toimiva järjestelmä verrattuna nykyiseen?