Onpas Helsingin sanomien etusivu kovasti täynnä mielenkiintoisia asioita. Eräs uutinen sen sijaan sisältää emämunauksen, koska toimittajat unohtivat muotoilla kysymyksen mieleisempään ja suotuisamman lopputuloksen tuottavaan muotoon.
Lapsenkin pitäisi ymmärtää, kuinka helppoa kansalaisten manipulointi median voimalla on. On aivan eri asia kysyä "Haluaisitko Suomeen lisää turvapaikanhakijoita?" vai "Pitäisikö työperäistä maahanmuuttoa lisätä vanhustenhoidon turvaamiseksi?" Kuten sanottua, kysymyksenasettelulla saadaan paljon aikaan, koska vaihtoehtoja ei ole kuin kyllä ja ei.
Ensimmäisessä ja lähempänä Helsingin sanomiin lipsahtanutta kysymyksenasettelua olevassa vaihtoehdossa ei-vastauksen vastaisi todennäköisesti 95 %. En tosin ihmettelisi, vaikka äänestystuloksia peukaloitaisiin jälkikäteen mielikuvien ja asenteiden muuttamiseksi. Johan tuo on nähty, että Suomen poliittinen eliitti tekee kaikkensa, jotta maahanmuuttajien hamstraaminen saa jatkua - mielellään vieläpä lisääntyä.
Kuinka voi olla mahdollista, että mistä tahansa keskustelusta sattumanvaraisesti poimitusta kymmenestä vastauksesta korkeintaan yksi on varovaisesti maahanmuuttoa puoltava loppujen ollessa sitä jyrkästi vastaan? Loput 9/10 olisivat valmiit antamaan maahanmuuttoministerille kenkää ja uudistamaan politiikkaa varsin radikaalisti.
Mistä kummasta tällaiset prosenttilukemat silti saadaan aikaiseksi? Ovatko maahanmuuttomyönteiset ihmiset harvinaisen hiljaista sakkia, mutta äänestelevät silti kärsivällisesti? Mikäpä syy heillä olisikaan pitää ääntä, koska asiat menevät heidän haluamallaan tavalla. Jos maahanmuuttopolitiikka joku kaunis päivä muutettaisiin astetta tiukemmaksi, alkaisivat hyysääjät pitämään aiempaa suurempaa älämölöä. Eivätkö he uskalla osallistua yhtä voimakkaasti keskusteluun, koska eivät keksi kantansa tueksi parempia perusteluita kuin sokean luottamuksen ministereiden sanaan?
Tyhmempikin tietää sen olevan argumenttina naurettava, mutta nimenomaan tyhmemmän ihmisen kannalle riittävä vakuus. Kyseessä on lähestulkoon uskon asia - ei rationaalisesti perusteltavan faktan. Uskovaiset odottavat kärsivällisesti heille kerrottujen tarinoiden perusteella Jeesuksen paluuta maan pinnalle. Niin ikään hyysääjät odottavat sitkeästi sitä päivää, kun maahanmuutosta on oikeasti kansantaloudellista hyötyä ja se ratkaisee kaikki työllisyyteen sekä muun maailman kriisipesäkkeisiin liittyvät ongelmat.
Miksikä sitten on hyödyllistä saada tasapainoa äänestystulokseen? Rivikansalaisesta on huojentavaa nähdä lähempänä 50-50-tilannetta olevat prosenttiluvut tällaisessa päivääpolttavassa kysymyksessä, koska tällöin voi ajatella maahanmuuton olevan todellisuutta myönteisempi. Näkyyhän niin moni suomalainen äänestäneen asian puolesta. Oikealla kysymyksenasettelulla tai viime kädessä kepulikonstilla tällainen salakavala asenteiden muokkaus onnistuu kuin onnistuukin.
Nuorisotutkimusverkoston tutkija Veronika Honkasalo pitää tutkijoiden velvollisuutena tasapainottaa keskustelun kielteistä sävyä. Meidän lauhkeassa Suomessa keskustelun todellinen ilmapiiri ja sävy ei saa näkyä. Moni ei tykkäisi terrori-iskusta Helsingin keskustaan, mutta keskusteluissa ei saa silti kiukustua, jottei asenneilmapiiri muutu nuivaksi.
Olen nyt tutkinut ja lukenut maahanmuuttoasioita sekä seurannut siitä seuranneita keskusteluita aktiivisesti monen monta vuotta, enkä vieläkään ymmärrä muutamaa asiaa. Hyvin yksinkertaisella matematiikalla käy ilmi, kuinka maahanmuuttajien nykyinen määrä sekä kvaliteetti ovat vain ja ainoastaan negatiivista taloudellemme. Miksi asioiden pitää olla tällä tavalla? Mikä perustavaa laatua oleva ja toivottavasti meidän kansamme etua tavoitteleva peruste päätöksille on?
Vaikka maahanmuutosta 100 % olisi työperäistä, olisi se Suomen kansalle negatiivinen asia. Tällöin meidän 200 000 (ja tuota pikaa ennusteiden mukaan jopa 300 000) työttömälle ei ainakaan riitä töitä. Onko tämän kaiken takana joku todella kiero ja kaukaa haettu kansainvälinen salajuoni, koska millään logiikalla koko maahanmuuttokysymyksestä ei saa irti rahtustakaan järkeä?
Kappas, 15.3.2010 21:55 äänestystulos on muuttunut siten, että 75 prosenttia 7959 vastanneesta on antanut Ei-äänen.
Päivitetäänpä vielä lopputulos 17.3.2010 klo 0:14. Ääniä annettiin yhteensä 17204 ja Ei-vaihtoehdon valitsi heistä 74 prosenttia. Kyllä tässä jälleen kerran melko suureen enemmistöön päästiin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste astrid thors. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste astrid thors. Näytä kaikki tekstit
tiistaina, maaliskuuta 16, 2010
sunnuntaina, tammikuuta 03, 2010
Ulkomaalaistaustaiset rikolliset karkotettava varoituksetta Suomesta lähtömaahansa
Annoin sormieni jäähtyä yön yli edellisiltaisen kirjoituksen jäljiltä ja se oli ihan hyvä ratkaisu. Muutaman videon katsottuani pistää kuitenkin taas vihaksi niin paljon, että on pakko kirjoittaa. Edellisessä tekstissäni kirjoitin siitä, millaisia esimerkkejä vaikkapa Maahanmuuttoviraston vuosikertomukseen voitaisiin ottaa haastateltavaksi. Katsastakaapa huviksenne parin vuoden takainen 45 minuuttia, jossa pari etevää moniosaajaa esittäytyy. Huomatkaa, että Maahanmuuttovirasto tunnettiin vielä tuohon aikaan, eli yli kolme vuotta sitten nimellä Ulkomaalaisvirasto.
En malta olla mainitsematta siitä, kuinka jotakuinkin 99 %, kylläkin todennäköisesti nuorien ihmisten kirjoittamissa, kommenteissa ollaan valmiita karkottamaan rikolliset takaisin lähtömaihinsa. Muistutan jo tässä vaiheessa ensimmäisen kerran siitä, että osa tapauksista on vieläpä rikoksenuusijoita. Kansan tahto on toisin sanottuna jälleen kerran mahdollisimman kaukana harjoitettavasta politiikasta, koska 18-vuotias YouTuben käyttäjä on itseään edustava Suomen kansalainen siinä missä yleisesti korkeammalle arvotettu 55-vuotias Sylvi. 17-vuotias nuori sen sijaan ei ole, koska hänellä ei ole äänioikeutta, jota kalastaa vaaleissa katteettomilla lupauksilla, mutta se on taas toinen tarina.
Maahan tullessa ja turvapaikan saatuaan vähintä, mitä voisi odottaa ja toivoa, on se, että tulija sitoutuu vaikkapa ihan kirjallisesti noudattamaan kyseisen maan lakeja ja tapoja rangaistuksen uhalla. Tämä seikka on mitä ilmeisimmin jäänyt tähdentämättä huomattavalle osalle tulijoista, koska heille tuntuu tulevan täytenä yllätyksenä se, että rikoksesta kiinni jäätyään joutuu lusimaan. No, mehän toki tiedämme, että Suomessa selviää raiskauksestakin useimmiten sakoilla ja ehdollisella.
Ohjelmassa haastatellut Ali ja Kebba ovat jopa kuitenkin joutuneet jopa vankilaan asti. Ali majailee siellä vieläpä toista kertaa. Hänen sanojensa mukaan ensimmäinen reissu oli niin lyhyt, ettei siitä vielä ottanut opikseen. Miekkosen asenne huomioiden häntä ei tarvitsisi enää meidän valtiossamme katsella. "Jos minua täällä näin kaltoin kohdellaan rikoksia tehtyäni, enkä saa kylliksi tukea itsekkäiltä suomalaisilta niin minähän lähden johonkin toiseen Euroopan maahan!" Alia yhteiskunta, eli sosiaaliviranomaiset, ei enää 18 ikävuoden täytyttyä elättänyt, joten ainoa keino oli lähteä rikollisille poluille.
"Raha loppu, on yksinäinen, ei oo mihinkään minne mennä ja on yksin vieraassa maassa, vieraassa kulttuurissa." Häiskä tuli Suomeen 9-vuotiaana, on tuolla hetkellä 23-vuotias, puhuu yllättävänkin sujuvaa suomea, mutta valtion lait sekä tavat eivät ole vielä tulleet tutuiksi. Niiltä osin maa on vieras, mutta muutoin miehen suusta tulee niin täyttä paskaa, että monen takapuoli katselisi kateellisena vierestä. Loppuhuipennuksena kaverilta irtoaa lausunto "kyllä nuorten rikoksentekijöiden pitäisi saada enemmän tukia." En tiedä tarkoittaako Ali tukea vai tukia (valtion avustuksia), mutta ainoa asia, jolla heitä voisi tukea, on menolippu.
Toinen mies eli Kebba on myös hauska tapaus. Mies istuskelee vankilassa, mutta sanoo näin: "en ole koskaan tehnyt... mikä se on... rikos." Sanaakin joutui hieman hakemaan, joten ehkei sen sisältökään ole selvillä. Todellinen syy hänen vankilassa ololleen on siis huumausainerikos.
Edelleenkin minä sanon sen, että niin sanotussa sopeuttamisvaiheessa jokainen oleskeluluvan saanut täytyy perehdyttää perinjuurin siihen, mikä on rikos ja laittaa allekirjoittamaan sopimus lakiemme noudattamisesta.
Molemmat vinkuivat päätöksestään hallinto-oikeuteen. Kyseisen elimen tulisi hoitaa päätökset kiireellisesti, mutta tuolloin Helsingissä keskimääräinen aika oli 6,1 kuukautta. Siinä ajassa ehtii kovasti tehdä uudenkin rikoksen, ellei ole päässyt vankilaan turvaan pahan suomalaisen yhteiskunnan syrjinnältä ja sen tarjoamilta epärehellisiltä houkutuksilta. Mikähän tässä menettelyssä mahtaa ottaa niin koville? Minä osaisin laatia yhden henkilön päätöksen vajaassa vartissa. Törkeä pahoinpitely (hyvässä lykyssä useampi) -> karkotus seuraavalla lennolla Mogadishuun/Kabuliin. Ei paluuoikeutta.
Nämä taparikolliset toden totta valittavat karkotuspäätöksestä hallinto-oikeuteen ja viivästyttävät tapauksensa käsittelyä sillä seurauksella, että voivat jatkaa epärehellistä elämää maassamme jopa kuukausia tai pahimmassa tapauksessa useita vuosia. Niin ikään ohjelmasta selviää, että ennen pitkää vain mitätön osa kaikista tapauksista päätyy karkotettaviksi. Ei yksikään maahanmuuttaja osaisi valittaa saamastaan päätöksestä, elleivät kukkahattutädit olisi tipat linsseissä neuvoneet tekemään näin. Kukaan ei ole kuitenkaan neuvonut heti kättelyssä, että mitä rikollisista puuhista seuraa.
Kyseessä on törkeitä ryöstöjä, törkeitä pahoinpitelyitä, seksuaalirikoksia ja lisäksi moni on rikoksenuusija. Esimerkiksi kahdeksasta ohjelmassa mainitusta hallinto-oikeuteen karkotuspäätöksestään valittaneesta kuutta epäiltiin ohjelman tekohetkellä uudesta rikoksesta, joita olivat varkaus, seksuaalirikos, pahoinpitely ja huumausainerikos. Kuinka kauan suomalaiset oikeasti aikovat kestää tällaista?
Harva suomalainen on maahanmuuttajataustaisia raiskaajia, pahoinpitelijöitä ja omaisuusrikollisia rikoksiin yllyttänyt. Harvaa voidaan terveen järjen mukaan katsoa millään muullakaan tavalla osasyyllisiksi näihin rikoksiin. Mitään tervettä järkeä näissä asioissa ei tosin tunnetusti ole ennenkään ollut ja vähemmistövaltuutettu on paras henkiö esimerkiksi. Tuolloinen viranhaltija, Rainer Hiltunen, kammoksuu sitä, millainen kohtalo täällä raiskaavia ja pahoinpiteleviä pohjoissomalialaisia saattaisi kotimaassaan karkotuksen jälkeen odottaa. Kyseessä on samoja asioita, joita he kohdistavat Suomessa kantaväestöön, joka on ottanut heidät osaksi yhteiskuntaansa. Sanomattakin on selvää, että Rainer Hiltunen vastusti kaikkia karkotuspäätöksiä, jotka Ulkomaalaisvirasto teki. Tämä käy ilmi ohjelmassa.
Minun päähäni ei kertakaikkiaan mahdu se, että julmia rikollisia säälitään ja hoivataan enemmän kuin uhreja. Suomalainen vankeinhoitojärjestelmä syö jatkuvasti varoja ja mikäpä olisikaan kansantaloudellisesti edullisempi tapa hoitaa rankaisu kuin lähettää syyllinen takaisin kotimaahansa. Epäilen joka tapauksessa vahvasti sitä, että siellä päässä olisi lynkkauskomitea odottamassa jokaista Suomesta tulevaa somalia. Miksi eivät pellet hoida maansa asioita kuntoon vaan tulevat tänne rötöstelemään? Onko Somalian väkivaltaisuus mennyt niin syvälle luihin ja ytimiin, että ihmisen pahoinpitelystä on tullut vuosien saatossa g*******nen e*********rre?
Haastatelluista poliisiviranomaisista aistii sen, mitä mieltä he ovat karkotusasiasta, mutta heidän kätensä ovat sidottuja niin kauan kun meillä on tällaiset vähemmistövaltuutetut ja muut sanelemassa ehtoja. Ehdot ovat säännönmukaisesti mahdollisimman epäedullisia suomalaisille, joiden verorahoista maksetaan ko. virkamiesten palkat. Poliisi teki 2005 yhteensä 136 karkotusesitystä, vähemmistövaltuutettu mitä todennäköisimmin vastusti niistä kaikkia, ulkomaalaisvirasto hyväksyi 71 ja hallinto-oikeus kumosi niitä siinä määrin, että ainoastaan 21 kappaletta toimeenpantiin.
Jos karkotus olisi ihan oikeasti seuraus maahanmuuttajan tekemästä rikoksesta, eikä ainoastaan äärimmäisen epätodennäköinen ja murto-osan kohdalla toteutuva prosessi, olisi se kenties toimiva pelote elää maassamme maan tavoilla.
Vielä pitää sanoa pari sanaa eräästä toisesta katsomastani videosta. Mitä helvetin paskaa tämä oikein on?
Pitipä se sekin päivä kokea, jolloin naispuoliselta poliisiviranomaiselta saa kuulla tuollaista puhetta maassa, jossa raiskauksesta selviää sakoilla, maksimissaan kahdella vuodella ehdollista ja lisäksi saattaa saada yhdyskuntapalvelua, mikäli käräjätuomari oikein hurjistuu. Nämä asiat selviää vaikkapa täältä. Eikä ole lisäksi väliä, vaikka uhreina olisi alaikäisiä lapsia. Kahteen osaan pilkotun ohjelman kakkososan suora linkki on toistaidottomille tässä.
Missähän kulttuureissa? Samapa se, mutta ei ainakaan täällä Suomessa. Tervetuloa vain sieltä basaarien varjosta, palmupuiden katveesta ja bongorumpujen paukkeesta tänne Suomeen, jossa raiskaus on rikos ja naisen sanoma ei myöskin tarkoittaa ei - äänenvoimakkuudesta riippumatta. Jos ei henkilö x sitä Suomeen asetuttuaan ymmärrä, olipa lähtömaa ja -kulttuuri sitten mikä hyvänsä, ei tuon oletetun tietämättömyyden tule antaa vaikuttaa ainakaan rikollisen kohteluun. Elekieli sun muu ei ratkaise tässä mitään.
Suomalaisessa kulttuurissa miesten kiusaaminen ja viekoittelu kuuluvat asiaan, kun ollaan porukalla iltaa viettämässä. Suomalaiset miehet tottuvat saamaan pakit jouduttuaan hyväksikäytetyiksi ja kokemaan tylyäkin kohtelua. Kyllähän se ja naisille langetettu etuoikeus käyttää miestä hyväkseen vituttaa, mutta näin asia vain on. Varsin oiva ja havainnollistava olikin tv-ryhmän tekemä oma dokumentti sopeuttamisohjelmaan sulautettavaksi. Saataisiinpa tuollaista materiaalia maahanmuuttokeskuksiin tulijoille näytettäväksi. Tämän sanoman puuttumisen myöskin Päivi Käri-Zein myöntää. Dokumenttihan tosin on vanha, joten ties vaikka tätä nykyään perehdytys toden totta on tehokkaampaa.
Mielenkiintoista tietoa tämä kaikki sinänsä oli ja selkeyttää kenties ulkomaalaistaustaisten raiskaajien ajatusmaailmaa. Se ei silti oikeuta tekoa meidän valtiossamme.
Nämä uutisdokumentit pitäisi antaa kaikkiin laitoksiin, kouluihin, virastoihin, tehtaisiin ja asemille pakolliseksi oppimateriaaliksi, jotta silmiä saataisiin pikkuhiljaa avattua todellisuudelle. Kukkahattutätien lempeiltä puheilta täytyy vihdoin viimein saada vietyä kaikki uskollisuuden rippeetkin, jotteivat vähäjärkisimmätkään enää hairahtuisi uskomaan sitä propagandalla kiillotettua kuvaa, jota meille koetetaan syöttää.
En malta olla mainitsematta siitä, kuinka jotakuinkin 99 %, kylläkin todennäköisesti nuorien ihmisten kirjoittamissa, kommenteissa ollaan valmiita karkottamaan rikolliset takaisin lähtömaihinsa. Muistutan jo tässä vaiheessa ensimmäisen kerran siitä, että osa tapauksista on vieläpä rikoksenuusijoita. Kansan tahto on toisin sanottuna jälleen kerran mahdollisimman kaukana harjoitettavasta politiikasta, koska 18-vuotias YouTuben käyttäjä on itseään edustava Suomen kansalainen siinä missä yleisesti korkeammalle arvotettu 55-vuotias Sylvi. 17-vuotias nuori sen sijaan ei ole, koska hänellä ei ole äänioikeutta, jota kalastaa vaaleissa katteettomilla lupauksilla, mutta se on taas toinen tarina.
Maahan tullessa ja turvapaikan saatuaan vähintä, mitä voisi odottaa ja toivoa, on se, että tulija sitoutuu vaikkapa ihan kirjallisesti noudattamaan kyseisen maan lakeja ja tapoja rangaistuksen uhalla. Tämä seikka on mitä ilmeisimmin jäänyt tähdentämättä huomattavalle osalle tulijoista, koska heille tuntuu tulevan täytenä yllätyksenä se, että rikoksesta kiinni jäätyään joutuu lusimaan. No, mehän toki tiedämme, että Suomessa selviää raiskauksestakin useimmiten sakoilla ja ehdollisella.
Ohjelmassa haastatellut Ali ja Kebba ovat jopa kuitenkin joutuneet jopa vankilaan asti. Ali majailee siellä vieläpä toista kertaa. Hänen sanojensa mukaan ensimmäinen reissu oli niin lyhyt, ettei siitä vielä ottanut opikseen. Miekkosen asenne huomioiden häntä ei tarvitsisi enää meidän valtiossamme katsella. "Jos minua täällä näin kaltoin kohdellaan rikoksia tehtyäni, enkä saa kylliksi tukea itsekkäiltä suomalaisilta niin minähän lähden johonkin toiseen Euroopan maahan!" Alia yhteiskunta, eli sosiaaliviranomaiset, ei enää 18 ikävuoden täytyttyä elättänyt, joten ainoa keino oli lähteä rikollisille poluille.
"Raha loppu, on yksinäinen, ei oo mihinkään minne mennä ja on yksin vieraassa maassa, vieraassa kulttuurissa." Häiskä tuli Suomeen 9-vuotiaana, on tuolla hetkellä 23-vuotias, puhuu yllättävänkin sujuvaa suomea, mutta valtion lait sekä tavat eivät ole vielä tulleet tutuiksi. Niiltä osin maa on vieras, mutta muutoin miehen suusta tulee niin täyttä paskaa, että monen takapuoli katselisi kateellisena vierestä. Loppuhuipennuksena kaverilta irtoaa lausunto "kyllä nuorten rikoksentekijöiden pitäisi saada enemmän tukia." En tiedä tarkoittaako Ali tukea vai tukia (valtion avustuksia), mutta ainoa asia, jolla heitä voisi tukea, on menolippu.
Toinen mies eli Kebba on myös hauska tapaus. Mies istuskelee vankilassa, mutta sanoo näin: "en ole koskaan tehnyt... mikä se on... rikos." Sanaakin joutui hieman hakemaan, joten ehkei sen sisältökään ole selvillä. Todellinen syy hänen vankilassa ololleen on siis huumausainerikos.
Edelleenkin minä sanon sen, että niin sanotussa sopeuttamisvaiheessa jokainen oleskeluluvan saanut täytyy perehdyttää perinjuurin siihen, mikä on rikos ja laittaa allekirjoittamaan sopimus lakiemme noudattamisesta.
Molemmat vinkuivat päätöksestään hallinto-oikeuteen. Kyseisen elimen tulisi hoitaa päätökset kiireellisesti, mutta tuolloin Helsingissä keskimääräinen aika oli 6,1 kuukautta. Siinä ajassa ehtii kovasti tehdä uudenkin rikoksen, ellei ole päässyt vankilaan turvaan pahan suomalaisen yhteiskunnan syrjinnältä ja sen tarjoamilta epärehellisiltä houkutuksilta. Mikähän tässä menettelyssä mahtaa ottaa niin koville? Minä osaisin laatia yhden henkilön päätöksen vajaassa vartissa. Törkeä pahoinpitely (hyvässä lykyssä useampi) -> karkotus seuraavalla lennolla Mogadishuun/Kabuliin. Ei paluuoikeutta.
Nämä taparikolliset toden totta valittavat karkotuspäätöksestä hallinto-oikeuteen ja viivästyttävät tapauksensa käsittelyä sillä seurauksella, että voivat jatkaa epärehellistä elämää maassamme jopa kuukausia tai pahimmassa tapauksessa useita vuosia. Niin ikään ohjelmasta selviää, että ennen pitkää vain mitätön osa kaikista tapauksista päätyy karkotettaviksi. Ei yksikään maahanmuuttaja osaisi valittaa saamastaan päätöksestä, elleivät kukkahattutädit olisi tipat linsseissä neuvoneet tekemään näin. Kukaan ei ole kuitenkaan neuvonut heti kättelyssä, että mitä rikollisista puuhista seuraa.
Kyseessä on törkeitä ryöstöjä, törkeitä pahoinpitelyitä, seksuaalirikoksia ja lisäksi moni on rikoksenuusija. Esimerkiksi kahdeksasta ohjelmassa mainitusta hallinto-oikeuteen karkotuspäätöksestään valittaneesta kuutta epäiltiin ohjelman tekohetkellä uudesta rikoksesta, joita olivat varkaus, seksuaalirikos, pahoinpitely ja huumausainerikos. Kuinka kauan suomalaiset oikeasti aikovat kestää tällaista?
Harva suomalainen on maahanmuuttajataustaisia raiskaajia, pahoinpitelijöitä ja omaisuusrikollisia rikoksiin yllyttänyt. Harvaa voidaan terveen järjen mukaan katsoa millään muullakaan tavalla osasyyllisiksi näihin rikoksiin. Mitään tervettä järkeä näissä asioissa ei tosin tunnetusti ole ennenkään ollut ja vähemmistövaltuutettu on paras henkiö esimerkiksi. Tuolloinen viranhaltija, Rainer Hiltunen, kammoksuu sitä, millainen kohtalo täällä raiskaavia ja pahoinpiteleviä pohjoissomalialaisia saattaisi kotimaassaan karkotuksen jälkeen odottaa. Kyseessä on samoja asioita, joita he kohdistavat Suomessa kantaväestöön, joka on ottanut heidät osaksi yhteiskuntaansa. Sanomattakin on selvää, että Rainer Hiltunen vastusti kaikkia karkotuspäätöksiä, jotka Ulkomaalaisvirasto teki. Tämä käy ilmi ohjelmassa.
Minun päähäni ei kertakaikkiaan mahdu se, että julmia rikollisia säälitään ja hoivataan enemmän kuin uhreja. Suomalainen vankeinhoitojärjestelmä syö jatkuvasti varoja ja mikäpä olisikaan kansantaloudellisesti edullisempi tapa hoitaa rankaisu kuin lähettää syyllinen takaisin kotimaahansa. Epäilen joka tapauksessa vahvasti sitä, että siellä päässä olisi lynkkauskomitea odottamassa jokaista Suomesta tulevaa somalia. Miksi eivät pellet hoida maansa asioita kuntoon vaan tulevat tänne rötöstelemään? Onko Somalian väkivaltaisuus mennyt niin syvälle luihin ja ytimiin, että ihmisen pahoinpitelystä on tullut vuosien saatossa g*******nen e*********rre?
Haastatelluista poliisiviranomaisista aistii sen, mitä mieltä he ovat karkotusasiasta, mutta heidän kätensä ovat sidottuja niin kauan kun meillä on tällaiset vähemmistövaltuutetut ja muut sanelemassa ehtoja. Ehdot ovat säännönmukaisesti mahdollisimman epäedullisia suomalaisille, joiden verorahoista maksetaan ko. virkamiesten palkat. Poliisi teki 2005 yhteensä 136 karkotusesitystä, vähemmistövaltuutettu mitä todennäköisimmin vastusti niistä kaikkia, ulkomaalaisvirasto hyväksyi 71 ja hallinto-oikeus kumosi niitä siinä määrin, että ainoastaan 21 kappaletta toimeenpantiin.
Jos karkotus olisi ihan oikeasti seuraus maahanmuuttajan tekemästä rikoksesta, eikä ainoastaan äärimmäisen epätodennäköinen ja murto-osan kohdalla toteutuva prosessi, olisi se kenties toimiva pelote elää maassamme maan tavoilla.
Vielä pitää sanoa pari sanaa eräästä toisesta katsomastani videosta. Mitä helvetin paskaa tämä oikein on?
"Mulle jää usein sellanen olo et onkstää ihminen mahtanu tietää et miten äärettömän ankara seksuaalirikoslaki täs maassa on?"
- Marja Vuento
rikosylikonstaapeli, Helsingin poliisi
Pitipä se sekin päivä kokea, jolloin naispuoliselta poliisiviranomaiselta saa kuulla tuollaista puhetta maassa, jossa raiskauksesta selviää sakoilla, maksimissaan kahdella vuodella ehdollista ja lisäksi saattaa saada yhdyskuntapalvelua, mikäli käräjätuomari oikein hurjistuu. Nämä asiat selviää vaikkapa täältä. Eikä ole lisäksi väliä, vaikka uhreina olisi alaikäisiä lapsia. Kahteen osaan pilkotun ohjelman kakkososan suora linkki on toistaidottomille tässä.
"Ei tarkoittaa monissa kulttuureissa kyllä."
- Päivi Käri-Zein
kulttuurikouluttaja
Missähän kulttuureissa? Samapa se, mutta ei ainakaan täällä Suomessa. Tervetuloa vain sieltä basaarien varjosta, palmupuiden katveesta ja bongorumpujen paukkeesta tänne Suomeen, jossa raiskaus on rikos ja naisen sanoma ei myöskin tarkoittaa ei - äänenvoimakkuudesta riippumatta. Jos ei henkilö x sitä Suomeen asetuttuaan ymmärrä, olipa lähtömaa ja -kulttuuri sitten mikä hyvänsä, ei tuon oletetun tietämättömyyden tule antaa vaikuttaa ainakaan rikollisen kohteluun. Elekieli sun muu ei ratkaise tässä mitään.
Suomalaisessa kulttuurissa miesten kiusaaminen ja viekoittelu kuuluvat asiaan, kun ollaan porukalla iltaa viettämässä. Suomalaiset miehet tottuvat saamaan pakit jouduttuaan hyväksikäytetyiksi ja kokemaan tylyäkin kohtelua. Kyllähän se ja naisille langetettu etuoikeus käyttää miestä hyväkseen vituttaa, mutta näin asia vain on. Varsin oiva ja havainnollistava olikin tv-ryhmän tekemä oma dokumentti sopeuttamisohjelmaan sulautettavaksi. Saataisiinpa tuollaista materiaalia maahanmuuttokeskuksiin tulijoille näytettäväksi. Tämän sanoman puuttumisen myöskin Päivi Käri-Zein myöntää. Dokumenttihan tosin on vanha, joten ties vaikka tätä nykyään perehdytys toden totta on tehokkaampaa.
Mielenkiintoista tietoa tämä kaikki sinänsä oli ja selkeyttää kenties ulkomaalaistaustaisten raiskaajien ajatusmaailmaa. Se ei silti oikeuta tekoa meidän valtiossamme.
Nämä uutisdokumentit pitäisi antaa kaikkiin laitoksiin, kouluihin, virastoihin, tehtaisiin ja asemille pakolliseksi oppimateriaaliksi, jotta silmiä saataisiin pikkuhiljaa avattua todellisuudelle. Kukkahattutätien lempeiltä puheilta täytyy vihdoin viimein saada vietyä kaikki uskollisuuden rippeetkin, jotteivat vähäjärkisimmätkään enää hairahtuisi uskomaan sitä propagandalla kiillotettua kuvaa, jota meille koetetaan syöttää.
lauantaina, tammikuuta 02, 2010
Pakko mainita taas Suomen politiikan tasosta
Hyvää uutta vuotta vain kaikille lukijoille. Täällä sitä vielä ollaan ja avataanpa vuosi 2010 raastavalla avautumisella suomalaisen politiikan nykytilanteesta.
Olen nimittäin sitä mieltä, että saa olla melkoinen ihme, mikäli jossain toisessa edustuksellista demokratiaa edustavassa valtiossa on sekä sisä- että ulkopoliittiset linjaukset vielä kauempana kansan enemmistön tahdosta ja mielipiteistä kuin Suomessa. On melkein sama, että minne keskustelufoorumille menet, niin keskustelijoiden enemmistön mielipide on paitsi kaukana noudatettavasta politiikasta, myös järkevämpi ja todenperäisempi kuin valtaosalla poliitikoista. On aivan sama, että mistä lakialoitteesta tai päätöksestä pidetään gallup-kysely. Enemmistö on pääsääntöisesti sitä vastaan. Otetaanpa nyt esimerkiksi vaikka tämä. 37 480 ääntä (tilanne 3.1.2010 klo. 0:03) ja 83 % on kielteistä mieltä.
En tiedä muista, mutta minä pidän tuota selvänä enemmistönä. Ei kansanäänestystä pidä joka ikisestä asiasta järjestää, mutta eikö jotain osviittaa olisi syytä kysellä ennen kuin päätetään milloin mitäkin? Todennäköisesti 99 % kansasta on sitä mieltä, ettei lailla olisi syytä määrätä kaikkia käyttämään ainoastaan punaisia kengännauhoja. Näin kuitenkin saatetaan joku kaunis päivä päättää tuosta vain ja me saamme lukea asiasta sanomalehdistä.
Tässä tulee taas muutama kysymys itse kunkin mietittäväksi:
- Mikseivät nuo korkeasti koulutetut ja tehtäviinsä ilmeisen erityisosaamisen johdosta valitut ihmiset osaa lukea tilastoja, kuunnella faktoja, katsella hieman ympärillensä ja tehdä tämän kaiken perusteella oikeita, todenmukaisia ja järkeviä päätöksiä?
- Miksi tällaiset ihmiset ovat valikoituneet valtiomme korkeimpiin virkoihin, jos heistä poiketen valtaosa ei-akateemisesti koulutetuista rivikansalaisistakin ajattelee todenmukaisemmin ja osaisi tehdä kunnollisia, konkreettisia päätöksiä? Onko tämän tiedonpuutteen syynä totaalinen eristäytyminen norsunluutorniin, Eiraan tai Westendiin?
- Jos Matti Meikäläinenkin osaa tulkita selvällä suomen kielellä ilmoitettuja tilastoja sekä lukea prosenttilukuja, niin miksi helvetissä ei esimerkiksi oiva maahanmuuttoministerimme, oikeustieteiden kandidaatti sekä varatuomarin arvonimen haltija, osaa? Vaihtoehtoisesti hän valehtelee kansalle ihan muuten vain pitääkseen itsepintaisesti kiinni yltiöpäisen maahanmuuttomyönteisestä agendastaan.
Pakko on ihmetellä myös sitäkin kansanosaa, joka osaa lukea uutisia ja tulkita tilastoja, mutta ovat niin sitkeästi päät perseissänsä, etteivät osaa vetää lukemansa perusteella johtopäätöksiä. Näillä tampioilla on monen muun ohella kaksi ylitse muiden nousevaa ongelmaa:
1) Sokea luottamus poliitikkoihin ja valtamediaan, vaikka rautalangasta vääntäisi syyn, joka osoittaa täysin toista.
2) Jo aiemmin mainittu sisälukutaidon puute, jonka seurausta ongelma numero 1 on ja samoin on poliittisen evoluution tyssääminen siten, ettei se vastaa ajan henkeä.
Maahanmuuttoviraston (ennen vuotta 2008 nimellä Ulkomaalaisvirasto) oleskelulupia koskevassa tilastoanalyysissä kerrotaan yhtä ja toista mielenkiintoista, jotka edustavat sitä ihka oikeaa faktaa.
Maahanmuuttoviraston vuosikertomus vuodelta 2008 sisältää alaotsikon "Hakijamäärien kasvu haastaa palvelun," joka näkyy tilastoissa siten, että myönnettyjen oleskelulupien määrä on kasvanut samassa suhteessa. Suunta on yhä ja edelleen täysin väärä, koska suhdeluvun pitäisi laskea, jotta myönnettyjen oleskelulupien ja turvapaikkojen absoluuttinen määrä olisi vakio vastaten todellista kapasiteettiamme vastaanottaa tulijoita!
Muualla päin Eurooppaa rajoja tiukennetaan, mutta miksi meidän, pienen valtion, jolla on laman kourissa kosolti omiakin ongelmia ja kova työttömyys, pitää sitkeästi keskittyä haalimaan maahamme lisää pakolaisia? Määrä x on ihan mainio, jos se olisi oikea ja pysyisi sellaisena. Trendi on kuitenkin näköjään se, että määrää kuvaa funktio x+y, jossa y ilmaisee jotakuinkin lineaarista kasvua vuosittain.
Vuosikertomuksesta, tosin siis vuoden vanhasta, poimittua:
Tässä oli kyse pelkästään turvapaikanhakijoista, mutta hieman myöhemmin tulee ilmi lisäinformaatiota.
Kyseiset ryhmät lienevät hoksanneet jutun juonen ja järjestävät perheen pojan siivellä koko perheen tänne. Varsinaisten turvapaikan saaneiden määrään nähden lopputulos on lopulta moninkertainen, joka tulisi ottaa prosessissa aavistuksen verran paremmin huomioon.
No, näin oleskelulupien myöntämisen suhteen kokonaisuudessaan kävi:
Prosentuaalinen määrä saattaa hämätä, koska hakemusten absoluuttinen määrä toden totta lisääntyi miltei samassa suhteessa myönteisten päätösten kanssa. Yhteensä hakemuksia jätettiin vuonna 2007 19 323 kappaletta ja vuonna 2008 22 205. Tismalleen nämä luvut selviävät aiemmin linkittämästäni tilastokatsauksesta. Hakemusten määrä siis lisääntyi melkein 3000 kappaleella ja kuten prosenttiluvuista käy ilmi, lisääntyi myös myönteisten päätösten absoluuttinen määrä samassa suhteessa.
Aiemmin esittämäni hyvin yksinkertaisen, ellei jopa naurettavan simppeliksi rautalankaesimerkiksi pukemani logiikan mukaan tämä ei ole oikea kehityssuunta. Hakijamäärien kasvu ei aseta haastetta, koska kielteisiä päätöksiä tulee kasvattaa samassa suhteessa, jottei kohti turmiota jo pitkän aikaa menevä huoltosuhteemme räjähdä käsiin. Nykypoliitikalla se on tosin vain ajan kysymys, ellei puikkoihin saada osaavaa väkeä ennen kuin on liian myöhäistä. 10 vuoden tarkasteluvälillä ulkomaalaisten määrä Suomessa kasvoi vuoden 1998 85 100 ihmisestä 143 200 ihmiseen, yhteensä 58 100 kappaletta. Kasvua on siis tapahtunut hulppeat 68,3 %. Tilaston luvut ovat tosin pyöristettyjä sadan kappaleen tarkkuuteen.
Eräs asia, joka minua monen muun seikan ohella harmittaa, on se, millä tavoin maahanmuutolle, humanitaariselle avulle ja pakolaisuudelle annetaan median toimesta kasvot. Maahanmuuttoviraston vuosikertomuksestakin tällainen seikka löytyy, sillä haastatteluun on päässyt nuori ja kaunis tanssia harrastava korealaisneitokainen. Kuvateksti sivulta 6 kertoo näin:
Hip hurraa, Prinsessa Ruusunen!
Kaunista ja dynaamista. Terve, kunnollinen ja kaikin puolin huippuyksilö viraston keulakuvaksi. Naisen valloittavia ja värikkäitä kuvia on nimittäin vuosikertomuksen sivuilla tämän tästä. Muita haastatelluiksi tulleita ovat kouluttautuneet ja työllistyneet khambozdalainen sekä afganistanilainen nainen ja kenialainen mies. Kaikki tyylikkäästi pukeutuneina ja jokainen kertoo lähtömaansa hankalista oloista.
Miksei malliesimerkiksi olla otettu raiskauksesta ja omaisuusrikoksista tuomittua Abdullah bin Mohammedia, jota haastatellaan Sörnäisten vankilan tapaamishuoneessa? Tai Vladimir Grichenkovia, joka välittää huumeita sekä harrastaa tuolta päätoimelta liikenevällä vapaa-ajallaan autovarkauksia? Ja jos ei nyt noin ääriesimerkkeihin mennä niin miksei haastatella (toistaiseksi) kaidalla polulla pysytellyttä ja joutilaana Helsingin Asematunnelissa kavereineen notkuvaa ja varainsiirrolla hankittua uunituoretta Nokiaansa esittelevää Mohammed el Abdul Hassania? Ei, Nokia ei ole nyt tässä tapauksessa kumisaapas tai rengas. Mohammed se siinä odottelee, että koska loput hänen perheestään lennätetään tänne asustelemaan.
Kehitysapukeräysten yhteydessä näytetään kuvia suloisista nappisilmäisistä lapsiressukoista, jotka ovat kuin luuta ja nahkaa. Ohessa on haastateltu heidän kyynelehtiviä äitejä, vettä ruukussa päänsä päällä kantavia sekä yhtä surkeassa kunnossa olevia isosiskoja ja raihnaisia mummoja. Onko mikään ihme, että televisiovastaanotinten ääressä istuville tulee kyynel silmään ja kukkaron nyörit höltyvät? Kohdemaiden kansalaisia ovat yhtälailla mielipuolien lailla aseiden kanssa heiluvat aikuiset ukot. Miksei heitä näytetä muutoin kuin siinä kontekstissa, että he ovat (todenmukaisesti kylläkin) kurjuuden takana? Nappisilmäisen lapsiressukan äiti kyynelehtii televisiossa, kuinka heillä on kurjaa monen monituisen perheenjäsenen kanssa, kaivo on kaukana ja raha sekä vaatteet olisivat tarpeen. MP5:t ja MAC-10:t hyppysissään vääräuskoisten kuolemaa janoaville sisseillekin raha toki kelpaa, jotta aseita saadaan lisää. Heidänkin kolehtiinsa päätyy iso osa kehitysavusta.
Kansalaiset. En väitä, että olisin mikään maanpäällinen Jeesus, jota pitää kuunnella joka asiassa, mutta minusta blogini tunnuslauseesta "courage to doubt and question" - "uskalla epäillä ja kyseenalaistaa" olisi jokaisen hyvä ottaa vaari.
Valtiomme eturivin poliitikon sana ei aina ole absoluuttinen totuus.
Olen nimittäin sitä mieltä, että saa olla melkoinen ihme, mikäli jossain toisessa edustuksellista demokratiaa edustavassa valtiossa on sekä sisä- että ulkopoliittiset linjaukset vielä kauempana kansan enemmistön tahdosta ja mielipiteistä kuin Suomessa. On melkein sama, että minne keskustelufoorumille menet, niin keskustelijoiden enemmistön mielipide on paitsi kaukana noudatettavasta politiikasta, myös järkevämpi ja todenperäisempi kuin valtaosalla poliitikoista. On aivan sama, että mistä lakialoitteesta tai päätöksestä pidetään gallup-kysely. Enemmistö on pääsääntöisesti sitä vastaan. Otetaanpa nyt esimerkiksi vaikka tämä. 37 480 ääntä (tilanne 3.1.2010 klo. 0:03) ja 83 % on kielteistä mieltä.
En tiedä muista, mutta minä pidän tuota selvänä enemmistönä. Ei kansanäänestystä pidä joka ikisestä asiasta järjestää, mutta eikö jotain osviittaa olisi syytä kysellä ennen kuin päätetään milloin mitäkin? Todennäköisesti 99 % kansasta on sitä mieltä, ettei lailla olisi syytä määrätä kaikkia käyttämään ainoastaan punaisia kengännauhoja. Näin kuitenkin saatetaan joku kaunis päivä päättää tuosta vain ja me saamme lukea asiasta sanomalehdistä.
Tässä tulee taas muutama kysymys itse kunkin mietittäväksi:
- Mikseivät nuo korkeasti koulutetut ja tehtäviinsä ilmeisen erityisosaamisen johdosta valitut ihmiset osaa lukea tilastoja, kuunnella faktoja, katsella hieman ympärillensä ja tehdä tämän kaiken perusteella oikeita, todenmukaisia ja järkeviä päätöksiä?
- Miksi tällaiset ihmiset ovat valikoituneet valtiomme korkeimpiin virkoihin, jos heistä poiketen valtaosa ei-akateemisesti koulutetuista rivikansalaisistakin ajattelee todenmukaisemmin ja osaisi tehdä kunnollisia, konkreettisia päätöksiä? Onko tämän tiedonpuutteen syynä totaalinen eristäytyminen norsunluutorniin, Eiraan tai Westendiin?
- Jos Matti Meikäläinenkin osaa tulkita selvällä suomen kielellä ilmoitettuja tilastoja sekä lukea prosenttilukuja, niin miksi helvetissä ei esimerkiksi oiva maahanmuuttoministerimme, oikeustieteiden kandidaatti sekä varatuomarin arvonimen haltija, osaa? Vaihtoehtoisesti hän valehtelee kansalle ihan muuten vain pitääkseen itsepintaisesti kiinni yltiöpäisen maahanmuuttomyönteisestä agendastaan.
Pakko on ihmetellä myös sitäkin kansanosaa, joka osaa lukea uutisia ja tulkita tilastoja, mutta ovat niin sitkeästi päät perseissänsä, etteivät osaa vetää lukemansa perusteella johtopäätöksiä. Näillä tampioilla on monen muun ohella kaksi ylitse muiden nousevaa ongelmaa:
1) Sokea luottamus poliitikkoihin ja valtamediaan, vaikka rautalangasta vääntäisi syyn, joka osoittaa täysin toista.
2) Jo aiemmin mainittu sisälukutaidon puute, jonka seurausta ongelma numero 1 on ja samoin on poliittisen evoluution tyssääminen siten, ettei se vastaa ajan henkeä.
Maahanmuuttoviraston (ennen vuotta 2008 nimellä Ulkomaalaisvirasto) oleskelulupia koskevassa tilastoanalyysissä kerrotaan yhtä ja toista mielenkiintoista, jotka edustavat sitä ihka oikeaa faktaa.
Maahanmuuttoviraston vuosikertomus vuodelta 2008 sisältää alaotsikon "Hakijamäärien kasvu haastaa palvelun," joka näkyy tilastoissa siten, että myönnettyjen oleskelulupien määrä on kasvanut samassa suhteessa. Suunta on yhä ja edelleen täysin väärä, koska suhdeluvun pitäisi laskea, jotta myönnettyjen oleskelulupien ja turvapaikkojen absoluuttinen määrä olisi vakio vastaten todellista kapasiteettiamme vastaanottaa tulijoita!
Muualla päin Eurooppaa rajoja tiukennetaan, mutta miksi meidän, pienen valtion, jolla on laman kourissa kosolti omiakin ongelmia ja kova työttömyys, pitää sitkeästi keskittyä haalimaan maahamme lisää pakolaisia? Määrä x on ihan mainio, jos se olisi oikea ja pysyisi sellaisena. Trendi on kuitenkin näköjään se, että määrää kuvaa funktio x+y, jossa y ilmaisee jotakuinkin lineaarista kasvua vuosittain.
Vuosikertomuksesta, tosin siis vuoden vanhasta, poimittua:
"Eniten lisääntyivät turvapaikanhakijat, joita oli lähes kolminkertainen
määrä edellisvuoteen (2007) verrattuna. Yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi jopa seitsenkertaiseksi.
Oleskeluluvissa suurin lisäys oli opiskelijoiden oleskelulupahakemuksissa, noin 20 prosenttia."
Tässä oli kyse pelkästään turvapaikanhakijoista, mutta hieman myöhemmin tulee ilmi lisäinformaatiota.
"Suomeen yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi vuoden 2007 lähes sadasta hakijasta 706 hakijaan vuonna 2008. Noin 80 prosenttia hakijoista oli poikia ja suurimmat ryhmät olivat somalialaisia, irakilaisia ja afganistanilaisia. Koska alaikäiset yksin tulleet hakijat on varsin haavoittuva ryhmä, hakemusten käsittelyyn ja puhutteluun kiinnitetään Maahanmuuttovirastossa erityistä huomiota.
[...]
Maahanmuuttovirasto arvioi, että vuonna 2008 tulleita alaikäisiä seuraa kahden
kolmen vuoden kuluttua noin 2 000–3 000 perheenjäsenen tulo Suomeen."
Kyseiset ryhmät lienevät hoksanneet jutun juonen ja järjestävät perheen pojan siivellä koko perheen tänne. Varsinaisten turvapaikan saaneiden määrään nähden lopputulos on lopulta moninkertainen, joka tulisi ottaa prosessissa aavistuksen verran paremmin huomioon.
No, näin oleskelulupien myöntämisen suhteen kokonaisuudessaan kävi:
"Myönteisten päätösten osuus tehdyistä oleskelulupapäätöksistä vuonna 2008 oli noin 88 %. Vuoden 2007 vastaava myönteisten päätösten osuus oli noin 89 %.
Myönteisten ja kielteisten päätösten suhteet vaihtelivat huomattavasti
hakuperusteittain."
Prosentuaalinen määrä saattaa hämätä, koska hakemusten absoluuttinen määrä toden totta lisääntyi miltei samassa suhteessa myönteisten päätösten kanssa. Yhteensä hakemuksia jätettiin vuonna 2007 19 323 kappaletta ja vuonna 2008 22 205. Tismalleen nämä luvut selviävät aiemmin linkittämästäni tilastokatsauksesta. Hakemusten määrä siis lisääntyi melkein 3000 kappaleella ja kuten prosenttiluvuista käy ilmi, lisääntyi myös myönteisten päätösten absoluuttinen määrä samassa suhteessa.
Aiemmin esittämäni hyvin yksinkertaisen, ellei jopa naurettavan simppeliksi rautalankaesimerkiksi pukemani logiikan mukaan tämä ei ole oikea kehityssuunta. Hakijamäärien kasvu ei aseta haastetta, koska kielteisiä päätöksiä tulee kasvattaa samassa suhteessa, jottei kohti turmiota jo pitkän aikaa menevä huoltosuhteemme räjähdä käsiin. Nykypoliitikalla se on tosin vain ajan kysymys, ellei puikkoihin saada osaavaa väkeä ennen kuin on liian myöhäistä. 10 vuoden tarkasteluvälillä ulkomaalaisten määrä Suomessa kasvoi vuoden 1998 85 100 ihmisestä 143 200 ihmiseen, yhteensä 58 100 kappaletta. Kasvua on siis tapahtunut hulppeat 68,3 %. Tilaston luvut ovat tosin pyöristettyjä sadan kappaleen tarkkuuteen.
Eräs asia, joka minua monen muun seikan ohella harmittaa, on se, millä tavoin maahanmuutolle, humanitaariselle avulle ja pakolaisuudelle annetaan median toimesta kasvot. Maahanmuuttoviraston vuosikertomuksestakin tällainen seikka löytyy, sillä haastatteluun on päässyt nuori ja kaunis tanssia harrastava korealaisneitokainen. Kuvateksti sivulta 6 kertoo näin:
"Kansallisbaletin valloittava ja värikäs Prinsessa Ruusunen lumosi niin aikuiskuin lapsikatsojatkin joulukuussa 2008. Eun-Ji Ha tanssi prinsessa Auroran
pääroolin. Parina Jaakko Eerola."
Hip hurraa, Prinsessa Ruusunen!
Kaunista ja dynaamista. Terve, kunnollinen ja kaikin puolin huippuyksilö viraston keulakuvaksi. Naisen valloittavia ja värikkäitä kuvia on nimittäin vuosikertomuksen sivuilla tämän tästä. Muita haastatelluiksi tulleita ovat kouluttautuneet ja työllistyneet khambozdalainen sekä afganistanilainen nainen ja kenialainen mies. Kaikki tyylikkäästi pukeutuneina ja jokainen kertoo lähtömaansa hankalista oloista.
Miksei malliesimerkiksi olla otettu raiskauksesta ja omaisuusrikoksista tuomittua Abdullah bin Mohammedia, jota haastatellaan Sörnäisten vankilan tapaamishuoneessa? Tai Vladimir Grichenkovia, joka välittää huumeita sekä harrastaa tuolta päätoimelta liikenevällä vapaa-ajallaan autovarkauksia? Ja jos ei nyt noin ääriesimerkkeihin mennä niin miksei haastatella (toistaiseksi) kaidalla polulla pysytellyttä ja joutilaana Helsingin Asematunnelissa kavereineen notkuvaa ja varainsiirrolla hankittua uunituoretta Nokiaansa esittelevää Mohammed el Abdul Hassania? Ei, Nokia ei ole nyt tässä tapauksessa kumisaapas tai rengas. Mohammed se siinä odottelee, että koska loput hänen perheestään lennätetään tänne asustelemaan.
Kehitysapukeräysten yhteydessä näytetään kuvia suloisista nappisilmäisistä lapsiressukoista, jotka ovat kuin luuta ja nahkaa. Ohessa on haastateltu heidän kyynelehtiviä äitejä, vettä ruukussa päänsä päällä kantavia sekä yhtä surkeassa kunnossa olevia isosiskoja ja raihnaisia mummoja. Onko mikään ihme, että televisiovastaanotinten ääressä istuville tulee kyynel silmään ja kukkaron nyörit höltyvät? Kohdemaiden kansalaisia ovat yhtälailla mielipuolien lailla aseiden kanssa heiluvat aikuiset ukot. Miksei heitä näytetä muutoin kuin siinä kontekstissa, että he ovat (todenmukaisesti kylläkin) kurjuuden takana? Nappisilmäisen lapsiressukan äiti kyynelehtii televisiossa, kuinka heillä on kurjaa monen monituisen perheenjäsenen kanssa, kaivo on kaukana ja raha sekä vaatteet olisivat tarpeen. MP5:t ja MAC-10:t hyppysissään vääräuskoisten kuolemaa janoaville sisseillekin raha toki kelpaa, jotta aseita saadaan lisää. Heidänkin kolehtiinsa päätyy iso osa kehitysavusta.
Kansalaiset. En väitä, että olisin mikään maanpäällinen Jeesus, jota pitää kuunnella joka asiassa, mutta minusta blogini tunnuslauseesta "courage to doubt and question" - "uskalla epäillä ja kyseenalaistaa" olisi jokaisen hyvä ottaa vaari.
Valtiomme eturivin poliitikon sana ei aina ole absoluuttinen totuus.
keskiviikkona, marraskuuta 11, 2009
Silkkaa matematiikkaa, rakas Watson
Jatketaanpa aiheesta, jota käsittelin pari kirjoitusta sitten. Suomen maahanmuuttokeskuksissa on siis tällä hetkellä jotakuinkin kolmisen sataa maahanmuuttajaa odottamassa, että heidät sijoitetaan jonnekin päin Suomea asustelemaan. Rupesinkin tässä miettimään, että miksi he ovat keskuksissa jumissa ja ilmeisestikin odottamassa asioidensa käsittelyä? Voisiko olla niin, että Astrid Thors kumppaneineen on haltioissaan ottanut kolme sataa maahanmuuttajaa liikaa kapasiteettiimme nähden?
Antakaapas niin opetan teille hyvin yksinkertaista matematiikkaa:
Junassa Helsingistä Ouluun on 200 istumapaikkaa. Matkaan lähtijöitä onkin 500 ja Astrid Thors on veturinkuljettajana. Hän ei olekaan ollut pätevä kartoittamaan junansa matkustajakapasiteettia lippuja myydessään ja laiturilla jonottaa junan täytyttyä vielä 300 matkustajaa. No, kaikki ängetään mukaan vaikka väkisin ja lopulta kenelläkään ei ole mukavaa. Konduktöörit ilmoittavat junassa olijoille, että heidän on pakko antaa tilaa. Kaikki ovat maksaneet lippunsa, joten riitaa istumapaikoista saattaa syntyä. Ihmisillä on tukalaa ja matka on yhtä kärsimystä etenkin heille, jotka joutuvat seisomaan tasapainotellen hankalissa asennoissa.
Yksi istumapaikka symboloi yhtä Suomen kapasiteetin - byrokratia, asutusmahdollisuus, rahoitus ja työllistyminen - mukaista paikkaa maahanmuuttajalle. Thors kuvittelee virhearvioinnin tai kenties liian humaaniuden seurauksena junassaan olevan 500 paikkaa, vaikka todellinen määrä tuli aiemmin selväksi. 300 ylimääräistä voitaisiin jättää asemalaiturille, jotta todellisen kapasiteetin mukainen määrä, eli 200 henkeä, kyettäisiin kuljettamaan mukavasti, turvallisesti ja ilman, että kenelläkään on ahdasta tai ettei kukaan jää vaille tarvitsemaansa palvelua.
Asian tulisi toimia samoin kuin ravintoloissa ja tässä seuraakin yksinkertaisen matematiikan oppitunti numero kaksi:
Kaupungin suosituimmassa yökerhossa on yhteensä 500 asiakaspaikkaa. Ovien auettua portsarit alkavat päästää ihmisiä sisälle ja heidän työkaverinsa sisäpuolella tarkastelevat, kuinka hyvin väki mahtuu, jottei synny tungosta, joka on harmiksi kaikille. Suosio on vankka ja ulkopuolella jonoon tulee väkeä sitä mukaa kun ihmisiä päästetään henkilöpapereiden tarkistamisen jälkeen sisälle. Lopulta sisäpuolelta ilmoitetaan radiopuhelimella ovelle: "Nyt alkaa olla jo viitisen sataa ihmistä täynnä, joten teidän täytyy pitää hieman taukoa. Emme ehdi muutoin palvella kaikkia." Näin ovella myöskin toimitaan. Kapasiteetti on tullut täyteen - pitää odottaa hieman.
Minä olen ollut tuossa tilanteessa. Ulkona pitää odotella siihen asti, että yökerhosta poistuu ihmisiä, joiden tilalle seuraavat voivat siirtyä. Kyse on myöskin muun muassa paloturvallisuudesta, eikä minulla olisikaan hinkua mennä baariin, jossa on kaksi tarjoilutiskiä, neljä baarimikkoa ja 50 asiakasta per työntekijä. Tilanne on tuossa tapauksessa virhearvioitu, ihmiset eivät saa kaipaamaansa palvelua tarpeeksi nopeasti ja lopputulos on surkea.
Kaikki on kiinni kapasiteetista, jonka puitteissa pitää toimia. Virheistä tulee ottaa opiksi, jotta jatkossa tilanne pystytään kartoittamaan paremmin.
Antakaapas niin opetan teille hyvin yksinkertaista matematiikkaa:
Junassa Helsingistä Ouluun on 200 istumapaikkaa. Matkaan lähtijöitä onkin 500 ja Astrid Thors on veturinkuljettajana. Hän ei olekaan ollut pätevä kartoittamaan junansa matkustajakapasiteettia lippuja myydessään ja laiturilla jonottaa junan täytyttyä vielä 300 matkustajaa. No, kaikki ängetään mukaan vaikka väkisin ja lopulta kenelläkään ei ole mukavaa. Konduktöörit ilmoittavat junassa olijoille, että heidän on pakko antaa tilaa. Kaikki ovat maksaneet lippunsa, joten riitaa istumapaikoista saattaa syntyä. Ihmisillä on tukalaa ja matka on yhtä kärsimystä etenkin heille, jotka joutuvat seisomaan tasapainotellen hankalissa asennoissa.
Yksi istumapaikka symboloi yhtä Suomen kapasiteetin - byrokratia, asutusmahdollisuus, rahoitus ja työllistyminen - mukaista paikkaa maahanmuuttajalle. Thors kuvittelee virhearvioinnin tai kenties liian humaaniuden seurauksena junassaan olevan 500 paikkaa, vaikka todellinen määrä tuli aiemmin selväksi. 300 ylimääräistä voitaisiin jättää asemalaiturille, jotta todellisen kapasiteetin mukainen määrä, eli 200 henkeä, kyettäisiin kuljettamaan mukavasti, turvallisesti ja ilman, että kenelläkään on ahdasta tai ettei kukaan jää vaille tarvitsemaansa palvelua.
Asian tulisi toimia samoin kuin ravintoloissa ja tässä seuraakin yksinkertaisen matematiikan oppitunti numero kaksi:
Kaupungin suosituimmassa yökerhossa on yhteensä 500 asiakaspaikkaa. Ovien auettua portsarit alkavat päästää ihmisiä sisälle ja heidän työkaverinsa sisäpuolella tarkastelevat, kuinka hyvin väki mahtuu, jottei synny tungosta, joka on harmiksi kaikille. Suosio on vankka ja ulkopuolella jonoon tulee väkeä sitä mukaa kun ihmisiä päästetään henkilöpapereiden tarkistamisen jälkeen sisälle. Lopulta sisäpuolelta ilmoitetaan radiopuhelimella ovelle: "Nyt alkaa olla jo viitisen sataa ihmistä täynnä, joten teidän täytyy pitää hieman taukoa. Emme ehdi muutoin palvella kaikkia." Näin ovella myöskin toimitaan. Kapasiteetti on tullut täyteen - pitää odottaa hieman.
Minä olen ollut tuossa tilanteessa. Ulkona pitää odotella siihen asti, että yökerhosta poistuu ihmisiä, joiden tilalle seuraavat voivat siirtyä. Kyse on myöskin muun muassa paloturvallisuudesta, eikä minulla olisikaan hinkua mennä baariin, jossa on kaksi tarjoilutiskiä, neljä baarimikkoa ja 50 asiakasta per työntekijä. Tilanne on tuossa tapauksessa virhearvioitu, ihmiset eivät saa kaipaamaansa palvelua tarpeeksi nopeasti ja lopputulos on surkea.
Kaikki on kiinni kapasiteetista, jonka puitteissa pitää toimia. Virheistä tulee ottaa opiksi, jotta jatkossa tilanne pystytään kartoittamaan paremmin.
maanantaina, marraskuuta 09, 2009
Kolmannen polven feminismiä ja kahdeksannen sukupolven äärioikeistolaisuutta
Onpas mielenkiintoista, että ideologioiden sisältöä voidaan muuntaa sukupolvittain yhä kauemmaksi alkuperäisestä suunnasta. Feminismi on virallisen määritelmän mukaan naisasialiike, jota ei juurikaan kiinnosta miesten asema, vaikka meitäkin poloisia sorretaan monessa yhteiskunnallisessa asiassa. Voimmehan me kaikki yhteisesti sopia, että naiset ovat (muka) kaikessa niin auttamattomasti heikommassa asemassa, että asiasta riippumatta juuri heihin keskittyminen on poikkeuksetta paras ratkaisu molempien sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamiseksi. Tähän en oikeastaan otakaan kantaa vaan siihen, kuinka ideologiat saavat sukupolvittain uusia vivahteita tai sitten ne muuntautuvat vastaamaan paremmin ajan henkeä.
Kuinkahan monennen sukupolven kristinusko on tällä hetkellä valloillaan esimerkiksi Suomessa, koska alkuperäistä oppia noudatetaan äärimmäisen valikoivasti. Entäpä täytyykö tässä alkaa odottaa sitä, että maahanmuuttokriittisiä ihmisiä kutsutaan viidennen (tai kuinka lie monennen) polven äärioikeistolaisiksi, koska katsontakannoissamme ei ole juuri lainkaan samankaltaisuutta? Paitsi jos kukkahattutädeiltä kysytään.
Kolmannen polven feminismi -termiin törmäsin Facebook-yhteisössä "AUTETAAN RASISTI-YSTÄVÄMME AVARUUTEEN," jonka jäsenistön enemmistö niputtaisi yhden sun toisenkin ihmisen oikopäätä rasistiksi. Meidät, eli arvioidaanko nyt vaikka 18. polven äärioikeistolaiset. Aluksi ajattelin olla kirjoittamatta Astrid Thorsin esittelemästä, mutta yllättäen suoralta kädeltä tyrmätystä esityksestä (turvapaikanhakijoiden pakkosijoitus kuntiin) vain pari lausetta. Ajattelin, etten jaksa ja että kaikki sanottava alkaa olla sanottu. Pitkästä aikaa asian kimppuun käytyäni kuitenkin innostuin. Tyydyn kommentoimaan asiaa lyhyesti. Minulle lyhyt tarkoittaa seuraavaa tekstinpätkää, vaikka se kattaisikin pituutensa puolesta suurimman osan mielestä käsitteen pitkä.
Minusta kun vain olisi suunnattoman mielenkiintoista tietää, että missä vaiheessa ihmisellä voi iskeä niin suunnaton mania maahanmuuttajien haalimiseen sekä sijoittamiseen. Ehdotan ICD-10-tautiluokitukseen lisättäväksi terveen järjen sumentavaa maahanmuuttajienhaalimisoireyhtymää. Eräs hälyttävä oire tautinkuvassa on se, kuinka ministerimme olisi kypsä jopa pakottamaan kuntia asuttamaan maahanmuuttajia. Todella mainioksi idean tekee tämän hetken työllisyystilanne. Suomalaiset köyhtyköön työttöminä kunhan maahanmuuttajien maaniseen haalintaan saadaan edelleen rahaa mielin määrin. Viis veisataan vanhuksista ja pitkäaikaistyöttömistä.
Selasin eräänä iltana aikani kuluksi hassunhauskoja suomalaisia kuvasivustoja (Naurunappula, KuvatON, Riemurasia) ja jokainen niistä alkaa vähitellen pursuta selkeästi sanomansa esille tuovia kuvanmuokkauksia Thorsista ja Suomen maahanmuuttopolitiikasta. Mietin, että niitä pitäisi tallentaa, koota yhteen nippuun ja julkaista oikein todella, jotta kansan riveistä kumpuava tahto tulisi konkreettisesti esille. En ole tosin varma siitä, riittäisikö asian esille tuomiseen tuokaan konkretia. Kansan enemmistön mielipiteellä ei tunnetusti ole ennenkään ollut mitään merkitystä. Niin tai näin, seuraavana päivänä julkaistiin uutinen Thorsin mainiosta ideasta. Pitkään ei tarvinnut odottaa, että nerolla leimahtaa.
Samana päivänä koulutoverini näytti Valtion säädöstietopankista ennakkotapauksen maahanmuuttajasta, joka oli nostanut "vaimoineen" kolmisen vuotta sosiaalietuuksia yhteensä yli 30 000 euroa. Vaimo on lainausmerkeissä siksi, koska lopulta selvisi, etteivät he edes olleet oikeasti naimisissa. Aikamme laskeskeltuamme saimme samalta ajalta tuloiksemme "melko" reilusti pienemmän summan opintotuista muodostuneita ansioita, vaikka lätkäisin päälle opintolainani. Sanojani epäileviä ajatellen laitan ensi tilassa suoran linkin itse oikeustapaukseen. Juuri nyt en löydä sitä.
Käsittämättömiä ristiriitoja ilmenee jatkuvasti. Päällimmäisenä mieleeni tulee muutaman viikon takainen Iltalehden uutinen sekä gallup. Otsikko kertoi tuoreen tutkimuksen tuloksen: "Enemmistö ei usko suomalaisen kulttuurin tuhoon: ISLAM EI PELOTA." Ohessa oli tästäkin huolimatta asiaa islamia laajemmalle yleistävämpi gallup: "Uskotko maahanmuuton tuhoavan suomalaisen kulttuurin?" Minulla on tallessa kuvankaappaus tilanteesta, jossa ääniä oli annettu karvan verran alle 10 000 ja KYLLÄ-vastauksien prosentuaalinen osuus oli 85 %. Lopulta prosentti kasvoi äänien määrän myötä. Minä pidän KYLLÄ-vastauksien antajia selvänä enemmistönä.
Maahanmuutto ei siis ole synonyymi islamille, vaikka ne mainitaankin saman artikkelin yhteydessä. Ylipäätään kulttuurin rikastuttamista ei pidetä kansan enemmistön keskuudessa oman kulttuurimme kannalta suotuisana. Kansan enemmistön mielipide tosin on tunnetusti täysin yhdentekevä, mutten yritäkään väittää, että poliittisia päätöksiä tulisi tehdä Iltalehden mielipidekyselyiden mukaisesti. Joka tapauksessa olen toistuvasti todennut, että Suomessa on oma kulttuuri, jota ei tarvitse rikastuttaa mihinkään suuntaan. Uraania pitää rikastaa, jotta se kelpaisi ydinvoimalan tarpeisiin. Ugandan kulttuuria ei. Bolivian kulttuuria ei. Suomen kulttuuria ei.
Mitä seuraavaksi? Logistiikkayhtiöt pakotetaan noutamaan rajojemme ulkopuolelta lisää maahanmuuttajia, koska he eivät välttämättä muuten kykene matkustamaan tänne? Toden teolla innostuttuaan A. Thors hamstraa maahanmuuttajia hullun kiilto silmissä ja tämän johdosta kantaväestö pakotetaan ottamaan maahanmuuttajia alivuokralaisiksi, jotta kaikille riittää katto pään päälle. Miten olisi tässä tilanteessa pakollinen maahanmuuttovero kasvaneiden kustannusten kattamiseksi? Kolmisen sataa tulijaa odottelee sijoitusta maahanmuuttokeskuksissa. Lisätkää tuon luvun perään kolme (3) nollaa ja saatte aikaan ennusteen siitä kuinka monta työtöntä Suomessa on vuoden sisällä. Työperäisen maahanmuuton käsitteen saisi vähitellen laittaa kansalliseen pannaan - ei vähiten tämän hetken taloustilanteen johdosta.
Kuinkahan monennen sukupolven kristinusko on tällä hetkellä valloillaan esimerkiksi Suomessa, koska alkuperäistä oppia noudatetaan äärimmäisen valikoivasti. Entäpä täytyykö tässä alkaa odottaa sitä, että maahanmuuttokriittisiä ihmisiä kutsutaan viidennen (tai kuinka lie monennen) polven äärioikeistolaisiksi, koska katsontakannoissamme ei ole juuri lainkaan samankaltaisuutta? Paitsi jos kukkahattutädeiltä kysytään.
Kolmannen polven feminismi -termiin törmäsin Facebook-yhteisössä "AUTETAAN RASISTI-YSTÄVÄMME AVARUUTEEN," jonka jäsenistön enemmistö niputtaisi yhden sun toisenkin ihmisen oikopäätä rasistiksi. Meidät, eli arvioidaanko nyt vaikka 18. polven äärioikeistolaiset. Aluksi ajattelin olla kirjoittamatta Astrid Thorsin esittelemästä, mutta yllättäen suoralta kädeltä tyrmätystä esityksestä (turvapaikanhakijoiden pakkosijoitus kuntiin) vain pari lausetta. Ajattelin, etten jaksa ja että kaikki sanottava alkaa olla sanottu. Pitkästä aikaa asian kimppuun käytyäni kuitenkin innostuin. Tyydyn kommentoimaan asiaa lyhyesti. Minulle lyhyt tarkoittaa seuraavaa tekstinpätkää, vaikka se kattaisikin pituutensa puolesta suurimman osan mielestä käsitteen pitkä.
Minusta kun vain olisi suunnattoman mielenkiintoista tietää, että missä vaiheessa ihmisellä voi iskeä niin suunnaton mania maahanmuuttajien haalimiseen sekä sijoittamiseen. Ehdotan ICD-10-tautiluokitukseen lisättäväksi terveen järjen sumentavaa maahanmuuttajienhaalimisoireyhtymää. Eräs hälyttävä oire tautinkuvassa on se, kuinka ministerimme olisi kypsä jopa pakottamaan kuntia asuttamaan maahanmuuttajia. Todella mainioksi idean tekee tämän hetken työllisyystilanne. Suomalaiset köyhtyköön työttöminä kunhan maahanmuuttajien maaniseen haalintaan saadaan edelleen rahaa mielin määrin. Viis veisataan vanhuksista ja pitkäaikaistyöttömistä.
Selasin eräänä iltana aikani kuluksi hassunhauskoja suomalaisia kuvasivustoja (Naurunappula, KuvatON, Riemurasia) ja jokainen niistä alkaa vähitellen pursuta selkeästi sanomansa esille tuovia kuvanmuokkauksia Thorsista ja Suomen maahanmuuttopolitiikasta. Mietin, että niitä pitäisi tallentaa, koota yhteen nippuun ja julkaista oikein todella, jotta kansan riveistä kumpuava tahto tulisi konkreettisesti esille. En ole tosin varma siitä, riittäisikö asian esille tuomiseen tuokaan konkretia. Kansan enemmistön mielipiteellä ei tunnetusti ole ennenkään ollut mitään merkitystä. Niin tai näin, seuraavana päivänä julkaistiin uutinen Thorsin mainiosta ideasta. Pitkään ei tarvinnut odottaa, että nerolla leimahtaa.
Samana päivänä koulutoverini näytti Valtion säädöstietopankista ennakkotapauksen maahanmuuttajasta, joka oli nostanut "vaimoineen" kolmisen vuotta sosiaalietuuksia yhteensä yli 30 000 euroa. Vaimo on lainausmerkeissä siksi, koska lopulta selvisi, etteivät he edes olleet oikeasti naimisissa. Aikamme laskeskeltuamme saimme samalta ajalta tuloiksemme "melko" reilusti pienemmän summan opintotuista muodostuneita ansioita, vaikka lätkäisin päälle opintolainani. Sanojani epäileviä ajatellen laitan ensi tilassa suoran linkin itse oikeustapaukseen. Juuri nyt en löydä sitä.
Käsittämättömiä ristiriitoja ilmenee jatkuvasti. Päällimmäisenä mieleeni tulee muutaman viikon takainen Iltalehden uutinen sekä gallup. Otsikko kertoi tuoreen tutkimuksen tuloksen: "Enemmistö ei usko suomalaisen kulttuurin tuhoon: ISLAM EI PELOTA." Ohessa oli tästäkin huolimatta asiaa islamia laajemmalle yleistävämpi gallup: "Uskotko maahanmuuton tuhoavan suomalaisen kulttuurin?" Minulla on tallessa kuvankaappaus tilanteesta, jossa ääniä oli annettu karvan verran alle 10 000 ja KYLLÄ-vastauksien prosentuaalinen osuus oli 85 %. Lopulta prosentti kasvoi äänien määrän myötä. Minä pidän KYLLÄ-vastauksien antajia selvänä enemmistönä.
Maahanmuutto ei siis ole synonyymi islamille, vaikka ne mainitaankin saman artikkelin yhteydessä. Ylipäätään kulttuurin rikastuttamista ei pidetä kansan enemmistön keskuudessa oman kulttuurimme kannalta suotuisana. Kansan enemmistön mielipide tosin on tunnetusti täysin yhdentekevä, mutten yritäkään väittää, että poliittisia päätöksiä tulisi tehdä Iltalehden mielipidekyselyiden mukaisesti. Joka tapauksessa olen toistuvasti todennut, että Suomessa on oma kulttuuri, jota ei tarvitse rikastuttaa mihinkään suuntaan. Uraania pitää rikastaa, jotta se kelpaisi ydinvoimalan tarpeisiin. Ugandan kulttuuria ei. Bolivian kulttuuria ei. Suomen kulttuuria ei.
Mitä seuraavaksi? Logistiikkayhtiöt pakotetaan noutamaan rajojemme ulkopuolelta lisää maahanmuuttajia, koska he eivät välttämättä muuten kykene matkustamaan tänne? Toden teolla innostuttuaan A. Thors hamstraa maahanmuuttajia hullun kiilto silmissä ja tämän johdosta kantaväestö pakotetaan ottamaan maahanmuuttajia alivuokralaisiksi, jotta kaikille riittää katto pään päälle. Miten olisi tässä tilanteessa pakollinen maahanmuuttovero kasvaneiden kustannusten kattamiseksi? Kolmisen sataa tulijaa odottelee sijoitusta maahanmuuttokeskuksissa. Lisätkää tuon luvun perään kolme (3) nollaa ja saatte aikaan ennusteen siitä kuinka monta työtöntä Suomessa on vuoden sisällä. Työperäisen maahanmuuton käsitteen saisi vähitellen laittaa kansalliseen pannaan - ei vähiten tämän hetken taloustilanteen johdosta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)