Pari sanaa alkuihmisistä

Sattuipa taas silmiin muutama mainio uutinen siitä, kuinka vähä-älyiset alkuihmiset kohtelevat kanssaihmisiään jossain päin maailmaa. Kiinassa orjatyövoiman käyttö on edelleen kovasti voimissaan ja sen lisäksi työhön on keksitty motivoida napauttamalla aika ajoin sähköshokilla.

Työntekijöille annettiin muun muassa sähkösokkeja, jos he kieltäytyivät työstä, kertovat paikalliset viestimet.

Yksitoista ihmistä on pidätetty. Heitä syytetään työntekijöiden hakkaamisesta, pelottelusta, vapauden riistosta ja pakottamisesta raskaaseen työhön, kirjoittaa Yanzhao Metropolis Daily.

Työntekijät oli pakotettu tekemään 14-18 tunnin työpäiviä ilman palkkaa. Heitä pidettiin silmällä kaiken aikaa, myös käymälässä.

Nigerialainen neropatti oli yrittänyt hajottaa myrkyllistä kaasua sisältävää kaasupulloa puhalluslampulla. Kaasupilvi pyyhkäisi tiheästi asutetun esikaupunkialueen yli ja sadat ihmiset sairastuivat. Eipä tullut tietenkään alkuihmisille mieleenkään varoittaa siviileitä tapahtumasta. Sen sijaan lopulta kävi näin:

Romuttamon johtaja ja työntekijät pakenivat paikalta. He olivat edelleen sunnuntaina karussa.

Whadda surprise.

Lyhyt katsaus Lähi-Idän tapahtumiin on aina ajankohtaista, koska siellä jos jossain tapahtuu jatkuvasti älyttömyyksiä. Tällä kertaa Gazaan oli matkalla kansainvälisten avustusjärjestöjen avustuslaivue, jolla oli hyvää hyvyyttä tarkoituksena toimittaa asukkaille isot kasat avustustarvikkeita. Saatanan israelilaiset sen sijaan eivät tätä katsoneet hyvällä ja ilmoittivatkin jo etukäteen estävänsä laivueen pääsyn perille. Näin myös kävi.

AFP: n mukaan Kanava 10 kertoo, että Israelin merisotilaat avasivat tulen aluksella sen jälkeen kun osa matkustajista oli käynyt heidän kimppuunsa kirveiden ja puukkojen kanssa.

Israelin armeijan mukaan neljä sotilasta on haavoittunut. Jerusalem Post -lehden mukaan väkivalta yltyi, kun aktivistit riistivät yhdeltä sotilaalta aseen.

Tuliko yllätyksenä, että ihmispoloiset käyvät vastarintaan, kun lauma merisotilaita astuu laivaan estämään heidän kunnialliset aikomuksensa, jolla ei todellakaan haluttu kenellekään mitään pahaa? Eiköhän väkivaltakin lähtenyt israelilaissotilaista. Vitun vittu noita alkuihmisiä ihan oikeasti. Olisivat antaneet ihmisten mennä auttamaan toisia, joilla on jatkuva hätä. Ei tuota voi kukaan ymmärtää. Ketään ei haittaisi, jos Israel pommitettaisiin pois maailmankartalta. Hyökkäys tapahtui kaiken lisäksi kansainvälisillä vesillä ja tämän johdosta tilannetta ei varsinkaan tulisi hyväksyä.

Ajatelkaapa tilannetta, jossa Suomen armeija terrorisoisi aivan jatkuvasti ja kaikin keinoin esimerkiksi Pohjois-Savoa asukkaineen. Kansainväliset avustusjärjestöt huolestuvat nälkää näkevistä ja ohjusiskuista kärsiviä pohjoissavolaisia ja lähettävät meri- sekä maateitse avustuspaketteja. Suomen valtiojohto kimpaantuisi ja laittaisi merivoimat pysäyttämään laivat jo kaukana omista aluevesistämme. Ette saatana mene auttamaan pohjoissavolaisia! Sitkeän uurastuksen johdosta olemme saaneet ihmiset voimaan kurjasti, joten ettepä muuten tule parantamaan tilannetta ja tekemään tyhjäksi vaivannäköämme.

Tässä toteutuu taas kerran klassinen kaava, jossa heikompia sorretaan kaikesta päätellen ihan sortamisen ilosta. Ensin provosoidaan ja kiusataan. Mikäli kohde käy vastarintaan niin katsotaan, että mitäs, mitäs! Sitähän niskuroidaan ja heittäydytään aggressiiviseksi ja kohde lyödään todellisin voimakeinoin. Tätä tekoa pidetään sitten itsepuolustuksena, vaikka konfliktitilanne on saatu aikaan varta vasten yrittämällä ja kiusaamalla.

Ajatellaan vaikka kouluympäristöä. Vitunaikaiset rakkarit Joppe ja Ippe menevät kiusaamaan sekä provosoimaan todella julmasti kohteeksi valitsemaansa Veskua. Vesku hätääntyy ja kokee tarvetta puolustautua, tarvittaessa fyysisesti. Tästähän Joppe ja Ippe riemastuvat ja pieksevät kaksin voimin vastarintaan ryhtyneen Veskun. Tämä kaava on siis hyvin tyypillinen.

Ai niin, mutta eihän tässä nyt oikeastaan enää mitään erikoisempaa ole, koska israelilaisministeri pahoitteli kuolonuhreja. En tiedä, onko suoraa ja nöyrää anteeksipyyntöä tapahtunut, mutta ministeri kuittasi joka tapauksessa tilanteen edukseen.

Tarkkaa tietoa kuolonuhreista ei vielä ole. Israelin sotilassensuuri ei anna tietoja kuolleista eikä haavoittuneista.

Maailmassa on paljon, paljon aivan järkyttävää paskaa. Israelilainen, pohjoiskorealainen, venäläinen tai kiinalainen sotilassensuuri, joka on kaikessa ilmiselvyydessään täyttä totta, on yksi suurimmista vääryyksistä, joista maailmassa ei ole pulaa.

Turkin ulkoministeriö on tuominnut kansainvälisillä vesillä tehdyn hyökkäyksen jyrkästi. Ruotsissa vasemmistopuolue vaatii hallitusta tuomitsemaan iskun rauhansaattuetta vastaan.

Ruotsalaisetpa sen sanoivat: rauhansaattue. Eihän rauhan asialla olevia hyväntekijöitä saada suurin surminkaan päästää auttamaan ihmisiä. Tässähän on vain sellainen "pieni" ongelma, että Turkin ja Ruotsin ministeriöt saavat tuomita ja paheksua tapahtunutta niin jyrkästi kuin lystäävät, mutta eihän se tunnetusti mihinkään vaikuta. Siinähän tuomitsevat, ei paljon kiinnosta. Tuominta pitäisi konkretisoida tekemällä Israeliin vaikka pari bioterrori-iskua. Josko sitten alkaisi jonkunlainen syy-seuraus-logiikka vaikuttaa ja kantaa hedelmää.

Katsaukseni loppukevennyksenä piipahdetaan tervehtimässä balkanilaisia alkuihmisiä, jotka ovat taas kerran kimpaannuttuaan nakelleet toisiaan kivillä. Ei tätä lapsellista sekoilua voi enää sanoin kuvailla. Kauhea älämölö, sinkoilevat kivet, heiluvat kepit ja liehuvat banderollit. Miksi? Toinen, tasavertainen, osapuoli halusi järjestää keskenään paikallisvaalit.

Muutamia mellakoijia loukkaantui, kun ryhmät kivittivät toisiaan. Silminnäkijöiden mukaan kaupunkia jakavan sillan luona myös ammuskeltiin.

Mihin tällä nyt sitten oikein pyrittiin? "Ette muuten järjestä omissa piireissänne vaaleja!" Hätäisenä vertauskuvana olisi melkeinpä sama asia estää väkivalloin (kosovolaisittain kivenmurikoita viskomalla) luterilaista kirkkoa pitämästä omiensa kesken kirkollisvaaleja. Ketä toisen ihmisryhmän pitämät sisäiset paikallisvaalit voi ottaa noin älyttömästi pannuun, että pitää alkaa viskoa kiviä? Eivätköhän serbitkin kiviä nakelleet, mutta todennäköisesti aiemman esimerkkitapaukseni mukaan siksi, että ihmisillä on tapana puolustautua kohdatessaan silmitöntä väkivaltaa.

Kertakaikkisen järkyttävää luettavaa

Kolostaan on eksynyt internetin valtaväylälle jonkunlainen uskontohihhuli-kukkahattutädin äärimmäinen kulminaatiopiste, jossa jopa hihhuloinnin stereotyyppiset piirteet on onnistuttu viemään äärimmilleen. Sen lisäksi sanahelinä on niin kertakaikkisen ontuvaa selittelyä, ettei sitä voi hyvällä tahdollakaan ottaa vakavasti. Tämä nainen esittää tekstissään jatkuvalla syötöllä tukuttain syitä suhtautua uskontoihin yhä kriittisemmin, vaikka hänen pyrkimyksensä ovatkin päinvastaiset.

Tämä kulminoituu seuraaviin ja aivan käsittämättömiin heittoihin, joissa uskontoa pakkosyöttävine opetusmetodeineen pidetään sivistyneessä koulutusjärjestelmässä itseisarvoisena osa-alueena. Asian kuuluisi olla täysin toisin. Matematiikka on yleissivistävää ja tarpeellista koulutusjärjestelmässä. Uskonto ei ole. Uskontoa ei täytyisi olla edes mahdollista opettaa oikein opettamalla - puhumattakaan siitä, että pakkosyöttö kohdistuu pieniin lapsiin.

On yliampuvaa leimata lasten uskontokasvatus manipuloinniksi tai uskonnon pakkosyötöksi.

Lapsi uskoisi Jumalaan, vaikka kasvaisi erämaassa tai autiolla saarella.

Kulttuurihistoria osoittaa, että homo sapiens, viisas ihminen, on myös homo religiosus, uskonnollinen ihminen.

Uskonto antaa elämälle tarkoituksen ja vastaa perimmäisiin kysymyksiin.

Uskonto on, koska täällä kuollaan. (toim. huom.: MITÄ VITTUA?)

Uskonto auttaa ihmistä pyhyyden kokemisen avulla löytämään merkityksen omaan elämäänsä ja kuvaa tien, jolla tavoite on saavutettavissa.

Kulttuurihistorialliset ja uskontotieteelliset syyt edellyttävät laadukasta uskontokasvatusta.

Uskonto antaa nuorille valmiuksia myös oman identiteetin etsimiseen, vastuullisuuden ymmärtämiseen sekä uskontojen ja maailmankatsomusten vertailuun ja arviointiin.

Se positiivinen seikka tällaisissa kukkahattumummeleissa on, että heidän neronleimaustensa johdosta jopa omat rivit alkavat kääntyä pohjimmaista ajatusta vastaan.

Miettikääpä esiin nostamaani teesiä numero kaksi. Erästä tekstiin kirjoitettua kommenttia lainatakseni on täysin yhtä validia väittää, että lapsi olisi kommunisti erämaassa - vailla mitään kosketusta ihmiskuntaan. Mielellänihän lukisin edes ontuvia perusteluita näille käsittämättömille väittämille, mutta tämä toivo on tunnetusti turha. Tekstiin on listattu täysin tuulesta temmattuja ja eittämättä klassisen hienoja väittämiä, jotka ovat nättejä paperille kirjoitettuna.

On kommentteja tarkasteltaessa ja hieman kärjistettynä kaksi vaihtoehtoa: ihmiset ovat uskontoja sun muita tapakulttuureja kohtaan kriittisempiä kuin koskaan tai sitten nämä kriitikot osaavat pitää suurempaa ääntä. Tietenkin on suuri osa tapauskovaisia ihmisiä, joita koko homma ei yksinkertaisesti kiinnosta pätkääkään ja joilla ei ole minkään valtakunnan kykyä ja/tai halua edes pohdiskella asiaa - siis suhdettaan kirkkoon, jonka jäsenlistoilla kummittelee.

Niin kauan kun kirkollisverosta ei koidu valtaosalle ihmisistä taloudellista taakkaa, ei edes se, että itse kannattaisi eutanasiaa, homoseksuaalien adoptio-oikeutta, keinohedelmöitystä tai aborttia, saa ihmisiä eroamaan kirkkoinstituutiosta. Instituutiosta, jota pitäisi ilman muuta epätarkoituksenmukaisena, mikäli uhraisi asialle edes pari ajatusta. Mikäli nimittäin haluaa uskoa mielikuvitusystäväänsä, ei tämä edelleenkään edellytä jäsenmaksun maksamista instituutioon, jonka ajama ideologia poikkeaa täysin omasta.

Uskontokriittiset ovat siis enimmäkseen äänessä. Mikäpä pakottava tarve meidän kukkahattutätimummelimme hengenheimolaisilla olisikaan tulla julki, koska kaikki palvelee heidän ainoaa ja oikeaa maailmankatsomustaan jo laista lähtien? Kuinka järjettömän takapajuisia ja epätasa-arvoisia muinaisjäänteitä valtiossamme voi olla ja vieläpä lain nojalla?

Myönnetään: tässähän se minäkin paasaan ja hyvin pitkälti paheksutulla julistamistyylillä. Minä kuitenkin toivon elämänkatsomuksellisten asioiden opetukseen täyttä objektiivisuutta, vaikka pohjimmiltani olen tietenkin sitä mieltä, ettei tällaisia asioita kuuluisi opettaa. Polkupyörällä ajoa opetetaan ja opitaan, mutta elämänkatsomus tulee muodostaa iän ja kokemuksen kartuttua. Täysin vailla ulkoisia paineita, ohjausta, suggestiota ja manipulointia. Oma teoriani siis on se, että erämaassa lapsi pärjäisi täysin ilman mielikuvitusystävää ja eläisi pitkän sekä onnellisen elämän nojaten omiin aistihavaintoihinsa ja niiden perusteella muodostettuihin käsityksiin.

Lisäksi millään elämänkatsomuksella ei saa olla legitiimiä erityisasemaa. Ei ole mitään yhtä epätasa-arvoista paskaa kuin tällainen erityisasema. Minulla ei olisi periaatteessa mitään uskontoja vastaan, mikäli ns. sivistyneessä ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassamme ei olisi tällaista keinotekoista erityisasemaa ja ilmapiiriä, jossa on sitä kaikkein normaaleinta meininkiä alistaa mielikuvitukseltaan vilkkaat lapset valtakirkon höynäytettäviksi jo alle kouluikäisinä.

Kuvainnollisesti sanottuna itken henkisesti jo ajatellessani laumaa esikoulukerhoikäisiä lapsia, jotka ovat kerääntyneet kuuntelemaan suut ällistyksestä ammollaan hihhulitädin kertomuksia. "Ja niin Jeesus tuli, heitti voltin ja muutti veden viiniksi." Paljonkohan viinissä muuten oli voltteja vai oliko se alkoholitonta scheissea? Mikseivät ihmiset voi käsittää sitä, kuinka luterilaisessa kirkossa toteutuu aivan käsittämättömän härskiä aivopesua? Tuleeko kenellekään kenties yllätyksenä se, että pikkulasten mielikuvitus on harvinaisen vilkas?

Lasten ollessa vain 3-7-vuotiaita on kaikkein otollisinta kääntää mieli haluttuun suuntaan. Jumaluudella, hammaskeijulla ja joulupukilla ei ole mitään muuta eroa kuin se, että yksi niistä onnistuu pitämään valheillaan ihmisiä pihdeissään vielä aikuisiälläkin. Tähän ei vaikuta suinkaan vähiten se, että joulupukista poiketen ihmisten aivopesu alkaa jo todella varhain, sitä harrastetaan sitkeästi muulloinkin kuin jouluisin ja sillä on lainvoimainen tuki takanaan.

Lisäksi aivopesu ei lopu vielä teini-iässäkään, mikäli yksilö on onnistuttu sitouttamaan henkisen paineen vuoksi kirkkoinstituutioon. Henkisen paineen luo yhä ja edelleen suku. On - kuten aiemmin mainitsin - sitä kaikkein normaaleinta meininkiä, että häävala vannotaan kirkossa ja arkkuun mennään lopulta huilaamaan seurakunnan maalle.

En malta olla mainitsematta sitä, kuinka älytöntä on, että vielä keskusteluilmapiirin vapauduttua niin käsittämättömän moni ihminen on luterilaisen kirkon pauloissa. Pääsääntöisesti ihmiset kuitenkin ovat melko järkeviä ja kykenevät loogiseen päättelyyn. Tässä kohden tulee kuitenkin joku tenkkapoo vastaan.

No, kirkosta kuitenkin erotaan yhä kiihtyvällä tahdilla. Balanssia toiseen suuntaan ohjaa edelleen vain se, että vastasyntyneet lapset alistetaan manipulaation uhreiksi saman tien, kun alkavat ymmärtää puhetta. Lapsille tuputetaan elämänkatsomus arvostamatta yksilön omaa tahtoa, joka taas toisaalla on yksi kristinuskon tärkeimmistä arvoista ja peruste sille, että ihminen on luomakunnan kruunu. Tämähän on vain yksi kristinuskon lukemattomista ristiriidoista ja suoranaisista paradokseista.

Uskonnon tuottamat yliherkkyysreaktiot ovat tätä päivää: suvivirsi, risti ja seimi – hyi, viekää pois! Jotkut vanhemmat eivät siedä päiväkotien ja koulujen kristillisiä kasvatustraditioita, vaikka enemmistö hyväksyy ne.

Hyihyi vaan sinulle. Arvon mummeli: jos ihmiset saavat tällaisia yliherkkyysreaktioita, niin asia on näin. Jos ihmiset eivät koe kristinuskoa tarkoituksenmukaisena tai edes tarpeellisena niin asia on näin. Maailma muuttuu ja me sen mukana. Jos meidän kukkahattumummelimme (jonka nimi ei muuten käy Hesarin sivuilta ilmi) olisi rehellinen itselleen, hän hyväksyisi tilanteen, eikä vaatisi rivien välissä ilmapiirin muutosta takaisin entistäkin alisteisemmaksi kirkolle. Jos se hänestä olisi kiinni niin mummelihan tehostaisi aivopesua, koska on kauhukseen havainnut ihmisten rationaalisen ajattelukyvyn kehittyneen ja tästä johtuen kirkon ote lipsuu.

Kukkahattumummeli heittäisi uskonnonvapaudelle totaaliset hyvästit. Hän raahaisi ihmiset kirkkoon kuuntelemaan kristillistä manifestia vaikka väkivalloin. Hän tehostaisi mielellään "analogista spammia" ja kävisi tunkemassa propagandamainoksia ihmisten postiluukuista, vaikka ohessa lukisi kissan kokoisin kirjaimin kielto mainoksiin. Hän, poloinen, ei tiedä, että laissamme säädettyyn uskonnonvapauteen kuuluu myös vapaus olla uskomatta.

Ennemminkin hän kaiketi tietää tämän, mutta ei suostu hyväksymään asiaa. Nämä kukkahattumummelit ovat juuri niitä ihmisiä, joihin jo lapsena alkanut suggestio on purrut kaikkein tehokkaimmin.