Hollannin katolinen kirkko päätti tiistaina tutkia väitteet, joiden mukaan sen papit olisivat hyväksikäyttäneet seksuaalisesti jopa pariasataa ihmistä.
Hyväksikäytettyjen joukossa on myös nuoria poikia, joista eräs uhri oli ollut vain 11-vuotias yli 40 vuotta sitten tapahtuneessa hyväksikäytössä. Paavikin mahtaa arvostaa syvästi tällaista touhua:
Paavin julkaisema asiakirja kieltää pappeuden paitsi julkisesti homoseksuaaleiksi tunnustautuneilta, myös niiltä, joilla homous esiintyy "syvällä piilevänä".
Aiemmin olen arvioinut ajatollah Ali Khamenein puheiden takapajuisuutta, kankeutta, kryptisyyttä sekä sitä, kuinka ne tuntuvat olevan kuin kannabiksen polttajan trippikertomuksesta. Paavi heittää tässä asiassa kovan haasteen pöytään. Vai että piilee se homous oikein syvällä? Minäpä näyttelen nyt paavia tai ajatollahia. "Paratkoon poloista miestä, joka synnin siemenen kehossaan kantaa ja ken pahuuden tielle lankeaa kajoten toiseen mieheen ahnain mielin."
Ymmärrättekö nyt mitä tarkoitan takapajuisuudella sekä kankeudella?
Kirjan "Pappeuden muuttuvat kasvot" kirjoittaja Donald Cozzens on esittänyt oman arvionsa, jonka perusteella noin neljäsosa yhdysvaltalaisista pappisseminaarin kävijöistä olisi homoseksuaaleja.
Laughing out loud.
Edelleen minua harmittaa sekin, että syvästi arvostamani poliitikko Timo Soini on katolilainen ja käsittääkseni varsin harras sellainen. Niin paljon kun toivonkin uskontoja kokonaan erilleen politiikasta, on perusteltua olla ärsyyntynyt siitä, että ihailemansa poliitikko haluaisi pitää seksuaalivähemmistöjen asemaa entisellään, eli epätasa-arvoisena. Niin ikään minua kismittää, jos käy ilmi, ettei Timo Soini kannata ehkäisyä edes AIDSin kriisialueilla.
Benedictus XVI:n asettama työryhmä sai vuonna 2006 valmiiksi selvityksen kirkon opillisista kysymyksistä, jotka liittyvät kondomien käytön jonkinasteiseen hyväksymiseen.
Onhan se tämäkin toki askel kohti parempaa, mutta en voi olla halveksimatta 1,12 miljardia ihmistä käsittävää ja satuolentoa palvovaa yhteisöä, jonka johtoporukassa joudutaan kokoamaan työryhmä pohtimaan kondomin tarvetta parisuhteessa, jossa toinen on HIV-positiivinen.
Siinä sitä onkin pohdiskelemista ja aprikoimista. Tunsiko 2000 vuoden takainen yhteiskunta ensinkään ehkäisymenetelmiä, jotta niitä kohtaan olisi osattu olla äärimmäisen tuomitsevia? Eipä ollut Mooseksella tai Paavalilla käytettävissä ehkäisyrengasta, kondomia, kierukkaa tai e-pillereitä. Ollaanko sitä vastaan niin kovasti siksi, että Raamatussa käsketään kansoittamaan maat?
Raamattu siis tuominnee ehkäisyn jo lähtökohtaisesti, joten vuonna 2006 kirkon opillisiin kysymyksiin lisättiin kaiketi tarpeellinen päivitys. Tämä kielikuva uppoaa valitettavasti parhaiten tietotekniikkaa harrastaville. Lisätäänkö Raamattuun joskus tarkemmin päivitys "Paavin kirjeet länsimaalaisille 1:1-12" siitä, ettei penispumppujen, geishakuulien, pornografisen materiaalin, luistovoiteen, anustappien tai sitomisleikkien kanssa pidä olla missään tekemisissä?
Uskovaiset ja erityisesti katolilaiset saisivat minusta olla rehellisiä itselleen sekä muille kaltaisilleen noudattamalla noita Jumalan ikuisia ja muuttumattomia oppeja oikein juurta jaksaen, koska ovat alkuunkin päässeet. Tämä tarkoittaa sitä, että sunnuntaisin työskentelevät ihmiset surmataan (pyhäpäiviksi sattuvien työvuorojen vuoksi sairaanhoitaja on huono uravalinta) ja samoin partansa ajavat miehet (moni toivoisi olevansa nainen).
Uskovaisten juttuja on todella huolestuttavaa kuunnella ja lukea. On aivan käsittämätöntä, että vielä vuonna 2010 länsimaiset ihmiset tulevat niin reilusti jälkijunassa. Odotan sitä päivää, kun luterilaiseen kirkkoon kuuluvien ihmisten määrä laskee Suomessa alle 50 %, vaikkei näin taidakaan vielä minun elinaikanani käydä.
Suunta on väistämätön, mutta riittääkö edes 50 % alittava, eli varsin vähäinen määrä erottamaan kirkkoa ja valtiota toisistaan? Minulla kuitenkin on tämä unelma. Kirkkoinstituutio on kuin korttitalo: Se luhistuu perustuksiinsa saakka, kunhan sopiva puhuri käy. Pastorit, diakonit ja ties mitkä abbedissat kannattelevat sitä selät väärällään keksien keinoja säilyttää maksavia jäseniä sekä auktoriteettia. Lopullinen uskottavuuden menetys ja terveen järjen voitto on silti väistämätön.
Homostelevat pedofiilit tai transseksuaalit papit eivät vielä ole riittävä tuulenpuuska, koska hehän ovat vain yksilöitä. Teologian laitokselta valmistuneita yksilöitä he kylläkin ovat, eli ilmeisen päteviä hengellisyyden sanansaattajia.
Mieleeni tulikin pari kysymystä aiheesta, jota pohdiskelin kerran aiemminkin. Onko pastori, joka on valmistunut teologian laitokselta 0,4 yksikköä heikommalla kurssien painotetulla keskiarvolla huonompi tai vähemmän hengellinen kuin opiskelutoverinsa? Onko hänen mahtipontisilla puheilla ja vedellä muodostama side vastasyntyneen lapsen ja satuolennon välille varmasti yhtä pätevä kuin yliopiston priimuksen suorittamassa liturgiassa?
Kristinuskon kenties suurin vika (jos yhtä nyt ylipäätään voi nostaa ylitse muiden) on se, että Raamatun kirjoittajat keksivät raapustaa opukseen jatkuvia kehoituksia opettaa tätä potaskaa muille. Sen vuoksi meillä on uskonnonopetus, eli pakkosyöttö, jota aletaan vääntää lasten päihin heti kun he oppivat hädin tuskin puhumaan. Menkää ja tehkää kaikki kansat Jumalan opetuslapsiksi. Menkää ja tunkekaa tämä elämänkatsomus ihmisten päihin keinoja kaihtamatta. Tehkää tämä viimeistäkin perämetsää ja savannia myöten. Tätähän kyllä totellaan, vaikkei aviorikkojia kivitetäkään kuoliaiksi.
Täysin vaihtoehtojen ulkopuolella on se, että ihminen saisi muodostaa elämänkatsomuksensa täysin vapaasti ilman aivopesua. Anteeksi, sanoinko vaihtoehtojen? Unohdin, että eihän kristinusko anna omille opeilleen vaihtoehtoja.
