Hyvä Nalle!

Björn "Nallukka" Wahlroos on lähtenyt samoille linjoille itseni kanssa muodostaen todennäköisesti poikkeuksen isojen yrityspomojen sankkaan joukkoon. Joka sana on täyttää totta, erityisesti tämä summa summarum:

Hänen mukaansa 50 vuoden jälkeen olisi aika myöntää, että avun antaminen ei ole tuottanut toivottua tulosta.

Tarvitseeko tässä nyt enää enempää jaaritella. Oma kantani, johon Nalle Wahlroos mukavasti yhtyy, on tullut ilmi jo melko useaan otteeseen.

Ohessahan on tuttuun tapaan gallup "Onko kehitysapu turhaa?" ja tällä hetkellä, eli 19.3.2010 kello 13:22 järjen ääni on näkyvissä Kyllä-äänien 90-prosenttisella enemmistöllä. Relevanttia on toki ilmoittaa, että ääniä on annettu 4438, eli ei aivan mitätöntä määrää.

Chimera's Tribunen toimitus jää mielenkiinnolla seurailemaan äänestystuloksen etenemistä.

Editointia 22. maaliskuuta 2010, klo 21:22. Ääniä on annettu 22890 kappaletta ja Kyllä-äänen antajia on heistä edelleen 90 %.

Pitäisittekö te, arvon lukijat, tätä enemmistönä? Minä ainakin pidän.

Tilaustyönä oppikirja hallitukselle

Tulin vasta nyt ottaneeksi selvää siitä, mitä tämä kohu professori Pekka Himasen uutuusteoksesta oikein koskee. Ilmeni, että hän on laatinut tilaustyönä hurmoshenkisen teoksen "Kukoistuksen käsikirjoitus" ja toimeksiantajina toimivat - ei enempää eikä vähempää kuin - pääministeri Matti Vanhanen, valtiovarainministeri Jyrki Katainen ja kulttuuriministeri Stefan Wallin.

Herrojen päätarkoituksena oli saada "tilauksesta kirjoitettu teos, jonka on toimeksiannon mukaisesti avattava uutta ajattelua ja pohdittava, kuinka henkinen kulttuuri ja arvomaailma voivat vaikuttaa voimavarana siihen, että Suomi voi laaja-alaisesti hyvin ja täyttää tehtävänsä 2010-luvun maailmassa".

Jos sanahelinän seasta suodatetaan varsinaiset tosiasiat, oli herrojen tarkoituksena saada itselleen professoriarvon omaavan henkilön laatima teos asioista, joita he haluavat lukea tai kuulla. Kirja sisältöineen on artikkelin mukaan yli 250 sivun mitastaan huolimatta kuin tiivistelmä juuri niitä asioita, joiden mukaan tälläkin hetkellä toimitaan, ja professorin sana tullee pönkittämään valittua suuntaa myös tulevaisuudessa.

Himanen esittelee kolme "tulevaisuuden luomisen symbolista kärkeä". Ne ovat "vihreä informaatio- ja vuorovaikutustalous", "hyvinvointiyhteiskunta versio 2.0" ja "rikas monikulttuurinen elämä".

Mikäpä kuulostaisikaan hohdokkaammalta. No, ehkä alkuvuodesta julkaistut artikkelit koskien Neuvostoliittoa vuonna 2010, mutta vain hiuksenhienolla erolla.

Rikkaaseen ja monikulttuuriseen elämään pyrittäisiin tuoreen teoksen mukaan seuraavalla tavalla:

Työperäistä nettomaahanmuuttoa lisätään 20 000 ihmisellä vuodessa, kunhan Suomen työttömyysaste laskee alle 5 prosentin. Suomen globaaliin vastuunkantoon kuuluisivat myös kehitysavun nostaminen 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta sekä oikeudenmukaisen maailmankaupan edistäminen.

Ensimmäisessä teesissä on sellainen ongelma, ettei työttömyysaste tule koskaan laskemaan noin matalaksi nykytrendillä. Toinen teesi toki onnistuu heti seuraavassa budjettiriihessä, kun kehitysavun korottamiseen vaadittavat rahat kerätään kasaan supistamalla terveydenhuoltomenoja tai kehittämällä jotain hätäkeskuksien määrän puolittamista vastaavaa, jossa olisikin kaikessa käsittämättömyydessään aineksia omaan kirjoitukseensa. Meidänkin Jyväskylän hätäkeskus siis lakkautetaan kylmästi tämän tuoreimman keskityshankkeen myötä, viimeistään vuonna 2014.

HS-raatiin kuuluva Iivi Anna Masso kirjoittaa Himasen teoksesta melko osuvasti:

Tämä käytäntö tuo mieleen monarkian aikaiset hovifilosofit. Ei ole pääministerin asia määrätä, kuka on oikea ajattelija sanomaan lopullisen totuuden kansakunnan henkisestä tilasta. Tällaisen keskustelun pitäisi kehittyä vapaasti, ei hierarkkisesti ylhäältä alaspäin määriteltynä.

Mikäli näihin utopistisiin visioihin aletaan tähdätä sekä ulko- että sisäpolitiikassamme oikein toden teolla, on tämä toden totta isku edustuksellisen demokratian vyön alle. Tilaustyö ei vieläpä ollut ainoa laatuaan, sillä vuonna 2004 Pekka Himanen teki eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle (tämä kuulostaa muuten turhimmalta byrokratiaelimen nimeltä mitä olen koskaan kuullut) raportin Välittävä, kannustava ja luova Suomi. Tällöin veroeuroista kustannettiin Himaselle 40 000 euron palkkio raportin ollessa lähdeviitteineen vain 37-sivuinen. Uunituoreesta "Kukoistuksen käsikirjoituksesta", jonka kustantajana muuten toimii WSOY, hän ei sen laajuudesta huolimatta veloita valtiolta latin latia.

Himasenkin teoksessa kovasti mainostetusta monikulttuurisuudesta on pakko mainita seuraava uutinen:

Helsinki harjoittaa työhönotossa niin sanottua positiivista erityiskohtelua, kertoo maahanmuuttoasioiden johtaja Annika Forsander.

Esimerkiksi työhönotossa voidaan ottaa huomioon hakijan etninen tausta palkkaamalla tehtävään työmarkkinoilla aliedustettuun ryhmään kuuluva henkilö, vaikka tämä ei olisi aivan yhtä pätevä kuin paremmin edustettuun ryhmään kuuluva.

Ei tätä paskaa voi sanoin kuvailla. Kyllä mennään taas aina vain kovempaa vauhtia päin honkia. Tässä suunnattomassa monikulttuurisuuden ihannoinnissa ollaan kohta sellaisessa tilanteessa, että suomalaisuus etnisenä taustana ja pätevä koulutus ehdottomana etuutena töitä haettaessa ovatkin yksiselitteisesti negatiivisia ominaisuuksia, mikäli samalla lähtöviivalla on maahanmuuttaja.

Maahanmuuttajien määrän lisäämisen vastustajia on suomalaisista selkeä enemmistö, kuten aiempaan artikkeliin linkittämäni kyselytutkimus osoitti, mutta poliittisen pienen eliitin, suljettujen ovien takana, junaileman politiikan johdosta me, syntyperäinen väestö, olemme kohta toissijaisia työnhakijoita. Kuinka tässä on oikein päässyt käymään näin järjenvastaisesti?

Jos maahanmuuttoasioiden johtajan täysin hatusta vedetyt liirumlaarumit jätetään omaan arvoonsa, kuten niiden kanssa kuuluisikin menetellä, on syytä ottaa ne ihan oikeat faktatiedot pöydälle ja todeta, ettei työvoimapulaa ole saati tule. Suomen tilanne on hiki hatussa opiskeleville nuorille yhä epäpalkitsevampi, koska samalla kun meidän työllistymismahdollisuuksiamme kutistetaan järjettömällä maahanmuuttajien suosinnalla (muistutuksena positiivinen syrjintä), kaavaillaan päälle lukukausimaksuja korkeakouluihin.

Tänään sain lisäksi tietoa, joka kumosi entiset harhauskomukseni. Suomella ei ole mitään EU:lta tai muultakaan instanssilta tulevaa velvoitetta ottaa X määrää turvapaikanhakijoita, vaan kyseessä Suomen oman virkamieskoneiston keksintö, josta pidetään tunnetusti kiinni kuin akka ainoasta hampaastaan.

Missä konkreettiset ratkaisut? Missä oikeat ehdotukset?

Sattuipa tuossa silmääni Kauhajoen koulusurmia selvittäneen tutkintalautakunnan hyväntahtoinen mutta vahvasti ylireagoinnilta haiskahtava suositus siitä, että "kaikki sellaiset käsiaseet, joilla on mahdollista ampua lyhyessä ajassa paljon laukauksia, kerätään pois esimerkiksi maksua vastaan ja että uusia hankkimislupia näille aseille ei myönnetä."

Ainoastaan traagisia joukkosurmia pyrittäneen ehkäisemään tällä tavalla. Ei se laukauksien määrä vaan osumatarkkuus. Päästään seonnut nuorimies saa ruumiita aikaiseksi haulikollakin, vaikka laukauksien määrä per minuutti onkin huomattavasti vähäisempi.

Samaisen suosituksen mukaan "luvattomien aseiden poisluovutusmahdollisuuden houkuttelevuutta tulisi lisätä."

Sanokaapa yksikin hyvä keino, kuinka alamaailman edustajat saataisiin luovuttamaan rikollisiin tarkoituksiin salakuljetetut ja luvattomat käsiaseensa? Kuinka alamme houkutella näitä tahoja? Tarjoammeko vastineeksi suklaata?

Sitten kun keksimme keinon lisätä luvattomien aseiden poisluovuttamismahdollisuuden houkuttelevuutta, onkin aika kehitellä jollain päinvastaisella periaatteella konsti kasvattaa vähäpukeisen naisen raiskaamatta jättämisen houkuttelevuutta. Myöskin tarpeen olisi huumekoukkuunjäämismahdollisuuden kasvun minimointi ja omaisuusvarkauskynnyksen pienentymisen vastareaktioiden ennaltaehkäisy.

Siitäpä sitten vain miettimään. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Pari mielenkiintoista näkökohtaa löytyy tästä.

Lähes 60 prosenttia vastustaa maahanmuuton lisäämistä

Onpas Helsingin sanomien etusivu kovasti täynnä mielenkiintoisia asioita. Eräs uutinen sen sijaan sisältää emämunauksen, koska toimittajat unohtivat muotoilla kysymyksen mieleisempään ja suotuisamman lopputuloksen tuottavaan muotoon.

Lapsenkin pitäisi ymmärtää, kuinka helppoa kansalaisten manipulointi median voimalla on. On aivan eri asia kysyä "Haluaisitko Suomeen lisää turvapaikanhakijoita?" vai "Pitäisikö työperäistä maahanmuuttoa lisätä vanhustenhoidon turvaamiseksi?" Kuten sanottua, kysymyksenasettelulla saadaan paljon aikaan, koska vaihtoehtoja ei ole kuin kyllä ja ei.

Ensimmäisessä ja lähempänä Helsingin sanomiin lipsahtanutta kysymyksenasettelua olevassa vaihtoehdossa ei-vastauksen vastaisi todennäköisesti 95 %. En tosin ihmettelisi, vaikka äänestystuloksia peukaloitaisiin jälkikäteen mielikuvien ja asenteiden muuttamiseksi. Johan tuo on nähty, että Suomen poliittinen eliitti tekee kaikkensa, jotta maahanmuuttajien hamstraaminen saa jatkua - mielellään vieläpä lisääntyä.

Kuinka voi olla mahdollista, että mistä tahansa keskustelusta sattumanvaraisesti poimitusta kymmenestä vastauksesta korkeintaan yksi on varovaisesti maahanmuuttoa puoltava loppujen ollessa sitä jyrkästi vastaan? Loput 9/10 olisivat valmiit antamaan maahanmuuttoministerille kenkää ja uudistamaan politiikkaa varsin radikaalisti.

Mistä kummasta tällaiset prosenttilukemat silti saadaan aikaiseksi? Ovatko maahanmuuttomyönteiset ihmiset harvinaisen hiljaista sakkia, mutta äänestelevät silti kärsivällisesti? Mikäpä syy heillä olisikaan pitää ääntä, koska asiat menevät heidän haluamallaan tavalla. Jos maahanmuuttopolitiikka joku kaunis päivä muutettaisiin astetta tiukemmaksi, alkaisivat hyysääjät pitämään aiempaa suurempaa älämölöä. Eivätkö he uskalla osallistua yhtä voimakkaasti keskusteluun, koska eivät keksi kantansa tueksi parempia perusteluita kuin sokean luottamuksen ministereiden sanaan?

Tyhmempikin tietää sen olevan argumenttina naurettava, mutta nimenomaan tyhmemmän ihmisen kannalle riittävä vakuus. Kyseessä on lähestulkoon uskon asia - ei rationaalisesti perusteltavan faktan. Uskovaiset odottavat kärsivällisesti heille kerrottujen tarinoiden perusteella Jeesuksen paluuta maan pinnalle. Niin ikään hyysääjät odottavat sitkeästi sitä päivää, kun maahanmuutosta on oikeasti kansantaloudellista hyötyä ja se ratkaisee kaikki työllisyyteen sekä muun maailman kriisipesäkkeisiin liittyvät ongelmat.

Miksikä sitten on hyödyllistä saada tasapainoa äänestystulokseen? Rivikansalaisesta on huojentavaa nähdä lähempänä 50-50-tilannetta olevat prosenttiluvut tällaisessa päivääpolttavassa kysymyksessä, koska tällöin voi ajatella maahanmuuton olevan todellisuutta myönteisempi. Näkyyhän niin moni suomalainen äänestäneen asian puolesta. Oikealla kysymyksenasettelulla tai viime kädessä kepulikonstilla tällainen salakavala asenteiden muokkaus onnistuu kuin onnistuukin.

Nuorisotutkimusverkoston tutkija Veronika Honkasalo pitää tutkijoiden velvollisuutena tasapainottaa keskustelun kielteistä sävyä. Meidän lauhkeassa Suomessa keskustelun todellinen ilmapiiri ja sävy ei saa näkyä. Moni ei tykkäisi terrori-iskusta Helsingin keskustaan, mutta keskusteluissa ei saa silti kiukustua, jottei asenneilmapiiri muutu nuivaksi.

Olen nyt tutkinut ja lukenut maahanmuuttoasioita sekä seurannut siitä seuranneita keskusteluita aktiivisesti monen monta vuotta, enkä vieläkään ymmärrä muutamaa asiaa. Hyvin yksinkertaisella matematiikalla käy ilmi, kuinka maahanmuuttajien nykyinen määrä sekä kvaliteetti ovat vain ja ainoastaan negatiivista taloudellemme. Miksi asioiden pitää olla tällä tavalla? Mikä perustavaa laatua oleva ja toivottavasti meidän kansamme etua tavoitteleva peruste päätöksille on?

Vaikka maahanmuutosta 100 % olisi työperäistä, olisi se Suomen kansalle negatiivinen asia. Tällöin meidän 200 000 (ja tuota pikaa ennusteiden mukaan jopa 300 000) työttömälle ei ainakaan riitä töitä. Onko tämän kaiken takana joku todella kiero ja kaukaa haettu kansainvälinen salajuoni, koska millään logiikalla koko maahanmuuttokysymyksestä ei saa irti rahtustakaan järkeä?

Kappas, 15.3.2010 21:55 äänestystulos on muuttunut siten, että 75 prosenttia 7959 vastanneesta on antanut Ei-äänen.

Päivitetäänpä vielä lopputulos 17.3.2010 klo 0:14. Ääniä annettiin yhteensä 17204 ja Ei-vaihtoehdon valitsi heistä 74 prosenttia. Kyllä tässä jälleen kerran melko suureen enemmistöön päästiin.