En oikein tarkalleen tiedä mitä mieltä olen prostituutiosta, sillä asia on vähintäänkin kaksipiippuinen. Kielteisiä mielikuvia koko ilmiö ensimmäisenä aiheuttaa, mutta kuten olen aiemminkin toistuvasti muistanut mainita, on useimmilla naisilla melkoiset kriteerit miesten suhteen ja näin ollen prostituutiolle löytyy Suomestakin kysyntää. Ujoille, vähemmän hurmaaville ja tuiki tavallisille vanhoille pojille prostituutio ilmiönä on varsinainen lahja, koska sen avulla hekin pääsevät seksistä nauttimaan, jos vain rohkenevat.
Surkeaa mutta totta on myös se, kuinka esimerkiksi onnettomuudesta aiheutunut kosmeettinen haitta voi haitata ratkaisevasti "normaaliin" seksuaaliseen kanssakäymiseen pääsyä. En ole kenties itsekään mikään pulmunen asiassa, sillä en ole ollut tarkoituksellisesti etsimässä itselleni kumppania onnettomuuksien uhreista, kehitysvammaisista tai vanhoista piioista. Tarkoituksena on kuitenkin pohtia asiaa myös niin, että mistä prostituutiolle kysyntää tälläkin hetkellä löytyy.
Toivottavasti suurin osa seksityöläisistä toimii alalla vapaaehtoisesti ja vailla jatkuvia tuskia toimiensa johdosta, kuten usein tunnutaan sanovan. Siitä kuitenkin olen suhteellisen varma, että mikäli heillä olisi tarpeeksi rahaa kaikkeen, eivät he prostituoituina työskentelisi. Moni "joutuu" nyky-yhteiskunnassa rahoittamaan opiskeluitaan ja jopa elämän perustarpeitaan prostituutiolla hankkimillaan tienesteillä. Siinäpä jälleen yksi esimerkki siitä, millaisiin äärimmäisyyksiin tämä dollarin kuvat silmissä aikaan saatu kallis yhteiskunta saattaa ihmiset johtaa.
Vastavuoroisesti prostituutiolle ei edes olisi kysyntää, jos myös vähemmän täydelliset ja aivan normaalit (normaalit, jumalauta) tarpeet omaavat miehet saisivat silloin tällöin rakkautta, mutta sillehän taas ei mitään mahda. Minähän jos saisin päättää, olisi kaikilla kylliksi rahaa elämiseen ja seuranhaussa lakattaisiin olemasta niin juukelin pinnallisia, mutta kun en saa. Lukemani perusteella monet seksityöläiset, etenkin parituksen uhrit, ovat kokemansa vuoksi joutuneet huumekoukkuunkin. Vastaavasti monet narkomaaninaiset ryhtyvät tai ehkä ennemminkin joutuvat prostituoiduiksi rahoittaakseen huumeinvestointinsa, mutta se onkin sitten jo aivan toinen juttu.
Korostan sanaa normaali siksi, että valloilla tuntuu olevan usein hyvin negatiivinen asenneilmapiiri seksiä kohtaan. Sitä pidetään vain miesten asiana ja sen kuvitellaan olevan miesten mielihyväksi, vaikka kaksi ihmistä siinä on mukana ja molemmille tarkoitus nautintoa tuottaa. Niinhän sitä kaiken hyvän lisäksi usein sanotaankin, että mies "ottaa" ja nainen "antaa". Jumalauta, että vituttaa.
Joillain naisilla on lisäksi otsaa tuntea olonsa hyväksikäytetyksi harrastettuaan miehen kanssa seksiä. Tietenkin asiaan voi liittyä monenlaista vilunkipeliä seksuaaliseen kanssakäymiseen pääsyn edesauttamiseksi, mutta jos näin ei ole asia, voi nainen ajatella yhtä hyvin hyväksikäyttäneensä "tyhmää miestä" saatuaan seksiä ja vieläpä ilmaiseksi. Mahdollistahan on myös, että molemminpuolisen nautinnon sääntö ei toteudu, mutta sille ei sitten mahda mitään. Ei minun mielestäni silloinkaan voi sanoa olleensa hyväksikäytetty. Seksi on saatana normaalia ihmisten toimintaa.
Mitenkäs se baari-ilta perinteisen kaavan mukaan useasti meneekään? Mies (kuten olen aiemminkin todennut) on se, joka yrittää tehdä naiseen vaikutusta olemalla oikein kiinnostava, viehättävä ja erinomainen sekä joutuu usein tässä yhteydessä kustantamaan muutaman drinksun, kenties taksin jatkoille/kämpille ymv. Moni nainen saattaa kuitenkin ilmaisia drinkkejä kylliksi maisteltuaan tuumata, ettei miehen seura pitkän pohdinnan jälkeen taidakaan enempää kiinnostaa ja luu isketään kouraan. Jos mies tällaisesta päivänselvästä hyväksikäytöstä tuohtuu on hän moukka, idiootti, luolaihminen ja aggressiivinen.
Lukekaapa myös tämä, mikäli aihepiiri alkoi kiinnostaa. Haastatellut asiaa pohdiskelleet ja tutkineet tuovat esille samoja argumentteja kuin itsellänikin on tapana ja lisäksi monta muutakin oivaa pointtia!
Moni on huomauttanut aiheeseen, että yhtälailla naisetkin näkevät vaivaa seuran saannin eteen meikkaamalla ja laittautumalla ulos lähtiessään tuntikaupalla. Tässä suhteessa puntit kuitenkin ovat täysin tasan, koska eipä niitä seuranhakutarkoituksessa liikkuvia miehiäkään liikenteessä perunaverkkareillaan ja hiukset rehoittaen näe. Naisten kaunistautumiseen käyttämä aika on toki miehiin nähden lähes eksponentiaalinen, mutta teoriatasolla saman asian eteen nähdään vaivaa jo ennen yökerhoon siirtymistä.
Syy tämän aiheen valintaan oli Iltalehden verkkoliitteen artikkeli eräästä prostituoidusta. Prostituutiota en ole tullut vielä toistaiseksi käsitelleeksikään teksteissäni. Lisäksi aiheesta oli keskustelupalstalla debatti käynnissä ja sinne tulleiden kommenttien innoittamana kirjoittelin itsekin muutaman ja päätin vieläpä laatia aiheesta tämän perinteisen avautumisenkin (TM). Usea keskusteluihin osaa ottanut tarjosi perinteistä Nyrkki-Kyllikkiä ratkaisuksi seksuaalisiin tarpeisiin, mutta eipä se seksin tuomaa läheisyyttä korvaa ja lisäksi voin kertoa, että se alkaa tympiä melko reilusti, kun sitä muutaman kerran päivässä harrastaa jatkuvasti.
Prostituutiota on siis syytä pohtia ennemmin kuin tyrmätä koko asia heti paikalla. Jos prostituoitu on sinut asian kanssa niin keneltä se silloin on pois? Pelkäänpä kuitenkin, että harvemmin näin on asia. Sen, että joku harjoittaa elinkeinoa, tulisi olla asiakkaiden osalta arvostettavaa ja palveluntarjoajaa tulisi kohdella asianmukaisesti. Näin ainakin minimoidaan riski, että hommasta jäisi paha maku suuhun kenellekään.
Paritus on tietenkin se prostituution ikävä lieveilmiö, joka on kyllä ällöttävyydessään aivan omaa luokkaansa. Ei prostituutioon enää pitäisi härskien ukkojen osingoille änkeä. Edelleen muistelisin lukeneeni (mutu-tieto on pahe, hyi minua), että useat ilotytöt eivät itsekään pidä paritustoiminnasta ja ihmekös tuo, mikäli niissä ympyröissä tavataan väkivaltaa, kaikenlaista kiristämistä, pakotusta mahdottomaan määrään asiakkaita rahan toivossa ja muuta ikävää.
Mitenhän lie olisi, jos prostituoituna toimimisesta ja jopa parittamisestakin tehtäisiin laillista? Paranisiko paitsi ilotyttöinä toimivien olot myös muu koko vyyhtiin liittyvä turvallisuus samaten? Tämä on taas yksi näistä kysymyksistä joihin vastaus löytyisi parhaiten kokeilemalla käytännössä, mutta epäonnistuminen olisi seurauksiltaan ikävä. Usein on esitetty, että vankeusrangaistusten reilu koventaminen toimisi pelotteena ja ennaltaehkäisisi näin rikosten syntymistä, mutta siitäkään asiasta ei saada varmuutta kuin kokeilemalla, tämä näin esimerkkinä.
Muun muassa prostituutiokeskusteluita lukiessani silmään sattui jonkun verran valitusvirsiä siitä, kuinka naisia on kohdeltu kaltoin enemmän tai vähemmän vakavissa suhteissa ja heitä on alkanut myöhemmin kaduttaa, koska eivät tajunneet tapahtumahetkellä pyytää rahaa vastineeksi seksistä. Sanottakoon nyt siis tänne loppuun sekin, että mukavan lopputuloksen saamiseksi saisitte arvon naiset tutustua ei-gigoloihin, vaatimattomiin, epäegoistisiin miekkosiin niin saisitte mukavan elämänkumppanin, joka ei petä, unohda tai aliarvioi naista ja naiseutta.
Hän ei myöskään tule yöllä humalassa kotiin ajamaan perhettä haulikko kourassa ulos pakkaseen. Kesällä tietenkin asia on toinen, mutta ei ulkoilma minusta silloinkaan oman sängyn lämpöä voita. Olen tietenkin sitä mieltä, että puolisoaan kaltoin kohtelevassa on aina vika, mutta joissain tapauksissa kaltoin kohdeltu saa kyllä aavistuksen verran syyttää itseänsä, jos on tietynlaiseen kumppaniin sekaantunut.
En ala tässä leimaamaan mitään ihmistyyppejä, mutta kerrat, jolloin olen kuullut jonkun pettyneen suhteessa sen jälkeen, kun olen sitä hieman jo osannut odotella, eivät ole yhden käden sormilla laskettavissa. Jos haluatte "rakastua renttuihin", koska se on niin hienoa, niin olkaapa hyviä, mutta aivan turha sitten ruikuttaa jälkeen päin, jos suhteessa on käynyt heikosti.
Chimera - out.
J.K. joillain voi ehkä olla hankalaa ymmärtää, että minä vain pohdiskelen useimpia yllä kirjoitetuista asioista, enkä allekirjoita kaikkia väitelauseita, joita olen kirjoittanut. Toivottavasti selkeät mielipiteet ovat selkeästi erotettavissa, jottei minun tarkoitusperistäni tai ajatusmaailmastani tule väärää kuvaa kenellekään.
