Sääliksi käy arkkipiispa-poloista

Sääliksi käy edelleenkin myös muita kirkon jäseniä, eikä vähiten siksi, että heitä edustaa julkilausumineen ihminen, joka on vienyt kristillisen irrationaalisuuden äärimmilleen ja on siksi kieltämättä harvinaisen pätevä työhönsä. Minun oli aluksi vaikea uskoa todeksi tätä käsittämätöntä lausuntoa, josta kuulin ensin muualta.

Uutiseen asti päästyäni luin sen ainakin kolmeen kertaan samalla silmiäni hieroen ja lisäksi varmistin toistuvasti, etten ole vahingossa esimerkiksi Lehden sivulla. Paarman Jukan kannanotto menisi vallan mainiosti satiirina siitä, kuinka kapeakatseinen ja laskelmoivan manipuloiva kirkko tosiasiassa on.

Jukka Paarma lienee tilannut syötteen blogistani, sillä Kalevan artikkeli tuli kuin tilauksesta. Olen kaipaillut konkreettisia esimerkkejä kaikesta siitä, mitä olen esitellyt uskontokriittisissä teksteissäni. Arvon arkkipiispanne ilmoittaa naama vakavana "moittivansa vanhempia, jotka eivät anna lapsilleen lainkaan uskonnollista kasvatusta kotona ja joiden mielestä lapsi saa itse kasvaessaan valita uskontonsa" ja kuinka "tällainen ajattelu on ymmärtämätöntä uskonnonvapauden tulkintaa."

Olemme Jukka Paarman kanssa eri mieltä yhdestä sun toisesta muustakin asiasta, mutta päällimmäisenä on termi uskonnonvapaus. Minä ymmärrän sen siten, että jokaisella on vapaus uskoa kuten haluaa tai olla uskomatta. Jukka Paarman mielestä uskonnonvapaus on hieno asia tismalleen niin kauan kun ihmiset ovat kristittyjä tai ehkäpä joukkoon kelpaavat juuri ja juuri muidenkin uskontojen kannattajat. Jäljelle jäävien vaihtoehtojen puntarointi ja noudattaminen sen sijaan on "ymmärtämätöntä uskonnonvapauden tulkintaa." Se, että lapsi saa kylliksi kasvettuaan ja elämänkokemusta ammennettuaan määrittää itse elämänkatsomuksensa ilman johdattelua ja aivopesua, on tärkein kulmakivi siinä, kuinka minä määrittelen uskonnonvapauden.

Lapsensa tältä maanittelulta säästäviä koteja moittiva Paarma-poloinen on - ihme ja kumma - huomannut itsekin, kuinka kirkko menettää suosiotaan jatkuvasti ja suurin syy on se, että keskiajasta poiketen ihmiset osaavat suhtautua kriittisesti asioihin, joita heille tuputetaan. Tämän johdosta monet vanhemmat eivät liitä oman uskontonsa syöttämistä kasvatustyöhönsä vaan luottanevat jälkikasvunsa löytävän oman polkunsa sitten kun on sen aika ja lapsi yksilönä kokee sille tarvetta - jos kokee.

Tämän "ymmärtämättömän uskonnonvapauden tulkinnan" arkkipiispa pyrkii estämään "arvostelemalla niitä koteja, joissa ei anneta lapsille uskonnollista kasvatusta." Lisäksi hän myös moittii näiden kotien isejä ja äitejä. Näitä vanhempia minä en moiti, vaan arvostan mitä suurimmiten. Heidän omat vanhempansa ovat opettaneet sen, minkä he puolestaan ovat lapsuudessaan oppineet ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi. Vaatiikin huomattavaa rohkeutta sekä järkeä, että ymmärtää katkaista ketjun ja jättää omat lapsensa vaille tästä pakkosyötöstä.

Vaihtoehdoitta tarjottu ja perinteisesti nimenomaan opettamalla opetettu maailmankatsomus koetaan kuitenkin suurimmassa osassa suomalaisia koteja niin oikeaksi, että omatkin lapset saatetaan sen piiriin epäröimättä. Sanalla "vaihtoehdoitta" tarkoitankin sitä, että koska vaihtoehtoja ei todellakaan ole, ei sellaisia voi lapsillekaan tarjota. On vain se yksi ainoa ja oikea katsontakanta, eli oma, joka on aikoinaan kotoa, kerhosta ja koulusta opittu. Varteenotettava vaihtoehto tälle toimintamallille olisi kuitenkin uskonnonvapaus siten kuin minä sen näen, eli lapsien säästäminen moisilta asioilta. Minä kehoitan syvästi nykyisiä ja tulevia äitejä sekä isiä harkitsemaan sitä vaihtoehdottoman omaan uskontoon johdattelun ja kasvattamisen sijaan.

Kyllähän se varmasti ottaakin kirkon nokkamiestä niin sanotusti kupoliin, kun ihmiset ovat päässeet oikeasti vapaiksi uskonnon suhteen, alkaneet ajatella omilla aivoillaan ja omaksumaan elämänkatsomuksia, joita heille ei pakkosyötetä vauvasta asti. Tätä yhden ainoan näkemyksen tuputusta Paarma toki ylistääkin varauksetta ja pitää sitä perusoikeutena.

"Perusoikeus" on varovainen ja epämääräinen tapa esittää asia. Oikeuksista voi myös luopua - 7-vuotias lapsi sen sijaan ei osaa luopua uskonnonopetuksesta. Oikeuden sijaan Paarma kaiketi soisi sen olevan suoranainen kansalaisvelvollisuus. Uskonnoista irroittautuneet ihmiset tulisi hakea heidän omaksi parhaakseen väkipakolla manipuloitaviksi aivan kuten käy, mikäli jätät saapumatta puolustusvoimien kutsuntoihin. Mikäli emme tulkitsisi uskonnonvapautta näin härskin ymmärtämättömästi (lue: väärin), eivät kirkon tienestitkään kuihtuisi entisestään.

Paarman totuushan kun on, ettei yksilön oikeuksia saa korostaa liian yksipuolisesti, puhumattakaan kyvystämme luoda itsenäisesti oma maailmankuvamme. Perustelu on niinkin mielenkiintoinen, etteivät ne (maailmankatsomukset) synny tyhjästä, vaan vaativat "rakennusaineksia". Se ei ole tietenkään mikään uutinen. Onkin surullista "yksilön oikeuksien korostamista" sekä "ymmärtämätöntä uskonnonvapauden tulkintaa," että saamme valita itse nämä rakennusaineemme.

Lisäksi on tyrmistyttävää, että me jotkut nojaamme elämänkatsomuksessamme rationaalisuuteen, emmekä kerhotätien kaikkivoipaa henkiolentoa käsitteleviin höpinöihin. Toki on mahdollista astella erilliseen rakennukseen, jossa tarinoita kertoo korkeammin koulutettu ihminen. Matalapalkkaisemman ja vähemmän kouluttautuneen kerhotädin uskottavuutta epäileville on siis vaihtoehto.

Kirkon yhä pahenevaa tilannetta voi toki koettaa korjata tälläkin tavalla, mutta minusta on asia erikseen, kuinka uskottavaa on, että hengellistä johdatusta aletaan tarjota tietoliikenneverkon kautta.

Massahäitä on nähty, mutta mitä seuraavaksi? Drive in -kirkko? Tee se itse -krusifiksi? Ilmainen kotiinkuljetus kirkosta, jos kanta-asiakaspassissa on kymmenen leimaa? Online-ristiäiset webcamin välityksellä livestreamina? S-bonusta kolehdista, jonka voi maksaa halutessaan luottokortilla? Jyrki Sukula leipomaan öylättiä? Tämän tapainen selausjärjestelmä hautapaikoista ja oheen lomake, jolla voi varata mieleisen?

Entä minkähänlaista olisi, jos ihmisiä haudattaisiin oikein liukuhihnalta aiemmin uutisoitujen massahäiden tapaan? Sekin tosin on periaatteessa vanha juttu mm. toisen maailmansodan ajalta.

Siinä näin alkuun muutama idea niin olemassa olevien kuin uusienkin jäsenten houkuttelemiseksi.

Ainoa syy, miksi voisin tehdä lähetystyötä, on se, kuinka ihmiset reagoisivat kuullessaan siitä, mikä heitä saattaa odottaa. Erityisen mielelläni kiertelisin muistuttelemassa poloisia ja pelokkaita ikäihmisiä siitä mitä tuleman pitää, elleivät he elä tismalleen niin kuin eräässä kirjassa sanotaan.

"Liity meihin ja maksa tai joudut helvettiin käryämään!"

Tavallisten kotiruokien puolesta!

Taitaapa jäädä tyystin käymättä syömässä nykyisen koulun ruokalassa. Sen verran extremeä pöperöä on tarjolla jopa edellisen koulurakennuksen ruokalaan verrattuna. Lihapullat, perunamuusi, kalapuikot, karjalanpaisti ja makkarakastike tavallisten keitettyjen perunoiden kera ovat loistaneet poissaolollaan ainakin tähän asti.

Näiden sijaan tarjolla on ties mitä latva-artisokka-ankeriasta rosmariinilla höystetyllä munakoisopedillä soijakanttarellikastikkeen kera. Tässä jonain päivänä olisi ollut broileria curry-ananaskastikkeessa ja innostuin jo hetkisen, mutta lisukkeena olikin kasvis-riisisekoitusta. Uunimakkaraankin oltiin työnnetty täytteeksi pekoni-sipulisekoitusta.

Myönnän olevani jossain määrin nirso, mutta mikäli kasvisvaihtoehtoja kuitenkin tarjotaan joka päivä, ei niitä tarvitsisi kaikkiin ruokalajeihin tunkea lisukkeita myöten. Joku ei syö lihaa, tarjolla on siis kasvisruokaa. Minä taas en pahemmin syö kasviksia - haluan lihani ja perunani ilman niitä! Peruna on toki myös juures, mutta peruselintarvikkeena asia erikseen.

Leipä taitaa olla porkkanasämpylöitä lukuunottamatta ainoa tarjolla oleva eines, johon ei ole kasviksia tai mitään gourmet-herkkua mukaan tungettu. Kaipa kohta on maitoon ja mehuunkin liotettu pistaasipähkinöitä sekä goudanokareita.

No, olisi tällä viikolla kaksi oivaa perusruokaakin tarjolla, mutta kumpanakaan noista päivistä ei ole koululle asiaa ja kotona syöminen tulee halvemmaksi. Toivottavasti jauhelihapihvejä ja bolognesekastiketta on myöhemminkin tänä lukuvuotena.

Ulkoasun uudistus ja 30 kysymystä sen kunniaksi

Olen nyt veivannut Bloggerin asetusten kanssa viikkokausia ja juuri tänäkin iltana ainakin tunnin, kunnes sain vihdoinkin kommentoinnin toimimaan. Asetukset olivat tismalleen oikein ja niiden mukaan kaikkien, myös rekisteröitymättömien, piti pystyä kommentoimaan jokaista kirjoitusta sekä lukemaan jo kirjoitettuja kommentteja (joita tosin ei liiaksi ole.) Ainoa mikä puuttui, oli kunkin tekstin omista julkaisuasetuksista löytyvä yksi raksi väärässä ruudussa. Kylläpä oli pienestä kiinni tämäkin ja ihmettelen, miksi tämäkin valinta oli aikoinaan niin kuin pitikin.

Toinen uudistus onkin ulkoasu, koska löysin tällaisen tummemman teeman, joka miellyttää enemmän ainakin omia silmiäni. Lisäksi oletan, että tummalla taustalla olevaa vaaleaa tekstiä on päinvastaista miellyttävämpi lukea. Värit ovat sopivan neutraaleita.

Kolmas ilmoitusluontoinen asia on se, että käyn vähitellen läpi kaikki lisäämäni kirjoitukset parannellakseni niitä hieman. Asiasisällöt eivät muutu, en korjaa jälkeen päin omia ajatuksiani, enkä harrasta mitään muutakaan hämärää tai moraalin vastaista. Korjailen lauseiden rakenteita paremmiksi, laitan kaikki linkitykset kohdalleen (pelkät URL:t suoriksi linkeiksi ja tekstiin mukavasti solutettuina) sekä jäsentelen kappalerakenteet helpommin luettavaksi. Aikoinaan tapana oli kirjoittaa giganttisen mittaisia kappaleita, joita lukiessa saattoi alkaa puuduttaa. Näitä on ollut helppoa jakaa kahteen tai kolmeen osaan, jotta lukeminen helpottuu ja lukija pysyy paremmin perillä, missä oli menossa, mikäli pidemmän tekstin luvun keskeyttää toviksi.

Asiasta olkihattuun. Vaimokkeella on aina lauantai-iltaisin tapana kysellä Ilta-Sanomista 30 kysymystä. Paras tulokseni niistä taitaa olla 6 tai 7 oikeaa vastausta, vaikka pidän itseäni melko yleissivistyneenä. Aihepiirit ovat kulttuuri, viihde ja urheilu. Laadinpa tästä joutessani iltasanomamaiset 30 kysymystä - 10 kustakin aihepiiristä. Katsopa, montako itse tiedät? Eikä saa sitten luntata mistään!

Kulttuuri

1. Montako sivua on Aleksandr Herzenin "Menneitä ja mietteitä" -teoksen toisessa suomennoksessa?
2. Kuinka korkea pino halkoja oli keskimäärin Albert Edelfeltin liiterissä helmikuussa 1887?
3. Mistä sävellajista menee Khambodzan kansallislaulu?
4. Kuka oli Karel Ančerl ja montako tätiä hänellä oli?
5. Kuka oli Adolphe Charles Adam?
6. Tottahan toki tiesit edellisen kysymyksen ja myös sen, että hän oli likinäköinen. Kysymys kuuluukin: Kuinka paljon hänen vasemmassa silmässään oli hajataittoa?
7. Missä, minä vuonna ja minä päivänä on syntynyt Dinna Bjørn?
8. Tähän väliin helppo. Mitä tekemistä Miguel Fríasilla on Chilen entisen johtajan, Salvador Allenden, kanssa?
9. Yksi yleissivistävä peruskysymys arkkitehtuurista: Minkä niminen on Argentiinan kongressitalon lisärakennus ja minä vuonna se valmistui?
10. Loppukevennykseksi kysymys fiktiivisestä hahmosta: Minä vuonna Jasper Whitlock värväytyi etelävaltioiden armeijaan?

Viihde

1. Manu Dibango on tunnetusti kamerunilainen saksofonisti. Montako levyä hän julkaisi 1980-luvulla?
2. Kuinka monessa vuonna 1955 julkaistussa elokuvassa Brigitte Bardot esiintyi?
3. Kuka soitti bassoa Vjerka Serdjutškan ensilevytyksellä?
4. Kuinka kaukana työpöydästään Jerry Lee Lewis piti paperikoria kirjoittaessaan sanoituksia Baby, Baby, Bye, Bye -albumiaan varten?
5. Montako senttiä filmiä Stanley Kubrick ryhmineen törsäsi Kellopeliappelsiinin kuvaamiseen?
6. Kuinka monta volttia on George Clooneyn partakoneen jännite?
7. Minkä niminen oli 130. elokuva, jossa Florence Lawrence esiintyi?
8. Minkä pituinen ikkunalauta on Sony BMG Music Finland Oy:n pääkonttorin eteisaulassa?
9. Kuka on Mongolian myydyimmän nuortenlehden päätoimittaja?
10. Kuka on Vietnamin menestynein rap-artisti?

Urheilu

1. Mikä on taekwondoka Janne Korhosen kengännumero?
2. Mitä urheiluseuraa edusti Remigius Machura?
3. Mikä oli Tiina Lillakin hauiksen ympärysmitta 70-asteisessa sähkösaunassa vuonna 1988?
4. Montako markkaa Matthias Sammer sai veronpalautusta vuonna 1989?
5. Kuinka pitkälle Jan Zelezny heitti keihästä 11,2-vuotiaana?
6. Kuinka monta pelaajaa kuuluu Feyenoord Rotterdamin organisaatioon kaikki joukkueet mukaan luettuina?
7. Mikä on etelä-afrikkalaisen Rugby-seura Stormersin valmentajan puhelinnumero?
8. Mikä on yleisin veriryhmä Tohmajärven urheilijoiden keskuudessa?
9. Montako kultamitalia Neuvostoliitto voitti olemassaolonsa aikana yhteensä kaikissa olympialaisissa?
10. Montako litraa vettä äyskäröitiin pois veneistä Sulkavan soudussa vuonna 2005?