MORJENS!
Taas meinaa vituttaa vanhojen kunnon suomalaisten vanha kunnon ahdasmielisyys. Tiedättehän, että rakennuslupa-asioissa joutuu kyselemään naapureiden mielipiteitä ja mikäli suunnittelet rakentavasi esimerkiksi mökin rantatontillesi, saattaa naapureiden kielteisyys suunnitelmaasi kohtaan evätä rakennusluvan myöntämisen tai vähintään viivästyttää sitä kuukausitolkulla byrokratian johdosta.
Naapureiden mielipide saattaa vaikuttaa mm. rakennuksen katon väriin ja pytingin kokoon. Naapurit ovat saattaneet käyttää aiemmin tyystin rakentamatonta tonttiasi oikopolkuna viereiselle mustikkamättäälle ja rakennuksesi takia he joutuisivat kiertämään noin kymmenen metriä. Mikäs sen kurjempaa. Ei siis muuta kuin vastalausetta pöytään.
Naapurimökin mummu, naama norsunvituilla jatkuvasti naapureidensa tekemisiä kyyläävä vanha kanttura, jolla ei ole vahingossakaan kenestäkään tai mistään mitään hyvää sanottavaa, saattaa ottaa kielteisen kannan suunnitelmiasi kohtaan, koska on tavannut käydä tekemässä saunavastan koivustasi, joka jouduttaisiin kaatamaan rakennuksesi tieltä. Lopulta se saatanan nauta kiertää Ahti Karjalaisen hallituskaudelta peräisin oleva tuulipuku päällä ja kukkahatun helma lepattaen pitkin tonttienne rajaa vahtimassa, ettei männystäsi tipu käpyjä hänen puolelleen. Varokin astumasta haravoidessasi hänen tonttinsa puolelle niin konflikti on tosiasia. Voisi sanoa, että sen jälkeen tiedät astuneesi.
Toisella puolella naapurissasi asuu kuivakka setä, oikein niin jämpti ja vakavanha veronmaksaja, että itse Väinämöinenkin tulisi kateelliseksi siitä, kuinka hänellä on kengät prikulleen 90 asteen kulmassa porstuvassa eikä ainuttakaan roskaa tuvan lattialla. Kaapissa on arkistoituna kaikki ilmaisjakelulehdet viimeisten 20 vuoden ajalta millilleen suorissa pinoissa ja aivan uuden veroisina. Hän saattaa olla vakuuttunut, että muurahaisilla kulkee polku tonttisi poikki eikä rakentaminen tule näin ollen kysymykseenkään. Lisäksi olet suunnitellut mökistäsi isompaa ja hienompaa kuin hänellä, eikä kateus näin ollen anna periksi myöntyä suunnitelmiisi.
Kokonaan toisella puolella järveä saattaa asua jopa edellistäkin tapausta jämäkämpi pariskunta, jolla roikkuu ruokailuvälineet tuvan seinällä tismalleen pituusjärjestyksessä ja aivan kuin vasta tehtaalta tulleina, vaikka ovatkin ostettu jatkosodan aikoihin. Isännän 70-luvulta peräisin oleva slipoveri ja silmälasit ovat kuin pakasta vedetyt. Emännän kutimet samaten, vaikka ovat perintöä isotädiltä. He saattavat olla naamasi nähtyään vakuuttuneita siitä, että olisit mökin rakennettuasi aina ison ryyppyporukan kanssa remuamassa tontillasi ja heidänkin harmoninen idyllinsä olisi mennyttä.
Itsehän he ovat niin jämptejä ja kunnollisia, että jos oikein innostuvat uutena vuotena laittamaan elämän risaiseksi, he avaavat kellarista yhden (1) pullon Aulikki-siskon tekemää punaviinimarjamehua. Se on heidän mielestään oikeaa elämää ja näin sen pitäisi siis ilman muuta kaikkien muidenkin osalta olla. Yhtään vilkkaampi touhu menee yli äyräiden ja pahasti.
Saattaisitte jopa remuporukkanne kera äityä soittamaan katastrofaaliset mittasuhteet kepeästi täyttävää rokinräimettä, kuten Tik Takia tai U2:sta ja sehän ei varsinkaan käy päinsä. Sota-ajan purevat iskelmät, kuten Elämää juoksuhaudoissa ja Eldankajärven jää tai Reijo Taipaleen ja Souvareiden varhaisempi tuotanto (C-kasetit ostettu aikoinaan kylätoimikunnan kevätmyyjäisistä) ovat ainoaa soveliasta kuunneltavaa, mikäli sähköä kasettinauhurin soittamiseen nyt ylipäätään raaskitaan törsätä.
Saatanan ahdasmieliset, kateelliset ja kyräilevät suomalaiset! Jos minulla olisi rantatontti, jolle olisin aikoinaan rakentanut mökin, soisin sen ilon naapurillenikin sekuntiakaan miettimättä. Minun puolestani naapuri saa rakentaa tontilleen vaikka Führerbunkerin ja saunan sinne. Jos asuisin omakotitalossa, saisi naapuri rakentaa minun puolestani vaikka kosmodromin takapihalleen, mikäli hänen mielensä sitä halajaisi.
Ei se ole saatana minulta pois. Ei se ole keltään pois! Ei minun elämäni kaadu siihen, jos mökkinne savupiippu varjostaa kuistiani kolme minuuttia vuorokaudesta. Ei tuo teidän touhunne voi oikeasti olla mahdollista. Te ette vittu voi olla tosissanne. Saatteko te tuosta vittumaisuudestanne jotain uskomattomia kicksejä?
Jotkut jaksavat keksiä ihan oikeitakin syitä, kuten lainkin puitteissa määritelty järven kuormittuminen, mutta jos hipiästäni liukeneva suunnaton määrä paskaa ja kuonaa teidän mielestänne järveä kuormittaa sekä rehevöittää, niin antakaa minun rakentaa sauna, jossa saan peseytyä ennen uimaan menoa. Jos teitä jurppii, että minulla on hieman parempi hiekkaranta kuin teillä, ettekä pääse salaa hyödyntämään sitä poissaollessani, kun olen rakentanut, niin ampukaa hyvän sään aikana itsenne ennen kuin joku muu tekee sen puolestanne.
Perkeleen jotkut suomalaiset, kun tekin osaatte olla. Vuodessa on 365 päivää ja jos joudutte yhtenä (1) ainoana vitun päivänä kiertämään taloyhtiönne pihassa nurmikon kautta ulko-ovelle, koska joku on jättänyt autonsa pihakäytävälle raskaiden tavaroiden kantamista helpottaakseen, nostatte jumalattoman äläkän, kuinka teidän oikeuksianne murjotaan. Jos joudutte 1/52 viikonloppuna sietämään, että naapuri pystyttää tonttienne rajalle teltan, joka varjostaa teidän nurmikkoanne puoli tuntia vuorokaudesta, käynnistyy suunnaton meteli.
Asiaan ei vaikuta tippaakaan se, että kaikkina muina 364 päivänä saatte kulkea pihakäytävää pitkin kaikessa rauhassa ja täysin ongelmitta. Unohdatte sekunnissa sen, että 51 viikonloppuna se vitun nurmikkonne saa niin paljon valoa, ettei sitä moni tiedäkään. Teitä on nyt sorrettu rankemman käden kautta ja valitusten vyöry paitsi paikallislehden mielipideosastolle myös taloyhtiön ilmoitustaululle alkaa. Te ette jousta milliäkään missään asiassa, mutta muiden pitäisi kyllä elää täysin teidän saatanan ahdasmielisten paskojen ehdoilla.
Vitun vanhat, kuivakat ja yliomanarvontuntoiset harput. Onko se oikeasti elämää, että kuunnellaan illasta toiseen suunnilleen stetoskoopin kanssa naapuriasuntoja, ettei sieltä vahingossakaan kuulu risaustakaan? Erehdyt hengittämään tai pudottamaan lattialle nenäliinan niin jo alkaa noita-akka hakkaamaan seiniä luutansa varrella. Loopit päässä nyysätään rappukäytävä läpi kolme kertaa päivässä tarkistaen, onko naapurin nuori hunsvotti nyt varmasti kulkenut siellä asiallisesti ja roskaamatta.
Yksikin pölyhiukkanen jos löytyy jostain portaiden alta niin jo vittu laukkaa naapurin muori ovikelloasi runkkaamaan kuin kenialainen estejuoksija konsanaan. Auton jos parkkeeraat oman ruutusi keskikohdasta puoli milliä lähemmäs viereistä ruutua niin jo siellä on sekuntiakaan empimättä pappa työntömitan kanssa tutkimassa asian laitaa ja latomassa hartiavoimin valitusviestejä tuulilasillesi. Kummassakaan edellä mainitussa tapauksessa ei myöskään asuntosi ovi tai hissin seinä säästy sydänverellä kirjoitetuilta valituslappusilta.
Itsehän nämä lainkuuliaisuudessa ja auktoriteettien kunnioittamisessa aivan käsittämättömän jämptit kansalaiset autoilevat prikulleen suurinta sallittua nopeutta. Mittarin viisari ei värähdä nanometriäkään, paitsi 10 vuotta sitten lakkautetun kyläkoulun luo unohdetun ”Varokaa lapsia” –merkin kohdalla, vaikka olisi kesäkuinen sunnuntai kello kolmelta yöllä. Tilannehan toki on täysin hypoteettinen, koska nämä täydelliset kansalaiset menevät nukkumaan jo iltakahdeksalta. Yksikin vesipisara jos tipahtaa tuulilasiin niin porukka polkee jarrupoljinta kuin tulpatonta mopoa.
Jurmuttaminen ei rajoitukaan pelkästään kotipiiriin, vaan auton ratissa muistetaan pälyillä kulmat kurtussa kaikkia alle 30-vuotiaita kuljettajia. Odotteletpa risteysalueella autossasi liikenteeseen pääsyä ja ohi kurvaa tulosuuntaasi vanha jyyrä Ladallansa niin kyllä sen tuiman tuijotuksen edessä nousee niskavillat pystyyn kovemmankin luokan tekijällä. Heillä kun sattuu olemaan kiire uuden Siwan avajaisiin, koska siellä olisi kahvitarjoilu oikein rusinapullan kera. Kuukauden ehdoton tähtihetki on toisin sanottuna koittamaisillaan, eikä vähiten siksi, että avajaistarjouksena saa kaksi pakettia Saludoa yhden hinnalla.
Näillä pahuksen täydellisen kansalaisen arkkityypeillä on kotonaan piirongin ylälaatikon oikeassa reunassa, aivan siinä ilmestymisjärjestykseen ja millilleen tasaiseen pinoon lajitellun Kodin kuvalehden vuoden 1983 vuosikerran vieressä, pieni nahkainen rasia, jossa on kansakouluajoilta peräisin olevia lyijykyniä kolme (3) kappaletta teroitettuina ja käyttötarvetta odottamassa – aivan uuden veroisina tietenkin.
Ne kaivetaan esille mm. silloin, jos muikunperkausdokumentin viidennen uusinnan aikana lähetyksessä on sekunninkin katkos. Tällöin lähtee sydäntä raastava valituskirjelmä Yleisradion palauteosastolle. Prikulleen piirongin toisen laatikon vasemmassa reunassa on isosedältä peritty pullo partavettä, josta otetaan yksi vaimeahko tupsaus kauluspaidan oikeaan liepeeseen aina juhannusaaton kunniaksi. Ei suurin surminkaan muulloin, koska ylenpalttinen törsääminen on syntiä.
Elämän kiistämätön huippuhetki on muiden kyläläisten kanssa suoritettava ratkiriemukas kesäretki naapuripitäjän Teboilille ryystämään kupposet sumppia. Retki tosin on pilalla, jos (ja kun) ryhmäalennusta kahvien hintaan ei tipu. No, onneksi Korpirannan Vilho malttoi luopua yhdeksi (1) iltapäiväksi halkojen pilkkomisesta ja raaski kaikessa nokkeluudessaan keittää mukaan muutaman makuhermoja hivelevän termospullollisen. Ehkäpä tilanne on siis pelastettavissa pyörähtämällä paikallisen kirkon pihassa nauttimassa ne sekä Vihtamäen Kyllikin leivinuunissa talkootyöllä pyöräytetyt vehnäset.
Samassa yhteydessä ikuistetaan isoenon Polaroidilla kirkon kellotapuli kehystettäväksi ja kamariin aitiopaikalle sijoitettavaksi matkamuistoksi. Tätä jokaisen retkelle osallistuneen kelpo kansalaisen elämän ehdotonta kliimaksia jaksetaan muistella suupielet korvissa seuraavien 15 vuoden jokaisten talkookahvien ja lukukinkereiden yhteydessä.
Ah, nämä jalot tapahtumat, joiden yhteydessä äimistellään ja ihastellaan Salmijärven Aunen kanava- ja ristipistotöitä kuin lehmä uutta veräjää konsanaan. Muutamien isäntienhän tekisi mieli avata kursailematta litran pullo votkaa ja riipaista äärimmäisen kova känni, jotta edes joskus olisi mukavaa, mutta eihän se käy päinsä, koska emäntien sekä kunniallisten elämäntapojen valta-asema kyläyhteisössä on käsinkosketeltava.
Hieman tässä karattiin alkuperäisestä aihepiiristä loppua kohden, mutta ettekö te vitun kansalaiset voisi vähitellen höllätä pipoa päänne ympärillä? Ei tuota touhua enää 2000-luvulla katsele kukaan.
Huom: sota-ajan iskelmät ovat minunkin mielestäni hyvää musiikkia ja harrastan sanaristikoiden täyttämistä. Lähiomaisteni tekemät käsityöt ovat myös komeita, samoin vaarini slipoveri.
