Kirjoitusta olen laatinut jo pidemmän aikaa ja siksi käytetyt artikkelit sekä päivämäärät ovat kaksi kuukautta vanhoja. En pidä niitä silti liian vanhentuneina analysoinnin kannalta.
NATO-jäsenyyttä pidetään raivostuttavan sitkeästi esillä Suomessa. Tästä jos jostain pitäisi järjestää kunnon kansanäänestys, mikäli jäsenyyttä todella aiotaan joskus vakavasti harkita. Yhtäällä pelkään tätä pahoin, vaikka toisaalla luotan kansan harkintakykyyn. Jokaisen jäsenyyttä spekuloivan Iltalehden verkkoartikkelin yhteydessä on tismalleen sama gallupkysymys: ”Pitäisikö Suomen liittyä NATOon?” Onneksi Ei-vaihtoehdon napsauttaminen ei ole suuri urakka. Siltikin mietin, että montako kyselyä asiasta tarvitaan vai toivotaanko jossain nimeltä mainitsemattomalla taholla sitkeästi, että kansa alkaisi muuttaa mieltään? Tuoreimman gallupin prosentit olivat tätä kirjoitettaessa, eli 9.4.2009 klo. 17.40 seuraavanlaiset:
Kyllä: 35 %
Ei: 65%
Ääniä 7657
Osapuilleen tuon suuntaisiahan äänestystulokset ovat olleet joka kerta. Kansa ilmaisee tahtonsa. Tämän vuoksi onkin surullista, kuinka Ville Itälä mesoaa usean muun kokoomuslaisen, mukaan lukien myös ulkoministerimme, tavoin NATOn puolesta ja käyttää minusta erikoisia puolustusargumentteja.
”- Suomen pitäisi olla mukana Euroopan ytimessä, mutta emme todellakaan ole, kun emme ole mukana puolustusytimessä.”
Meillä on puolustettavaa, mutta ei tällä hetkellä ketään ketä vastaan puolustautua. Itälän ja kumppaneiden puheet ovat todella surullisia, koska ne elättelevät ja ylläpitävät kansan keskuudessa täysin turhia pelkotiloja mahdollisesta puolustautumisen tarpeesta. Minusta nämä vaikutusvaltaiset poliitikot eivät tunne vastuutaan, koska lietsovat tällaisia virheellisiä mielikuvia.
Vastuulla tarkoitan sitä, etteivät monet poliitikot ymmärrä, kuinka voimakkaasti heidän puheensa vaikuttavat ihmisten turvallisuudentunteeseen, sillä suurin osa valtamediaa seuraavista kansalaisista pitää heitä kaikkitietävinä. Usea tavallinen tallaaja ei osaa suhtautua kriittisesti, mikäli heidän ylenkatsomansa ministeri esittää lehdistössä täysin hypoteettiseksi tarkoitetun teorian turvallisuusriskin mahdollisuudesta ja tämä vaikuttaa heidän henkiseen hyvinvointiin sekä turvallisuudentunteeseen.
Toistan sen vielä: on turhaa käydä päivästä toiseen keskustelua puolustautumisesta vihollista vastaan ja turvallisuuspoliittisista uhista, koska uhkia ei ole eikä puolustautumiselle näin ollen tarvetta. Varusmiehet jakakoot Nokialla juomavettä, vahdatkoot katujen kulmissa turkkilaisen pormestarin vierailun aikana tai etsikööt maastosta sinne kadonneita marjastajia, mutta NATOa näihin asioihin ei tarvita.
”- Kanttimme kestää edelleenkin sanoa, että NATO on pahan ilmentymä. Tätä ajatellen ei ole suurikaan ihme, että meitä katsotaan EU:ssa vinoon, Itälä sanoo ja muistuttaa, että yli 90 prosenttia EU-kansalaisista on myös NATO-kansalaisia.”
Eli Itälän mielestä NATOon pitäisi liittyä siksi, että noin monet muutkin ovat näin tehneet, ja etteivät nämä muut Euroopan-vitun-unionissa katsoisi meitä vinoon? Sallikaa minun nauraa. Allekirjoittanutta ei kovin paljon kiinnosta, jos omahyväiset ranskalaiset tai britannialaiset katsovat meitä vinoon asian johdosta. Sotilaallinen puolueettomuus on ollut Suomen maanpuolustuksen tärkeimpiä, ehkä jopa tärkein, prioriteetti ja jos jotain haluan tämänhetkisessä maanpuolustusstrategiassa säilyttää niin ainakin sen.
Minun nähdäkseni juuri liittoutumattomuutensa ansiosta Suomi on saanut olla tähän asti suhteellisen rauhassa maailmalla tällä hetkellä vallitsevilta kriiseiltä, joista huomattava osa on NATOn perustajavaltio Yhdysvaltojen käymiä operaatioita. Puolueettomuuden ja neutraalisti hoidettujen ulkopoliittisten suhteiden ansiosta en usko, että Pohjois-Korea tai Iran ottaisi hurjistuessaan Suomea ensimmäisenä maalitaulukseen. Välimatkat helpottavat tilannetta meidän osaltamme ja tätäkään optimaalista tilannetta ei pitäisi pilata hakeutumalla sotilasliiton kautta lähemmäs maailman kriisipesäkkeitä.
”Itälän mukaan kysymys ei ole enää siitä, hyökkääkö Venäjä Suomeen, vaan eriasteisissa kriiseissä toimimisesta.”
No kappas kummaa, kun se ollaan vihdoin viimein ymmärretty. Minusta koko asian spekuloiminen on niin turhaa, että tunnen myötähäpeää Itälän puolesta siksi, että hän ylipäätään otti koko asian esille siitäkin huolimatta, että se on toivomani kaltaisessa kontekstissa. Venäjän oletettavasti aiheuttaman turvallisuuspoliittisen uhan jaarittelun lopettamiseksi tai lievittämiseksi toivoisin edelleenkin, että konkreettista keskustelua lisättäisiin.
Minä haluan Venäjän ja Suomen delegaatiot saman pöydän ääreen jutustelemaan asioista ja suoria kysymyksiä kehiin. ”Hyökkäättekö maahamme, mikäli liitymme NATOon? Haluaisitteko valloittaa meiltä jostain kumman syystä lisää maa-alueita nykyisten 17 075 400 neliökilometrinne kaveriksi? Mitä ihan oikeasti pelkäätte tapahtuvan, jos lisäämme yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa?”
”Itälän mielestä poliitikot välttelevät NATO-keskustelua.
- He pelkäävät kansan reaktiota eli oman uransa jatkumista eivätkä siksi uskalla tunnustaa realiteetteja.”
Hah, näinhän se asia juuri onkin. Poliitikot pelkäävät, että kansa reagoi entistä negatiivisemmin heti, kun NATO-keskustelua aletaan käydä todella konkreettisesti ja yleinen paine vaatii järjestämään kansanäänestyksen, jonka seurauksena porvaripuolueiden haikailema jäsenyys kuopataan. Poloiset ovat pattitilanteessa, sillä jäsenyyttä vastustetaan nykyäänkin, kuten aiemmat prosentit osoittivat, mutta asia vaatisi lisää näkyvää keskustelua, joka johtaa mitä todennäköisemmin vastustuksen lisääntymiseen.
Vaihtoehtona on toki sekin, että poliitikot osaavat manipuloida kansan valtaosan puolelleen toinen toistaan hienommilla korulaiseilla ja kapulakielen taidonnäytteillä. Tätä pelkäänkin, koska täytyy muistaa, että NATO-jäsenyyttä kannattavat isoimmat puolueet, joilla on takanaan merkittävin äänestäjäjoukko. Tästä kansanosasta suurinta osaa pidän tosin edelleenkin poliittisesti valveutumattomina ja sinisilmäisesti valtaapitävien pajunköyttä nielevinä reppanoina.
Ville Itälä ajaa Suomea Natoon - "Suomi on jo puolensa valinnut"
Olisi paitsi maailmanpoliittisesti tavattoman vapauttavaa, taloustilanteen osalta helpottavaa ja ennen kaikkea suunnattoman yksinkertaista, jos asevoimat lakkautettaisiin. NATO-asiaakaan ei tarvitsisi enää vatvoa. Sotilaat saisivat palata tekemään oikeita töitä perheidensä pariin eikä viattomia siviilejä tarvitsisi enää moukaroida. Tärkeintä on, että maiden välisessä yhteistyössä ei enää kummittelisi taustalla vastapuolen asevoimat ja tämä vapauttaisi neuvotteluilmapiiriä.
Lähes yhtä tärkeää tietenkin olisi se, ettei asevoimien ylläpitoon menisi nykyistä normaalin ihmisen käsityskyvyn ylittävää määrää rahaa sekä materiaalia. Ei ole todellakaan sattumaa, että sodan kanssa kiihkoilevien valtioiden sosiaaliturvajärjestelmät ovat pääsääntöisesti sieltä heikommasta päästä.
”Naton hävittäjät harjoittelivat Baltiassa
Tiistai 7.4.2009 klo 14.05
Sotilasliitto Nato järjesti tiistaina laajan ilmapuolustusharjoituksen Baltiassa. Kyse oli historian suurimmasta Nato-harjoituksesta Baltian ilmatilassa. Viron puolustusministerin Jaak Aaviksoon mukaan harjoitus osoitti, että Natolla on realistinen kyky puuttua kaikkiin mahdollisiin tapauksiin myös Baltian ilmatilassa.
- Käytännön valmius toteuttaa puolustusharjoituksia Baltiassa lähettää voimakkaan poliittisen viestin, että tänä päivänä kaikkien liiton jäsenmaiden turvallisuus on Natolle yhtä tärkeä.
Naton ilmapuolustusharjoitukseen otti osaa koneita Yhdysvalloista, Tanskasta, Puolasta, Tshekistä ja Liettuasta. Yhdysvaltain hävittäjien suunniteltu ylilento Tallinnassa peruuntui kuitenkin huonon ilman vuoksi. Tiistainen puolustusharjoitus on jatkoa viime lokakuussa järjestetylle ensimmäiselle Naton ilmavalvontaharjoitukselle Baltiassa.”
Kuvittelevatko sotakoneistoaan kansalaistensa hyvinvointia huomattavasti tarmokkaammin vaalivat maat meidän olevan rauhanomaisuudessamme täysiä idiootteja? Seuraavassa hieman mietittävää.
Erään arvion mukaan Yhdysvallat käytti puolustusmenoihinsa vuoden 2008 aikana vaivaiset 1 100 000 000 000 dollaria eli amerikkalaisittain reilun triljoonan. Poskettomien sotilaskulujen ansiosta Yhdysvallat velkaantuu arviolta miljardin dollarin päivävauhtia. Surullista, kuinka mahdottoman paljon hyviä asioita edes osalla tästä rahasummasta saisi tehtyä amerikkalaisten kansalaisten hyväksi. On todella mahtavaa, että puolustusmenoihin kuten yli 700 ympäri maailmaa sijoitettuun sotilastukikohtaan sun muuhun panostetaan surutta globaalista taantumasta huolimatta.
Puolustusmenojen radikaalien leikkausten sijaan kaavaillaan valtaisia talouden elvytyspaketteja sekä lisää velkaa, jotta ainakaan aseista ja ohjuksista ei joutuisi luopumaan. Sosiaali- ja terveysmenoja kyllä kärsii leikata aina silloin tällöin, kuten entinen presidentti Bush jokunen vuosi sitten tekikin puolustusmenoja kasvattaakseen. Taantuman vuoksi puolustusmenoja olisi toki leikattava jokaisessa maassa – myös meidän Suomessa. Ihan oikeasti: kumpi on elämiselle tärkeämpää: terveydenhuolto- vai maanpuolustusmenot?
Jokaisen asian verotusta kasvatetaan, elintarvikkeet kallistuu, julkinen terveydenhuolto kusee reisille monella paikkakunnalla, mutta armeijaan kyllä riittää rahaa törsättäväksi. Näillä asioilla ei ole taaskaan mitään tekemistä todellisuudentajun kanssa. Valtaapitävät eivät kerta kaikkiaan käsitä, että ihmisillä on hätä ja nälkä puhumattakaan siitä, että puolustusmenot ovat ehdottomasti turhin sektori, josta saisi karsia rahavaroja tarpeellisempaan käyttöön aivan mielin määrin.
Aiemmin oli puhetta takapajuisuudesta. Samojen asioiden jankuttamisesta on tullut paha tapa, joten muistutan jälleen siitä, kuinka takapajuisia ollaan myös Suomessa. Yleinen asevelvollisuus voitaisiin oikein hyvin lakkauttaa, totaalikieltäytyjät vapauttaa ja valmiudessa olevien miesten sekä naisten määrä kutistaa kymmenesosaan. Asevoimat voitaisiin lakkauttaa tyystin ja kaikki niiden ylläpitämiseen käytetyt rahat, kiinteistöt, materiaali, miestyövoima, aika sekä vaiva voitaisiin ohjata vanhusten huoltoon, yleiseen kunnossapitoon, terveydenhoitoon ja tuhanteen muuhun asiaan, jolla parannetaan kansalaisten hyvinvointia. En jaksa uskoa, että välittömästi puolustusvoimien lakkautuspäätöksen jälkeen Äiti Venäjän panssarit alkaisivat vyöryä yli rajan valloittamaan maatamme, kuten alituisesti pelätään. Meitä ei voi verrata esimerkiksi Georgiaan.
Nämä kaikki ovat jälleen niitä asioita, joille ei mahda mitään, vaikka järki toista sanoisikin. Ihminen on lystinä veitikkana ollut aina sotaisa oman rotunsa edustajia kohtaan ja tämä lienee vähitellen iskostunut syvälle geneettiseen perimäänkin. Tuhansia vuosia sitten naapuria hutkittiin nuijalla tai viskottiin keihäillä, nykyään risteilyohjuksilla. Porukkaa pitää laittaa hengiltä aivan solkenaan maailmankatsomuksen, etnisen alkuperän ja milloin minkäkin vuoksi. Välillä pitää muistaa mesota kadulla plakaatteja heilutellen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nato. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nato. Näytä kaikki tekstit
maanantaina, kesäkuuta 22, 2009
maanantaina, huhtikuuta 14, 2008
Venäjä ja länsivaltioiden ulkopolitiikka
Ensinnäkään en kannata Suomen liittymistä NATO:on, koska minusta kaikki sotilasliitot ovat sitä samaa vainoharhaista Kylmää Sotaa, josta saimme kystä kyllin jo monta kymmentä vuotta. Moni voisi kuvitella, että se kaikki idiotismi olisi taakse jäänyttä elämää, mutta minusta NATO:n ja muiden sotilasallianssien olemassaolo, Suomessa jatkuvasti spekuloitu ”Venäjän aiheuttama turvallisuuspoliittinen uhka” ja muu ovat aivan sitä samaa.
Jos Venäjän nokkamiehet joskus pimahtavat ja julistavat sodan, eivät ”neuvostojoukot tule sankoin joukoin Mosin-Nagantien piiput ojossa Karjalan kannaksen yli”, kuten toisesta maailmansodasta traumatisoituneet patriootit yhä kuvittelevat. Suomen pahaiset asevoimat strategisine tukikohtineen pyyhkäistään pois päivässä muutamalla kymmenellä tarkoin tehdyllä lyhyen kantaman ohjusiskulla sekä muulla koneellisella sodankäynnillä. Tämän johdosta pakollisen asevelvollisuudenkin tarpeellisuus on niin ja näin, mutta eipä mennä siihen nyt.
Ainoa turvallisuuspoliittinen uhka, jonka itä meille aiheuttaa on sitä kautta Suomeenkin varsin runsaasti virtaavat huumausaineet, mutta jaksaisinpa uskoa maailmansodista opitun sen verran, ettei vastaavaa rähäkkää voi enää tapahtua. Jaksaisin myös uskoa, että tämänhetkisillä valtionpäämiehillä on sen verran mainiot neuvotteluyhteydet (joita erilaiset rauhanomaiset yhteistyöjärjestöt puolestaan auttavat), että ulkopoliittisten selkkausten ratkaisuun olisi huomattavasti paremmat edellytykset kuin mitä vaikkapa Kuuban kriisin tai noottikriisin aikoihin.
Korkeimmilla palleilla tuntuu olevan muutamia tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta huomattavasti selväjärkisempää porukkaa ja poliittiset agendat ovat huomattavasti vähemmän kiihkoilevia. Yhdysvalloilta ei tosin olisi konsti eikä mikään ilmoittaa ydinsulkusopimukset puretuiksi, mutta ehkäpä kauhun tasapaino kuitenkin pitää tilanteen stabiilina nyt ja tulevaisuudessa(kin?)
Sitten. Mikäli NATO-vaihtoehtoa nyt päätettäisiin todella vakavasti harkita, niin minkä vitun takia jonkun Venäjän kantaa siinä asiassa kuunnellaan niin tarkasti? Pelkääkö Suomen eduskunta ja hallitus aivan tosissaan, että mikäli Suomi liittyy NATO:on, kokee Venäjä sen saman tien niin hirveänä uhkana, että jäädyttää ulkopoliittiset suhteensa kaikkiin NATO:n jäsenvaltioihin? Pelätäänkö täällä vakavissaan, että Venäjä julistaa saman tien avoimen sodan, koska pelkää USA:n tekevän pian samoin Suomen rajanaapuruuden ja jäsenyyden myötä?
Suomettuminen ei ole kadonnut mihinkään. Kaikessa kuunnellaan meistä erillään olevan valtion mielipiteitä, eikä meidän suvereniteettia kunnioita edes oma väkemme. Jos homma sitten on tosiaan sillä lailla, ettei Venäjä sotilasmahtinsa uhalla salli meidän NATO-jäsenyyttämme (joka ei siis edelleenkään haittaisi ollenkaan), niin onpahan ainakin yksi syy lisää olla kannattamatta sitä täällä päässä.
Jos Ruotsi liittyisi sotilasliittoon Pohjois-Korean kanssa, en jaksa uskoa, että siihen meiltä kantaa kyseltäisiin. Onhan tämä tällainenkin tavallaan osoitus kansainvälisten neuvotteluyhteyksien toimivuudesta, mutta minusta melkoisesti nöyristelyn puolelle menevää. Vaikea asia. Yksi asia, josta olen Kylmän sodan ajalta erityisen katkera, on Suomen kieltäytyminen Marshall-avusta Neuvostoliiton reaktion pelossa. Poikkipuolinen sana kommunismista olisi silloin tiennyt noutajaa, kaikesta mahdollisesta länteen päin katselusta puhumattakaan.
Tämä nykyäänkin taajaan uutisoitu Venäjän mielipiteiden kuuntelu asiassa on selkeä periaatekysymys. Tässä nähdään taas sekin, kuinka etenkin ulkopolitiikasta puuttuu konkreettisuus ja avoimuus. Onko kukaan koskaan tohtinut kysyä diplomaattisten koukeroiden lomassa Venäläisiltä poliitikoilta SUORAAN, että mitä he ihan oikeasti tarkalleen ottaen olettavat tapahtuvan, mikäli Suomi NATO:on liittyisi? Tietävätkö Suomen päämiehet jo nyt vastaukset kaikkeen tähän, mutta pitävät sen salassa kansalta hysterian estämiseksi?
En jaksa kerrassaan millään uskoa myöskään sitä, että Venäjällä Suomen mahdollinen NATO-jäsenyys tulkittaisiin suorana liittoutumisena USA:n kanssa tai muuna vihamielisenä elkeenä Venäjää vastaan. Venäjä on sen verran eri maa kuin Neuvostoliitto, että eivätköhän heidän ulkopoliittiset suhteensa USA:n kanssa ole hyvässä mallissa ja keskusteluyhteys avoinna.
Minun puolestani kaikenlaisen sotilasyhteistyön voisi lakkauttaa tyystin, jottei sellainen enää tulehduttaisi valtioiden ulkopoliittisia suhteita. Tällä hetkellä olisi niin paljon tärkeämpiäkin globaaleja huolenaiheita. Todella turhauttavaa ajatella, kuinka huolehdittavana olisi tällä hetkellä ilmasto, ylikansoittumisongelmat, maahan- ja maastamuutto, mutta vaikutusvaltaisimmat valtiot jaksavat vaivata päätänsä kivikautisilla sota-asioilla.
USA:n poskettomat sotilasmenot ovat kaikista maailman asioista järjettömimmät ja sitä nyt ei ole tarpeen edes erikseen mainita. Tavallinen ihminen ei käsitäkään, kuinka paljon vaikka puolella siitä summasta saisi parannettua kelpo kansalaisten elinoloja siellä tuloerojen luvatussa maassa.
”Bush ja Israelin-vierailulla mukana ollut ulkoministeri Condoleezza Rice keskustelivat muistomerkillä siitä, että Yhdysvaltain olisi pitänyt estää Auschwitzia ja muita keskitysleirejä toimimasta toisen maailmansodan aikana.
Meidän olisi pitänyt pommittaa niitä, Bush oli sanonut ulkoministerilleen." (Ilta-Sanomat 11.1.2008.)
*APPLAUSE*
Olisihan Yhdysvaltojen seuraavaksi presidentiksi tarjolla myöskin demokraattien Dennis Kucinich, joka ajaa vaaliohjelmassaan mm. aselakien tiukentamista, kansainvälisen yhteistyön kehittämistä, Patriot Actin purkamista, ilmaista koulutusta sekä terveydenhuoltoa kaikille, kuolemantuomion kieltämistä, täysiä sosiaaliturvaetuja yli 65-vuotiaille ja muita pikkutärkeitä asioita. Eipä noilla eväillä ole mitään asiaa Yhdysvaltojen puikkoihin. Päinvastaisella agendalla tilanne voisi olla täysin toinen.
Puolustusbudjetin leikkaamisella saavutettavat hyödyt pätevät kaikkiin muihinkin maihin. Suomenkin puolustusmenoilla saisi tehtyä niin paljon hyvää vähätuloisten olojen parantamiseksi, mutta eipä asioille voi mitään. Asevarusteluun syydetään nyt ja jatkossakin rahaa kuin pohjattomaan kaivoon. Uusia ihmisentappovälineitä kehitellään ja rahaa palaa. Huokaus.
Jos Venäjän nokkamiehet joskus pimahtavat ja julistavat sodan, eivät ”neuvostojoukot tule sankoin joukoin Mosin-Nagantien piiput ojossa Karjalan kannaksen yli”, kuten toisesta maailmansodasta traumatisoituneet patriootit yhä kuvittelevat. Suomen pahaiset asevoimat strategisine tukikohtineen pyyhkäistään pois päivässä muutamalla kymmenellä tarkoin tehdyllä lyhyen kantaman ohjusiskulla sekä muulla koneellisella sodankäynnillä. Tämän johdosta pakollisen asevelvollisuudenkin tarpeellisuus on niin ja näin, mutta eipä mennä siihen nyt.
Ainoa turvallisuuspoliittinen uhka, jonka itä meille aiheuttaa on sitä kautta Suomeenkin varsin runsaasti virtaavat huumausaineet, mutta jaksaisinpa uskoa maailmansodista opitun sen verran, ettei vastaavaa rähäkkää voi enää tapahtua. Jaksaisin myös uskoa, että tämänhetkisillä valtionpäämiehillä on sen verran mainiot neuvotteluyhteydet (joita erilaiset rauhanomaiset yhteistyöjärjestöt puolestaan auttavat), että ulkopoliittisten selkkausten ratkaisuun olisi huomattavasti paremmat edellytykset kuin mitä vaikkapa Kuuban kriisin tai noottikriisin aikoihin.
Korkeimmilla palleilla tuntuu olevan muutamia tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta huomattavasti selväjärkisempää porukkaa ja poliittiset agendat ovat huomattavasti vähemmän kiihkoilevia. Yhdysvalloilta ei tosin olisi konsti eikä mikään ilmoittaa ydinsulkusopimukset puretuiksi, mutta ehkäpä kauhun tasapaino kuitenkin pitää tilanteen stabiilina nyt ja tulevaisuudessa(kin?)
Sitten. Mikäli NATO-vaihtoehtoa nyt päätettäisiin todella vakavasti harkita, niin minkä vitun takia jonkun Venäjän kantaa siinä asiassa kuunnellaan niin tarkasti? Pelkääkö Suomen eduskunta ja hallitus aivan tosissaan, että mikäli Suomi liittyy NATO:on, kokee Venäjä sen saman tien niin hirveänä uhkana, että jäädyttää ulkopoliittiset suhteensa kaikkiin NATO:n jäsenvaltioihin? Pelätäänkö täällä vakavissaan, että Venäjä julistaa saman tien avoimen sodan, koska pelkää USA:n tekevän pian samoin Suomen rajanaapuruuden ja jäsenyyden myötä?
Suomettuminen ei ole kadonnut mihinkään. Kaikessa kuunnellaan meistä erillään olevan valtion mielipiteitä, eikä meidän suvereniteettia kunnioita edes oma väkemme. Jos homma sitten on tosiaan sillä lailla, ettei Venäjä sotilasmahtinsa uhalla salli meidän NATO-jäsenyyttämme (joka ei siis edelleenkään haittaisi ollenkaan), niin onpahan ainakin yksi syy lisää olla kannattamatta sitä täällä päässä.
Jos Ruotsi liittyisi sotilasliittoon Pohjois-Korean kanssa, en jaksa uskoa, että siihen meiltä kantaa kyseltäisiin. Onhan tämä tällainenkin tavallaan osoitus kansainvälisten neuvotteluyhteyksien toimivuudesta, mutta minusta melkoisesti nöyristelyn puolelle menevää. Vaikea asia. Yksi asia, josta olen Kylmän sodan ajalta erityisen katkera, on Suomen kieltäytyminen Marshall-avusta Neuvostoliiton reaktion pelossa. Poikkipuolinen sana kommunismista olisi silloin tiennyt noutajaa, kaikesta mahdollisesta länteen päin katselusta puhumattakaan.
Tämä nykyäänkin taajaan uutisoitu Venäjän mielipiteiden kuuntelu asiassa on selkeä periaatekysymys. Tässä nähdään taas sekin, kuinka etenkin ulkopolitiikasta puuttuu konkreettisuus ja avoimuus. Onko kukaan koskaan tohtinut kysyä diplomaattisten koukeroiden lomassa Venäläisiltä poliitikoilta SUORAAN, että mitä he ihan oikeasti tarkalleen ottaen olettavat tapahtuvan, mikäli Suomi NATO:on liittyisi? Tietävätkö Suomen päämiehet jo nyt vastaukset kaikkeen tähän, mutta pitävät sen salassa kansalta hysterian estämiseksi?
En jaksa kerrassaan millään uskoa myöskään sitä, että Venäjällä Suomen mahdollinen NATO-jäsenyys tulkittaisiin suorana liittoutumisena USA:n kanssa tai muuna vihamielisenä elkeenä Venäjää vastaan. Venäjä on sen verran eri maa kuin Neuvostoliitto, että eivätköhän heidän ulkopoliittiset suhteensa USA:n kanssa ole hyvässä mallissa ja keskusteluyhteys avoinna.
Minun puolestani kaikenlaisen sotilasyhteistyön voisi lakkauttaa tyystin, jottei sellainen enää tulehduttaisi valtioiden ulkopoliittisia suhteita. Tällä hetkellä olisi niin paljon tärkeämpiäkin globaaleja huolenaiheita. Todella turhauttavaa ajatella, kuinka huolehdittavana olisi tällä hetkellä ilmasto, ylikansoittumisongelmat, maahan- ja maastamuutto, mutta vaikutusvaltaisimmat valtiot jaksavat vaivata päätänsä kivikautisilla sota-asioilla.
USA:n poskettomat sotilasmenot ovat kaikista maailman asioista järjettömimmät ja sitä nyt ei ole tarpeen edes erikseen mainita. Tavallinen ihminen ei käsitäkään, kuinka paljon vaikka puolella siitä summasta saisi parannettua kelpo kansalaisten elinoloja siellä tuloerojen luvatussa maassa.
”Bush ja Israelin-vierailulla mukana ollut ulkoministeri Condoleezza Rice keskustelivat muistomerkillä siitä, että Yhdysvaltain olisi pitänyt estää Auschwitzia ja muita keskitysleirejä toimimasta toisen maailmansodan aikana.
Meidän olisi pitänyt pommittaa niitä, Bush oli sanonut ulkoministerilleen." (Ilta-Sanomat 11.1.2008.)
*APPLAUSE*
Olisihan Yhdysvaltojen seuraavaksi presidentiksi tarjolla myöskin demokraattien Dennis Kucinich, joka ajaa vaaliohjelmassaan mm. aselakien tiukentamista, kansainvälisen yhteistyön kehittämistä, Patriot Actin purkamista, ilmaista koulutusta sekä terveydenhuoltoa kaikille, kuolemantuomion kieltämistä, täysiä sosiaaliturvaetuja yli 65-vuotiaille ja muita pikkutärkeitä asioita. Eipä noilla eväillä ole mitään asiaa Yhdysvaltojen puikkoihin. Päinvastaisella agendalla tilanne voisi olla täysin toinen.
Puolustusbudjetin leikkaamisella saavutettavat hyödyt pätevät kaikkiin muihinkin maihin. Suomenkin puolustusmenoilla saisi tehtyä niin paljon hyvää vähätuloisten olojen parantamiseksi, mutta eipä asioille voi mitään. Asevarusteluun syydetään nyt ja jatkossakin rahaa kuin pohjattomaan kaivoon. Uusia ihmisentappovälineitä kehitellään ja rahaa palaa. Huokaus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)