Braxilla on ilmeisesti taas matti kukkarossa

Tälläkin rintamalla heitetään pitkästä aikaa lisää kuravettä myllyyn. Vuodenvaihteeksi perinteiden mukaan ajoittuneen alkoholiveroprosentin korotuksen jälkeen tässä saikin elellä melkein kolme kuukautta rauhassa, mutta taas sitä mennään. Lisää Braxin ajatuksia löytyy Savon Sanomista itsestään.

Jos myyntiaikaa lyhennetään illasta tunnilla, ei sillä ole juuri mitään käytännön merkitystä. Jos sitä lyhennetään illasta kolmella tunnilla, alkavat ihmiset juoda aikaisemmin illasta, ostavat enemmän kerralla tai hankkivat juomisensa jo etukäteen. Sen lisäksi kaupat ovat tukossa, kun perjantai-iltapäivällä vasta viiden maissa töistä pääsevät ovat saman tunnin aikana olutostoksilla. Osa ei ehdi suorittaa edes Prisman kokoisessa automarketissa ostoksiaan ennen kuin kello napsahtaa 18:00. Ostoksien palauttamisesta myyntihyllyille tulee turhaa ylimääräistä vaivaa.

Ainoa lopputulos on tavallisten, rehellisten kansalaisten elämän hankaloittaminen sekä turhanpäiväinen kiusaaminen. Tuija Brax on oheisen artikkelin kuvassa juuri sen näköinen kuin hän olisi neronleimauksensa toteuduttuaan. Hieroo käsiään yhteen tyytyväisenä ja myhäilee, että "hähä, ettepäs ehtineetkään saada kaljojanne." Ihmiset siidereineen ja lonkeroineen maksavat tyynesti ostoksensa. Suoraan saatanan panimosta peräisin olevat KALJATÖLÖKIT sen sijaan jäävät satimeen.

Kyllä pässikin tietää, ettei nuorten alkoholinkäyttöä tällaisilla rajoituksilla muuteta miksikään. Sitä paitsi nyt ei puhuta alkoholituotteista kaikkiaan vaan - yllätys, yllätys - keskioluesta. Tämä silmitön demonisointi ja hössöttäminen... En edes keksi enää sanoja. Mikseiköhän Suomessa ole sivistynyttä olutkulttuuria? Onko tuo mikään ihme Tuija Braxin, Pekka Puskan ja Jari Tiihosen kaltaisten ihmisten vuoksi.

Tulevaisuuden visio kassalta:
- Anteeksi herra, mutta nuo KALJATÖLÖKIT jäävät tähän, koska kello on jo nönnönnöö.
- Harmi, odottakaapas siis hetki niin haen tuolta lonkeroa ja siideriä.

Teini heittää 15 €, jotta saa haluamansa mäyriksen, mutta täysi-ikäiselle hakijalle jää pienempi erotus käteen hakijan palkkaa. Saadaanpa tässä edes hänet kärsimään taloudellisesti. Trokaaminen alaikäisille - harmaan talouden pahin ilmentymä - sekä epäilemättä kaikille täysin uusi sekä ennalta tuntematon ilmiö. Oppia ikä kaikki.

Se, mikä viehättää kokeilun vuoksi ja siitä eteenkin päin, onnistutaan kyllä hankkimaan käsiin. Lisäksi tämä touhu lisää tunnetusti asian kiinnostavuutta ja houkuttelevuutta. On mahdoton savotta karsia nuorison taivoitettavista esimerkiksi kaikki fiktiivinen materiaali, jossa alkoholi on osallisena.

Kuinka Tuija Brax tai kukaan muu hyysäri kuvittelee käyvän, jos kaljatölkit joudutaan pitämään kaupoissa läpinäkymättömien ovien takana, mainoksia ei näy missään, viranomaiset ratsaavat systemaattisesti alkoholiin liittyviä elokuvia ja tv-sarjoja sekä mainosmateriaalia? Totalitaristisia piirteitä holhousvaltio toden totta saa jatkuvalla syötöllä. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, ei ihmisten oman todellisuudentajun käytölle tai soveltamiselle suoda enää lainkaan mahdollisuutta. Valtaapitävien mielestä tällaista kykyä oman järjen käyttöön ei nykypolitiikan mukaan olekaan.

Onko historia mahdollisesti opettanut, että maton alle lakaisu ja hyssyttely tuottaisivat täydellisesti tavoitellun lopputuloksen? Jos se jossain asiassa onkin näin joskus tehnyt, niin kuvitteleeko suurinkaan tollo sen onnistuvan 2010-luvun multimediayhteiskunnassa, jossa muutaman napin painalluksen päässä on tietoa kaikesta mahdollisesta sekakäyttö ja kovat huumeet mukaanlukien?

Jos puhutaan alkoholituotteiden, erityisesti pahamaineisen keskioluen, saatavuudesta, voidaan asiaa lähteä ajattelemaan siten, että jos teini-ikäiset saavat tavan takaa käsiinsä laittomia huumausaineita, on keskioluen saatavuutta aika turha koettaa rajoittaa. Jos jo yläkouluikäisten on mahdollista saada LSD:tä, amfetamiinia tai ekstaasia, joita kaikkia salakuljetetaan ulkomailta, ei poliitikoilla ja virkamiehillä ole mitään keinoja estää heitä saamaan alkoholia, jota kuitenkin (vielä toistaiseksi) myydään täällä suhteellisen vapaasti.

Jari Tiihosen kaavailema 300 % hinnankorotus voisi tehota, mutta on sanomattakin selvää, että kuinka järkevää tai oikeudenmukaista se olisi, jos ajatellaankin vaihteen vuoksi koko kansaa ja verrataan entisestäänkin päättömän korkeaa hintatasoa muihin EU-maihin. Jos taas aletaan halkoa hiuksia, laskeskeli Jari Tiihonen vähintään 300 prosenttia sopivaksi hinnankorotukseksi Koskenkorva-pullolle. Saisiko Tasavaltaa, Suomi-viinaa tai Leijonaa kuitenkin jatkossa reaalihintaan? Kuinkas Sorbus, Gambina tai Valdemar?

Tekopyhä huolestuneisuus lapsista ja nuorista - välillä myös aikuisista suurkuluttajista - on pelkkä tekosyy näiden lakien ja säännöstelyiden jatkuvalle veivaamiselle. Ei tässäkään ole takana muu kuin verotulojen jatkuva ahnehtiminen, koska alkoholituotteet ovat se kaikista takuuvarmoin keino niiden saamiseksi. Eduskuntavaalit ovat ensi vuonna, joten Tuija Brax kiillottaa myös mielellään omaa profiiliaan kansanterveyden tulenkantajana, vaikka saakin tosiasiassa suuren osan kansalaisista ärsyyntyneiksi.

Jo aikoja sitten toistettuja itsestäänselvyyksiä voi lukea muistin virkistämiseksi täältä ja täältä.

Pari sanaa oluesta ja säästöneuvo

Alkoholituotteiden hinta toden totta pompsahti taas prosentin poikineen viime kuun alussa. Antakaapa siis sedän neuvoa lukijakunnasta määrätietoisia kuluttajia.

Jutun juuri on litrahinta. Älkää ikäpäivänä ostako kahdeksan tölkin tai kuuden puolen litran tölkin pakkauksia - puhumattakaan vuosi-pari sitten lanseeratusta pint-koon tölkistä. Niiden litrahinnat ovat aivan tolkuttomia verrattuna saman merkkisiin, mutta irtotölkeissä tai -pulloissa ostettuihin oluisiin. Parhaimmillaan samassa merkissä saattaa olla laatikossa olevien 0,33 litran tölkkien ja trendikkäässä pint-koon tölkissä litrahinnan osalta jopa yli euron ero. Miehekkäästi markkinoitu 1,25 l pullo, "Iso Karhu," on tässä asiassa viimeinen pisara.

Tietämättömille kerrottakoon, että pint (0,568 l) on Iso-Britannian alueen oluttuoppien tilavuus ja siitä päätettiin alkaa tehdä Suomeenkin trendikästä tuotetta eurojen kuvat silmissä. Ei sinänsä hullumpi idea, sillä onhan Brittein saaret ollut aina ylenkatsottu olutalue. Samalla on tarjoutunut mahdollisuus määrittää kappalehinta korkeamman litrahinnan mukaan, koska harva kuluttaja älyää tarkastella niitä ja tietääkseni mikään laki ei pakota myymään eri pakkauskoossa olevaa olutta saman litrahinnan mukaan. Juppi saattaa kipaista lähikaupassa, tai parhaassa tapauksessa hinnoillaan järkyttävällä R-Kioskilla, ja tuumata, kuinka pari tuollaista trendikästä pint-koon tölkkiä nyt maistuisi työpäivän jälkeen. Kaikki on tietenkin kiinni tulotasosta, mutta juppikin säästäisi monta euroa ja saisi saman vetotilavuuden verran olutta matkaansa, mikäli valitsee tarkemmin ostopaikan sekä annoskoon.

Eräältä sivustolta sain tietää, että kauppias on velvoitettu myymään "irtopanokset" siihen yksikköhintaan, joka on niiden hinta moninpakkauksessa jaettuna pakkauksen sisältämien tuotteiden määrällä. Kyseisen sivuston mukaan oluthyllyjen oheen usein sijoitetuilla "ethän revi pakkauksia auki" -lapuilla ei ole mitään käytännön merkitystä. Mikäli haluat neljä pulloa keskiolutta, mutta irtopulloja ei jostain syystä ole erikseen hyllyssä, olet oikeutettu katsomaan litrahinnaltaan edullisimman tuotteen (pääsääntöisesti moninpakkaus, otetaan esimerkiksi vaikkapa mäyris) irroittamaan sieltä neljä pulloa ja ostamaan ne hintaan mäyriksen hinta jaettuna kahdellatoista ja kerrottuna neljällä.

Loppukevennyksenä vinkki meille miehille. Parranajokulut saat puolitettua vaihtamalla Gilletten tuotteet Rainbowiin. Kolmiteräiset partahöylät ovat aivan yhtä hyviä, samoin partageeli. Hinta on siis todellakin jotakuinkin puolet Gillettestä. Viisi Gilletten vaihtoterää maksaa muistaakseni pahimmillaan jopa 13 euroa, mutta Rainbown vastaava neljän terän pakkaus alle viisi euroa.