Kääntäisitkö sinä toisen poskesi?

Kiihkouskovaiset eivät aina ole naiiviudessaan liikuttavia. Pikemminkin he ovat säälittäviä menetettyään viimeisetkin rippeet oikeudenmukaisuustajustaan. Minustakin anteeksiantaminen on hieno taito osata, mutta jossain täytyy mennä raja hellämielisyydessäkin.

Helluntaiherätyksen tunnettuihin julistajiin kuuluva saarnaaja on päässyt pannasta.

[...]

- Hän oli sivussa virasta kiellon ajan. Asiat on käsitelty, hän on tehnyt parannuksen ja sovittanut rangaistuksensa. Hän jatkaa nyt pikkuhiljaa entisessä tehtävässään, kertoo seurakunnan johtaja Iltalehdelle.

Helluntaiseurakunnan toimintaan ja käytänteisiin olisi kai syytä perehtyä tarkemmin ennen kuin alkaa tehdä johtopäätöksiä, mutta mielestäni tässä on jotain paitsi naiivia myös kuvottavaa. Riittääkö hyvitykseen ripittäytyminen (joojoo, tiedän, että se on katolinen sakramentti) ja vakuuttelut siitä, että on todella tehnyt parannuksen? Ovatko korkeammat voimat ottaneet yhteyttä ja ilmoittaneet, että pastori on vapautettu taakastaan joko huikean puolen vuoden ehdollisen vankeustuomion ansiosta tai vannottuaan, ettei enää hairahdu synnin tielle? Eiköhän jokainen tiedä tai vähintään arvaa, mitä mieltä olen uskonnollisesta konservatismista, mutta jo termistö, kuten parannus, vapautus, panna, sovitus ja ties mikä valaistuminen ovat antiikkisuudessaan raivostuttavia.

Huomio! Nyt eletään 2010-lukua, ei keskiaikaa.

- Olen keskustellut asiasta Neuvoa antavien veljien kanssa ja saanut heiltä luvan siihen (antaa pastorin palata tehtäväänsä). Hän ei kuitenkaan saa toimia lasten ja nuorten parissa.

Jos olisi šaria-lain vapaamielinen tulkinta oikeusistuimessa melko tuhoisaa puuhaa, olisi sitä myös kristinuskon naiivi hellämielisyys. Pedofiileja armahdettaisiin synneistä henkevin liturgioin, joissa puhutaan kielillä, lauletaan ja Neuvoa antavat veljet (*gosh*) julistavat ilosanomaa.

On lahkojen oma asia, millaisin perustein saarnamiesten annetaan jatkaa toimintaansa, mutta puolen vuoden ehdollinen vankeusrangaistus oli - tuttuun tapaan - lievästi ilmaistuna niukka. Seurakunnan johto tunnustaa myös hiljaa sen, että riski rikoksenuusintaan on olemassa, koska pastorin ei anneta vastaisuudessa toimia lasten ja nuorten kanssa.

Pastori selitti myöhemmin tekemisiään helluntailaisten RV-lehdessä syyttäen tapahtuneesta työuupumusta, joka johti harkintakyvyn pettämiseen.

En muistakaan aiemmin kuulleeni tällaisesta tavasta, kuinka työuupumus ja -stressi saattavat pahimmassa tapauksessa purkautua. Kenties saamme tästä uuden perusteen ehkäistä työuupumusta kaikissa viroissa. Ennakkotapaus sille, kuinka työuupumus etsii ulospääsyä inkarnoituakseen, on nyt olemassa.

Niin ikään on lahkojen oma asia, millaisin perustein asianosaiset päästävät pedofiilipastorit pälkähästä, mutta hyväksikäytetyn lapsen vanhempien käytös oli mielestäni mielenkiintoista.

Uhrin vanhemmat puolestaan kertoivat, että prosessi oli ollut koko perheelle rankka. Perhe kuitenkin sanoi antaneensa pastorille anteeksi, koska he eivät halunneet katkeroitua tapahtuneen vuoksi.

Kuten sanoin, on anteeksianto upea taito osata, mutta... Mitä tähän nyt sanoisi? Jos perhetuttu pastori (joka on toki mahdoton yhtälö) käyttäisi lastani seksuaalisesti hyväksi vedoten työuupumuksen sumentamaan harkintakykyyn, antaisin itseni katkeroitua aivan rauhassa ja vaatisin irstailijaa vedelle ja leivälle korkeimpia oikeusasteita myöten.

Naiivin henkevässä uskonympäristössä on eittämättä ulkoisia paineita painaa tällainenkin sairas rikos villaisella, jottei saatanan pahat voimat vain jylläisi katkeruuden muodossa uskonveljien ja -sisarten keskuudessa. Tai jotain muuta yhtä järkevää. Viha, katkeruus ja angstihan vain jäytäisivät jalon henkevää lahkoa.

Ennemmin tulisi kääntää toinen poski, eli tässä tilanteessa tarjota myös toista perheen lapsista, jos sellainen löytyy.

Rangaistukset ovat suhteellisia, holhous itseisarvo

Suomi ottaa kunniakkaan ensiaskeleen pyrkimyksessä kohti täysin tupakkatuotteetonta valtiota. Aivan näin megalomaaniseksi en tavoitetta uskonut luettuani jo aikoja sitten alustavia suunnitelmia siitä, mutta tänään kokonaisuus iski tajuntaan.

En jaksaisi enää purkaa turhautumistani sitä kohtaan, että valtion holhoaminen ja asettautuminen kolmanneksi huoltajaksi alaikäisisille on mielestäni väärin. Sen sijaan tämä passivoi kansalaisia entisestäänkin kantamasta vastuutaan jälkikasvunsa terveysvalistuksesta. Oma harkintakyky ja maalaisjärjen käyttö jäävät edelleen yhä kauemmas taka-alalle.

Kansalaisille viestitetään näin siitä, kuinka valtaisan suuri synti tupakkatuotteiden käyttö ja jopa hallussapito on, maahantuonnista puhumattakaan. Otsikon mukaisesti tulevien, osittain jo heti lokakuun alusta voimaan astuvien, lakiuudistusten rangaistukset ovat parin kohdan osalta mielenkiintoisessa mittakaavassa.

- Lain mukaan yhdenkin savukkeen myyminen tai savukeaskin hakeminen kaupasta alaikäiselle on tupakan myyntirikos. Tästä voidaan tuomita sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta.

Kuusi kuukautta vankeutta saattaa hyvässä lykyssä saada lievähköstä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta yleisimmin selviää sakkorangaistuksella, jonka kuitenkin toivon painivan hieman eri kokoluokassa kuin savukeaskin alaikäiselle noutamisesta koituvat rapsut.

Suomi valittiin toden totta juuri maailman parhaaksi asuinvaltioksi ja minä, paha kurki, ennätin kritisoimaan tätäkin ilouutista heti tuoreeltaan. Liekö syynä saman teeman runsas toisto tai silkka unohdus, mutta valintaa vastaan puhuvissa perusteissa jätin huomiotta sen, kuinka suomalainen oikeusjärjestelmä on edelleen täysi vitsi.

Lainsäätäjille ei tuota kovin suurta vaivaa ratifioida toinen toistaan mielikuvituksellisempia lainvoimaisia rajoitteita, jotka koskevat ihmisten henkilökohtaista laillisten nautintoaineiden käyttöä. Sen sijaan lienee aivan turha odottaa tiukennuksia oikeaan kriminaalipolitiikkaan, joka käsittää väkivalta- ja omaisuusrikollisia.

Tupakkatuotteiden välittämisestä alaikäiselle saatava maksimissaan kuuden kuukauden vankeusrangaistus on luultavasti ehdollinen. Edelleen on ikävää, että termistössä vankeusrangaistus voi olla myös sellainen, joka ei vaikuta yksilön vapauteen tulla ja mennä miten huvittaa.

Ei näytä tuottavan ongelmia nuijia suomalaisten pääosin oikeudenmukaisuuteen perustuvaa oikeustajua maan rakoon langettamalla ehdollisia "vankeus"rangaistuksia alaikäisiin kohdistuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tuomioissa ei katsota täyttyvän törkeän hyväksikäytön mittasuhteet edes silloin, kun tapaukseen sisältyy fyysistä väkivaltaa. Ehdollista vankeutta ja sakkoja tulee saamaan yhtä lailla tupakkatuotteen välittämisestä alaikäiselle.

Kukkahattupoliitikot rinnastanevat tupakkatuotteen, kiistatta terveydelle haitallisen substanssin, välittämisen alaikäisille fyysiseen väkivaltaan ja näin ollen rangaistukset kulkevat käsi kädessä. Täysi-ikäiset pahoinpitelevät lapsukaisten keuhkoja paholaisen silmien lailla punahehkuisina viekoittelevilla savukkeilla.

- Tupakkatuotteiden maahantuonti ja hallussapito kielletään alle 18-vuotiailta. Maahantuonnista voidaan tuomita sakkorangaistus. Tupakkatuotteiden myyjän on oltava vähintään 18-vuotias.

En sano, etteikö laittoman maahantuonnin tulisi olla sakkorangaistuksen arvoista. Mieleni minun tekevi silti nostaa esiin se, että myös väkivaltaa sisältävästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä selviää tavan takaa ehdollisen vankeusrangaistuksen ohella marginaalisella sakkorangaistuksella.

Langetettavan sakkorangaistuksen määrä vaihdellee näiden kahden rikosnimikkeen kesken melko suuresti, eikä tupakka-askin välittämisestä alaikäiselle tultane langettamaan kovinkaan usein kuuden kuukauden mittaista maksimirangaistusta. Mikäli näin käy, muistutan, että alaikäisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä on selvitty vain noin kymmenen kuukauden ehdollisella vankeusrangaistuksella.

Rangaistukset eivät siis ole edelleenkään laisinkaan oikeassa tasapainossa. Suomalaisten terveeseen järkeen sekä oikeudenmukaisuuteen perustuvalle oikeustajulle nauretaan jälleen päin naamaa ja räkäisesti.

Minustakin jonkunlaiset toimet alaikäisten tupakoinnin ja päihteidenkäytön estämiseksi ovat paikallaan, mutta niiden pitää lähteä vanhempien kasvatustyöstä, eikä aivonystyrät savuten laadituista lakiuudistuksista. Vastustan edelleen kansalaisten passivointia elämänhallintaansa kohtaan, joka saavutetaan liiallisella holhoamisella. Maahanmuuttajien ja syrjäytymispisteessä olevien kantasuomalaisten työnhakijoiden tapauksesta kirjoitinkin jo eilen.

- Tupakointikieltoja laajennetaan muun muassa lasten ja nuorten käytössä olevissa tiloissa, asuinkiinteistöjen yhteisissä tiloissa, ulkona järjestettävissä tilaisuuksissa ja hotellihuoneissa.

Tällainen uudistus on täysin tervetullut. Ihmettelenkin ennemmin sitä, ettei tupakointi ole ollut kiellettyä kaikissa kiinteistöissä - etenkin valtion omistuksessa olevissa. Ei tupakointi kuulu sisätiloihin, eikä minulla ainakaan ole mitään hinkua röyhytellä koululuokassa, ostoskeskuksessa tai kotona.

Vuosikausia tupakoineena kerron, että mikäli siihen hirveä hinku on, ehtii itse kukin pilata terveytensä vallan hyvin vanhemmallakin iällä. Ei alaikäisenä röökaamisessa ole minusta muutenkaan mitään coolia, vaikka sellaisen tavoittelu onkin nykyään ennemmin klise kuin totuus.

Rikoksiin taipuvaisen aineksen systemaattinen kitkentä

Olen visioinut jo jonkun aikaa rikoksiin kykenevän ja sellaisia kenties suunnittelevan kansanosan järjestelmällisestä pyydystämisestä erilaisten ansojen sekä organisoidun peitetoiminnan avulla. Tämä tietenkin vaatisi poliisilta lisää resursseja ja mielin määrin lisätilaa vankiloihin.

Lähtökohtana koko ideaan on se, että jos henkilöllä A on sellainen järjenjuoksu, että hän ei näe rikoksen tekemisessä tilaisuuden tullen mitään väärää, hän todennäköisesti tekee sen jossain vaiheessa elämäänsä. Rikosten ennaltaehkäisemiseksi en näe mitään edes moraalisesti väärää tällaisessa systemaattisessa karsinnassa.

Eräs "ansa" voisi olla esimerkiksi sellainen, että kadun varteen pysäköidään henkilöauto, ovet jätetään auki ja avaimet jätetään virtalukkoon. Kulman takana on poliisipartio kyttäämässä sitä, milloin paikalle sattuva henkilö A huomaa tilaisuutensa tulleen ja yrittää anastaa luvatta henkilöauton. Voron edettyä metrin tai pari poliisi tulee ja vie hänet säilöön.

Vielä parempi ja tehokkaampi keino olisi jättää GPS-satelliittipaikannuslaitteilla varustettuja ansa-autoja ympäri kaupunkia. Kun auto alkaa liikkua, alkaa toiminta, eikä poliisien tarvitse näin ollen olla lähettyvillä kyttäämässä.

Mietiskelinkin joku aika sitten, että mikäli minulla olisi kylliksi rahaa ja aikaa, voisin alkaa harrastuspohjalta järjestelemään tuohon kaupungille vaikkapa tällaisia ansa-autoja. Sittemmin huomasin, että eräs kaveriporukka, ilmeisesti suurimmaksi osaksi Helsingissä, olikin tehnyt näin polkupyörille ja kuvannut GPS-paikantimilla varustettujen ja varastettujen polkupyörien kohtalon kähveltäjineen päivineen. Kannattaa katsoa lopputulos, ja huomatkaa, että videoita on yhteensä kuusi.

Ansa numero 2: Kaisaniemen puistoon - tai sinne, missä tapahtuu tilastollisesti eniten raiskauksia tai sen yrityksiä - menee pusikkoon poliisipartio väijymään ja näköpiirissä kiertää kaunis ja viekoittelevasti pukeutunut nuori nainen ns. houkutuslintuna. Mikäli paikalle sattuva henkilö X koettaa lähennellä naista tai yrittää peräti raiskata hänet, hyökkää poliisipartio pusikosta ja vie sällin telkien taakse.

Ansa numero 3: Pistetään siviiliasuisia poliiseita kiertelemään pitkin toreja tai suuria yleisötapahtumia vilkkaaseen aikaan leikkirahaa sisältävä lompakko houkuttelevasti perstaskusta tai vaihtoehtoisesti rintataskusta pullottaen. Lompakosta pitänee sitoa nuora taskunpohjaan, jotta taskuvarkauden varmasti huomaa. Tuskin menee kauankaan, että muutama taskuvaras on nalkissa.

Ansa numero 4: Poliisi soluttautuu entistä tehokkaammin huumeporukoihin ja järjestää jonkun ajan kuluttua isot pippalot, joihin pyritään saamaan mahdollisimman paljon kaupungin huumeidenkäyttäjiä sekä diilereitä koolle. Sopivassa välissä iltaa ratsia mestoille ja naps - hyvällä tuurilla useampi kymmenen eriasteisiin huumausainerikoksiin syyllistynyttä jannua saadaan rautoihin ja ties vaikka välitysrenkaita sun muita vyyhtejä saataisiin purettua.

Ansasta numero viisi myönnettäköön, että se on melko huono. Siviiliasuinen ja näyttelytaitoinen poliisi voisi mennä noin kello 3:30 grillijonoon haastamaan riitaa. Heti kun joku tarttuu syöttiin ja käy käsiksi niin ei muuta kuin hilut kinttuihin ja maijaan.

Tämä logiikka ei menne kovin kauaksi teleurkinnasta tai peltipoliiseista, joita en erityisemmin kannata, mutta erityisesti minua kiinnostaa tietää se, astuuko laki jollain tapaa suunnitelman esteeksi? Liekö tällaisissa ansoissa joku rikoksen tekijän puolella? Tätä en nyky-yhteiskunnassa ihmettelisi, koska tiettävästi joudut edesvastuuseen esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, että sijoitat autoosi laitteen, joka antaa varkaalle sähköiskun. Ovenkahvan alle voisi laittaa kojeen, joka antaa sähköiskun, mikäli sitä menee tunnustelemaan sulkematta mekanismia samalla tapaa kuin kauko-ohjatun keskuslukituksen.

Viimeisenä, muttei laisinkaan vähäisimpänä näytän omalta osaltani vihreää valoa erään Keskisuomalaisen toimittajan tekemälle "pedofiiliansalle", jossa hän tekeytyi teini-ikäiseksi tytöksi internetin chat-palstoilla. Lopputulosta voi ihastella vielä tarkemmin täällä, eikä mikään oikeastaan yllättänyt.

Ennemminkin perheellisten miesten käytös on toki todella järkyttävää, eikä poliisi voi tällaisessa yksityishenkilön, vaikkakin toimittajan, tekemässä ansassa toimenpiteisiin ryhtyä, koska eihän mitään rikollista käytännössä ole tapahtunut. Ainoana hyvänä asiana teinien houkuttelu chatin välityksellä jäänee noiden ukkeleiden osalta tuohon paikkaan.

Kehitteliväthän jenkit Pedon jäljillä (alkup. To Catch a Predator -reality-tv-sarjankin, jossa alaikäisiä internetin välityksellä hinkuneet miekkoset houkuteltiin lopulta tapaamaan "uhreja", jolloin vastassa olikin juontaja tenttaamassa heitä televisiokameroiden ristitulessa. Pakomahdollisuuden tilanteesta eväsi ulkopuolelle asettautunut poliisipartio. Tällainen konsepti pitäisi olla käytössä laajemmalti muutoinkin kuin realityohjelmassa ja mieluiten kaikissa aiemmin mainitsemissani tapauksissa.

Minua ällöttää ja järkyttää se, miksi jotkut ihmiset ilkeävät pitää tällaisia ansoja yksityisyydensuojan loukkaamisena tai moraalisesti vääränä. Jälkimmäisestä perustelusta voidaan vääntää vaikka maailman tappiin saakka, mutta minun mielestäni toisen omaisuuteen luvatta kajoava luopuu omasta oikeusturvastaan siinä samassa. Niin ikään oikeusturvastaan luopuu toiseen ihmiseen vahingoittavassa mielessä kajoava lukuunottamatta tilannetta, jossa suojellaan itseään tai lähimmäisiä toisen henkilön aiheuttamalta uhalta.

Olen arponut pitkään sillä, mitä törkeille väkivaltarikollisille, mukaanluettuina raiskaajat, tulisi tehdä ja olen tainnut tulla lopputulokseen. Yksin tein osalle porukasta voisi koittaa niskalaukaus välittömästi. Suosittelen toimenpiteeseen tällaista käsiasetta, jolla tulee ampua pään alueelle vähintään kolme kertaa. Yksikin riittää, kaksi on melko suurella varmuudella tarpeeksi, mutta kolme on perinpohjaisen saletti ratkaisu, eikä mikään jää sattuman varaan.

Aseen toimintavarmuus pitää taata säännöllisellä huollolla ja saatavilla pitää olla vara-ase välittömästi. Mitään ei jätetä sattuman varaan vaan homma hoidetaan niin perusteellisesti, ettei paremmasta väliä.

Oi kuuntelepas, vaari, tuota Mikko Paateroa

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero

Vanhojen tuttujen juttujen toisto on taas tarpeen. Eipä kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi nimittäin ole mitään tapahtunutkaan.

Lähes joka foorumilla on puhuttu jo vuosikausia ja hyvinkin tiiviisti rangaistuksien koventamisesta, koska se, kuinka olemattomasti ne vastaavat ihmisten loogista oikeustajua, on läpinäkyvyydessään aivan omaa luokkaansa. Kansan mielipide rangaistusten koventamisesta on yhtenäinen (k. gallup), epäkohdat ovat päivänselviä ja rehellisellä veronmaksajalla, yhteiskunnalle elintärkeällä tuottavalla yksiköllä, ei ole kuin nimellinen oikeusturva. Porvoon ampumavälikohtaus on nostanut tapetille keskustelun siitä, kuinka lepsusti henkirikoksista tuomittuja Suomessa kohdellaan.

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on sinänsä mies paikallaan. Pätkä on kuunneltavissa YLE Areenassa vain kuukauden ja linkitänkin kunnollisen uutisartikkelin heti kun sellaisen löydän. Paateron lyhykäinen haastattelu on onneksi aivan alkupäässä ohjelmaa, ennen kolmea ja puolta minuuttia, ja kirjoitanpa sen tähän. Aivan sanantarkasti en viitsi sitä laittaa, koska haastattelun puhekieli on vaikeaselkoista ja epäloogista.

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on valmis koventamaan väkivaltarikosten tuomioita.

Paateron mielestä tuomiot olisi myös istuttava vankilassa sen mittaisina kuin ne on määrätty.

- Itse olen sitä mieltä, että väkivaltarikosten tuomioita pitäisi saada kovennettua. Yhteiskunnan tulisi antaa tällainen signaali. Jos se tarvitsee lainsäädännön muutoksia niin silloin lainsäädäntöä tulee muuttaa, ja toisaalta, kun törkeistä rikoksista vapaudutaan vankilasta niin siihen olisi saatava psykiatrinen ja lääketieteellinen ammattitaito enemmän mukaan kuin tällä hetkellä.

Ohjaako raha liikaa vankilatuomioiden tai tuomioiden kärsimistä siinä suhteessa, että maksaa 50 000 euroa vuodessa pitää ihmistä vankilassa?

- Oma käsitykseni on se, että rahan perusteella kriminaalipolitiikkaa ei saisi tehdä, ja sen takia en hyväksy sitä, että asia ratkaistaisiin pelkästään sillä perusteella, että vankilassa olo maksaa paljon. Sillä perusteella tätä asiaa ei pidä ratkaista vaan jollain muilla perusteilla ja jos sitten päädytään samaan ratkaisuun niin hyvä on, mutta sitten täytyy löytyä niitä kriminaalipoliittisia keinoja. Itse suojaisin kyllä kansalaisia enemmän kuin mitä tällä hetkellä suojataan.

Poliisiylijohtaja Mikko Paateron mukaan yleinen turvattomuus ei ole lisääntynyt yhteiskunnassamme viime viikolla kolmen ihmisen kuolemaan johtaneen Porvoon ampumavälikohtauksen takia.

Niin tyhmiä kansalaiset eivät olekaan, että kokisivat kollektiivista turvattomuutta siksi, että yksittäistapaus Esa, jonka toki kuuluisi istua linnassa koko lopun ikäänsä, hankki itselleen laittoman mutkan ja myös käytti sitä. Siksi turvattomuuden tunnetta tulisi kokea, että Esaan alun alkaen sovellettu rangaistuskäytäntö puolestaan ei ollut yksittäistapaus, sillä hyvin moni henkirikoksen tekijä pääsee aikanaan ehdonalaiseen ja tuomionsa loppupuolella vaikkapa opiskelemaan avovankilan kautta.

Poliisin voima lainsäädännössä on tunnetusti olematon ja poliisiylijohtaja toimii lähinnä mielipidevaikuttajana. Humaanit kukkahatut ovat Suomen rikoslainsäädännön ja kriminaalipolitiikan laatineet. Muutosta ei saada aikaiseksi noin vain, koska vaaleilla ei pystytä vaikuttamaan kuin osaan päätösvallan jakautumisesta. Muutos voisi syntyä Paateron kaltaisten auktoriteettien avatessa suunsa. Poliisilta, eli valovuoden oikeusministeriön kukkahattutätiä asiantuntevammalta instanssilta tuleva signaali rangaistusten koventamisesta on se luotettavin. Sisäministeriön pamput asuvat rauhallisissa lähiöissä ja työskentelevät ilmastoiduissa konttoreissaan. Poliisi toimii kentällä, tapahtumien ytimessä, ja sen viesti nykyrikollisuuden tasosta on se, mitä pitää kuunnella.

Paatero haluaisi siis suojella kansalaisia paremmin kuin se nykyään on mahdollista, mutta eipä se noin vain onnistu määrärahojen puuttuessa. No, sehän nyt ei ole edelleenkään mikään uutinen, ettei yhteiskunnan eteen itsensä piippuun ahertava veronmaksaja ole likimainkaan yhteiskunnan prioriteetti numero yksi. Suomi on säästynyt toistaiseksi suuremman mittakaavan järjestäytyneeltä rikollisuudelta, mutta Paatero on asiasta silti huolissaan. Luottaisin poliisiylijohtajan harkintakykyyn siinä, mistä tulee kantaa huolta. Jengiytymisestä puheen ollen huoleen onkin aihetta, kun melkein kokonaan erilaisten islamistikapinallisjärjestöjen hallinnassa olevasta Somaliasta maahamme raahataan varsin huomattava osa maahanmuuttajista.

Myös uusien rikollisjärjestöjen tulo Suomeen on Paateron mukaan vakava uhkakuva. Etnisten rikollisjengien leviäminen muista pohjoismaista Suomeen on maahanmuuttajaväestön kasvaessa jopa todennäköistä, Paatero sanoo.

Tällaistakin nimittäin sattui vastikään, vaikkei sitä kai moni suomalainen kummemmin noteerannut tapauksen tavanomaisuuden vuoksi. Äärimmäisen mainio juttu on se, että tärkeä motiivi tälle Al-Shabaabille oli se, että Uganda osallistuu parhaillaan Afrikan unionin rauhanturvaoperaatioon Somaliassa. Sehän se onkin varsinainen helmasynti, jos valtion X joukot osallistuvat rauhan turvaamiseen. Sietävätkin siviilit saada pommeista.

Mikko Paateron olisi mielipidevaikuttajana kuulunut avata suunsa jo aikapäiviä sitten. Nythän on nimittäin vaarana, että hänen maineensa tahriinnuttua ylinopeussakoista (kylläkin jo neljä vuotta sitten), siihen liittyneestä hyvä veli -epäilystä, kenties poliisihallituksen toiminnassa ilmenneistä epäselvyyksistä ja jopa isoäitijupakassa moni voi pitää kannanottoa kansaa erityisesti kuohuttavaan asiaan irtopisteiden keräilynä ja maineen putsailuna. Tarkoitan Paateron mahdollisia poliittisia vastustajia.

Tällaisia epäilyksiä ei ole vielä julkisesti annettu, mutta kansanedustajien tapauksessa tähän ei olisi mennyt kuin nanosekunti. Hieman siis tilanteen kehittymistä ennakoiden esitän vanhan tutun kysymyksen: miksi kansaa erityisesti huolettavien asioiden käsittely ja kansan yliyliylivoimaisen enemmistön mielipiteen mukaisten ehdotusten esittämistä pidetään irtopisteiden keräilynä, maineen kiillottamisena (sulkaa hattuun jne.) ja populistisena nuoleskeluna?

Esitän kiperän jatkokysymyksen: millainen siis on hyvä (= ei-populistinen) virkamies tai poliitikko? Implisiittisesti aiemmasta voidaan todeta, että hän toimii kansan yliyliylivoimaisen enemmistön toivomusten vastaisesti ja käsittelee julkilausumissaan asioita, jotka eivät heidät virkaan äänestäneitä kansalaisia liiemmin hetkauta.

Muistellaanpa millaiset syytökset Eero Heinäluoma sai ilmaistuaan, ettei Suomi tarvitsisi maahanmuuttoa nykymittakaavassa. Heinäluoma leimattiin epäkelvoksi poliitikoksi, koska hänen lausumansa myötäili kansaa erityisesti kiinnostavassa ja huolestuttavassa asiassa kansan yliyliylivoimaisen enemmistön mielipidettä. Vanhas-Masa totesi: "Vastenmielistä!"

Jos ei joku uuno nyt vieläkään tiedä tai tajua, että mikä Suomen oikeuslainsäädännössä ja ennemminkin kriminaalipolitiikassa on aivan päin v-i-t-t-u-a, on oiva bloggaaja Yrjöperskeles koonnut varsin havainnollistavan paketin järjettömiä tuomioita törkeistä pahoinpitelyistä. Seppo Lehto on melkoinen pelle, mutta edelleenkin hänen saamansa tuomio oli niin ikään järjetön, mikäli sitä vertaa törkeisiin pahoinpitelyihin.

Yhdyn Yrjöperskeleen ounasteluun siitä, josko Lehdosta pyrittiin saamaan tarpeeksi mojova julkinen ennakkotapaus, jotta poliittisesti epäkorrekteja mielipiteitä esittävät saataisiin peloteltua hiljaisiksi. Niin ikään heidät saa kipattua jatkossa helpommin kiven sisään lietsomasta epäsuotuisia asenteita. "Mitä!? Vuosi ehdotonta kiihoituksesta kansanryhmää vastaan?" "No vähällähän sinä pääsit, että älä marise. Vertaapa vaikka Seppo Lehtoon."

Minusta on tosin tuntunut kriminaali- ja maahanmuuttopolitiikkaa seuranneena jo pitkään siltä, että on lähestulkoon itsetarkoituksellinen tavoite aikaansaada kunnollisille veronmaksajille mahdollisimman paljon kärsimystä ja lietsoa heissä katkeruutta. Mitä systemaattisemmin veronmaksajia, joita pitäisi Mikko Paateroa lainatakseni suojella nykyistä paremmin, viedään kuin litran mittaa niin sen parempi. Onko tarkoitus saada sellainen herran pelko perseeseen, ettei kukaan varsinkaan uskalla nullikoida? "Yrittäkääpäs vain niin kyllä täältä lähtee sellaisella lotolla tuomioita ja voimaan astuu sellaisia direktiivejä, ettette ole ennen nähneet."

Mysteeri tosin on edelleenkin se, mitä määränpäätä tällaisella järjettömän epäloogisella touhulla tavoitellaan... Kuka hyötyy siitä, että suomalaisia veronmaksajia vertauskuvallisesti monotetaan minkä ehditään? Ehdollista ja ehdollista koko loppuelämän kestävästä epäinhimillisestä tuskasta. Ehdollista myös kuolemantuottamuksesta.

Onneksi ei käyty valtion virkamiesten kimppuun sanan säilällä. Pari poliittisesti epäkorrektia totuutta olisi katkaissut kamelin selän. Yliajettu mummeli, raiskattu kehitysvammainen tai aivovamman pahoinpitelystä saanut uhri sen sijaan eivät liikuta poliittista eliittiä.

Alaikäisten raiskaajille vihdoinkin rangaistuksia?

Voi sentään. Vihdoin viimein näyttäisikin siltä, että päätöstentekijät ovat saamaisillaan silmäluomiaan kohotettua jopa siinä määrin, että edes alaikäisten raiskaamisesta langetettavia tuomioita oltaisiin valmiita korottamaan. Sääliksi käy kiven sisään joutuvia ja omaa ihmisoikeuttaan toteuttavia ihmispoloisia.

Kuten joku harvalukuisesta lukijajoukostani onkin saattanut aiemmin huomata, olen kantanut huolta Suomen oikeusjärjestelmästä etenkin raiskaamisen, jonkun mielestä kai ainoastaan viattoman väkisinmakaamisen, osalta. Sanotaan, että seksuaalisen hyväksikäytön tai haureuden, ei nyt sentään vallan raiskauksen. Lakiin kehitellään uudistuksia jopa termistöön. Raiskaus on sen niminen hirveys, eikä se miksikään muutu, vaikka kuinka väännetään.

Ruohonjuuritason kansalaisaktivismillakin saattaa toden totta olla vaikutusta, koska voimakas internetkeskustelu sekä barometrit ovat lehtitietojen mukaan jouduttaneet tuoretta esitystä. On siis aika laittaa kahta kauheammin puita uuniin, jotta tuomiot saadaan sille oikealle tasolle. Suunta on oikea, mutta vieläkään ei olla riittävissä tuomioissa. Ei sinne päinkään. Ilmapiiri asenteiden puolesta ei ole tosiasiassa muuttunut miksikään. Ihmiset ovat keksineet avata suunsa tai nykyajan hengessä virittää sormensa esittääkseen mielipiteitänsä.

Vaikka suunta siis on oikea, on silti aiheellista esittää muutamia kysymyksiä.

Millaisessa yhteiskunnassa me elämme, mikäli eduskunta joutuu erikseen pohtimaan, että millaista alaikäisen (0-16-vuotiaat kansalaisemme) kanssa suoritettua pakotettua seksuaalista kanssakäymistä ollaan valmiita pitämään törkeänä? Mikä on törkeämpi kuin vähemmän törkeä? Kuinka paljon aivonystyröiden annetaan sauhuta ennen kuin moinen itsestäänselvyys saadaan oksennettua ulos?

Seksuaalisen teon määritelmästä poistettaisiin rangaistavuuden edellytys, jonka mukaan tekijän on tavoiteltava seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä.

Jos sairas paskiainen levittää oma-aloitteisesti alastonkuvia lapsista, onko silloin arvioitava perusteellisesti se, onko hän hakenut teollaan rahallista hyötyä vai seksuaalista mielihyvää? Kuinka puntaroidaan se vaihtoehto, jos paskiainen on hakenut teollaan molempia? Kuinka määritetään rangaistusperusteet? Millä määritetään se, kiihoittuuko sairas paskiainen materiaalin hallussapidosta vai sen edelleen levittämisestä? Entä jos molemmista? Tehdäänkö tämä testi empiirisillä kokeilla, valvotuissa olosuhteissa? Mistä saadaan koekaniinit?

Lopuksi minulla on heittää vielä tällaista:

Yksi uudistus olisi, että sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan kanssa katsottaisiin lähtökohtaisesti törkeäksi lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Tekoa voitaisiin pitää törkeänä myös sillä perusteella, että sama lapsi on ollut hyväksikäytön uhrina toistuvasti tai uhreja on useampia. Törkeästä hyväksikäytöstä voi nykylain mukaan saada jopa kymmenen vuotta vankeutta.

Poimin lyhykäisesti ydinkohdan eli toisen virkkeen.

Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä voitaisiin siis pitää jatkossa törkeänä tekona jopa peräti sellaisessa tapauksessa, että teko on toistunut useita kertoja tai että kyseisen tekijän kohteita on ollut useampi? Yhdellä alaikäisen, sanotaan vaikka 10-vuotiaan lapsen raiskaamisella ei vielä päästä törkeän raiskauksen asteelle, joten ihmisen elämän pilaamisesta selviää ehdollisella sekä nimellisellä sakkorangaistuksella.

Kymmenen vuotta, joka toteutuu ani harvoin, on lyhyt aika verrattuna elinikään. Raiskauksen uhrin koko elinikä sen sijaan on pilalla lopullisesti ja peruuttamattomasti. Millainen rangaistus tällaisesta hirmuteosta muka on ehdollinen tuomio ja mitätön summa rahaa? Toisen ihmisen elämän pilaamisesta. Ei perkeleen perkele. Raiskaajalla ei ole ihmisarvoa, eikä varsinkaan silloin kun tämä kohdistaa sadistisuutensa alaikäiseen ja puolustuskyvyttömään ihmiseen.

Missä perseessä me oikein elämme?

Sitkeistä yrityksistä huolimatta en onnistu keksimään aiempaa kummempia synonyymejä päätöksentekijöille, eli tuolle ruohonjuuritasoon katsottuna sangen näkymättömälle joukolle ihmisiä, joiden toimesta nykyinen oikeuslainsäädäntö määräytyy tai on aikanaan määräytynyt. Sen muuttaminen nykyistä vastaavaksi sen sijaan tuntuu ottavan koville.

Ennemmin pohditaan esimerkiksi tupakoinnin kieltämistä autoillessa, jos kyydissä on alle 18-vuotias. Entäs jos somalialaisen tupakoijan kyydissä on nuoren näköinen ihminen, jonka henkilöllisyys pitäisi tunnistaa hampaista, kuten turvapaikkakysymyksissä?

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mielestä kiellolla puututtaisiin liiaksi henkilökohtaiseen vapauteen ja kotirauhaan. Lisäksi kieltoa olisi vaikea valvoa, ja laki jäisi tältä osin helposti vain symboliseksi.

Kerrankin viisaita sanoja. Symbolinen kielto, jonka valvonta tuottaisi vain uusia ongelmia. Asennekasvatuksesta kaikki lähtee liikkeelle. Minä olisin tosin ennemmin täyskiellon puolella, koska autossa tupakointi on valovuoden vaarallisempaa liikenteelle mitä nykyään rangaistava matkapuhelimeen puhuminen. Helvetin syövereiden lailla hyppysissä roihuava ja ympärilleen välitöntä kuolemaa kylvävä punahehkuinen savuke on paljon todennäköisempi keskittymisen häiritsijä kuin matkapuhelin. Matkapuhelimesta ei ainakaan tipu tuhkaa syliin, eikä siitä muutenkaan voi syntyä tulipaloa - teknisen vian mahdollisuus pois suljettuna.

Kansanedustajien tietoon on eksynyt päivänselvä asia

"Brax on kertonut, että oikeusministeriössä lainsäädäntöä tarkastellaan."

Kiitos, Sirpa Puhakka! Olen tosin pahoillani, koska järjen ääni ei pääse taaskaan kuuluviin, koska Tuija Braxilla ja kumppaneilla on nyrkin kokoiset vanutupot korvissaan. He eivät kuule järkeä tästä elämästä vaan elävät jossain rinnakkaistodellisuudessa nyt, aina ja ikuisesti.

Lainsäädäntö koskee näinkin monimutkaista ja vaikeaselkoista asiaa, jonka tiimoilta suurimittainen aivoriihi ei ole lainkaan perustelematonta. Kyllä tällainen asia vaatii minustakin perustavaa laatua olevan tutkinnan, pohdiskelun, mietiskelyn ja funtsinnan.

Kyseessä on otsikon mukaisesti päivänselvä asia. Asia ei ole päivänselvä minun mielestäni - se yksinkertaisesti on sitä. Tässä ei siis puhuta mielipideasiasta vaan kaikessa yksinkertaisuudessaan totuudesta. Olen kirjoittanut jo aiemminkin siitä käsittämättömyydestä, ettei Suomessa kohtaa liki missään asiassa kansalaisten oikeustaju ja valloilla oleva lainsäädäntö.

"Vasemmistoliiton puoluesihteeri Sirpa Puhakan mielestä nykyiset raiskaustuomiot ovat ristiriidassa kansalaisten oikeustajun kanssa."

Tässäkään ei ole kyse Sirpa Puhakan mielipiteestä. Tämä on yksinkertaisesti päivänselvä tosiasia. Kuinka monta kilometriä rautalankaa pitää taivuttaa mahdollisimman yksinkertaiseen muotoon, jotta asia olisi oikein harvinaisen yksiselkoinen? Ei sellaista rautalangan paljoutta pysty kuvittelemaankaan.

Mitä pohdiskelemista tämä vaatii? Kuten aiemmin kirjoitinkin, ei terveen järjen mukaan tarvitse käyttää erityistä väkivaltaa, jotta raiskaus itse olisi törkeä. Ei ole törkeää tai vähemmän törkeää raiskausta - kaikki ovat jo lähtökohtaisesti rikoksia pahimmasta mahdollisesta päästä. Erityiseen väkivaltaisuuteen ei toden totta riitä sekään, että uhrin päätä lyö seinään samalla, kun hänen vaginaansa työntyy vasten toisen tahtoa.

Miltä sinusta tuntuisi, jos humalainen öykkäri tunkeutuu kotiisi ja jyystää sinua perseeseen hakaten samalla päätäsi seinään? Tuija Brax: Olisiko tämä kivaa tai nautinnollista? Onko tällaisessa tapauksessa kohtuullista päästää tekijä kävelemään parin hassun tonnin sakkorangaistus ja ehdollinen "vankeustuomio" kainalossaan? Kotimatkalla syyllinen saa väkisinmaata haluamansa uhrin päästen pälkähästä yhtä lievin seurauksin. Lisäksi nämä vahingonkorvausvaatimukset päätyvät melkoisen usein takaisinperintään, koska ei maahanmuuttajalla tai laitapuolen kulkijalla moisiin maksusuorituksiin ole mahdollisuutta.

Raha ei ratkaise. Rahaa ei tuosta noin vain sormia napsauttamalla revitä laitapuolen kulkijan selkänahasta sitä määrää, jonka käräjätuomari arpanoppia kätösessään pyöräyttämällä keksii pöytäkirjaan raapustaa. Loppusumma ei tuo kenellekään lohtua, eikä poista kärsimystä, vaikka tekijä kykenisikin kuin ihmeen kaupalla loppusumman pulittamaan. Ainoa järkeenkäypä vaihtoehto on ehdoton vankeus ja helvetin pitkäksi aikaa. Järjen kanssa nykyisellä lainsäädännöllä tosin ei ole tunnetusti mitään tekemistä. Jos lainsäädäntö asuu Eirassa, asuu ainoa oikea ja järkevä lainsäädäntö Neptunuksessa.

Lisäksi ihmisen otsassa ei yksinkertaisesti saisi olla hintalappua. Karkeasti nykysuomen oikeustaju voidaan ajatella niin, että rikas ja seksinhimoinen ihminen katsoo tilitietonsa ennen kuin käy väkisinmakaamaan toista yksilöä. Lisäksi toisen päätä saa hakata seinään, jos mieli tekee. Rahalla siitä selviää! Tuota pikaa jollain nerolla leimahtaa ja raiskauksen uhrista tehdään maksullinen nainen ja hänet laitetaan ennemmin vedelle ja leivälle.

Tuija Brax ja muut: Olisitteko niin saatanan ystävällisiä, että vetäisitte päänne pois sieltä helvetin syvältä karvaisista perseistänne, jotta osaisitte edes joku päivä ymmärtää tämän maailman meininkiä? Voisitteko mitenkään olla niin tehtäviinne sopivia ihmisiä, voisitteko? Ottakaa ne päänne pois niistä vitun perseistänne ja tajutkaa, että mitä täällä oikeasti tapahtuu ja kuinka sairaat ihmiskuonat tekemisistään selviävät, vaikka uhrit saavat loppuelämäkseen epäinhimillisen taakan kannettavakseen!

Ihmistä arvostetaan oikeusjärjestelmässämme

Ei tosin puoliksikaan niin paljon kuin rahaa ja erityisesti valtion rahakirstua.

Silmään sattui tällainen tieto Iltalehden liikenneaiheiselta palstalta:

Ajoneuvoveron lainvastaisesta välttämisestä, esimerkiksi kevyen polttoöljyn käyttämisestä dieselajoneuvossa, tuomitaan veropetoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. (RL 29:1.3)

Talousrikoksista, sanotaan vaikka veronkierrosta tai velallisen epärehellisyydestä, saa hyvässä lykyssä tuntuvampia rangaistuksia kuin toisen ihmisen satuttamisesta. Ihmisen koskemattomuus ei ole missään arvossa. Pääasia, ettei valtion tuloihin kosketa sentinkään vertaa. Muutoin alkaa päitä pudota. Asia erikseen onkin vaikkapa raiskata alaikäisiä.

Kuopion käräjäoikeus oli tuominnut ylikonstaapelin kahden ja puolen vuoden vankeuteen raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Hovioikeus katsoi oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi vuosi ja 10 kuukautta vankeutta ehdollisena. Lisäksi mies tuomittiin 70 tunnin yhdyskuntapalveluun.

Hovioikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että käytetty väkivalta oli verrattain lievää ja että teko tapahtui lähellä suojaikärajaa. Uhri oli 15-vuotias. Hovioikeus alensi myös uhrille määrätyn 8 000 euron kärsimyskorvauksen 5 000 euroon. Rikokset tapahtuivat kymmenen vuotta sitten.

Kokonaista vajaa pari vuotta ehdollista, huh huh. Kyllä nyt paukahti oikein isolla kädellä. Lieventävänä asianhaarana on käytetty sitä, että väkivalta oli lievää ja suojaikäraja oli siinä hilkulla, MUTTA EI KUITENKAAN SILTI TÄYTTYNYT! Lieventyykö sakkorangaistus, jos ajaa yleisillä teillä autolla 17,8-vuotiaana, eli ikäraja on jo lähellä? Eikö 17,8-vuotiaalle voisi jo myydä mietoja alkoholituotteita, koska ikäraja on niin lähellä?

Oikeusjärjestelmä tekee noilla älyttömillä tuomioillaan - jos niitä nyt voidaan edes tuomioiksi kutsua - pilaa paitsi ihmisen koskemattomuudesta myös valtion lainsäädännöstä. Suojaikärajan saa näköjään vetää vessasta alas, koska sen ollessa hilkulla sitä ei edes noteerata. Jos ikäraja on säädetty tiettyyn vuosimäärään, ei asiassa kuuluisi olla mitään tulkinnan varaa tai mahdollisuutta käyttää asiaa lievennyksenä tuomiossa.

Suurin syy ärsyyntymiseen on kuitenkin se, ettei raiskauskaan ole tuomioista päätellen rikos eikä mikään - toisin kuin talousrikokset. Peter Fryckman on istunut talousrikoksien vuoksi vankilassa pidempään kuin moni raiskaaja tai murhaaja. Ensimmäinen tuomio hänelle oli neljä vuotta ehdotonta, päälle puoli vuotta kunnianloukkauksesta ja lisäksi kaksi ja puoli vuotta mm. velallisen epärehellisyydestä. Alaikäisen raiskaamisesta sen sijaan saa vuoden ja 10 kuukautta ehdollista.

En tarkoita sitä, ettei talousrikoksista saisi rankaista vaikkapa juuri tuon verran, mutta tuomiot eri rikoksista pitäisi pikkuhiljaa saada oikeaan suhteeseen. Viranomaisilla ei ole tuota pikaa enää mitään uskottavuutta tai kunniaa kansalaisten silmissä. Rangaistusten koventamisesta sekä oikean balanssin järjestämisestä on puhuttu jo vuosikausia, mutta mitään ei tapahdu. No, ainoa mikä tapahtuu on se, että naurettavia tuomioita jaetaan edelleen. Vuodella ja kahdeksallakin kuukaudella voi selvitä, mikäli raiskaa ei-alaikäisen. Siinä vinkki raiskaajille ja heitä puolusteleville ihmisoikeusaktivisteille, jottei rassukoiden vapautta riistetä liiaksi. Arvatkaapa, ennen linkin painamista, että oliko tuomio ehdollista?

Syyttäjä oli vaatinut miehille rangaistusta törkeästä raiskauksesta. Käräjäoikeuden mukaan tekoja ei tehty sellaisella erityisen nöyryyttävällä tavalla, että ne olisivat olleet törkeitä.

Voi saatanan saatana taas näitä lieventäviä asianhaaroja ja ihme tulkintoja. Vai pitää raiskaus tehdä vieläpä erityisen nöyryyttävällä tavalla, että siitä saa kunnon sanktiot? Paljonkohan ensimmäisen uutisen poliisimies olisi saanut, mikäli olisi raiskannut - edelleen karvan verran alle suojaikäisen - lapsen ja tehnyt sen nöyryyttävästi? Jopa kaksi vuotta ja kolme kuukautta ehdollista kenties? Vahingonkorvaukseen lisäyksenä lounasseteli sekä bussilippu?

Se, että useampi ukko menee ja raiskaa kaksi nuorta naista, ei vielä ole rikos eikä mikään. Seksuaalisen koskemattomuuden loukkaaminen itsessään on pikkujuttu, se pitäisi tehdä erityisen nöyryyttävästi. Ilmankos väki saa mennä vipeltää ja raiskata aivan vapaasti, koska eivät ole sattuneet nöyryyttämään uhrejaan sen erityisemmin. Siltikään ei ole sanottua, että törkeästä raiskauksesta saisi ehdotonta vankeutta. Jopa todennäköisempää on, että kyseessä on lievä raiskaus, eli pakottaminen sukupuoliyhteyteen huolimatta siitä, että hakkaat uhrisi päätä seinään.

Ei missään muualla päin maailmaa voida painaa villaisella tällaista touhua. Näin kuitenkin on meidän Suomessa, jossa ihmistä pidetään periaatteessa korkeimmassa arvossa, koska rikollisia säälitään, heidän ihmisarvoaan korostetaan jatkuvasti ja tuomioita sen kun kevennetään. Käytännössä ihmisyydellä taas ei ole mitään arvoa, koska ihmisiä saa pahoinpidellä vaikka kuinka julmasti raiskauksen yhteydessä. Pelkästä raiskauksesta tekijä selviää hyvässä lykyssä pelkällä sakkorangaistuksella.

Ei mutta hip hurraa! Kaksoisraiskaaja saa kakkua jopa ruhtinaalliset kolme vuotta, eli tosiasiassa puolitoista vuotta. Näin käy siis ainakin silloin, jos tämä muistaa uhkailla uhrejaan veitsellä sekä kuristaa ja mukiloida heitä. Yksistään toisen kotiin tunkeutumisesta ja viattomien ihmisten pieksemisestä sekä uhkailusta pitäisi antaa vankeutta kolme vuotta ilman mitään ensikertalaisuuden suomaa helpottamista. Ukko pitäisi laittaa tiilenpäitä lukemaan 1096 päiväksi eikä sekuntiakaan lyhyemmäksi ajaksi. Raiskauksesta pitäisi antaa kylkiäiseksi toinen samanlainen satsi, eli äijä saisi virua vankilassa 2200 vuorokautta, mutta kun ei.

Noin 99% kansalaisista on sitä mieltä, että tuomioita tulisi ilman muuta koventaa raiskaus-, murha- ja väkivaltarikosten tapauksessa. Jäljelle jäävä prosentti on raiskaajat itse. Päättäjät: kuunnelkaa kansalaisia, jos aiotte vielä saavuttaa jonkunlaisen kunnioituksen silmissämme. Tämäkin kuuluu jälleen kerran niihin asioihin, jotka ovat päin persettä ja jokainen kansalainen ihmisoikeushihhuleita ja päättäjiä lukuun ottaatta haluaisi muutoksen. Siltikään mitään ei tapahdu. Kansan tahto ei yksinkertaisesti toteudu missään asiassa.

Tulipa taas pari ajatusta rasismistakin lukaistuani tämän. Laiskoille siteeraan tähän pari pientä pätkää ko. artikkelista:

Julkistamistilaisuudessa olleet panelistit arvelivat, että suuri osa viharikollisuudesta jää pimentoon eikä tule edes poliisin tietoon. Seksuaalinen tasavertaisuus -järjestön puheenjohtaja Outi Hannula sanoi, että homoseksuaalilla voi olla korkea kynnys kertoa poliisille, että epäilee rikoksen motiiviksi omaa seksuaalista suuntautumistaan.

[...]

Rasistisiksi epäiltyjä rikoksia viedään oikeuteen vain harvoin. Vielä harvinaisempaa on, että rangaistusta kovennettaisiin rasistisen tai vastaavan motiivin takia, vaikka sellainen olisi lain mukaan mahdollista.

Vai että viharikos. Rasismia siellä ja täällä. Jokainen maailman ihminen edustaa jotain etnistä ryhmää ja suurin osa myös jotain selkeää seksuaalista suuntautumista. Jos joudun rikoksen uhriksi, aion täten esittää tekijöiden motiiviksi sitä, että olen valkoihoinen, puhun suomea ja heteroseksuaali. "Homoseksuaalilla voi olla korkea kynnys kertoa poliisille, että epäilee rikoksen motiiviksi omaa seksuaalista suuntautumistaan." Jos rikoksen tekijä on sen tehnyt selväksi esimerkiksi kutsumalla uhriaan homoksi pahoinpitelyn yhteydessä ei voida puhua motiivin epäilemisestä vaan varmasta tiedosta.

Esimerkiksi homottelu tai muu huutelu julkisella paikalla tulkitaan kunnianloukkaukseksi, joka on asianomistajarikos. Viljasen mielestä ne ovat kuitenkin kokonaisiin ryhmiin kohdistuvia rikoksia, joihin yhteiskunnan pitää puuttua.

Kuinka kenenkään homoseksuaalin kunniaa loukkaa, jos häntä sellaiseksi kutsutaan? Tämähän on toteamus, joka pitää paikkansa.

Jos ei varmaa tietoa pysty osoittamaan, muuttuu laki tulkinnanvaraiseksi. Mikäli nimenomaan seksuaalisille ja etnisille vähemmistöille annetaan jatkossa etuoikeus saada tekijälle kovempi rangaistus, on se melkoista enemmistöjen syrjintää. Tällöinhän oikeuden edessä voisi tekeytyä bi-seksuaaliksi ja uumoilla sitä yksiselitteiseksi motiiviksi kokemaansa rikokseen. Näin ollen voisi kenties saada itselleen suuremmat vahingonkorvaukset kuin olemalla se paholaisista suurin, eli valkoihoinen heteromies?

Tällaisten puheiden myötä annetaan julkisesti ymmärtää, että homoseksuaaleissa, somaleissa ja muissa erinäisissä vähemmistöissä on jotain vihattavaa. Kuvitteleeko osa porukasta, että pahat valkoiset heteromiehet saadaan lopettamaan muiden vihaaminen (tätähän me tehdään jatkuvasti kaikkia kohtaan) julistamalla, että mies A ryösti tuon toisen siksi, että vihaa homoseksuaaleja? Seuraavaksi pitääkin selvittää, tiesikö rikoksen tekijä varmasti toisen seksuaalisesta suuntautumisesta.

Rasistisen motiivin takia tuomioita kovennetaan kernaasti, eikä siinä ole periaatteessa mitään väärää. Kuten juuri kirjoitin, herää sellaisesta pykälästä useita kiperiä kysymyksiä. Alkoholin vaikutuksen alaisena aiheutetuissa liikenneonnettomuuksissa humalatila sen sijaan on ollut usein lieventävä asianhaara, vaikka sen kuuluisi ilman muuta olla koventava peruste, jonka varjolla pitäisi alkajaisiksi vaikkapa tuplata aikaansaatu tuomio. Rattijuopumus itsessään oli rikos ainakin viimeksi kun katsoin. Tätä nykyä humalassa tai huumepäissään toiminut rikollinen on ollut minun tietääkseni alentuvasti syyntakeinen.

Tällä logiikalla esimerkiksi kioskiryöstö kannattaa tehdä huumepöhnäkässä, koska huumeiden käyttörikoksen kuuluisi olla lieventävä asianhaara. Useita vuosia sitten kahden pikkutytön päälle ajanut rattijuoppo selvisi pelkillä vahingonkorvauksilla ja kenties ehdollisella vankeudella. Liikennerikkomukset kannattaa tehdä juopuneena, jotta pääsee helpommalla pälkähästä.

Yksi monista esimerkeistä koskien vankeusrangaistusten suhteellisuutta

Tässä lainattua tekstiä Wikipedista, koskien Mordechai Vanunua.

Mossadin agentit kaappasivat hänet Roomasta ja kuljettivat Israeliin, jossa hänet tuomittiin maanpetoksesta vankeuteen. Hänet armahdettiin keväällä 2004 kahdeksantoista vuoden vankeuden jälkeen.

Vanunua pidettiin Israelissa yhä uhkana maan turvallisuudelle, eikä hän saa poistua maasta tai tavata ulkomaisia tai olla yhteydessä ulkomaisiin toimittajiin. Vanunu tuomittiin uudelleen heinäkuussa 2007 puolen vuoden vankeuteen ulkomaalaisille toimittajille puhumisesta.

Maanpetos on periaatteessa rikoksena asia erikseen ja siitä kuuluu minustakin rangaista. Suomessa ei saa kuitenkaan saatana murhasta tai raiskauksestakaan noin paljon ehdotonta vankeusrangaistusta. Saatanalla en tarkoita fiktiivistä henkilöä vaan se esiintyy lauseen sisällä kirosanana sekä teennäisenä voimakeinona. Petoksesta tai muusta talousrikoksesta saattaisikin saada enemmän kakkua, mutta kuka nyt sellaisiin jaksaa vaivautua.

Murha käy paljon vähemmällä järjenkäytöllä ja lisäksi pääsee rikosoikeudellisesti helpomalla. Raiskauksesta sen sijaan saattaa saada vieläpä seksuaalista mielihyvää ja pälkähästä pääsee edelleen kätevästi. Olisihan nimittäin silmitöntä ihmisoikeuksien rikkomista rangaista toisen ihmisen hengen riistosta noin mahdottoman julmasti, eli vangitsemalla riittäväksi aikaa. Itse tosin kuulun siihen ryhmään, joka pakkosteriloisi raiskaajat ja laittaisi murhaajat koulukiusaajien kera samaan kaasukammioon.

Pitääpäs editoida mukaan myös tämä juttu. Saavatkohan kuuluisat oikeusjärjestelmältä erityiskohtelua (sarkasmia)? Jos minulle olisi annettu USA:ssa kuulustelupyyntö tekemäni rikoksen vuoksi en usko, että saisin itse päättää, koska menen sinne. Poliisit tulisivat ja hakisivat. Viranomaiset tuskin soittavat tänne ja emäntä vastaa puhelimeen, koska olen nukkumassa, kenties krapulassa. Ei, en epäile Tiger Woodsia tästä nimenomaisesta asiasta. Ei siinä silti mitään. Pistetään asia hautumaan.

Parin päivän kuluttua viranomaiset soittelevat, josko Janne suostuisi tänään tulemaan kuulusteluihin. Kello seitsemän aikaan kävisi minulle kunhan kuulustelu ei kestä puolta tuntia pidempään. Minun pitää näet ennättää kotiin katsomaan Salkkareita. Poliisiasema on kuitenkin suljettu. Ei onnistu. Siitä viikon päästä viranomaiset soittelevat ja tiedustelevat, josko minulla olisi aikaa tulla kuulusteltavaksi, mutta en vain yksinkertaisesti jaksa, eikä minua oikeastaan erityisemmin kiinnosta. Katsellaan siis uudestaan parempana ajankohtana.