Sieltä täältä putkahtelee jatkuvasti toinen toistaan nerokkaampia, ja loppujen lopuksi aina vain yhdentekevämpiä, ehdotuksia suomalaisten alkoholinkäytön hillitsemiseksi. Tuorein uskalikko on Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska, joka ehdottaa keskioluen alkoholitilavuusprosentin pienentämistä kokonaisella prosentilla kokonaiskulutuksen laskemiseksi.
Kaverilla on kyllä kieltämättä sangen mielenkiintoinen logiikka, jos hän kuvittelee kulutuksen laskevan tällä tavoin. Samalla logiikalla viinapullon lantraaminen 1:1 suhteessa oleviin drinkkeihin tuottaa suuremman kokonaiskulutuksen kuin huomattavasti suuremman (ja laimeamman) kokonaismäärän tuottava 1:4-sekoitussuhde. Ei voi ymmärtää.
Muistutan aina ja ikuisesti siitä, että suomalaisten alkoholinkäyttökulttuuri on mitä on ja sitä ei yksinkertaisesti mikään mahti koskaan tule muuttamaan. Korkeintaan muutosta toisi alkoholituotteiden valmistamisen lopettaminen koko maailmassa, mutta siinä on jo nokkelammallekin poliitikolle tekemistä. Puska mahtoi kyllä ajaa takaa puhtaan etanolin kulutuksen laskemista, mutta ne, jotka eivät täysin raivostu oluen maun pilaamisesta jatkamalla sitä vedellä (puistattaa ajatellakin), juovat mäyräkoiran sijasta ~15,2 pulloa saavuttaakseen tavoittelevansa humalatilan. Aiemmin linkkaamassani uutisessa mainitaan lähteettä: ”Laimennus vähentäisi alkoholin vuosikulutusta lähes kymmenyksellä.” Ehkäpä tämä perustuu tuohon oluen laadun pilaamisesta johtuvaan suivaantumiseen, josta ei kuitenkaan saatane tässä vaiheessa kuin MuTu-tietoa.
Ehdin hädin tuskin jäähdyttää näppejäni edellisen aihetta koskevan kirjoitukseni jäljiltä, kun keskiolut on jälleen kerran tulilinjalla. Ajatella, jos kaikki nämä toinen toistaan loistavammat ehdotukset menisivät heittämällä suoraan toteutettaviksi. Erään poliisikonstaapelin taannoinen kuningasidea oli alkoholituotteiden myynnin kieltäminen tyystin huoltoasemilla ja kioskeilla etenkin viikonloppusaamisen estämiseksi. Kyllähän sekin voisi tietenkin toimia, mutta ajan myötä kansalaiset osaisivat varautua ostamalla varastot täyteen jo viikolla tai milloin kauppojen nyt annettaisiinkaan alkoholia myydä.
Sillekin asetettaneen kohta parin tunnin päivittäinen myyntiaika ja sitten ihmetellään, kun kassajonot ovat parin kilometrin luokkaa. Ainoan mielestäni melko hyvän ehdotuksen luin erään lehden yleisönosastolta. Sen kirjoittaneen mielestä viinan hintaan ei tulisi koskea, mutta pantteja voisi korottaa pakkauksen kokonaishinnan nostamiseksi ja kierrätyksen parantamiseksi.
Niin tai näin, ei suomalaisten suhtautuminen omaan alkoholikulttuuriinsa saavuta toivottua muutosta, mikäli käytöstä pyritään saamaan kansalaisten päihin suunnilleen murhaamista ja raiskaamista vastaava kuva jatkuvan syyllistämisen tehostamiseksi. Monissa muissa maissa asian suhteen ollaan taatusti vapautuneempia, vaikka kansalla on samoja sosiaalisia ja kansanterveydellisiä ongelmia. Ei ehkä aivan samassa suhteessa kuin tilastojen kärkipäässä viihtyvässä Suomessa, mutta silti.
Suomalaisten kulutustottumukset olisivat jo muuttuneet, jos päättäjien ratkaisut olisivat omiaan niitä muuttamaan. Niin monin eri keinoin sitä ollaan koetettu ja aina vain epäonnistuttu. Ruvetkaapa listaamaan viimeisen kymmenen vuoden aikana voimaan astuneita muutoksia etenkin keskioluen kulutuksen hillitsemiseksi ja vilkaiskaa kulutuskäyrän muutoksia samalta ajalta. Joku voisi vetää alati nousevasta kulutuksesta johtopäätöksen, että jatkuva veivaaminen suorastaan villitsee ihmisiä juomaan yhä enemmän. Itse en kuitenkaan toki näin ajattele. Alkoholituotteita koskevien lakien ja säädösten päivittelyssä alkaa mennä kohta niin paljon aikaa ja vaivaa, että Suomeen olisi syytä nimittää erityinen viinaministeri. Vuoron perään oikein viimeisen päälle viinaan menevä mies ja absolutisti.
On ilman muuta liikuttavaa, että Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja alaisineen on ”alati huolissaan alkoholin korkeasta kulutuksesta ja kulutuksen kasvusta, josta seuraa mittavia kansanterveydellisiä, taloudellisia ja sosiaalisia vaurioita.” Annan kyllä vilpittömän tunnustuksen sille, kuinka nämä huolestuneet ministerit ja virkamiehet paneutuvat toimeensa täydellä sydämellä kansalaisten hyvinvoinnista huolta kantaen.
Siltikin Hyssälän, Risikon, Puskan ja kumppaneiden olisi korkea aika iskostaa päihinsä, että asialle ei tulla tämmöisellä touhulla mahtamaan mitään. Olut on suomalaisten mielestä makoisaa ja sillä hyvä. Ranskassa ja muualla kulutetaan kenties suhteessa enemmän viiniä kuin Suomessa, koska se on heidän mielestä makoisaa. Enpä tätä kyllä ihmettele, kun ajattelee, millaisia vedellä jatkettuja litkuja täkäläiset oluet ovat kunnon suomalaiseen lageriin verrattuna. Jos Puska collegoineen ei keskioluesta pidä, ei asiasta saa rankaista kuluttajia.
Muistutan edelleen, että Suomessa on korkean kulutuksen ohella poskettoman kova alkoholivero ja miksikäs muutenkaan päättäjät ovat hanakoita korottamaan sitä kerta toisensa jälkeen. Helpompaa keinoa verotulojen lisäämiseksi ei olekaan, koska hyödykkeen kulutus on takuuvarma ja uudistuksille saadaan kansan hiljainen hyväksyntä syyllistämällä sitä korkeasta kulutuksesta ja kertomalla, kuinka asiasta ollaan syvästi huolestuneita. Onhan korkean kulutuksen ja sen kansanterveydellisten haittavaikutusten välillä ilman muuta positiivinen korrelaatio, mutta kuten aiemmin sanoin, olisi kulutuksen jo luullut laskevan ajat sitten, mikäli asiasta päättävien suunnitelmat olisivat pitäneet kutinsa. Eipä sillä, en edelleenkään ole sitä mieltä, että asiaan voitaisiin millään säädöksillä vaikuttaa.
Edelleen mielenkiintoinen ilmiö on, kuinka Suomesta paahtaa kaiket yöt täysperävaunurekkoja vieden täällä valmistettua olutta Viroon ja seuraavana päivänä suomalaisturistit käyvät hakemassa sitä sieltä pahvilaatikoissa paljon halvemmalla. Maltan tuskin odottaa, koska Virossa käynnistä koitetaan tehdä hankalempaa. Berliinin muurin tyyppiset barrikadit ja rajan yli iloisesti kirmaavat viinanhimoiset suomalaiset ammutaan niille sijoillensa? Tätä ei kuitenkaan (toistaiseksi) lupaa uutinen: ”Tunnin välein Tallinnaan – Viron liikenteessä on pian ennätysmäärä uusia aluksia.”
Lopuksi otteita kolmisen vuotta vanhasta Kauppalehden artikkelista, jossa uumoillaan Euroopan panimoteollisuudelle kovia aikoja poskettoman korkeana pysyttelevän oluen valmisteveroprosentin johdosta.
”Ruotsissa korkea olutvero on jo johtanut siihen, että kolmen viimeisen vuoden aikana panimoteollisuudesta on poistunut 40 prosenttia kapasiteettia.”
”Suomessa oluen valmistevero on esimerkiksi Tanskaan verrattuna lähes kolminkertainen.”
”Pohjoismaissa korkea olutvero on luonnollisesti johtanut siihen, että olutta on ostettu muualta. Suomessa kotitaloudet ostavat nyt kymmenen prosenttia oluestaan muualta kuin Suomesta, lähinnä siis Virosta. Ruotsissa vastaava prosentti on lähes 40, Tanskassa 24 ja Norjassa 14.”
