Ensimmäisiä vastauksia en viitsi tähän liittää, koska tekstien sisennys ja jäsentely ei käy yhtä kätevästi kuin keskustelufoorumeilla. Niitä on muutamia lainausmerkkien sisällä Maurin siteeraamina. Kokonaisuudessaan ne löytyvät tietenkin kirjoituksen kommenttiosiosta numeroituna Maurin kysymysten mukaisessa järjestyksessä. Toivottavasti saatte selvää siitä, missä milloinkin mennään. Luonnollisesti alkuperäinen teksti ja sitä seuranneet kommentoinnit on syytä lukea ensin, ellei ole jo niin tehnyt.
Kiitoksia vastauksista. Jatkan vielä keskustelua. Numeroin kommenttejani jälleen noiden kolmen kohdan mukaan.
1. En ymmärtänyt, miten vastauksesi tähän kohtaan liittyi kysymykseeni. Luitko sen tarkasti? Kysymys siis kuului, voiko olla syytä sille, että jonkun pitää tehdä jokin teko huolimatta siitä, että hänelle itselleen koituu siitä haittaa.
Esitin kysymykset spesifeistä piirteistä riisuttuna, jotta ne voisi hahmottaa yleistasolla kiinnittämättä huomiota esimerkiksi Suomen maahanmuuttopolitiikkaan. Voin nyt kuitenkin paljastaa myös tausta-ajatuksia kysymyksieni taustalla. Ensimmäisen kysymyksen kohdalla tausta-ajatukseni oli seuraavanlainen. Sinäkin nähdäkseni perustelet sitä, että Suomen pitää jollain tapaa rajoittaa maahanmuuttoa ja muutenkin ulkomaalaisten auttamista sillä perusteella, että suomalaisille koituu siitä haittaa. On kuitenkin uskoakseni sinunkin mielestäsi olemassa tilanteita, joissa jotakuta pitää auttaa, vaikka siitä koituu itselle haittaa - mikäli koituva hyöty on tarpeeksi merkittävää. Sitten on tietysti tarpeen miettiä, milloin ulkomaalaissyntyisten auttaminen on tällaista. Etupäässä halusin kuitenkin tuoda ilmi, ettei minusta ole eettisesti perusteltua asettaa kysymystä ulkomaalaissyntyisten avustamisesta täysin suomalaislähtöisesti. Ulkomaalaissyntyistenkin etua tulee ajatella.
Lähdin siis ilmeisesti hakemaan vastausta liian kaukaa. Minun - samoin kuin useimpien muidenkin melko perussuomalaisen poliittisen katsomuksen omaavien - humaanius on mittavaa, mutta hieman valikoivaa rajoittuen omaan valtioomme. Aidosta tai puhtaasta humaaniudesta ei siis voitane puhua.
Tietenkin on mahdollista perustella jokaisen homo sapiens sapiensin ihmisarvolla se, miksi jokaista kuuluisi auttaa niin paljon kuin vain kyetään huolimatta siitä, mistä maasta käsin autetaan ja minne suuntaan. Tällöin jokaisen maan pinnalla tallustelevan ihmisoikeus itseisarvona on yli muiden, eikä mikään muu ulkoinen tekijä saisi vaikuttaa siihen, annetaanko apua sitä tarvitsevalle. Valtion M olisi kuitenkin minusta priorisoitava etusijalle valtion M kansalaiset. Valtiossa E sen kansalaiset ovat E:n piirissä, mutta mikäli sen ihmisoikeustilanne on epäkelvon hallinnon vuoksi olematonta, ei se saa olla pois valtiolta M kansalaisineen.
Turvapaikan myöntäminen liian suurelle määrälle ankkurilapsia sekä heidän perässään seuraaville muille perheenjäsenille on suomalaiselle yhteiskunnalle ja talousjärjestelmälle haitallista, mutta humanitaarisen maahanmuuton ja kehitysavun voidaan katsoa aiheuttavan tarpeeksi Äiti Teresa -henkistä hyvänolontunnetta, jonka perusteella avustus on kyllin hyödyllistä toteutettavaksi. Olen kaukana kapitalistista ja taloudellinen rasite on vain yksi osatekijä siinä haitassa, joka liiallisesta maahanmuutosta koituu.
Oikeastaan se on väline suuremman mittakaavan kantaväestöön kohdistuviin haittatekijöihin. Mikäli puhutaan nimenomaan kehitysmaissa asuvien itsensä edusta, ei palvele heidän kehitystä laivaamalla väkeä muihin valtioihin. Se on luunmurtuman paikkaamista laastarilla. Muutos maiden olojen parantamisesta täytyy lähteä maista itsestään ja tämä tarkoittaa tietenkin sen kansalaisia. Olisi tavaton, yhä lisää ihmisuhreja vaativa ja loppupeleissä mitä todennäköisimmin tulokseton rasite koettaa kellistää diktatuurihallintoja täältä tuhansien kilometrien päästä käsin. YK on melko hampaaton. En edelleenkään halua sulkea Suomen rajoja tai masinoida rotusortoa - ainoastaan järkeistää tämänhetkinen pakolaiskiintiö, kehitysapu ja maahanmuuttoon käytettävät määrärahat oikeaan balanssiin. Suomen pakolaiskiintiö on vuositasolla 750 henkeä. Osaako kukaan sanoa, miksei se ole samaa määrää Andorrassa? Entä osaako joku kertoa, miksi kiintiö on suurempi Saksassa?
2. "Etiikka ei todellakaan ole vahvin alueeni, mutta koetan silti keksiä jotain vastattavaa."
En minä tässä mitään kovin teoreettista osaamista ole pyrkinytkään penäämään. Sanoisin kuitenkin, että etiikka on hyvin tärkeä asia politiikkaa tehtäessä, ja poliittinen tämä sinun blogisikin vaikuttaa paljolti olevan.
"Humaanista näkökulmasta tällaisia perusteita löytyy varmasti, jos ajatellaan humanitaarista suojaa kaipaavien ihmisten kotimaiden jopa kuolemanvaarallisia oloja (uskonnolliset ja poliittiset vainot). Ne eivät ole koskaan toimineet kyllin vahvoina perusteina minulle. Yksinkertaisesti Suomen ei ole mahdollista syytää rahaa kehitysapuun. Sen lisäksi meidän ei ole mahdollista vastaanottaa huoltosuhdettamme entuudestaankin vahingoittavaa määrää ihmisiä humanitaarisista syistä."
Katsohan Suomea ja suomalaisia hieman. Eikö täällä ole aika monella aika hyvät olot? Mitä se tarkoittaa, ettei ole mahdollista syytää rahaa kehitysapuun? Toki monella suomalaisellakin on huonot olot, mutta nähdäkseni kokonaisuudessaan Suomessa on sen verran paljon varoja, että niitä riittäisi sekä suomalaisten että joidenkin ulkomaalaistaustaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi - mikäli varoja jaettaisiin oikein. Tietysti minusta on myös hyvin omituista ajatella, että resursseja tulisi ylipäätään ensisijaisesti jakaa suomalaisille, mutta jos näin oletetaankin, varoja jää yhä jäljelle.
Suomella ei ole kovin merkittävää varallisuutta valtionvelan ollessa noin 44 % koko bruttokansantuotteesta. Velattomia valtioita maailmassa ei tosin taida kovin montaa olla, joten siltä kantilta ajateltuna kehitysapua ei liikkuisi latin latia minnekään päin. Kuten aiemmin kirjoitin, ei kehitysapu auta kuin sen aikaa, että lauma ylikansoittuneen kehitysmaan nälkäisiä ehtii syödä sinne lähetetyn kontillisen ruokaa. Nälkä tulee uudestaan ennen pitkää.
Järjettömän suuri osa kehitysmaiden asukkaista on ainoastaan monikansallisten, pääasiassa länsimaalaisten, avustusjärjestöjen ruoka-avun varassa. Tämä yhtälö on heikko ja lisäksi kehitysmaiden vuotuinen väestönkasvuprosentti on edelleen liian suuri. Inhimillisen kehityksen indeksi sitä vastoin on pieni. Se ei kasva, vaikka rahaa syydettäisiin kuinka paljon, koska valtaisan suuri potti päätyy vääriin käsiin. Valistus oikeansuuntaisesta perhekoosta ja koulutus maatalouteen taitaa kuulua kirkon lähetystyöhön, mutta sattuneesta syystä en tätäkään kannata.
Lisäksi suuret perhekoot (enkä tarkoita nyt isovanhempien kuulumista samoihin talouksiin) on osa monien kehitysmaiden kulttuuria, koska esimerkiksi ehkäisyä ei haluta käyttää uskonnollisista syistä tai siksi, että asiasta ei tiedetä mitään. Minusta olisi inhottavaa mennä muovaamaan vuosisatojen aikaista kulttuuria, kuten uskonpuhdistuksen yhteydessä tehtiin esimerkiksi Skandinaviassa, mutta valitettavasti se ja moni muu uudistus kolmannen maailman jokapäiväisessä elämänmenossa johtaisivat ennen pitkää positiivisempaan väestönkehitykseen ja kenties talouden elpymiseen - kunhan epäkelpo hallinto ei sitä estä. Niin raa'alta kuin se ilman muuta kuulostaakin, on totuus se, että kysynnän ja tarjonnan lain mukaan ylikansoittuminen helpottuisi ainoastaan ihmisväestön joukkotuholla.
Kehitysapu kuuluisi kutistaa nykyisestä syytämisestä murto-oaan niin kauan kun Suomessa leikataan sosiaali- ja terveysmenoja, julkisen sektorin terveyspalvelut kärsivät, leikkausjonot ovat kuukausia, sotaveteraaneilta pimitetään heille kuuluvia ja keräyksin saavutettuja korvauksia, työttömiä on tempputyöllisyys ja työvoimatoimiston kurssit huomioon otettuina varmasti yli 400 000 ja alle 20-vuotiaat korkeakouluopiskelijat velkaantuvat.
Lisäksi nykyisetkään maahanmuuttajat eivät integroidu kunnolla yhteiskuntaamme, koska resurssit eivät riitä kunnon sopeuttamisohjelmaan nytkään. Sen huomaa puutteellisesta kielitaidosta, korkeasta työttömyydestä, kulttuurien väkivaltaisesta yhteentörmäyksestä ja monesta muusta. Korkea työttömyys on selitetty useimmiten syyllistävään sävyyn suomalaisten haluttomuudella palkata maahamuuttajia ja tähänkin on tarjottu ratkaisumalleja. Yksi niistä on kantaväestön asennekasvatus, eli kiertoilmaisun takaa suomennettuna aivopesu.
Mikäli taas valitaan maahanmuuton supistamisen sijaan se toinen ja minusta ehdottoman väärä vaihtoehto, eli integrointitoimintaan ohjataan tulijoiden määrän kasvaessa aina vain lisää rahaa sekä resursseja esimerkiksi perustamalla lisää pakolaisten vastaanottokeskuksia ja rekrytoimalla aina vain lisää maahanmuuttokoordinaattoreita, on sekin raha joko lisää valtionvelkaa tai vielä todennäköisemmin pois jostain muualta.
Minun humaani käsitykseni ei hyväksy sitä, että täysin yli resurssien lapioitavan maahanmuuttajien massan (= ihmisiä, jotka eivät ole vielä oleskeluluvan tai turvapaikankaan saatuaan suomalaisia) vuoksi esimerkiksi kantaväestöön kuuluvat ja yhteiskuntaamme niska limassa rakentaneet vanhukset jäävät entistäkin heikommalle hoidolle. Meidän ajatuksissamme lienee se perustavaa laatua oleva ero, että koen suurimman huolen oman maamme kansalaisista ja asetan ne etusijalle.
Syynä on yksinkertaisesti se, että me olemme me. Suomalaiset itse ovat tuottaneet Suomeen palvelut, teollisuuden sekä kehittäneet sosiaalijärjestelmää tuleville sukupolville, ja me kaikki pidämme niitä käynnissä verorahoilla. Miksi siis hamstrata lisää ja lisää väkeä, koska huoltosuhteemme kärsii? Nimenomaan se johtaa suomalaisten vähäosaisten, kuten vanhusten, kehitysvammaisten ja pitkäaikaissairaiden saaman hoidon tason laskuun, palveluiden yksitäistämiseen ja ennen kaikkea palveluiden puuttumiseen alueittain. Viimeiseen kohtaan vaikuttaa keskittäminen (hätäkeskuksien määrän supistaminen, kuntaliitokset, kaupunkikeskeisyys yli päätään...), joka on nykypäivän säästökeino numero uno.
Syrjäkylällä asuva ja hoitoa sairauteensa tarvitseva eläkeläinen on lähinnä minun sydäntäni. Minusta on paitsi ironista, lähes sairasta, että Suomessa ajetaan surutta sairaita vanhuksia omilta asuinseuduiltaan kaupunkien betonikuutioihin, joissa toki on mahdollista saada hyvää hoitoa. Omaishoidon tuki sen sijaan on tiukassa ja kotiapulaisten saanti siinä ja tässä, etenkin pienemmillä paikkakunnilla, jotta siellä olisi vielä mahdollista viettää vanhoja päiviä. Samanaikaisesti kannetaan valtaisaa huolta siitä, kuinka käy tuhansien kilometrien päässä alkuasukasheimoille, joiden asuinseutuja ryöstökapitalistien suurhakkuut sun muut kutistavat. Näihin kohteisiin tungetaan mieluusti kehitysapua. Viis veisataan eläkeläismummosta, joka joutaa jonnekin kolhoosiin lukkojen taakse odottamaan kuolemaansa, joka onkin oikea onnenpäivä, koska yhteiskunta säästää hänenkin eläkkeen ja hoitokulujen verran.
Maahanmuuttokritiikki on perussuomalaisten poliittisesta kokonaisagendasta vain osa - suuri painoarvo on myös Suomen tuloerojen kutistamisella ja valtion virkojen ylisuurten palkkojen realisoinnissa tervettä järkeä vastaavalle tasolle.
Saanen sanoa, että omasta näkökulmastani monien maahanmuuttokriitikoiden ja perussuomalaisten kannattajien virhe on siinä, että he keskittävät paljon huomiotaan vääriin paikkoihin. Toki Suomessa on niin sanotusti omiakin ongelmia, muttei nähdäkseni enemmän apua Suomen ongelmatapauksiin saataisiin tasaisemmalla tulonjaolla kuin maahanmuuttopolitiikkaa kiristämällä. Tai vaikkei näin olisikaan, on minusta oikeudenmukaisempaa ottaa pois niiltä, joilla on varoja enemmän kuin he tarvitsevat, kuin niiltä, joiden varallisuus on paljon pienempää eli joiltakin ulkomaalaistaustaisilta.
"Kaikkein vähiten soisin pääsyn maahamme rikollisjoukolle."
Et tavoittanut sitä tausta-ajatusta, jota esimerkilläni hain. Siispä raotan sitä hieman. Entäpä jos alueen M ulkopuolellakin asuu ihmisiä? Sanotaan vielä ihan vain esimerkin vuoksi, että ulkopuolella asuvat ihmiset ovat melko kykenemättömiä puolustautumaan rikollisjoukkoa vastaan toisin kuin alueen M sisäpuolella elävät.
Minusta monet maahanmuuttokriitikot vaikuttavat unohtavan seikan, jota tällä esimerkillä pyrin korostamaan: jos tietyt ryhmät ovatkin vaarallisia, ovat he sitä todennäköisesti myös omissa maissaan. Minä en keksi perustelua sille, miksi lähtökohtaisesti kyseisten maiden kansalaisten tulisi maksaa siitä, että heidän maassaan asuu vaarallisia rikollisia tms. Mutta vaikka tämä otettaisiinkin oletukseksi, voidaan yhä miettiä, kenellä on parhaat resurssit kitkeä tällaista rikollisuutta, esimerkiksi Suomella vai jollakin kehitysmaalla?
Minä taas en edes halua keksiä mitään perusteluita sille, miksi muiden valtioiden kansalaisten, joilla ei ole rikollisjärjestöihin sekä keskenään alkukantaisesti sotiviin heimoihin/jengeihin osaa eikä arpaa, pitäisi joutua kärsimään, vieläpä vapaaehtoisesti JA vieläpä omassa maassaan. Toivottavasti et tarkoita sitä, että olisi rikollisjengien kitkemiseksi nykyistä tehokkaampi käytäntö soluttaa rikollista ainesta meille "poliisivaltioihin," koska täällä ne saataisiin todennäköisemmin kuriin.
Pitkässä juoksussa logiikka voikin kantaa hedelmää, mutta tässä ajassa tuhannet kantaväestön edustajat ovat joutuneet kärsimään. On myös mahdollista, ettei homma toimi. Maa-alue O, jonka alueella rikollisjärjestö on syntynyt ei tietenkään ole kaikkine kansalaisineen lähtökohtaisesti syypää rikollisuuteen, mutta vähemmän sitä on alue M, jolla ei ole mitään kosketuspintaa järjestöön. Aina voidaan tehdä oletuksia siitä, että M:n valtion O kanssa harrastama kaupankäynti ja M:n halpatyövoimavaltio-O:hon viemä teollisuus edistää lapsi- ja orjatyövoimaa tai vääriin käsiin päätyvä kehitysapu tukee despotiaa, mutta sitä ei varmastikaan tässä haettu.
"Toista valtiota ei kuitenkaan pidä asettaa maksumieheksi ja jopa syntipukiksi siitä, ettei toinen kykene rappiohallituksineen hoitamaan asioitaan niin kuin kuuluu. Tämä perustelu voi olla jo kulunut, mutta koska Suomi ei ollut kolonialismin aikakaudella sortamassa Afrikkaa, ei varsinkaan meidän kuuluisi kärsiä siitä taloudellisesti tai oman väestömme kustannuksella."
Tällainen ajattelu kummastuttaa minua kovin. Miksi henkilön A tulee kantaa vastuuta henkilön P tekemisistä ennemmin kuin henkilön B vain sillä perusteella, että henkilö A on sattunut syntymään tietyllä alueella, jolla henkilö P on myös syntynyt? Toinen kysymys: Eikö sinun mielestäsi ole eettistä syytä auttaa jotakuta siitä huolimatta, ettei ole tälle itse aiheuttanut ahdinkoa? Etkö jopa tuomitsisi henkilöä, joka ei yrittäisi auttaa hukkuvaa - vaikka tämä henkilö ei olisi itse saattanut hukkuvaa pulaan?
Kenenkään ei tietenkään _täydy_ kärsiä. Ei kenenkään tule olla velvoitettu siihen. Vallan monessa kolmannen valtakunnan kehitysmaassa asiat kuitenkin ovat perseellään ja joku joutuu aina kärsimään - luonnollisesti aina ne lähimpänä asuvat. Kärsimys ei pääty siihen, että kaikki vaikkapa nyt poliittisen vainon kohteena olevat ihmiset perheineen ja sivussa myös muut viattomat siviilit on kuljetettu pienissä erissä muualle päin maailmaa, yksinkertaisesti siitä syystä, että ajatus on absurdi. Eettinen syy auttamiseen ja kaikkiin pyrkimyksiin tietenkin löytyy, mutta siihen ne perusteet loppuvatkin.
Auttaminen tapahtuu nykyään väärällä tavalla. Yksilötasolla koulukiusaamiseen tunnutaan puuttuvan hieman samoin. Oppilas A:n ei haluta kärsivän oppilas P:n tekemisistä vain siksi, että molemmat ovat asuinalueensa vuoksi samassa koulussa Y. Usein ongelma ratkaistaan siten, että oppilas A sijoitetaan toiseen kouluun. Seuraavaksihan oppilas P valitsee itselleen uuden kohteen, joka saatetaan sijoittaa myös uuteen kouluun. Jos P:n ja kumppaneiden terrorisoimia oppilaita sijoitetaan koko ajan samaan oppilaitokseen Z, ei sielläkään riitä kapasiteettia loputtomasti, vaikka lähtöajatuksella pyritäänkin hyvään. Tarttis tehdä jotain. Oikeaoppinen ratkaisu olisi laittaa oppilas P ojennukseen.
Ulkopuoliset toimijat eivät kuitenkaan ole osoittautuneet toimiviksi vaihtoehdoiksi epäedullisen hallinnon kukistamiseksi. Mukana on ollut liian monta lusikkaa sopassa. Sillä, että niin Ranska, Englanti, Yhdysvallat, Venäjä (Neuvostoliitto) ja Kiina ovat historian saatossa tukeneet proxy-sotina käydyissä yhteenotoissa kukin omaa poliittista ideologiaansa vastaavaa osapuolta kohdevaltioissa, on saatu aikaan vain verenvuodatusta, eikä kovin toimivaa lopputulosta.
Helpointa olisi, jos aseet haudattaisiin John Lennon -henkisesti, koska sisällissotien syyt ovat typeryydessään lähes surkuhupaisia. Tällä haavaa ainoa keino antaa hetkellistä apua on humanitaarinen apu ja pakolaisuus, mutta ongelma ei tule koskaan ratkeamaan tällä tavalla. Sitä vastoin ongelmat leviävät globaaleiksi koskien lopulta vaikkapa meidän Suomemme kaltaista verrattain kaukaista valtiota, jolla ei ole tilanteeseen osaa eikä arpaa. Tätä ajatusta minä vastustan.
3. "Tästä tuli mieleen ajatus siitä, kuinka nykyaikainen etnisten vähemmistöjen suosiminen on vain yksi ja verrattain tuore esimerkki positiivisesta erityiskohtelusta. Kehitysvammaisten kohdalla käytäntöä on sovellettu jo iät ja ajat."
Mainiota! Tajusit pointtini.
"Kaikkiaan ihmisiä saatetaan eettisten perusteluiden nojalla samalle lähtöviivalle, jotta kaikkien olisi edes teoriassa mahdollista saavuttaa samanlainen sosioekonominen status yhteiskunnassamme. Toivottavasti tämä jalo ajatus kelpaa eettiseksi perusteluksi. Järjellinen peruste se ei kuitenkaan ole."
Tätä osuutta en lyhyesti sanottuna oikein ymmärrä. Voitko selittää?
Tarkoitin sitä, että positiivisen erityiskohtelun myötä kieltä osaamaton ja kulttuuria entuudestaan tuntematon pakolainen pyritään saamaan samalle lähtöviivalle antamalla turvapaikan myöntämisen jälkeen tukea ja koulutusta tätä varten. Yhdenvertaisuuslain mukaisesti kaikista, niin maahanmuuttajista kuin kantaväestöstäkin, halutaan saada tasaväkisiä kandidaatteja työnhaussa ja koulutusmahdollisuuksien edessä, jotta jokaisella yksilöllä olisi ihmisarvonsa nimissä mahdollisuus saavuttaa haluamansa sosiaaliekonominen status, eikä tämä mahdollisuus kariutuisi varsinkaan siihen, että yksilö olisi saanut jo alusta pitäen riittämätöntä ja/tai epätasa-arvoista koulutusta. Kaikenkaikkiaan uskon, että humanitaarinen maahanmuutto nykymittapuussaan on liian suurta työvoimatarpeelle, huoltosuhteelle ja viime kädessä kansantaloudelle.
"Jos väännän asian omia aikojani oikein nurinkuriseksi, niin käytän esimerkkinä vaikkapa itseäni. Minua ei olisi järkevää palkata asianajajaksi, koska en tiedä alasta tarpeeksi. Joku todella humaanin näkökulman omaava voisi kannattaa nimitystäni, koska kokee minun ansaitsevan mahdollisuuden ainoastaan ihmisarvoni vuoksi. Kenenkään muun kuin minun itseni tarkoitusta se ei kuitenkaan palvelisi."
Ehkä sinut voisi kuitenkin kouluttaa asianajajaksi? Ymmärtänen kuitenkin peruspointtisi. Kärjistetymmäksi esimerkiksi käynee se, ettei alaruumiista halvaantunutta ihmistä välttämättä kannata yrittää harjoituttaa maailmanluokan kilpajuoksijaksi. Ehkä kyseisen henkilön olisikin mahdollista kuntoutua, mutta hänelle olisi ympäristön näkökulmasta todella vaikeaa suoda täysin tasaveroista kohtelua kaikilla alueilla, kuten kilpajuoksussa. Mutta onko sinun tarkoituksesi verrata maahanmuuttajia tähän, vai kuinka? Joku maahanmuuttajahan voisi olla sinua helpompikin kouluttaa asianajajaksi Suomessa, mikäli hänellä olisi jo alasta kokemusta vanhastaan. Kieltä vain tarvitsisi opettaa.
Kouluttaminen, mutta tässä tapauksessa pikemminkin kouluttautuminen, on tietenkin asia erikseen, mutta jos katsotaan nykytilannetta, eli heikkoa juridiikan osaamistani, ei moisessa toiminnassa olisi mitään järkeä. Tarkoitin "oman tarkoitukseni palvelemisella" sitä, että minä tulisin hyvälle mielelle saatuani tarjottimella mahdollisuuden toimia asianajajana, mikäli näin haluaisin. Mikäli tarjolla on maahanmuuttaja, jolla on tarvittava juridinen koulutus, on hän ilman muuta ainoa järkevä vaihtoehto. Esimerkki oli hyvin heikko, mutta hyvä jos peruspointti kävi ilmi. En kuitenkaan tarkoittanut tällä kertaa maahanmuuttajia. Humaaneista syistä kaikille kuitenkin pyritään kohtelemaan mahdollisimman tasavertaisesti ja kaikki pyritään lähtökohtaisesti saamaan samalle lähtöviivalle eri yhteiskunnan osa-alueilla. Siinä ei ole mitään väärää.
Ja tosiaan - miksi suoda suomalaisille kehitysvammaisille parempaa kohtelua?
Kehitysvammainen ei mahda mitään sille, että hän on saanut synnynnäisen vamman, joka estää hänen toimimistaan joillain osa-alueilla. Hänen vanhempansa ja isovanhempansa ovat rakentaneet suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kovienkin olosuhteiden keskellä ja tämän johdosta hän on oikeutettu nauttimaan suomalaisesta erikoisterveydenhuollosta kotimaassaan siten, että hänen tarpeensa tulisi täytetyiksi. Tämä tarkoittaa huomioonottoa tilasuunnittelussa, omaishoidossa, sosiaalietuuksissa ja hoitoonohjauksessa. Monessa juuri näistä osa-alueista on parantamisen varaa. Tämä vaatii rahaa. Niputan tässä samaan huonompiosaisten joukkoon edelleen myös muulla tavoin pitkäaikaissairaat, mielenterveysongelmaiset ja vanhukset.
Veikkaan, että ajoit lähinnä takaa sitä, kuinka kannatan suomalaisille kehitysvammaisille parempaa kohtelua eettisistä syistä - onhan kehitysvammainen rajoitteisiinsa itse syytön. Samoin on kokemaansa sortoon syytön tietenkin myös sisällissodan runtelemaan valtioon syntynyt. Jos ei valtion A kehitysvammainen saisi tarvitsemaansa hoitoa ja palvelua synnyinmaastaan A vaan ainoa vaihtoehto olisi tavoitella sitä valtiosta B, joka on nihkeä myöntämään sitä omien apua tarvitsevien ja veroja maksavien kansalaisten kustannuksella, on siitä syyttäminen vain ja ainoastaan valtiota A - ei valtiota B. Sitä suuremmalla syyllä valtiota A on soimaaminen, mikäli sen intressit ovat korruptoituneessa sotilasdiktatuurissa, ydinohjelman kehittelyssä, nepotismissa, poliittisessa vainossa, rotusorrossa ja rahan keskittämisessä suljetulle eliitille. Tämä kaikki kansalaisten hyvinvoinnin kustannuksella.
Muistaakseni perustuslaissakin mainitaan melko selväsanaisesti se, että Suomen valtion velvollisuus on taata sen asukkailleen turva ja tarpeelliset palvelut. Näihin on tietenkin oikeutettu myös maahanmuuttaja varsinkin sitten, kun on saanut Suomen kansalaisuuden. Täytyy edelleen muistaa, ettei rahaa kasva puussa, eikä ylikansoitetun kolmannen maailman valtion B asukkaille löydy resursseja (tilaa, työtä, koulutusmahdollisuuksia) tai kapasiteettia integroitua määräänsä enempää.
Missään ei olisi mitään ongelmaa, jos nykyinen maahanmuuttajien - mukaanlukien turvapaikanhakijat, pakolaiset ja kaikki - määrä loisi jatkuvasti samassa tismalleen lineaarisessa suhteessa lisää työpaikkoja ja pitäisi huoltosuhteen edes ennallaan. Kyllä Suomeen pinta-alan puolesta mahtuu ihmisiä asumaan. Totuus on kuitenkin täysin toinen, eikä nykyisessä maahanmuuttopolitiikassa toimita sen mukaisesti.
Väännän vielä loppukaneetiksi sen, mitä haen takaa paljon hokemallani huoltosuhteella. Suurten ikäluokkien poistuessa työelämästä huoltosuhde laskee, koska eläkeläisistä tulee huollettavia. Huoltosuhdetta pyritään kohentamaan poliittisesti korrektin totuuden mukaan maahanmuutolla. Kysymys kuuluukin, että mitä tekee huoltosuhteelle luku- ja kirjoitustaidoton naismaahanmuuttaja, joka edustaa kulttuuria, jossa keskimääräinen perhekoko on Suomeen verrattuna moninkertainen? Hän tuo Suomeen mukanaan alaikäisiä lapsia (= huollettavia), on hyvin todennäköisesti itsekin vielä useita vuosia lähes yhtä soittoa äitiyslomalla (= itsekin huollettava) ja synnyttää jälkikasvua, jotka ovat 17-vuotiaiksi asti huollettavia.
Tällainen esimerkki on tänä päivänä melko tyypillinen. Ennen äitiä maahan lähetetään kuitenkin yksi lapsi, jonka ikä tarkistetaan hampaista. Yksikään maahanmuuttokoordinaattori ei taatusti neuvo integrointivaiheessa, että naisen tulisi jättää lapsia tekemättä. Suvaitsevaisena multikultturistina koordinaattori kunnioittaa tulijan kulttuuria viimeiseen asti. Tämä on vain yksi niistä vaietuista haasteista, jotka kuitenkin ovat tätä päivää. Eivät kehitysmaat tyhjästäkään ole ylikansoittuneita.
Emmekä me maahanmuuttokriitikot tyhjästä ole huolestuneita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tähän palautetta, joka voi olla aivan mitä vain mielessäsi liikkuu. Kaikki luetaan ja noteerataan - niin ruusut kuin risutkin.