Nuiva vaalimanifesti

Kuten jo viime torstaisessa kirjoituksessani ilmoitin, julkaisivat perussuomalaiset vuoden 2011 eduskuntavaaliehdokkaat 24.7.2010 Turussa maahanmuuttopoliittisen manifestin perusteelliseksi vastaukseksi heille, jotka ovat tehneet perussuomalaisesta maahanmuuttopolitiikasta virheellisiä tulkintoja. Lisäksi kirjoitus antaa varsin perusteelliset vastaukset heille, joilla on herännyt muuten vain kysymyksiä agendaa kohtaan.

Niin ikään uskaltauduin lupaamaan heti kättelyssä sen, että tämä manifesti tulee olemaan perusteellinen, järkevästi laadittu, havainnollistavasti perusteltu ja viimeisimpänä suomalaisen kantaväestöön kuuluvan veronmaksajan parhaaksi. Enpä ala ruotia manifestia tarkemmin vaan ilmaisen lyhykäisesti allekirjoittavani sen sisällön täysin. Kehoitan luonnollisesti mitä lämpimimmin lukemaan manifestin ja mielellään myös katsomaan oheiset videomateriaalit läpi.

Turussa lauantaina pidetystä julkistamistilaisuudesta löytyy videomateriaalia alkaen tästä, varakansanedustaja ja perussuomalaisten apulaispuoluesihteeri Vesa-Matti Saarakkalan, avauspuheenvuorosta. Materiaali on jaettu kuuteen eri videoon ja yleisökysymykset vastauksineen löytyvät toiseksi viimeisestä ja viimeisestä osasta.

Hommafoorumin keskustelua manifestista löytyy puolestaan täältä. Muistutan ja korostan, että vaikka keskustelu sijaitsee näennäisen puolueellisella maaperällä, eli Hommaforumilla, ovat myös soraäänet paitsi sallittuja myös tervetulleita mukaan keskusteluun. Muistutan, että perussuomalaisen, hommalaisen, halla-aholaisen jne. periaatteen mukaista on nimenomaan avoin julkinen keskustelu.

Nyt ei muuta kuin odottelemaan, että mihin suuntaan kannatus muuttuu - jos muuttuu - ja kuinka vanhojen puolueiden edustajat sekä maahanmuuttoviranomaiset reagoivat. Erityisesti kuulisin mielelläni kannanottoja Annika Forsanderilta, Astrid Thorsilta ja muilta suvaitsevaistoa edustavilta maahanmuuttoviranomaisilta. Eiköhän sieltä tule löytymään kiihoittamista kansanryhmää/-ryhmiä vastaan

Venkulat ja epärehellisyys kuriin politiikassa

Ja kaappeihin piilotettuine luurankoineen päivineen. Tämä mies alkaa saada vähitellen kystä kyllin siitä, kuinka monen monituiset poliitikkojen henkilökohtaiset skandaalit, farssinomaiset venkoilut, vievät yhä enemmän ja enemmän jalansijaa itse poliittiselta päätöksenteolta - kansamme asioiden hoitamiselta.

Lisäsin vastikään sivupalkista löytyvien teesieni joukkoon raivostuttavan "hyvä veli" -järjestelmän ja toiveeni siitä, että sekin valtakartellin ominaispiirre kitkettäisiin pois. Vaikka sitten pala palalta. Viime viikkoina on ilmennyt jälleen lisää syytä olla syvästi turhautunut siitä, kuinka lahjusskandaaleissa ja ties missä kupruissa maineensa ryvettäneet poliitikot saavat kaikessa rauhassa toimia tehtävissään sekä viedä siinä samalla oikealta päätösten teolta aikaa.

Niin kanssapoliitikkojen kuin koko kansakunnankin huomio siirtyy jatkuvasti näiden vempuloiden omien hölmöilyiden käsittelyyn. Juuri Timo Soinilta kopioimastani ja tavan takaa toistamastani termistä, valtakartellista, puheenollen vaalirahakohun jälkimainingeissa pääministeri Matti Vanhanen ja maineensa kenties pahiten ryvettänyt, keskustan eduskuntaryhmän silloinen puheenjohtaja, Timo Kalli kommentoivat molemmat keskustan mahdollisuutta kierrättää ministereitä omasta puolueestaan Vanhasen jättäytyessä sivuun keskustan puheenjohtajan ja pääministerin tehtävistä.

Kalli ei halunnut nimetä vaihdettavia ministereitä. Hän arveli, että puolueen kansanedustajat havittelevat ministerikierrätystä sekä henkilökohtaisista syistä että puolueen edun takia.

Minua miellyttäisi kaikista eniten ajatus kansalaisten edun ajamisesta, sikäli kun se nyt enää on pääprioriteetti kansanedustajan toimessa. Jos tässä oikein innostuisi härskiksi, voisi moisesta lausunnosta vetää sellaisen johtopäätöksen, että moni keskustalainen poliitikko on avoimesti omaa etuaan havitteleva helppoheikki. Pääministeri joka tapauksessa vaihtuu kesäkuussa ja seuraaja vuoden 2011 eduskuntavaaleihin asti löytynee samasta puolueesta.

Tavasta käsitellä kaikenkarvaisia kupruja voi olla montaa mieltä, vaikka kaikkien huomio kohdistuukin niihin oikeiden asioiden sijaan. Keskustelun, puolelta toiselle heiteltävien lausuntojen ja täysin ulkopuolelta tulevien tahojen enemmän tai vähemmän relevanttien kannanottojen yllä häilyy jatkuvasti salamyhkäisyyden verho. Kaikkea olennaistakaan ei toden totta päädy suljettujen ovien takaa julkisuuteen.

Vähintään valtaapitävät kieltäytyvät kommentoimasta. Vaikenemista, kiemurtelua, salamyhkäisyyttä. Kuinkahan Vanhas-Masan dramaattisessa talonrakennustarvikeasiassa lopulta kävi? Tekniikan maailman asiantuntijoiden piti erään tiedon mukaan käydä tutkimassa asioiden laita, koska pääministeri-poloinen ei itse kyennyt asiaan. Olisikohan tarvittavat kuitit, dokumentit ja leimat vihdoin löydetty? Toivottavasti taloa ei ole täytynyt purkaa.

Näiden kuprujen käsittelyyn liittyy myös toinen teesini: Politiikkaan pitää saada suoraselkäisyyttä ja läpinäkyvyyttä. Oikeita, konkreettisia toimia ja asiat pöydälle sellaisina kuin ne ovat. Marja Tiuran ja Arto Merisalon väliset puhelinkeskustelut olisi syytä saada oitis puolueettoman, täysin objektiivisen, tahon kuultaviksi ja johtopäätöksiä kehiin. Mielelläni näkisin vihdoin viimein sitä oikeaa rehtiyttä.

Tiuran tapa reagoida hankaliin kysymyksiin ja aiheisiin on epäolennaisiin puolitotuuksiin tarttuminen, päälle huutaminen, parin valmiiksi mietityn lauseen krampinomainen toistaminen, luurin korvaan iskeminen ja pakoon juokseminen.

Eli ei siis mielellään näin. Huomioikaa toki se, että artikkeli on yhden toimittajan näkökulma, mutta juuri tuollaisen pakoilijan leima minullekin on viime aikoina välittynyt. Poliitikon selkärankaa koetellaan erityisesti siten, että pöytään nostetaan faktoin osoitettava epäselvyys, johon olisi ikään kuin annettava perustavaa laatua oleva selitys, mikäli maineensa äänestäjien silmissä haluaa pelastaa.

Apu-lehden 31.3.2010 lehtihyllyihin ilmestyneen numeron 13-14 haastattelu ei täysin riitä saamaan minua vakuuttuneeksi hänen vilpittömyydestään, vaikka avaakin Tiuran kertomuksen tapahtumien kulusta. Todistustaakan omaavan ihmisen näkökulma asiaan poikkeaa luonnollisesti siitä, mitä monesta muusta yhteydestä saa lukea. Ylisanoja toimittaja Leila Itkonen ei ainakaan ole säästellyt kuvaillessaan Tiuran sympaattista persoonaa. Tiuran itsevarmuus virallisemmissa tiedoitusvälineissä kuitenkin antaa ymmärtää, että kehoitus loikkaamisesta keskustaan tuli puoluesihteeri Jarmo Korhoselta. Vaalirahoitusaineistoon syyttäjä ottaa kantaa vasta ensi syksynä ja asia on parhaillaan tutkinnassa. Odottelemme.

Veikkaan, että aiemmin mainituista puhelinäänitteistä paljastuu ainakin jomman kumman osalta sellaisia asioita, ettei kyseistä henkilöä tarvitse kauan mediassa sietää. Se, mikä pitää salata, ja minkä julkaisemista pitää viikkokaupalla pohtia, ei selvästi kestä päivänvaloa. Juridisista syistä on ymmärrettävää, ettei Arto Merisalo voi minne tahansa äänitteitään asettaa julkaistavaksi, mutta juridisesti asiantunteva, puolueeton ja lahjomaton taho täysin kokoomuksen tai keskustan toiminnan ulkopuolelta on siihen oikea.

Vaan mistä löytyy puolueeton ja varmuudella lahjomaton taho selvittämään asiaa? Minun on vähitellen yhä hankalampaa luottaa yhtikäs keneenkään, etenkään valtakartellin edustajien rekrytoimaan selvitysmieheen. Viralliset lausunnot on voitu voidella kabineteissa ja edustussaunoissa jo aikoja sitten. Suomi on julkiselta kuvaltaan maailman vähiten korruptoituneimpia maita, mutta täällä voitelua ja oman edun tavoittelua junaillaankin kenties hieman kautta rantain, kaikessa hiljaisuudessa ja salakavalalla sitouttamisella. Optiojärjestelyitä, byrokraattisia suojatyöpaikkoja.

Valtapuolueiden vaalirahoituskohu kokonaisuudessaan on pikku hiljaa lakaistu maton alle ja itse kukin vaikuttaa päässeen selkääntaputtelun seurauksena kuin koira veräjästä. Sokeaa luottamustaan antava kansa ei tiedä vieläkään, että mitkä minkäkin esiin nousseen asian taustat todella olivat. Kulminaatiopisteenä pidän Jarmo Korhosen ja muun keskustajohdon luottamuksen murtumista hänen kiemurreltuaan erinäisistä salaisista yhdistyksistä.

Faktaa kuitenkin saatiin pöytään, huomioikaa gallup artikkelin yhteydessä. Jarmoa asia ei naurattanut. Ei naurattanut myöskään Vanhasen Mattia. Asia erikseen tosin on se, mikäli tutkimukset ovat yhä käynnissä, mutta kohua ja maineen sotkemista koko vyyhti on sisältänyt alusta pitäen, enkä usko, että mikään pelastaa tilannetta täysin keskustan voitoksi.

Jottei kirjoitus menisi pelkästään suurimpien puolueiden asioiden ruotimiseksi, täytyy sanoa, että myös vasemmistoliiton ja erityisesti Sirpa Puhakan toiminta kohun keskellä aiheutti varsin syvän pettymyksen. Vähintään vasemmistoliitto olisi voinut ilmoittaa metalliliitolta saamansa tuen määrän, koska sen johtaja Riku Aalto periaatteessa antoi tähän luvan.

Hän perusteli kieltäytymistään myös sillä, että maailma oli aivan erilainen vuonna 2007, kun näitä rahoja annettiin: vasta nyt puolueiden rahoittamisesta on hänen mukaansa tullut jotain salamyhkäistä ja tuomittavaa.

Hyvä, että edes nyt, jottei veronmaksajien rahoittamien AY-liikkeiden kassoista saada enää jatkossa nyhdettyä vaalirahoitusta vastoin niiden jäsenten tahtoa! Ei jokainen SAK:n jäsen kuulkaa ole automaattisesti demari tai vasemmistoliittolainen, esimerkkinä allekirjoittanut. On toden totta hyvä, että asia nostetaan pöydälle, jotta vuonna 2011 pienempiä puolueita saadaan lähemmäksi samaa lähtöviivaa. Saivatkohan puolueet sekä yksittäiset ehdokkaat kerätä tukea kampanjointiinsa vaikkapa vuoden 1991 eduskuntavaaleissa ilman sen kummempaa selvitysvelvollisuutta?

Kesäkuun puolivälissä puolue esimerkiksi lähetti Sirpa Puhakan nimissä tiedotteen, jossa vaadittiin puolueiden vaalirahoituksen avoimuudelle kirkkaita pelisääntöjä.

Uudistukset palvelisivat vasemmistoliitonkin etua, mutta yhteinen asia vaatii avoimuutta myös heiltä. Tämänhetkinen tilanne asettaa puolueita ja niin ikään myös yksittäisiä ehdokkaita eriarvoiseen asemaan. Jossain määrin ilmiö on luonnollinen, koska tunnettavuuden ja suosion kasvu johtaa laajempaan tukijoiden määrään.

Suurin yksittäinen syy toiveelleni järjestelmän uudistamisesta on saada politiikkaan vaihtuvuutta. En edelleenkään luota siihen, että ministerisalkkujen kierrättäminen vuoron perään vanhoilta tutuilta toiselle palvelee valtiomme etua.

Kuka haluaa nähdä ministereinä vielä kahdeksankin vuoden kuluttua Mauri Pekkarisen, Paavo Väyrysen ja Jyri Häkämiehen? Houkutellaanko salkkujakoon Pertti Salolainen, Harri Holkeri, Paavo Lipponen, Esko Aho, Iiro Viinanen tai Raimo Ilaskivi? Ei, ei. Tarpeeksi syytä pöydän puhdistukselle antaa tämä.

Osa kiitosta kuuluu lehden mukaan ärhäköityneelle iltapäivälehdistölle, joka vaatii poliittisilta toimijoilta avoimuutta aivan eri tavalla kuin parikymmentä vuotta sitten.

Jotain hyötyähän toki keltaisesta lehdistöstäkin on, vaikka skandaalinhakuisuus, monen asian paisuttelu ja epäolennaisuuksiin tarttuminen ovat kaukana kansakuntamme edusta. Lehdistön, varsinkaan keltaisen sellaisen, poliittiseen riippumattomuuden on kuitenkin syytä suhtautua varauksella, vaikka Pravdaan nähden ollaankin useimmiten monta askelta edellä. Valitettavasti(ko?) miltei jokainen tämänkin kirjoituksen lähteistä on Iltalehden verkkoliitteestä ja muutama niistä on jo hieman vanha. Asia kuitenkin edelleen vakava ja validi.

Jos ei tuokaan riitä, niin Jyrki Kasvi asettaa pelille pisteen tällä lausunnolla.

Äänestäjien täytyy tietää, mistä poliitikot vaalirahansa saavat, jotta ihmiset voivat arvioida heidän riippumattomuuttaan, linjaa kansanedustaja Jyrki Kasvi (vihr).

Riippumattomuuden ja lahjomattomuuden tulee toden totta välittyä äänestäjille tällaisten seikkojen kautta. Lukaiskaapa kyseisestä artikkelista erityisesti se, kuinka Kalli vastasi Kasville. Tuollainen venkulointi ei paranna Kallin tai koko keskustapuolueen tilannetta. Suomen toiseksi suurin puolue (kansanedustajapaikkojen ja kannatusbarometrien mukaan) sysää vastuun lainsäädännöstä kokonaan pienelle puolueelle, vaikka näillä onkin oikeusministeri (Tuija Brax) istuvassa hallituksessa. Erinomaista, että vihreätkin ovat samassa rintamassa grillaamassa valtakartellia - olkoonkin, että aiempi artikkeli on jo kohta kaksi vuotta vanha.

Mahdetaanko vaalirahoituslakiin saada tarvittavia uudistuksia ennen ensi vuoden eduskuntavaaleja? Kysymykseen vastauksen antanee valitettavasti vastakysymys: Mitä intressejä isoa rahaliikennettä pyörittävillä valtapuolueilla olisi moisille muutoksille? Kukapa sitä olisi "havittelematta oman puolueensa etua tai omaa etuaan", Timo Kallia vapaasti lainatakseni?

Taas mennään politiikassa farssin puolelle

Kuun juuri vaihduttua päähän ottaa vaihteen vuoksi korotettu alkoholivero, mutta kaikki tietänevät jo, että mitä mieltä asiasta olen. Nimimerkillä juuri iltaoluet hakenut ja niistä vaaditun hinnan maksanut. Muistutan kuitenkin itse itseäni siteeraten, että Suomessa on edelleenkin EU:n keskiarvoon nähden aivan järjettömän korkea alkoholiveroprosentti (lieneekö tällä hetkellä jotakuinkin 1,4-kertainen) ja panimotuotteille on omat törkeän korkeat valmisteverot.

No, se on tätä tuttua suomalaista politiikkaa. Hintoja ylös ja jos ei piisaa niin lisää vain veroja toisten perään. Farssiksi alkaisin pikkuhiljaa kutsua yhä vellovaa vaalirahakohua. Tiedän, ettei kukaan lue näitä tekstejä, ja ihmetyksekseni kommentointimahdollisuuskin on kadonnut johonkin, mutta mikäli joku näitä säännöllisesti lukisi, saattaisi hän ihmetellä, miksen ole aiemmin ottanut vaalirahaskandaaliin kantaa.

Rehellisesti sanottuna en ole onnistunut pysymään asiassa perillä kyllin tarkasti. Aikomuksenani on ollut perehtyä koko vaaliraha-asiaan ja eilisessä uutislähetyksessä "Vanhasen talojupakaksi" nimettyyn skandaaliin, jotta niistä osaisi olla jotain perustavanlaatuista mieltä. Koko sotku on ikävä ja päällisin puolin tarkasteltuna se syö runsaasti uskottavuutta maamme eturivin poliitikoilta. Vanhasen Matti ärähti tosin jo jokunen päivä sitten siitä, miksi hänen tulisi ottaa eroamisella vastuu siitä, millaiseksi suomalainen vaalijärjestelmä on jo vuosikymmenten aikana kehittynyt.

Vanhasen pahaksi onneksi kupla puhkesi juuri tällä hallituskaudella. Mikäli asioita alettaisiin tonkia oikein perin pohjin, ovat kenties Ahti Karjalainen tai Kalevi Sorsakin ottaneet aikoinaan vastaan vaalirahoitusta vastaavin keinoin.

Poliitikon tai virkamiehen ero onkin näissä asioissa minun mielestäni heikko tapa kantaa vastuuta. Sisäministeriäkin vaadittiin eroamaan Kauhajoen ampumavälikohtauksen aikaan, ellen väärin muista. Mitä se oikeasti auttaisi? Ainoa oikea tapa on pysyä virassaan ja edesauttaa epäkohtien korjaamista omalla panoksellaan. Kokonaan eri asia onkin henkilökohtaiseen elämään liittyvät asiat, kuten Esko Kiesin tai Ilkka Kanervan tapaukset.

Tähän lahjusjupakan asteelle päätyneeseen kohuun palatakseni "Pääministeri totesi aamullaan kiukustaan huolimatta, ettei hänellä ole vaatimuksia Ylen suhteen. Hän odottaa Tekniikan Maailman lehden tutkimusta taloonsa, ja vakuutti ohjelmassa, ettei hänen taloistaan löydy väitettyä puumateriaalia.

- Asiantuntijat näkevät materiaalien läpi, hän vakuutti kivitalon tarkastuksen sujuvuutta."

Tämä on sitä, mitä kutsuin jo otsikossa farssiksi. Vanhasen taloon passitetaan joukko asiantuntijoita ja tiedemiehiä tutkimaan, sisältääkö sen rakenteet sellaisia puumateriaaleja, joita hänen on väitetty vastaanottaneen epäilyttävän edullisesti. Minusta tällainen toiminta sopisi b-luokan komediaelokuvan juoneen. Suomen vaikutusvaltaisin mies ei onnistu todistamaan talonsa rakennusmateriaaleja mitenkään muuten kuin hankkimalla paikalle pataljoonan Tekniikan Maailman asiantuntijoita. Isäni on rakentanut omakotitalonsa lähes kokonaan omin käsin. Eiköhän hän osaa melko suoralta kädeltä kertoa uteliaille sen, millaista puumateriaalia sieltä sun täältä löytyy.

SAK:n jäsenenä minua harmittaa vain hieman se, että jäsenmaksuista ollaan kustannettu Tarja Halosen vaalikampanjaa, koska hän oli minunkin ehdokkaani edellisissä vaaleissa. Niin paljon kuin häntä jatkuvasti arvostellaankin, hoiti hän mielestäni jo ulkoministerinä sekä ensimmäisellä presidenttikaudellaan Suomen asioita kyllin hyvin, jotta ansaitsi ääneni molemmilla kierroksilla. Presidentin tehtävähän kun on nykyään olla lähinnä edustajana kissanristiäisissä ympäri maailmaa.

Kaikesta huolimatta olen tietenkin vaalirahoituslainsäädännön uudistuksen kannalla. Suurin syy lienee se, että vaalien rahoitukseen päätyy kansalaisilta kenties vasten heidän tahtoaan lähtöisin olevia rahoja. Toinen taas on se, että valtapuolueet saavuttavat kampanjoinnissaan eriarvoisen aseman, mikäli heillä on mahdollisuus saada toimintaansa pienempiä ja myös vaikuttamaan haluavia puolueita enemmän rahoitusta. Eipä edellisten kunnallis- tai eduskuntavaalien aikaan televisiossa pahemmin RKP:n, perussuomalaisten tai vihreiden mainokset pyörineet. No, kahdella edellisistä on sentään ministeri nykyisessä hallituksessa.

Kuulkaa kunnianne nykypolitiikasta

Tässäpä on Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinin vaalitentti vuoden 2007 eduskuntavaalien tienoilta. Joka ikisen Suomen kansalaisen pitäisi katsoa tämä. Median edustajat nolaavat itsensä aivan täydellisesti ja sen kertoo videoihin tulleet kommentit, joista lähes jokaisessa ollaan tismalleen tätä mieltä.

Soini puhuu niin kertakaikkisen ASIAA! Parhaillaan tosiasia on suurimpien eduskuntapuolueiden valtakartelli ja on se saatana, kun sitä eivät kansalaiset ymmärrä. Mediankin edustajat ovat melkoisia lampaita, jotka pyrkivät tässäkin haastattelussa täydellisen epäammattitaitoisesti mustamaalaamaan Perussuomalaisten puolueohjelmaa iänikuisella Tony Halmeeseen liittyvien asioihin jankuttamisella. Kokoomusta ja Jyrki Kataista ei takuulla ripitetä seuraavissa eduskuntavaaleissa Ilkka Kanervan tekstiviestikohusta. Jyrki Kataiselta ei tulla enää silloin penäämään vastuuta Iken tekemisistä, kuten Timo Soinilta Halmeen asioista tuossa vaalitentissä.

Minua siis aivan oikeasti raivostuttaa koko kuvio, mutta onneksi Soini piti tuossakin haastattelussa päänsä ja pisti toimittajat nippuun 100-0. Noin 20 minuutin mittaisen dokumentin loppupuolelta löytyy jopa aikaa puhua oikeistakin asioista ja Soinin näkemykset pääsevät esiin. Rasismikorttia muistetaan tietenkin vilautella jatkuvasti Perussuomalaisten ”maassa maan tavalla tai takaisin” –periaatteen vuoksi.

Soinin vastuulle koetetaan sälyttää kaikkien puolueen jäsenten henkilökohtaiset mielipiteet ja kai se on sinänsä Perusteltua, koska puolue kulminoituu häneen. Suurin osa Perussuomalaisten jäsenten henkilökohtaisista mielipiteistä on toki yhteneväinen puoluelinjan kanssa, mutta koska se saatanan poliittisesti korrekti ja ainoa oikea mielipide on yltiöpäinen kehitysavun syytäminen sekä maahanmuuttomyönteisyys, on näiden asioiden jankuttaminen loistava ase yrittää saada Perussuomalaiset mahdollisimman rasistis- tai jopa fasistissävytteiseen valoon, kuten heitä yritetäänkin dokumentissa Tony Halmeen mietteiden vuoksi leimata!

Fasisteiksi! Kokoomusta ja Kataista ei kukaan uskaltaisi moisella tavalla soimata esimerkiksi kapitalisteiksi. Reilu peli on perseestä. Lisäksi olisi hyvän sään aikana syytä tajuta, että Perussuomalaisten vaali- ja puolueohjelma on lähinnä Timo Soinin käsialaa – ei aikapäiviä sitten eduskunnasta pois jääneen rasistisen Halmeen! Timo Soini ei ole antamassa niskalaukausta jokaiselle tummahipiäiselle, kuten Halme mahdollisesti olisi valmis tekemään. Pistäkääpä ne yhtäläisyysmerkit takaisin kaappiin.

Perussuomalaiset ovat taatusti siinäkin mielessä valtapuolueita rehdimpiä, että suovat jäsenilleen oikeuden omata henkilökohtaisia mielipiteitä. Peruskepulaiset ja –demarit sen sijaan ovat samasta muotista tulleita ja puoluelinjan mukaan orjan lailla meneviä turhanpäiväisiä otuksia. Kansanedustajien määrän voisi supistaa vaikka 20:een, koska 30 munatonta demaria voisi korvata yhdellä, joka äänestää samalla lailla kuin nuo 30 tekisivät.

Halme sai olla niin maahanmuuttokielteinen kuin oli – Soinia syyllistettiin taas yllättäen tästäkin asiasta, koska ainoa oikea poliittisesti korrekti kanta on yltiösuvaitsevainen maahanmuuttomyönteisyys ja kielteinen asenne on tuomittava ja jopa puolueen puheenjohtajaa saa syyllistää asiasta vapaasti. Mikäpäs se on taas jälleen kerran oivallisempi ase Perussuomalaisten mustamaalaamiseen kuin Tony Halmeen kautta usein mukaan vedettävä rasismikortti. Sillä saa kukkahattutätien päät nyökkäilemään hyväksyvästi.

Muistutanpa vielä siitä, kuinka ex-vähemmistövaltuutettu (huh, onneksi ex-sellainen) Puumalainen oli valmis kriminalisoimaan maahanmuuttokielteisen asenneilmapiirin. Ajatelkaa ihmiset mitä täällä tapahtuu! Hyväksyttekö te aivan oikeasti tämän kaiken vai oletteko vain hyväksyvinänne, koska olette niin vitun munattomia ja valtapoliitikkojen mantrat päähänne marionettinuken lailla iskostaneita vatusseja?

Jos Vanhanen, Halonen tai viisaat ihmiset Brysselistä käskevät meitä seisomaan vartin välein päällämme niin täällähän totellaan sekuntiakaan epäröimättä. Monikulttuurisuus toteutetaan vaikka väkisin ja te ette mahda asialle mitään, koska ette halua. Teitä kielletään kohta LAILLA olemaan eri mieltä kuin poliitikkojen haluama kanta. Suoraan kääntäen teitä pakotetaan LAILLA olemaan samaa mieltä asiasta kuin asiasta. Suvereniteettimme niin kansallisella kuin yksilölliselläkin tasolla murenee käsissämme jatkuvasti.

Teillä on vaihtoehto: Perussuomalaiset. Älkää unohtako sitä. Vuonna 2011 jokainen Matti ja Mervi siellä nostaa perseensä ylös, vetäisee samanväriset tuulipuvut päälle ja sauvakävelee uurnalle Perussuomalaisia äänestämään.

Miten ihmeessä niin monet eivät voi olla näissä asioissa samaa mieltä? Suomalaiset poliittisesti valveutumattomat metsäläiset ja saatanan pässinpäät eivät muutenkaan tiedä populismista tai Perussuomalaisista yhtään mitään. Perusvarma valtapuolueen äänestäminen tulee muka äidinmaidosta ja mihinkään muuhun puolueeseen ei vaivauduta edes tutustumaan, vaikka varmasti hyvin moni olisi enemmän samoilla linjoilla Soinin kuin valtakartellin edustajien kanssa. Tälläkin hetkellä puidaan vaalirahoitussotkuja ja Vanhasen luottamus on kaikenlaisen epäilyttävän hässäkän vuoksi kovassa laskussa (lähde: Iltalehden teettämä gallup).

Vanhanen sanoi haastattelussa, että hän ei ole sinänsä ihmeissään uskottavuutensa laskusta, mutta ei suostu ottamaan omalle vastuulleen ainuttakaan syytä siihen. Tämä asennehan korjaa tilannetta helvetisti. Montako kertaa Timo Soini on ollut moisessa vyyhdissä mukana? Vastaushan kuuluu, että ei ainuttakaan kertaa, eikä tule olemaankaan.

Jos kansalaisten sokean luottamuksen kohde, eli kuka tahansa valtapuoluetta edustava poliitikko, sanoo, että populismi on kiihkoilua, jota se saattoi SMP:n aikaan ollakin, niin sitä mieltä ollaan, vaikkei asiasta tiedetä mitään. Vituttaa muuten monen muun asian ohella sekin, kuinka niin monet pitävät Perussuomalaisia samana asiana kuin SMP:tä. Kysykääpä sediltä, tädeiltä, mummoilta, papoilta, siskoilta ja vanhemmilta, että tietävätkö he populismin määritelmää?

Se on poliittisten asioiden yksinkertaistamista kansalaisille helposti ymmärrettäviksi. Timo Soini peräänkuuluttaa TEIDÄN, SUOMEN KANSALAISTEN, hyvinvoinnin kohentamista ja sen varmistamista myös tulevaisuudessa. Epäkohtien korjaamista, tuloerojen kaventamista ja TEIDÄN asioidenne laittamista etusijalle. Työllisyysasteen ja sisäisen turvallisuutemme parantamista. Vähävaraisten aseman kohentamista! Timo Soini on populismin tutkija, akateeminen mies. Luottaisin hänen sanaan siinä, mitä populismiin tulee.

Mikä on, kun ei kelpaa?

Jos ette edes koko asiasisältöä tajua, niin katsokaa tuo vaalitentti vielä kerran uudestaan. Asiat kerrotaan siinä teidän vitun älykääpiöiden äidinkielellä, eli suomeksi, ja vieläpä siten, että jopa teidänkin, helvetin metsäläisten, luulisi sen ymmärtävän, koska asiasisältö on kaiken lisäksi yksinkertaistettu helposti ymmärrettäväksi! Vanhanen se selittäisi nuokin asiat sellaisella muka-hienolla kapulakielellä, että järkijättöiset kansalaiset lumoutuisivat jo pelkästä hienosta sanahelinästä ollen vakuuttuneita Vanhasen pätevyydestä.

Vanhanen ostattaa verorahoilla itselleen uudet silmälasit sekä kravatin ja Iltalehti uutisoi siitä Siperiankissan kokoisilla kirjaimilla ylistäen hänen muodikkuutta, tyylikkyyttä ja charmikkuutta, jotka liittyvätkin hänen poliittiseen kyvykkyyteen sekä uskottavuuteen AIVAN VITUSTI! Ministereiden määrän selvittyä Vanhanen oli lööpeissä naissukupuolta edustavien ministereiden kanssa paistattelemassa Pepsodent-hymy äärimmillään ja otsikossa seisoi ”Vanhasen enkelit”. Politiikkakin yritetään saada näyttämään saippuasarjaglamourilta. Ja kansalaiset ovat mykistyneitä ja aivan poliitikkojen pauloissa. Tanja ”Lex Karpela” Karpelan uusi kampaus tai Vanhasen pränikät pokat ovat poliittisen kentän uutisoinnissa kuuminta ja tärkeintä antia.

Populismia tavataan käyttää halveksuvassa mielessä, vaikka pyrkimyksenä on usein paljastaa politiikassa ilmeneviä epäkohtia sekä antaa tervettä kritiikkiä vakiintuneille valtapuolueille. Läpinäkyvyyttä päätöksentekoon, joka on monelle rivikansalaiselle melkoisen vaikeasti ymmärrettävää asiaa. Eikö se ole jumalauta ihan oikein edustuksellisessa demokratiassa? Valta kuuluu Suomessa kansalle, joka äänestää neljän vuoden välein 200 kappaletta kansanedustajia päättämään asioistaan. Eikö meillä ole oikeus saada selville epäkohtia?

Teitä poloisia kuulkaas viilataan linssiin niin, että häijyä tekee. Soini sen sijaan sanoo: rahaa tulee ottaa sieltä mistä voidaan ja antaa sinne, missä sitä tarvitaan. Soini vastustaa eliitin suureellista elämänmenoa – etkö nyt jumalauta sinäkin, jos vaihtoehtona olisi käyttää rahaa sosiaalietuuksien korottamiseen (pakko muistuttaa vaikkapa omaishoidon tuesta), vähävaraisten avustamiseen ja retuperällä olevan vanhusten hoidon kohentamiseen? Yksi tärkeä asia on palveluiden jatkuvan keskittämisen sekä ulkoistamisen ja tästä johtuvan, entuudestaankin kansalaisten elämää hankaloittavan, byrokratian helpottamispyrkimykset.

Eihän siinä mitään, jos haluatte jatkossakin nähdä jyväskyläläislasten kärsivän säästellen rakennettujen homevauriokoulujen aiheuttamista terveyshaitoista ja seurata siinä sivussa, kuinka eliitille puuhaillaan isolla rahalla oopperataloa. Jokaisella on oikeus omaan poliittiseen kantaansa ja ei kai siinä sitten mitään, jos haluatte nähdä pitkäaikaistyöttömien sekä pätkätyöläisten kärsivän epävakaista elämäntilanteistaan jatkossakin.

Samanaikaisesti voitte ihastella, kuinka valtion osaomistamat yritykset järjestävät entuudestaan sikarikkaalle sikariportaalleen optioita tällaisena, sanoisinko, vaatimattomana sitouttamiskeinona. Äänestäkää kokoomusta, niin saamanne pitää! Soini vitsailikin ennätyssuuren ministerimäärän selvittyä sitä, kuinka Arkadianmäelle olisi syytä rakentaa parkkitalo parille kymmenelle verorahoista kustannetulle edustusluokan Audille, jotta ministereiden kelpaa pysäköidä.

Ihastelkaa jatkossakin, kuinka Abraham-Kyllikki auf Jägelström tekee ”taideteoksen” ripustamalla kaksi (2) henkaria roikkumaan sähkötolppaan ja näinpä häntä evästetään monen tuhannen euron taiteilija-apurahalla, jotta ”jalon hengenravinnon asialla olevat” poliitikot saavat paistatella alan julkaisujen kannessa kiillottaen julkisuuskuvaansa. Rationaalisuus kunniaan, jepjep.

Onhan tämä kaikki nähty, jos sen vain haluaa nähdä. Suomalaiset eivät halua nähdä tosiasioita, vaikka ne väännetään jatkuvasti nenän eteen rautalangan sijasta ratakiskosta. Ikävä toistaa jatkuvasti samoja asioita, mutta kun pienen kansalaisen kyykyttäminen ja muut epäkohdat eivät vain ota loppuakseen. Minä mesoan näistä vaikka hautaan saakka, ellei muutosta tapahdu. Vielä kerran: katsokaa Timo Soinin vaalitentti ja kysykää itseltänne, että puhuuko mies asiaa ja olisiko Perussuomalaisten mallin mukaisessa tasa-arvoisessa ja kansalaisiaan kunnioittavassa Suomessa mukavaa asua?

Seuraavaksi katsotte tämän sekä luonnollisesti myös tämän toisen puolikkaan. Tässäkin toimittajien toiminta on yllättäen hieman arveluttavaa mm. silloin, kun Perussuomalaisten kansanedustaja Raimo Vistbackalta tiedustellaan puolueen ”maassa maan tavalla” –periaatetta. Kohta keskusteluun vedetään mukaan jo säkkipilli ja se, että saavatko skotlantilaiset maahanmuuttajat sitä soitella.

Perussuomalaisten ohjelmaa yritetään tahallaan ymmärtää väärin ja lyödä haastattelutilaisuuksia läskiksi, jotta kansalle tulisi heistä mahdollisimman ahdasmielinen kuva. Seuraavaksi Soinilta tiedustellaan jatkoa tuohon asiaan ja Perussuomalaisen kantahan on se, että tarpeeksi vakavista rikoksista kiinni jääneet ja tuomitut maahanmuuttajat pitää voida palauttaa lähtömaahansa huolimatta siellä vallitsevasta turvallisuustilanteesta.

Jos maahanmuuttaja tulee tänne, raiskaa ja tappaa ihmisiä, niin onko Perusteltua sanoa Suomen valtiota julmaksi murhaajaksi, kun se palauttaa rikollisen maahanmuuttajan toimittajaa siteeratakseni ”varmaan kuolemaan”? Onko se perkele Suomen valtion vika, että maahanmuuttajien kotimaat ovat alkukantaisia ja vihamielisiä sekä sellaisia, joiden puikoissa heiluu kansaa sortavia diktatuurihallituksia? Ei sitä tiedä, että kuinka palautettavalle rikolliselle siellä kotimaassaan käy. Sitä ei tarvitsisi kokeilla, jos hän olisi elänyt maassamme maan tavalla Suomen lakia noudattaen, kuten kaikkien on määrä tehdä!

Suomalainen turisti napsaisi Pääsiäissaarilla patsaalta korvan irti ja vähältä piti, ettei hänelle itselleen käynyt samoin. Täällä sitä sitten vain myhäillään, että voi kun heillä on niin kiehtova kulttuurinsa siellä. Tänne myös alkuasukkaita koko joukko rikastuttamaan omaa kulttuuriamme! Sanoin tämän jo kerran aiemminkin, mutta Irakissa raiskaamaan ja murhaamaan ryhtyvä suomalainen palautettaisiin sekuntiakaan empimättä tänne - sinkkiarkussa. Heilläkin on niin vallan kiehtova sekä eri jännä kulttuuri.

Suomi antaa tällä hetkellä kehitysapua 0,7 % bruttokansantuotteestaan, joka ei prosentuaalisena osuutena vaikuta suurelta, mutta rahamääräpä onkin 700 miljoonaa euroa! Voi kuinka paljon puolellakin tuosta rahasta saataisiin omien vähävaraistemme asioita kohentamiseen. Itsenäisyytemme taanneiden veteraanien sekä lottien eläkkeet kuntoon. Moni killinki menee vieläpä kansaansa sortaville diktatuurihallituksille, jolloin avun lopullisesta osoitteesta ja perille menosta ei ole minkään valtakunnan takeita ja mitä todennäköisimmin loppusijoituspaikka onkin Saddam jr:n lompakossa.

Loppupuolella haastateltuun pikkutyttöön on yltiöpäisen maahanmuuttomyönteinen propaganda purrut kuin häkä: ”lisää maahanmuuttajii ja niille töitä ja jotain muuta kivaa, emmätiiä”. Hmm...mitä minun pitikään sanoa? Menin itse asiassa aivan sanattomaksi tuon kuultuani. Tätä tapahtuu ani harvoin, mutta moisen asiantuntijalausunnon edessä olen kyllä aivan polvillani.

Mitäpä tässä muuta tarvitseekaan tietää. Vitusti lisää maahanmuuttajia laivalasteittain sieltä, täältä ja tuolta ja kaikille töitä sekä muuta kivaa! Leipää ja sirkushuveja kaikille. Ylikansoitetaan sitten Suomikin kätevästi siinä sivussa. Sanotaan se nyt vielä kerran, että se menisi edes jolle kulle kaaliin (jota todella vahvasti epäilen): Suomessa on pirusti työttömiä, joten eikös hoideta heille kaikille työpaikka ennen kuin hamstrataan tänne tuhansittain maahanmuuttajia?

Soinia lainatakseni pitkäaikaistyöttömiä ja pätkätyöläisiä motivoi sekä innostaa vitusti lukea lehdistä, kuinka viisaat päättäjät ovat valmiita tuomaan tänne yhä enemmän ja enemmän maahanmuuttajia paljon uutisoitua työvoimapulaa paikkaamaan, vaikka suomalaisia työttömiä on osapuilleen jopa 200 000. Lisäksi esimerkiksi afganistanilaisten maahanmuuttajien työttömyysprosentti on vaivaiset 70 %.

Mitähän tästä voisi päätellä? Minäpä kerron. Suomalaiset työnantajat eivät ole innokkaita palkkaamaan afganistanilaisia ja todennäköisesti niinkin yksinkertaisista ja epärasistisista syistä kuin ammattitaidon ja kielitaidon puutteen vuoksi. Yrityksen sisäisen viestinnän kuormitusta ja hankaloittamista ei katsota tarpeelliseksi palkkaamalla kielitaidoton afganistanilainen silkan trendikkään kulttuurinrikastuttamisen nimissä.

Esitän muutaman muunkin asiallisen kysymyksen:

* Miksi päättäjillä ei ajatus kulje?
* Miksi he eivät osaa lukea ja tulkita tilastoja?
* Miksi faktat eivät iskostu heidän päänuppeihinsa, vaikka ne levitetään heidän silmiensä eteen?

Videolla näytetyssä vaalipaneelissa suunsa aukaisee pisteenä i:n päälle nainen, johon kulminoituu viimeisen päälle monikulttuurisuusintoilija. Suvaitsevaisuutta tarvitaan lisää ja lisää ja ainoa keino on hamstrata tänne lisää kaikenkirjavia ulkomaalaisia. Onkohan se nyt ainoa, halvin ja helpoin keino? Onko se itse asiassa hyvä keino alkuunkaan?

Kuten olen aiemminkin teksteissäni maininnut, on asenneilmapiirin muuttaminen hankalimpia tehtäviä, kenties mahdoton. Se olisi kuitenkin paras ja tehokkain tapa saada kansalaisia suvaitsevaisimmiksi. Sitähän vastaan minulla ei tietenkään mitään ole, mutta tämänhetkiset keinot ovat kehnohkoja - sen osoittaa tämänhetkinen tilanteemme mm. pakolaisten sopeutumisen suhteen.