torstaina, maaliskuuta 04, 2010

Kimmo Sasi ja Henna Virkkunen, te parhaat ystäväni!

Varoitus: Teksti sisältää hämmästyttävän selkeitä loogisia laskutoimituksia sekä järjenmukaisia ajatuksia. Jos ei terveen järjen mukaan ajatteleminen ole sinun heiniäsi, suosittelen kääntymistä eduskunnan pöytäkirjojen puoleen.

Saamieni tietojen mukaan opetusministeriön henkilökunta on verrattain korkeasti koulutettua väkeä. Ainoa johtopäätös, jonka kykenen tästä käsittämättömästä ehdotuksesta laatimaan, on se, että opetusministerillä alaisineen on runsaasti hiekkaa pilluissaan tai esinahkojensa alla. Oman opiskeluajan kitkuttaminen pyritään kostamaan nykyopiskelijoille oikein reilun käden kautta.

Täsmähyökkäys entuudestaankin vedellä ja leivällä eleleviä kansalaisiamme, kuten etenkin opiskelijoita, kohtaan on ilmeisesti käynnistynyt entistäkin laajemmalla rintamalla, koska meidän ikioma Kimmo Sasi olisi valmis hivuttamaan tuoretta mediamaksua 20 eurolla ylös päin.

Nyt seuraa se osuus, johon suomalaiset poliitikot eivät päätöksiä pohdiskellessaan kykene kirveelläkään: Logiikka. Opiskelijalla ei ole varaa tuhannen euron lukuvuosimaksuun. Saavutettavassa taloudellisessa hyödyssä - saatana, missäs muussakaan - onkin todennäköisesti otettu huomioon se, että opiskelijoiden kokonaislukumäärä tulisi tuollaisen maksumääräyksen voimaanastuessa laskemaan kuin lehmän häntä. Tämä johtuu siitä, että ainoastaan osalla vanhemmista on varaa kustantaa lapsensa opiskelusta tuollainen rahasumma nykyisten avustuksien päälle.

Rautalankaesimerkki on yleensä näissä yhteyksissä tarpeellinen, mutta poliitikoiden edesottamukset asettavat suuren kysymysmerkin sille, kykenevätkö he ajattelemaan näin yksinkertaisesti.

Opiskelija saa kuukaudessa opintotukea maksimissaan 469 euroa ja sentit päälle. Tästä hänen täytyy maksaa vuokra, joka voipi olla vaikka 300 euroa, mikäli olemme optimistisia. Jäljelle jää 469-300=169 euroa. Vesilasku oli minulla edellisessä asunnossani kiinteä 17 €, melko vaatimaton laajakaistayhteys kaapeliverkkoon 23 € ja sähköstä sai pulittaa kuukausitasolla arviolta kympin verran. Kolmen kuukauden välein tuli 70 euron hintalappu henki- ja kotivakuutuksesta, eli kuukauden osalle maksettavaa tulee n. 23 euroa. On aika suorittaa välitilinpäätös. 169-17-23-10-23=96. Ollaan jälleen optimistisia, ettei koko kuukauden kuluessa ole tullut mitään muita pakollisia menoja, kuten lääkkeitä, poliklinikkamaksuja, huolto- tai ylläpitokustannoksia kodinelektroniikkaan, eikä matkakustannuksia. Näin yhden päivän ruokakuluiksi jää kolmisen euroa. Jotain on nimittäin mukavaa syödäkin aina välillä, koska se auttaa melkoisesti jaksamaan. Seuraakin kysymys: Mistä välistä opiskelija säästää 1000+195=1195 euroa vuosittain?

Opiskelijahan voi aina tehdä työtä tai ottaa opintolainaa kustantaakseen opintonsa! Tällä mantralla lidvideettiongelmia ollaan aiemminkin lakaistu maton alle. Mikäli ministerit tulisivat edes hetkeksi tavallisten opiskelijoiden tasolle, jopa hekin havaitsisivat opintojen viivästyvän nimenomaan samanaikaisen työnteon johdosta. Kaikkien tapauksessa tämä ei missään nimessä päde, mutta väitän ennen kaikkea omien kokemusteni puolesta vain pienen osan opiskelijoista olevan sellaisia superihmisiä, jotka kykenevät työntekoon, täysipainoiseen kurssien suorittamiseen ja puoleen tusinaan harrastuksia tuntematta stressiä. Totuus ei voisi olla kauempana tästä. Suurimmalla osalla opiskelumotivaatio ja jaksaminen ovat aika ajoin hyvinkin kovasti kadoksissa.

Onko tuhannen euron lukuvuosimaksulla sitten pyrkimys sitouttaa opiskelijoita voimakkaammin koulujärjestelmään, jotta suurehkon rahasumman turvin opiskelutkin maistuisivat, eikä koulun penkille edes ryhtyisi köyhiä? Jos ei opintotuen sidonnaisuutta opintopisteisiin katsota riittäväksi sitouttamiskeinoksi niin ei sitten mitään. Miten olisi niskalaukaus kaikille opiskelijoille, jotka eivät valmistu ohjeajassa? Siinäpä opetusministeriölle täky, jotta nuoret saadaan entistä stressaantuneimmiksi ja toisaalla taas tarmokkaammiksi.

Onko mielekästä, että opiskelija ottaa opintolainaa maksaakseen vuosittaisen tuhannen euron maksun, joka taas lisätään valtiontakaukseen? Ei näissä yhtälöissä ole mitään järkeä. Myöskin tuntuu kyseenalaiselta, että opiskelijat joutuvat hyvässä lykyssä ottamaan opintolainaa maksaakseen mediamaksun.

Mediamaksusta minulla on muutama muukin kysymys, koska sen on juhlallisesti kuulutettu olevan kaikille yhteinen. Maksavatko sitä suljetulla osastolla olevat potilaat? Entä vangit? Entä Pihtiputaan mummo, jolla on mustavalkotelevisio ja joka ei tiedä tuon taivaallista maksukorteista, digikanavista tai runkoverkon korjaustarpeesta?

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä: Maksaako mediamaksua nappisilmäinen kenialaismaahanmuuttajalapsi saati kukaan hänen perheenjäsenistään, jotka tuodaan Suomeen lapsen siivellä lähitulevaisuudessa?