lauantaina, huhtikuuta 24, 2010

Voiko tämä olla enää mahdollista?

Nyt on Vanhas-Masa monikulturismihallituksineen liemessä. Vanhoista suurista puolueista ensimmäisenä SDP on tullut järkiinsä ja ilmoittanut Eero Heinäluoman toimesta, ettei maahanmuuton määrää ole syytä lisätä. Vanhanen tulistui! Hän näkee tuota muukalaisvihamielisyyttään - tai uhkaa siihen - joka paikassa ja erityisesti siellä, missä sitä ei pitäisi nähdä.

On suoralta kädeltä todella hankalaa keksiä tähänkään tapaukseen yhtään läpinäkyvämpää ilmaisua tai tapaa yhtäällä ylläpitää monikulttuurisuusihannetta vaikka väkisin ja toisaalla leimata Heinäluoma sekä SDP terveine linjauksineen. Jatkuvasti puhutaan siitä, että kriittistä ja julkista keskustelua maahanmuutosta ei pitäisi tukahduttaa.

Mitähän Vanhanen, monikulturismin aisankannattaja numero yksi, tässä parhaillaan tekee? Kun huoli kohdistetaan suomalaisiin työikäisiin sekä heidän työllistymiseensä, tulistuu Vanhanen siitä, kuinka tällainen on vastenmielistä. Mölyt kuuluisi pitää mahassa. Häneltä rivien välistä saa tulkittua sen, että hän syyttää Heinäluomaa populistisesta äänten kalastelusta.

Jos suomalaisten työllistymisestä huolehtiminen ja maahanmuuton rajoittaminen ovat kansaa itseään kiinnostava, mutta, luoja paratkoon, populistinen linjaus, niin olisikohan tästä mahdollista vetää jonkunlaisia johtopäätöksiä kansan tahdosta?

Rautalankaesimerkin tarjoaa vanha kunnon gallup:

Tarvitseeko Suomi lisää ulkomaalaista työvoimaa?

Kyllä Ei
5% 95%
Ääniä 11276

Johtopäätökseksi väännetään lisää rautalankaa. Kansalaisia miellyttää ajatus maahanmuuttopolitiikan tiukentamisesta ja pääpainon siirtämisestä kohti tämän hetken työllisyystilannetta, jossa on kuin onkin paljon parantamisen varaa. Tämä on Vanhasen mielestä vastenmielistä. Kansalaisia ei miellytä ajatus siitä, että työttömyys rehottaa taloudellisen taantuman seurauksena, mutta maahanmuuttopolitiikkaa ei tiukenneta edes väliaikaisesti, vaikka huoltosuhde kärsii entisestään suuren osan maahanmuutosta ollessa humanitaarista. Vanhasen hallituksen logiikalla tosin lienemme kuin lintukodossa tästäkin huolimatta.

Suomi joutuu panemaan kotouttamiseen selvästi nykyistä enemmän paukkuja, sillä Suomeen tulee lähivuosina tuhansia luku- ja kirjoitustaidottomia maahanmuuttajia.

[...]

Maahanmuuttovirasto arvioi, että esimerkiksi Suomeen tulevista somaleista 85-90 prosenttia on luku- ja kirjoitustaidottomia. Luvussa ovat mukana lapset.

[...]

Söderlund sanoo, että luku- ja kirjoitustaidottomien kotoutuminen Suomeen on "haasteellinen ja vaikea kysymys."


Siinäpä haastetta kerrakseen. Vanhas-Masakin on tuuminut aika monta kertaa monen asian haastavuutta, päällimmäisenä globaaliuden asettamat haasteet. Meillä on tuossa maahanmuuttovirasto, yllä on lueteltu faktat, mutta missä ovat johtopäätökset? Se, että homma on haasteellinen ei ole minkäänlainen johtopäätös. Entäs jos meidän, suomalaisten, ei olisikaan välttämätöntä hankkia elämäämme ylimääräistä haastetta? Ne valtiot, jotka kokevat omien asioidensa olevan niin erinomaisella tolalla, että pieni haaste on tarpeen, voivat tarttua tilaisuuteen.

Todettakoon vain kaikessa lyhykäisyydessään loppuun, että keskusta ei ala omatoimisesti tutkimaan vaalirahoituksensa taustoja sen tarkemmin. Luotto tilintarkastajiin pelannee moitteettomasti ja tuota pikaa selvinnee, ettei minkään valtakunnan syytä epäillä epärehellisyyttä ole ollutkaan.

Heitänpä vielä pienen porkkanan lukijoille: Mitkä ovat todennäköisimpiä syitä siihen, että Matti Vanhanen jättää keskustan puheenjohtajan tehtävät? Jalkavaivat, maineen menetys, vaalirahakohu, akuutit muistiongelmat, epämääräiset lautakasat...

keskiviikkona, huhtikuuta 21, 2010

Julistavaa journalismia

Adolf Hitler totesi jotakuinkin näin: "Kun tarpeeksi pitkään ja sitkeästi levität tarpeeksi suurta valhetta niin ihmiset alkavat uskoa siihen ja se muuttuu todeksi." Sen lisäksi melkeinpä mikä tahansa väite vakavalla naamalla esitettynä uppoaa osaan tietämättömistä kuulijoista kuin häkä, jos siinä vain vaikuttaa olevan asiantuntijan päättelykyky ja auktoriteetti takana.

Keskisuomalaisen numero sunnuntaina 18.4.2010 sisälsi jatkuvana virtana kritiikitöntä monikulturismin ilosanomaa, pitäen sisällään monta onnellista tarinaa onnistuneesti suomalaiseen yhteiskuntaan integroituneista maahanmuuttajista. Nämä kaikki ovat mieluisia ja - kuten sanoin - onnellisia tarinoita.

Sunnuntai 18.4. oli kuin sattumalta Keski-Suomen päivä. Maakunnallisen juhlapäivämme teema oli paikallislehdessämme Keski-Suomen monikulttuuristuminen, jota julistettiin kannesta kanteen. Teemanumeron sisältö oli hyvin pitkälti ensimmäisellä virallisella sivulla (sivu numero 3) julistettu lista teesejä:

Keski-Suomi kansainvälistyi vauhdilla

- Maakunnassa asuvien ulkomaalaisten määrä on parissakymmenessä vuodessa yli viisinkertaistunut. Viime vuoden lopussa Keski-Suomessa asui 4202 ulkomaiden kansalaista.

- Eniten on kasvanut aasialaisten määrä. Trendi on sama koko Suomessa. Kiinasta ja Intiasta muutetaan Pohjolaan töihin, Thaimaasta taas saapuu puolisoita. Suurin ulkomaalaisten ryhmä on kuitenkin Keski-Suomessakin venäläiset. Heitä on lähes tuhat.

- Tulevaisuudessa Keski-Suomessa asuu yhä enemmän muualta muuttaneita. Haaste on, miten maakunta kykenee hyödyntämään maahanmuuttajiensa osaamisen, muuttivat he tänne mistä syystä tahansa.

- EU-maiden turvapaikkapolitiikassa on valtavia eroja. Suomi kuuluu tällä hetkellä EU:n vastaanottavaisimpaan siipeen. Siinä missä Hollanti antaa oleskeluluvan valtaosalle hakijoista, Kreikassa taas tulee kielteinen päätös lähes 99 prosentille.


Poliittisesti sitoutumattomaksi julistautuneen ja Suomen vanhimman yhä ilmestyvän suomenkielisen sanomalehden, Keskisuomalaisen, valjastaminen julistamiseen on mitä mainioin keino. Nämä tienoot ovat harvaan asuttuja ja melkolailla sellaisia, joissa nojataan hyvin pitkälti vanhoihin, tuttuihin ja turvallisiin käsityksiin. Vanha tuttu sanomalehti onkin se, mihin sopii luottaa.

Kohdassa yksi ilmoitetaan nopeasti tilastoa siitä, kuinka maahanmuuttajien määrä on maakunnassamme muuttunut. Viisinkertaistunut, se kuulostaa melkoisen suurelta, mutta tietenkin tässä kohden on muistettava se, että vertailukohta, eli kahdenkymmenen vuoden takainen määrä, ei ole ollut suuri. Näillä seuduilla ei olla mahdottoman valveutuneita maahanmuutosta sen ollessa toistaiseksi melko etäinen etenkin harvaan asutuilla pienillä paikkakunnilla. Vanha tuttu sanomalehti on kuitenkin se, mitä on uskominen.

Sen sivuilla julistetaan maahanmuuttajien olevan rikkaus nimenomaan siksi, että on haastavaa hyödyntää jokaisen osaaminen ja kyvyt huolimatta siitä, mistä hän on kotoisin ja mistä syystä hän on Suomeen tullut. Nämä korreloituvat sosiaaliekonomiseen statukseen. Painetussa tekstissä sanotaan, että tulevaisuudessa Keski-Suomessa tulee asumaan yhä enemmän maahanmuuttajia ja juuri tämä asettaa edellämainitun haasteen.

Luonnollisesti joka paikassa tulee asumaan vaikkapa viiden vuoden kuluttua enemmän ulkomaalaistaustaisia kuin nykyisin. Kun asia ilmoitetaan noin, saattaa moni unohtaa, että määrää voitaisiin kontrolloida haasteen helpottamiseksi. Pallo heitetään ikään kuin lukevalle kansalaiselle: Määrä tulee lisääntymään, etkä sinä voi sille mitään. Mitä sinä sen sijaan aiot tehdä asian hyväksi?

Keski-Suomen päivän, suhteellisen merkityksettömän merkkipäivän, siivellä julkaistun teemanumeron avulla kansalaisille osoitetaan selvät linjat siitä, millainen tulevaisuus maakunnan maahanmuuttotilanteella on. Yhtäällä onnellisten tarinoiden ja toisaalla lähtömaiden surkeiden olojen avulla monikulttuurisuuden hegemonia-asema käy varsin hyvin ilmi. Lisäksi tikkukaramellia imeskelevä suloinen romanityttö on omiaan antamaan humanitaariselle maahanmuutolle juuri sellaiset kasvot, joiden avulla empaattiset suomalaiset ovat ilmiölle niinkin suopeita mitä ovat.

Alkupuolen artikkelit ovat edes jotakuinkin neutraaleita kertomuksia merkillisen tarkoin valituista ja reippaista ihmisistä. Kuten harkitussa propagandateoksessa kuuluukin, lyödään puolen välin tienoilla lukijaa märällä rätillä kasvoihin kaiken tämän positiivisen esimausteen jälkeen. Harvoin saa lukea näin läpinäkyvää ja epäasiantuntevaa julistamista.

Tämä Paula Sallisen kirjoittama ja sivulta 23 löytyvä artikkeli on jokaiselta sanamuodoltaan joukkosuggestio, ainakin sen yritys. Esimerkiksi siinä kerrotaan, kuinka suomalaisten asenteet ovat jyrkentyneet maahanmuuton lisäämistä kohtaan vuodesta 2007. Tosiasiassa suomalaisten asenteet eivät ole jyrkentyneet. Ne ovat realisoituneet vastaamaan todellisuutta. Näinhän asiaa ei tietenkään voinut sanoa, jotta syntyvä mielikuva on halutun kaltainen. Me olemme entistäkin jyrkempiä ja jäykkäniskaisempia. Hyi meitä rasisteja.

Huhtikuun alussa Helsingin Sanomat uutisoi maahanmuuttajien asumisoloista ja Keskisuomalaisenkin artikkeliin on lainattu muutama poiminta hesarin nettisivujen keskustelusta. Yksi valittelee sitä, kuinka 36 % somalialaisista on mahdollista hankkia asuntolainalleen takaus, koska se ei onnistu järin helposti monelta syntyperäiseltäkään luottokelpoiselta suomalaiselta.

"Miten joku voi hermostua näin paljon toisten omistusasumisesta?" vastaa Paula Sallinen. Rehellinen ja kovasti työtä tekevä suomalainen hermostuu moisista uutisista, koska hänellä itsellään on perhe elätettävänään ja koti velvollisuuksineen ylläpidettävänään. Lisäksi eläkeiänkin pidentämistä kaavaillaan, jotta hänestä saataisiin imettyä viimeisetkin mehut yhteiskunnan pyörittämiseen.

Suomen kansalainen ei hermostu siksi, että somalialainen asuu omistusasunnossa. Se hermostuu siitä, että valtio ihan oikeasti, Paula Sallinen, ihan oikeasti syytää rahaa turvapaikanhakijoille täysin epäoikeudenmukaisesti erityisesti opiskelijoihin nähden.

Rehellinen ja auktoriteetteja ikänsä kunnioittanut suomalainen hermostuu, ja saanen, Paula Sallinen, sanoa, että täysin oikeutetusti, kun valtio edustajineen kaavailee systemaattisesti positiivista erityiskohtelua. Ihmisillä on tapana hermostua siitä, että heitä potkitaan päähän, vaikka he ovat tehneet koko ikänsä kuten käsketään. Jos ei Paula Sallinen hermostu sellaisesta niin asialle ei voi mitään.

Kyse ei missään nimessä ole kateudesta. Kyse on oikeudenmukaisuudesta. Kyse on rehellisten suomalaisten oikeustajusta ja reilusta pelistä.

Itse artikkeli on otsikoitu "NE VIEVÄT MEILTÄ KAIKEN!" Lisäykseksi on poimittu pätkä: "Osa suomalaisista pelkää, että ulkomaalaiset vievät naiset, työt ja rahat. Mikä heitä oikein vaivaa?" Propagandan takaa suomennettuna: Tässä on lehden alkupuolen kertomuksissa vihiä siitä, kuinka ensiluokkaista työvoimaa ja energiaa maahanmuutolla voitaisiin saavuttaa, mutta on teidän, rasistien, vika, ettei tätä voimavaraa käytetä hyväksi. Se on teidän vika, koska olette niin suvaitsemattomia ja pelkäätte tyhmyyksissänne turhia. Myös kaikki 269 500 työtöntä ovat väärässä.

"Maahanmuuttajat vievät meiltä työt, naiset ja rahat!" on argumenttina varovaisesti arvioituna 20-30 vuotta vanha ja huonoin mahdollinen, joka monikulttuurisuusideologian ajamiseksi voidaan suinkin keksiä. Se alkaa tosin validoitua uudestaan, mikäli haaveet positiivisesta erityiskohtelusta toteutuvat. Sekin olisi tosin suomalaiselle kantaväestölle ihan oikein, mikäli monikulttuurisen agendan puolustajilta kysytään. Olemmehan niin suvaitsemattomia.

Haastatteluun mittatilauksena järjestetty sosiaalipsykologian professori Karmela Liebkind Helsingin yliopistosta heittää lisää vettä myllyyn shokeeraavan reaktion täydentämiseksi.

Asenne on tiukassa

Suvaitsevaisuudesta on tullut poliittisesti korrektia, ainoa oikea tapa olla. Koska useimmilla on kuitenkin opittuja ennakkoluuloja, on rasismi verhoiltua.

- Jos suoraan ei voi sanoa, rasismi ilmaistaan epäsuorasti.


Toivottavasti jokainen kansalainen osaa lukea sen, että suvaitsevaisuus on ainoa oikea tapa olla ja millainen tahansa negatiivinen ennakkoasenne on piiloon verhoiltua rasismia.

Tämä on itse artikkelin kannalta erikoista, koska aiemmin sanotaan seuraavaa.

- Pitäisi erottaa puhe maahanmuuttopolitiikasta ja maahanmuuttajista ja keskustella siitä, keitä Suomeen halutaan. Väki Suomessa ei riitä, ja se vaatii normaalin poliittisen keskustelun - ei tietämätöntä riuhtomista eikä varsinkaan murhauhkauksia, Liebkind viittaa maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin saamiin tappouhkauksiin.

[...]

- Näyttää siltä, etteivät suomalaiset kokisi maahanmuuttajia uhkana omalle hyvinvoinnilleen. Ervastin (sosiaalipolitiikan professori Heikki Ervasti Turun yliopistosta) mukaan etnisiä uhkakuvia ei juuri väläytellä.

[...]

Maahanmuuttokriitikkojen Hommafoorumilla uhkakuvia väläytellään.


Mikäli Karmela Liebkind, Heikki Ervasti ja erityisesti Paula Sallinen olisivat tutustuneet yhtään ääri-ilmiöitä, kuten murhauhkauksia esittäviä yksittäistapauksia tarkemmin tämän hetken maahanmuuttokriittiseen keskusteluun, he huomaisivat pääpainon olevan nimenomaan maahanmuuttopolitiikan kritisoimisessa. Voin hyvällä omatunnolla sanoa, että minulla on sormi alati keskustelun pulssilla, ja on äärimmäisen harvinaista, että kukaan kohdistaisi kritiikkiä etnisiin ryhmiin. Näin asia on erityisesti Hommaforumilla.

Jos näin tehdäänkin, kohdistuvat lehdessäkin mainitut (eräältä hommalaiselta lainattu kommentti) uhkakuvat mellakoinnista täysin perustellusti islamistisiin ääriaineksiin, joista myös suomalaiset sunnamuslimit ovat ilmaisseet huolensa. Se, että keskustelu pidetään kumpaankin suuntaan asiallisena sekä avoimena olisi vaatinut Keskisuomalaisen toimitukselta tuokion jos toisenkin itsetutkiskelua.

Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei esimerkiksi maahanmuuttokriitikoista oteta likimain ainoaksi esimerkkitapaukseksi murhauhkauksia esittävää yksittäistapausta, joka on ilman muuta alle kaiken arvostelun. Hommaforumin jäsenet, kuten minä, edustavat kritiikkeineen sitä "toista laitaa," mutta keskustelupalstalla ja ihmisten omissa blogeissa pyritään ennen kaikkea objektiivisuuteen sekä rationaalisuuteen.

Bloggaajien keskuudessa on lisäksi uskottavuuden kannalta ehdoton standardi, että väittämien tueksi on lähteitä sekä tilastoja, joiden pohjalta itse johtopäätökset laaditaan. Kritiikkiä kohdistetaan usein myös "omiin" ja perusteeton meuhkaaminen jätetään omaan arvoonsa. Puhun etupäässä omasta puolestani, enkä ole ollut Hommaforumin jäsen vielä kovinkaan pitkään, mutta esimerkiksi Pekka Siitoin ei ole kriitikkojen parissa suosiossa - toisin kuin joku propaganda-annoksensa nauttinut saattaisi kuvitella. Jo ensimmäinenkin etnisestä vähemmistöstä käytettävä halventava lempinimi laskee silmissäni itse kirjoituksen uskottavuutta, vaikka se olisikin muutoin asiapitoinen.

Keskisuomalaisen artikkeliin palatakseni Karmela Liebkindin osuus huipentuu vielä sen viimeisessä osuudessa. Viimeistään tässä vaiheessa tyhmempikin huomaa, kuinka artikkelissa annetaan tarkoitushakuisesti ja totuudenvastaisesti ymmärtää, että lähes kaikki suomalaiset perustavat maahanmuuttokritiikkinsä tai -vastaisuutensa etnisiä vähemmistöjä koskeviin ennakkoluuloihin.

- Ne vievät meidän naisemme, juovat meidän viinamme ja ajavat meidän autoillamme, Ervasti siteeraa valitusvirttä (joka mainitaan aiemmin olevan 1990-luvulta, toim. huom.).

Liebkind sanoo, että perustelut ovat vaihdelleet, mutta ne ovatkin vain pintaa.

- On sanottu, että älyllisesti lyöty ennakkoluulo säilyy tunnetasolla. Kuhunkin tilanteeseen etsitään sopiva argumentti, koska ajattelua on tunnetasolla vaikea muuttaa.


Propagandan takaa suomennettuna Liebkind muistuttaa, että mikäli äärisuvaitsevaiset lyövät sinut älyllisesti kertomalla siitä, kuinka monikulttuurisuus on poikkeuksetta rikkaus, on kaikki, mitä sinä sen jälkeen sanot vain tunnetasoista ennakkoluuloilua ja verhoiltua rasismia. Niin tai näin, tuo poissulkee sen mahdollisuuden, että maahanmuuttoon kohdistetussa kritiikissä olisi totuuden hiventä joukossa. Ei, se on tunnetasolta kumpuava asenne, muinaisjäänne, jota on vaikea muuttaa.

Populistiset maahanmuuton vastustajat ajattelevat, että he ovat rohkeita, kun uskaltavat sanoa.


Tämä osuus on eroteltu irralleen itse tekstistä ja asetettu varmasti näkyvälle paikalle. Propagandan takaa suomennettuna tällä tarkoitetaan sitä, että jokainen maahanmuuttoa kritisoiva kuvittelee vain olevansa rohkea, mutta ei ole oikeasti mitään. Ovat niin olevinaan, kun uskaltavat uhmata valtaapitävien tahtoa, mutta ovat vain vastarannan kiiskiä, jotka janoavat huomiota kuin pikkulapset. Harkittua psykologista propagandaa. Itse tekstissä juttu jatkuu näin:

On vaarallista, jos keskustelua yritetään tukahduttaa. Ei sitä ole yritettykään tukahduttaa vaan saada asialliseksi.


Keskustelu on asiallista vasta sitten, kun kukaan ei sano julkisesti vastaan. Tähän päästään enemmän tai vähemmän totalitaarisin keinoin, koska uusia keinoja esimerkiksi juuri internetsensuuriin pohditaan jatkuvasti. Syyte kiihotuksesta kansanryhmää kohtaan tai kunnianloukkauksesta ovat tällä hetkellä kaikessa tulkinnanvaraisuudessaan aseita, jotka ovat helposti valjastettavissa monikulttuuri-ideologiaa läpi runnovan ja syntyperäisiä suomalaisia tieltään raivaavan hallituksen käyttöön.

Monikulttuurisen yhteiskunnan tavoittelu pakottamalla paikallinen väestö hyväksymään asetettu päämäärä, johtaa väistämättä diktatoriseen vallankäyttöön. Ongelmien kasvaessa lakeja tiukennetaan ja kansalaisille asetetaan yhä uusia rajoituksia. Kaikki tämä on jo alkanut!


Tämä on erään hommaforumilaisen kirjoittama. En edelleenkään sano, että maahanmuutto yhtenä kokonaisuutena ja kaikissa sen muodoissa olisi ongelma, mutta jokainen saa miettiä, kuinka paljon syytteitä kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan jaettiin 40 vuotta sitten verrattuna nykyiseen ja suhteutettuna väestöön. Tiedän, vastaus on se, että väestö oli silloin huomattavasti nykyistä homogeenisempää. Kumpi on siis valtiolle hyödyllisempää ja muutenkin mielekkäämpää: Tiukentaa lakeja vai rajoittaa syitä, jotka johtavat lakien tiukentamiseen?

maanantaina, huhtikuuta 19, 2010

Aasiakaspalvelun riemua

Erehdyinpä lueskelemaan pitkästä aikaa kaikkien tuntemaa Aasiakas.netiä. Ei ole edelleenkään lainkaan mukavaa luettavaa, mutta suosittelen sitä silti muillekin ja heittelen tekstiin mukaan muutaman maukkaan esimerkin. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että Suomessa on paljon luultua enemmän avohoitopotilaita sekä myös diagnosoimattomia mielenterveysongelmaisia yli päätään. Tuollainen käytös ei ole millään muullakaan perusteltavissa. Asiakas on harvemmin oikeassa.

Niin ikään olen entistä vakuuttuneempi siitä, etten halua asiakaspalvelutyöhön. Minä en soveltuisi asiakaspalvelu- tai myyntityöhön siksi, etten kerta kaikkiaan kykenisi hillitsemään itseäni ja myötäilemään aikuista asiakasta, jolla ei ole käytöstapoja tai edes peruskoululaisen ihmisen vuorovaikutustaitoja. Yleinen älykkyysosamääräkin jää kengännumeron tasolle. Kaikkein surullisinta on lukea siitä, kuinka työntekijää ei vaivauduta kohtelemaan ihmisenä vaan selvännäkijänä, koneena ja edellisessä linkissä säiden hallitsijana.

Sanotaan, ettei lapsilla tai etenkään teineillä ole käytöstapoja, mutta on ihan siinä ja siinä, ovatko vanhukset pahempia. Aasiakas.netissä suurimmat älyttömyydet tulevat vanhuksilta, eikä käytännössä kukaan olekaan valitellut nuorten asiakkaiden haistattelevan tai huutavan turhan päiten. Arvostan suuresti yhteiskuntaamme rakentaneita ikäihmisiä, samoin kuin aiempia ikäpolvia, mutta sieltä arvostuksen huipulta tulee kyllä alas rominalla, ellei osaa käyttäytyä. Minkäs sitä tietenkään mielenvikaisille ihmisille mahtaa. Kuten sanottua, on sekopäisyydessä kenties ikävintä se, ettei kohdehenkilö käsitä kaikessa idioottimaisuudessaan olevansa itse se vajaaälyinen.

Vanha mummunkoppura on jo höpertynyt niin reilusti, että hänen voisi katsoa taantuneen älyllisesti lähemmäs vastasyntyneen tasoa, joten hänestä on täysin oikeutettua osoittaa mieltä julkisella paikalla. Jos nyt joku esimerkki kaivataan, niin tässä on oikein mainio. Niin ikään puutteellinen älykkyys estää ymmärtämästä, että mikäli 85 ikävuoteen mennessä rahaa on jemmannut tonnikaupalla, ei ole mitään syytä hankaloittaa kaikkien elämää ruikuttamalla siitä, että porkkanapiirakoiden kilohinta on kasvanut edellisviikosta kolme senttiä.

Ellei hän olisi menettänyt viimeisiä rippeitä todellisuudentajustaan, ymmärtäisi vanha papankäppyrä tai muuten vain vajaaälyinen ihminen senkin, ettei työtään tekevälle asiakaspalvelijalle saa hankittua potkuja siten, että paikalle käskyttää esimiehen kuuntelemaan valitusta. Mikäli älyllinen kapasiteetti olisi edes kelvollinen, ymmärtäisi asiakas työntekijän olevan se tehtäväänsä koulutettu ja pätevin ihminen, jota ei ensi kädessä aleta syyttää.

Ellei alati rapistuva henkinen tasapaino vieraannuttaisi näitä ihmisiä jatkuvasti kauemmaksi yhteiskunnasta, olisi selvää, ettei lumisateen jälkeen ole mahdollista saada juuri omaa kotitietään välittömästi auratuksi kaupungissa, jossa asuu vaikkapa 80 000 ihmistä. Mikäli yhteiskunnassa ja sen pelisäännöissä kuitenkin kykenisi toimimaan, voisi ihmisen kyky oppia asioita nostaa päätään ja vähitellen selviäisi se, kuinka toisia tulee kohdella, vaikka he olisivatkin asiakaspalvelutyössä.

Mielenköyhiä ihmisiä tulisi hyväksyä sekä myötäillä tiettyyn rajaan asti, koska eiväthän he tyhmyydelleen mitään mahda. Heidän vanhempansa olisivat mahtaneet asialle jotain, mikäli eivät olisi ravistelleet heitä vauvaiässä tai esimerkiksi aiheuttaneet fetaalia alkoholisyndroomaa. Tai mikä hyvänsä nyt onkaan ollut syynä älyllisiin puutteisiin. Onneksi tilanne tulee helpottamaan, koska muutaman kymmenen vuoden takaisista alkuihmisistä poiketen nykyisissä asuinyhteisöissä kiinnitetään huomiota yhteisiin sääntöihin ja vuorovaikutteisuuteen.

Tietoyhteiskunnan hyödyt ovat kiistattomat, sillä mikäli mielenvikaiset jätetään huomiotta, on suurimmalla osalla nykypäivän ja vuoden 1945 nuorista aikuisista henkisessä voimavarassa reipas kuilu. Arviossa täytyy ottaa huomioon kyky sopeutua, oppia uusia asioita ja sietää toisia. Minä näen huomattavan osan, kenties vajaavaisesti tai liian suljetussa ympäristössä kasvatetuista, vanhemmista ikäluokista poloisina alkuasukkaina, joista nyky-yhteiskunta saa kärsiä.

Varsin suuren osan tapauksessa ongelma kuitenkin on päässä oleva vika. Omanarvontunto ja ylpeys ovat ihmisyksilön arvokkaita ominaisuuksia, mutta liiallisuuksiin meneminen johtaa aina vain suurempaan kasvojen menettämiseen. Ei voida puhua häpeästä, koska pösilöt ihmiset eivät osaa hävetä tekemisiään.

Säästäminen, suoranainen pennin venyttäminen, on suomalaisilla kenties montaa muuta kansakuntaa enemmän verissä, ellei jopa luissa ja ytimissä, pula-aikojen vuoksi. Sananlasku toisensa jälkeen kehottaa säästämään pahan päivän varalle, olemaan säntillinen ja malttamaan malttamasta päästyäänkin. Säästäväisyys ja tavaran hamstraaminen voi kuitenkin lipsahtaa helposti sairauden puolelle. Minusta ei ainakaan ole millään mittarilla mitattuna järkevää alkaa vaatia ammatti-ihmisiltä heidän tekemästään työstä alennusta naurettavien syiden nojalla. Onpa kuultu joidenkin antaneen rakennusmiehille omia vajan nurkasta löytyneitä tarvikkeita urakan hinnan tiputus mielessä.

Ei ole myöskään minkään mittapuun mukaan tervettä, jos roskalaatikolle syöksyy heti, jos sinne erehdyt heittämään jotain romutavaraa. Tällaisesta minulla on kokemusta henkilöstä, jolla on rahaa omaan elämiseensä aivan mainiosti. Vähän ajan päästä näkyy vain koivet kannen välistä ja turha roina palaa takaisin nurkkapieliin pyörimään. "Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka sitä, tätä ja tuota tulisikin vielä joskus tarvitsemaan," on se suomalaisten vakioasenne.

Kyllä olen onnellinen, että olen tervejärkinen sekä yhteistyökykyinen.

Uhkailun kaksoisstandardi

Seuraa lainaus Helsingin Sanomista:

Tulee mieleen, ymmärtääkö nuori Abdillahi itsekään, mitä hän sanoo, kun hän silmää räpäyttämättä toteaa: profeetta Muhammedista pilapiirroksia tehneiden kuuluu kuolla. "Se on meidän pyhässä kirjassa. En voi tulla siinä vastaan. Jokainen meistä on teoistaan vastuussa."


Tällaista kaivataan rutkasti enemmän, vaikka osa porukasta onkin sitä mieltä, että on harmi, kun islamistit saavat enemmän ja enemmän näkyvyyttä sekä kuuluvuutta. On kuitenkin hyvä, että islamistit itse kertoilevat siitä, mitä kaikkea hullua he ihan oikeasti kannattavat ja ajavat. Tuollaisia ei voi kukaan monikulttuurisuusfani alkaa selittelemään miksikään populistiseksi valheeksi, jonka turvin muslimeita muka mustamaalataan. Vanha virsi on sekin, että tuo on vain yhden muslimin mielipide, eikä sitä pidä ottaa vakavasti. Valitettavasti tämä virsi on täyttä paskaa ja sen tietää pässikin.

Joka tapauksessa on luvallista todeta julkisessa mediassa, että joidenkin ihmisten tulee kuolla ammoisen satukirjan sisällön loukkaamisen vuoksi. Sen sijaan ei ole sallittua ilmoittaa, että on valmis turvautumaan väkivaltaan raiskaavan ihmisen taltuttamiseksi, mikäli erehtyy kuvaamaan raiskaajia nimellä roskajoukko. No, tuomio tuli kaiketi etupäässä siitä, että O. Mäenpää nimesi etnisiä ryhmiä, joita nimitteli, mutta koska "roskajoukko" nostettiin erikseen esille, on silläkin täytynyt olla osuutta tuomiossa.

Nuoria muslimeita käsitellyttä artikkelia lueskellessani minua alkoi kiinnostaa entistä enemmän se, millaisia ihmisiä Helsingin Sanomissa työskentelee. Valtaosa toimittajista lienee toden totta aivan äärimmäisen haltioissaan erilaisista kulttuureista. Niiden lysteihin erikoispiirteisiin, kuten poliittista kuolemaa janoaviin lastentarhaopettajiin, suhtaudutaan ymmärtäväisesti, suvaitsevaisesti ja arvostaen tällaisia kiehtovia nyansseja kaikessa eksoottisuudessaan. Jengi mekastaa päitä pölkylle janoavat plakaatit kourissaan ja Hesarin toimittajan syke nousee silkasta riemusta. Kuinka kiehtovaa ja ihanaa!

Asiasta on hieman keskustelua esimerkiksi täällä ja ei voi muuta sanoa kuin että kyllä suomalaiset osaavat olla tyhmiä. Ei haittaa, että päiväkodissa on töissä kelpo kuoma, jonka puolesta vekarat joutavat nahkurin orsille, mikäli piirtävät Mohammedin kuvan. "Se oli vain typerä heitto, olettekos itse täydellisiä?" kiteyttää eräs keskustelija. Pallo heitetään suvaitsemattomille suomalaisille, joista eräs suoritti huonon keskustelunavauksen. Lisäksi Abdillahi vakuutti epäuskoiselle toimittajalle olevansa tosissaan. Tässä oppimateriaalia jostain pääkaupunkiseutulaisesta päiväkodista.

Tekisi mieli sanoa, että mitä ne tulee meidän maihin jakamaan tuomioitaan, mutta kas, mekin taidettiin käydä siellä vähän Bagdadia pommittamassa.


Entäs tällainen potaska sitten? Yksikään Suomen hävittäjä tai sota-alus ei ole laukaissut ensimmäistäkään pommia kohti Bagdadia. Entä ketkä helvetin me olemme muka tehneet näin? Tämä tästä yhdentyvästä multikulti-Euroopasta sitten seuraa. Suomenkin pitää kärsiä siksi, että eurooppalaiset NATO-maat osallistuivat Yhdysvaltojen johdolla Irakin sotaan. Aiemmassa tekstissä kirjoitinkin siitä, että suomalaisten velvollisuus on olla jatkuvasti jostain asiasta syyllisyydentuntoinen ja nöyrä kaikelle, mitä niskaamme vain keksitään kaataa.

Sitä paitsi edellinen usan pressa, jota koko kristitty maailma (käytännössä) tuki, oli sitä mieltä, että Saddam pitää tappaa. Ja sitä yhtä kaveria jahtaa Obamakin yhä. Että ilmeisesti meidänkin mielestä joku voidaan tappaa?


Ketkä v*tun me? Me ei olla Yhdysvallat. Yhdysvallat sijaita tuolla valtameren takana.

Rasismi on pahasta, tappo- tai pahoinpitelyuhkaukset ministereitä kohtaan ovat lapsellisia sekä mauttomia, mutta liiasta hössöttämisestä saattaa seurata tällaistakin pahaa:

Jokunen vuosi sitten eräiden lääkäreiden rasistiksi leimautumisen pelko esti heitä kertomasta ulkomaalaisen kollegansa tekemistä virheistä.


Ketään ei haittaisi pätkän vertaa, jos raumalaisia nimitettäisiin roskasakiksi. Kunnianloukkaus- tai kansanryhmäkiihoitussyytteen nostaja naurettaisiin ulos käräjätalolta. Auta armias, jos noin erehdyt sanomaan raiskaavista maahanmuuttajista. Minä haluan asiat selväksi ja Suomen lakiin selvän listan kansanryhmistä, joita on vastaan on mahdollista kiihoittaa.

Suomalaiset ja tuskin ruotsalaisetkaan ovat sellainen. Asiaahan voisi kokeilla kohtapuolin alkavien jääkiekon MM-kilpailuiden aikaan, mikäli joku valopää pilkkaa perinteen mukaisesti ruotsalaisia. Jos saan asiasta todisteet kasaan niin käyn raastuvassa pyörähtämässä ja vaadin tutkintapyyntöä siitä, loukattiinko julkilausumassa ruotsalaisia, joita vastaan minulla itselläni ei ole mitään.

Monikulturistit ovat ladanneet aseensa

Uusin jo muoti-ilmiön asteelle noussut sanontatapa on vetää kylmän viileästi yhtäläisyysmerkit asiallisesti maahanmuuttokriittisten ihmisten ja ksenofobisten rasistien välille. Siinä missä alati kasvava osa väestöstä alleviivaa suhtautuvansa kriittisesti harjoitettavaan maahanmuuttopolitiikkaan itse maahanmuuttajien sijaan, ilmoittavat toisen näkökannan edustajat vastustajiensa olevan rasisteja. Puhutaan myös "halla-aholaisista" nimenomaan halventavassa tai ainakin väheksyvässä mielessä. Psykologiset aseet ovat käytössä.

Kaikesta paistaa ilmi sisälukutaidon totaalinen puute ja tietoinen haluttomuus perehtyä asioihin. Edelleenkin äärimmäisen harvalla humanitaarisen maahanmuuton kannattajalla on kantansa tueksi yhtikäs mitään hyvyyttä ja jaloutta etevämpää perustelua. Toisten mielipiteisiin ei toden totta edes haluta perehtyä pätkän vertaa - sen kun vain haukutaan suvaitsemattomiksi ja perustetaan asenne tavan takaa suomalaisten perisyntiin, kaikkien kliseiden äitiin, eli pohjoisen kansan jurouteen sekä suvaitsemattomuuteen.

Suomalaisten tosiasiallinen perisynti on antautuminen itsesääliin. On monen muun asian ohella poliittisesti epäkorrektia vastustaa sitä ajatusta, että suomalaiset ovat yksiä jurmuttajia, jotka eivät halua olla kenenkään kanssa missään tekemisissä. Kaikki vika on tietenkin meissä. Hyi, hyi, suvaitsemattomat suomalaiset, nurkkaan häpeämään ja sassiin mokomaa ilkeyttämme. Tai, ehkä saamme synninpäästön ottamalla turvapaikanhakijoita yli kapasiteettimme.

Nämä ovat näitä itsesäälisiä päähänpinttymiä, jotka ovat kaukana totuudesta. Kansalaisemme antautuvat tähän ilman mitään vastarintaa. Ikään kuin näin sen kuuluisikin olla: Jokaisen suomalaisen velvollisuus on tuntea häpeää ja syyllisyyttä. Olipa syynä sitten Angolan sisällissota, Haitin maanjäristys, Afrikan AIDS-epidemia, Virginia Techin kouluammuskelu tai se jatkuvat perisynti, eli korkea alkoholinkulutus per capita. Jos ei ole ihmeempää syytä potea kollektiivista surua ja häpeää niin joku syy pitää keksiä vaikka tyhjästä.

Viimeisten kolmen-neljän vuoden aikana on kuitenkin tapahtunut aikaisempaan verrattuna niin dramaattinen notkahdus julkisessa maahanmuuttokeskustelussa, että sitkeästi monikulttuurisuusideologiaansa perusteitta kannattavat ovat varpaillaan. Siitä johtunee nämä uudet aseet kriitikkojen vaientamiseksi. Aiemmin, jokunen vuosi sitten, valittelin kirjoituksissanikin avoimen kriittisen keskustelun puutetta. Onneksi pato on sittemmin murtunut. Tuota pikaa "multikultit" joutuvat ehkä jopa perustelemaan kantansa.

Vielä useita vuosia sitten maahanmuuton mahdollisista ongelmista, hyödyistä, tulevaisuudesta ja linjauksista ei uutisoitu, eivätkä poliitikot ottaneet asioihin julkisesti kantaa. Melkeinpä ainoa kuva, joka rivikansalaisille välittyi lehtien avulla "maahanmuuttokriittisyydestä" 1990-luvun puolella, oli joensuulaiset tai itähelsinkiläiset skinheadit tekemässä pahuuksiaan. Silloin ei laadittu syväluotaavia tutkimuksia, tai kenties laadittiinkin, mutta niitä ei julkaistu säännöllisesti meidän luettavaksemme.

Kriittisen keskustelun totaalisen puuttumisen johdosta oli helppo tuudittautua niihin ensimmäisiin uutisointeihin ja mielikuviin, jotka olivat työvoimapulaan nojaten vain ja ainoastaan maahanmuuttomyönteisiä. Sokeaa luottamusta poliitikkoihin ja tutkijoihin vailla yhtä ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista, eli halua tutkia ja tietää. Kyseenalaistaa ja tehdä rationaalisia johtopäätöksiä. Alussa esittelemäni ja sinne tänne lannistustarkoituksessa viskellyt yhtäläisyysmerkit ovat toivoakseni viimeisiä aseita, joilla monikulttuurisuusihannoitsijat koettavat mustamaalata.

Onhan meillä Astrid Thorsin kera sitkeänä äänenkannattajana vanha tuttu Vanhas-Masa. Hänen sekä monen muunkin olisi syytä pohtia muutamaa kysymystä itsetutkiskelun merkeissä:

- Onko asia sitten todistettavasti niin, ettei kehitysapu ole edistänyt tai ylläpitänyt korruptiota?
- Onko Vanhasella tai jollain hänen kaiffarillaan näyttää todisteita siitä, ettei nykyisen kaltainen kehitysapu olisi kärjistänyt köyhyysongelmia?
- Onko järkiperäisesti todistettavissa, että tämänhetkinen turvapaikkaturismi on kaikille osapuolille kannattavaa ja pätevin vaihtoehto?

Ei Vanhasen tarvitse miettiä vastauksia tällaisiin kysymyksiin, perusteluista puhumattakaan. Hänen tarvitsee ainoastaan kaivaa hatustaan hieman diipadaapaa ja enemmistön tuki on hänen puolellaan viimeistään ryhmäkurin ansiosta.

Enkä pitänyt tavasta, jolla maahanmuuttoon liittyen viljellään käsitteitä ja jopa vääriä mielikuvia, joilla yllytetään ihmisiä ulkomaalaisvastaisuuteen, Vanhanen sanoi.


Mikä vähemmän kuvaava, mutta poliittisesti korrektimpi ilmaisu turvapaikkaturismille pitää keksiä ennen kuin asiasta päästään keskustelemaan oikeasti?

Perussuomalaisten kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lernerin, samoin kuin puolueen eduskuntaryhmän, tarkoituksena oli avata keskustelua siitä, että olisiko tämänhetkisen kehitysavun suhteen parantamisen varaa. Vanhanen sen sijaan näkee asian tahallisen lyhytnäköisesti siten, että kehitysapulinjausten uusinnassa tehdään suoralta kädeltä tuomittava perisynti ja yllytetään ihmisiä ulkomaalaisvastaisuuteen.

Tahallisella lyhytnäköisyydellä tarkoitan sitä, ettei tyhmempikään näe noilla asioilla mitään yhteyttä. Poliittisesta maahanmuuttokeskustelusta puuttuu huomattavasta kohennuksesta huolimatta se, että pääministerillä on yhä auki tuo ksenofobiatakaportti, jonka kautta keskustelusta voidaan paeta ympäripyöreällä kuittauksella. Asia jää eduskuntatalon ovien sisäpuolelle ja kansalaiset kuvittelevat perussuomalaisen kansanedustajan esittäneen jotain avoimen vihamielistä, jolla pyrittiin yllyttämään ihmisiä ulkomaalaisvastaisuuteen.

Loppuhuipennuksena haluan saattaa tietoonne jälkijunassa sen, että Kouvolassa oli viime vuoden elokuussa pahemman kerran piru merrassa. Verorahoista kustannettavaa asennekasvatusta mielipidevaikuttajille ja päättäjille, jottei ainakaan sieltä tule mitään estettä maahanmuutolle. Tässä on taas sellainen vääryys, että itku meinaa päästä.

Artikkelin kommenttiosioon tullutta palautetta mukaillen muistutan siitä, että päättäjät edustavat kuntalaisia ja heidän mielipiteitään. Tuollaisen Satu Kurrin pitää toteuttaa päätöksiä, eikä kaavailla keinoja päättäjien manipuloimiseksi. Josif Stalin, Kim Jong-Il ja Slobodan Milosevic toteuttivat kukin asennekasvatusta harmonisen ja oikean mielipideilmapiirin saavuttamiseksi. Ehkä heidän metodinsa olisivat maahanmuuttokoordinaattoreille oiva iskun paikka, mikäli vastaan sattuu oikein uppiniskaisia tapauksia? Pää pölkylle, mikäli erehtyy vastustamaan Kouvolan valtuustossa vastaanottokeskuksen perustamista samoihin tiloihin päiväkodin kanssa.

Mitä minä mainitsinkaan suomalaisesta mentaliteetista: Meidän asennettamme saa koulia sekä manipuloida mielin määrin, koska kaikki vika on meissä ja takapajuisuudessamme. Minkään muun väestöryhmän kasvattaminen ei tule kuuloonkaan. Ei tule kuulonkaan, että suomalaiset edustaisivat nykyisine mielipiteineen itseään ja yhdessä edustajineen (virkoihinsa äänestetyt päättäjät) koko kansaamme. Mielipiteet pitää ensin muokata oikeiksi. Eri mieltä olevat vaiennetaan vaikka pakolla.

Kiihoitus kansanryhmää kohtaan on myös jo osittain tätä päivää oleva muoti-ilmaisu, josta on saatu rangaistavan teon asemassa keino pelotella rationaalisia maahanmuuttokriitikoita takaisin koloihinsa. Me emme kuitenkaan vähällä luovuta. Terveen järjen ja Suomen kansan edun täytyy olla voittajakorokkeella.

Loppukevennyksenä vanhasta kunnon Lehdestä vitsintynkää, joka on kuitenkin valitettavan lähellä totuutta.