Olen nimittäin sitä mieltä, että saa olla melkoinen ihme, mikäli jossain toisessa edustuksellista demokratiaa edustavassa valtiossa on sekä sisä- että ulkopoliittiset linjaukset vielä kauempana kansan enemmistön tahdosta ja mielipiteistä kuin Suomessa. On melkein sama, että minne keskustelufoorumille menet, niin keskustelijoiden enemmistön mielipide on paitsi kaukana noudatettavasta politiikasta, myös järkevämpi ja todenperäisempi kuin valtaosalla poliitikoista. On aivan sama, että mistä lakialoitteesta tai päätöksestä pidetään gallup-kysely. Enemmistö on pääsääntöisesti sitä vastaan. Otetaanpa nyt esimerkiksi vaikka tämä. 37 480 ääntä (tilanne 3.1.2010 klo. 0:03) ja 83 % on kielteistä mieltä.
En tiedä muista, mutta minä pidän tuota selvänä enemmistönä. Ei kansanäänestystä pidä joka ikisestä asiasta järjestää, mutta eikö jotain osviittaa olisi syytä kysellä ennen kuin päätetään milloin mitäkin? Todennäköisesti 99 % kansasta on sitä mieltä, ettei lailla olisi syytä määrätä kaikkia käyttämään ainoastaan punaisia kengännauhoja. Näin kuitenkin saatetaan joku kaunis päivä päättää tuosta vain ja me saamme lukea asiasta sanomalehdistä.
Tässä tulee taas muutama kysymys itse kunkin mietittäväksi:
- Mikseivät nuo korkeasti koulutetut ja tehtäviinsä ilmeisen erityisosaamisen johdosta valitut ihmiset osaa lukea tilastoja, kuunnella faktoja, katsella hieman ympärillensä ja tehdä tämän kaiken perusteella oikeita, todenmukaisia ja järkeviä päätöksiä?
- Miksi tällaiset ihmiset ovat valikoituneet valtiomme korkeimpiin virkoihin, jos heistä poiketen valtaosa ei-akateemisesti koulutetuista rivikansalaisistakin ajattelee todenmukaisemmin ja osaisi tehdä kunnollisia, konkreettisia päätöksiä? Onko tämän tiedonpuutteen syynä totaalinen eristäytyminen norsunluutorniin, Eiraan tai Westendiin?
- Jos Matti Meikäläinenkin osaa tulkita selvällä suomen kielellä ilmoitettuja tilastoja sekä lukea prosenttilukuja, niin miksi helvetissä ei esimerkiksi oiva maahanmuuttoministerimme, oikeustieteiden kandidaatti sekä varatuomarin arvonimen haltija, osaa? Vaihtoehtoisesti hän valehtelee kansalle ihan muuten vain pitääkseen itsepintaisesti kiinni yltiöpäisen maahanmuuttomyönteisestä agendastaan.
Pakko on ihmetellä myös sitäkin kansanosaa, joka osaa lukea uutisia ja tulkita tilastoja, mutta ovat niin sitkeästi päät perseissänsä, etteivät osaa vetää lukemansa perusteella johtopäätöksiä. Näillä tampioilla on monen muun ohella kaksi ylitse muiden nousevaa ongelmaa:
1) Sokea luottamus poliitikkoihin ja valtamediaan, vaikka rautalangasta vääntäisi syyn, joka osoittaa täysin toista.
2) Jo aiemmin mainittu sisälukutaidon puute, jonka seurausta ongelma numero 1 on ja samoin on poliittisen evoluution tyssääminen siten, ettei se vastaa ajan henkeä.
Maahanmuuttoviraston (ennen vuotta 2008 nimellä Ulkomaalaisvirasto) oleskelulupia koskevassa tilastoanalyysissä kerrotaan yhtä ja toista mielenkiintoista, jotka edustavat sitä ihka oikeaa faktaa.
Maahanmuuttoviraston vuosikertomus vuodelta 2008 sisältää alaotsikon "Hakijamäärien kasvu haastaa palvelun," joka näkyy tilastoissa siten, että myönnettyjen oleskelulupien määrä on kasvanut samassa suhteessa. Suunta on yhä ja edelleen täysin väärä, koska suhdeluvun pitäisi laskea, jotta myönnettyjen oleskelulupien ja turvapaikkojen absoluuttinen määrä olisi vakio vastaten todellista kapasiteettiamme vastaanottaa tulijoita!
Muualla päin Eurooppaa rajoja tiukennetaan, mutta miksi meidän, pienen valtion, jolla on laman kourissa kosolti omiakin ongelmia ja kova työttömyys, pitää sitkeästi keskittyä haalimaan maahamme lisää pakolaisia? Määrä x on ihan mainio, jos se olisi oikea ja pysyisi sellaisena. Trendi on kuitenkin näköjään se, että määrää kuvaa funktio x+y, jossa y ilmaisee jotakuinkin lineaarista kasvua vuosittain.
Vuosikertomuksesta, tosin siis vuoden vanhasta, poimittua:
"Eniten lisääntyivät turvapaikanhakijat, joita oli lähes kolminkertainen
määrä edellisvuoteen (2007) verrattuna. Yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi jopa seitsenkertaiseksi.
Oleskeluluvissa suurin lisäys oli opiskelijoiden oleskelulupahakemuksissa, noin 20 prosenttia."
Tässä oli kyse pelkästään turvapaikanhakijoista, mutta hieman myöhemmin tulee ilmi lisäinformaatiota.
"Suomeen yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi vuoden 2007 lähes sadasta hakijasta 706 hakijaan vuonna 2008. Noin 80 prosenttia hakijoista oli poikia ja suurimmat ryhmät olivat somalialaisia, irakilaisia ja afganistanilaisia. Koska alaikäiset yksin tulleet hakijat on varsin haavoittuva ryhmä, hakemusten käsittelyyn ja puhutteluun kiinnitetään Maahanmuuttovirastossa erityistä huomiota.
[...]
Maahanmuuttovirasto arvioi, että vuonna 2008 tulleita alaikäisiä seuraa kahden
kolmen vuoden kuluttua noin 2 000–3 000 perheenjäsenen tulo Suomeen."
Kyseiset ryhmät lienevät hoksanneet jutun juonen ja järjestävät perheen pojan siivellä koko perheen tänne. Varsinaisten turvapaikan saaneiden määrään nähden lopputulos on lopulta moninkertainen, joka tulisi ottaa prosessissa aavistuksen verran paremmin huomioon.
No, näin oleskelulupien myöntämisen suhteen kokonaisuudessaan kävi:
"Myönteisten päätösten osuus tehdyistä oleskelulupapäätöksistä vuonna 2008 oli noin 88 %. Vuoden 2007 vastaava myönteisten päätösten osuus oli noin 89 %.
Myönteisten ja kielteisten päätösten suhteet vaihtelivat huomattavasti
hakuperusteittain."
Prosentuaalinen määrä saattaa hämätä, koska hakemusten absoluuttinen määrä toden totta lisääntyi miltei samassa suhteessa myönteisten päätösten kanssa. Yhteensä hakemuksia jätettiin vuonna 2007 19 323 kappaletta ja vuonna 2008 22 205. Tismalleen nämä luvut selviävät aiemmin linkittämästäni tilastokatsauksesta. Hakemusten määrä siis lisääntyi melkein 3000 kappaleella ja kuten prosenttiluvuista käy ilmi, lisääntyi myös myönteisten päätösten absoluuttinen määrä samassa suhteessa.
Aiemmin esittämäni hyvin yksinkertaisen, ellei jopa naurettavan simppeliksi rautalankaesimerkiksi pukemani logiikan mukaan tämä ei ole oikea kehityssuunta. Hakijamäärien kasvu ei aseta haastetta, koska kielteisiä päätöksiä tulee kasvattaa samassa suhteessa, jottei kohti turmiota jo pitkän aikaa menevä huoltosuhteemme räjähdä käsiin. Nykypoliitikalla se on tosin vain ajan kysymys, ellei puikkoihin saada osaavaa väkeä ennen kuin on liian myöhäistä. 10 vuoden tarkasteluvälillä ulkomaalaisten määrä Suomessa kasvoi vuoden 1998 85 100 ihmisestä 143 200 ihmiseen, yhteensä 58 100 kappaletta. Kasvua on siis tapahtunut hulppeat 68,3 %. Tilaston luvut ovat tosin pyöristettyjä sadan kappaleen tarkkuuteen.
Eräs asia, joka minua monen muun seikan ohella harmittaa, on se, millä tavoin maahanmuutolle, humanitaariselle avulle ja pakolaisuudelle annetaan median toimesta kasvot. Maahanmuuttoviraston vuosikertomuksestakin tällainen seikka löytyy, sillä haastatteluun on päässyt nuori ja kaunis tanssia harrastava korealaisneitokainen. Kuvateksti sivulta 6 kertoo näin:
"Kansallisbaletin valloittava ja värikäs Prinsessa Ruusunen lumosi niin aikuiskuin lapsikatsojatkin joulukuussa 2008. Eun-Ji Ha tanssi prinsessa Auroran
pääroolin. Parina Jaakko Eerola."
Hip hurraa, Prinsessa Ruusunen!
Kaunista ja dynaamista. Terve, kunnollinen ja kaikin puolin huippuyksilö viraston keulakuvaksi. Naisen valloittavia ja värikkäitä kuvia on nimittäin vuosikertomuksen sivuilla tämän tästä. Muita haastatelluiksi tulleita ovat kouluttautuneet ja työllistyneet khambozdalainen sekä afganistanilainen nainen ja kenialainen mies. Kaikki tyylikkäästi pukeutuneina ja jokainen kertoo lähtömaansa hankalista oloista.
Miksei malliesimerkiksi olla otettu raiskauksesta ja omaisuusrikoksista tuomittua Abdullah bin Mohammedia, jota haastatellaan Sörnäisten vankilan tapaamishuoneessa? Tai Vladimir Grichenkovia, joka välittää huumeita sekä harrastaa tuolta päätoimelta liikenevällä vapaa-ajallaan autovarkauksia? Ja jos ei nyt noin ääriesimerkkeihin mennä niin miksei haastatella (toistaiseksi) kaidalla polulla pysytellyttä ja joutilaana Helsingin Asematunnelissa kavereineen notkuvaa ja varainsiirrolla hankittua uunituoretta Nokiaansa esittelevää Mohammed el Abdul Hassania? Ei, Nokia ei ole nyt tässä tapauksessa kumisaapas tai rengas. Mohammed se siinä odottelee, että koska loput hänen perheestään lennätetään tänne asustelemaan.
Kehitysapukeräysten yhteydessä näytetään kuvia suloisista nappisilmäisistä lapsiressukoista, jotka ovat kuin luuta ja nahkaa. Ohessa on haastateltu heidän kyynelehtiviä äitejä, vettä ruukussa päänsä päällä kantavia sekä yhtä surkeassa kunnossa olevia isosiskoja ja raihnaisia mummoja. Onko mikään ihme, että televisiovastaanotinten ääressä istuville tulee kyynel silmään ja kukkaron nyörit höltyvät? Kohdemaiden kansalaisia ovat yhtälailla mielipuolien lailla aseiden kanssa heiluvat aikuiset ukot. Miksei heitä näytetä muutoin kuin siinä kontekstissa, että he ovat (todenmukaisesti kylläkin) kurjuuden takana? Nappisilmäisen lapsiressukan äiti kyynelehtii televisiossa, kuinka heillä on kurjaa monen monituisen perheenjäsenen kanssa, kaivo on kaukana ja raha sekä vaatteet olisivat tarpeen. MP5:t ja MAC-10:t hyppysissään vääräuskoisten kuolemaa janoaville sisseillekin raha toki kelpaa, jotta aseita saadaan lisää. Heidänkin kolehtiinsa päätyy iso osa kehitysavusta.
Kansalaiset. En väitä, että olisin mikään maanpäällinen Jeesus, jota pitää kuunnella joka asiassa, mutta minusta blogini tunnuslauseesta "courage to doubt and question" - "uskalla epäillä ja kyseenalaistaa" olisi jokaisen hyvä ottaa vaari.
Valtiomme eturivin poliitikon sana ei aina ole absoluuttinen totuus.
