Rajoituksia, kieltoja, lakipykälöitä... Hei, hieman lisää vielä!

Yhä kokonaisvaltaisemmin holhoavaksi muuttuvassa yhteiskunnassa mennään nähdäkseni jatkuvasti syvemmälle metsään. Monen muun asian ohella pielessä on se, kuinka lasten kasvatusvastuuta siirretään vanhemmilta valtiolle. Nykyään tuntuu, että lailla pyritään järjestämään kaikkia niitä asioita, joita ihmiset ovat ennen hoitaneet oman harkintakykynsä puitteissa. Sen sijaan, että vanhemmat valistaisivat jälkikasvuaan tupakoinnin vaaroista kasvatuksen yhteydessä, hoidetaan asia tulevaisuudessa lisäämällä lakipykäliä sekä rajoituksia. Perusteet tälle ovat varsin tuttuja, eli ihmisten käyttäytyminen julkisuudessa, elokuvissa, radio-ohjelmissa tai yli päätään astuttuaan ulos kodeistaan.

Sillä, että Ville Valo polttelee tupakkaa verrattain ahnaasti voi toki olla jonkunlainen myötävaikutus siihen, kuinka nuoret itse innostuvat moista kokeilemaan, mutta edelleen on vanhempien eikä lain tehtävänä valistaa ja neuvoa, mikäli katsovat sen tarpeelliseksi. Asiassa täytyy nimittäin muistaa, että joidenkin ihmisten mielestä tupakointi ei ihan oikeasti ole itsearvoisesti maailman pahin synti - toisin kuin yleisimmän mielipiteen mukaan. Entisaikoina animaatiohahmot röyhyttelivät, samoin Winston Churchill, mutta asiaan ei reagoitu yhtä paniikinomaisesti kuin nykyään. Tässä kohden täytyy tietenkin muistaa, että yhteiskunta on muuttunut radikaalisti noista menneistä ajoista ja aikuistuminen alkaa yhä nuoremmalla iällä. Ihmiset alkavat kokeilla uusia asioita yhä aiemmin ja tämä pätee niin terveyden kannalta hyviin kuin huonoihinkin.

Olen pohdiskellut ilmiötä runsaasti ja olen ollut välillä kallistumaisillani sillekin kannalle, että tupakoinnin tulisi olla 18 vuoden ostoikärajasta huolimatta jokaisen nuoren oma asia vaikkapa noin 15 ikävuoden jälkeen. Lukiossamme sai polttaa kaikenikäiset, ja nuorimmillaan siis 15-vuotiaat, määrätyllä alueella eikä asia ketään vaivannut saati sietämätöntä häiriöitä aiheuttanut. Sama pätenee muihinkin toisen asteen kouluihin ja onhan niiden opettajilla parempaakin tekemistä kuin juosta pitkin nurkkapieliä tupakoivien perässä, kuten yläasteella tottui lähes joka välitunti näkemään. Peruskoulussa kyseessä on tietenkin asenneilmapiirin ylläpitäminen, eli osoittaa, ettei oppilaitos ole sauhuttelun kannalla.

En ota tällä kertaa sen ihmeemmin kantaa siihen, ovatko nykypäivien "aikustumisriitit" sekä yhä nuorempana aloitettava itsenäistyminen hyväksi. Sanotaanko vaikka näin, että moni sen piirissä sattuva asia lieveilmiöineen on hyvin ikävää, mutta olen yhtä lailla ylihuolehtivaisia ja jälkikasvuaan pumpulissa pitäviä vanhempia vastaan. Ehkäpä paheksun jopa enemmän jälkimmäisiä muun muassa yhteiskunnallisista syistä, mutta kaikenkaikkiaan toivoisin tässäkin asiassa mentävän sitä kuuluisaa kultaista keskitietä. Ei täysin vapaata kasvatusta – ei myöskään sulkemista pumpulimaailmaan. Ei myöskään valtion puuttumista terveen järjen käyttöön.

Vanhempiensa kasvatuksellisen vastuun alaisuudessa olevat nuoret ovat oma asiansa, mutta myös aikuisten tulisi käyttää vastaisuudessakin omaa harkintakykyään ja maalaisjärkeään. Ainakin tähän pitäisi antaa mahdollisuus sen sijaan, että henkilökohtaista käyttäytymistämme ohjataan uusilla lakipykälillä. Tällä menolla tulevaisuuden ihmiset ovat entistäkin avuttomampia, koska kaiken omaa järjen käyttöä vaativan toiminnan hoitaa valtio asettamine rajoituksineen. Vuorokaudessa poltettavien savukkeiden määrä, lasten netin käyttö sekä kotitehtävien tekoon käyttämä aika, ruokaan käytettävän suolan määrä ja ties mitä vielä. Pahimmassa tapauksessa vieläpä sakon uhalla.

Lasten kotiintuloaika säädettiin Bulgariassa vastikään lailla ja siihen sisältyy parhaimmillaan 500 € sakon uhka. Moinen ei liene ajankohtainen Suomessa vielä pitkään aikaan ja toivottavasti ei koskaan. Kotiintuloaikojen säätäminen on vanhempien tehtävä. Vanhemmat, jotka eivät anna lapsilleen mitään rajoituksia kaupungilla heilumisen suhteen, tulee huomaamaan tekemänsä virheen ennen pitkää. Siperia opettaa – ei valtio.

"Perjantaina hyväksytyn lain mukaan alle 18-vuotiaat eivät saa iltakymmenen jälkeen liikkua ilman aikuista kaduilla tai oleskella ravintoloissa ja baareissa. Alle 14-vuotiaiden pitää olla kotona viimeistään iltakahdeksalta. Jos nuorten seurassa oleva aikuinen ei ole heidän vanhempansa, tarvitaan vanhemmilta kirjoitettu lupalappu."

Lakia perusteltiin ainakin sillä, että nuorten joutumista rikosten uhreiksi koetetaan ehkäistä, joten ottaen huomioon Bulgarian ja Suomen sisäisen turvallisuustilanteen ero, on epätodennäköistä, että moista edes alettaisi harkita maassamme vakavasti. Iltalehden keskustelupalstalla oltiin valitettavasti monin paikoin täysin toista mieltä. Syynä käytettiin muun muassa sitä, etteivät monet vanhemmat kykene huolehtimaan lapsistaan kyllin hyvin ja pilttien varjeleminen olisi näin ollen syytä toteuttaa valtion taholta. Tästähän kärsisivät ne "paremmat nuoret", jotka eivät ole klo. 22.00 jälkeen ympäripäissään remuamassa pitkin ojanpohjia vaan viettämässä aikaansa ulkona ns. normaalisti.

Moni mahtaa ihmetellä, kuinka jaksan murehtia asiasta, vaikka olen saavuttanut täysi-ikäisyyden jo vuosia sitten. Lisäksi voin kertoa itsestäni sen verran, etten harrastanut pussikaljailua tai muuta perinteistä julkista teinisekoilua alle täysi-ikäisenä tipan tippaa. En myöskään hinkunut yömyöhään kirkonkylälle luuhaamaan sen paremmin arkena kuin viikonloppunakaan. Vanhempieni kanssa ei siis ole ollut syytä edes keskustella kotiintuloajoista. Miksikä siis murehtia moisesta?

Kaikissa uusissa turhaksi hyysäämiseksi niputettavissa lakiesityksissä ja ideoissa on kyse paljon muustakin. Kuten aiemmin mainitsin, niillä siirretään pahimmillaan vastuuta kansalaisilta valtiolle ja vieläpä koskien yksilöiden omia valintoja. Olkoonkin, että aikanaan kehitettiin kieltolaki, mutta nykyään pääpaino on toinen toistaan mielikuvituksellisemmissa säännöissä ja rajoituksissa, joilla pyritään korvaamaan ihmisen oma ja varttumisen mukana kehittyvä maalaisjärki, jota käyttäen ihmiset ovat aiemminkin eläneet pitkän ja onnellisen elämän.

Tupakat pitäisi saada kaupoissa pois avohyllyistä houkuttelemasta poloisia ja tulevaisuudessa entistäkin harkintakyvyttömämpiä kansalaisia. Psykologisena kikkana hallitus jätti eduskunnalle viime vuoden loppupuolella lakiehdotuksen siitä, että kymmenen savukkeen askit pitäisi saada kokonaan pois myynnistä ja pienin pakkauskoko olisi siis 20 kappaletta. Mitenkäs sitten käy sille merkille, jota olen itse tavannut poltella ja jota myydään 18 kappaleen askeissa? Kyseinen merkki eli Pall Mall kiellettäneen siis kaiketi kokonaan.

Nuuskan tuonnille kaavaillaan täyttä kieltoa ja pakko on myöntää, että se harmittaa suurimmaksi osaksi sen vuoksi, että olen siihenkin aineeseen mieltynyt. Terveyshaittoja ajatellen tupakointi on tämänhetkisten tutkimusten valossa melko reilusti nuuskaamista haitallisempaa, mutta koska "biitti" on julistettu jo aikoja sitten pannaan, näkevät tulevienkin sukupolvien päättäjät punaista siitä keskusteltaessa. Koska Suomessa ei ole nuuskan suhteen läheskään Ruotsin veroisia kulttuurillisia perinteitä, on itsestäänselvää, ettei se tule koskaan saamaan ainakaan myönnytyksiä tuonnin suhteen. Tämä on sääli muun muassa siksi, ettei aihepiiriä olla edelleenkään tutkittu kyllin objektiivisesti. Valtaväestön hyväksynnän saamiseksi on helppoa todeta, kuinka kaikki tupakkatuotteet on saatanasta, aiheuttavat suunnattomia kansanterveydellisiä haittoja joka ikinen vuosi ja niiden saantia tulisi näin ollen hankaloittaa millä keinolla tahansa.

Ilotulitteet ovat aivan oma asiansa. On periaatteessa harvinaisen typerä konsepti, että yhtenä iltana vuodessa kansalaiset polttavat miljoonia euroja rahaa savuna ilmaan, mutta tälläkin on satoja vuosia vanhat perinteet. Nykyään olen hiljaa itsekseni sortunut siihen, josta olen muita ihmisiä kritisoinut ja alkaa vastustaa ilotulitteiden myyntiä yksityishenkilöille siksi, etten ole niitä itse ostanut vuosikausiin. Aiemminhan olen hurjistunut alkoholiveron korottamisesta käydyn keskustelun yhteydessä erityisesti niistä ihmisistä, jotka mainitsevat olevansa absolutisteja ja sen vuoksi alkoholiveroa saisi korottaa heidän puolestaan vaikka 400 %. Helppoahan siis on vastustaa asioita, joihin ei ole sidoksissa edes yhtenä päivänä vuodessa ja ajaa niille vaikka kuinka suunnattomia veronkorotuksia tai rajoituksia.

En muista ulkoa, että kuinka monta hoitoa vaatinutta silmä- tai muuta vammaa ilotulitteet viime Uutena vuotena vaativat, mutta useimmiten määrä on ollut jokseenkin marginaalinen. Siltikin jokainen vamma on aivan turha ja saisi jäädä tapahtumatta. Turvavarusteiden saatavuus on ollut jatkuvasti paranemaan päin, joten kaipa kansalaiset ovat yhä huolimattomampia, sillä niin sanottu järeä kalusto, eli tykinkuulat, isot kiinalaiset ja muut räjähtävät tulitteet kiellettiin jo vuosikausia sitten.

Vammoja on tapahtunut joka Uusi vuosi, mutta useimmat niitä saaneet saavat syyttää itseään, koska ovat pelleilleet tulitteiden kanssa humalassa tai laiminlyöneet pakkauksiin selvällä suomen kielellä painettuja turvallisuusmääräyksiä. Siltikin karsastan jyrkästi yhteiskuntaa, jossa kansalaisilta kielletään kaikki, jonka suhteen he ovat päättäjien tulkinnan mukaan liian tyhmiä tai kauniimmin sanottuna huolimattomia. Tietenkin on ikävää, kuinka niin sanotut kunnon veronmaksajat kustantavat huolimattomampien yksilöiden itselleen hankkimat vammat, maksavat ilotulitteistaan arvonlisäveron, käyttävät niitä viisaasti ja joutuvat kärsimään, kun mielituotteiden myynti saatetaan kieltää tykkänään.

Täytyy kuitenkin muistaa, että osa vammojakin saavista ihmisistä on veronmaksajia. Tämä mielenkiintoinen aspekti tunnutaan sivuutettavan melko usein, kun on puhe itseaiheutetuista vammoista. Erityisesti tämä käy ilmi tupakka- ja alkoholikeskustelussa. Suomen alkoholiverotus on tunnetusti EU:n kärkipäätä, joten kukaan ei voine väittää, etteivätkö viinan käyttäjät maksaisi synnistään myös verojen muodossa.

Osittain saivarrellen näistä keskusteluista voi vetää toinen toistaan mielenkiintoisempia dilemmoja, kuten sen, kuinka terveydenhuoltokäytäntöä tulisi muuttaa selkeästi elintapojen tai oman toiminnan vuoksi aiheutuneiden vammojen tai sairauksien hoidossa. Syy tällaiseen muutokseen on luonnollisesti se, kuinka ensiluokkaisen hyveellistä elämää viettäviä ihmisiä risoo se, että heidän verorahoistaan kustannetaan tupakoitsijoiden, eli yhteiskuntamme pohjasakan, saamia terveysongelmia.

Pitäisikö potilaiden terveyden kustannuksella käyttää entuudestaankin rajallisia resursseja siihen, että tutkitaan, onko heidän keuhkosyöpänsä varmasti aiheutunut tupakoinnista, sepelvaltimotauti epäterveellisestä ruokavaliosta, liikunta- ja tukielinsairaudet liikunnan puutteesta tai sisäelinongelmat alkoholista?

Entäs liikenneonnettomuudet sitten? Kukaan ei voi kiistää, etteikö liikenne olisi vaaroja täynnä ja siellä liikkuminen edes jossain määrin vapaaehtoista. Pitäisikö tutkimusten perusteella oman huolimattomuutensa vuoksi kolarin ajanut ja vakavia vammoja saanut potilas pudottaa typeryytensä vuoksi potilasjonossa 25 % alemmaksi? Entäpä jos hän on ajanut hirvikolarin, mutta ei ole käynyt näöntarkastuksessa silmälasiensa vahvuuksien korjaamiseksi? Tällöin syy voidaan vierittää hänen omalle kontolleen, koska ei havainnut kyllin hyvin tielle nelistänyttä metsien kuningasta ja ihmisarvoa supistetaan 30 %. Jos henkilö on tupakoinut autoillessaan, putoaa sija hoitojonossa välittömästi ainakin 75 %.

Henkilö kävelee talvella ravintolasta kotiinsa, kaatuu ja menettää tajuntansa. Pitäisi tutkia, onko hänet lyöty tainnoksiin, onko mies sammunut, onko hän kompastunut avautuneeseen kengännauhaan vai onko syy liukkaudessa, joka johtuu pyörätien talvikunnossapidon laiminlyönnistä. Millaisella prosentilla hänen arvoaan hoitojonossa tarkistetaan, mikäli syyksi saadaan selvitettyä vaikkapa kahden edellä mainitun seikan yhteisvaikutus? Yksi mahdollinen ratkaisu olisi nauhallisten kenkien käytön kieltäminen anniskeluravintoloissa.

Tässäpä miettimistä itse kullekin, terveisin tupakoitsija. Asiasta en ole ylpeä mutta sen mainitsemisen voisin kuvitella olevan edes jossain määrin relevantti. Pitääkin mainita, että yleinen harhaluulo on, etteivät tupakoitsijat tietäisi mitään koko touhun haittavaikutuksista. Minä tiedän tupakoinnin vaaroista enemmän kuin moni savuton, mutta valintani on silti henkilökohtainen. Tämä voi luonnollisesti olla todella hankala asia käsitettäväksi, mutta silti totta. Onneksi nikotiinin pilaamat aivoni muistavat toistaiseksi mielimerkkini, jotta kykenen pyytämään kaupassa asioidessani haluamani askin tiskin alta piilosta. Poissa tietämättömien ihmispoloisten katseiden tieltä ja viekoittelemasta synnin teille.