Alaikäisten raiskaajille vihdoinkin rangaistuksia?

Voi sentään. Vihdoin viimein näyttäisikin siltä, että päätöstentekijät ovat saamaisillaan silmäluomiaan kohotettua jopa siinä määrin, että edes alaikäisten raiskaamisesta langetettavia tuomioita oltaisiin valmiita korottamaan. Sääliksi käy kiven sisään joutuvia ja omaa ihmisoikeuttaan toteuttavia ihmispoloisia.

Kuten joku harvalukuisesta lukijajoukostani onkin saattanut aiemmin huomata, olen kantanut huolta Suomen oikeusjärjestelmästä etenkin raiskaamisen, jonkun mielestä kai ainoastaan viattoman väkisinmakaamisen, osalta. Sanotaan, että seksuaalisen hyväksikäytön tai haureuden, ei nyt sentään vallan raiskauksen. Lakiin kehitellään uudistuksia jopa termistöön. Raiskaus on sen niminen hirveys, eikä se miksikään muutu, vaikka kuinka väännetään.

Ruohonjuuritason kansalaisaktivismillakin saattaa toden totta olla vaikutusta, koska voimakas internetkeskustelu sekä barometrit ovat lehtitietojen mukaan jouduttaneet tuoretta esitystä. On siis aika laittaa kahta kauheammin puita uuniin, jotta tuomiot saadaan sille oikealle tasolle. Suunta on oikea, mutta vieläkään ei olla riittävissä tuomioissa. Ei sinne päinkään. Ilmapiiri asenteiden puolesta ei ole tosiasiassa muuttunut miksikään. Ihmiset ovat keksineet avata suunsa tai nykyajan hengessä virittää sormensa esittääkseen mielipiteitänsä.

Vaikka suunta siis on oikea, on silti aiheellista esittää muutamia kysymyksiä.

Millaisessa yhteiskunnassa me elämme, mikäli eduskunta joutuu erikseen pohtimaan, että millaista alaikäisen (0-16-vuotiaat kansalaisemme) kanssa suoritettua pakotettua seksuaalista kanssakäymistä ollaan valmiita pitämään törkeänä? Mikä on törkeämpi kuin vähemmän törkeä? Kuinka paljon aivonystyröiden annetaan sauhuta ennen kuin moinen itsestäänselvyys saadaan oksennettua ulos?

Seksuaalisen teon määritelmästä poistettaisiin rangaistavuuden edellytys, jonka mukaan tekijän on tavoiteltava seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä.

Jos sairas paskiainen levittää oma-aloitteisesti alastonkuvia lapsista, onko silloin arvioitava perusteellisesti se, onko hän hakenut teollaan rahallista hyötyä vai seksuaalista mielihyvää? Kuinka puntaroidaan se vaihtoehto, jos paskiainen on hakenut teollaan molempia? Kuinka määritetään rangaistusperusteet? Millä määritetään se, kiihoittuuko sairas paskiainen materiaalin hallussapidosta vai sen edelleen levittämisestä? Entä jos molemmista? Tehdäänkö tämä testi empiirisillä kokeilla, valvotuissa olosuhteissa? Mistä saadaan koekaniinit?

Lopuksi minulla on heittää vielä tällaista:

Yksi uudistus olisi, että sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan kanssa katsottaisiin lähtökohtaisesti törkeäksi lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Tekoa voitaisiin pitää törkeänä myös sillä perusteella, että sama lapsi on ollut hyväksikäytön uhrina toistuvasti tai uhreja on useampia. Törkeästä hyväksikäytöstä voi nykylain mukaan saada jopa kymmenen vuotta vankeutta.

Poimin lyhykäisesti ydinkohdan eli toisen virkkeen.

Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä voitaisiin siis pitää jatkossa törkeänä tekona jopa peräti sellaisessa tapauksessa, että teko on toistunut useita kertoja tai että kyseisen tekijän kohteita on ollut useampi? Yhdellä alaikäisen, sanotaan vaikka 10-vuotiaan lapsen raiskaamisella ei vielä päästä törkeän raiskauksen asteelle, joten ihmisen elämän pilaamisesta selviää ehdollisella sekä nimellisellä sakkorangaistuksella.

Kymmenen vuotta, joka toteutuu ani harvoin, on lyhyt aika verrattuna elinikään. Raiskauksen uhrin koko elinikä sen sijaan on pilalla lopullisesti ja peruuttamattomasti. Millainen rangaistus tällaisesta hirmuteosta muka on ehdollinen tuomio ja mitätön summa rahaa? Toisen ihmisen elämän pilaamisesta. Ei perkeleen perkele. Raiskaajalla ei ole ihmisarvoa, eikä varsinkaan silloin kun tämä kohdistaa sadistisuutensa alaikäiseen ja puolustuskyvyttömään ihmiseen.

Missä perseessä me oikein elämme?

Sitkeistä yrityksistä huolimatta en onnistu keksimään aiempaa kummempia synonyymejä päätöksentekijöille, eli tuolle ruohonjuuritasoon katsottuna sangen näkymättömälle joukolle ihmisiä, joiden toimesta nykyinen oikeuslainsäädäntö määräytyy tai on aikanaan määräytynyt. Sen muuttaminen nykyistä vastaavaksi sen sijaan tuntuu ottavan koville.

Ennemmin pohditaan esimerkiksi tupakoinnin kieltämistä autoillessa, jos kyydissä on alle 18-vuotias. Entäs jos somalialaisen tupakoijan kyydissä on nuoren näköinen ihminen, jonka henkilöllisyys pitäisi tunnistaa hampaista, kuten turvapaikkakysymyksissä?

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mielestä kiellolla puututtaisiin liiaksi henkilökohtaiseen vapauteen ja kotirauhaan. Lisäksi kieltoa olisi vaikea valvoa, ja laki jäisi tältä osin helposti vain symboliseksi.

Kerrankin viisaita sanoja. Symbolinen kielto, jonka valvonta tuottaisi vain uusia ongelmia. Asennekasvatuksesta kaikki lähtee liikkeelle. Minä olisin tosin ennemmin täyskiellon puolella, koska autossa tupakointi on valovuoden vaarallisempaa liikenteelle mitä nykyään rangaistava matkapuhelimeen puhuminen. Helvetin syövereiden lailla hyppysissä roihuava ja ympärilleen välitöntä kuolemaa kylvävä punahehkuinen savuke on paljon todennäköisempi keskittymisen häiritsijä kuin matkapuhelin. Matkapuhelimesta ei ainakaan tipu tuhkaa syliin, eikä siitä muutenkaan voi syntyä tulipaloa - teknisen vian mahdollisuus pois suljettuna.