Keskisuomalaisen numero sunnuntaina 18.4.2010 sisälsi jatkuvana virtana kritiikitöntä monikulturismin ilosanomaa, pitäen sisällään monta onnellista tarinaa onnistuneesti suomalaiseen yhteiskuntaan integroituneista maahanmuuttajista. Nämä kaikki ovat mieluisia ja - kuten sanoin - onnellisia tarinoita.
Sunnuntai 18.4. oli kuin sattumalta Keski-Suomen päivä. Maakunnallisen juhlapäivämme teema oli paikallislehdessämme Keski-Suomen monikulttuuristuminen, jota julistettiin kannesta kanteen. Teemanumeron sisältö oli hyvin pitkälti ensimmäisellä virallisella sivulla (sivu numero 3) julistettu lista teesejä:
Keski-Suomi kansainvälistyi vauhdilla
- Maakunnassa asuvien ulkomaalaisten määrä on parissakymmenessä vuodessa yli viisinkertaistunut. Viime vuoden lopussa Keski-Suomessa asui 4202 ulkomaiden kansalaista.
- Eniten on kasvanut aasialaisten määrä. Trendi on sama koko Suomessa. Kiinasta ja Intiasta muutetaan Pohjolaan töihin, Thaimaasta taas saapuu puolisoita. Suurin ulkomaalaisten ryhmä on kuitenkin Keski-Suomessakin venäläiset. Heitä on lähes tuhat.
- Tulevaisuudessa Keski-Suomessa asuu yhä enemmän muualta muuttaneita. Haaste on, miten maakunta kykenee hyödyntämään maahanmuuttajiensa osaamisen, muuttivat he tänne mistä syystä tahansa.
- EU-maiden turvapaikkapolitiikassa on valtavia eroja. Suomi kuuluu tällä hetkellä EU:n vastaanottavaisimpaan siipeen. Siinä missä Hollanti antaa oleskeluluvan valtaosalle hakijoista, Kreikassa taas tulee kielteinen päätös lähes 99 prosentille.
Poliittisesti sitoutumattomaksi julistautuneen ja Suomen vanhimman yhä ilmestyvän suomenkielisen sanomalehden, Keskisuomalaisen, valjastaminen julistamiseen on mitä mainioin keino. Nämä tienoot ovat harvaan asuttuja ja melkolailla sellaisia, joissa nojataan hyvin pitkälti vanhoihin, tuttuihin ja turvallisiin käsityksiin. Vanha tuttu sanomalehti onkin se, mihin sopii luottaa.
Kohdassa yksi ilmoitetaan nopeasti tilastoa siitä, kuinka maahanmuuttajien määrä on maakunnassamme muuttunut. Viisinkertaistunut, se kuulostaa melkoisen suurelta, mutta tietenkin tässä kohden on muistettava se, että vertailukohta, eli kahdenkymmenen vuoden takainen määrä, ei ole ollut suuri. Näillä seuduilla ei olla mahdottoman valveutuneita maahanmuutosta sen ollessa toistaiseksi melko etäinen etenkin harvaan asutuilla pienillä paikkakunnilla. Vanha tuttu sanomalehti on kuitenkin se, mitä on uskominen.
Sen sivuilla julistetaan maahanmuuttajien olevan rikkaus nimenomaan siksi, että on haastavaa hyödyntää jokaisen osaaminen ja kyvyt huolimatta siitä, mistä hän on kotoisin ja mistä syystä hän on Suomeen tullut. Nämä korreloituvat sosiaaliekonomiseen statukseen. Painetussa tekstissä sanotaan, että tulevaisuudessa Keski-Suomessa tulee asumaan yhä enemmän maahanmuuttajia ja juuri tämä asettaa edellämainitun haasteen.
Luonnollisesti joka paikassa tulee asumaan vaikkapa viiden vuoden kuluttua enemmän ulkomaalaistaustaisia kuin nykyisin. Kun asia ilmoitetaan noin, saattaa moni unohtaa, että määrää voitaisiin kontrolloida haasteen helpottamiseksi. Pallo heitetään ikään kuin lukevalle kansalaiselle: Määrä tulee lisääntymään, etkä sinä voi sille mitään. Mitä sinä sen sijaan aiot tehdä asian hyväksi?
Keski-Suomen päivän, suhteellisen merkityksettömän merkkipäivän, siivellä julkaistun teemanumeron avulla kansalaisille osoitetaan selvät linjat siitä, millainen tulevaisuus maakunnan maahanmuuttotilanteella on. Yhtäällä onnellisten tarinoiden ja toisaalla lähtömaiden surkeiden olojen avulla monikulttuurisuuden hegemonia-asema käy varsin hyvin ilmi. Lisäksi tikkukaramellia imeskelevä suloinen romanityttö on omiaan antamaan humanitaariselle maahanmuutolle juuri sellaiset kasvot, joiden avulla empaattiset suomalaiset ovat ilmiölle niinkin suopeita mitä ovat.
Alkupuolen artikkelit ovat edes jotakuinkin neutraaleita kertomuksia merkillisen tarkoin valituista ja reippaista ihmisistä. Kuten harkitussa propagandateoksessa kuuluukin, lyödään puolen välin tienoilla lukijaa märällä rätillä kasvoihin kaiken tämän positiivisen esimausteen jälkeen. Harvoin saa lukea näin läpinäkyvää ja epäasiantuntevaa julistamista.
Tämä Paula Sallisen kirjoittama ja sivulta 23 löytyvä artikkeli on jokaiselta sanamuodoltaan joukkosuggestio, ainakin sen yritys. Esimerkiksi siinä kerrotaan, kuinka suomalaisten asenteet ovat jyrkentyneet maahanmuuton lisäämistä kohtaan vuodesta 2007. Tosiasiassa suomalaisten asenteet eivät ole jyrkentyneet. Ne ovat realisoituneet vastaamaan todellisuutta. Näinhän asiaa ei tietenkään voinut sanoa, jotta syntyvä mielikuva on halutun kaltainen. Me olemme entistäkin jyrkempiä ja jäykkäniskaisempia. Hyi meitä rasisteja.
Huhtikuun alussa Helsingin Sanomat uutisoi maahanmuuttajien asumisoloista ja Keskisuomalaisenkin artikkeliin on lainattu muutama poiminta hesarin nettisivujen keskustelusta. Yksi valittelee sitä, kuinka 36 % somalialaisista on mahdollista hankkia asuntolainalleen takaus, koska se ei onnistu järin helposti monelta syntyperäiseltäkään luottokelpoiselta suomalaiselta.
"Miten joku voi hermostua näin paljon toisten omistusasumisesta?" vastaa Paula Sallinen. Rehellinen ja kovasti työtä tekevä suomalainen hermostuu moisista uutisista, koska hänellä itsellään on perhe elätettävänään ja koti velvollisuuksineen ylläpidettävänään. Lisäksi eläkeiänkin pidentämistä kaavaillaan, jotta hänestä saataisiin imettyä viimeisetkin mehut yhteiskunnan pyörittämiseen.
Suomen kansalainen ei hermostu siksi, että somalialainen asuu omistusasunnossa. Se hermostuu siitä, että valtio ihan oikeasti, Paula Sallinen, ihan oikeasti syytää rahaa turvapaikanhakijoille täysin epäoikeudenmukaisesti erityisesti opiskelijoihin nähden.
Rehellinen ja auktoriteetteja ikänsä kunnioittanut suomalainen hermostuu, ja saanen, Paula Sallinen, sanoa, että täysin oikeutetusti, kun valtio edustajineen kaavailee systemaattisesti positiivista erityiskohtelua. Ihmisillä on tapana hermostua siitä, että heitä potkitaan päähän, vaikka he ovat tehneet koko ikänsä kuten käsketään. Jos ei Paula Sallinen hermostu sellaisesta niin asialle ei voi mitään.
Kyse ei missään nimessä ole kateudesta. Kyse on oikeudenmukaisuudesta. Kyse on rehellisten suomalaisten oikeustajusta ja reilusta pelistä.
Itse artikkeli on otsikoitu "NE VIEVÄT MEILTÄ KAIKEN!" Lisäykseksi on poimittu pätkä: "Osa suomalaisista pelkää, että ulkomaalaiset vievät naiset, työt ja rahat. Mikä heitä oikein vaivaa?" Propagandan takaa suomennettuna: Tässä on lehden alkupuolen kertomuksissa vihiä siitä, kuinka ensiluokkaista työvoimaa ja energiaa maahanmuutolla voitaisiin saavuttaa, mutta on teidän, rasistien, vika, ettei tätä voimavaraa käytetä hyväksi. Se on teidän vika, koska olette niin suvaitsemattomia ja pelkäätte tyhmyyksissänne turhia. Myös kaikki 269 500 työtöntä ovat väärässä.
"Maahanmuuttajat vievät meiltä työt, naiset ja rahat!" on argumenttina varovaisesti arvioituna 20-30 vuotta vanha ja huonoin mahdollinen, joka monikulttuurisuusideologian ajamiseksi voidaan suinkin keksiä. Se alkaa tosin validoitua uudestaan, mikäli haaveet positiivisesta erityiskohtelusta toteutuvat. Sekin olisi tosin suomalaiselle kantaväestölle ihan oikein, mikäli monikulttuurisen agendan puolustajilta kysytään. Olemmehan niin suvaitsemattomia.
Haastatteluun mittatilauksena järjestetty sosiaalipsykologian professori Karmela Liebkind Helsingin yliopistosta heittää lisää vettä myllyyn shokeeraavan reaktion täydentämiseksi.
Asenne on tiukassa
Suvaitsevaisuudesta on tullut poliittisesti korrektia, ainoa oikea tapa olla. Koska useimmilla on kuitenkin opittuja ennakkoluuloja, on rasismi verhoiltua.
- Jos suoraan ei voi sanoa, rasismi ilmaistaan epäsuorasti.
Toivottavasti jokainen kansalainen osaa lukea sen, että suvaitsevaisuus on ainoa oikea tapa olla ja millainen tahansa negatiivinen ennakkoasenne on piiloon verhoiltua rasismia.
Tämä on itse artikkelin kannalta erikoista, koska aiemmin sanotaan seuraavaa.
- Pitäisi erottaa puhe maahanmuuttopolitiikasta ja maahanmuuttajista ja keskustella siitä, keitä Suomeen halutaan. Väki Suomessa ei riitä, ja se vaatii normaalin poliittisen keskustelun - ei tietämätöntä riuhtomista eikä varsinkaan murhauhkauksia, Liebkind viittaa maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin saamiin tappouhkauksiin.
[...]
- Näyttää siltä, etteivät suomalaiset kokisi maahanmuuttajia uhkana omalle hyvinvoinnilleen. Ervastin (sosiaalipolitiikan professori Heikki Ervasti Turun yliopistosta) mukaan etnisiä uhkakuvia ei juuri väläytellä.
[...]
Maahanmuuttokriitikkojen Hommafoorumilla uhkakuvia väläytellään.
Mikäli Karmela Liebkind, Heikki Ervasti ja erityisesti Paula Sallinen olisivat tutustuneet yhtään ääri-ilmiöitä, kuten murhauhkauksia esittäviä yksittäistapauksia tarkemmin tämän hetken maahanmuuttokriittiseen keskusteluun, he huomaisivat pääpainon olevan nimenomaan maahanmuuttopolitiikan kritisoimisessa. Voin hyvällä omatunnolla sanoa, että minulla on sormi alati keskustelun pulssilla, ja on äärimmäisen harvinaista, että kukaan kohdistaisi kritiikkiä etnisiin ryhmiin. Näin asia on erityisesti Hommaforumilla.
Jos näin tehdäänkin, kohdistuvat lehdessäkin mainitut (eräältä hommalaiselta lainattu kommentti) uhkakuvat mellakoinnista täysin perustellusti islamistisiin ääriaineksiin, joista myös suomalaiset sunnamuslimit ovat ilmaisseet huolensa. Se, että keskustelu pidetään kumpaankin suuntaan asiallisena sekä avoimena olisi vaatinut Keskisuomalaisen toimitukselta tuokion jos toisenkin itsetutkiskelua.
Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei esimerkiksi maahanmuuttokriitikoista oteta likimain ainoaksi esimerkkitapaukseksi murhauhkauksia esittävää yksittäistapausta, joka on ilman muuta alle kaiken arvostelun. Hommaforumin jäsenet, kuten minä, edustavat kritiikkeineen sitä "toista laitaa," mutta keskustelupalstalla ja ihmisten omissa blogeissa pyritään ennen kaikkea objektiivisuuteen sekä rationaalisuuteen.
Bloggaajien keskuudessa on lisäksi uskottavuuden kannalta ehdoton standardi, että väittämien tueksi on lähteitä sekä tilastoja, joiden pohjalta itse johtopäätökset laaditaan. Kritiikkiä kohdistetaan usein myös "omiin" ja perusteeton meuhkaaminen jätetään omaan arvoonsa. Puhun etupäässä omasta puolestani, enkä ole ollut Hommaforumin jäsen vielä kovinkaan pitkään, mutta esimerkiksi Pekka Siitoin ei ole kriitikkojen parissa suosiossa - toisin kuin joku propaganda-annoksensa nauttinut saattaisi kuvitella. Jo ensimmäinenkin etnisestä vähemmistöstä käytettävä halventava lempinimi laskee silmissäni itse kirjoituksen uskottavuutta, vaikka se olisikin muutoin asiapitoinen.
Keskisuomalaisen artikkeliin palatakseni Karmela Liebkindin osuus huipentuu vielä sen viimeisessä osuudessa. Viimeistään tässä vaiheessa tyhmempikin huomaa, kuinka artikkelissa annetaan tarkoitushakuisesti ja totuudenvastaisesti ymmärtää, että lähes kaikki suomalaiset perustavat maahanmuuttokritiikkinsä tai -vastaisuutensa etnisiä vähemmistöjä koskeviin ennakkoluuloihin.
- Ne vievät meidän naisemme, juovat meidän viinamme ja ajavat meidän autoillamme, Ervasti siteeraa valitusvirttä (joka mainitaan aiemmin olevan 1990-luvulta, toim. huom.).
Liebkind sanoo, että perustelut ovat vaihdelleet, mutta ne ovatkin vain pintaa.
- On sanottu, että älyllisesti lyöty ennakkoluulo säilyy tunnetasolla. Kuhunkin tilanteeseen etsitään sopiva argumentti, koska ajattelua on tunnetasolla vaikea muuttaa.
Propagandan takaa suomennettuna Liebkind muistuttaa, että mikäli äärisuvaitsevaiset lyövät sinut älyllisesti kertomalla siitä, kuinka monikulttuurisuus on poikkeuksetta rikkaus, on kaikki, mitä sinä sen jälkeen sanot vain tunnetasoista ennakkoluuloilua ja verhoiltua rasismia. Niin tai näin, tuo poissulkee sen mahdollisuuden, että maahanmuuttoon kohdistetussa kritiikissä olisi totuuden hiventä joukossa. Ei, se on tunnetasolta kumpuava asenne, muinaisjäänne, jota on vaikea muuttaa.
Populistiset maahanmuuton vastustajat ajattelevat, että he ovat rohkeita, kun uskaltavat sanoa.
Tämä osuus on eroteltu irralleen itse tekstistä ja asetettu varmasti näkyvälle paikalle. Propagandan takaa suomennettuna tällä tarkoitetaan sitä, että jokainen maahanmuuttoa kritisoiva kuvittelee vain olevansa rohkea, mutta ei ole oikeasti mitään. Ovat niin olevinaan, kun uskaltavat uhmata valtaapitävien tahtoa, mutta ovat vain vastarannan kiiskiä, jotka janoavat huomiota kuin pikkulapset. Harkittua psykologista propagandaa. Itse tekstissä juttu jatkuu näin:
On vaarallista, jos keskustelua yritetään tukahduttaa. Ei sitä ole yritettykään tukahduttaa vaan saada asialliseksi.
Keskustelu on asiallista vasta sitten, kun kukaan ei sano julkisesti vastaan. Tähän päästään enemmän tai vähemmän totalitaarisin keinoin, koska uusia keinoja esimerkiksi juuri internetsensuuriin pohditaan jatkuvasti. Syyte kiihotuksesta kansanryhmää kohtaan tai kunnianloukkauksesta ovat tällä hetkellä kaikessa tulkinnanvaraisuudessaan aseita, jotka ovat helposti valjastettavissa monikulttuuri-ideologiaa läpi runnovan ja syntyperäisiä suomalaisia tieltään raivaavan hallituksen käyttöön.
Monikulttuurisen yhteiskunnan tavoittelu pakottamalla paikallinen väestö hyväksymään asetettu päämäärä, johtaa väistämättä diktatoriseen vallankäyttöön. Ongelmien kasvaessa lakeja tiukennetaan ja kansalaisille asetetaan yhä uusia rajoituksia. Kaikki tämä on jo alkanut!
Tämä on erään hommaforumilaisen kirjoittama. En edelleenkään sano, että maahanmuutto yhtenä kokonaisuutena ja kaikissa sen muodoissa olisi ongelma, mutta jokainen saa miettiä, kuinka paljon syytteitä kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan jaettiin 40 vuotta sitten verrattuna nykyiseen ja suhteutettuna väestöön. Tiedän, vastaus on se, että väestö oli silloin huomattavasti nykyistä homogeenisempää. Kumpi on siis valtiolle hyödyllisempää ja muutenkin mielekkäämpää: Tiukentaa lakeja vai rajoittaa syitä, jotka johtavat lakien tiukentamiseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tähän palautetta, joka voi olla aivan mitä vain mielessäsi liikkuu. Kaikki luetaan ja noteerataan - niin ruusut kuin risutkin.