Uhkailun kaksoisstandardi

Seuraa lainaus Helsingin Sanomista:

Tulee mieleen, ymmärtääkö nuori Abdillahi itsekään, mitä hän sanoo, kun hän silmää räpäyttämättä toteaa: profeetta Muhammedista pilapiirroksia tehneiden kuuluu kuolla. "Se on meidän pyhässä kirjassa. En voi tulla siinä vastaan. Jokainen meistä on teoistaan vastuussa."

Tällaista kaivataan rutkasti enemmän, vaikka osa porukasta onkin sitä mieltä, että on harmi, kun islamistit saavat enemmän ja enemmän näkyvyyttä sekä kuuluvuutta. On kuitenkin hyvä, että islamistit itse kertoilevat siitä, mitä kaikkea hullua he ihan oikeasti kannattavat ja ajavat. Tuollaisia ei voi kukaan monikulttuurisuusfani alkaa selittelemään miksikään populistiseksi valheeksi, jonka turvin muslimeita muka mustamaalataan. Vanha virsi on sekin, että tuo on vain yhden muslimin mielipide, eikä sitä pidä ottaa vakavasti. Valitettavasti tämä virsi on täyttä paskaa ja sen tietää pässikin.

Joka tapauksessa on luvallista todeta julkisessa mediassa, että joidenkin ihmisten tulee kuolla ammoisen satukirjan sisällön loukkaamisen vuoksi. Sen sijaan ei ole sallittua ilmoittaa, että on valmis turvautumaan väkivaltaan raiskaavan ihmisen taltuttamiseksi, mikäli erehtyy kuvaamaan raiskaajia nimellä roskajoukko. No, tuomio tuli kaiketi etupäässä siitä, että O. Mäenpää nimesi etnisiä ryhmiä, joita nimitteli, mutta koska "roskajoukko" nostettiin erikseen esille, on silläkin täytynyt olla osuutta tuomiossa.

Nuoria muslimeita käsitellyttä artikkelia lueskellessani minua alkoi kiinnostaa entistä enemmän se, millaisia ihmisiä Helsingin Sanomissa työskentelee. Valtaosa toimittajista lienee toden totta aivan äärimmäisen haltioissaan erilaisista kulttuureista. Niiden lysteihin erikoispiirteisiin, kuten poliittista kuolemaa janoaviin lastentarhaopettajiin, suhtaudutaan ymmärtäväisesti, suvaitsevaisesti ja arvostaen tällaisia kiehtovia nyansseja kaikessa eksoottisuudessaan. Jengi mekastaa päitä pölkylle janoavat plakaatit kourissaan ja Hesarin toimittajan syke nousee silkasta riemusta. Kuinka kiehtovaa ja ihanaa!

Asiasta on hieman keskustelua esimerkiksi täällä ja ei voi muuta sanoa kuin että kyllä suomalaiset osaavat olla tyhmiä. Ei haittaa, että päiväkodissa on töissä kelpo kuoma, jonka puolesta vekarat joutavat nahkurin orsille, mikäli piirtävät Mohammedin kuvan. "Se oli vain typerä heitto, olettekos itse täydellisiä?" kiteyttää eräs keskustelija. Pallo heitetään suvaitsemattomille suomalaisille, joista eräs suoritti huonon keskustelunavauksen. Lisäksi Abdillahi vakuutti epäuskoiselle toimittajalle olevansa tosissaan. Tässä oppimateriaalia jostain pääkaupunkiseutulaisesta päiväkodista.

Tekisi mieli sanoa, että mitä ne tulee meidän maihin jakamaan tuomioitaan, mutta kas, mekin taidettiin käydä siellä vähän Bagdadia pommittamassa.

Entäs tällainen potaska sitten? Yksikään Suomen hävittäjä tai sota-alus ei ole laukaissut ensimmäistäkään pommia kohti Bagdadia. Entä ketkä helvetin me olemme muka tehneet näin? Tämä tästä yhdentyvästä multikulti-Euroopasta sitten seuraa. Suomenkin pitää kärsiä siksi, että eurooppalaiset NATO-maat osallistuivat Yhdysvaltojen johdolla Irakin sotaan. Aiemmassa tekstissä kirjoitinkin siitä, että suomalaisten velvollisuus on olla jatkuvasti jostain asiasta syyllisyydentuntoinen ja nöyrä kaikelle, mitä niskaamme vain keksitään kaataa.

Sitä paitsi edellinen usan pressa, jota koko kristitty maailma (käytännössä) tuki, oli sitä mieltä, että Saddam pitää tappaa. Ja sitä yhtä kaveria jahtaa Obamakin yhä. Että ilmeisesti meidänkin mielestä joku voidaan tappaa?

Ketkä v*tun me? Me ei olla Yhdysvallat. Yhdysvallat sijaita tuolla valtameren takana.

Rasismi on pahasta, tappo- tai pahoinpitelyuhkaukset ministereitä kohtaan ovat lapsellisia sekä mauttomia, mutta liiasta hössöttämisestä saattaa seurata tällaistakin pahaa:

Jokunen vuosi sitten eräiden lääkäreiden rasistiksi leimautumisen pelko esti heitä kertomasta ulkomaalaisen kollegansa tekemistä virheistä.

Ketään ei haittaisi pätkän vertaa, jos raumalaisia nimitettäisiin roskasakiksi. Kunnianloukkaus- tai kansanryhmäkiihoitussyytteen nostaja naurettaisiin ulos käräjätalolta. Auta armias, jos noin erehdyt sanomaan raiskaavista maahanmuuttajista. Minä haluan asiat selväksi ja Suomen lakiin selvän listan kansanryhmistä, joita on vastaan on mahdollista kiihoittaa.

Suomalaiset ja tuskin ruotsalaisetkaan ovat sellainen. Asiaahan voisi kokeilla kohtapuolin alkavien jääkiekon MM-kilpailuiden aikaan, mikäli joku valopää pilkkaa perinteen mukaisesti ruotsalaisia. Jos saan asiasta todisteet kasaan niin käyn raastuvassa pyörähtämässä ja vaadin tutkintapyyntöä siitä, loukattiinko julkilausumassa ruotsalaisia, joita vastaan minulla itselläni ei ole mitään.

Monikulturistit ovat ladanneet aseensa

Uusin jo muoti-ilmiön asteelle noussut sanontatapa on vetää kylmän viileästi yhtäläisyysmerkit asiallisesti maahanmuuttokriittisten ihmisten ja ksenofobisten rasistien välille. Siinä missä alati kasvava osa väestöstä alleviivaa suhtautuvansa kriittisesti harjoitettavaan maahanmuuttopolitiikkaan itse maahanmuuttajien sijaan, ilmoittavat toisen näkökannan edustajat vastustajiensa olevan rasisteja. Puhutaan myös "halla-aholaisista" nimenomaan halventavassa tai ainakin väheksyvässä mielessä. Psykologiset aseet ovat käytössä.

Kaikesta paistaa ilmi sisälukutaidon totaalinen puute ja tietoinen haluttomuus perehtyä asioihin. Edelleenkin äärimmäisen harvalla humanitaarisen maahanmuuton kannattajalla on kantansa tueksi yhtikäs mitään hyvyyttä ja jaloutta etevämpää perustelua. Toisten mielipiteisiin ei toden totta edes haluta perehtyä pätkän vertaa - sen kun vain haukutaan suvaitsemattomiksi ja perustetaan asenne tavan takaa suomalaisten perisyntiin, kaikkien kliseiden äitiin, eli pohjoisen kansan jurouteen sekä suvaitsemattomuuteen.

Suomalaisten tosiasiallinen perisynti on antautuminen itsesääliin. On monen muun asian ohella poliittisesti epäkorrektia vastustaa sitä ajatusta, että suomalaiset ovat yksiä jurmuttajia, jotka eivät halua olla kenenkään kanssa missään tekemisissä. Kaikki vika on tietenkin meissä. Hyi, hyi, suvaitsemattomat suomalaiset, nurkkaan häpeämään ja sassiin mokomaa ilkeyttämme. Tai, ehkä saamme synninpäästön ottamalla turvapaikanhakijoita yli kapasiteettimme.

Nämä ovat näitä itsesäälisiä päähänpinttymiä, jotka ovat kaukana totuudesta. Kansalaisemme antautuvat tähän ilman mitään vastarintaa. Ikään kuin näin sen kuuluisikin olla: Jokaisen suomalaisen velvollisuus on tuntea häpeää ja syyllisyyttä. Olipa syynä sitten Angolan sisällissota, Haitin maanjäristys, Afrikan AIDS-epidemia, Virginia Techin kouluammuskelu tai se jatkuvat perisynti, eli korkea alkoholinkulutus per capita. Jos ei ole ihmeempää syytä potea kollektiivista surua ja häpeää niin joku syy pitää keksiä vaikka tyhjästä.

Viimeisten kolmen-neljän vuoden aikana on kuitenkin tapahtunut aikaisempaan verrattuna niin dramaattinen notkahdus julkisessa maahanmuuttokeskustelussa, että sitkeästi monikulttuurisuusideologiaansa perusteitta kannattavat ovat varpaillaan. Siitä johtunee nämä uudet aseet kriitikkojen vaientamiseksi. Aiemmin, jokunen vuosi sitten, valittelin kirjoituksissanikin avoimen kriittisen keskustelun puutetta. Onneksi pato on sittemmin murtunut. Tuota pikaa "multikultit" joutuvat ehkä jopa perustelemaan kantansa.

Vielä useita vuosia sitten maahanmuuton mahdollisista ongelmista, hyödyistä, tulevaisuudesta ja linjauksista ei uutisoitu, eivätkä poliitikot ottaneet asioihin julkisesti kantaa. Melkeinpä ainoa kuva, joka rivikansalaisille välittyi lehtien avulla "maahanmuuttokriittisyydestä" 1990-luvun puolella, oli joensuulaiset tai itähelsinkiläiset skinheadit tekemässä pahuuksiaan. Silloin ei laadittu syväluotaavia tutkimuksia, tai kenties laadittiinkin, mutta niitä ei julkaistu säännöllisesti meidän luettavaksemme.

Kriittisen keskustelun totaalisen puuttumisen johdosta oli helppo tuudittautua niihin ensimmäisiin uutisointeihin ja mielikuviin, jotka olivat työvoimapulaan nojaten vain ja ainoastaan maahanmuuttomyönteisiä. Sokeaa luottamusta poliitikkoihin ja tutkijoihin vailla yhtä ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista, eli halua tutkia ja tietää. Kyseenalaistaa ja tehdä rationaalisia johtopäätöksiä. Alussa esittelemäni ja sinne tänne lannistustarkoituksessa viskellyt yhtäläisyysmerkit ovat toivoakseni viimeisiä aseita, joilla monikulttuurisuusihannoitsijat koettavat mustamaalata.

Onhan meillä Astrid Thorsin kera sitkeänä äänenkannattajana vanha tuttu Vanhas-Masa. Hänen sekä monen muunkin olisi syytä pohtia muutamaa kysymystä itsetutkiskelun merkeissä:

- Onko asia sitten todistettavasti niin, ettei kehitysapu ole edistänyt tai ylläpitänyt korruptiota?
- Onko Vanhasella tai jollain hänen kaiffarillaan näyttää todisteita siitä, ettei nykyisen kaltainen kehitysapu olisi kärjistänyt köyhyysongelmia?
- Onko järkiperäisesti todistettavissa, että tämänhetkinen turvapaikkaturismi on kaikille osapuolille kannattavaa ja pätevin vaihtoehto?

Ei Vanhasen tarvitse miettiä vastauksia tällaisiin kysymyksiin, perusteluista puhumattakaan. Hänen tarvitsee ainoastaan kaivaa hatustaan hieman diipadaapaa ja enemmistön tuki on hänen puolellaan viimeistään ryhmäkurin ansiosta.

Enkä pitänyt tavasta, jolla maahanmuuttoon liittyen viljellään käsitteitä ja jopa vääriä mielikuvia, joilla yllytetään ihmisiä ulkomaalaisvastaisuuteen, Vanhanen sanoi.

Mikä vähemmän kuvaava, mutta poliittisesti korrektimpi ilmaisu turvapaikkaturismille pitää keksiä ennen kuin asiasta päästään keskustelemaan oikeasti?

Perussuomalaisten kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lernerin, samoin kuin puolueen eduskuntaryhmän, tarkoituksena oli avata keskustelua siitä, että olisiko tämänhetkisen kehitysavun suhteen parantamisen varaa. Vanhanen sen sijaan näkee asian tahallisen lyhytnäköisesti siten, että kehitysapulinjausten uusinnassa tehdään suoralta kädeltä tuomittava perisynti ja yllytetään ihmisiä ulkomaalaisvastaisuuteen.

Tahallisella lyhytnäköisyydellä tarkoitan sitä, ettei tyhmempikään näe noilla asioilla mitään yhteyttä. Poliittisesta maahanmuuttokeskustelusta puuttuu huomattavasta kohennuksesta huolimatta se, että pääministerillä on yhä auki tuo ksenofobiatakaportti, jonka kautta keskustelusta voidaan paeta ympäripyöreällä kuittauksella. Asia jää eduskuntatalon ovien sisäpuolelle ja kansalaiset kuvittelevat perussuomalaisen kansanedustajan esittäneen jotain avoimen vihamielistä, jolla pyrittiin yllyttämään ihmisiä ulkomaalaisvastaisuuteen.

Loppuhuipennuksena haluan saattaa tietoonne jälkijunassa sen, että Kouvolassa oli viime vuoden elokuussa pahemman kerran piru merrassa. Verorahoista kustannettavaa asennekasvatusta mielipidevaikuttajille ja päättäjille, jottei ainakaan sieltä tule mitään estettä maahanmuutolle. Tässä on taas sellainen vääryys, että itku meinaa päästä.

Artikkelin kommenttiosioon tullutta palautetta mukaillen muistutan siitä, että päättäjät edustavat kuntalaisia ja heidän mielipiteitään. Tuollaisen Satu Kurrin pitää toteuttaa päätöksiä, eikä kaavailla keinoja päättäjien manipuloimiseksi. Josif Stalin, Kim Jong-Il ja Slobodan Milosevic toteuttivat kukin asennekasvatusta harmonisen ja oikean mielipideilmapiirin saavuttamiseksi. Ehkä heidän metodinsa olisivat maahanmuuttokoordinaattoreille oiva iskun paikka, mikäli vastaan sattuu oikein uppiniskaisia tapauksia? Pää pölkylle, mikäli erehtyy vastustamaan Kouvolan valtuustossa vastaanottokeskuksen perustamista samoihin tiloihin päiväkodin kanssa.

Mitä minä mainitsinkaan suomalaisesta mentaliteetista: Meidän asennettamme saa koulia sekä manipuloida mielin määrin, koska kaikki vika on meissä ja takapajuisuudessamme. Minkään muun väestöryhmän kasvattaminen ei tule kuuloonkaan. Ei tule kuulonkaan, että suomalaiset edustaisivat nykyisine mielipiteineen itseään ja yhdessä edustajineen (virkoihinsa äänestetyt päättäjät) koko kansaamme. Mielipiteet pitää ensin muokata oikeiksi. Eri mieltä olevat vaiennetaan vaikka pakolla.

Kiihoitus kansanryhmää kohtaan on myös jo osittain tätä päivää oleva muoti-ilmaisu, josta on saatu rangaistavan teon asemassa keino pelotella rationaalisia maahanmuuttokriitikoita takaisin koloihinsa. Me emme kuitenkaan vähällä luovuta. Terveen järjen ja Suomen kansan edun täytyy olla voittajakorokkeella.

Loppukevennyksenä vanhasta kunnon Lehdestä vitsintynkää, joka on kuitenkin valitettavan lähellä totuutta.

Kuka uskoo keskustapoliitikkoa?

Vanhas-Masan muisti palailee pätkittäin kuin Uuno Turhapurolla ikään, mutta sitä enemmän se tuntuu pätkivän entisestään aina silloin, kun kaivataan vastauksia. Asiaa auttaa kovasti se, että tutkivat journalistit saavat esiin tietoja, jotka osoittavat tapahtumien kulkua. Vanhasen ja kumppaneiden, varsinaisten mutrusuiden, kiertelyä ja kaartelua, sen paremmin kuin vaikenemista, ei näytetä saavan loppumaan mitenkään.



Tuo kuva kertoo melko hyvin asiasta. Vanhanen on kuin puulla päähän lyöty, kun tärkeään asiaan haluaa saada vastauksia ja selvyyttä. On vaikea uskoa, että hänen aiemmin mainitsemaansa "ensi käden tietoa" ei mieheltä löydy. Minulla on kuitenkin, ehkä sokea, epäilys siitä, että selvyyttä saisi niinkin yksinkertaisesti kuin suuta aukomalla. Sen sijaan keskusrikospoliisi tutkii asiaa tälläkin hetkellä. Ajan ja verorahojen haaskausta, mutta miksi? Suomen kansan valitsemien kansanedustajien toimien selvittämiseksi.

En ole tyhmä. Ministereillä ja rivikansanedustajillakin on niin monta miljoonaa asiaa käsiteltävänään, että olisi absurdia vaatia muistamaan kaikki yksityiskohdat. Nyt puhutaan kuitenkin minun mielestäni sellaisen suuruusluokan asiasta, että on perusteltua odottaa jotain olennaisia detaileja tarttuneen pääministerin takaraivoon. Jotain sieltä myös löytyykin. On hankala kuvitella, että taloudellista tukea ottaisi painamatta mieleen yhteistyökumppaneiden tietoja. En haluaisi vipata Vanhaselle kympin seteliä. Eihän hän enää tuokion kuluttua muistaisi minua - saati saisi hahmotettua kokonaiskuvaansa rahoitustilanteesta muistutettaessa.

Entä minkä tälle sitten mahtaa? Ei mitään. "En voi nyt hahmottaa tätä kokonaiskuvaa kyllin selvästi. Aiomme kutsua koolle valtuuskunnan pohtimaan asian käsittelyjärjestyksen pääpiirteiden ennakointia seuraavassa puoluekokouksessa ajankohtana x, kiitos, en kommentoi enempää," ja that's it. Ei Suomen kenties vaikutusvaltaisimmalta mieheltä saa vastausta hakkaamallakaan pihalle. Ei, en kannata väkivaltaa tässä tilanteessa. Jos toinen vaikenee, kiemurtelee tai pakenee niin minkäs sille mahtaa.

Kansa on alkanut vaatia yhä enenevissä määrin eduskunnan hajoittamista ja ennenaikaisia vaaleja. Se on kenties turhankin radikaali ratkaisu, mutta sitäkin useampi suomalainen on menettänyt luottamuksensa hallituksen toimintaan. Oppositiopuolueilla on toki oma lehmä ojassa istuvan hallituksen hiillostamisessa, koska omalle puolueelle saa kannatusta ainoastaan nakertamalla sitä vanhoilta valtapuolueilta.

Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö arvioi, että vaalirahajupakka on vaurioittanut vakavasti suomalaisten luottamusta politiikkaan.

Niinistön mielestä vanhoilla isoilla puolueilla on ollut vaikeuksia ymmärtää syntyneen kriisin syvyyttä.

- Ihmiset kokevat, että vaalirahakriisi vain jatkuu, eivätkä poliitikot tee mitään, Niinistö sanoi.

Enpä olisi voinut tuota juurikaan paremmin todeta. Jos tässä kuitenkin heittäytyisi tyhmäksi ja tekisi sen mukaisia olettamuksia niin voisi kuvitella, että on valtapoliitikoilta täysin järjestelmällistä toimia neljän vuoden mittainen kausi juuri siten kuin huvittaa välittämättä sen kummemmin siitä, mitä mieltä kansa tai oppositio ovat. En ole myöskään niin tyhmä, että kuvittelisin vaalirahoitukseen liittyvien seikkojen paljastamisen olevan helppoa vaikkapa Korhoselle tai Timo Kallille olettaen, että he toden totta tietävät asioiden laidan.

Sinnemäki, Niinistö (Ville), Soini, Arhinmäki ja muut ovat kuitenkin oikealla asialla. Lausunnot eivät ole mustamaalaamista vaan asiaankuuluvaa totuuden vaatimista. Asiat pöydälle ja suoraselkäisyyttä. Kansa arvostaa saappaat jalassa kaatuvaa poliitikkoa rutkasti enemmän kuin venkulaa, jonka touhut käyvät selville iltapäivälehtien sivuilta vasta silloin, kun perään on laitettu salapoliisit. Ero ei välttämättä ole iso, mutta selvä. Mitenkäs se vanha sanonta rehellisyydestä meneekään.

Kokonaisuus langettaa tietysti varjon järjestelmän uskottavuudelle. Siksi on tärkeää, että keskusratkaisuja tehtäessä pidetään erittäin tarkasti kiinni lakien säännöksistä.

- Asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok)

Onhan se haukikin kala ja vesi märkää. Kauas on pitkä matka ja lakeja olisi kiva noudattaa.

Lopuksi haluan sanoa, että Vanhanen on varmasti ihan viisas ja sympaattinen mies, mutta monen olennaisemman seikan vuoksi en pidä häntä pätevänä tehtäväänsä, jossa hän ei tulekaan toimimaan enää kauan. Säällinen muistikapasiteetti ja suoraselkäisyys uupuvat. Jännityksellä ja osittain myös kauhulla odottelenkin sitä, että kenelle keskustalaiselle pääministerin salkku seuraavaksi nakataan. Puoluehan kuitenkin on selvä. Asian voisi hoitaa samalla tavalla kuin sukkanauhan tai morsiuskimpun heiton häissä.

Jos salkun saa Lehtomäki, Väyrynen, Hyssälä (hui kauhistus!) tai vaikka Vehviläinen niin sitten pitää kierrättää heidän tämänhetkisiin tehtäviinsä joku muu keskustalainen. En tosin tiedä tai kykene hahmottamaan kokonaisuutta siitä (vanhasmaista), että ketkä "pääministerikilvassa" on tällä hetkellä Väyrysen lisäksi mukana. Mikäli katsotaan taistelua keskustan puheenjohtajuudesta niin on melko selvää, että samat nimet ovat automaattisesti myös pääministerikandidaattimme.

Jos valinta suoritettaisiin oikeudenmukaisesti, olisivat myös muiden puolueiden halukkaat samalla lähtöviivalla, vaikkei etenkään oppositiosta toki tulisikaan ketään tehtävään valituiksi. Tämä on sitä valtakartellia.

Minä en olisi nykymittapuun mukaan hyvä poliitikko. Olisin liian avoin, rehellinen ja suorasanainen. Minut leimattaisiin populistiksi ja uskottavuuteni koetettaisiin mustamaalata julkisesti tämän johdosta.

Kimmo Kiljunen on vielä oma lukunsa, mutta seuraillaanpa senkin tilanteen etenemistä.

Saatiinhan se Vanhanenkin juttusille

Suomen tasavallan pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) päätyi myös toimittajien eteen kertomaan lähinnä sen, ettei muista tai tiedä, onko vuoden 2007 hallitusneuvotteluiden aikana puhuttu Marja Tiuran loikkausasioista ja jos onkin niin kenen kanssa. Lisäksi pääministeri Vanhaselle on hämärän peitossa, kenellä koko vyyhdistä on ensi käden tietoa. On harmin paikka, ettei sieltäkään selvinnyt, että keneltä sitä totuutta lähtisi ulos kaivamaan.

Vanhanen muisteli olleensa yhteydessä Tiuraan jollain tavalla.

[...]

Kysymykseen siitä, keskusteliko Vanhanen loikkausasiasta liikemies Arto Merisalon kanssa, Vanhanen vastasi seuraavasti.

- En muista. Saatoin saada viestin.

Ei tässä oikeasti voi muuta kuin nauraa. Ei tosin ole kaukana, että tässä pillahtaa itkuun. Suomen suurin valta on dementikoilla tai idiooteilla, jotka eivät laadi tärkeistä yhteydenotoista ja keskusteluista minkään valtakunnan muistioita. Ei puolueloikkauksia tai sellaisen pohtimista olla ennenkään pelkällä olankohautuksella ohitettu.

Arto Merisalokin muutti osittain mieltään. Mitäpä tuota heittämään jäitä hattuun, kun on hyvään vauhtiin venkuilussa päässyt. Hän nimittäin ilmoitti, että voisi sittenkin olla halukas julkistamaan paljon mainostetut puhelinkeskustelunauhoitteet, mikäli "Tiura puolestaan julkistaa matkapuhelinliittymänsä teletunnistetiedot vuosilta 2006-2008, erityisesti kevään 2007 hallitusneuvotteluiden ajalta."

Toisaalta tuon artikkelin yhteydessä mainitaan myös näin:

Merisalo sanoo antaneensa Tiuran puhelut sisältäneet nauhat talteen "eräälle taholle". Merisalolla ei ole tarkoitusta tuoda nauhoja julki.

Kuinka se asia nyt oikein on? Sitä paitsi, jos nämä maagiset nauhat kulkevat tällä hetkellä jossain päin maailmaa niin hankala niitä on kuunnella, saati sitten julkaista.

Hän siis ehdottaa todistusaineiston vaihtamista. Mitä itseään hyödyttävää tietoa liikemies kuvittelee sieltä löytävänsä? Mihinkä liikemies tavoistaan pääsee - kaupankäynti on harvinaisen sitkeästi verissä. Toisaalta koko ukko taitaa olla stalkkeri. Mihin nuo teletunnistetiedot pitäisi julkaista? Saisimmeko lukea ne kohta kohdalta Helsingin sanomista tai mistä hyvänsä aviisista, joka maksaa kovimman hinnan?

- Juristieni tämän hetken näkemys on se, että nauhoja ei kannata julkistaa. Vaikka Tiura on antanut suostumuksensa, on olemassa vaara, että joudun asiasta myöhemmin syytteeseen.

Juridisiin syihin Merisalo laskee myös häneen ja Tiuraan liittyvät poliisitutkinnat, jotka ovat edenneet syyteharkintaan.

Merisalo sanoo tiedotteessaan myös itse harkitsevansa tutkintapyynnön tekemistä, jos Tiura ei sitä tee.

Merisalo siis toivoo, että Tiura nostaisi kunnianloukkauskanteen, sillä tällä tavoin saatettaisiin saada kuultavaksi sekä nauhat että asiaan liittyvät henkilöt. Eipä tässä näillä näkymin muutakaan keinoa ole. Kenestä hän sitten itse tekisi tutkintapyynnön? Itsestäänkö ja näistä nauhoista?

Täytyy kyllä tässä kohtaa ihmetellä ensimmäistä kertaa sitä, että kenellä on oikeus nauhoittaa käymiään puhelinkeskusteluita saati julkaista niitä? Muistammehan, millainen hullunmylly nousi siitä, kun Susan Ruusunen (ent. Kuronen) julkisti kirjassaan pääministerin lähettämiä tekstiviestejä. Missä menee julkaisun raja? Riittääkö siihen se, että nauhat soittaa vaikka asianajajaystävälleen neuvoa kysyäkseen?

Edelleenkin olen sitä mieltä, että kaikki asian kannalta olennaiset tiedot täytyy luovuttaa kolmannelle, täysin lahjomattomalle ja objektiiviselle sekä juridiset valtuudet omaavalle osapuolelle analysoitavaksi ja sitten niitä Faktoja pöytään. Saa luvan loppua tämä vempuloiden piileskely ja salailu.

Odotellaanpa taas sitä, mihin suuntaan tilanne seuraavaksi kehittyy. Eipä tätä kukaan lue, mutta mikäli näin on, saattavat nämä jotkut ihmetellä sitä, miksi olen ottanut tämän asian jo neljän perättäisen kirjoituksen mittaiseen tehosyyniin.

Syy on se, että tästä tapauksesta ollaan saamassa todellinen malliesimerkki valtapuolueiden edustajien kupruilusta, johon liittyy luonnollisesti aiemmin mainittua salailua, ristiriitoja, yllättäviä käänteitä (asiaa tarkemmin seuraaville vähemmän yllättäviä käänteitä) ja järjenvastaisia lausuntoja. Kiertelyä ja kaartelua ministeri- sekä puoluejohtotasolta lähtien. Seuraan tätä siksi melko tarkasti ja suurella mielenkiinnolla. Tästä saadaan oiva ennakkotapaus, jos ja kun vastaavaa paljastuu tutkinnan edetessä etenkin vaalirahoituksen osalta.

Malliesimerkki on kuin suoraan oppikirjasta. Tästä puuttuu enää se, että joku asianosainen pakenee ulkomaille.

Piste i:n päälle - toistaiseksi

Marja Tiura oli eilen, tiistaina 6.4.2010, Ajankohtaisen kakkosen vieraana haastateltavana paljolti hänen aiemmin samana iltana antamansa lausunnon vuoksi. Kyseisessä lausunnossahan Tiura ilmoitti jättävänsä kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtajan tehtävät ja jättäytyi näin rivikansanedustajaksi, jollaisena hän saa toimia kauden loppuun saakka.

Kuin sattumalta hänen aviopuolisonsa - joka on saanut oman osansa kohusta - jätti oman vakanssinsa Yleisradion palveluksessa, taloustoimituksen esimiehenä, lähestulkoon samanaikaisesti. Kommentteja tästä ei herunut, mutta eiköhän jokainen kykene vetämään asiasta omat johtopäätökset. En minä työpaikkaani jättäisi, mikäli minulla olisi puhtaat jauhot pussissa, ja vaikka puolisollani olisi millainen kriisi päällä.

Omalla varapuheenjohtajan tehtävästä eroamisellaan Tiura välttää joutumasta eduskuntaryhmänsä luottamusäänestykseen, jollainen oltaisiin saatettu suorittaa jo huomenna, torstaina. Rivikansanedustajan luottamusta ei voida punnita muutoin kuin vaaleilla. Asia selvisi minulle vasta tämän kohun johdosta, enkä pitäisi pahana asiana, että tätäkin sääntöä muutettaisiin. Yksikin kokonainen kausi on epärehelliselle ja venkoilevalle kansanedustajalle liikaa.

Ajankohtaisen kakkosen haastattelusta ei tullut hullua hurskaammaksi. Toimittajien sanailu ennen sen alkua kiteyttää jälleen koko kuvion. On varsin mielenkiintoista, ettei kukaan akateemisesti koulutetuista ja lisäksi kelpo miehen tai naisen iässä olevista ihmisistä tiedä tai muista sitä, kuinka asiat ovat menneet. Arkadianmäelle iskee aika ajoin kollektiivisia muistihäiriöitä. Jotain häikkää juomavedessäkö?

Toistensa kanssa ristiriidassa olevia lausuntoja kyllä piisaa. Tiura vältti sanoissaan takellellen toimittajan tarkentavat kysymykset, eikä tämä tullut tietenkään minään yllätyksenä. Tiuran eroamispäätöksen johdosta myös Arto Merisalo päätti jättää nauhoittamansa puhelinkeskustelut julkaisematta, koska koki Tiuran loikkausaikeet tulleen selviksi.

Tämän lisäksi nauhat eivät kuulemma ole enää hänen hallussaan. Se, missä nauhat tällä hetkellä lymyilevät, jäi salaisuudeksi. Kas kummaa. Ei olisi mikään ihme, että Merisalo oltaisiin maksettu hiljaiseksi tai vaiennettu jollain muulla tavalla. Salaliittoteoriointia tai ei, mutta kyllä silmäätekeviltä tuollainenkin temppu onnistuisi tuosta vain. On tällaista puljaamista ja salailua saanut katsella kylliksi jo monta kertaa aiemminkin. Vaikka Merisalo olisi kuinka kova jätkä, saattaa hänkin katsoa viisaammaksi heittää nämä oletetut nauhat kaivoon, kun Supon väki käy kylässä hiillostamassa.

Iltalehden verkkoliitteen gallupiin vastanneista 12 200 (tilanne 7.4.2010 klo. 17:13) Suomen kansalaista on sitä mieltä, että Marja Tiura ei ole sopiva kansanedustajaksi. Minä olen yksi tätä mieltä olevista. Hänen kansanedustajan uransa tyssää siis ensi vuoteen, vaikka luottamuksen ja maineen kariutumisen johdosta sen olisi syytä päättyä tähän paikkaan. Syyttäjä arvioi hänen mahdollisen vaalirahoitukseen liittyvän syyllisyytensä tuonnempana. Puolueesta toiseen loikkaaminen ei tietenkään ole rikosnimike.

Tämä olikin blogini 100. postaus! Onnea minulle. Lupaan jatkaa poliittisesti epäkorrektin totuuden toitottamista entistäkin suuremmalla tarmolla.