keskiviikkona, huhtikuuta 14, 2010

Kuka uskoo keskustapoliitikkoa?

Vanhas-Masan muisti palailee pätkittäin kuin Uuno Turhapurolla ikään, mutta sitä enemmän se tuntuu pätkivän entisestään aina silloin, kun kaivataan vastauksia. Asiaa auttaa kovasti se, että tutkivat journalistit saavat esiin tietoja, jotka osoittavat tapahtumien kulkua. Vanhasen ja kumppaneiden, varsinaisten mutrusuiden, kiertelyä ja kaartelua, sen paremmin kuin vaikenemista, ei näytetä saavan loppumaan mitenkään.



Tuo kuva kertoo melko hyvin asiasta. Vanhanen on kuin puulla päähän lyöty, kun tärkeään asiaan haluaa saada vastauksia ja selvyyttä. On vaikea uskoa, että hänen aiemmin mainitsemaansa "ensi käden tietoa" ei mieheltä löydy. Minulla on kuitenkin, ehkä sokea, epäilys siitä, että selvyyttä saisi niinkin yksinkertaisesti kuin suuta aukomalla. Sen sijaan keskusrikospoliisi tutkii asiaa tälläkin hetkellä. Ajan ja verorahojen haaskausta, mutta miksi? Suomen kansan valitsemien kansanedustajien toimien selvittämiseksi.

En ole tyhmä. Ministereillä ja rivikansanedustajillakin on niin monta miljoonaa asiaa käsiteltävänään, että olisi absurdia vaatia muistamaan kaikki yksityiskohdat. Nyt puhutaan kuitenkin minun mielestäni sellaisen suuruusluokan asiasta, että on perusteltua odottaa jotain olennaisia detaileja tarttuneen pääministerin takaraivoon. Jotain sieltä myös löytyykin. On hankala kuvitella, että taloudellista tukea ottaisi painamatta mieleen yhteistyökumppaneiden tietoja. En haluaisi vipata Vanhaselle kympin seteliä. Eihän hän enää tuokion kuluttua muistaisi minua - saati saisi hahmotettua kokonaiskuvaansa rahoitustilanteesta muistutettaessa.

Entä minkä tälle sitten mahtaa? Ei mitään. "En voi nyt hahmottaa tätä kokonaiskuvaa kyllin selvästi. Aiomme kutsua koolle valtuuskunnan pohtimaan asian käsittelyjärjestyksen pääpiirteiden ennakointia seuraavassa puoluekokouksessa ajankohtana x, kiitos, en kommentoi enempää," ja that's it. Ei Suomen kenties vaikutusvaltaisimmalta mieheltä saa vastausta hakkaamallakaan pihalle. Ei, en kannata väkivaltaa tässä tilanteessa. Jos toinen vaikenee, kiemurtelee tai pakenee niin minkäs sille mahtaa.

Kansa on alkanut vaatia yhä enenevissä määrin eduskunnan hajoittamista ja ennenaikaisia vaaleja. Se on kenties turhankin radikaali ratkaisu, mutta sitäkin useampi suomalainen on menettänyt luottamuksensa hallituksen toimintaan. Oppositiopuolueilla on toki oma lehmä ojassa istuvan hallituksen hiillostamisessa, koska omalle puolueelle saa kannatusta ainoastaan nakertamalla sitä vanhoilta valtapuolueilta.

Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö arvioi, että vaalirahajupakka on vaurioittanut vakavasti suomalaisten luottamusta politiikkaan.

Niinistön mielestä vanhoilla isoilla puolueilla on ollut vaikeuksia ymmärtää syntyneen kriisin syvyyttä.

- Ihmiset kokevat, että vaalirahakriisi vain jatkuu, eivätkä poliitikot tee mitään, Niinistö sanoi.


Enpä olisi voinut tuota juurikaan paremmin todeta. Jos tässä kuitenkin heittäytyisi tyhmäksi ja tekisi sen mukaisia olettamuksia niin voisi kuvitella, että on valtapoliitikoilta täysin järjestelmällistä toimia neljän vuoden mittainen kausi juuri siten kuin huvittaa välittämättä sen kummemmin siitä, mitä mieltä kansa tai oppositio ovat. En ole myöskään niin tyhmä, että kuvittelisin vaalirahoitukseen liittyvien seikkojen paljastamisen olevan helppoa vaikkapa Korhoselle tai Timo Kallille olettaen, että he toden totta tietävät asioiden laidan.

Sinnemäki, Niinistö (Ville), Soini, Arhinmäki ja muut ovat kuitenkin oikealla asialla. Lausunnot eivät ole mustamaalaamista vaan asiaankuuluvaa totuuden vaatimista. Asiat pöydälle ja suoraselkäisyyttä. Kansa arvostaa saappaat jalassa kaatuvaa poliitikkoa rutkasti enemmän kuin venkulaa, jonka touhut käyvät selville iltapäivälehtien sivuilta vasta silloin, kun perään on laitettu salapoliisit. Ero ei välttämättä ole iso, mutta selvä. Mitenkäs se vanha sanonta rehellisyydestä meneekään.

Kokonaisuus langettaa tietysti varjon järjestelmän uskottavuudelle. Siksi on tärkeää, että keskusratkaisuja tehtäessä pidetään erittäin tarkasti kiinni lakien säännöksistä.

- Asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok)


Onhan se haukikin kala ja vesi märkää. Kauas on pitkä matka ja lakeja olisi kiva noudattaa.

Lopuksi haluan sanoa, että Vanhanen on varmasti ihan viisas ja sympaattinen mies, mutta monen olennaisemman seikan vuoksi en pidä häntä pätevänä tehtäväänsä, jossa hän ei tulekaan toimimaan enää kauan. Säällinen muistikapasiteetti ja suoraselkäisyys uupuvat. Jännityksellä ja osittain myös kauhulla odottelenkin sitä, että kenelle keskustalaiselle pääministerin salkku seuraavaksi nakataan. Puoluehan kuitenkin on selvä. Asian voisi hoitaa samalla tavalla kuin sukkanauhan tai morsiuskimpun heiton häissä.

Jos salkun saa Lehtomäki, Väyrynen, Hyssälä (hui kauhistus!) tai vaikka Vehviläinen niin sitten pitää kierrättää heidän tämänhetkisiin tehtäviinsä joku muu keskustalainen. En tosin tiedä tai kykene hahmottamaan kokonaisuutta siitä (vanhasmaista), että ketkä "pääministerikilvassa" on tällä hetkellä Väyrysen lisäksi mukana. Mikäli katsotaan taistelua keskustan puheenjohtajuudesta niin on melko selvää, että samat nimet ovat automaattisesti myös pääministerikandidaattimme.

Jos valinta suoritettaisiin oikeudenmukaisesti, olisivat myös muiden puolueiden halukkaat samalla lähtöviivalla, vaikkei etenkään oppositiosta toki tulisikaan ketään tehtävään valituiksi. Tämä on sitä valtakartellia.

Minä en olisi nykymittapuun mukaan hyvä poliitikko. Olisin liian avoin, rehellinen ja suorasanainen. Minut leimattaisiin populistiksi ja uskottavuuteni koetettaisiin mustamaalata julkisesti tämän johdosta.

Kimmo Kiljunen on vielä oma lukunsa, mutta seuraillaanpa senkin tilanteen etenemistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä tähän palautetta, joka voi olla aivan mitä vain mielessäsi liikkuu. Kaikki luetaan ja noteerataan - niin ruusut kuin risutkin.