Saatiinhan se Vanhanenkin juttusille

Suomen tasavallan pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) päätyi myös toimittajien eteen kertomaan lähinnä sen, ettei muista tai tiedä, onko vuoden 2007 hallitusneuvotteluiden aikana puhuttu Marja Tiuran loikkausasioista ja jos onkin niin kenen kanssa. Lisäksi pääministeri Vanhaselle on hämärän peitossa, kenellä koko vyyhdistä on ensi käden tietoa. On harmin paikka, ettei sieltäkään selvinnyt, että keneltä sitä totuutta lähtisi ulos kaivamaan.

Vanhanen muisteli olleensa yhteydessä Tiuraan jollain tavalla.

[...]

Kysymykseen siitä, keskusteliko Vanhanen loikkausasiasta liikemies Arto Merisalon kanssa, Vanhanen vastasi seuraavasti.

- En muista. Saatoin saada viestin.

Ei tässä oikeasti voi muuta kuin nauraa. Ei tosin ole kaukana, että tässä pillahtaa itkuun. Suomen suurin valta on dementikoilla tai idiooteilla, jotka eivät laadi tärkeistä yhteydenotoista ja keskusteluista minkään valtakunnan muistioita. Ei puolueloikkauksia tai sellaisen pohtimista olla ennenkään pelkällä olankohautuksella ohitettu.

Arto Merisalokin muutti osittain mieltään. Mitäpä tuota heittämään jäitä hattuun, kun on hyvään vauhtiin venkuilussa päässyt. Hän nimittäin ilmoitti, että voisi sittenkin olla halukas julkistamaan paljon mainostetut puhelinkeskustelunauhoitteet, mikäli "Tiura puolestaan julkistaa matkapuhelinliittymänsä teletunnistetiedot vuosilta 2006-2008, erityisesti kevään 2007 hallitusneuvotteluiden ajalta."

Toisaalta tuon artikkelin yhteydessä mainitaan myös näin:

Merisalo sanoo antaneensa Tiuran puhelut sisältäneet nauhat talteen "eräälle taholle". Merisalolla ei ole tarkoitusta tuoda nauhoja julki.

Kuinka se asia nyt oikein on? Sitä paitsi, jos nämä maagiset nauhat kulkevat tällä hetkellä jossain päin maailmaa niin hankala niitä on kuunnella, saati sitten julkaista.

Hän siis ehdottaa todistusaineiston vaihtamista. Mitä itseään hyödyttävää tietoa liikemies kuvittelee sieltä löytävänsä? Mihinkä liikemies tavoistaan pääsee - kaupankäynti on harvinaisen sitkeästi verissä. Toisaalta koko ukko taitaa olla stalkkeri. Mihin nuo teletunnistetiedot pitäisi julkaista? Saisimmeko lukea ne kohta kohdalta Helsingin sanomista tai mistä hyvänsä aviisista, joka maksaa kovimman hinnan?

- Juristieni tämän hetken näkemys on se, että nauhoja ei kannata julkistaa. Vaikka Tiura on antanut suostumuksensa, on olemassa vaara, että joudun asiasta myöhemmin syytteeseen.

Juridisiin syihin Merisalo laskee myös häneen ja Tiuraan liittyvät poliisitutkinnat, jotka ovat edenneet syyteharkintaan.

Merisalo sanoo tiedotteessaan myös itse harkitsevansa tutkintapyynnön tekemistä, jos Tiura ei sitä tee.

Merisalo siis toivoo, että Tiura nostaisi kunnianloukkauskanteen, sillä tällä tavoin saatettaisiin saada kuultavaksi sekä nauhat että asiaan liittyvät henkilöt. Eipä tässä näillä näkymin muutakaan keinoa ole. Kenestä hän sitten itse tekisi tutkintapyynnön? Itsestäänkö ja näistä nauhoista?

Täytyy kyllä tässä kohtaa ihmetellä ensimmäistä kertaa sitä, että kenellä on oikeus nauhoittaa käymiään puhelinkeskusteluita saati julkaista niitä? Muistammehan, millainen hullunmylly nousi siitä, kun Susan Ruusunen (ent. Kuronen) julkisti kirjassaan pääministerin lähettämiä tekstiviestejä. Missä menee julkaisun raja? Riittääkö siihen se, että nauhat soittaa vaikka asianajajaystävälleen neuvoa kysyäkseen?

Edelleenkin olen sitä mieltä, että kaikki asian kannalta olennaiset tiedot täytyy luovuttaa kolmannelle, täysin lahjomattomalle ja objektiiviselle sekä juridiset valtuudet omaavalle osapuolelle analysoitavaksi ja sitten niitä Faktoja pöytään. Saa luvan loppua tämä vempuloiden piileskely ja salailu.

Odotellaanpa taas sitä, mihin suuntaan tilanne seuraavaksi kehittyy. Eipä tätä kukaan lue, mutta mikäli näin on, saattavat nämä jotkut ihmetellä sitä, miksi olen ottanut tämän asian jo neljän perättäisen kirjoituksen mittaiseen tehosyyniin.

Syy on se, että tästä tapauksesta ollaan saamassa todellinen malliesimerkki valtapuolueiden edustajien kupruilusta, johon liittyy luonnollisesti aiemmin mainittua salailua, ristiriitoja, yllättäviä käänteitä (asiaa tarkemmin seuraaville vähemmän yllättäviä käänteitä) ja järjenvastaisia lausuntoja. Kiertelyä ja kaartelua ministeri- sekä puoluejohtotasolta lähtien. Seuraan tätä siksi melko tarkasti ja suurella mielenkiinnolla. Tästä saadaan oiva ennakkotapaus, jos ja kun vastaavaa paljastuu tutkinnan edetessä etenkin vaalirahoituksen osalta.

Malliesimerkki on kuin suoraan oppikirjasta. Tästä puuttuu enää se, että joku asianosainen pakenee ulkomaille.