Sääliksi käy arkkipiispa-poloista

Sääliksi käy edelleenkin myös muita kirkon jäseniä, eikä vähiten siksi, että heitä edustaa julkilausumineen ihminen, joka on vienyt kristillisen irrationaalisuuden äärimmilleen ja on siksi kieltämättä harvinaisen pätevä työhönsä. Minun oli aluksi vaikea uskoa todeksi tätä käsittämätöntä lausuntoa, josta kuulin ensin muualta.

Uutiseen asti päästyäni luin sen ainakin kolmeen kertaan samalla silmiäni hieroen ja lisäksi varmistin toistuvasti, etten ole vahingossa esimerkiksi Lehden sivulla. Paarman Jukan kannanotto menisi vallan mainiosti satiirina siitä, kuinka kapeakatseinen ja laskelmoivan manipuloiva kirkko tosiasiassa on.

Jukka Paarma lienee tilannut syötteen blogistani, sillä Kalevan artikkeli tuli kuin tilauksesta. Olen kaipaillut konkreettisia esimerkkejä kaikesta siitä, mitä olen esitellyt uskontokriittisissä teksteissäni. Arvon arkkipiispanne ilmoittaa naama vakavana "moittivansa vanhempia, jotka eivät anna lapsilleen lainkaan uskonnollista kasvatusta kotona ja joiden mielestä lapsi saa itse kasvaessaan valita uskontonsa" ja kuinka "tällainen ajattelu on ymmärtämätöntä uskonnonvapauden tulkintaa."

Olemme Jukka Paarman kanssa eri mieltä yhdestä sun toisesta muustakin asiasta, mutta päällimmäisenä on termi uskonnonvapaus. Minä ymmärrän sen siten, että jokaisella on vapaus uskoa kuten haluaa tai olla uskomatta. Jukka Paarman mielestä uskonnonvapaus on hieno asia tismalleen niin kauan kun ihmiset ovat kristittyjä tai ehkäpä joukkoon kelpaavat juuri ja juuri muidenkin uskontojen kannattajat. Jäljelle jäävien vaihtoehtojen puntarointi ja noudattaminen sen sijaan on "ymmärtämätöntä uskonnonvapauden tulkintaa." Se, että lapsi saa kylliksi kasvettuaan ja elämänkokemusta ammennettuaan määrittää itse elämänkatsomuksensa ilman johdattelua ja aivopesua, on tärkein kulmakivi siinä, kuinka minä määrittelen uskonnonvapauden.

Lapsensa tältä maanittelulta säästäviä koteja moittiva Paarma-poloinen on - ihme ja kumma - huomannut itsekin, kuinka kirkko menettää suosiotaan jatkuvasti ja suurin syy on se, että keskiajasta poiketen ihmiset osaavat suhtautua kriittisesti asioihin, joita heille tuputetaan. Tämän johdosta monet vanhemmat eivät liitä oman uskontonsa syöttämistä kasvatustyöhönsä vaan luottanevat jälkikasvunsa löytävän oman polkunsa sitten kun on sen aika ja lapsi yksilönä kokee sille tarvetta - jos kokee.

Tämän "ymmärtämättömän uskonnonvapauden tulkinnan" arkkipiispa pyrkii estämään "arvostelemalla niitä koteja, joissa ei anneta lapsille uskonnollista kasvatusta." Lisäksi hän myös moittii näiden kotien isejä ja äitejä. Näitä vanhempia minä en moiti, vaan arvostan mitä suurimmiten. Heidän omat vanhempansa ovat opettaneet sen, minkä he puolestaan ovat lapsuudessaan oppineet ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi. Vaatiikin huomattavaa rohkeutta sekä järkeä, että ymmärtää katkaista ketjun ja jättää omat lapsensa vaille tästä pakkosyötöstä.

Vaihtoehdoitta tarjottu ja perinteisesti nimenomaan opettamalla opetettu maailmankatsomus koetaan kuitenkin suurimmassa osassa suomalaisia koteja niin oikeaksi, että omatkin lapset saatetaan sen piiriin epäröimättä. Sanalla "vaihtoehdoitta" tarkoitankin sitä, että koska vaihtoehtoja ei todellakaan ole, ei sellaisia voi lapsillekaan tarjota. On vain se yksi ainoa ja oikea katsontakanta, eli oma, joka on aikoinaan kotoa, kerhosta ja koulusta opittu. Varteenotettava vaihtoehto tälle toimintamallille olisi kuitenkin uskonnonvapaus siten kuin minä sen näen, eli lapsien säästäminen moisilta asioilta. Minä kehoitan syvästi nykyisiä ja tulevia äitejä sekä isiä harkitsemaan sitä vaihtoehdottoman omaan uskontoon johdattelun ja kasvattamisen sijaan.

Kyllähän se varmasti ottaakin kirkon nokkamiestä niin sanotusti kupoliin, kun ihmiset ovat päässeet oikeasti vapaiksi uskonnon suhteen, alkaneet ajatella omilla aivoillaan ja omaksumaan elämänkatsomuksia, joita heille ei pakkosyötetä vauvasta asti. Tätä yhden ainoan näkemyksen tuputusta Paarma toki ylistääkin varauksetta ja pitää sitä perusoikeutena.

"Perusoikeus" on varovainen ja epämääräinen tapa esittää asia. Oikeuksista voi myös luopua - 7-vuotias lapsi sen sijaan ei osaa luopua uskonnonopetuksesta. Oikeuden sijaan Paarma kaiketi soisi sen olevan suoranainen kansalaisvelvollisuus. Uskonnoista irroittautuneet ihmiset tulisi hakea heidän omaksi parhaakseen väkipakolla manipuloitaviksi aivan kuten käy, mikäli jätät saapumatta puolustusvoimien kutsuntoihin. Mikäli emme tulkitsisi uskonnonvapautta näin härskin ymmärtämättömästi (lue: väärin), eivät kirkon tienestitkään kuihtuisi entisestään.

Paarman totuushan kun on, ettei yksilön oikeuksia saa korostaa liian yksipuolisesti, puhumattakaan kyvystämme luoda itsenäisesti oma maailmankuvamme. Perustelu on niinkin mielenkiintoinen, etteivät ne (maailmankatsomukset) synny tyhjästä, vaan vaativat "rakennusaineksia". Se ei ole tietenkään mikään uutinen. Onkin surullista "yksilön oikeuksien korostamista" sekä "ymmärtämätöntä uskonnonvapauden tulkintaa," että saamme valita itse nämä rakennusaineemme.

Lisäksi on tyrmistyttävää, että me jotkut nojaamme elämänkatsomuksessamme rationaalisuuteen, emmekä kerhotätien kaikkivoipaa henkiolentoa käsitteleviin höpinöihin. Toki on mahdollista astella erilliseen rakennukseen, jossa tarinoita kertoo korkeammin koulutettu ihminen. Matalapalkkaisemman ja vähemmän kouluttautuneen kerhotädin uskottavuutta epäileville on siis vaihtoehto.

Kirkon yhä pahenevaa tilannetta voi toki koettaa korjata tälläkin tavalla, mutta minusta on asia erikseen, kuinka uskottavaa on, että hengellistä johdatusta aletaan tarjota tietoliikenneverkon kautta.

Massahäitä on nähty, mutta mitä seuraavaksi? Drive in -kirkko? Tee se itse -krusifiksi? Ilmainen kotiinkuljetus kirkosta, jos kanta-asiakaspassissa on kymmenen leimaa? Online-ristiäiset webcamin välityksellä livestreamina? S-bonusta kolehdista, jonka voi maksaa halutessaan luottokortilla? Jyrki Sukula leipomaan öylättiä? Tämän tapainen selausjärjestelmä hautapaikoista ja oheen lomake, jolla voi varata mieleisen?

Entä minkähänlaista olisi, jos ihmisiä haudattaisiin oikein liukuhihnalta aiemmin uutisoitujen massahäiden tapaan? Sekin tosin on periaatteessa vanha juttu mm. toisen maailmansodan ajalta.

Siinä näin alkuun muutama idea niin olemassa olevien kuin uusienkin jäsenten houkuttelemiseksi.

Ainoa syy, miksi voisin tehdä lähetystyötä, on se, kuinka ihmiset reagoisivat kuullessaan siitä, mikä heitä saattaa odottaa. Erityisen mielelläni kiertelisin muistuttelemassa poloisia ja pelokkaita ikäihmisiä siitä mitä tuleman pitää, elleivät he elä tismalleen niin kuin eräässä kirjassa sanotaan.

"Liity meihin ja maksa tai joudut helvettiin käryämään!"