sunnuntaina, elokuuta 08, 2010

Vanhoillislestadiolaisten hurskastelusta

Pidän arkaluontoisten tabujen murtamisesta ja vaiettujen, vähemmän mukavien, asioiden tuomisesta keskusteluun, mutta nyt liikutaan hieman vaarallisilla vesillä. Lueskelin tuossa juttuja vanhoillislestadiolaisista, osin tosin jokseenkin huhupuheisiin perustuvia sellaisia, ja vaikka heitä niin perinjuurin hyveellisinä pidetäänkin, on kyseessä tekopyhin porukka, mitä kotimaan kamaralta mieleeni juolahtaa.

Lisäksi herätysliikkeet ja erityisesti vanhoillisimmat sellaiset ovat juuri lähtökohtaisesti ja pintapuolisesti niin hyveellisiä sekä esimerkillisiä tarkkoine kasvatusmalleineen, että niiden toiminnan kritisointi on tabu oikein isolla T:llä. Hieman samoin kuin islam, vaikkakin se eri syystä. Ulkopuolisen silmin ne tuntuvat sisältävän varsin runsaasti ihmisoikeuksia koskevia epäkohtia, mutta niiden käsittely on poliittista epäkorrektiutta pahimmasta päästä.

Niin skandaalinhakuinen kuin Karpolla on asiaa olikin, on tässä kuitenkin mainio, vaikkakin karu, reportaasi siitä, kuinka ahdasmielistä, manipuloivaa, kiristykseen taipuvaa ja järkijättöistä touhua tuossa lahkossa harrastetaan. Mikäli haastateltavan opettajan, Esko Takkulan, kertomukset ovat sanasta sanaan todenperäisiä, turhauttaa minua eniten se, millaista lähes Kalevala-henkistä liirumlaarumia noiden uskonoppineiden höpinät ovat.

"Oikeaa uskoa vartioi SRK:n* johtokunta. Tämän Jumalanhuoneen toimintaa ohjaa Pyhä henki ja koska Jumalan valtakunnassa on vain tämä yksi henki, kokouksissa ei äänestetä. Tämän vuoksi ei saa myöskään esiintyä arvostelua. Eikä arvostelua tarvitakaan, koska Jumalan seurakunta ei voi erehtyä päätöksissään."


* = Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry, Suomessa toimivien 188 paikallisen rauhanyhdistyksen keskusjärjestö, jonka toimisto sijaitsee Oulussa. SRK:n ja rauhanyhdistysten tarkoituksena on niiden sääntöjen mukaan "herättää ja elvyttää kristillistä uskonelämää sekä edistää kristillissiveellisten elämätapojen, kansanraittiuden ja isänmaallisen mielen vakiinnuttamista kansan keskuudessa."

Vanhoillislestadiolaisuudessa kielletään myös poliittinen vääräuskoisuus, joka tarkoittaa kuin tarkoittaakin sitä, että keskustaa on äänestettävä. Muuten tulee noottia. Onko siis ihme, että lestadiolaisten asuinseuduilla Pohjois-Suomessa ja Pohjanmaalla kannatetaan hyvin vakaasti keskustaa? Minkähänlaiset ukaasit ja ultimaatumit siellä on jaeltu kansalaisille vaalirahoituskohun velloessa, mikäli he edes harkitsevat äänestävänsä jotain muuta puoluetta seuraavissa eduskuntavaaleissa?

Mitä muutakaan tuon lahkon toiminta on kuin kiristämällä ja manipuloimalla käytetyn vallan härskiä väärinkäyttöä, jossa tämä Jumalahuone tuntuu kohtelevan muita lahkolaisia kuin alamaisia? Asioista ei äänestetä, eikä minkäänlaista arvostelua hyväksytä. Kyseessähän on tällöin totalitaristinen liike, jonka täytyy rikkoa edes joitain ihmisoikeuspykäliä. Vähintään yksilönvapautta.

Pannassa ovat alkoholin, television (niin sanottu "Saatanan sontaluukku" lestadiolaisittain), poliittisen vääräoppisuuden ja miljoonan muun asian ohella tanhu, tanssi, ooppera, konsertit, jopa kirkkokonsertit, kosmeettiset aineet, elokuvat, miehillä pitkä tukka ja musta parta, urheilukilpailut ja niihin osallistuminen (tämä kieltämättä yllätti), kirkossa käynti väärän (ei-lestadiolaisen) papin saarnatessa ja Aku Ankka -lehti. Niin, eihän Akulla, Iineksellä, Roopella ja kumppaneilla ole housuja. Tuossa on vain muutama niistä asioista, joista yksikin on riittänyt erottamiseen Jumalan valtakunnasta.

Eikö tuo nyt ole kiristämistä, manipulointia ja uhkailua jos mikä? Eiväthän valtaa lestadiolaispiireissä pitävät asiaa tietenkään noin näe, koska joka sana on osa absoluuttista totuutta, muuttumatonta elämän ohjenuoraa. En vain millään keksi, että millä perusteella tuota askeettisuutta edellytetään, koska Lars Levi Laestadiuksen elinaikana televisiosta ei ollut tietoakaan, Aku Ankka -lehdestä puhumattakaan. Tietokoneen käyttö on kuitenkin nykypäivinä lestadiolaisille sallittua, vaikka näiden vehkeiden avulla pääsee tiirailemaan niin syntistä osastoa, ettei televisiosta ole edes haastajaksi.

Itseäni lainatakseni:

Ainoa syy, miksi voisin tehdä lähetystyötä, on se, kuinka ihmiset reagoisivat kuullessaan siitä, mikä heitä saattaa odottaa. Erityisen mielelläni kiertelisin muistuttelemassa poloisia ja pelokkaita ikäihmisiä siitä mitä tuleman pitää, elleivät he elä tismalleen niin kuin eräässä kirjassa sanotaan.

"Liity meihin ja maksa tai joudut helvettiin käryämään!"


Otteita Esko Takkulan haastattelusta Karpolla on asiaa -ohjelman jaksosta Syntisin silmin:

Täällä Kiimingissä uskotaan aivan toisella tavalla kuin Suomen siionissa. Oletpa sinä mitätön mies, kun sinä menet tilaisuuteen, jossa on eriseurainen pappi.

[...]

Sinä kaadat Jumalan valtakunnan raja-aidat, ja näin elät hengellisessä huoruudessa.

[...]

Siellä on sama saastainen henki, kun vielä puolustelette tällaista menettelyä. Koko Kiimingin siioni erotetaan ja se joutuu helvettiin tässä tilassa.

[...]

Sitten seurakunta teki parannusta ja pöytäkirjaan merkittiin, että sitä tehtiin väärästä hengestä.


Vittu mitä paskaa. Ei noin ihan oikeasti puhuta 21. vuosisadalla! Sanoinkuvailematonta ihme alkukantaista muka-henkevää roskaa. En tosiaan oikein meinaa keksiä sopivia sanoja kuvaamaan tuota käsittämätöntä retoriikkaa, jota nuo uskonoppineet satusedät, varsinaiset Runebergit, viljelevät jutuissaan. Osa jengistä on vieläpä ihan myytyjä tuollaisen legendan edessä. "Oi, puhuupa hän henkevästi ja käyttääpä hän hienoja metaforia!"

SRK:n mielestä liikkeen ulkopuolisesta hengellisyydestä ei löydy Kristuksen oppia vaan siellä on ainoastaan sian rapaa.


Ei jumalauta.

Suosikkini Rhapsody of Firen sanoittaja Luca Turilli laatisi nokkelampia analogioita pimeyden peittämistä sieluista, syntien saastuttamista, läpi synkän tietoisuuden harhailevista lampaista ja enkelten jäätyneistä kyyneleistä.

Muutama otos lisää dokumentista:

Kukaan ei elä kauempaa kuin Jumala on säätänyt, sanoi saarnamies vastoin lääkärin suosituksia seitsemännen kerran raskaaksi tulleesta ja synnytyksessä menehtyneestä lestadiolaisnaisesta.

Kyllä Herra mulle uuden antaa, sanoi leskeksi jäänyt isä puolestaan.

Yli 90-vuotias vanhus meni lestadiolaispiireistä erotetun 90-vuotiaan ystävänsä hautajaisiin - hänet erotettiin. Vääräoppisen kanssa tekemisissä oleminen on erityisen raskas asia. Joka on saastaisen kanssa tekemisissä, se saastaiseksi tulee, sanovat saarnamiehet.

Suomen lähetysseuran kanssa ei saa olla tekemisissä, koska se on hengellistä huoruutta.

Kun läheisen tai naapurin havaitaan tai epäillään hairahtuneen syntiin, hänet kutsutaan hoitokokoukseen. Ellei hoidettava ymmärrä tehneensä syntiä tai ellei hän osaa pyytää anteeksi oikeilla sanoilla, hoito saattaa jatkua aamuyön tunneille.

Juho Stenius kävi hakemassa vaimonsa pois tällaisesta hoitotilaisuudesta ja tapauksen jälkeen vaimo oli toimitettava toisenlaiseen hoitoon (3 viikkoa terveyskeskuksessa, toim. huom.)


Melkoisen suuri määrä uskovaisia, myös lestadiolaisia saarnamiehiä, on päätynyt mielisairaaloihinkin asustelemaan. Vanhat ja sairaat ihmiset ovat joutuneet minkä lie synnin vuoksi erotetuiksi lestadiolaisesta yhteisöstä ja samalla heille on ilmoitettu heidän joutuvan helvetin kiirastuleen. Jotkut näistä tapauksista on tehnyt itsemurhan.

Joskus 1920- tai 1930-luvulla syntyneistä ja koko ikänsä pohjoispohjanmaalaisella perähikiällä hihhulointiin aivopestyistä (välillä myös kiristetyistä) ihmispoloisista lähtee kummasti elämänilo, kun uskonnolliset auktoriteetit ilmoittavat heidän päätyvän syntisinä, hengellisinä huorina ja ties minä sekasikiöinä helvettiin. Tuo on sairasta henkistä väkivaltaa ja surullista nimenomaan siksi, että itse Jumalahuone ei näe touhussa mitään väärää, vaikka tuo romuttaa aivopestyn mummelin maailmankatsomuksen totaalisesti jättäen jäljelle vain tyhjyyden ja kauhun. Saastaista pitää rankaista ja manan majoille käy tie, senkin ruoja!

Sanotaan, että osalla lestadiolaisperheistä on televisiot ja pelit ja vehkeet, mutta ne ovat kaapissa piilossa, etteivät "uskonveljet ja -sisaret" kyläillessään näe, millaisia syntejä huushollissa harrastetaan. Siitä seuraisi raportointia rikkiviisaille johtohahmoille. Tätähän ei tietenkään pidä yleistää koskemaan kaikkia yli puolta miljoonaa lestadiolaisuuden valtapiirissä olevaa ihmistä, mutta Karpon ohjelmassa kerrotaan tv-lupatarkastajien löytäneen vastaanottimia vaikka mistä jemmapaikoista. Antennit ovat olleet piilotettuina ullakoille.

Eräällä foorumilla kuitenkin näkyi eräs sitkeästi kiertänyt huhu hauskasti muotoiltuna: "Kuulemma Suviseuroilla palaa kumi enemmän kuin Alastaron kiihdytyskilpailuissa." Lähikaupoista alkaakin kuulemma kondomit loppua aina seurojen aikoihin.

Samahan se minulle tietenkin on, kuinka sisäsiittoista, rajoittunutta, kaksinaismoralistista ja yksilönvapauksia loukkaavaa elämää noissa kinkeripiireissä eletään. Koska toden totta elämme 21. vuosisadalla, alkaa tuollainen touhu turhauttaa. Sääli on sairautta, kuten äitini on tavannut sanoa, mutta kyllä minua käy sääliksi tuon lahkon pihdeissään pitämät ikätoverini, jotka eivät pysty nauttimaan elämästään samalla tavalla kuin me muut. En tarkoita tällä baareissa joraamista, josta en itsekään pahemmin perusta, mutta koska jopa urheilukilpailuihin osallistuminen on kiellettyä, luulisi tekemisen olevan vähissä.

Emme ole muuten Karpon kanssa todellakaan ainoita, jotka ovat tarttunut härkää sarvista ja uskaltautuneet kritisoimaan lestadiolaisuutta. Tuokin artikkeli on oikein mielenkiintoinen.

Karpon ohjelman loppupuolella vanhempi miekkonen kertoo, kuinka television vastustuksessa on kyse huonon ohjelman torjumisessa. Hei pellet, täältä tulee ilmainen vinkki. Jos televisiosta tulee huonoa ohjelmaa niin vaihtakaa kanavaa tai laittakaa se kiinni. Ei ole kovin vaikea asia. Siirtykää tälle vuosikymmenelle, mitä me muutkin elämme ja lopettakaa tuo pelleily. Saattaisitte vaikka sivistyä, saada sosiaalisia kontakteja ja mikä pahinta: tehdä kaikenlaista kivaa, hauskaa ja mukavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä tähän palautetta, joka voi olla aivan mitä vain mielessäsi liikkuu. Kaikki luetaan ja noteerataan - niin ruusut kuin risutkin.