perjantaina, toukokuuta 14, 2010

Vastine Maurille, osa 2

Sain Maurilta lisää vastauksia sekä muutaman edelleenkin varsin mielenkiintoisen kysymyksen aiempaan kirjoitukseeni liittyen. Tuumasta toimeen ja kirjoittamaan. On pakko mainita, että Mauri sai minut ajattelemaan montaa asiaa hieman eri kantilta ja se juuri on tässä touhussa ideaalitilanne. Jutun juuresta pääsee melko hyvin kiinni ainoastaan tämän kirjoituksen perusteella, koska aiemman tekstini siteerauksia on joukossa juuri sopivasti.

Pituutta tällekin tekstille tuli melkoisesti, joten oma entry on välttämättömyys. Uteliaille kerrottakoon, että sain häneltä luvan julkaista paitsi aiemman kirjoituksen, myös tämän. Montaa ihmistä kun tuntuu usein kiinnostavan se, löytyykö toisen tuottaman kirjoituksen uudelleenjulkaisuun lupa. Vastaukset menivät välillä hieman ohi alkuperäisen aiheen, mutta annoin sormieni savuta.

"Valtion M olisi kuitenkin minusta priorisoitava etusijalle valtion M kansalaiset. Valtiossa E sen kansalaiset ovat E:n piirissä, mutta mikäli sen ihmisoikeustilanne on epäkelvon hallinnon vuoksi olematonta, ei se saa olla pois valtiolta M kansalaisineen."

Selvä, olet avoimen puolueellinen ja, uskaltaisinkohan sanoa, nationalistinen. Mutta haluaisin myös ymmärtää miksi. Mikä metafyysinen raja kulkee valtioiden välillä? Mikseivät tietyt eettiset periaatteesi ulotu kauemmas?

Huomaa, että itse muotoilin esimerkkitapauksen siten, ettei siinä edes puhuttu valtioista vaan "alueista". Tarkoitukseni tässä oli nimenomaan häivyttää nationalistista retoriikkaa. Kun puhutaan "valtiosta" ja "kansalaisista", oletetaan helposti kuin heitä yhdistäisi jokin muukin kuin maantieteellinen sijainti. Mutta minä olen täysin vakuuttunut, ettei suomalaisia yhdistä toisiinsa mikään muu kuin heille juridisesti annettu status. (Voit toki yrittää osoittaa minun olevan väärässä, jos haluat.) Ja tässä se eettinen pulma piileekin: en näe mitään syytä kohdella ihmistä eri tavalla sen vuoksi, että (esim.) hänen passissaan lukee tietty sana. Eritoten en näe sille eettistä syytä, mutta en kyllä myöskään hyvää rationaalista oman edun tavoitteluun pohjautuvaa syytä.


Heti kärkeen lienee aiheellista tunnustaa, että olen nationalisti ja käytän tavan takaa nationalistista retoriikkaa käsitellessäni alueiden välisiä suhteita. Tällä tavoin olen puolueellinen siinä, että asetan suomalaiset etusijalle, jos puhutaan suomalaisesta sosiaaliturvajärjestelmästä ja veronmaksajien rahoista koostuvasta kokonaisuudesta sitä tarvitseville myönnettävistä hyödykkeistä. Kokonaisuus ei tietenkään koostu yksinomaan veronmaksajien rahoista, vaan valtionvelka on - kuten sanottua - huomattava siinä potissa, josta rahaa järjestetään eri tahoille.

Koska valtiot on rajattu maa-alueiden mukaan omiksi kokonaisuuksikseen jo vuosisatojen ajan, on se minusta nykyäänkin välttämätöntä. Oman maa-alueen kasvattaminen sotatoimin (lebenstraum) sen sijaan on ollut poikkeuksetta lähtöisin yltiöisänmaallisuudesta. Se, miksi Suomen valtion ensisijaiset "asiakkaat", eli avun tarpeessa olevat ihmiset, ovat suomalaisia, johtuu siitä, että suomalaisen Kansaneläkelaitoksen listoilla on suomalaisia ihmisiä.

En pidä missään nimessä tämänhetkistä maailmanpolitiikkaa hyvänä ja toivon sydämeni pohjasta, että niin Angolassa kuin Tshetsheniassa lopetetaan rähiseminen ja aletaan ajaa kansanläheistä politiikkaa. Pistää perusteellisesti vihaksi seurata, kuinka tarmoa löytyy, mutta se käytetään siihen, että toista etnistä ryhmää sohitaan kepeillä ja ammutaan vain siksi, että kyseessä on "väärä" uskonto tai kulttuuri.

Käytännössä valtioiden rajat ovat keinotekoisia, koska suomalais-ugrilaisia kansoja asuu niin Uralilla kuin muutoinkin ympäri maailmaa. Parhaiten valtioiden rajojen keinotekoisuuden huomaa siinä, että kolonialismin murruttua Afrikan nykyisten valtioiden rajoista useat vedettiin viivoittimella jättäen eri kulttuureita ja etnisiä ryhmiä eri entiteettien ulkopuolelle. Minä en yksinkertaisesti näe mitään syytä sille, miksi suomalaisten tulisi kokea tästä sitä kuuluisaa valkoisen miehen taakkaa, jonka nojalla kolonialismin aikakaudesta kärsineiden Afrikan valtioiden olosuhteita tulisi kohentaa. Tai, oikeammin niitä ei kohenneta, vaan pidetään yllä. On toki hyvä, ettei niiden anneta luisua yhä pahemmiksi, mutta vaihtoehtokin on olemassa.

Eli ei, minä en halua luovuttaa killinkiäkään olemattomasta tilipussistani, vaikka nappisilmäinen ja riutunut avun tarvitsija olisi kuinka itku silmässä, jos syynä on paska ja kelvoton valtiojärjestelmä, kuten lähes poikkeuksetta onkin. "Työni" on tosin tällä hetkellä opiskelu, jota on minusta täysin oikein rahoittaa valtion toimesta, koska minustakin tulee joku kaunis päivä enemmän ja enemmän veroja maksava työjuhta, josta imetään valtion koneiston käytettäväksi kaikki mehut ennen kuin pääsen eläkkeelle hyvällä tuurilla 80-vuotiaana.

En minä tai moni muukaan länsimaalainen sivistynyt (erityisesti ateisti) lähde tekemään itsemurhapommi-iskua vääräuskoisten keskuuteen. Sanoinkuvailemattoman oksettavaa alkuihmisten touhua ja jälleen yksi osoitus siitä, miksi uskonnoista on lähinnä harmia. Suomalaisia syytetään suvaitsemattomuudesta, mutta mitä nuo avun tarvitsijat ovat? Suvaitsevaisena haluaisin kernaasti auttaa ihmisiä, jotka oikeasti pyrkivät elämään valtioineen kollektiivisessa rauhassa, mutta kun ei. Väkivalta on edelleenkin pahasta, mutta en pitäisi huonona asiana ehdottaa kepein ja huivein varustautuneille alkuihmisille sellaista diiliä, että ellei se pahuksen kahinointi lopu niin koko alue pyyhkäistään pois kartalta ydinaseella. Voisi alkaa suvaitsevaisuus nostamaan kurssiaan.

Suomen, Ugandan ja Pohjois-Korean valtiot ovat suvereniteetiltaan eri tasoisia, mutta nimenomaan juridisesti annetun - tai paremmin sanottuna lunastetun - itsenäisyysstatuksen omaavia valtioita. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että nykyinen maailmanjärjestys nojaa pitkälti itsenäisten valtioiden omaan aluehallintopolitiikkaan (sikäli, kun se Euroopan unionissa on kovinkaan suvereenia sen jäsenvaltioissa, mutta ei mennä nyt siihen) ja näin ollen nämä entiteetit saavat suhteellisen itsenäisesti päättää sen, millaista sisä- ja ulkopolitiikkaa ne harjoittavat.

Tähän tietenkin vaikuttaa valtiomuoto, sosiaaliturvajärjestelmän kehittyminen ja - niin valitettavaa kuin se onkin - maantieteellinen sijainti. Niin suvaitsemattomia ja kaikkeen pahaan syyllisiä kuin me valkoihoiset olemmekin, on etenkin Skandinaviassa verrattain vähän ihmisiä kadulla mekastamassa. Jos nyt unohdetaan vuoden 1918 sisällissota, olemme me sen verran sivistyneitä, ettemme kokoonnu kovaäänisesti kaupungintalon nurkalle "TARJA HALONEN BOMBS THE SHIT OUT OF YOU, BLASPHEMERS!" -kyltein mekastamaan kuin avohoitopotilaat. Gosh.

Koetetanpa keksiä jonkun esimerkin, vaikkakin kehnon. Yritys Oy maksaa tuotteliaille ihmisille palkkaa heidän ansionsa mukaisesti. Mikäli työntekijän X nimi on hänen työsopimuksessaan ja Yritys Oy:n taloushallinnon tietokannassa, on hän tällöin oikeutettu saamaan ansioistaan rahallista korvausta, jos näin ollaan yhtiön perustamiskokouksessa päätetty. Harvassa yrityksessä siis palkatta työskennellään. Vapaasta tahdostaan työntekijä voi tietenkin olla myös hyväntekijä ja luovuttaa ansioistaan kertyvä hyöty vapaasti minne vain, mutta se olisi varsin epätavanomaista, eikä palvelisi X:n ja hänen perheensä omaa selviytymistä yhteiskunnassa, jossa saa ruokaa ja asumisen yksinomaan rahaa vastaan. Ihminen on pohjimmiltaan opportunisti, joka pyrkii hankkimaan itselleen ja itselleen rakkaille ihmisille kelvollista toimeentuloa. On tavallaan surullista, että kaikki pyörii nyt ja kenties ikuisestikin vain rahan ympärillä.

"Mikäli puhutaan nimenomaan kehitysmaissa asuvien itsensä edusta, ei palvele heidän kehitystä laivaamalla väkeä muihin valtioihin. Se on luunmurtuman paikkaamista laastarilla. Muutos maiden olojen parantamisesta täytyy lähteä maista itsestään ja tämä tarkoittaa tietenkin sen kansalaisia. Olisi tavaton, yhä lisää ihmisuhreja vaativa ja loppupeleissä mitä todennäköisimmin tulokseton rasite koettaa kellistää diktatuurihallintoja täältä tuhansien kilometrien päästä käsin."

Tämä on sitä vastoin selkeä väite, joka ei itsessään ole nähdäkseni eettisesti ongelmallinen. Sanot siis, ettei Suomen avustus tuota hyvää tulosta. Itse en ole kuitenkaan asiasta yhtä varma. Mutta koska olen filosofi, en nyt lähde väittelemään empiirisistä kysymyksistä.


Minä en taas ole filosofi, mutta pureutuisin sitäkin mieluummin nimenomaan empiirisiin kysymyksiin ja tuloksiin, joita on tarjolla usean vuosikymmenen ajalta. Eettisesti Suomenkin myöntämä avustus, kuten ruoka- ja vaateapu tuottavat edes jotakuinkin toivottua lopputulosta, kunhan hädästä kärsiviä ihmisiä saadaan pidettyä leivänsyrjässä kiinni ja kuljetettua suotuisimmille asuinsijoille Eurooppaan. Ongelmatilanne, eli kansan sorto ei kuitenkaan ole muuttunut toistaiseksi juuri miksikään.

Otollinen murtumapiste vaikkapa Zimbabwessa olisi Robert Mugaben syrjäytys valtaistuimelta ja kansan etua ajavan hallinnon järjestäminen, mutta se on kiinni monista asioista. Vallankumousyrityksiä on ollut tämän tästä erityisesti kehitysmaissa (muistaakseni Venezuela on kunnostautunut tässä huikean suurella keskiarvolla per vuosikymmen), mutta useimmat on tukahdutettu voimakkaamman valtionarmeijan toimesta. Sanotaan, että yli valtioiden rajojen toimivat asekauppiaat ovat olleet olennaisessa osassa, mutta en allekirjoita asiaa, josta ei ole satavarmaa tietoa.

"Suomella ei ole kovin merkittävää varallisuutta valtionvelan ollessa noin 44 % koko bruttokansantuotteesta."

No juu, velkaa ja velkaa. Kun tekee reippaan kävelyn vaikkapa Helsingin Aurinkolahdessa, sitä tulee kyllä miettineeksi, että mihinhän sitä velkaa otetaan. Suomen velkaantuminen tuntuu minusta kovin kaukaiselta ja abstraktilta ajatukselta, kun täällä on kuitenkin liuta varsin hyvin toimeen tulevia ihmisiä. Ja jos jotakuinkin kaikki valtiot ovat velkaa, mitä siitä seuraa plus miinus nolla -tasolla? Minä en tiedä. Joka tapauksessa täällä näyttää olevan käytettävissä varsin paljon varoja, joita ei näemmä aivan heti olla maksamassa takaisin. (Todettakoon vielä, että minun utopiassani ei ole valtioita, mutta ei nyt liian utooppiseksi tätä keskustelua viedä.)


Tervetuloa myös Ristikiveen tai Mannilaan. Jos olisin talousasiantuntija, joka olisi hyödyllistä tämän hetken eurooppalaisen taloustilanteen arvioimiseksi, olisi todella mukava tietää ja kertoa siitä, millainen yhtäläisyys valtionvelalla ja kansallisilla pankeilla on. Sellainen tunne minulla kuitenkin on, etteivät Euroopan keskuspankki ja kansainvälinen valuuttarahasto ole välittömästi (välillisesti kyllä) tekemisissä suomalaisen luottokelpoisen kansalaisen kanssa. Hän voi mennä ja ottaa yksityisestä pankista lainaa (jos vakuudet on kunnossa), jolla ostaa osakkeen Helsingin Arabianniemestä, joka on käsittääkseni isokenkäisten asuinsijaa, tai Jyväskylän Ainolanrannasta.

Tämä on ansaintalogiikkaa, valitettavaa tai ei. Valtionvelasta puhuttaessa Kreikan tilanne ratkennee tässä ajan mittaa siten, että poliitikot puhuvat kovasti, mutta käytännössä tyhjästä polkaistaan pitkä rivi numeroita, joiden edestä euroja Kreikalla on käytettävissä sinne tai tänne. Ei valtiolla ole tilinumeroa, kuten minulla tai serkullani, jolle voisin siirtää rahaa lainaksi. Ei valtiolla ole kämmentä, jolle voin ojentaa shekin tai 100 euron setelin. Samanmoinen numeroliuta putkahtaa Suomen, Saksan tai Iso-Britannian valtionvelan jatkeeksi.

"Järjettömän suuri osa kehitysmaiden asukkaista on ainoastaan monikansallisten, pääasiassa länsimaalaisten, avustusjärjestöjen ruoka-avun varassa. Tämä yhtälö on heikko ja lisäksi kehitysmaiden vuotuinen väestönkasvuprosentti on edelleen liian suuri. Inhimillisen kehityksen indeksi sitä vastoin on pieni. Se ei kasva, vaikka rahaa syydettäisiin kuinka paljon, koska valtaisan suuri potti päätyy vääriin käsiin."

Epäilemättä jotain tarttis tehä.


Luin Hymystä (roskalehti, mutten kyseenalaista asian paikkansapitävyyttä) vastikään siitä, kuinka paljon ihmisiä on pahimmillaan Helsingin Myllypurossa leipäjonossa. Sielläkään ei moni huvin vuoksi seiso leivän ja makkaran toivossa, mutta lukumäärään saadaan silti laittaa monta potenssia perään, jotta saadaan kehitysmaalaisten nälänhätäisten lukumäärä. Minusta, nationalistista, tämä on selvää matematiikkaa siitä, millainen kapasiteetti Suomella on ja tulisi käyttää oman maan kansalaisten ruokkimiseen, työllistämiseen, tarvittavaan uudelleenkouluttamiseen ja/tai terveydenhuoltoon sen sijaan, että rahaa syydetään tuloksetta ympäri maailmaa. Kehitysapu on viimeisimmän tietoni mukaan 700 miljoonaa euroa vuodessa. Sillä saataisiin valtaisan paljon leipää edes tuolle helsinkiläiselle nälkäisten määrälle - puhumattakaan koko Suomesta mahdollisimman tasaisesti ja oikeudenmukaisesti jaettuna. Oikeudenmukaisella jaolla tarkoitan sitä, että 130 000 asukkaan Jyväskylä tarvitsisi 700 miljoonasta eurosta paljon vähemmän kuin 535 00 asukkaan Helsinki.

Tässä linkkiä, mutta jutun itsessään luin toki kokonaisuudessaan ihan paperiversiosta. Itse asiassa odottelin tuona hetkenä läheisessä maahanmuuttajien pitämässä ravintolassa herkullista ruokaa.

"Niin raa'alta kuin se ilman muuta kuulostaakin, on totuus se, että kysynnän ja tarjonnan lain mukaan ylikansoittuminen helpottuisi ainoastaan ihmisväestön joukkotuholla."

Itse olen mietiskellyt sellaista, että mahtaisiko niin raaka politiikka kuin lapsikiintiönsä täyttäneiden vanhempien pakkosterilointi olla tarpeellista. Se on humaanein pakkokeino, jonka keksin.


Ihmisen perusoikeuksiin kuuluu toki hankkia niin paljon lapsia kuin mieli tekee, mutta minkään valtion talous tai - mikä tärkeintä - ruoantuotantokapasiteetti ei sitä kestä. En tiedä, mikä olisi systemaattista valistamista tehokkaampi keino, mutta kuinka herkästi yksilö ottaa onkeensa, että koko valtion edun sekä matemaattisten tosiseikkojen johdosta jälkikasvun määrä olisi jätettävä kahteen yksilöön? Nämä ovat valtaisan relevantteja asioita, mutta samalla hankalimmasta päästä toteuttaa. Matemaattisilla tosiseikoilla tarkoitan sitä, että mikäli pellosta saadaan vuodessa tuhat kiloa perunoita, ei määrä yksinkertaisesti riitä ruokkimaan 5000 ihmistä.

"Lisäksi nykyisetkään maahanmuuttajat eivät integroidu kunnolla yhteiskuntaamme, koska resurssit eivät riitä kunnon sopeuttamisohjelmaan nytkään."

Korostan edelleen, että kannattaa tarkkailla, missä Suomessa oleva varallisuus majailee.


Toivottavasti et ole sitä mieltä, että toimihenkilön tulisi luovuttaa jopa progressiivisesti verotetun summan lisäksi kahisevaa sitä tarvitsevalle tilipussistaan - vaikkakin edelleen ylisuuresta sellaisesta. En kannata sitä, että valtion virastoissa annetaan tolkutonta ja yli kaiken ymmärryksen olevaa palkkaa (esimerkkinä vaikkapa tuore YLE:n nokkamies), mutta olisi silti lain hengen vastaista veloittaa jonkunsorttista ekstraa yli äyräiden tienaavilta. Paremminkin palkkoja pitäisi supistaa siten, että ne olisivat edes lähes sen mukaisia, kuinka paljon jokainen tarvitsee elämiseensä.

Ei kukaan tarvitse 20 000 euroa kuukaudessa. Se on kolme kertaa enemmän, mitä on esimerkiksi meidän koko vuoden vuokra. Kaikkein vähiten tuon tilanteen hyväksyy siinä tapauksessa, että valtion omistamissa tai edes osaomistamissa laitoksissa maksetaan tuollaisia summia. Eiköhän VR:n, Fortumin (valtio omistaa noin puolet), Alkon ja muiden putkien ylimmät tahot saa aika paljon enemmän rahaa kuin heidän kuppikuntansa asumismenot vaativat, ruoka ja tarvittavat kulutushyödykkeet vielä mukaan laskettuina. Kukapa moisen statuksen saavuttanut olisi valmis tilipussiaan supistamaan, vaikka tiedostaisikin saavansa mammonaa aivan määrättömästi. Kahden-kolmen kuukauden palkalla saisi ostettua jo omakotitalon ja auton... Jossain vaiheessa ihmisten arvottaminen menee yli äyräiden, vaikka palkka määräytyykin suuren vastuun mukaan.

"Meidän ajatuksissamme lienee se perustavaa laatua oleva ero, että koen suurimman huolen oman maamme kansalaisista ja asetan ne etusijalle.

Syynä on yksinkertaisesti se, että me olemme me. Suomalaiset itse ovat tuottaneet Suomeen palvelut, teollisuuden sekä kehittäneet sosiaalijärjestelmää tuleville sukupolville, ja me kaikki pidämme niitä käynnissä verorahoilla."

Tässäpä mainio esimerkki nationalistisesta retoriikasta. Tottahan toki "me" olemme "me" - se nyt on analyyttisesti selvää. Mutta yhtä hyvin voisin puhua vaikka "meistä, joiden nimi alkaa M-kirjaimella". Me, joiden nimi alkaa M-kirjaimella - nimittäin minä ja äitini -, olemme hoitaneet äitini puutarhaa. Täten väitän, että heillä, joiden nimi alkaa M-kirjaimella, on kyseiseen puutarhaan erityisoikeuksia.

Esimerkki on ehkä kehno, mutta nationalismissa ei ole mitään tuon erikoisempaa. En minä ole kaikkien suomalaisten kanssa mitään yhdessä tehnyt enkä heistä suurinta osaa edes tunne. Meillä sattuu vain olemaan sama nimitys "suomalainen". Toki meidän kaikkien verorahoja kerätään samaan kasaan - tai samalle "tilille" -, mutta en ymmärrä, miksi minun rahojani tulee jakaa nimenomaan jollekulle, joka asuu vaikkapa Oulussa, eikä jollekulle, joka asuu Pietarissa. Siksikö, että meillä on "tili" yhteisellä nimellä?

Minä haluaisin kovasti ymmärtää teitä nationalisteja (jos suvaitset, että sellaiseksi nimitän). Mitä kummaa siinä "valtiossa" on niin olennaista?


Kas, minunkin äitini etunimi alkaa samalla kirjaimella kuin omani. Suvaitsen tuota nimitystä ja -istejä niin kauan, kun ei puhuta rasistista, antisemitististä, patriootista, teististä tai muista. En myöskään miellä itseäni kapitalistiksi, vaikka joku voisi tästä kaikesta niin kuvitellakin. Inhoan nykyistä jatkuvaan talouskasvuun pyrkivää markkinataloutta, joka kyykyttää kansalaisia ja antaa rahan virrata niille, joilla on sitä jo entuudestaankin muun kansan köyhtyessä. Olisi ihanteellista, jos kaikki ymmärtäisivät jossain vaiheessa talouden olevan kyllin hyvä, eikä säästötoimenpiteitä (käytännössä tavan kansalaisen olojen kehnontamista) sen jatkuvaksi tehostamiseksi enää kaavailtaisi.

Sinulla ja äidilläsi on puutarhan tuotoksiin etuoikeus siksi, että se sijaitsee oletettavasti äitisi omistaman - toisin sanottuna rahaa vastaan hankkimansa - maa-alueen sisäpuolella. Äidilläsi on puutarhansa ensisijaisena omistajana sekä haltijana oikeus päättää se, kuka on oikeutettu sen antimiin. En ottanut viime kesänä juurikaan osaa vanhempieni perunamaan hoitoon, mutta saan heiltä silti perunoita siksi, että olen heidän poikansa. On minusta huono verrata perhettä ja valtiota. Kyllä isä ja äiti antaisivat perunoita naapureilleen, mikäli niitä olisi yli oman tarpeen. Suomella ei ole rahaa yli oman tarpeen, koska siellä täällä on satojen metrien leipäjonoja, syrjäytyneitä, pitkäaikaistyöttömiä, kuukausien hoitojonoissa kököttäviä sairaita, sormi liipaisimella olevia mielenterveyspotilaita ja vain 20-vuotiaina velkaantuneita opiskelijoita. He ovat kaikki minun Suomessani etusijalla verrattuna jokaiseen ei-suomalaiseen.

Ilman "valtiota" mikään ei toimi. Korkeintaan todella pitkän aikavälin jälkeen maailmanvaltio voisi tyydyttää kaikkien tarpeita, mutta siirtymävaihe on käytännössä mahdotonta toteuttaa. Sinulla, minulla ja oululaisella on oikeus nauttia Suomen valtion tarjoamista hyödykkeistä vastineeksi siitä, että otamme veroinemme osaa koko järjestelmän ylläpitoon. Meillä on oikeus terveydenhuoltoomme, koska se kustannetaan meidän - suomalaisten - verorahoista ja toki osin valtionvelasta, jota ilman valtio ei valitettavasti toimi. Ei oululainen ole tehnyt välittömästi mitään minun hyväkseni, mutta valtion sisäisen taloudenpidon nimissä olemme oikeutettuja sen suomiin etuuksiin.

"Miksi siis hamstrata lisää ja lisää väkeä, koska huoltosuhteemme kärsii? Nimenomaan se johtaa suomalaisten vähäosaisten, kuten vanhusten, kehitysvammaisten ja pitkäaikaissairaiden saaman hoidon tason laskuun, palveluiden yksitäistämiseen ja ennen kaikkea palveluiden puuttumiseen alueittain."

Jos olen ymmärtänyt kirjoituksiasi oikein, käytät sanaa 'multikulturisti' (tms.) ihmisistä, jotka tiivistetysti sanottuna katsovat, että monikulttuurisuus tekee autuaaksi. Haluan korostaa tätä: minä en ole (ensisijaisesti) multikulturisti. Tarkemmin sanottuna en katso, että monikulttuurisuus olisi itsessään mikään arvo. Sillä saattaa olla joitakin välineellisiä arvoja, mutta en tässä aio lähteä spekuloimaan empiirisiä kysymyksiä siitä, miten hyödyt ja haitat tasapainottavat toisiaan.


Minusta nimenomaan näiden arvojen tasapainottumista pitää punnita äärimmäisen tarkasti, jos halutaan arvioida paitsi maahanmuuton tarpeellisuutta nykyisissä määrin, myös tavoiteltavan ja luvalla sanoen väkinäisessä hegemonia-asemassa olevan monikulttuurisuusihanteen tavoittelua. Lehti sun toinenkin, varsinkin Hesari, on väärällään kaikenlaista tätä ihannetta ajavaa julistamista. Valtapuolueille alisteisessa mediassa on ollut jo vuosikausia käynnissä lähes joukkosuggestion asteelle menevä rintama, jossa objektiivisuus saa ani harvoin sijaa. Retoriikka on pintaa syvemmältä kehnoa sekä varsinkin yksipuolista, jopa puolueellista. Silti se puree kansalaisiin kuin häkä - olemmehan humaaneja, eikä suomalaisten syyllistämiseksi olla koskaan tarvittu kovin ihmeellisiä keinoja.

Alkoholinkäyttö on yletöntä, mutta kansan tuki entuudestaankin (jopa EU:n sisällä verrattaessa) hävyttömän korkealle alkoholi- tai vaikkapa panimoveron korottamiselle on taattu, kun heitetään muutama tilasto. Oheen on tavattu sijoittaa kansanterveyslaitoksen johtajan päivittelyt asiasta ja syyttävän sormen osoittelua, eikä edes raivoraitis uskalla kyseenalaistaa, eli olla potematta jatkuvaa ja kollektiivista syyllisyyttä sekä häpeää. Tuntuu siltä, etteivät suomalaiset osaa olla olematta koko ajan jostain maailmalla tapahtuvasta kauheudesta mahdottoman syyllisiä, kiitos median. Annoin itsekin Haitin maanjäristyksen uhrien hyväksi kympin (toivottavasti edes suurin osa meni perille), mutta milloin minkäkin asian vuoksi pitäisi olla jatkuvasti järjestämässä suruliputusta, keräämässä rahaa, suremassa, häpeilemässä ja voivottelemassa.

Olen kirjoittanut tästä aiemminkin sormet savuten, mutta ei ole sattumaa, että maahanmuuttoviraston raporteissa ja lehtiartikkeleissa käsitellään lähestulkoon yksinomaan joko a) riutunutta afrikkalaislasta, jonka siskot ja vanhemmat nyyhkyttävät surkeita oloja sekä rukoilevat apua tai b) Suomeen likimain täydellisestä integroitunutta ja dynaamista taitoluistelijaa, kirurgia, CNC-koneistajaa tai opettajaa. Missä ovat tulonsiirtojen varassa elävät retkut, jotka notkuvat joko kotona polttelemassa dullaa tai Kaisaniemen puistossa? Missä ovat huumekauppiaat, rikoksenuusijat, muut vangit ja kerjäläiset? Kuka uskaltaa kieltäytyä, kun SPR:n julisteessa on nappisilmäinen kongolaispoika, joka on kuin luuta ja nahkaa? Kuka sen sijaan kehtaisi kieltäytyä, mikäli julisteessa olisi sissisotilas AK-47:n piippu tanassa? Kansaa on loppujen lopuksi äärimmäisen helppo ohjailla. Ei humaaniudessa tai empatiassa olekaan mitään väärää, koska se ihmisten ominaisuus on aikaansaanut sosiaaliavustukset ja hyvinvoinnin.

Siis hyväksyn - ajatuskokeena - oletuksen, että "huoltosuhteemme" kärsii siitä, että otamme maahanmuuttajia. Miksikö siis "hamstrata lisää väkeä"? Koska se on oikein ja eettistä. Miksi suomalaisia rikkaita verotetaan ja verorahoilla autetaan suomalaisia köyhiä? Samasta syystä.


Suomalaisia köyhiäkin verotetaan. Opintotuesta ja peruspäivärahastakin lähtee veroa. Alkoholisti on maksanut arvonlisäveroa ja erillistä alkoholiveroa kaikesta kurkustaan alas kumoamastaan liuoittimesta.

Juuri tuosta syystä humanitaarista maahanmuuttoa harrastetaan ja kehitysapua syydetään. Se on poliittisesti korrektin totuuden mukaan oikein. Vähitellen olemme kuitenkin tilanteessa, ettei se ole laisinkaan hyväksi kansantaloudellemme ja viime kädessä kansalaisillemme - sinulle tai minulle. Oikeuden ja humaaniuden johdosta humanitaarinen apu kaikissa sen muodoissa ei koskaan lopu tai edes supistu. Huoltosuhde kuitenkin kutistuu entisestäänkin. Ei kukaan uskalla sanoa, että kehitysmaissa on vallan liikaa väkeä, vaikka se onkin selvä asia ja tilanne helpottuisi ainoastaan osittaisella joukkotuholla. Se kun ei ole oikein. Sen sijaan on oikein sanoa, että kaikkia pitää auttaa viimeiseen asti. Se ei ole oikein sinun, Vanhas-Matin tai Jacques Chiracin mielestä - se yksinkertaisesti on oikein, end of the story.

En epäile, ettetkö ymmärtäisi huoltosuhteen merkitystä, mutta on aika muutaman esimerkin. Saareen on sikiänyt ajan mittaa 200 ihmistä, mutta moisessa varsin suljetussa ja pinta-alaltaan rajoitetussa ekosysteemissä on kapasiteettia tuottaa ruokaa ainoastaan 120 ihmiselle siten, ettei kukaan tästä määrästä olisi aliravittu. Humaanit ovat sitä mieltä, että ruokaa pitää taikoa vaikka tyhjästä kaikkien 200 ihmisen säilyttämiseksi hengissä, vaikka he olisivatkin kuin luuta ja nahkaa. Realisti taas on sitä mieltä, että 80 ihmisen tulee kuolla, jotta ruokapolitiikka pysyy toiminnassa, eikä oikean kapasiteetin mukaisen määrän ihmisiä tarvitsisi riutua.

Taiteilin joku aika sitten esimerkin 200 matkujastajapaikan junasta, jossa Astrid Thors on veturinkuljettajana. Hän ei ole osannut kyvyttömyytensä vuoksi noudattaa realiteetteja, vaan on tohkeissaan myynyt matkalippuja 350, jotta väkeä saataisiin hyvän ja lämpimän ajatuksen mukaisesti matkaan mahdollisimman paljon. Väkeä ängetään junaan vaikka väkisin, eikä kenelläkään ole kivaa. Kaikkia ei ehditä palvella, eivätkä kaikki mahdu varsinkaan istumaan. Osa roikkuu puoliksi ikkunoista ja osa taas rötköttää tavarahyllyllä. Homma ei ole balanssissa! Kysynnän ja tarjonnan laista ei ole tietoakaan, vaikka lähtöajatus olisi ollut kuinka jalo.

Kolmas esimerkki, joka on hyvin tuttu viihteellä pyörähtäessä. Ravintolan tupakkakoppi on mitoitettu siten, että oven kyltissä ilmoitetaan sen sisälle mahtuvan 10 henkeä, mutta sisälle hinkuu nikotiininnälkäistä väkeä jonoksi asti. Asiantuntijat ovat mitoittaneet tämän 10 hengen kapasiteetin kopin ilmanvaihtokoneen toiminnan ja tilan pinta-alan mukaan. Mikäli sinne menee tupakoimaan 15 henkeä, tilassa on paitsi ahdasta myös entistäkin tukalampaa, eikä kellään oikein ole kivaa. Realiteettien pohjalta mitoitettu kapasiteetti ylitetään, koska humaani ovimikko sallii kaikkien halukkaiden pääsevän tärvelemään keuhkojaan tuolla punaisella minuutilla. Ilmanvaihtokone ei kykene järjestämään 15 röyhyttelijälle edes liki raitista ilmaa, mutta kymmenelle se olisi onnistunut. Tupakkakopeissa ei tietenkään ole varsin raitis ilma, eikä kukaan tupakoitsija tyhmyydestään huolimatta sellaista odotakaan, mutta mikäli siellä ei olla kuin sillit purkissa, on meininki edes jotakuinkin siedettävää. Relevanttia tai ei, mutta päätinpä mainita.

Neljäs esimerkki: kitara maksaa 200 euroa. Minulla on rahaa vain 150 euroa. Lopputulos on se, että minä en pysty ostamaan kitaraa, koska minulla ei ole tarpeeksi rahaa. En pysty kustantamaan kitaran hankintaa, koska minulla on likviditeettiongelma. Kauppias voisi myydä kitaran alihintaan jos haluaisi, mutta se ei olisi häntä kohtaan reilua ja olisi vastoin kaupankäynnin henkeä. Joku voisi myöskin lahjoittaa minulle vastikkeetta tuon 50 euroa, mutta olisi vastoin reilua henkeä sekä inhottavaa ostaa kitara rahalla, jota ei ole millään tapaa ansainnut. Sen sijaan voisin myydä jotain 50 eurolla, jotta joutuisin luopumaan jostain saadakseni jotain uutta. Tässä tapauksessa ansaintalogiikka toteutuisi.

"Minusta on paitsi ironista, lähes sairasta, että Suomessa ajetaan surutta sairaita vanhuksia omilta asuinseuduiltaan kaupunkien betonikuutioihin, joissa toki on mahdollista saada hyvää hoitoa."

Ikävä juttu toki, mutta en silti katso, että pahin kohtalo ihmiselle on asua betonikuutiossa. Moni kärsii pahemmin, eikä moni saa mitään hoitoa.


Humaanit arvot ovat hieman ristiriitaisia siinä vaiheessa, kun - vaikka se kunkin perheen sisäinen asia onkin - mummo lykätään hoitokotiin, jossa häntä käydään tervehtimässä kun muilta kiireiltä ehditään, mutta humanitaarisen avun edessä ollaan polvillaan, koska se on oikein. Ei valtion olekaan tarve vaikuttaa siihen, kuinka ihmiset omaisineen toimivat. Tähän tilanteeseen ollaan kuitenkin päätymässä yhä voimakkaammin siksi, että jatkuvan tehostamisen vuoksi harvaan asutut seudut autioituvat entisestäänkin ja palvelut pyritään keskittämään isompiin väestökeskittymiin.

Kohta meillä ei ole kuin kymmenkunta tämänhetkisten maakuntien rajojen mukaista kaupunkia, joissa on yksi sairaala per nenä. Eipähän mene rahaa ylimääräisyyksiin. Sen sijaan tällä hetkellä varoja olisi aiheellista järjestää pienempien kuntien julkisen sektorin palveluiden ylläpitoon ja näiden seutujen elvyttämiseen. Työpaikkoja ei tyhjästä loihdita, eikä esimerkiksi vain 2000 asukkaan kunta tarvitse uutta huoltoasemaa, ruokakauppaa tai autokorjaamoa, mutta jotain olisi minusta aiheellista tehdä suunnan kääntämiseksi.

"Toivottavasti et tarkoita sitä, että olisi rikollisjengien kitkemiseksi nykyistä tehokkaampi käytäntö soluttaa rikollista ainesta meille 'poliisivaltioihin,' koska täällä ne saataisiin todennäköisemmin kuriin."

Kyllä, esitin, että tämä on mahdollinen syy ottaa rikollisia tietylle alueelle - sen kummemmin empiirisiä väitteitä esittämättä.


On kieltämättä hankala vaihtaa ajatuksia, koska pohjaan logiikkani nimenomaan empiirisiin seikkoihin, en siis niinkään väitteisiin, vaikka väitelause onkin tosiseikan esittämistä. Olen kuitenkin tällaista ajatusta vastaan jo ihan lähtökohtaisestikin. Se voisi olla mielenkiintoinen kokeilu, mutta varsin todennäköisesti sellainen, jonka vuoksi kohdemaan kantaväestö kärsii.

"Pitkässä juoksussa logiikka voikin kantaa hedelmää, mutta tässä ajassa tuhannet kantaväestön edustajat ovat joutuneet kärsimään."

Kai politiikassa tuleekin pyrkiä pitkän aikavälin suunnitelmiin? (Tosin tuleviin sukupolviin liittyy tiettyjä eettisiä ongelmia, joita en kyllä tässä viitsi avata.)


Joista yksi itselleni mieleen tuleva isommanpuoleinen ongelma on se, että tulevaisuuden sukupolvet olisivat mitä todennäköisimmin varsin näreissään päätöksestämme soluttaa tarkoitushakuisesti juuri rikollista ainesta yhteiskuntaan, jossa on tulevaisuuden sukupolvilla samankaltainen ongelma muunkin humanitaarisen maahanmuuton seurauksena kuin tällä hetkellä Ruotsissa ja Ranskassa. En siis pidä tuota ollenkaan hyvänä ajatuksena.

Pitkän aikavälin suunnitelmista puheenollen Suomessa voi toistaiseksi olla kapasiteettia vastaanottaa humanitaarisia maahanmuuttajia, mutta muiden eurooppalaisten valtioiden tilanne on osoittanut, kuinka maahanmuuttopolitiikkaa tulisi järkeistää vastaamaan realiteetteja. Pidän muista valtioista havaittavia kokemuksia juuri sellaisina empiirisinä tuloksina, joista Suomenkin pitäisi ottaa oppia. Tämä alkaa olla meidän maahanmuuttokriitikoiden, tuttavallisemmin nuivien ihmisten, toimesta melkoisen kulunut ja käytetty esimerkki, mutta Malmössä ei todellakaan ole kivaa. Youtubesta löytyy kaikenlaista mielenkiintoista ja tutustumisen arvoista.

"Maa-alue O, jonka alueella rikollisjärjestö on syntynyt ei tietenkään ole kaikkine kansalaisineen lähtökohtaisesti syypää rikollisuuteen, mutta vähemmän sitä on alue M, jolla ei ole mitään kosketuspintaa järjestöön."

Millä tavalla "vähemmän"? En näe tälle perustelua.


Esimerkkini maa-alueella M ei ole kosketuspintaa järjestöön. Niin kauan kun Suomella on mahdollisuuksia pitää vaikka Venäjän mafian vaikutusvalta pois alueeltamme ja sen toimielimistä, on tähän pyrittävä. Täällä ruohonjuuritasolla ei tietenkään ole takeita siitä, vaikka tätä vaikutusvaltaa täällä jo olisikin siellä sun täällä, mutta ei mennä siihenkään nyt. Tämä alkaa mennä hieman absurdiksi, mutta maa-alue O:n väestö ei myöskään ole syyllinen siihen, että osa sen väestöstä on ryhtynyt järjestäytyneeksi rikollisuudeksi. Humaaniuskin menee yli siinä vaiheessa, jos rikollinen aines pyritään jakamaan tasan kaikkien kesken samoin kuin varallisuus.

"Eettinen syy auttamiseen ja kaikkiin pyrkimyksiin tietenkin löytyy, mutta siihen ne perusteet loppuvatkin."

Valtioiden ainoan tehtävän tulisi minusta olla tehdä eettisesti parhaita mahdollisia ratkaisuja. Mikäli olet toista mieltä, myönnät, että kannatat sitä, että toimitaan eettisesti väärin. Tällainen kanta on toki mahdollinen, mutta kuinka onnistut perustelemaan muille oman politiikkasi? No, ehkei perusteleminen ole aina tarpeen, jos on kylliksi voimaa, jolla pistää hanttiin. Mutta itse - vähemmän yllättäen - olen eettisesti tuomittavaa toimintaa vastaan.


Ei asia ole minusta noin mustavalkoinen. Ei voi sanoa, että koska et ole hedonisti, olet masokisti. Voidaan tehdä eettisesti parhaita mahdollisia, todella huonoja tai jostain siltä väliltä olevia ratkaisuja. Minäkin olen eettisesti parhaiden mahdollisten ratkaisuiden kannalla, mutta se ei tarkoita sitä, että ne olisivat niitä kaikkein eettisimpiä. Näissä voisi toteutua realismi, humaanius ja paljon peräänkuuluttamani ansaintalogiikka siten, että syntyy mahdollisimman vähän kärsimystä niille, jotka eivät sitä ansaitse. Lisäksi etuuksia järjestyy niille, jotka ovat niihin oikeutettuja välttämättömän valtioperiaatteen mukaisesti.

Kaikkein eettisintä olisi kaiketi avata rajat ja antaa vapaa pääsy sekä oitis sosiaaliturva kaikille sitä haluaville välittämättä piirun vertaa huoltosuhteesta, valtiomme ruoantuotantokapasiteetista, pellossa kasvavien perunoiden määrästä tai valtionvelasta. Se ei kuitenkaan ole paras mahdollinen ratkaisu, koska ajattelu ei ole kovin kauaskantoista ja nämä humaaniuden nimissä maahamme ryntäävät ihmismassat saisivat säkkikaupalla ruokaa niin kauan kun sitä riittää, mutta nääntyisimme lopulta nälkään yksi sun toinenkin varastoiden ehdyttyä. Tämä johtaisi anarkiaan, jossa selviytymisvaisto ajaisi nälkäisiä ihmisiä laveille poluille.

"Auttaminen tapahtuu nykyään väärällä tavalla. Yksilötasolla koulukiusaamiseen tunnutaan puuttuvan hieman samoin."

En toki vastustakaan parempien tapojan kehittelemistä.

"Kehitysvammainen ei mahda mitään sille, että hän on saanut synnynnäisen vamman, joka estää hänen toimimistaan joillain osa-alueilla. Hänen vanhempansa ja isovanhempansa ovat rakentaneet suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kovienkin olosuhteiden keskellä ja tämän johdosta hän on oikeutettu nauttimaan suomalaisesta erikoisterveydenhuollosta kotimaassaan siten, että hänen tarpeensa tulisi täytetyiksi."

Nationalismiin tapaa liittyä tällainen ajatus sukupolvien yhteydestä. Ensinnäkään en tajua, miksi minun pitäisi hyötyä jonkun isoisoisäni tms. tekemisistä vain siksi, että minulla on hänen geenejään. Toisekseen monen suomalaisen isoisoisä ei ole pannut tikkua ristiin tämän niin sanotun maamme hyväksi. Tämä vain lasketaan samaan sakkiin lauseessa "Suomalaiset ovat rakentaneet tämän maan" tms. Olisi myös tolkuttoman hankalaa selvittää, ketkä ovat esivanhempiensa toimiensa perusteella oikeutettuja mihinkin. (John Locke - siis se filosofi eikä Lostin hahmo - joutui vastaavankaltaisiin ongelmiin.)

Minusta on yksinkertaisesti väärin, että ihmisen asemaan vaikuttavat hänen vanhempiensa ja esivanhempiensa toimet, joihin hän ei voi millään tavalla itse vaikuttaa.


Minusta valtio taas toimii parhaiten juuri tämän periaatteen vuoksi. Jatkuvasti pyritään siihen, että myös tulevaisuudessa Suomessa asuu ihmisiä, jotka tarvitsevat töitä ja mahdollisuuden asua. Ei nyt voida tehdä sellaisia ratkaisuja, että tämä mahdollisuus evättäisiin heiltä. Se olisi melkein kuin tahallista kiusantekoa, koska tulevaisuutta koskeviin ratkaisuihin liittyvät riskit pystytään nyt arvioimaan käyttämällä empiirisiä tuloksia. Toki tämän valtion infrastruktuurin kehityksen juuret nojaavat aikaan, jolloin emme olleet nykyisen kaltainen Suomi vaan Venäjän keisarikunnan alainen osa, mutta se on toissijaista. Emmehän voisi nyt ajatella niin, että mikäli Suomi kuuluu tulevaisuudessa Neuvostoliitto kakkoseen, eikä meidän tuntemaamme itsenäiseen Suomeen, jolle haluamme tuottaa ylläpidettäviä palveluita, löisimme hanskat naulaan.

Meidän tulee yksinkertaisesti olla kiitollisia siitä, mitä meillä tällä hetkellä on ja pyrkiä kehittämään - tai ainakin ylläpitämään - sitä myös tulevia sukupolvia varten. Millä muullakaan tavalla ihmisen asema tulisi määräytyä vai eikö kellään tulisi olla mitään kansalaisuuden mukaan määräytyvää asemaa edes valtiossa? Ei ole tietenkään tarpeen määrittää kunkin esivanhempien vaikutusta maamme nykyoloihin. Ei valtiossa tule olla hierarkiaa siten, että ihmiset arvotettaisiin suoraan eri arvoisiksi heidän esivanhempiensa panoksen mukaan. Meidän tulee olla kiitollisia ja suojella sitä mitä meillä on. Tällä en tosiaankaan tarkoita sitä, että meidän tulisi olla Mosin-Nagantien piiput ojossa rajalla vahtimassa, ettei tänne vain tallustelisi kukaan "tänne kuulumaton." Kannatanhan pakollisen asevelvollisuuden lakkauttamista ja puolustusbudjetin reilua supistamista. Siinä on yksi rahanreikä, josta saisi ammennettua pennin poikineen

"Jos ei valtion A kehitysvammainen saisi tarvitsemaansa hoitoa ja palvelua synnyinmaastaan A vaan ainoa vaihtoehto olisi tavoitella sitä valtiosta B, joka on nihkeä myöntämään sitä omien apua tarvitsevien ja veroja maksavien kansalaisten kustannuksella, on siitä syyttäminen vain ja ainoastaan valtiota A - ei valtiota B."

Kysyn jälleen miksi. Mikä tekee valtion A kansalaiset eettisesti valvolliseksi kansalaisistaan, mutta ei valtion B kansalaisia?

Et myöskään ole vastannut aiempaan kysymykseeni siitä, eikö sinusta ole väärin jättää pelastamatta hukkuvaa, vaikkei itse olisi tämän ahdinkoa aiheuttanutkaan.


Olisihan se toki huutava vääryys ja esimerkki on mielestäni erinomainen. Valtioiden välillä sitä vain on hankala soveltaa, koska hukkumalla kuolee, mutta surkean taloudenhoidon voi parantaa velvoittamatta muita valtioita syytämään rahaa. Nimenomaan eettisesti - vaikken toki edelleenkään ole asiantuntija - jokaisen vähänkään kynnelle kykenevän tullee auttaa avun tarpeessa olevia. Hukkuva Kreikka (ja perässä mitä todennäköisemmin myös Romania sun muut) voisi kuitenkin uida rantaan omin avuinkin, jos ottaisi itseään niskasta kiinni. Näin on onneksi käymässäkin.

Kuten aikaisemmin kirjoitin, rajoittuu oma humaaniuteni nationalistien tavoin vain suomalaisiin, valitettavaa tai ei. Jos Hans-Åke Skellefteåsta tai Pjotr Muurmanskista on nälänhädässä ja vailla asuntoa, tulee paikallisen avustusjärjestelmän auttaa häntä, ei minun ja oululaisen. Jos tämä ei onnistu, vika on avustusjärjestelmässä tai sen puutteessa, ei minussa ja oululaisessa. Tietenkin vikaa voi olla Hans-Åkessa ja Pjotrissa itsessäänkin.

"Huoltosuhdetta pyritään kohentamaan poliittisesti korrektin totuuden mukaan maahanmuutolla. Kysymys kuuluukin, että mitä tekee huoltosuhteelle luku- ja kirjoitustaidoton naismaahanmuuttaja, joka edustaa kulttuuria, jossa keskimääräinen perhekoko on Suomeen verrattuna moninkertainen? Hän tuo Suomeen mukanaan alaikäisiä lapsia (= huollettavia), on hyvin todennäköisesti itsekin vielä useita vuosia lähes yhtä soittoa äitiyslomalla (= itsekin huollettava) ja synnyttää jälkikasvua, jotka ovat 17-vuotiaiksi asti huollettavia."

"Eivät kehitysmaat tyhjästäkään ole ylikansoittuneita."

Ylikansoittumiseen tulisi toki pyrkiä vaikuttamaan. Yhden ehdotuksen heitinkin ilmoille.


Tämä kohta siis tulikin jo aiemmin.

lauantaina, toukokuuta 08, 2010

Way to go

En liene ainoa, jota ihmetyttää kirkkoinstituution parissa tapahtuneet pedofiliatapaukset. Ilman muuta ne myös järkyttävät suuresti. Homman voisi jotenkin ymmärtää, mikäli kyseessä olisi miespastoreiden naisdiakoneihin tai muihin naispuolisiin työtovereihin kohdistuneet hyväksikäytöt. Ovathan pastoritkin vain ihmisiä, joilla lihan himo ylittää joskus henkevän viran asettamat rajoitteet.

Kohteenapa vain ovatkin useimmiten pienet pojat. Katolisen kirkon parissa kohteena ovat nimenomaan somat pikku kuoropojat kuin konsanaan b-luokan komediasta. Muistelkaapa, mitä Raamattu sanoo homoudesta. Pedofiliasta siellä ei taida olla erikseen mainintaa, mutta on hankala uskoa, että siihenkään tulisi kovin suopeasti suhtautua. Sellainen pesäero kuitenkin kristinuskolla on islamiin.

keskiviikkona, toukokuuta 05, 2010

Kun on ämpärillä annettu, ei voi lusikalla vaatia

Kreikan talouskriisi alkaa käydä ikäväksi. Nyt siellä on otsaa lakkoilla ja mellakoida siksi, että retuperällä oleva hallitus aikonee lupautua sitoutumaan sille asetettuihin velvoitteisiin taloutensa hoitamiseksi ja ennen kaikkea vastineeksi tästä avusta. Pelkkä julkisen sektorin lakko ei riitä, sillä tällä haavaa Ateena on täysin sekaisin. Kymmenet tuhannet ihmiset mekastavat kaduilla ja heittelevät savupommeja. Kun on vuosikausia annettu ämpärillä, ei voi alkaa yhtäkkiä vaatia edes teelusikalla. Pankkikin piti mennä polttamaan. Se tähän talousongelmaan auttaa aivan vitusti. Mikä noita ihmisiä vaivaa?

Mielenosoittajien yleisin iskulause on rytmikäs "varkaat, varkaat" -huuto, jota jatkuu välillä minuuttikaupalla.

[...]

Tällainen järjestelmä on kansalaisten pilkkaamista. Anarkia ja kaaoskin olisivat parempia vaihtoehtoja, Mermiga sanoo.


Jälleen vain marginaalinen osa antaa koko muulle maailmalle ikävän leiman koko maasta, mutta tuollaisen riehumisen jälkeen Kreikka ei edes ansaitsisi muiden omalla kustannuksella tarjoamaansa tukea. Painukaa pois valuuttaliitosta ja perustakaa kaoottinen yhteiskuntajärjestys. Ihan sama meille.

Onhan se melkoista varastamista, jos eläkeikää hinataan edes lähelle EU:n ja euromaiden keskitasoa tai vanhempien eläkettä lakataan syytämästä tuhatmäärin tyttärille. Lähes sietämättömän tästä tilanteesta tekee se, että keskustan kansanedustaja Elsi Kataista (ei tiettävästi sukua Jyrkille) lainatakseni täällä Pohjoismaissa luotetaan vielä toistaiseksi oikeudenmukaisuuteen ja täällä lainkuuliaisuus on absoluuttinen hyve. Toisin on noilla mekastajilla, jotka alkaa tumman veren kuohahdettua viskellä savupommeja ja polttamaan pankkeja. Aivan kuin pikkulapsilta oltaisiin otettu tikkukaramelli pois. Vuoden aikana 14 kuukauden palkka. Haistakaa paska!

Katsoin eilis- ja tämänpäiväisiä eduskunnan täysistunnossa pidettyjä puheenvuoroja ja todellakin muut keskustapoliitikot ovat siis varauksellisia tämän hankkeen suhteen. Näin on myös Paavo Väyrynen.

- Ongelma tässä on se, että ei ole käyty mitään keskustelua koko hallituksen piirissä, keskustan ministeriryhmässä tai eduskuntaryhmässä.


Tämähän on upeaa. MTV3:n Seitsemän uutisissa Matti Vanhanen sanoikin haastattelussa, että hallitus on jo tehnyt päätöksensä, eikä sille mitään mahda. Näin täällä meillä asiat hoidetaan. Asiaa oltiin kuulemma tosin käsitelty jossain eri hienossa valiokunnassa, mutta Väyrynen ei ollut ollut paikalla.

Uutisissa haastateltu kreikkalainen mekastaja ilmoitti, ettei heidän ole järkevää ottaa tätä avustuspakettia vastaan, koska se jouduttaisiin maksamaan takaisin moninkertaisena. Mikäli Kreikka ei hyväksy lainaehtoja ja jättää avokätisesti tarjotun paketin vastaanottamatta, ovat meikäläiset onnesta soikeina. Se olisi ollut meiltä pois ja järjettömän idiotismin vuoksi. Läheskään täysmääräisenä annettavaa tukea ei kuitenkaan tulla saamaan takaisin - koroista puhumattakaan.

Kuinka hanurista tiedoittaminen todella on Kreikassa, elleivät kansalaiset oikeasti ymmärrä, että kuinka vakavasta asiasta on kyse? Mikäli valtiolla on 300 miljarin euron budjettivaje, johon toiset valuuttaliiton jäsenvaltiot tarjoavat apua, on käsittämätöntä murehtia rahojen takaisin maksusta. Eikö ojentavaan käteen tulisi tarttua epäröimättä ja murehtia (tapahtumatta jäävää) takaisinmaksua vasta myöhemmin, koska tärkeää olisi nyt päästä jaloilleen?

En ole valuutta-asiantuntija tai kansainvälisen valuuttaliikenteen ekspertti, mutta en ollut myöskään äänestyskelpoinen silloin, kun Suomi äänestettiin mukaan sekä Euroopan unioniin että Euroopan valuuttaliittoon. Nykyisessä valuuttapolitiikassa on lisäksi sellainen hauska puoli, ettei Kreikka tule saamaan itselleen rahaa senttiäkään. Kreikka kuitenkin tulee solidaarisuuden nimissä pääsemään taloudellisesti jaloilleen. Kuinka?

Kreikka saa numeroita. Suomella ei ole missään 1,6 miljardia euroa valuuttaa konkreettisessa muodossa, jollaisena me olemme lapsista asti oppineet sen tuntemaan. Paalua polkaistaan tarpeen tullen melko pitkälti tyhjästä. Jostain ilmestyy numeroita, jotka päätyvät tahon X, tässä tapauksessa Kreikan valtion, käyttöön. Suuremman inflaation välttämiseksi numeroita häviää toisten maiden "tileiltä."

Ei voi muuta sanoa kuin hip hurraa odottaen, mitä seuraavaksi tapahtuu.

tiistaina, toukokuuta 04, 2010

Alaikäisten raiskaajille vihdoinkin rangaistuksia?

Voi sentään. Vihdoin viimein näyttäisikin siltä, että päätöstentekijät ovat saamaisillaan silmäluomiaan kohotettua jopa siinä määrin, että edes alaikäisten raiskaamisesta langetettavia tuomioita oltaisiin valmiita korottamaan. Sääliksi käy kiven sisään joutuvia ja omaa ihmisoikeuttaan toteuttavia ihmispoloisia.

Kuten joku harvalukuisesta lukijajoukostani onkin saattanut aiemmin huomata, olen kantanut huolta Suomen oikeusjärjestelmästä etenkin raiskaamisen, jonkun mielestä kai ainoastaan viattoman väkisinmakaamisen, osalta. Sanotaan, että seksuaalisen hyväksikäytön tai haureuden, ei nyt sentään vallan raiskauksen. Lakiin kehitellään uudistuksia jopa termistöön. Raiskaus on sen niminen hirveys, eikä se miksikään muutu, vaikka kuinka väännetään.

Ruohonjuuritason kansalaisaktivismillakin saattaa toden totta olla vaikutusta, koska voimakas internetkeskustelu sekä barometrit ovat lehtitietojen mukaan jouduttaneet tuoretta esitystä. On siis aika laittaa kahta kauheammin puita uuniin, jotta tuomiot saadaan sille oikealle tasolle. Suunta on oikea, mutta vieläkään ei olla riittävissä tuomioissa. Ei sinne päinkään. Ilmapiiri asenteiden puolesta ei ole tosiasiassa muuttunut miksikään. Ihmiset ovat keksineet avata suunsa tai nykyajan hengessä virittää sormensa esittääkseen mielipiteitänsä.

Vaikka suunta siis on oikea, on silti aiheellista esittää muutamia kysymyksiä.

Millaisessa yhteiskunnassa me elämme, mikäli eduskunta joutuu erikseen pohtimaan, että millaista alaikäisen (0-16-vuotiaat kansalaisemme) kanssa suoritettua pakotettua seksuaalista kanssakäymistä ollaan valmiita pitämään törkeänä? Mikä on törkeämpi kuin vähemmän törkeä? Kuinka paljon aivonystyröiden annetaan sauhuta ennen kuin moinen itsestäänselvyys saadaan oksennettua ulos?

Seksuaalisen teon määritelmästä poistettaisiin rangaistavuuden edellytys, jonka mukaan tekijän on tavoiteltava seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä.


Jos sairas paskiainen levittää oma-aloitteisesti alastonkuvia lapsista, onko silloin arvioitava perusteellisesti se, onko hän hakenut teollaan rahallista hyötyä vai seksuaalista mielihyvää? Kuinka puntaroidaan se vaihtoehto, jos paskiainen on hakenut teollaan molempia? Kuinka määritetään rangaistusperusteet? Millä määritetään se, kiihoittuuko sairas paskiainen materiaalin hallussapidosta vai sen edelleen levittämisestä? Entä jos molemmista? Tehdäänkö tämä testi empiirisillä kokeilla, valvotuissa olosuhteissa? Mistä saadaan koekaniinit?

Lopuksi minulla on heittää vielä tällaista:

Yksi uudistus olisi, että sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan kanssa katsottaisiin lähtökohtaisesti törkeäksi lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Tekoa voitaisiin pitää törkeänä myös sillä perusteella, että sama lapsi on ollut hyväksikäytön uhrina toistuvasti tai uhreja on useampia. Törkeästä hyväksikäytöstä voi nykylain mukaan saada jopa kymmenen vuotta vankeutta.


Poimin lyhykäisesti ydinkohdan eli toisen virkkeen.

Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä voitaisiin siis pitää jatkossa törkeänä tekona jopa peräti sellaisessa tapauksessa, että teko on toistunut useita kertoja tai että kyseisen tekijän kohteita on ollut useampi? Yhdellä alaikäisen, sanotaan vaikka 10-vuotiaan lapsen raiskaamisella ei vielä päästä törkeän raiskauksen asteelle, joten ihmisen elämän pilaamisesta selviää ehdollisella sekä nimellisellä sakkorangaistuksella.

Kymmenen vuotta, joka toteutuu ani harvoin, on lyhyt aika verrattuna elinikään. Raiskauksen uhrin koko elinikä sen sijaan on pilalla lopullisesti ja peruuttamattomasti. Millainen rangaistus tällaisesta hirmuteosta muka on ehdollinen tuomio ja mitätön summa rahaa? Toisen ihmisen elämän pilaamisesta. Ei perkeleen perkele. Raiskaajalla ei ole ihmisarvoa, eikä varsinkaan silloin kun tämä kohdistaa sadistisuutensa alaikäiseen ja puolustuskyvyttömään ihmiseen.

Missä perseessä me oikein elämme?

Sitkeistä yrityksistä huolimatta en onnistu keksimään aiempaa kummempia synonyymejä päätöksentekijöille, eli tuolle ruohonjuuritasoon katsottuna sangen näkymättömälle joukolle ihmisiä, joiden toimesta nykyinen oikeuslainsäädäntö määräytyy tai on aikanaan määräytynyt. Sen muuttaminen nykyistä vastaavaksi sen sijaan tuntuu ottavan koville.

Ennemmin pohditaan esimerkiksi tupakoinnin kieltämistä autoillessa, jos kyydissä on alle 18-vuotias. Entäs jos somalialaisen tupakoijan kyydissä on nuoren näköinen ihminen, jonka henkilöllisyys pitäisi tunnistaa hampaista, kuten turvapaikkakysymyksissä?

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mielestä kiellolla puututtaisiin liiaksi henkilökohtaiseen vapauteen ja kotirauhaan. Lisäksi kieltoa olisi vaikea valvoa, ja laki jäisi tältä osin helposti vain symboliseksi.


Kerrankin viisaita sanoja. Symbolinen kielto, jonka valvonta tuottaisi vain uusia ongelmia. Asennekasvatuksesta kaikki lähtee liikkeelle. Minä olisin tosin ennemmin täyskiellon puolella, koska autossa tupakointi on valovuoden vaarallisempaa liikenteelle mitä nykyään rangaistava matkapuhelimeen puhuminen. Helvetin syövereiden lailla hyppysissä roihuava ja ympärilleen välitöntä kuolemaa kylvävä punahehkuinen savuke on paljon todennäköisempi keskittymisen häiritsijä kuin matkapuhelin. Matkapuhelimesta ei ainakaan tipu tuhkaa syliin, eikä siitä muutenkaan voi syntyä tulipaloa - teknisen vian mahdollisuus pois suljettuna.

maanantaina, toukokuuta 03, 2010

Vastine Maurille

Sain nimimerkiltä Mauri varsin mielenkiintoisia eettisiä kysymyksiä kirjoitukseeni Islamin ikuinen tabu. Näihin jo vastasinkin ja sain Maurilta lisää tarkentavia sekä edellisiäkin mielenkiintoisempia kysymyksiä. Vastaukseni kokonaismitta venähti sellaiseksi, että päätin kirjoittaa tästä ihan oman vastineen. En ole nimittäin varma, salliiko blogspotin kommenttiosio mahdottoman mittaisia vastauksia, eikä se sen puoleen olisi ollut järkevääkään.

Ensimmäisiä vastauksia en viitsi tähän liittää, koska tekstien sisennys ja jäsentely ei käy yhtä kätevästi kuin keskustelufoorumeilla. Niitä on muutamia lainausmerkkien sisällä Maurin siteeraamina. Kokonaisuudessaan ne löytyvät tietenkin kirjoituksen kommenttiosiosta numeroituna Maurin kysymysten mukaisessa järjestyksessä. Toivottavasti saatte selvää siitä, missä milloinkin mennään. Luonnollisesti alkuperäinen teksti ja sitä seuranneet kommentoinnit on syytä lukea ensin, ellei ole jo niin tehnyt.

Kiitoksia vastauksista. Jatkan vielä keskustelua. Numeroin kommenttejani jälleen noiden kolmen kohdan mukaan.

1. En ymmärtänyt, miten vastauksesi tähän kohtaan liittyi kysymykseeni. Luitko sen tarkasti? Kysymys siis kuului, voiko olla syytä sille, että jonkun pitää tehdä jokin teko huolimatta siitä, että hänelle itselleen koituu siitä haittaa.

Esitin kysymykset spesifeistä piirteistä riisuttuna, jotta ne voisi hahmottaa yleistasolla kiinnittämättä huomiota esimerkiksi Suomen maahanmuuttopolitiikkaan. Voin nyt kuitenkin paljastaa myös tausta-ajatuksia kysymyksieni taustalla. Ensimmäisen kysymyksen kohdalla tausta-ajatukseni oli seuraavanlainen. Sinäkin nähdäkseni perustelet sitä, että Suomen pitää jollain tapaa rajoittaa maahanmuuttoa ja muutenkin ulkomaalaisten auttamista sillä perusteella, että suomalaisille koituu siitä haittaa. On kuitenkin uskoakseni sinunkin mielestäsi olemassa tilanteita, joissa jotakuta pitää auttaa, vaikka siitä koituu itselle haittaa - mikäli koituva hyöty on tarpeeksi merkittävää. Sitten on tietysti tarpeen miettiä, milloin ulkomaalaissyntyisten auttaminen on tällaista. Etupäässä halusin kuitenkin tuoda ilmi, ettei minusta ole eettisesti perusteltua asettaa kysymystä ulkomaalaissyntyisten avustamisesta täysin suomalaislähtöisesti. Ulkomaalaissyntyistenkin etua tulee ajatella.


Lähdin siis ilmeisesti hakemaan vastausta liian kaukaa. Minun - samoin kuin useimpien muidenkin melko perussuomalaisen poliittisen katsomuksen omaavien - humaanius on mittavaa, mutta hieman valikoivaa rajoittuen omaan valtioomme. Aidosta tai puhtaasta humaaniudesta ei siis voitane puhua.

Tietenkin on mahdollista perustella jokaisen homo sapiens sapiensin ihmisarvolla se, miksi jokaista kuuluisi auttaa niin paljon kuin vain kyetään huolimatta siitä, mistä maasta käsin autetaan ja minne suuntaan. Tällöin jokaisen maan pinnalla tallustelevan ihmisoikeus itseisarvona on yli muiden, eikä mikään muu ulkoinen tekijä saisi vaikuttaa siihen, annetaanko apua sitä tarvitsevalle. Valtion M olisi kuitenkin minusta priorisoitava etusijalle valtion M kansalaiset. Valtiossa E sen kansalaiset ovat E:n piirissä, mutta mikäli sen ihmisoikeustilanne on epäkelvon hallinnon vuoksi olematonta, ei se saa olla pois valtiolta M kansalaisineen.

Turvapaikan myöntäminen liian suurelle määrälle ankkurilapsia sekä heidän perässään seuraaville muille perheenjäsenille on suomalaiselle yhteiskunnalle ja talousjärjestelmälle haitallista, mutta humanitaarisen maahanmuuton ja kehitysavun voidaan katsoa aiheuttavan tarpeeksi Äiti Teresa -henkistä hyvänolontunnetta, jonka perusteella avustus on kyllin hyödyllistä toteutettavaksi. Olen kaukana kapitalistista ja taloudellinen rasite on vain yksi osatekijä siinä haitassa, joka liiallisesta maahanmuutosta koituu.

Oikeastaan se on väline suuremman mittakaavan kantaväestöön kohdistuviin haittatekijöihin. Mikäli puhutaan nimenomaan kehitysmaissa asuvien itsensä edusta, ei palvele heidän kehitystä laivaamalla väkeä muihin valtioihin. Se on luunmurtuman paikkaamista laastarilla. Muutos maiden olojen parantamisesta täytyy lähteä maista itsestään ja tämä tarkoittaa tietenkin sen kansalaisia. Olisi tavaton, yhä lisää ihmisuhreja vaativa ja loppupeleissä mitä todennäköisimmin tulokseton rasite koettaa kellistää diktatuurihallintoja täältä tuhansien kilometrien päästä käsin. YK on melko hampaaton. En edelleenkään halua sulkea Suomen rajoja tai masinoida rotusortoa - ainoastaan järkeistää tämänhetkinen pakolaiskiintiö, kehitysapu ja maahanmuuttoon käytettävät määrärahat oikeaan balanssiin. Suomen pakolaiskiintiö on vuositasolla 750 henkeä. Osaako kukaan sanoa, miksei se ole samaa määrää Andorrassa? Entä osaako joku kertoa, miksi kiintiö on suurempi Saksassa?

2. "Etiikka ei todellakaan ole vahvin alueeni, mutta koetan silti keksiä jotain vastattavaa."

En minä tässä mitään kovin teoreettista osaamista ole pyrkinytkään penäämään. Sanoisin kuitenkin, että etiikka on hyvin tärkeä asia politiikkaa tehtäessä, ja poliittinen tämä sinun blogisikin vaikuttaa paljolti olevan.

"Humaanista näkökulmasta tällaisia perusteita löytyy varmasti, jos ajatellaan humanitaarista suojaa kaipaavien ihmisten kotimaiden jopa kuolemanvaarallisia oloja (uskonnolliset ja poliittiset vainot). Ne eivät ole koskaan toimineet kyllin vahvoina perusteina minulle. Yksinkertaisesti Suomen ei ole mahdollista syytää rahaa kehitysapuun. Sen lisäksi meidän ei ole mahdollista vastaanottaa huoltosuhdettamme entuudestaankin vahingoittavaa määrää ihmisiä humanitaarisista syistä."

Katsohan Suomea ja suomalaisia hieman. Eikö täällä ole aika monella aika hyvät olot? Mitä se tarkoittaa, ettei ole mahdollista syytää rahaa kehitysapuun? Toki monella suomalaisellakin on huonot olot, mutta nähdäkseni kokonaisuudessaan Suomessa on sen verran paljon varoja, että niitä riittäisi sekä suomalaisten että joidenkin ulkomaalaistaustaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi - mikäli varoja jaettaisiin oikein. Tietysti minusta on myös hyvin omituista ajatella, että resursseja tulisi ylipäätään ensisijaisesti jakaa suomalaisille, mutta jos näin oletetaankin, varoja jää yhä jäljelle.


Suomella ei ole kovin merkittävää varallisuutta valtionvelan ollessa noin 44 % koko bruttokansantuotteesta. Velattomia valtioita maailmassa ei tosin taida kovin montaa olla, joten siltä kantilta ajateltuna kehitysapua ei liikkuisi latin latia minnekään päin. Kuten aiemmin kirjoitin, ei kehitysapu auta kuin sen aikaa, että lauma ylikansoittuneen kehitysmaan nälkäisiä ehtii syödä sinne lähetetyn kontillisen ruokaa. Nälkä tulee uudestaan ennen pitkää.

Järjettömän suuri osa kehitysmaiden asukkaista on ainoastaan monikansallisten, pääasiassa länsimaalaisten, avustusjärjestöjen ruoka-avun varassa. Tämä yhtälö on heikko ja lisäksi kehitysmaiden vuotuinen väestönkasvuprosentti on edelleen liian suuri. Inhimillisen kehityksen indeksi sitä vastoin on pieni. Se ei kasva, vaikka rahaa syydettäisiin kuinka paljon, koska valtaisan suuri potti päätyy vääriin käsiin. Valistus oikeansuuntaisesta perhekoosta ja koulutus maatalouteen taitaa kuulua kirkon lähetystyöhön, mutta sattuneesta syystä en tätäkään kannata.

Lisäksi suuret perhekoot (enkä tarkoita nyt isovanhempien kuulumista samoihin talouksiin) on osa monien kehitysmaiden kulttuuria, koska esimerkiksi ehkäisyä ei haluta käyttää uskonnollisista syistä tai siksi, että asiasta ei tiedetä mitään. Minusta olisi inhottavaa mennä muovaamaan vuosisatojen aikaista kulttuuria, kuten uskonpuhdistuksen yhteydessä tehtiin esimerkiksi Skandinaviassa, mutta valitettavasti se ja moni muu uudistus kolmannen maailman jokapäiväisessä elämänmenossa johtaisivat ennen pitkää positiivisempaan väestönkehitykseen ja kenties talouden elpymiseen - kunhan epäkelpo hallinto ei sitä estä. Niin raa'alta kuin se ilman muuta kuulostaakin, on totuus se, että kysynnän ja tarjonnan lain mukaan ylikansoittuminen helpottuisi ainoastaan ihmisväestön joukkotuholla.

Kehitysapu kuuluisi kutistaa nykyisestä syytämisestä murto-oaan niin kauan kun Suomessa leikataan sosiaali- ja terveysmenoja, julkisen sektorin terveyspalvelut kärsivät, leikkausjonot ovat kuukausia, sotaveteraaneilta pimitetään heille kuuluvia ja keräyksin saavutettuja korvauksia, työttömiä on tempputyöllisyys ja työvoimatoimiston kurssit huomioon otettuina varmasti yli 400 000 ja alle 20-vuotiaat korkeakouluopiskelijat velkaantuvat.

Lisäksi nykyisetkään maahanmuuttajat eivät integroidu kunnolla yhteiskuntaamme, koska resurssit eivät riitä kunnon sopeuttamisohjelmaan nytkään. Sen huomaa puutteellisesta kielitaidosta, korkeasta työttömyydestä, kulttuurien väkivaltaisesta yhteentörmäyksestä ja monesta muusta. Korkea työttömyys on selitetty useimmiten syyllistävään sävyyn suomalaisten haluttomuudella palkata maahamuuttajia ja tähänkin on tarjottu ratkaisumalleja. Yksi niistä on kantaväestön asennekasvatus, eli kiertoilmaisun takaa suomennettuna aivopesu.

Mikäli taas valitaan maahanmuuton supistamisen sijaan se toinen ja minusta ehdottoman väärä vaihtoehto, eli integrointitoimintaan ohjataan tulijoiden määrän kasvaessa aina vain lisää rahaa sekä resursseja esimerkiksi perustamalla lisää pakolaisten vastaanottokeskuksia ja rekrytoimalla aina vain lisää maahanmuuttokoordinaattoreita, on sekin raha joko lisää valtionvelkaa tai vielä todennäköisemmin pois jostain muualta.

Minun humaani käsitykseni ei hyväksy sitä, että täysin yli resurssien lapioitavan maahanmuuttajien massan (= ihmisiä, jotka eivät ole vielä oleskeluluvan tai turvapaikankaan saatuaan suomalaisia) vuoksi esimerkiksi kantaväestöön kuuluvat ja yhteiskuntaamme niska limassa rakentaneet vanhukset jäävät entistäkin heikommalle hoidolle. Meidän ajatuksissamme lienee se perustavaa laatua oleva ero, että koen suurimman huolen oman maamme kansalaisista ja asetan ne etusijalle.

Syynä on yksinkertaisesti se, että me olemme me. Suomalaiset itse ovat tuottaneet Suomeen palvelut, teollisuuden sekä kehittäneet sosiaalijärjestelmää tuleville sukupolville, ja me kaikki pidämme niitä käynnissä verorahoilla. Miksi siis hamstrata lisää ja lisää väkeä, koska huoltosuhteemme kärsii? Nimenomaan se johtaa suomalaisten vähäosaisten, kuten vanhusten, kehitysvammaisten ja pitkäaikaissairaiden saaman hoidon tason laskuun, palveluiden yksitäistämiseen ja ennen kaikkea palveluiden puuttumiseen alueittain. Viimeiseen kohtaan vaikuttaa keskittäminen (hätäkeskuksien määrän supistaminen, kuntaliitokset, kaupunkikeskeisyys yli päätään...), joka on nykypäivän säästökeino numero uno.

Syrjäkylällä asuva ja hoitoa sairauteensa tarvitseva eläkeläinen on lähinnä minun sydäntäni. Minusta on paitsi ironista, lähes sairasta, että Suomessa ajetaan surutta sairaita vanhuksia omilta asuinseuduiltaan kaupunkien betonikuutioihin, joissa toki on mahdollista saada hyvää hoitoa. Omaishoidon tuki sen sijaan on tiukassa ja kotiapulaisten saanti siinä ja tässä, etenkin pienemmillä paikkakunnilla, jotta siellä olisi vielä mahdollista viettää vanhoja päiviä. Samanaikaisesti kannetaan valtaisaa huolta siitä, kuinka käy tuhansien kilometrien päässä alkuasukasheimoille, joiden asuinseutuja ryöstökapitalistien suurhakkuut sun muut kutistavat. Näihin kohteisiin tungetaan mieluusti kehitysapua. Viis veisataan eläkeläismummosta, joka joutaa jonnekin kolhoosiin lukkojen taakse odottamaan kuolemaansa, joka onkin oikea onnenpäivä, koska yhteiskunta säästää hänenkin eläkkeen ja hoitokulujen verran.

Maahanmuuttokritiikki on perussuomalaisten poliittisesta kokonaisagendasta vain osa - suuri painoarvo on myös Suomen tuloerojen kutistamisella ja valtion virkojen ylisuurten palkkojen realisoinnissa tervettä järkeä vastaavalle tasolle.

Saanen sanoa, että omasta näkökulmastani monien maahanmuuttokriitikoiden ja perussuomalaisten kannattajien virhe on siinä, että he keskittävät paljon huomiotaan vääriin paikkoihin. Toki Suomessa on niin sanotusti omiakin ongelmia, muttei nähdäkseni enemmän apua Suomen ongelmatapauksiin saataisiin tasaisemmalla tulonjaolla kuin maahanmuuttopolitiikkaa kiristämällä. Tai vaikkei näin olisikaan, on minusta oikeudenmukaisempaa ottaa pois niiltä, joilla on varoja enemmän kuin he tarvitsevat, kuin niiltä, joiden varallisuus on paljon pienempää eli joiltakin ulkomaalaistaustaisilta.

"Kaikkein vähiten soisin pääsyn maahamme rikollisjoukolle."

Et tavoittanut sitä tausta-ajatusta, jota esimerkilläni hain. Siispä raotan sitä hieman. Entäpä jos alueen M ulkopuolellakin asuu ihmisiä? Sanotaan vielä ihan vain esimerkin vuoksi, että ulkopuolella asuvat ihmiset ovat melko kykenemättömiä puolustautumaan rikollisjoukkoa vastaan toisin kuin alueen M sisäpuolella elävät.

Minusta monet maahanmuuttokriitikot vaikuttavat unohtavan seikan, jota tällä esimerkillä pyrin korostamaan: jos tietyt ryhmät ovatkin vaarallisia, ovat he sitä todennäköisesti myös omissa maissaan. Minä en keksi perustelua sille, miksi lähtökohtaisesti kyseisten maiden kansalaisten tulisi maksaa siitä, että heidän maassaan asuu vaarallisia rikollisia tms. Mutta vaikka tämä otettaisiinkin oletukseksi, voidaan yhä miettiä, kenellä on parhaat resurssit kitkeä tällaista rikollisuutta, esimerkiksi Suomella vai jollakin kehitysmaalla?


Minä taas en edes halua keksiä mitään perusteluita sille, miksi muiden valtioiden kansalaisten, joilla ei ole rikollisjärjestöihin sekä keskenään alkukantaisesti sotiviin heimoihin/jengeihin osaa eikä arpaa, pitäisi joutua kärsimään, vieläpä vapaaehtoisesti JA vieläpä omassa maassaan. Toivottavasti et tarkoita sitä, että olisi rikollisjengien kitkemiseksi nykyistä tehokkaampi käytäntö soluttaa rikollista ainesta meille "poliisivaltioihin," koska täällä ne saataisiin todennäköisemmin kuriin.

Pitkässä juoksussa logiikka voikin kantaa hedelmää, mutta tässä ajassa tuhannet kantaväestön edustajat ovat joutuneet kärsimään. On myös mahdollista, ettei homma toimi. Maa-alue O, jonka alueella rikollisjärjestö on syntynyt ei tietenkään ole kaikkine kansalaisineen lähtökohtaisesti syypää rikollisuuteen, mutta vähemmän sitä on alue M, jolla ei ole mitään kosketuspintaa järjestöön. Aina voidaan tehdä oletuksia siitä, että M:n valtion O kanssa harrastama kaupankäynti ja M:n halpatyövoimavaltio-O:hon viemä teollisuus edistää lapsi- ja orjatyövoimaa tai vääriin käsiin päätyvä kehitysapu tukee despotiaa, mutta sitä ei varmastikaan tässä haettu.

"Toista valtiota ei kuitenkaan pidä asettaa maksumieheksi ja jopa syntipukiksi siitä, ettei toinen kykene rappiohallituksineen hoitamaan asioitaan niin kuin kuuluu. Tämä perustelu voi olla jo kulunut, mutta koska Suomi ei ollut kolonialismin aikakaudella sortamassa Afrikkaa, ei varsinkaan meidän kuuluisi kärsiä siitä taloudellisesti tai oman väestömme kustannuksella."

Tällainen ajattelu kummastuttaa minua kovin. Miksi henkilön A tulee kantaa vastuuta henkilön P tekemisistä ennemmin kuin henkilön B vain sillä perusteella, että henkilö A on sattunut syntymään tietyllä alueella, jolla henkilö P on myös syntynyt? Toinen kysymys: Eikö sinun mielestäsi ole eettistä syytä auttaa jotakuta siitä huolimatta, ettei ole tälle itse aiheuttanut ahdinkoa? Etkö jopa tuomitsisi henkilöä, joka ei yrittäisi auttaa hukkuvaa - vaikka tämä henkilö ei olisi itse saattanut hukkuvaa pulaan?


Kenenkään ei tietenkään _täydy_ kärsiä. Ei kenenkään tule olla velvoitettu siihen. Vallan monessa kolmannen valtakunnan kehitysmaassa asiat kuitenkin ovat perseellään ja joku joutuu aina kärsimään - luonnollisesti aina ne lähimpänä asuvat. Kärsimys ei pääty siihen, että kaikki vaikkapa nyt poliittisen vainon kohteena olevat ihmiset perheineen ja sivussa myös muut viattomat siviilit on kuljetettu pienissä erissä muualle päin maailmaa, yksinkertaisesti siitä syystä, että ajatus on absurdi. Eettinen syy auttamiseen ja kaikkiin pyrkimyksiin tietenkin löytyy, mutta siihen ne perusteet loppuvatkin.

Auttaminen tapahtuu nykyään väärällä tavalla. Yksilötasolla koulukiusaamiseen tunnutaan puuttuvan hieman samoin. Oppilas A:n ei haluta kärsivän oppilas P:n tekemisistä vain siksi, että molemmat ovat asuinalueensa vuoksi samassa koulussa Y. Usein ongelma ratkaistaan siten, että oppilas A sijoitetaan toiseen kouluun. Seuraavaksihan oppilas P valitsee itselleen uuden kohteen, joka saatetaan sijoittaa myös uuteen kouluun. Jos P:n ja kumppaneiden terrorisoimia oppilaita sijoitetaan koko ajan samaan oppilaitokseen Z, ei sielläkään riitä kapasiteettia loputtomasti, vaikka lähtöajatuksella pyritäänkin hyvään. Tarttis tehdä jotain. Oikeaoppinen ratkaisu olisi laittaa oppilas P ojennukseen.

Ulkopuoliset toimijat eivät kuitenkaan ole osoittautuneet toimiviksi vaihtoehdoiksi epäedullisen hallinnon kukistamiseksi. Mukana on ollut liian monta lusikkaa sopassa. Sillä, että niin Ranska, Englanti, Yhdysvallat, Venäjä (Neuvostoliitto) ja Kiina ovat historian saatossa tukeneet proxy-sotina käydyissä yhteenotoissa kukin omaa poliittista ideologiaansa vastaavaa osapuolta kohdevaltioissa, on saatu aikaan vain verenvuodatusta, eikä kovin toimivaa lopputulosta.

Helpointa olisi, jos aseet haudattaisiin John Lennon -henkisesti, koska sisällissotien syyt ovat typeryydessään lähes surkuhupaisia. Tällä haavaa ainoa keino antaa hetkellistä apua on humanitaarinen apu ja pakolaisuus, mutta ongelma ei tule koskaan ratkeamaan tällä tavalla. Sitä vastoin ongelmat leviävät globaaleiksi koskien lopulta vaikkapa meidän Suomemme kaltaista verrattain kaukaista valtiota, jolla ei ole tilanteeseen osaa eikä arpaa. Tätä ajatusta minä vastustan.

3. "Tästä tuli mieleen ajatus siitä, kuinka nykyaikainen etnisten vähemmistöjen suosiminen on vain yksi ja verrattain tuore esimerkki positiivisesta erityiskohtelusta. Kehitysvammaisten kohdalla käytäntöä on sovellettu jo iät ja ajat."

Mainiota! Tajusit pointtini.

"Kaikkiaan ihmisiä saatetaan eettisten perusteluiden nojalla samalle lähtöviivalle, jotta kaikkien olisi edes teoriassa mahdollista saavuttaa samanlainen sosioekonominen status yhteiskunnassamme. Toivottavasti tämä jalo ajatus kelpaa eettiseksi perusteluksi. Järjellinen peruste se ei kuitenkaan ole."

Tätä osuutta en lyhyesti sanottuna oikein ymmärrä. Voitko selittää?


Tarkoitin sitä, että positiivisen erityiskohtelun myötä kieltä osaamaton ja kulttuuria entuudestaan tuntematon pakolainen pyritään saamaan samalle lähtöviivalle antamalla turvapaikan myöntämisen jälkeen tukea ja koulutusta tätä varten. Yhdenvertaisuuslain mukaisesti kaikista, niin maahanmuuttajista kuin kantaväestöstäkin, halutaan saada tasaväkisiä kandidaatteja työnhaussa ja koulutusmahdollisuuksien edessä, jotta jokaisella yksilöllä olisi ihmisarvonsa nimissä mahdollisuus saavuttaa haluamansa sosiaaliekonominen status, eikä tämä mahdollisuus kariutuisi varsinkaan siihen, että yksilö olisi saanut jo alusta pitäen riittämätöntä ja/tai epätasa-arvoista koulutusta. Kaikenkaikkiaan uskon, että humanitaarinen maahanmuutto nykymittapuussaan on liian suurta työvoimatarpeelle, huoltosuhteelle ja viime kädessä kansantaloudelle.

"Jos väännän asian omia aikojani oikein nurinkuriseksi, niin käytän esimerkkinä vaikkapa itseäni. Minua ei olisi järkevää palkata asianajajaksi, koska en tiedä alasta tarpeeksi. Joku todella humaanin näkökulman omaava voisi kannattaa nimitystäni, koska kokee minun ansaitsevan mahdollisuuden ainoastaan ihmisarvoni vuoksi. Kenenkään muun kuin minun itseni tarkoitusta se ei kuitenkaan palvelisi."

Ehkä sinut voisi kuitenkin kouluttaa asianajajaksi? Ymmärtänen kuitenkin peruspointtisi. Kärjistetymmäksi esimerkiksi käynee se, ettei alaruumiista halvaantunutta ihmistä välttämättä kannata yrittää harjoituttaa maailmanluokan kilpajuoksijaksi. Ehkä kyseisen henkilön olisikin mahdollista kuntoutua, mutta hänelle olisi ympäristön näkökulmasta todella vaikeaa suoda täysin tasaveroista kohtelua kaikilla alueilla, kuten kilpajuoksussa. Mutta onko sinun tarkoituksesi verrata maahanmuuttajia tähän, vai kuinka? Joku maahanmuuttajahan voisi olla sinua helpompikin kouluttaa asianajajaksi Suomessa, mikäli hänellä olisi jo alasta kokemusta vanhastaan. Kieltä vain tarvitsisi opettaa.


Kouluttaminen, mutta tässä tapauksessa pikemminkin kouluttautuminen, on tietenkin asia erikseen, mutta jos katsotaan nykytilannetta, eli heikkoa juridiikan osaamistani, ei moisessa toiminnassa olisi mitään järkeä. Tarkoitin "oman tarkoitukseni palvelemisella" sitä, että minä tulisin hyvälle mielelle saatuani tarjottimella mahdollisuuden toimia asianajajana, mikäli näin haluaisin. Mikäli tarjolla on maahanmuuttaja, jolla on tarvittava juridinen koulutus, on hän ilman muuta ainoa järkevä vaihtoehto. Esimerkki oli hyvin heikko, mutta hyvä jos peruspointti kävi ilmi. En kuitenkaan tarkoittanut tällä kertaa maahanmuuttajia. Humaaneista syistä kaikille kuitenkin pyritään kohtelemaan mahdollisimman tasavertaisesti ja kaikki pyritään lähtökohtaisesti saamaan samalle lähtöviivalle eri yhteiskunnan osa-alueilla. Siinä ei ole mitään väärää.

Ja tosiaan - miksi suoda suomalaisille kehitysvammaisille parempaa kohtelua?


Kehitysvammainen ei mahda mitään sille, että hän on saanut synnynnäisen vamman, joka estää hänen toimimistaan joillain osa-alueilla. Hänen vanhempansa ja isovanhempansa ovat rakentaneet suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kovienkin olosuhteiden keskellä ja tämän johdosta hän on oikeutettu nauttimaan suomalaisesta erikoisterveydenhuollosta kotimaassaan siten, että hänen tarpeensa tulisi täytetyiksi. Tämä tarkoittaa huomioonottoa tilasuunnittelussa, omaishoidossa, sosiaalietuuksissa ja hoitoonohjauksessa. Monessa juuri näistä osa-alueista on parantamisen varaa. Tämä vaatii rahaa. Niputan tässä samaan huonompiosaisten joukkoon edelleen myös muulla tavoin pitkäaikaissairaat, mielenterveysongelmaiset ja vanhukset.

Veikkaan, että ajoit lähinnä takaa sitä, kuinka kannatan suomalaisille kehitysvammaisille parempaa kohtelua eettisistä syistä - onhan kehitysvammainen rajoitteisiinsa itse syytön. Samoin on kokemaansa sortoon syytön tietenkin myös sisällissodan runtelemaan valtioon syntynyt. Jos ei valtion A kehitysvammainen saisi tarvitsemaansa hoitoa ja palvelua synnyinmaastaan A vaan ainoa vaihtoehto olisi tavoitella sitä valtiosta B, joka on nihkeä myöntämään sitä omien apua tarvitsevien ja veroja maksavien kansalaisten kustannuksella, on siitä syyttäminen vain ja ainoastaan valtiota A - ei valtiota B. Sitä suuremmalla syyllä valtiota A on soimaaminen, mikäli sen intressit ovat korruptoituneessa sotilasdiktatuurissa, ydinohjelman kehittelyssä, nepotismissa, poliittisessa vainossa, rotusorrossa ja rahan keskittämisessä suljetulle eliitille. Tämä kaikki kansalaisten hyvinvoinnin kustannuksella.

Muistaakseni perustuslaissakin mainitaan melko selväsanaisesti se, että Suomen valtion velvollisuus on taata sen asukkailleen turva ja tarpeelliset palvelut. Näihin on tietenkin oikeutettu myös maahanmuuttaja varsinkin sitten, kun on saanut Suomen kansalaisuuden. Täytyy edelleen muistaa, ettei rahaa kasva puussa, eikä ylikansoitetun kolmannen maailman valtion B asukkaille löydy resursseja (tilaa, työtä, koulutusmahdollisuuksia) tai kapasiteettia integroitua määräänsä enempää.

Missään ei olisi mitään ongelmaa, jos nykyinen maahanmuuttajien - mukaanlukien turvapaikanhakijat, pakolaiset ja kaikki - määrä loisi jatkuvasti samassa tismalleen lineaarisessa suhteessa lisää työpaikkoja ja pitäisi huoltosuhteen edes ennallaan. Kyllä Suomeen pinta-alan puolesta mahtuu ihmisiä asumaan. Totuus on kuitenkin täysin toinen, eikä nykyisessä maahanmuuttopolitiikassa toimita sen mukaisesti.

Väännän vielä loppukaneetiksi sen, mitä haen takaa paljon hokemallani huoltosuhteella. Suurten ikäluokkien poistuessa työelämästä huoltosuhde laskee, koska eläkeläisistä tulee huollettavia. Huoltosuhdetta pyritään kohentamaan poliittisesti korrektin totuuden mukaan maahanmuutolla. Kysymys kuuluukin, että mitä tekee huoltosuhteelle luku- ja kirjoitustaidoton naismaahanmuuttaja, joka edustaa kulttuuria, jossa keskimääräinen perhekoko on Suomeen verrattuna moninkertainen? Hän tuo Suomeen mukanaan alaikäisiä lapsia (= huollettavia), on hyvin todennäköisesti itsekin vielä useita vuosia lähes yhtä soittoa äitiyslomalla (= itsekin huollettava) ja synnyttää jälkikasvua, jotka ovat 17-vuotiaiksi asti huollettavia.

Tällainen esimerkki on tänä päivänä melko tyypillinen. Ennen äitiä maahan lähetetään kuitenkin yksi lapsi, jonka ikä tarkistetaan hampaista. Yksikään maahanmuuttokoordinaattori ei taatusti neuvo integrointivaiheessa, että naisen tulisi jättää lapsia tekemättä. Suvaitsevaisena multikultturistina koordinaattori kunnioittaa tulijan kulttuuria viimeiseen asti. Tämä on vain yksi niistä vaietuista haasteista, jotka kuitenkin ovat tätä päivää. Eivät kehitysmaat tyhjästäkään ole ylikansoittuneita.

Emmekä me maahanmuuttokriitikot tyhjästä ole huolestuneita.