Yhteiskunta suistuu raiteiltaan

Olen sivunnut seuraavia asioita jonkun verran aiemmissa teksteissäni, mutta omistetaanpa niille erityistä palstatilaa niiden ajankohtaisuuden vuoksi.

Koko Suomessa oli erään viimeksi vuonna 2006 päivitetyn nettisivuston mukaan 196 900 työtöntä sen kaikista 3 953 500 työikäisistä kansalaisista. Se ei ole siis tämänhetkinen totuus, mutta kylliksi suuntaa antava ainakin minulle. Kotikaupungissani työttömiä on n. 11,7 %. Viime aikoina monet suuret työnantajat ovat antaneet melko suuria ihmismääriä koskevia lomautusvaroituksia ja samaan aikaan teollisuustuotantoa siirretään edelleen halpatuotantomaihin, ja nämä seikat pienentävät luonnollisesti maassamme tällä hetkellä olevien työpaikkojen absoluuttista määrää. Muutaman tuhannen ihmisen joukkoirtisanomiset eivät tee koko määrään prosentinkaan vähennystä, mutta kertoo kuitenkin suunnasta, johon ollaan menossa.

Kertokaa siis minulle, että millä logiikalla täällä on työvoimapula? Ylittääkö avoimien työpaikkojen määrä tulevaisuudessa kriittisen rajan niillä aloilla, joille ei ole ennusteiden mukaan luvassa hakijoita huomioonottaen tämänhetkisten työpaikkojen ja irtisanottavien työntekijöiden erotus? Minun logiikkani mukaan ihmisiä joukkoirtisanotaan vakansseista, joiden täyttämistä ei enää sen jälkeen tarvita. Onko jossain laskettu, että uusia yrityksiä ja niiden mukanaantuomia työpaikkoja perustetaan samaa vauhtia kuin vanhoja yrityksiä menee nurin tai niiden toimintaa supistetaan? On kuitenkin hyvin hankala kuvitella kenenkään perustavan uusia yrityksiä tällaisessa maailmantaloudellisessa tilanteessa.

Työvoimatoimisto on tietenkin väärällään työpaikkailmoituksia. ”Työllisyyden ennustetaan heikkenevän vuonna 2009 noin 30 000 hengellä. Työttömyys kasvaa kuitenkin työllisyyspoliittisten toimenpiteiden nykyvolyymilla vain runsaalla 10 000:lla, koska kysynnän heiketessä työvoiman tarjontakin supistuu. Laskusuhdanteen pohja osuu työllisyydessä vuoteen 2010.” Näin meille kertoo työvoimatoimiston internetsivusto. Mainitsemani asia siis todella toteutuu jonkunlaisessa mittakaavassa, eli ilman tämänhetkisiä työvoimapoliittisia toimenpiteitä työttömyys kasvaisi jonkun verran enemmän.

Teollisuusaloilla lomautukset koskevat tiettyjä ajanjaksoja, jolloin kauppa ei käy ja tuotantoonkaan ei tarvitse näin ollen satsata. Finanssikriisi ja taantuma ravistelevat koko maailmaa, joten kuka enää uskaltaakaan tilata mitään pelätessään oman taloudellisen tilanteensa tulevaisuutta. Yritysjohtajat katsovat toimistoissaan tilauskäyrää, palkkamenoja ja muita käyttökatteeseen vaikuttavia asioita ja suorittavat laskutoimituksen, jolla saadaan rahavirta jälleen kylliksi plussan puolelle. Useampi työntekijä joutuu siis kilometritehtaalle, jotta kysyntä, tarjonta ja tuotantokapasiteetti kulkisivat kädet käsissä. Toki monia omia yrityksiään johtavia täytyy asiassa ymmärtää, koska oma leipä on kiinni firman tuottavuudessa. Näin se on tosin työntekijöidenkin kohdalla, koska palkkoihin meneviä rahoja ei tyhjästä revitä.

Taantuman suhteen aletaan olla piakkoin loputtomassa noidankehässä ja media lietsoo tilannetta melkoisesti. Uhkaavansävyiset otsikot ylläpitävät pelkoa ja paisuttavat sitä kenties totuudenmukaista suuremmaksi. Voisin kuvitella ainakin matkailualan olevan kriisissä tuota pikaa, koska kuka enää uskaltaa alkaa tilata itselleen lomamatkaa, koska saa pelätä oman työpaikkansa ja maksukykynsä puolesta.

Ei täällä ole tällä menolla kohta enää työpaikkoja täytettäväksi ja vaikka onkin, ei niissä kuitenkaan kauaa vanhene, ellei ole erehtymätön ja täydellinen. Sen sijaan, että liiasta urautumisesta koetettaisiin päästä eroon – jotta paljon tapetilla olleet perhearvot saisivat enemmän sijaa – ajaa tällainen kehitys asettamaan työn etusijalle tulevaisuudessakin. Tähän asti ollaan eletty harhaluulossa, että ylenpalttisella ahkeruudella ja säntillisyydellä saavuttaisi jossain vaiheessa työikäisyyttään jonkun erityisstatuksen tai onnen ja auvuuden. En tarkoita tällä normaalia urakehitystä, palkankorotusta tai ylennystä, sillä niihin täytyy yltää normaalilla tarkasti hoidetulla työrytmillä. Olen tavannut ihmisiä, jotka tulevat töihin esittämään prinssi Uljasta, vaikka pää olisi kainalossa.

Tänä päivänä kilpailu työpaikoista on työvoimapulasta huolimatta kovaa erityisesti muutamilla rajusti muuttuvilla aloilla, kuten sillä, jota opiskelen, eli IT-puolella. Minua pelottaakin kovasti se, millaista erinomaisuutta vaaditaan sinä päivänä, kun toivon mukaan valmistuttuani siirryn työelämään. Erityisosaamisen lisäksi myös näyttämisen halua vaadittaneen yhä enemmän. Yrityksen sisäisen markkinoinnin piiriin pitäneekin liittää käsite ”työntekijöiden kyky markkinoida itseään työympäristössä.”

Nyt se sitten tapahtui: suora törkeästi leimaava kannanotto Vanhas-Masalta Perussuomalaisia kohtaan

"Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) vaatii pitämään huolta, ettei rasismi nosta päätään Suomessa taantuman seuralaisena.

Vanhasen mukaan suomalaiset puolueet eivät saa toimia kanavina rasistisille mielipiteille eivätkä poliitikot saa maalailla ulkomaalaisista valheellisia kauhukuvia."

Minulle tulee väkisinkin mieleeni se, että Vanhanen käyttää argumentissaan syömähampaana taantumaa päästäkseen paremmin kansalaisten päiden sisään. Kansa on nyt kenties herkässä mielentilassa eikä vähiten siksi, että media ruokkii lamasta uhkakuvia jatkuvalla syötöllä. Tämän vuoksi Vanhanen ei suvaitse, että mitkään ns. epäedulliset asenteet nostavat päätään yhteiskunnallisessa keskustelussa lammaskatraan (=kansalaiset) ollessa epätietoisia ja huolissaan.

Vastaavaa tunteisiin vetoamista olisi voinut odottaa Jokelan tai Kauhajoen kouluammuskelujen yhteydessä. Oman agendan läpiajoa kansalaisten herkän mielentilan myötävaikutuksella. "Nyt kun kansakuntamme kärsii suunnattomasta tragediasta, en soisi sen heikentävän ilmastonmuutoksesta kannettavaa huolta." Miten olisi?

Minusta tässä sekoitetaan taas jälleen kerran suoranainen rasismi sekä terve maahanmuuttokriittisyys. Maahanmuuttokriittisyys - ei maahanMUUTTAJAkriittisyys. Kyseessä ei siis ole edelleenkään minkään etnisen vähemmistön kritisointi. Terve kritiikki on eri asia kuin suora solvaaminen ja rasismi. Mikä tässä asiassa on oikeasti niin vaikeaa käsittää?

Jääkiekon kritisointi ei tarkoita jääkiekkoilijoiden kritisointia. Jos kritisoin SM-liigan sääntöuudistuksia, pelaajakauppoja ja Tapparan peluutusstrategiaa, ei Janne Ojasella ole syytä kokea kritiikin koskevan häntä.

Jos joitain ihmisiä kritisoin maahanmuuton tiimoilta, ne ovat Suomen maahanmuuttopolitiikasta vastaavat ihmiset - eivät maahanmuuttajat.

Jumalauta, suomalaiset: herätkää! Kaikki tärkeitä ajankohtaisaiheita koskeva avoin keskustelu pyritään tukahduttamaan juuri tänään, kun sille olisi erityisesti tarvetta. Asiassa on hieman myös sellaista makua, että kansalaisia syyllistetään esimerkiksi maahanmuuttoasioiden murehtimisella, koska parhaillaan on tärkeämpiäkin huolenaiheita, eli taloustilanne.

"- Äänestäjillä ei saa olla sellaista illuusioita, että he saavat ilmaista ulkomaalaisvihamielisyytensä vaaleissa esimerkiksi perussuomalaisia äänestämällä, Vanhanen sanoo lehdelle.

Vaikka perussuomalaisten johdon virallinen linja maahanmuuttoasioissa seurailee Vanhasen mukaan muiden puolueiden kantoja, puolueen on hänen mielestään oltava tarkkana julkisesta kuvastaan.

Pääministeri toivoo myös, etteivät poliitikot kuvaa maahanmuuttoa uhaksi, vaan mahdollisuudeksi ja välttämättömyydeksikin väestöltään vanhenevassa Suomessa. Puheet esimerkiksi hallitsemattomista siirtolaisvirroista on Vanhasen mukaan lopetettava."

Aikaisempia tekstejäni lukeneet ovat naureskelleet sitä, etten taida ihmeemmin pitää Vanhasesta. Minulla ei ole mitään häntä vastaan ja totta puhuen minulla ei ole ollut aiemmin kuin hajanaisia perusteluita sille, miksi olen niputtanut hänet maahanmuuton ja etenkin koko globalisaation sokeiden ihannoijien sankkaan joukkoon.

Tämänpäiväinen artikkeli sen sijaan ei enää jätä sijaa epäilyille. Maahanmuuttoa ei saa siis enää kritisoida, koska se ON mahdollisuus. End of the story. Muita vaihtoehtoja ei ole, eikä sellaisten mahdollisesta olemassaolosta saa julkisesti keskustella. Lausunto on minulle eksplisiittinen kehoitus olla äänestämättä Perussuomalaisia. Lisäksi se on kansaa nuoleskeleva kehoitus kääntyä globalisaation ja maahanmuuton kautta auvoista sekä paratiisinomaista Suomea rakentavan Keskustan puoleen.

Myös yksi asia on varma: taannoisten kunnallisvaalien sekä viimeaikaisten mielipidemittausten osoittama Keskustan suosion lasku sekä Perussuomalaisten suosion kasvu on saanut Vanhasen takajaloilleen ja kalastelemaan äänestäjiä takaisin. Kelkka on kuitenkin toivon mukaan jo käännetty.

Perussuomalaiset on edelleenkin paljon muutakin kuin maahanmuuttokriittinen (eikä siis siinäkään suoraan sen kaikkia muotoja vastustava) puolue, vaikka se onkin agendan yksi pääprioriteetti.

Kaupunginvaltuutettuani Jorma Uskia (ps.) vapaasti lainatakseni:

Jos populismia on
- vaatia Suomen kansalaisille kollektiivisesti parempia elinoloja
- ohjata lisää resursseja vanhusten ja vammaisten hoitoon
- parantaa julkista terveydenhuoltoa
- pyrkiä takaamaan tuleville sukupolville turvallinen Suomi
- pienentää tuloeroja
- saada riittävää tukea lapsiperheille
- oikaista eläkeleikkaukset
- saada verotus maksukyvyn mukaiseksi
- käyttää maalaisjärkeä poliittisessa päätöksenteossa
- ajaa äänioikeuttaan käyttävän Suomen kansalaisen asiaa

Niin minä, Janne Muhonen, olen populisti ja ylpeä siitä.

Tuoreimmassa Cityssä on vanhan kunnon Jussi Halla-ahon haastattelu. Kannattaa lukea. Otsikko "Suomen vaarallisin mies?" on tosin taas jälleen kerran ja lievästi sanottuna puolueellinen, leimaava sekä typerä. Äärimmäisen lievästi ilmaistuna edellisiä asioita on pätkä "istuuko edessäni uusnatsiliikkeen aivot." Artikkeli ei ole päässyt kuin johdantovaiheeseen ja esille otetaan jo natsikortti. Aiemmin mainitsemani maahanmuuttokriittisyyden ja rasismin rajan häilyminen vedettiin toimittaja Maria Petterssonin toimesta vielä enemmän yli äyräiden.

No, artikkelin luettuanne huomaatte, kuinka puolueellisia kysymykset ovat. Lienevätkö vihervasemmistolaisen suusta. "Jussi Halla-aho kauhistuttaa myös seuraavalla sivulla" ja mies sen kun puhuu asiaa tärkeistä aiheista, jotka sivuutetaan näkyvimmässä keskustelussa lähes olankohautuksella.

Jussin paras ystävä sanoo, kuinka hän ei voi esiintyä Cityn artikkelissa omalla nimellään, koska joutuisi omien sanojensa mukaan etsimään uuden työpaikan.

Mitä erityisen vaarallista on ihmisessä, joka on uhrautunut ottamaan tärkeät asiat mahdollisimman laajaan ja kritiikin alaiseen keskusteluun, koska eturivin poliitikoista ei ole kuin subjektiiviseen katsontakantaan?

Niin. Nämä asiat kun pitäisi vain lakaista maton alle ja tuudittautua siihen pumpulinpehmeään kuvaan, jonka poliittisen valtakartellin alistama media meille antaa. Keskustelustahan kun saattaisi poikia terveen kriittistä keskustelua sellaisia asioita kohtaan, joista poliittinen eliitti pyrkii antamaan mahdollisimman yksipuolisen ja oman agendansa mukaisen mielikuvan koko kansalle.

Suomalaiset: herätkää!

Odotettavissa Seitsemän päivää -lehdessä joku kaunis päivä

Tarkkasilmäinen ohikulkija havaitsi muusikko Janne Muhosen tepastelevan asunnossaan vasta korkattu kylmä huurteinen kourassaan. Jotenkin tapauksen voisi kenties vielä ymmärtää, mutta ajankohtapa olikin sunnuntai-iltapäivänä kello 14.00! Muhonen ei kaiken lisäksi häpeillyt lainkaan tekoaan vaan kaihtimet olivat auki hänen ottaessaan pitkähköä ensipuraisua oluttölkistään. Ohikulkijat eivät olleet uskoa silmiään. "Siellä hän maisteli OLUTTA keskellä kirkasta päivää!" oli viesti Seiskan toimitukselle.

Seiskan toimittaja tavoitti Muhosen myöhemmin sunnuntaina puhelimen välityksellä. "Miksi ihmeessä raaskit juoda olutta - herra paratkoon - sunnuntaina?" "Minun sattui yksinkertaisesti tekemään mieli juoda olutta", Muhonen perusteli ratkaisuaan kylmän rauhallisesti. Noin viiden minuutin keskustelun yhteydessä Muhosen nauttima olut paljastui puolen litran Karjala III -keskiolueksi, joka sisältää pahimmillaan jopa 4,6% alkoholia. Toimittaja erotti puhelun aikana selvästi, kuinka Muhonen sihautti uuden oluen auki.

Tuoreimpien barometrien mukaan säntilliset, kunnolliset ja maltilliset suomalaiset kelpo veronmaksajat sallivat alkoholin pienenkin määrän nauttimisen vain ja ainoastaan perjantai- tai lauantai-iltoina, eikä jälkimmäisessä tapauksessa aiemmin kuin lottoarvonnan tienoilla saunan jälkeen.

Jyvässeudun yhdistyneet mummot ja kukkahattutädit RY vaativatkin kaupunkia ryhtymään pikaisiin toimiin, jotta tällainen rietas kaljan kittaaminen saataisiin kokonaan kuriin.

"Muhosen näyttämä turmiollinen esimerkki syöksee kansakuntamme ennen pitkää helvetin kurimukseen, josta ei ole paluuta! Jumala meitä siunatkoon!" virkkoi mummojen jaoston toimeenpanevan komitean pääsihteerin tiedotuspäällikkö Hilma Perä-Rynkylä.

"Muhonen ei ajatellut laisinkaan nokkaansa pidemmälle. En uskalla edes kuvitella, millaisia kauaskantoisia seurauksia moisella edesvastuuttomuudella olisi saattanut olla, mikäli joku alle 18-vuotias olisi osunut paikalle hänen kävellessään rehvakkaasti jääkaapilta olohuoneeseen viekoitteleva oluttölkki kourassaan!" päivitteli puolestaan kukkahattutätien jaoston hallituksen varapuheenjohtaja Sylvi Saari-Käyliö itkua pidätellen.

Hilma ja Sylvi kiittelevätkin vuolaasti ja ylisanoja säästelemättä paikalle osuneita kahta vanhempaa mieshenkilöä, jotka ohjasivat paikalle vahingossa osuneita alaikäisiä, noin 16-17-vuotiaita, pienokaisia pois näköetäisyydeltä.

Molemmat muistuttavat kansalaisia siitä, kuinka minkään valtakunnan alkoholituotteiden nauttiminen ei ole kelvolliselle veronmaksajalle laisinkaan sopivaa toimintaa varsinkaan aikavälillä sunnuntai-perjantai.

Lisäksi he pitävät Muhosen perusteluita oluensa nauttimiselle täysin riittämättöminä. "Suomen laissa sietäisi olla erityispykälä, joka sallisi pienen alkoholimäärän nauttimisen vappuna, juhannuksena, uutena vuotena, hopea- tai timanttihääpäivänä sekä syntymäpäivinä aina tasakymmenvuosin", ehdottaa Hilma Perä-Rynkylä. Saari-Köyliö nyökkäilee vierestä hyväksyvästi.

"Pelkälle makunautinnon tavoittelulle antautuminen on selkeä esimerkki siitä, kuinka turmiollisessa yhteiskunnassa me tällä hetkellä elämmekään. Kurinalaisuus ja maltillisuus kunniaan!" peräänkuuluttaa Sylvi Saari-Käyliö sormeaan heristäen.

"Ihmisen tulisi tyydyttää vain perustarpeensa, unohtaa haaveidensa perään haikailu, jättää mielihalunsa täyttämättä ja keskittyä elämään tyytyväisenä mahdollisimman pienissä sekä vaatimattomissa piireissä koko elämänsä", ehti Yhdistyneiden mummojen pääsihteeri Saima Uoti-Rimpilä kommentoimaan asiaa kiireidensä keskeltä.

"On pöyristyttävää ja irstasta, kuinka ihmiset haluavat nykyään pitää hauskaa ja nauttia elämästään erilaisin keinoin. Käpylehmät, nimipäiväkortti enolta, lukukinkerit puolen vuoden välein kylätalolla sekä iltakävely navetan ympäri riittivät ennen vanhaan meidän ikäluokkamme elämän sisällöksi, joten niin tulisi mielestämme ehdottomasti olla myös nykyajan ihmisten kohdalla", hän valottaa elämän kiistattomia perusarvoja.

Kansa on avannut silmänsä... Toisaalla taas ei

I

Tuoreen uutisen mukaan evankelis-luterilaisesta kirkosta erosi vastikään päättyneen vuoden (2008) aikana jopa 50 000 suomalaista, joka on noin 12 000 ihmistä enemmän kuin sitä edeltäneenä vuonna. Minua tämä uutinen lämmittää todella syvästi ja osoittaa pääasiassa sitä, kuinka kansa on viimein havainnut seurakunnan riittämättömyyden, konservatiivisuuden sekä jonkunasteisen tarpeettomuuden. Tapakulttuurina ja lisäksi urheiluseuran tavoin perustettavana, lakkautettavana tai sisältönsä osalta muunneltavana instituutiona uskonto on nimenomaan riittämätön elämän ohjenuoraksi.

Edit 12.1.2009: kotikaupungissani Jyväskylässä kirkosta erosi päättyneenä vuonna 1233 henkilöä. Oikein mukava määrä sekin.

Erotkaa, jos koette, että kirkko ei kannata teille tärkeitä arvoja (tasa-arvo...?) tai kannattaa asioita, jotka eivät vastaa omia ajatuksianne. Erotkaa, jos ette osallistu seurakunnan tapahtumiin ennen omia hautajaisianne ja maksatte kirkollisveroa vain ylläpitääksenne sellaista toimintaa, joka ei ole sydäntänne lähellä. Lähes kirkkohäitä vastaavaa glamouria voidaan järjestää muutenkin kuin jatkamalla tapakulttuurin maksullista jäsenyyttä kannattaen samalla sen ajamia aatteita.

http://eroakirkosta.fi

Loppukevennykseksi Lakupaavia vapaasti muunneltuna ja alta riman menevät loukkaukset sensuroituna:

"Jumala rankaisee:

laillistaa armomurhan
antaa homoille adoptio-oikeuden
sallii naispappeuden
sekä myöskin hedelmöityshoidot
ja tekee pirusti abortteja niitä haluaville."

II

Samaan aikaan uutisoidaan ikävistä tapahtumista, jotka kertovat kaikesta muusta kuin kriittisyydestä uskontoa kohtaan. Viittaan luonnollisesti Gazan tapahtumiin, joista seurasin parhaillaan reportaasia MTV3:n iltauutisista. Reportterille mesoava nainen anoo islamilaisia johtohenkilöitä manaamaan vastapuolen edustajia, vai mitenhän lie mahtoikaan olla.

Vastapuolella tarkoitetaan joka tapauksessa toisella tavalla uskovia ja sama toteutuu lukuisissa muissakin uskonsodissa. Kyseessä on joka tapauksessa äärimmäisen mielenkiintoisia erityispiirteitä heidän kiehtovasta kulttuuristaan. Todella eksoottisen värisyttävää on myös se seikka, että Hamas-järjestö vastustaa peruskirjansa mukaisesti rauhanomaista ratkaisua palestiinalaiskysymykseen.

Esitänpä tässä taas jokaiselle pohdittavaksi jonkun verran kysymyksiä huolimatta siitä, etten kannata mitään uskontokuntaa. Tämä oli toki helppo havaita ensimmäisen osion perusteella.

- Minkä takia protestanttisten kirkkojen jäsenet eivät pommita toisiansa huivit päässä ja konekiväärit hyppysissään?
- Miksi Suomessa saa elää katolisia, evankelis-luterilaisia, ortodokseja ja lukuisten eri herätysliikkeiden edustajia sulassa sovussa yhtenäisen kansan edustajina?
- Miksi asia on näin, eivätkä esimerkiksi ortodoksit tee jatkuvasti aseellisia hyökkäyksiä babtistikirkon jumalanpalveluksiin?
- Lopuksi: minkä pahuksen takia israelilaiset ja palestiinalaiset eivät voi elää kiltisti vaan asioita pitää jatkuvasti "ratkoa" sotilaallisten yhteenottojen avulla?

Tuota kaistapäistä meuhkaamista on länsimaalaisen silmin äärimmäisen vaikea käsittää ja valitettavasti siitä on tullut vähitellen yhtä sidonnainen osa maailmanpoliittista tilannetta kuin Yhdysvallat NATO:n johtajana. Minun piti nimittäin oikein palauttaa mieleeni tätä blogia luonnostellessani, että mistä tuolla Israelin ja Palestiinan välisessä jatkuvassa kriisissä oikein olikaan kysymys. Tätä juuri tarkoitin kappaleen alussa. Uusista käänteistä kerrotaan tv-uutisissa mainitsematta sen kummemmin taustoista, koska on itsestään selvää, että tuolla "ruutitynnyrissä" - kuten aluetta on joskus luonnehdittu - sattuu ja tapahtuu.

Minkä vuoksi Hollannista, Saksasta, Kanadasta, Uudesta-Seelannista tai Islannista ei näytetä uutiskuvia, jossa retuutetaan uskonnollisissa yhteenotoissa haavoittuneita ihmispoloisia? Minkä kumman takia me länsimaalaiset osaamme elää suvaitsevaisesti ja sopuisasti toisin kuin eräät väestöt? Eri etnisten ryhmien keskimääräisten älykkyysosamäärien vertaileminen on tabuista synkin ja tämän osoitti aikoinaan emeritusprofessori Tatu Vanhasen tekemän tutkimuksen aiheuttama kohu. Siltikään televisiokameroiden edessä hullun kiilto silmissään henkiolennon nimeen meuhkaavat ja "vääräoppisille" kuolemaa janoavat ihmiset eivät vastaa käsitystäni tervejärkisestä ihmisestä.

III

Minun on pakko kysyä lisää vanhoja tuttuja kysymyksiä, kuten sitä, miksi Suomen kulttuuria pitäisi rikastaa tällaisilla kiehtovia piirteitä omaavilla kansoilla? Onko eri etnisten ryhmien haalimisen kanssa intoilevilla niin surkea kansallinen identiteetti, ettei suomalaisen kulttuurin omia hienouksia nähdä? Minusta Suomella on omat hienot perinteet, joita ei tarvitsisi muokata tai "rikastaa" mihinkään suuntaan. Joulupöydässä komeileva kinkku tai juhannuksena oven pieleen lykättävät koivut ovat hieno osa meidän omia varsin pitkäaikaisia perinteitämme, eikä niitä pitäisi jalostaa piirun vertaa mihinkään suuntaan - kaikkein vähiten maahanmuuttajien mieltymysten mukaisesti. Mitä todennäköisemmin khambodzalaiset, mayat tai uzbekit eivät haluaisi omaksua suomalaisia kulttuuriperinteitä, kuten Kalevalaa tai juhannustraditioitamme. Tästä eri kulttuurien moninaisessa kirjossa minun mielestäni on kyse: jokaisella etnisellä ryhmällä eri puolilla maapalloa on omansa ja hyvä niin.

Tarkista, elätkö juuri SINÄ, kuten kuuluukin!

On edelleen yleinen harhaluulo, että erityisen tavoiteltavaa on elää elämä siten, että 75% hengenheimolaisista on sitä mieltä, että meno on ollut mallikelpoista. Mitään painoarvoa ei ole omilla mieltymyksillä tai maailmankatsomuksellisilla eroilla vaan kuolinvuoteella täytyy iloita, kuinka harjasi hampaansa joka päivä, ei antanut hiustensa rehottaa tai piti aina samaa paria olevia sukkia. On siis taas kerran vietetty oikein poliittisesti korrektia ja yleisten normien, lähestulkoon de facto –lakien statuksen saavuttaneiden sääntöjen mukaista elämää.

Jos suu napsaa olutta kello 15 keskiviikko-iltapäivänä, ei sellaista kuitenkaan rohkene suurin surminkaan korkata, koska naapurin Aarnekaan ei tiettävästi moiseen pahuuteen sorru ennen perjantai-illan maagista kello 18:sta. Ei sekuntiakaan aiemmin. Hieman boheemimpi elämänasenne voisi olla monelle muutenkin mieleinen, mutta koska 75% tuttavapiiristä pukeutuu tahrattomiin vaatteisiin eikä anna yhdenkään partahaivenen törröttää leuassa etenkään kotoaan poistuessaan, ei itsekään uskalla olla se musta lammas, joka erottuu joukosta epäedullisesti.

Kello on aivan käsittämätön asia. Samanaikaisesti helpottava, välttämätön ja aivan helvetin turha sekä ärsyttävä. Moni elää sen näyttämän ajan mukaan aivan joka asiassa, koska sitäkin pidetään jollain tapaa erityisen hyveellisenä. Täsmällisyys toki onkin välttämätöntä, mutta tarkoitan tässä hieman muita asioita. Ruokaa ei syödä liian myöhään ja nukkumaan – tai petiin – mennään tiettyyn kellonaikaan, vaikka ei edes vielä väsyttäisi. Ennemmin pitää pyöriä monta tuntia sängyssä miettimässä asioita ja tylsistymässä. Nukkua ei myöskään saa liian myöhään, vaikka vielä nukuttaisi ja tämä siis pätee nimenomaan siinä tapauksessa, että aamulla ei ole pakko herätä velvollisuuksiaan hoitamaan. Ihminen tekee kellon ja joidenkin kirjoittamattomien sääntöjen mukaan jatkuvasti niin kuin ei olisi hänelle itselleen mukavinta. Mikään lakihan siis ei kiellä nukkumasta ja syömästä silloin kun huvittaa.

Kelloon olennaisesti liittyvä ja ihmisten tekemisiä valitettavan usein rajoittava asia on ikä. Ei sen riittämättömyys vaan sen suuruus. Ryypiskelyä tai lasten tekoa ei saa mielestäni edelleenkään harrastaa liian nuorena normaaleista lain puitteissa määritellyistä ikärajoista puhumattakaan. Yksi taajaan käytetty perustelu asioiden tekemättä jättämiselle on jotakuinkin tällainen: ”No eihän sitä nyt enää tässä iässä...” Jos sinkkumies Heimo, 68 v, lähtee Ibizalle naisiin niin jo kylän akat päivittelevät: ”Ja siinä iässä oikein!” Jotkut ovatkin valitettavasti sitä mieltä, että tietyn iän jälkeen ei saisi enää harrastaa seksiä ja seksuaalisesti aktiiviset, vaikkapa yli 50-vuotiaat avioparit, koetaan jollain tapaa irstaiksi. Kukapa tosin haluaisi ajatella vanhempiaan niissä puuhissa – saatika tietää asiasta. Erityisen surullisia ovat tilanteet, jossa avioparin toinen osapuoli olisi valmis seksuaaliseen kanssakäymiseen jopa peräti vanhemmalla iällä, mutta joutuu elämään selibaatissa, koska toinen osapuoli näkee iän esteenä. K70-tv-ohjelma oli erinomaisen mainio, samoin pelkästään vanhuksista koostuva teatteriporukka, jonka satuin näkemään televisiossa pari päivää sitten. Ne osoittivat vanhoillisille suomalaisille, kuinka ikäihmisetkin osaavat ja ennen kaikkea SAAVAT irroitella sen verran mitä pumppu kestää. Amerikan Talentissa oli räppäävä mummo. Iso käsi hänelle! Monet rauhoittuvat jossain vaiheessa elämäänsä niin perin juurin, etteivät hingu kotoaan mihinkään, mutta jos näin sattuisi käymään niin antaa perkele palaa vaan, kun vielä töppönen liikkuu! Muistakaa, että kohderyhmät ovat vain suuntaa-antavia. Tervetuloa vain eläkeläisetkin katsomaan vaikkapa JYP:n kotipelejä tai Quantum of Solacea, jos kiinnostaa!

Ala-Rantakönkäreen pariskunta, Veikko ja Mielikki, pitävät kotonaan taulujansa niin jämptisti suorassa, että liekö isäntä oikein vatupassilla mitannut. Sohvatyynyjen päälliset ovat mankeloidut ja jääkaapin sisällöstä ei yksikään artikkeli ylitä viimeistä käyttöpäivää. Kuinka heitä nyt siis kehtaa omaan asuntoonsa kutsua, kun pöytäliinalle on läikähtänyt hieman kahvia, seinää koristaa huomattavasti ristipistotöitä enemmän itseä miellyttävä Briana Banksin juliste ja kirjahyllyssä on viisi telamiinan sytytintä sekä täytetty kirahvi mieleistä tunnelmaa luomassa. Kahvitahra ei omaa menoa haittaa tippaakaan, ei myöskään sohvan alle tipahtaneet kalsarit. Ei se ole niin tarkkaa. Heitäpäs jollekin Veikkoa ja Mielikkiä vastaavalle säntillisyyden siniveriselle ehdotus repäistä kerrankin elämässään. ”Voi hyvä tavaton, enhän minä nyt sellaista...!” ”No helvetti minkä takia ei?” ”No kun eihän sitä nyt semmoista rohkene...”

Entäs piereskely sitten? Kyllä minä tuuppaan menemään oikein olan takaa, jos sattuu huvittamaan. Pitäähän oloa saada helpotettua. Siveellisiltä ja kunnollisilta veronmaksajilta se ei onnistu kerrassaan mitenkään. Kyseessä on vieläpä hengittämiseen verrattava luonnollinen asia. Väittäisin, että jokainen maailman ihminen on jossain vaiheessa elämäänsä pikkuisen rupsauttanut. Allekirjoittanut vieläpä melkoisen reilusti ja yhtä lailla koulussa, töissä ja kaupan kassajonossa.

Minusta suomalaisilla on lisäksi erikoinen mentaliteetti hauskanpidon kanssa. Tuntuu, että ”liiasta” hauskanpidosta podetaan huonoa omaatuntoa. Edelleenkin olen kiinnostunut tietämään, että kuka senkin määrittelee, mikä on liikaa? Sanotaan, että tyypillinen esimerkki ydinperheestä käy keilaamassa ja McDonald’sissa. Hauskaa siis on ja etenkin lapsilla – ei vähiten Happy Mealin mukana tulleen kokoontaitettavan hiukkaskiihdyttimen johdosta. Seuraavan kerran vastaavaa ei sitten harrastetakaan kuin aikaisintaan kuukauden päästä, koska ”eihän sitä nyt koko ajan voi vaan hauskaa olla pitämässä...” Ei mikään laki kiellä käymästä keilaamassa/pelaamassa paintballia/ajamassa kartingia/elokuvissa vaikka pari kertaa viikossa, mikäli rahatilanne sen mahdollistaa. Raha on tietenkin tyypillisin ja varsin pitävä rajoite moisiin aktiviteetteihin. Välillä pitää olla ajanjakso X kurjuutta ja arkea, jolloin jokainen vain odottaa sitä, koska voisi olla sopivaa RAASKIA tehdä jotain mukavaa tässä kurjassa ja stressaavassa elämässä.

Periaatteessa voitaisiin ajatella, että miksei vekaralle voisi antaa karkkia vaikka parina-kolmena päivänä viikossa, mikäli hänen mielensä halajaa. Sunnuntaista perjantaihin hän odottaa kuitenkin vain lauantaita, jolloin on keksitty pitää karkkipäivä. Kyllä ne hampaat saa kunnossa pysymään, kun vain muistaa harjata. Entä jos rattijuoppo ajaa seuraavalla koulumatkalla päälle tai tulee joku vakava sairaus? Kyllä vasta silloin podetaan huonoa omaatuntoa siitä, kun ei Arvi-Joosepille annettu karkkia, vaikka tämä halusi... Elokuvalippu maksaa vain 9 €, pieni hinta siitä, että rakkaan lapsen kanssa olisi saanut viettää laatuaikaa yhdessä, kun se oli vielä mahdollista... Melko tuttua puhetta.

Työ- tai koulupäivän jälkeen moni on tietenkin väsynyt ja siksi rattoisat illanvietot ajoitetaan viikonlopulle, mutta tuntuu vahvasti siltä, että usea tekee niin ihan vain siksi, että se on TAVANOMAISTA. ”Eihän sitä nyt keskellä arkea rohkene rillutella!” Tarkoittaa siis nyt ihan perheen kesken suoritettavia aktiviteetteja eikä baari-iltoja. Meillä koulumaailmassa vapaapäiviä sattuu lukujärjestyksestä riippuen useinkin arkipäiville ja aika monet opiskelijabileet pidetäänkin esimerkiksi keskiviikkona. Mikä tahansa viikonpäivä on ihan hyvä päivä juhlia, jos on fiilis sekä seura kohdallaan. Arki on itse asiassa viikonloppua parempi, kun yöelämässä mahtuu olemaan sekä kulkemaan.

Ihmiset hei, ei se ole ihan oikeasti niin justiinsa! Turhaan te säästätte joka napin, kymmensenttisen ja pesette kertakäyttöastiat. Se saattaa olla kenellä tahansa vaikka huominen kauppareissu, kun aineissa oleva rekkakuski jyrää ylitsenne. Hyödyttikö nyt siis sitten se alituinen kituuttaminen ja hamstraaminen? Häh? Olisitte voineet elää reteästikin siihen mennessä. Pitkän tähtäimen suunnitelmia on tietenkin syytä tehdä myös ja säästäminen vaikkapa suurta ulkomaanmatkaa varten täytyykin aloittaa ajoissa. Tietynlainen carpe diem –asenne ei tee silti pahaa kenellekään.

Aloin tuossa taannoin kasvattaa itselleni partaa ja moni tiedusteli syytä tähän. Niin ikään moni ei tuntunut ymmärtävän, että tein sen ihan vain huvikseni ja kokeilunhalusta. Eihän se häävin näköinen tietenkään ole, mutta jonkunlainen kuitenkin. Kerran olin eriparisukissa liikenteessä ja sehän aiheutti hilpeyttä. Ihan hyvin nekin jalkoja lämmittivät, ei se ole niin justiinsa. Kenkien alta niitä ei sitä paitsi mihinkään näy. Samoin kuin ei college-/kauluspaidan alta sitä, että t-paita on usean vuoden tiiviin käytön seurauksena kulahtanut tai rikki jostain kohtaa. Paljon kiinnostaa sekin, olenko käynyt suihkussa juuri ennen vaikka yöelämään lähtöä. Siellä sitä nuhjaantuu koko ukko kuitenkin illan mittaa. Vähän dödöä kainaloon ja that’s it. Minulla ei ole kaapissani teema-astiastoa ja aterimeni eivät koostu yksinomaan Fiskarsista. Päin vastoin – astiakaapin sisältö on jonkunasteinen sekasikiö ja isäni vanhempien perua. Kummasti olen vain tästäkin huolimatta saanut einekset napaani vedettyä. Olisiko tuota uskonut? Ilman teema-astiastoa!

Ihmiset ovat tietenkin kaikki erilaisia ja monilla on elämässään asioita, jotka määrittelevät – ja objektiivisesti katsottuna kenties rajoittavat – elämistä, eikä moni kerta kaikkiaan kaipaa tai halua elämältään muuta kuin elelyä tutuissa ja turvallisissa oloissa vanhaan malliin sen ihmeempiä repäisemättä. Mummoni (71 v) on asunut koko elämänsä samassa pienessä pitäjässä ja saman pienehkön järven rannalla vain muutamassa eri osoitteessa, joten siinä missä moni kaipaisi pikkuhiljaa maisemanvaihdosta, olisi mummoni muuton edessä todennäköisesti äärimmäisen haikea.

Minullakin jotain pientä tämänsuuntaista on. Yksi esimerkki kaiketi on se, että ei minulta noin vain onnistuisi ex tempore –lähtö junalla pariksi päiväksi Ouluun, jos joku pyytäisi. Tällainen vaatii hieman pidemmän suunnittelun ja varoitusajan. Muuten olen kyllä melko kokeilunhaluinen, rempseä ja pyrin noudattamaan elämänfilosofiaani, jonka mukaan pitää pyrkiä tekemään haluamiaan asioita silloin ja siten kun on vain itselleen mukavinta. Pitää tosin tietenkin muistuttaa, että Suomen lakia ja vaikkapa taloyhtiön järjestyssääntöjä pitää filosofiassani aina noudattaa. Olisi tosin mielenkiintoista nähdä talonmiehen tai muiden asukkaiden reaktio, mikäli kävisin saunomisen yhteydessä ulkona hangessa kierimässä. Ehkäpä varaan itselleni saunavuoron talven kuluessa ja kokeilen. Tässä talossa tuntuu päällisin puolin asuvan vain oikein viimeisen päälle kelvollisia veronmaksajia, jotka elelevät maltillisesti sekä säntillisesti kunnon kansalaisina.

Alastomuuteenkin suhtautuminen on niin takapajuista, ettei moni asia yllä samalle tasolle tämän päivän sivistyneessä yhteiskunnassa. Jokainen ihminen – mukaanlukien alastomuutta vastustavien lakien raapustajat – ovat alasti vaatteidensa alla. Mikäli pikkulapsi haluaa aiheuttaa itselleen vuosisadan traumat alastonta kroppaa tiirailemalla, riittää siihen kokovartalopeili, jollainen varmasti lähes jokaisesta huushollista löytyy. Käydäänkö sukupuolisiveyttä peräänkuuluttavien ihmisten perheissä saunassa vaatteet päällä vai laitetaanko alle kouluikäiset lapset sinne yksitellen ja erikseen?

En ole nudisti, mutta nähdäkseni vaatteiden olennaisin funktio on lämmittäminen etenkin meidän maassamme. Hei, pieni lapsikin voi olla alaston. Sukupuolisiveyteen liittyvien lakien vuoksi lienee hyväksyttävää, että pienten lasten annetaan juoksennella alasti jopa uimarannoilla. He kun eivät vielä itse täysin tajua asiaa, eli olla häpeissään alastomuudestaan. Pedofiilisetä on tietenkin mielissään tarkkaillessaan tilannetta lähipusikosta. Täytyy sanoa, että nuorempana hieman päivittelin vanhempieni ottamia kuvia, joissa juoksentelin mummolan pihassa muna suorana. Eipä tuo tosin ole niin justiinsa, kun perhealbumistamme pedofiilisetä niitä tuskin tavoittaa.

Jos alastomuus olisi turmiollista, emme olisi tässä. Esi-isillämme ei takuulla ollut samanlaista sukupuolisiveyden normistoa kuin meillä ja tästäkään huolimatta evoluutio ei korjannut noita uljaita karvanaamoja pois päiviltä. Tai siis korjasihan se, mutta tilalle tuli seuraava kehitysaskel. Karvanaamoja täällä päin ei ainakaan ole kuin yksi kappale ja se kurkistaa peilistä joka aamu. Olisi mukava nähdä vaikka virallisesti julistettu viikko ilman mitään sukupuolisiveyttä koskevia järjestyssääntöjä tai lakipykäliä. Millaista esimerkiksi olisi se, jos kassajonossa seisoisi takanani karvainen setä vailla rihmankiertämää? Ehkäpä se noin alkuun hieman ahdistaisi heteromiestä, mutta veikkaan, että siihen voisi ennen pitkää tottuakin. Mitenkä joku kaunosielu sen totesikaan: ”jokainen ihmiskeho on kaunis.” En tosin tiedä allekirjoitanko tuota aivan kirjaimellisesti, mutta mainitsinpa nyt kuitenkin samalla rahalla.

Elämän ainutkertaisuus unohtuu varmasti kaikilta jossain vaiheessa. Se on oikeastaan se asia, jota ajan koko tällä ylipitkällä paatoksella takaa. Elämän ei kuulu olla suoritus, jota voidaan arvioida, kuten matematiikan koetta tai hyppyä Puijon tornista. Elämän kuuluu olla nautintoa ja kokemuksia. Jokaisen maan päällä eläneen ihmisen elämä on ollut ainutkertainen sekä vertaansa vailla oleva kokemus ja tulee olemaan tätä jatkossakin, vaikka siitä yrittäisi tehdä kirjoittamattomien sääntöjen ja rajoitteiden mukaan mahdollisimman ankeaa ja kaavamaista. Ehkä minun on vain hankala ymmärtää ihmisiä, jotka voivat käsi sydämellä vakuuttaa olevansa täydellisen onnellisia elellen mahdollisimman rutinoituneesti, pienissä tutuissa ympyröissään hankkimatta kokemuksia mistään muualta kuin omasta asuinseudustaan. Teen kuitenkin alituisesti parhaani yrittäessäni ymmärtää erilaisia ihmistyyppejä – myös nyt.

Minä sen sijaan haluan nähdä mahdollisimman paljon eri paikkoja ympäri maailmaa, tavata erilaisia ihmisiä ja kokeilla uusia asioita oman uskallukseni sallimissa rajoissa. Voi, kun pääsisin kokeilemaan vaikka mitä hienoja ja erikoisia soittimia, vesihiihtämään, moottorikelkkasafarille Lappiin, sukeltamaan Tyynen valtameren atolleille, esiintymään Hartwall-areenalle, katsomaan maisemia Empire State Buildingin näköalatasanteelta, kaatamaan puita moottorisahalla, ampumaan konekiväärillä, ajamaan vesiskootterilla (täysiä), tapaamaan presidentin ja kirjoittamaan sitten vanhana muistelmateoksen.