I
En vaivaudu kaivamaan mitään linkkiä lähteeksi, koska jokainen vähänkään tiedoitusvälineitä seuraava tietää tarkalleen, että mistä "Kuukauden Kujallaolo" -kunniapalkintoon oikeuttavasta julkilausumasta tässä on kyse. Nina Mikkonen on joka tapauksessa hieno nainen ja minulla on hänen logiikkansa mukaan huonot vanhemmat, koska olemme viettäneet siskoni kanssa lapsena aikaa perhepäivähoidossa. Sieltä saimme molemmat sosiaalisia kontakteja ja leikkikavereita. Näin ei ollut ennen kuin minut sinne vietiin. Olin lapsena melko ujo vietettyäni aikaa lähinnä aikuisten kanssa.
Jos minut olisi naulittu sisälle melkein 6-vuotiaaksi asti äidin halittavaksi ja pusuteltavaksi aamusta iltaan, olisin taatusti ollut huomattavasti ujompi peruskouluun mennessäni. Olisin päätynyt kenties koulukiusatuksi, koska en olisi sopeutunut toisten peleihin ja leikkeihin, koska en olisi osannut mitään. Olin siis vajaa 6-vuotias silloin, kun siskoni syntyi, eikä meistä tietenkään ollut leikkikavereiksi vielä pariin vuoteen, kun toinen ei osannut edes kävellä tai puhua.
Nina Mikkonen ei ole ensimmäinen julkisuudessa suunsa avannut ihminen, jolla realiteetit horjuvat pahemman kerran. Timo T.A. Mikkosella on varmasti sen verran mainiot tulot, ettei puolison tarvitse edes harkita töiden tekoa, jos veri vetää vähääkään jäämään kotiin hyysäämään lapsia. Tässä tapauksessa tuo määrä ei luonnollisesti ollut aivan vähäinen.
Monella keskivertokansalaisella tilanne ei kuitenkaan ole yhtä auvoinen, jos haluaa saada rakastamilleen lapsille voita leivän päälle. Moni rouva Mikkosen kanssa samoilla linjoilla oleva saivartelee herkästi siitä, kuinka raha tai materia ei korvaa vanhemman välitöntä läheisyyttä ja olen luonnollisesti samaa mieltä. Kotiäidin (täydellinen vanhempi) lailla lastaan rakastava isä/äiti kasvattaa kuitenkin lapsensa mielellään muualla kuin sillan alla, vaatettaa hänet ehjiin vaatteisiin, mahdollistaa hänelle terveellisen ja monipuolisen ruokavalion sekä virikkeitä. Virikkeillä en tarkoita uusimpia ja kalleimpia leluja vaan esimeriksi opettavaisia kirjoja. Minä opin lukemaan reilusti ennen esikoulukerhoa lähinnä Aku Ankkojen avulla.
Kuinkahan lie siinä sitten kävi niin, että meistä on kasvanut sisareni kanssa itsenäisiä, hyvin käyttäytyviä, sosiaalisia sekä kelvollisia kansalaisia ja olemme lisäksi erinomaisen loistavissa väleissä vanhempiemme kanssa? En nyt tosin muista tarkalleen, että mitä uhkakuvia Nina Mikkonen antoi (jos antoi) lapsista, jotka laitetaan päivähoitoon. Onneksi todennäköisesti noin 99,9 % kansasta osaa jättää moisen pölvästin sanomiset täysin omaan arvoonsa. Eikä ainoa syy ole todellakaan moiset lausunnot, vaan hullun lailla studiossa meuhkaaminen ja keskustelukumppanin sekä juontajan "jyrääminen".
Siis: kuka edes harkitsee ottavansa vakavissaan "täydellisen kotiäidin arkkityypin", joka kuitenkin vaahtoaa hullun kiilto silmissä ja savu korvista nousten siitä, kuinka päivähoito on Natsi-Saksan tai Fasisti-Italian aikaista totalitarismia? Teesi itsessään on yhtä naurettava kuin väittää Nalle Luppakorvaa saatananpalvojaksi tai Pikku Myytä kommunistiksi (mekon väri). Ei päiväkerhossa minun tietääkseni mitään poliittista propagandaa syötetä, jotta vertaukseen ”lasten koulintaan heti pienestä pitäen” olisi edes pienenpieniä perusteita.
II
Ainoa propaganda, jota lapsiin upotetaan jo lähes syntymästä asti on kunkin perheen tunnustama uskonto. Minäkin olin seurakunnan järjestämässä esikoulukerhossa, jossa laulettiin virsiä, höpöteltiin ummet ja lammet Jeesuksesta kumppaneineen sekä käytiin läpi evankeliumia. Siis noin 6-vuotiaille lapsille, joista suurin osa uskoo vielä joulupukkiin ja hammaskeijuunkin, opetetaan mitään vaihtoehtoisia ajatusmalleja tarjoamatta, kuinka kaikki heidän näkemänsä on tänne ilmestynyt. Nämä asiat kun on alle kouluikäisenä otsaluuhun taottu niin kuinka niihin osaa enää tulevaisuudessa kriittisesti suhtautua? Eikö se ole jonkun asteista totalitarismia, että joissain uskontokunnissa suljetaan koko yhteisön (perhe, suku) ulkopuolelle, jos heilastelee siihen kuulumattoman vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa tai osoittaa oppeja kohtaan kritiikkiä?
Olenko oikeasti ainoa ihminen, jonka mielestä touhussa on yhtä sun toista epäilyttävää? Jos minä saisin päättää, ei lasta saisi kastaa mihinkään uskontokuntaan ennen 15. ikävuotta, koska siihen mennessä lapsi on todennäköisemmin osannut muodostaa valtaosan maailmankatsomuksestaan omien kokemustensa eikä kerhotädin ja uskonnon opettajan opetusten perusteella. Ei elämänkatsomusta voi muutenkaan opettaa.
Onko siis epäselvyyttä, kuinka valtionkirkko tapauskovaisineen syntyy?
Minusta olisi paitsi mielenkiintoista myös oikein, jos luterilaisesta kirkosta potkittaisiin pois ne, jotka eivät käy jumalanpalveluksessa tiettyä määrää, kuten kerran neljännesvuodessa. Ei menisi montakaan vuotta, kun tapakristityt olisivat poissa kirkon kirjoista. Tämä olisi paras keino osoittaa se, kuinka yhdentekevää johonkin uskontokuntaan kuuluminen valtaosalle kansastamme on.
Pidän melko epätodennäköisenä, että usean vuoden hiljaiselon jälkeen kirkossa käynti räjähdysmäisesti lisääntyisi ihmisten halutessa yhtäkkiä säilyttää jäsenyytensä tuossa instituutiossa. Jos näin taas kävisi, osoittaisi se ihmisten tekopyhyyden. Kirkonhan pitäisi olla kelpo kristitylle se tärkeä paikka, jossa käydään aina silloin tällöin tunnustamassa elämän- ja maailmankatsomustaan maailmankaikkeuden tärkeimmälle olennolle, joka tuolla yläkerrassa asustelee. Siltikään siellä ei käydä kuin hautajaisissa, häissä tai konfirmaatiossa silloin tällöin. Parhaimmillaan niistä voi tulla se kymmenen vuoden tauko, jonka aikana jumalanpalveluksessa vierailua ei tule edes harkinneeksi.
Onhan mahdollista, että tällaisen säännön voimaan tullessa kaikki Suomen luterilaiset kirkot alkaisivatkin olla joka sunnuntaiaamu ääriään myöten täynnä pelästyneitä tapauskovaisia, jotka haluavat saada ne kirkkohäät (koska vanhemmat/tädit/sedät/isovanhemmat/isoisovanhemmatkin viettivät sellaisia) ja haluavat tulla haudatuksi seurakunnan maalle jäsenyytensä myötä. Kymmenen edellisen vuoden aikana nämä ihmiset eivät ole tehneet kirkon läheisyydessä muuta kuin käyneet kenties näyttämässä sen arkkitehtuuria ulkopaikkakuntalaisille vierailleen. Ymmärtänette mitä tarkoitan tässä yhteydessä tekopyhyydellä.
Tiedetään: kirkko/moskeija/synagoga/temppeli ei ole ainoa paikka, jossa palvoa jumalaansa, mutta tuskinpa ne ihmiset, jotka eivät kirkossa käy, pitävät hartaustilaisuuksia kodeissaan. Ilta- ja ruokarukouksen ehkäpä latelevat. Tästä ja monesta muusta asiaan liittyvästä pitäisi saada kattava gallup. Omista kokemuksistanne voitte mainita blogin kommenttiosioon. Olen vilpittömän utelias tietämään suomalaisten uskonnollisesta aktiivisuudesta, koska kirkossa käy vuosittain taatusti vähemmän kuin 80,7 % kansasta, joka on siis kirkkoon kuuluvien osuus.
Moni saattaa ajatella ehdotuksestani, että miksi säännöllistä kirkossa käyntiä vaadittaisiin ihmisiltä, jotka kuitenkin maksavat kiltisti kirkollisveroa seurakuntaan kuulumisestaan. Urheiluseuran jäsenmaksua voi maksaa, vaikkei kävisi koskaan harrastamassa mitään lajia sen tiloissa ja kaikki seuran johdossa ovat tyytyväisiä. Puolueen/AY-liikkeen/kirjakerhon jäsenmaksua voit maksaa, vaikket ota toimintaan osaa mitenkään muuten. Miksi? Tienestit eivät tee koskaan pahaa yhteisön tai instituution toiminnan ylläpitämiseen, olipa kyseessä mikä tahansa. Minäpä kysynkin, että mikä elämänkatsomus ja vakaamus se sellainen on, jonka tunnustamisesta maksetaan jäsenmaksua?
sunnuntaina, tammikuuta 25, 2009
keskiviikkona, tammikuuta 21, 2009
Yhteiskunta suistuu raiteiltaan
Olen sivunnut seuraavia asioita jonkun verran aiemmissa teksteissäni, mutta omistetaanpa niille erityistä palstatilaa niiden ajankohtaisuuden vuoksi.
Koko Suomessa oli erään viimeksi vuonna 2006 päivitetyn nettisivuston mukaan 196 900 työtöntä sen kaikista 3 953 500 työikäisistä kansalaisista. Se ei ole siis tämänhetkinen totuus, mutta kylliksi suuntaa antava ainakin minulle. Kotikaupungissani työttömiä on n. 11,7 %. Viime aikoina monet suuret työnantajat ovat antaneet melko suuria ihmismääriä koskevia lomautusvaroituksia ja samaan aikaan teollisuustuotantoa siirretään edelleen halpatuotantomaihin, ja nämä seikat pienentävät luonnollisesti maassamme tällä hetkellä olevien työpaikkojen absoluuttista määrää. Muutaman tuhannen ihmisen joukkoirtisanomiset eivät tee koko määrään prosentinkaan vähennystä, mutta kertoo kuitenkin suunnasta, johon ollaan menossa.
Kertokaa siis minulle, että millä logiikalla täällä on työvoimapula? Ylittääkö avoimien työpaikkojen määrä tulevaisuudessa kriittisen rajan niillä aloilla, joille ei ole ennusteiden mukaan luvassa hakijoita huomioonottaen tämänhetkisten työpaikkojen ja irtisanottavien työntekijöiden erotus? Minun logiikkani mukaan ihmisiä joukkoirtisanotaan vakansseista, joiden täyttämistä ei enää sen jälkeen tarvita. Onko jossain laskettu, että uusia yrityksiä ja niiden mukanaantuomia työpaikkoja perustetaan samaa vauhtia kuin vanhoja yrityksiä menee nurin tai niiden toimintaa supistetaan? On kuitenkin hyvin hankala kuvitella kenenkään perustavan uusia yrityksiä tällaisessa maailmantaloudellisessa tilanteessa.
Työvoimatoimisto on tietenkin väärällään työpaikkailmoituksia. ”Työllisyyden ennustetaan heikkenevän vuonna 2009 noin 30 000 hengellä. Työttömyys kasvaa kuitenkin työllisyyspoliittisten toimenpiteiden nykyvolyymilla vain runsaalla 10 000:lla, koska kysynnän heiketessä työvoiman tarjontakin supistuu. Laskusuhdanteen pohja osuu työllisyydessä vuoteen 2010.” Näin meille kertoo työvoimatoimiston internetsivusto. Mainitsemani asia siis todella toteutuu jonkunlaisessa mittakaavassa, eli ilman tämänhetkisiä työvoimapoliittisia toimenpiteitä työttömyys kasvaisi jonkun verran enemmän.
Teollisuusaloilla lomautukset koskevat tiettyjä ajanjaksoja, jolloin kauppa ei käy ja tuotantoonkaan ei tarvitse näin ollen satsata. Finanssikriisi ja taantuma ravistelevat koko maailmaa, joten kuka enää uskaltaakaan tilata mitään pelätessään oman taloudellisen tilanteensa tulevaisuutta. Yritysjohtajat katsovat toimistoissaan tilauskäyrää, palkkamenoja ja muita käyttökatteeseen vaikuttavia asioita ja suorittavat laskutoimituksen, jolla saadaan rahavirta jälleen kylliksi plussan puolelle. Useampi työntekijä joutuu siis kilometritehtaalle, jotta kysyntä, tarjonta ja tuotantokapasiteetti kulkisivat kädet käsissä. Toki monia omia yrityksiään johtavia täytyy asiassa ymmärtää, koska oma leipä on kiinni firman tuottavuudessa. Näin se on tosin työntekijöidenkin kohdalla, koska palkkoihin meneviä rahoja ei tyhjästä revitä.
Taantuman suhteen aletaan olla piakkoin loputtomassa noidankehässä ja media lietsoo tilannetta melkoisesti. Uhkaavansävyiset otsikot ylläpitävät pelkoa ja paisuttavat sitä kenties totuudenmukaista suuremmaksi. Voisin kuvitella ainakin matkailualan olevan kriisissä tuota pikaa, koska kuka enää uskaltaa alkaa tilata itselleen lomamatkaa, koska saa pelätä oman työpaikkansa ja maksukykynsä puolesta.
Ei täällä ole tällä menolla kohta enää työpaikkoja täytettäväksi ja vaikka onkin, ei niissä kuitenkaan kauaa vanhene, ellei ole erehtymätön ja täydellinen. Sen sijaan, että liiasta urautumisesta koetettaisiin päästä eroon – jotta paljon tapetilla olleet perhearvot saisivat enemmän sijaa – ajaa tällainen kehitys asettamaan työn etusijalle tulevaisuudessakin. Tähän asti ollaan eletty harhaluulossa, että ylenpalttisella ahkeruudella ja säntillisyydellä saavuttaisi jossain vaiheessa työikäisyyttään jonkun erityisstatuksen tai onnen ja auvuuden. En tarkoita tällä normaalia urakehitystä, palkankorotusta tai ylennystä, sillä niihin täytyy yltää normaalilla tarkasti hoidetulla työrytmillä. Olen tavannut ihmisiä, jotka tulevat töihin esittämään prinssi Uljasta, vaikka pää olisi kainalossa.
Tänä päivänä kilpailu työpaikoista on työvoimapulasta huolimatta kovaa erityisesti muutamilla rajusti muuttuvilla aloilla, kuten sillä, jota opiskelen, eli IT-puolella. Minua pelottaakin kovasti se, millaista erinomaisuutta vaaditaan sinä päivänä, kun toivon mukaan valmistuttuani siirryn työelämään. Erityisosaamisen lisäksi myös näyttämisen halua vaadittaneen yhä enemmän. Yrityksen sisäisen markkinoinnin piiriin pitäneekin liittää käsite ”työntekijöiden kyky markkinoida itseään työympäristössä.”
Koko Suomessa oli erään viimeksi vuonna 2006 päivitetyn nettisivuston mukaan 196 900 työtöntä sen kaikista 3 953 500 työikäisistä kansalaisista. Se ei ole siis tämänhetkinen totuus, mutta kylliksi suuntaa antava ainakin minulle. Kotikaupungissani työttömiä on n. 11,7 %. Viime aikoina monet suuret työnantajat ovat antaneet melko suuria ihmismääriä koskevia lomautusvaroituksia ja samaan aikaan teollisuustuotantoa siirretään edelleen halpatuotantomaihin, ja nämä seikat pienentävät luonnollisesti maassamme tällä hetkellä olevien työpaikkojen absoluuttista määrää. Muutaman tuhannen ihmisen joukkoirtisanomiset eivät tee koko määrään prosentinkaan vähennystä, mutta kertoo kuitenkin suunnasta, johon ollaan menossa.
Kertokaa siis minulle, että millä logiikalla täällä on työvoimapula? Ylittääkö avoimien työpaikkojen määrä tulevaisuudessa kriittisen rajan niillä aloilla, joille ei ole ennusteiden mukaan luvassa hakijoita huomioonottaen tämänhetkisten työpaikkojen ja irtisanottavien työntekijöiden erotus? Minun logiikkani mukaan ihmisiä joukkoirtisanotaan vakansseista, joiden täyttämistä ei enää sen jälkeen tarvita. Onko jossain laskettu, että uusia yrityksiä ja niiden mukanaantuomia työpaikkoja perustetaan samaa vauhtia kuin vanhoja yrityksiä menee nurin tai niiden toimintaa supistetaan? On kuitenkin hyvin hankala kuvitella kenenkään perustavan uusia yrityksiä tällaisessa maailmantaloudellisessa tilanteessa.
Työvoimatoimisto on tietenkin väärällään työpaikkailmoituksia. ”Työllisyyden ennustetaan heikkenevän vuonna 2009 noin 30 000 hengellä. Työttömyys kasvaa kuitenkin työllisyyspoliittisten toimenpiteiden nykyvolyymilla vain runsaalla 10 000:lla, koska kysynnän heiketessä työvoiman tarjontakin supistuu. Laskusuhdanteen pohja osuu työllisyydessä vuoteen 2010.” Näin meille kertoo työvoimatoimiston internetsivusto. Mainitsemani asia siis todella toteutuu jonkunlaisessa mittakaavassa, eli ilman tämänhetkisiä työvoimapoliittisia toimenpiteitä työttömyys kasvaisi jonkun verran enemmän.
Teollisuusaloilla lomautukset koskevat tiettyjä ajanjaksoja, jolloin kauppa ei käy ja tuotantoonkaan ei tarvitse näin ollen satsata. Finanssikriisi ja taantuma ravistelevat koko maailmaa, joten kuka enää uskaltaakaan tilata mitään pelätessään oman taloudellisen tilanteensa tulevaisuutta. Yritysjohtajat katsovat toimistoissaan tilauskäyrää, palkkamenoja ja muita käyttökatteeseen vaikuttavia asioita ja suorittavat laskutoimituksen, jolla saadaan rahavirta jälleen kylliksi plussan puolelle. Useampi työntekijä joutuu siis kilometritehtaalle, jotta kysyntä, tarjonta ja tuotantokapasiteetti kulkisivat kädet käsissä. Toki monia omia yrityksiään johtavia täytyy asiassa ymmärtää, koska oma leipä on kiinni firman tuottavuudessa. Näin se on tosin työntekijöidenkin kohdalla, koska palkkoihin meneviä rahoja ei tyhjästä revitä.
Taantuman suhteen aletaan olla piakkoin loputtomassa noidankehässä ja media lietsoo tilannetta melkoisesti. Uhkaavansävyiset otsikot ylläpitävät pelkoa ja paisuttavat sitä kenties totuudenmukaista suuremmaksi. Voisin kuvitella ainakin matkailualan olevan kriisissä tuota pikaa, koska kuka enää uskaltaa alkaa tilata itselleen lomamatkaa, koska saa pelätä oman työpaikkansa ja maksukykynsä puolesta.
Ei täällä ole tällä menolla kohta enää työpaikkoja täytettäväksi ja vaikka onkin, ei niissä kuitenkaan kauaa vanhene, ellei ole erehtymätön ja täydellinen. Sen sijaan, että liiasta urautumisesta koetettaisiin päästä eroon – jotta paljon tapetilla olleet perhearvot saisivat enemmän sijaa – ajaa tällainen kehitys asettamaan työn etusijalle tulevaisuudessakin. Tähän asti ollaan eletty harhaluulossa, että ylenpalttisella ahkeruudella ja säntillisyydellä saavuttaisi jossain vaiheessa työikäisyyttään jonkun erityisstatuksen tai onnen ja auvuuden. En tarkoita tällä normaalia urakehitystä, palkankorotusta tai ylennystä, sillä niihin täytyy yltää normaalilla tarkasti hoidetulla työrytmillä. Olen tavannut ihmisiä, jotka tulevat töihin esittämään prinssi Uljasta, vaikka pää olisi kainalossa.
Tänä päivänä kilpailu työpaikoista on työvoimapulasta huolimatta kovaa erityisesti muutamilla rajusti muuttuvilla aloilla, kuten sillä, jota opiskelen, eli IT-puolella. Minua pelottaakin kovasti se, millaista erinomaisuutta vaaditaan sinä päivänä, kun toivon mukaan valmistuttuani siirryn työelämään. Erityisosaamisen lisäksi myös näyttämisen halua vaadittaneen yhä enemmän. Yrityksen sisäisen markkinoinnin piiriin pitäneekin liittää käsite ”työntekijöiden kyky markkinoida itseään työympäristössä.”
keskiviikkona, tammikuuta 14, 2009
Nyt se sitten tapahtui: suora törkeästi leimaava kannanotto Vanhas-Masalta Perussuomalaisia kohtaan
"Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) vaatii pitämään huolta, ettei rasismi nosta päätään Suomessa taantuman seuralaisena.
Vanhasen mukaan suomalaiset puolueet eivät saa toimia kanavina rasistisille mielipiteille eivätkä poliitikot saa maalailla ulkomaalaisista valheellisia kauhukuvia."
Minulle tulee väkisinkin mieleeni se, että Vanhanen käyttää argumentissaan syömähampaana taantumaa päästäkseen paremmin kansalaisten päiden sisään. Kansa on nyt kenties herkässä mielentilassa eikä vähiten siksi, että media ruokkii lamasta uhkakuvia jatkuvalla syötöllä. Tämän vuoksi Vanhanen ei suvaitse, että mitkään ns. epäedulliset asenteet nostavat päätään yhteiskunnallisessa keskustelussa lammaskatraan (=kansalaiset) ollessa epätietoisia ja huolissaan.
Vastaavaa tunteisiin vetoamista olisi voinut odottaa Jokelan tai Kauhajoen kouluammuskelujen yhteydessä. Oman agendan läpiajoa kansalaisten herkän mielentilan myötävaikutuksella. "Nyt kun kansakuntamme kärsii suunnattomasta tragediasta, en soisi sen heikentävän ilmastonmuutoksesta kannettavaa huolta." Miten olisi?
Minusta tässä sekoitetaan taas jälleen kerran suoranainen rasismi sekä terve maahanmuuttokriittisyys. Maahanmuuttokriittisyys - ei maahanMUUTTAJAkriittisyys. Kyseessä ei siis ole edelleenkään minkään etnisen vähemmistön kritisointi. Terve kritiikki on eri asia kuin suora solvaaminen ja rasismi. Mikä tässä asiassa on oikeasti niin vaikeaa käsittää?
Jääkiekon kritisointi ei tarkoita jääkiekkoilijoiden kritisointia. Jos kritisoin SM-liigan sääntöuudistuksia, pelaajakauppoja ja Tapparan peluutusstrategiaa, ei Janne Ojasella ole syytä kokea kritiikin koskevan häntä.
Jos joitain ihmisiä kritisoin maahanmuuton tiimoilta, ne ovat Suomen maahanmuuttopolitiikasta vastaavat ihmiset - eivät maahanmuuttajat.
Jumalauta, suomalaiset: herätkää! Kaikki tärkeitä ajankohtaisaiheita koskeva avoin keskustelu pyritään tukahduttamaan juuri tänään, kun sille olisi erityisesti tarvetta. Asiassa on hieman myös sellaista makua, että kansalaisia syyllistetään esimerkiksi maahanmuuttoasioiden murehtimisella, koska parhaillaan on tärkeämpiäkin huolenaiheita, eli taloustilanne.
"- Äänestäjillä ei saa olla sellaista illuusioita, että he saavat ilmaista ulkomaalaisvihamielisyytensä vaaleissa esimerkiksi perussuomalaisia äänestämällä, Vanhanen sanoo lehdelle.
Vaikka perussuomalaisten johdon virallinen linja maahanmuuttoasioissa seurailee Vanhasen mukaan muiden puolueiden kantoja, puolueen on hänen mielestään oltava tarkkana julkisesta kuvastaan.
Pääministeri toivoo myös, etteivät poliitikot kuvaa maahanmuuttoa uhaksi, vaan mahdollisuudeksi ja välttämättömyydeksikin väestöltään vanhenevassa Suomessa. Puheet esimerkiksi hallitsemattomista siirtolaisvirroista on Vanhasen mukaan lopetettava."
Aikaisempia tekstejäni lukeneet ovat naureskelleet sitä, etten taida ihmeemmin pitää Vanhasesta. Minulla ei ole mitään häntä vastaan ja totta puhuen minulla ei ole ollut aiemmin kuin hajanaisia perusteluita sille, miksi olen niputtanut hänet maahanmuuton ja etenkin koko globalisaation sokeiden ihannoijien sankkaan joukkoon.
Tämänpäiväinen artikkeli sen sijaan ei enää jätä sijaa epäilyille. Maahanmuuttoa ei saa siis enää kritisoida, koska se ON mahdollisuus. End of the story. Muita vaihtoehtoja ei ole, eikä sellaisten mahdollisesta olemassaolosta saa julkisesti keskustella. Lausunto on minulle eksplisiittinen kehoitus olla äänestämättä Perussuomalaisia. Lisäksi se on kansaa nuoleskeleva kehoitus kääntyä globalisaation ja maahanmuuton kautta auvoista sekä paratiisinomaista Suomea rakentavan Keskustan puoleen.
Myös yksi asia on varma: taannoisten kunnallisvaalien sekä viimeaikaisten mielipidemittausten osoittama Keskustan suosion lasku sekä Perussuomalaisten suosion kasvu on saanut Vanhasen takajaloilleen ja kalastelemaan äänestäjiä takaisin. Kelkka on kuitenkin toivon mukaan jo käännetty.
Perussuomalaiset on edelleenkin paljon muutakin kuin maahanmuuttokriittinen (eikä siis siinäkään suoraan sen kaikkia muotoja vastustava) puolue, vaikka se onkin agendan yksi pääprioriteetti.
Kaupunginvaltuutettuani Jorma Uskia (ps.) vapaasti lainatakseni:
Jos populismia on
- vaatia Suomen kansalaisille kollektiivisesti parempia elinoloja
- ohjata lisää resursseja vanhusten ja vammaisten hoitoon
- parantaa julkista terveydenhuoltoa
- pyrkiä takaamaan tuleville sukupolville turvallinen Suomi
- pienentää tuloeroja
- saada riittävää tukea lapsiperheille
- oikaista eläkeleikkaukset
- saada verotus maksukyvyn mukaiseksi
- käyttää maalaisjärkeä poliittisessa päätöksenteossa
- ajaa äänioikeuttaan käyttävän Suomen kansalaisen asiaa
Niin minä, Janne Muhonen, olen populisti ja ylpeä siitä.
Tuoreimmassa Cityssä on vanhan kunnon Jussi Halla-ahon haastattelu. Kannattaa lukea. Otsikko "Suomen vaarallisin mies?" on tosin taas jälleen kerran ja lievästi sanottuna puolueellinen, leimaava sekä typerä. Äärimmäisen lievästi ilmaistuna edellisiä asioita on pätkä "istuuko edessäni uusnatsiliikkeen aivot." Artikkeli ei ole päässyt kuin johdantovaiheeseen ja esille otetaan jo natsikortti. Aiemmin mainitsemani maahanmuuttokriittisyyden ja rasismin rajan häilyminen vedettiin toimittaja Maria Petterssonin toimesta vielä enemmän yli äyräiden.
No, artikkelin luettuanne huomaatte, kuinka puolueellisia kysymykset ovat. Lienevätkö vihervasemmistolaisen suusta. "Jussi Halla-aho kauhistuttaa myös seuraavalla sivulla" ja mies sen kun puhuu asiaa tärkeistä aiheista, jotka sivuutetaan näkyvimmässä keskustelussa lähes olankohautuksella.
Jussin paras ystävä sanoo, kuinka hän ei voi esiintyä Cityn artikkelissa omalla nimellään, koska joutuisi omien sanojensa mukaan etsimään uuden työpaikan.
Mitä erityisen vaarallista on ihmisessä, joka on uhrautunut ottamaan tärkeät asiat mahdollisimman laajaan ja kritiikin alaiseen keskusteluun, koska eturivin poliitikoista ei ole kuin subjektiiviseen katsontakantaan?
Niin. Nämä asiat kun pitäisi vain lakaista maton alle ja tuudittautua siihen pumpulinpehmeään kuvaan, jonka poliittisen valtakartellin alistama media meille antaa. Keskustelustahan kun saattaisi poikia terveen kriittistä keskustelua sellaisia asioita kohtaan, joista poliittinen eliitti pyrkii antamaan mahdollisimman yksipuolisen ja oman agendansa mukaisen mielikuvan koko kansalle.
Suomalaiset: herätkää!
maanantaina, tammikuuta 12, 2009
Odotettavissa Seitsemän päivää -lehdessä joku kaunis päivä
Tarkkasilmäinen ohikulkija havaitsi muusikko Janne Muhosen tepastelevan asunnossaan vasta korkattu kylmä huurteinen kourassaan. Jotenkin tapauksen voisi kenties vielä ymmärtää, mutta ajankohtapa olikin sunnuntai-iltapäivänä kello 14.00! Muhonen ei kaiken lisäksi häpeillyt lainkaan tekoaan vaan kaihtimet olivat auki hänen ottaessaan pitkähköä ensipuraisua oluttölkistään. Ohikulkijat eivät olleet uskoa silmiään. "Siellä hän maisteli OLUTTA keskellä kirkasta päivää!" oli viesti Seiskan toimitukselle.
Seiskan toimittaja tavoitti Muhosen myöhemmin sunnuntaina puhelimen välityksellä. "Miksi ihmeessä raaskit juoda olutta - herra paratkoon - sunnuntaina?" "Minun sattui yksinkertaisesti tekemään mieli juoda olutta", Muhonen perusteli ratkaisuaan kylmän rauhallisesti. Noin viiden minuutin keskustelun yhteydessä Muhosen nauttima olut paljastui puolen litran Karjala III -keskiolueksi, joka sisältää pahimmillaan jopa 4,6% alkoholia. Toimittaja erotti puhelun aikana selvästi, kuinka Muhonen sihautti uuden oluen auki.
Tuoreimpien barometrien mukaan säntilliset, kunnolliset ja maltilliset suomalaiset kelpo veronmaksajat sallivat alkoholin pienenkin määrän nauttimisen vain ja ainoastaan perjantai- tai lauantai-iltoina, eikä jälkimmäisessä tapauksessa aiemmin kuin lottoarvonnan tienoilla saunan jälkeen.
Jyvässeudun yhdistyneet mummot ja kukkahattutädit RY vaativatkin kaupunkia ryhtymään pikaisiin toimiin, jotta tällainen rietas kaljan kittaaminen saataisiin kokonaan kuriin.
"Muhosen näyttämä turmiollinen esimerkki syöksee kansakuntamme ennen pitkää helvetin kurimukseen, josta ei ole paluuta! Jumala meitä siunatkoon!" virkkoi mummojen jaoston toimeenpanevan komitean pääsihteerin tiedotuspäällikkö Hilma Perä-Rynkylä.
"Muhonen ei ajatellut laisinkaan nokkaansa pidemmälle. En uskalla edes kuvitella, millaisia kauaskantoisia seurauksia moisella edesvastuuttomuudella olisi saattanut olla, mikäli joku alle 18-vuotias olisi osunut paikalle hänen kävellessään rehvakkaasti jääkaapilta olohuoneeseen viekoitteleva oluttölkki kourassaan!" päivitteli puolestaan kukkahattutätien jaoston hallituksen varapuheenjohtaja Sylvi Saari-Käyliö itkua pidätellen.
Hilma ja Sylvi kiittelevätkin vuolaasti ja ylisanoja säästelemättä paikalle osuneita kahta vanhempaa mieshenkilöä, jotka ohjasivat paikalle vahingossa osuneita alaikäisiä, noin 16-17-vuotiaita, pienokaisia pois näköetäisyydeltä.
Molemmat muistuttavat kansalaisia siitä, kuinka minkään valtakunnan alkoholituotteiden nauttiminen ei ole kelvolliselle veronmaksajalle laisinkaan sopivaa toimintaa varsinkaan aikavälillä sunnuntai-perjantai.
Lisäksi he pitävät Muhosen perusteluita oluensa nauttimiselle täysin riittämättöminä. "Suomen laissa sietäisi olla erityispykälä, joka sallisi pienen alkoholimäärän nauttimisen vappuna, juhannuksena, uutena vuotena, hopea- tai timanttihääpäivänä sekä syntymäpäivinä aina tasakymmenvuosin", ehdottaa Hilma Perä-Rynkylä. Saari-Köyliö nyökkäilee vierestä hyväksyvästi.
"Pelkälle makunautinnon tavoittelulle antautuminen on selkeä esimerkki siitä, kuinka turmiollisessa yhteiskunnassa me tällä hetkellä elämmekään. Kurinalaisuus ja maltillisuus kunniaan!" peräänkuuluttaa Sylvi Saari-Käyliö sormeaan heristäen.
"Ihmisen tulisi tyydyttää vain perustarpeensa, unohtaa haaveidensa perään haikailu, jättää mielihalunsa täyttämättä ja keskittyä elämään tyytyväisenä mahdollisimman pienissä sekä vaatimattomissa piireissä koko elämänsä", ehti Yhdistyneiden mummojen pääsihteeri Saima Uoti-Rimpilä kommentoimaan asiaa kiireidensä keskeltä.
"On pöyristyttävää ja irstasta, kuinka ihmiset haluavat nykyään pitää hauskaa ja nauttia elämästään erilaisin keinoin. Käpylehmät, nimipäiväkortti enolta, lukukinkerit puolen vuoden välein kylätalolla sekä iltakävely navetan ympäri riittivät ennen vanhaan meidän ikäluokkamme elämän sisällöksi, joten niin tulisi mielestämme ehdottomasti olla myös nykyajan ihmisten kohdalla", hän valottaa elämän kiistattomia perusarvoja.
perjantaina, tammikuuta 02, 2009
Kansa on avannut silmänsä... Toisaalla taas ei
I
Tuoreen uutisen mukaan evankelis-luterilaisesta kirkosta erosi vastikään päättyneen vuoden (2008) aikana jopa 50 000 suomalaista, joka on noin 12 000 ihmistä enemmän kuin sitä edeltäneenä vuonna. Minua tämä uutinen lämmittää todella syvästi ja osoittaa pääasiassa sitä, kuinka kansa on viimein havainnut seurakunnan riittämättömyyden, konservatiivisuuden sekä jonkunasteisen tarpeettomuuden. Tapakulttuurina ja lisäksi urheiluseuran tavoin perustettavana, lakkautettavana tai sisältönsä osalta muunneltavana instituutiona uskonto on nimenomaan riittämätön elämän ohjenuoraksi.
Edit 12.1.2009: kotikaupungissani Jyväskylässä kirkosta erosi päättyneenä vuonna 1233 henkilöä. Oikein mukava määrä sekin.
Erotkaa, jos koette, että kirkko ei kannata teille tärkeitä arvoja (tasa-arvo...?) tai kannattaa asioita, jotka eivät vastaa omia ajatuksianne. Erotkaa, jos ette osallistu seurakunnan tapahtumiin ennen omia hautajaisianne ja maksatte kirkollisveroa vain ylläpitääksenne sellaista toimintaa, joka ei ole sydäntänne lähellä. Lähes kirkkohäitä vastaavaa glamouria voidaan järjestää muutenkin kuin jatkamalla tapakulttuurin maksullista jäsenyyttä kannattaen samalla sen ajamia aatteita.
http://eroakirkosta.fi
Loppukevennykseksi Lakupaavia vapaasti muunneltuna ja alta riman menevät loukkaukset sensuroituna:
"Jumala rankaisee:
laillistaa armomurhan
antaa homoille adoptio-oikeuden
sallii naispappeuden
sekä myöskin hedelmöityshoidot
ja tekee pirusti abortteja niitä haluaville."
II
Samaan aikaan uutisoidaan ikävistä tapahtumista, jotka kertovat kaikesta muusta kuin kriittisyydestä uskontoa kohtaan. Viittaan luonnollisesti Gazan tapahtumiin, joista seurasin parhaillaan reportaasia MTV3:n iltauutisista. Reportterille mesoava nainen anoo islamilaisia johtohenkilöitä manaamaan vastapuolen edustajia, vai mitenhän lie mahtoikaan olla.
Vastapuolella tarkoitetaan joka tapauksessa toisella tavalla uskovia ja sama toteutuu lukuisissa muissakin uskonsodissa. Kyseessä on joka tapauksessa äärimmäisen mielenkiintoisia erityispiirteitä heidän kiehtovasta kulttuuristaan. Todella eksoottisen värisyttävää on myös se seikka, että Hamas-järjestö vastustaa peruskirjansa mukaisesti rauhanomaista ratkaisua palestiinalaiskysymykseen.
Esitänpä tässä taas jokaiselle pohdittavaksi jonkun verran kysymyksiä huolimatta siitä, etten kannata mitään uskontokuntaa. Tämä oli toki helppo havaita ensimmäisen osion perusteella.
- Minkä takia protestanttisten kirkkojen jäsenet eivät pommita toisiansa huivit päässä ja konekiväärit hyppysissään?
- Miksi Suomessa saa elää katolisia, evankelis-luterilaisia, ortodokseja ja lukuisten eri herätysliikkeiden edustajia sulassa sovussa yhtenäisen kansan edustajina?
- Miksi asia on näin, eivätkä esimerkiksi ortodoksit tee jatkuvasti aseellisia hyökkäyksiä babtistikirkon jumalanpalveluksiin?
- Lopuksi: minkä pahuksen takia israelilaiset ja palestiinalaiset eivät voi elää kiltisti vaan asioita pitää jatkuvasti "ratkoa" sotilaallisten yhteenottojen avulla?
Tuota kaistapäistä meuhkaamista on länsimaalaisen silmin äärimmäisen vaikea käsittää ja valitettavasti siitä on tullut vähitellen yhtä sidonnainen osa maailmanpoliittista tilannetta kuin Yhdysvallat NATO:n johtajana. Minun piti nimittäin oikein palauttaa mieleeni tätä blogia luonnostellessani, että mistä tuolla Israelin ja Palestiinan välisessä jatkuvassa kriisissä oikein olikaan kysymys. Tätä juuri tarkoitin kappaleen alussa. Uusista käänteistä kerrotaan tv-uutisissa mainitsematta sen kummemmin taustoista, koska on itsestään selvää, että tuolla "ruutitynnyrissä" - kuten aluetta on joskus luonnehdittu - sattuu ja tapahtuu.
Minkä vuoksi Hollannista, Saksasta, Kanadasta, Uudesta-Seelannista tai Islannista ei näytetä uutiskuvia, jossa retuutetaan uskonnollisissa yhteenotoissa haavoittuneita ihmispoloisia? Minkä kumman takia me länsimaalaiset osaamme elää suvaitsevaisesti ja sopuisasti toisin kuin eräät väestöt? Eri etnisten ryhmien keskimääräisten älykkyysosamäärien vertaileminen on tabuista synkin ja tämän osoitti aikoinaan emeritusprofessori Tatu Vanhasen tekemän tutkimuksen aiheuttama kohu. Siltikään televisiokameroiden edessä hullun kiilto silmissään henkiolennon nimeen meuhkaavat ja "vääräoppisille" kuolemaa janoavat ihmiset eivät vastaa käsitystäni tervejärkisestä ihmisestä.
III
Minun on pakko kysyä lisää vanhoja tuttuja kysymyksiä, kuten sitä, miksi Suomen kulttuuria pitäisi rikastaa tällaisilla kiehtovia piirteitä omaavilla kansoilla? Onko eri etnisten ryhmien haalimisen kanssa intoilevilla niin surkea kansallinen identiteetti, ettei suomalaisen kulttuurin omia hienouksia nähdä? Minusta Suomella on omat hienot perinteet, joita ei tarvitsisi muokata tai "rikastaa" mihinkään suuntaan. Joulupöydässä komeileva kinkku tai juhannuksena oven pieleen lykättävät koivut ovat hieno osa meidän omia varsin pitkäaikaisia perinteitämme, eikä niitä pitäisi jalostaa piirun vertaa mihinkään suuntaan - kaikkein vähiten maahanmuuttajien mieltymysten mukaisesti. Mitä todennäköisemmin khambodzalaiset, mayat tai uzbekit eivät haluaisi omaksua suomalaisia kulttuuriperinteitä, kuten Kalevalaa tai juhannustraditioitamme. Tästä eri kulttuurien moninaisessa kirjossa minun mielestäni on kyse: jokaisella etnisellä ryhmällä eri puolilla maapalloa on omansa ja hyvä niin.
Tuoreen uutisen mukaan evankelis-luterilaisesta kirkosta erosi vastikään päättyneen vuoden (2008) aikana jopa 50 000 suomalaista, joka on noin 12 000 ihmistä enemmän kuin sitä edeltäneenä vuonna. Minua tämä uutinen lämmittää todella syvästi ja osoittaa pääasiassa sitä, kuinka kansa on viimein havainnut seurakunnan riittämättömyyden, konservatiivisuuden sekä jonkunasteisen tarpeettomuuden. Tapakulttuurina ja lisäksi urheiluseuran tavoin perustettavana, lakkautettavana tai sisältönsä osalta muunneltavana instituutiona uskonto on nimenomaan riittämätön elämän ohjenuoraksi.
Edit 12.1.2009: kotikaupungissani Jyväskylässä kirkosta erosi päättyneenä vuonna 1233 henkilöä. Oikein mukava määrä sekin.
Erotkaa, jos koette, että kirkko ei kannata teille tärkeitä arvoja (tasa-arvo...?) tai kannattaa asioita, jotka eivät vastaa omia ajatuksianne. Erotkaa, jos ette osallistu seurakunnan tapahtumiin ennen omia hautajaisianne ja maksatte kirkollisveroa vain ylläpitääksenne sellaista toimintaa, joka ei ole sydäntänne lähellä. Lähes kirkkohäitä vastaavaa glamouria voidaan järjestää muutenkin kuin jatkamalla tapakulttuurin maksullista jäsenyyttä kannattaen samalla sen ajamia aatteita.
http://eroakirkosta.fi
Loppukevennykseksi Lakupaavia vapaasti muunneltuna ja alta riman menevät loukkaukset sensuroituna:
"Jumala rankaisee:
laillistaa armomurhan
antaa homoille adoptio-oikeuden
sallii naispappeuden
sekä myöskin hedelmöityshoidot
ja tekee pirusti abortteja niitä haluaville."
II
Samaan aikaan uutisoidaan ikävistä tapahtumista, jotka kertovat kaikesta muusta kuin kriittisyydestä uskontoa kohtaan. Viittaan luonnollisesti Gazan tapahtumiin, joista seurasin parhaillaan reportaasia MTV3:n iltauutisista. Reportterille mesoava nainen anoo islamilaisia johtohenkilöitä manaamaan vastapuolen edustajia, vai mitenhän lie mahtoikaan olla.
Vastapuolella tarkoitetaan joka tapauksessa toisella tavalla uskovia ja sama toteutuu lukuisissa muissakin uskonsodissa. Kyseessä on joka tapauksessa äärimmäisen mielenkiintoisia erityispiirteitä heidän kiehtovasta kulttuuristaan. Todella eksoottisen värisyttävää on myös se seikka, että Hamas-järjestö vastustaa peruskirjansa mukaisesti rauhanomaista ratkaisua palestiinalaiskysymykseen.
Esitänpä tässä taas jokaiselle pohdittavaksi jonkun verran kysymyksiä huolimatta siitä, etten kannata mitään uskontokuntaa. Tämä oli toki helppo havaita ensimmäisen osion perusteella.
- Minkä takia protestanttisten kirkkojen jäsenet eivät pommita toisiansa huivit päässä ja konekiväärit hyppysissään?
- Miksi Suomessa saa elää katolisia, evankelis-luterilaisia, ortodokseja ja lukuisten eri herätysliikkeiden edustajia sulassa sovussa yhtenäisen kansan edustajina?
- Miksi asia on näin, eivätkä esimerkiksi ortodoksit tee jatkuvasti aseellisia hyökkäyksiä babtistikirkon jumalanpalveluksiin?
- Lopuksi: minkä pahuksen takia israelilaiset ja palestiinalaiset eivät voi elää kiltisti vaan asioita pitää jatkuvasti "ratkoa" sotilaallisten yhteenottojen avulla?
Tuota kaistapäistä meuhkaamista on länsimaalaisen silmin äärimmäisen vaikea käsittää ja valitettavasti siitä on tullut vähitellen yhtä sidonnainen osa maailmanpoliittista tilannetta kuin Yhdysvallat NATO:n johtajana. Minun piti nimittäin oikein palauttaa mieleeni tätä blogia luonnostellessani, että mistä tuolla Israelin ja Palestiinan välisessä jatkuvassa kriisissä oikein olikaan kysymys. Tätä juuri tarkoitin kappaleen alussa. Uusista käänteistä kerrotaan tv-uutisissa mainitsematta sen kummemmin taustoista, koska on itsestään selvää, että tuolla "ruutitynnyrissä" - kuten aluetta on joskus luonnehdittu - sattuu ja tapahtuu.
Minkä vuoksi Hollannista, Saksasta, Kanadasta, Uudesta-Seelannista tai Islannista ei näytetä uutiskuvia, jossa retuutetaan uskonnollisissa yhteenotoissa haavoittuneita ihmispoloisia? Minkä kumman takia me länsimaalaiset osaamme elää suvaitsevaisesti ja sopuisasti toisin kuin eräät väestöt? Eri etnisten ryhmien keskimääräisten älykkyysosamäärien vertaileminen on tabuista synkin ja tämän osoitti aikoinaan emeritusprofessori Tatu Vanhasen tekemän tutkimuksen aiheuttama kohu. Siltikään televisiokameroiden edessä hullun kiilto silmissään henkiolennon nimeen meuhkaavat ja "vääräoppisille" kuolemaa janoavat ihmiset eivät vastaa käsitystäni tervejärkisestä ihmisestä.
III
Minun on pakko kysyä lisää vanhoja tuttuja kysymyksiä, kuten sitä, miksi Suomen kulttuuria pitäisi rikastaa tällaisilla kiehtovia piirteitä omaavilla kansoilla? Onko eri etnisten ryhmien haalimisen kanssa intoilevilla niin surkea kansallinen identiteetti, ettei suomalaisen kulttuurin omia hienouksia nähdä? Minusta Suomella on omat hienot perinteet, joita ei tarvitsisi muokata tai "rikastaa" mihinkään suuntaan. Joulupöydässä komeileva kinkku tai juhannuksena oven pieleen lykättävät koivut ovat hieno osa meidän omia varsin pitkäaikaisia perinteitämme, eikä niitä pitäisi jalostaa piirun vertaa mihinkään suuntaan - kaikkein vähiten maahanmuuttajien mieltymysten mukaisesti. Mitä todennäköisemmin khambodzalaiset, mayat tai uzbekit eivät haluaisi omaksua suomalaisia kulttuuriperinteitä, kuten Kalevalaa tai juhannustraditioitamme. Tästä eri kulttuurien moninaisessa kirjossa minun mielestäni on kyse: jokaisella etnisellä ryhmällä eri puolilla maapalloa on omansa ja hyvä niin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)