Kehitysapua on oitis tarkistettava

Minulla alkaa henkilökohtaisesti käydä kärsivällisyys vähiin. Minusta voi olla ihan hyvällä syyllä turhautunut, mikäli kehitysapu ei tuota tulosta ja päätyy vallan vääriin käsiin huolimatta siitä, että jaamme sitä hyvää hyvyyttämme ja oma-aloitteisesti sinne tänne. Lukekaa ja itkekää.

Somalian ääri-islamistinen al-Shabaab-ryhmä on takavarikoinut viikonlopun aikana tonneittain ruoka-apua. Lisäksi ryhmä on uhannut rankaista kaikkia, jotka vastaanottavat apua YK:n elintarvikeohjelmalta WFP:ltä.

Tässä tilanteessa voisi minusta heittää pyyhkeen kehään ja todeta, että koska valtio on kertakaikkisen toivoton tapaus, täytyy nykymuotoinen kehitysapu lopettaa. Yhdyn tälläkin kertaa nuivan vaalimanifestin esittelemään vaihtoehtoon, jossa nykyisen kaltainen verorahan pakonomainen syytäminen lopetetaan.

Tilalle otetaan vapaaehtoinen sekä vapaasti valittavan suuruinen kehitysapuraha, josta kootaan avustuspotti. Maksettavan avun muutoksesta huolimatta kohde täytyy valita entistä tarkemmin ja harkiten, eikä avustuksia saa päätyä senttiäkään vääriin käsiin, kuten tuoreessa tapauksessa, joka ei ollut lisäksi ainoa laatuaan.

Tällaisessa järjestelmässä suomalaisten enemmistö, me barbaarien mellastamiseen turhautuneet, emme joutuisi vastoin tahtoamme maksumiehiksi. Somalia ei muodosta kovin suurta poikkeusta, koska aseistautuneet sissi-, kapinallis- ja/tai terroristijärjestöt hallitsevat varsin suurta osaa nimenomaan kehitysmaista.

WFP, Maailman ruokaohjelma, on siis YK:n alainen ruoka-apujärjestö ja maailman suurin toimija humanitaarisen avun saralla. Kukaan meistä suomalaisita ei suoraan maksa järjestölle senttiäkään, mutta yhteisistä verovaroista maksetaan vuosittain YK:n jäsenmaksu, josta päätyy varallisuutta WFP:n kautta tuloksettomaan apuun ja heikossa tapauksessa myös terroristeille.

Pohjoismaiden hallitukset yhdessä muodostavat yhden WFP:n merkittävimmistä tukijoista. Vuonna 2009 Pohjoismaat olivat yhdessä WFP:n kuudenneksi suurin rahoittaja.

WFP:n toimintaa rahoitetaan pääosin vapaaehtoisilla lahjoituksilla, joten Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska (en usko talousvaikeuksista kärsivän Islannin ottavan osaa tällä hetkellä) maksavat vapaaehtoista kehitysapua varsin reilusti. Osa rahoituksesta tullee kattojärjestö YK:lta, jolle jokainen sen jäsenvaltioista maksaa jäsenmaksun.

- WFP haluaa myrkyttää kansamme, mutta me emme salli sitä, sanoi al-Shabaabin edustaja Sheik Ali Mohamed Hussein.

Hussein varoitti ihmisiä koskemasta WFP:n ruoka-apuun rangaistuksen uhalla.

-Kaikkia, joiden hallusta löydetään WFP:n tavaroita, tullaan rankaisemaan.

Kansaa siis myrkytetään heidän mukaansa länsimaalaisilla ja saatanallisen kapitalistisilla elintarvikkeilla. Jos ruoka- ja muuta humanitaarista apua varten perustetaan vapaaehtoisjärjestöjä, on turhauttamisen huippu, että terroristijärjestö estää väkivalloin avun kulkeutumisen sitä tarvitseville.

Helmikuussakin nämä järjen jättiläiset olivat vauhdissa aseet tanassa.

Islamist militants in Somalia are stopping convoys of food reaching more than 360,000 displaced people, the UN's World Food Programme (WFP) says.

Eli suomennettuna somalialaiset islamistimilitantit pysäyttävät ruokakuljetuksia, jotka tavoittaisivat yli 360 000 syrjäytynyttä ihmistä, kertoo Yhdistyneiden kansakuntien WFP-ruoka-apujärjestö.

Al-Shabaabin kaverit ovat myös varsinaisia vitsiniekkoja:

Insurgent group al-Shabaab says the WFP is ruining local farming by forcing Somalis to rely on imports.

- Kapinallinen al-Shabaab-ryhmä sanoo, että WFP pilaa paikallisen maatalouden pakottamalla somalit tukeutumaan tuontiruokaan.

Mehän kun tiedämme, että millä tolalla ylikansoittuneen ja jatkuvassa sisällissodassa olevan valtion oma ruoantuotantokapasiteetti on. Hankalaahan voimiensa tunnossa mellastavan kapinallisjärjestön on myöntää, että YK:n alainen järjestö tietää maan tilanteen tässä asiassa rutkasti heitä paremmin.

But the UN says that without help, Somali farmers cannot supply enough food for those in need.

- YK kertoo, että ilman apua somalimaanviljelijät eivät pysty tuottamaan tarvetta vaativaa määrää ruokaa.

In January the WFP pulled out of large parts of southern Somalia because of threats from rebel groups.

- Tammikuussa WFP vetäytyi suuresta osaa Etelä-Somaliaa kapinallisryhmien uhkan pelossa.

Al-Shabaab has said any Somalis who co-operate with the WFP would be treated as contributing to the destruction of the Somali economy.

The militants say agricultural productivity has increased in areas they control, but there is no way to independently verify this claim.

They accuse the WFP of distributing expired food which is a public health hazard and say the agency's work is cover for a political agenda.

- Al-Shabaab on sanonut, että kaikkia, jotka toimivat yhteistyössä WFP:n kanssa, tullaan rankaisemaan osanotosta somalialaisen talouden tuhoamiseen. Militantit kertovat, että maataloustuotanto on kasvanut alueilla, joita he hallitsevat, mutta tämän väitteen puolueettomaan vahvistamiseen ei ole mitään mahdollisuutta. He syyttävät WFP:tä pilaantuneen ruoan jakamisesta väittäen sen olevan julkinen terveysriski ja WFP:n toiminnan olevan peitettä poliittiselle ohjelmalle.

Onhan se nyt kamala asia, jos sorretulle ja nälkää näkevälle kansalle yritetään toimittaa ruoka-apua hengen pitimiksi. Kovin paljon positiivista al-Shabaab ei ole muutenkaan saanut aikaiseksi ja se selviää silmäilemällä esimerkiksi tänne suuntaan.

Huhtikuussa tosin sattui ihmeekseni tällainen jalo teko, jossa al-Shabaab peräti jakoi takavarikoimaansa ruoka-apua korkeimman omakätisesti 150 perheelle. Nepotismin hengessä olen tosin varma, etteivät avustuksen kohteet olleet kovinkaan sattumanvaraisesti valittuja.

Mahtoivatkohan terroristit kuitenkin ensin tarkistaa, etteivät elintarvikkeet sisällä myrkkyjä? Olen miettinyt, ettei länsimaiden demonisointi voi mennä enää Pohjois-Koreaa pidemmälle, mutta olin kaiketi väärässä. Nyt sitä jo esitetään kansalle sellaista propagandaa, että länsimaisella ruoka-avulla yritettäisiin myrkyttää somaleita.

The Somali Islamists accuse WFP and other aid groups of being "spies" for Western governments.

Kuolkoot nälkään, jos ovat noin idiootteja. Lehmää ei voi opettaa lentämään, eikä kalaa uimaan. Muslimikapinallisia ei voi saada ymmärtämään puhdasta järkipuhetta, saati kansan tosiasiallista etua.

Al-Shabaab on kieltänyt WFP:tä toimimasta Etelä-Somaliassa, jota ryhmä hallitsee.

Ollaan sitten toimimasta. Käy minulle. Kiittämättömyys on maailman palkka. Ei islamistikapinallisia taida saada kuriin muulla tavalla kuin kylvämällä koko tanner täyteen napalmia, mutta sen jälkeen agraaritaloutta tai infrastruktuuria ei ainakaan saada toimimaan. Lisäksi koko islamilaisella maailmalla olisi moisen patenttiratkaisun jälkeen kahta kauheampi motiivi vihata länsimaita.

Kokonaan oma asiansa on se, että jatkuva humanitaarinen apu - kolmannen maailman tulokseton tekohengitys - laittaa mielestäni rajusti kapuloita evoluution rattaisiin. Liikakansoitusongelma ei todellakaan helpotu syytämällä rahaa ja ruokaa tuloksetta ympäri maailmaa. Luonnollinen kehitys hoitaisi ongelman, kun räikeästi yli kunkin alueen ruoantuotantokapasiteetin asustelevat ihmiset nääntyisivät ennen pitkää pois.

Tätä ei tietenkään saisi sanoa ääneen, koska kaikki maailman ihmiset ovat järjettömästä liikakansoittamisesta huolimatta olevinaan niin tärkeitä, että jokainen tulee pitää leivissä vaikka väkisin. Siitäkin huolimatta, että väenpaljoudesta kärsivät paitsi he itse, myös muu luonto ja ilmasto.

Liikakansoittumiseen auttaa ainoastaan joukkotuho ja sen yhteydessä valistuskasvatus terveestä perhekoosta, hygieniasta, tehokkaasta luonnonvarojen hyödyntämisestä, naapurin kunnioittamisesta ja väkivallattomuudesta. Massatuho on ainoa keino, joka mahdollistaa ekosysteemin pelastumisen myös tulevaisuudessa.

Tavallaan al-Shabaab toimii kaikessa järjettömyydessään tämän idean mukaisesti, koska pyrkii estämään tekohengityksen kulkeutumisen ylikansoitetuille alueille, joissa ei ole mahdollisuuttakaan tuottaa ruokaa kaikille sitä tarvitseville paikallisille.

On toki syytä lukea myös hieman taustatietoa Somalian tilanteesta ennen kuin tekee liiaksi johtopäätöksiä.

Somalian tilanne valtiovallan hajoamisen jälkeen ja erityisesti ulkovaltojen väliintulon epäonnistuttua on tarjonnut selkeän tilaisuuden seurata valtiottoman maan kehitystä talous-, poliittisten- ja yhteiskuntateorioiden valossa olosuhteissa, joissa länsivaltojen diplomaattiset ponnistelut ja avustusjärjestöt ovat vain vähän pystyneet vaikuttamaan maan tilanteeseen.

Antropologi Peter D. Little toteaakin, että Somalian tilanne on kumonnut "oletuksen valtion roolista turvallisuuden ja palvelujen ylläpitäjänä". Naomi Klein toteaa teoksessaan Tuhokapitalismin nousu, että kaaoksen olosuhteissa on mahdollisuus muuttaa yhteiskunnallisia oloja tavalla, jotka eivät normaaleissa oloissa onnistu.

Tätä en oikein meinaa ymmärtää. Wikipedia tietolähteenä on aina hieman niin ja näin, mutta tekstin taustalla on kuitenkin antropologian tutkijoiden, niin sanottujen asiantuntijoiden, lausunnot Somalian tilanteesta. Minusta ne voi jättää omaan arvoonsa.

On Somalia toki kehittynytkin viimeisen 20 vuoden kuluessa, valtiohallinnon romahtamisen jälkeen, sillä nyt pienempiäkin alueita on sähkönjakeluverkon piirissä. Ehkä oli jo aikakin. Myös valtiontalous on kuin onkin pikku hiljaa elpynyt.

Antropologit kuvaavat Somalian tämänhetkistä kaaosta "ainutlaatuisena kokeiluna anarkismin toimivuudesta." En kutsuisi tilannetta hyvällä tahdollakaan toimivuudeksi vaan pikemminkin toimimattomuudeksi, koska valtio on totaalisessa sekasorrossa, jossa keskitetyn valtionhallinnon puuttuminen ei ainakaan paranna tilannetta.

Tietenkään tätä kokeilua ei tarvitse kaikessa ainutlaatuisuudessaan nähdä ainoastaan positiivisena vaan pikemminkin siitä saatava johtopäätös on, ettei anarkismi valtiomuotona yksinkertaisesti toimi. Mikäli hommat rullaisivat siellä kansalaisia tyydyttävällä tavalla, ei pakolaisvirta olisi yhtä valtaisa, mitä se tällä hetkellä on.

Ulkovaltojen puuttuminen tilanteeseen on nähdäkseni turhanpäiväistä resurssien ja pahimmassa tapauksessa ihmishenkien hukkaan heittämistä, koska valtiolla itsellään ei ole sen hajanaisuudesta johtuen kollektiivista halua saada asioita reilaan sillä tavalla, että me länsimaiset kapitalistisiat voisimme pitää sitä edes säällisenä.

Eri alueita sitkeästi hallitsevat ja luullakseni kansainvälisten terroristijärjestöjen tukemat kapinallisjoukot viimeistään estävät tehokkaan keskushallinnon järjestämisen. Niin ikään yhtä linjaa vetävää lainvalvontakoneistoa on sula mahdottomuus järjestää.

Somalien perinteistä yhteiskuntamuotoa pidetään anarkistisena; yhteiskuntatieteilijöiden mukaan somalien paimentolainen elämäntapa ajautuu helposti ristiriitoihin paikalleen asettuneen, järjestäytyneen yhteiskunnan kanssa. Poliittinen liittolaisuus perustuu vahvemmin klaaniin kuin puolueeseen. Tämä tekee keskitetyn hallinnon erittäin vaikeaksi.

Ei, se ei ole erittäin vaikeaa. Se on yksinkertaisesti mahdotonta. Tämä olisi syytä ymmärtää ja myöntää ennen kuin tilanteen eteen käytetään tuhottomasti aikaa, vaivaa sekä rahaa.

Somalipakolaisten asenteen ymmärtää, mikäli lähtöisin on toden totta alueilta, jossa jokapäiväinen selviäminen vaatii äärimmäisiä toimenpiteitä, kuten väkivaltaa ja ryöstelyä. Tästäkin huolimatta yksilöt, jotka toimivat uudessa asuinmaassaan samalla tavalla runsaskätisestä sosiaaliturvasta huolimatta, tulee karkottaa takaisin tuonne sivistyksen kehtoon, jossa anarkismi toimii, karavaanit kulkee ja koirat haukkuu.

Kaikenkaikkiaan katson, että humanitaarisesta avusta on muotoutunut maailmanlaajuinen, uskomattoman kokoisia rahasummia pyörittävä ja sen toimijoille varsin kannattava bisnes. Kansainvälisten miljardibudjetilla toimivien avustusjärjestöjen toiminta lakkaisi, mikäli oikeisiin ongelmiin puututtaisiin ja rahahanoja käännettäisiin soukeammalle. Tänä vuonna seitsemän EU-maata, Suomi mukaan luettuna, kasvattivatkin kehitysapubudjettiaan samalla, kun Itävalta ja muut kutistivat sitä reilusti. Olisimmepa me yhtä viisaita kuin itävaltalaiset.

Suomihan se antaa kehitysapua jopa Kiinalle ja Intialle, joissa on se noin miljardi asukasta per valtio. Suomen kehitysapupolitiikan erityispiirteisiin taitaa kuulua se, että kun apua ryhdytään antamaan, ei sitä ymmärretä lopettaa, vaikka kohdemaan tila muuttuisi kuinka ja oma talous alkaisi olla kuralla. Minun logiikkaa ja ymmärrystä vastaan sotii se, että kehitysapua annetaan lainarahasta, josta valtiomme maksaa tulevaisuudessa korkoja itse lyhennysten lisäksi.

Oikeasti, Suomi on hyvin pieni maa, jopa pienempi kuin usea kaupunki muilla mailla vierahilla. On kohtuutonta, että suomalaisten veronmaksajien harteille ollaan sälyttämässä koko maailman pelastamista maagisen syyllisyydentunnon verholla. Valtionhallinnolta tuntuu olevan suomalaisen arki täysin hukassa. Valtion perustehtävä on huolehtia omista kansalaisistaan ja taata omille kansalaisille turvallinen elinympäristö.