Sampo-konsernin hallituksen puheenjohtaja Wahlroos kuvailee Suomen Kuvalehden haastattelussa kehitysapua rahan heittämiseksi Kankkulan kaivoon.
Hänen mukaansa 50 vuoden jälkeen olisi aika myöntää, että avun antaminen ei ole tuottanut toivottua tulosta.
Sitähän ei hevin myönnetä. Parikin viimeaikaista kirjoitustani ovat jo käsitelleet kehitysapua, joten yritän käydä asian läpi mahdollisimman lyhyesti. Ihan oikeasti yritän.
Kehitysavun ykkösfunktio länsimaalaisille on ostaa omatuntoaan puhtaaksi, koska se on nuhruinen kehitysmaiden kokeman köyhyyden, kuivuuden ja nälänhädän johdosta. Ei siihen vaikuta juuri mitenkään se, ettei rahan holtittomalla syytämisellä saada mitään konkreettista aikaiseksi.
Wahlroos viittaa asiantuntijanäkemyksiin, joiden mukaan apu on vain pitkittänyt köyhyysongelmaa ja lisännyt korruptiota sekä kehitysmaiden riippuvuutta teollisuusmaista.
Ei tarvitse olla minkään valtakunnan asiantuntija tajutakseen tätä. Vanhoja totuuksia toistaakseni jatkuva avustaminen, etenkin harkitsemattomasti kohdistettu sellainen, passivoi ihmisiä, eikä kannusta heitä kehittymään oma-aloitteisesti. Kumpi on pitkällä tähtäimellä kannattavampi tapa auttaa toistaitoista, jolla on nälkä: antaa kalaa vai lahjoittaa onki ja opettaa, kuinka kalastetaan?
Nykyinen malli mukailee ensimmäistä vaihtoehtoa. Jos ja kun kehitysapua kaikesta huolimatta jatketaan, täytyy se kohdistaa siten, että ihmisille annetaan välineet - tarkoittaa myös aineettomia sellaisia - toimia itse itsensä hyväksi. On pitkällä tähtäimellä kannattavampaa antaa lapioita, kuokkia, siemeniä ja muita tykötarpeita kuin valmista leipää.
Iltalehden versio Wahlroosin puheista löytyy täältä.
Sampo-pankin hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos haluaisi lopettaa kehitysavun ja ottaa sen sijaan mallia Kiinasta, joka sijoittaa aktiivisesti rahaa Afrikkaan.
En tiedä finanssiasioista paljonkaan, mutta äkkiseltään rahan sijoittaminen ei kuulosta huonolta idealta. Afrikkalaisiin rakennusyrityksiin ja talousalan toimijoihin voisi sijoittaa rahaa molemminpuolisen markkinatalouden hengessä nykyisenkaltaisen yksipuolisen rahan lappamisen sijaan. Sijoitustoiminnalla on mitä todennäköisimmin edellytykset saavuttaa kaivattua kehitystä afrikkalaisvaltioiden infrastruktuurissa, kilpailukyvyssä ja työllistymisessä.
- Meidän ei pitäisi oudoksua kiinalaisia, jotka sijoittavat Afrikkaan. He tietävät, miten vanhat sosialistiset rakenteet puretaan, luodaan toimivat markkinamekanismit, ylläpidetään järjestystä ja taataan jonkinlaisen oikeusvaltion ja hiljalleen esiin kasvavan demokratian edellytykset, sanoi Wahlroos suomalaisilla suurlähettiläspäivillä Helsingissä tiistaina.
- Se on ainoa oikea tie Afrikalle, hän lisäsi.
Tämä on hieman erikoista puhetta ottaen huomioon Kiinan poliittisen doktriinin. Korjatkaa, mikäli olen väärässä, mutta melko vapaasta markkinataloudesta ja sen avulla saadusta talouskasvusta huolimatta luulisin, ettei Kiinassa sosialistisia rakenteita pureta.
Karl Marx määritteli, kuinka kommunismiin siirrytään. Varsin olennaisena osana sitä kapitalismilla kumotaan entinen feodaalinen järjestelmä ja sen päälle rakennetaan uusi järjestelmä. Kapitalismin saavutettua tietty vaihe alkaa siirtymä kohti sosialismia ja lopulta kommunismiin, mutta perustaksi tarvitaan kapitalismin luoma teollisuus.
Tietenkin Kiinassa tiedetään, kuinka homma toimii, jotta keinoja kyetään soveltamaan sijoituskohteisiin, mutta se olisi sosialistiselta valtiolta varsin tavatonta toimintaa.
Onko muuten sattumaa, että artikkeli on otsikoitu juuri "Wahlroos avautuu taas kehitysavusta: Kuin heittäisi rahaa kankkulan kaivoon"? Kuinka monille termi avautuminen aiheuttaa myönteisen assosiaation? Armeijassa skapparit karjuvat huonoja oloja valittaville: "Ei avauduta siellä!" Poikaystävänsä jättämä teini avautuu kännissä ystävälleen. Matti Vanhanen avautui Jari Sarasvuolle kuin mies miehelle.
Melkoinen rimanalitus lehdeltä, jonka tulisi olla poliittisesti sitoutumaton ja uutisoinnissaan mahdollisimman neutraali. Ei toki sillä, että tämä olisi minua erityisemmin yllättänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tähän palautetta, joka voi olla aivan mitä vain mielessäsi liikkuu. Kaikki luetaan ja noteerataan - niin ruusut kuin risutkin.