Suvaitsevaista sanahelinää

Suvaitsevaiston argumentointia meinaa olla sietämätöntä lukea. Se ei käy hermon päälle siksi, että keskustelijat ovat kanssani perusteellisesti eri mieltä vaan siksi, ettei argumentointi sisällä minkäänlaista loogista ajatteluketjua. Lopputulos saa minut aina vain vakuuttuneemmaksi siitä, että monikulturismi on huomattavasti lähempänä uskontoa kuin poliittista ideologiaa. Ontuva argumentointi muistuttaa niin suurilta osin kiihkouskovaisia. Perustelut pyritään luomaan pääsääntöisesti seuraavilla kaavoilla:

a) Suvaitsevaisuus on hyve, end of the story. Suvaitsemattomat ovat väärässä, joten minä olen oikeassa.
b) Edelliseen kohtaan liittyen asia on täysin mustavalkoinen: on vain meitä oikeassa olevia maailmanparantajia, moraalinvartijoita, ja toisaalla rasistijuntteja.
c) Olen intellektuelli, koska minulla on maailmaaparantava ja mieltäylentävä visio, johon verrattuna kaikki muu on toissijaista ja vähempiarvoista.

Otin kerrankin asiakseni yrittää päästä sisälle suvaitsevaisen ruohonjuuritason kansan aivoituksiin, mutta vilpitön yritykseni kariutui tuttuun ongelmaan. Facebook-yhteisössä "Minun Suomeni on kansainvälinen" on muutamasta keskustelunavauksesta jäljellä ainoastaan suvaitsevaiset kannanotot tehden ajatustenvaihdon seuraamisen mahdottomaksi.

Yhteisössä noudatetaan sen luojan, Tino Singhin, mukaan aktiivista moderointipolitiikkaa ja mitä ilmeisimmin kaikki soraäänet vaiennetaan tästä syystä. Singh on toki yksi Suomen tunnetuimmista maahanmuuttajajulkimoista, mutta hänenkin olisi syytä tietää, millaiset seuraukset eri mieltä olevien keskustelijoiden järjestelmällisellä vaientamisella on.

Yhteisö ei ole monikulturismiaiheinen keskustelualusta vaan tukiyhteisö itse johtoajatukselle. Tämän johdosta en aseta Tino Singhiä vastuuseen moderointipolitiikastaan, vaikka kyseisessä yli 30000-jäsenisessä yhteisössä olisi hyvät edellytykset keskusteluun. Jotain mielenkiintoista kuitenkin löytyi:

Henkilo joka on esimerkiksi henkisella tasolla tyokyvyton, pitaisiko tama pakottaa tyoelamaan tai opiskelemaan? Olisikohan pieni mahdollisuus sairauslomien ja itsemurhien lisaantymiseen? Kuka kummastakaan em. asiasta hyotyy?

Kuinka nopeasti pakolaisten tilanne menisi kodittomuuteen ja hadan karsimiseen myos meidan hyvinvointivaltiossamme jos henkilo on maahamme tullessaan tyokyvyton, eika saisi tukia. Mita veikkaat, lisaantyisiko tata kautta rikollisuus?

Tiivistettynä on ällistyttävää, kuinka runsaasti empatiaa ja annettavaa löytyy heti, kun kyseessä ovat etniset vähemmistöt, tuo kiehtova toiseusmassa. Suomalaisten syrjäytymiselle ja mielenterveyspalveluiden tarpeelle yritetään aina löytää liuta yksilöstä itsestään johtuvia syitä, joiden perusteella todellinen avun tarve kyseenalaistetaan. Perussuomalainen kansalainen on maailmanhalaajan silmissä roikale, jonka kuuluukin olla vastuussa elämästään.

Onhan tässä tietenkin perääkin, koska länsimaalaiseen käytäntöön tottumattomat, täysin muista kulttuureista tulevat, tarvitsevat aivan erilaista ohjausta. Resurssien tulisi kuitenkin olla täysin samat. SDP:n kansanedustaja Päivi Lipposelle ei kuitenkaan riitä saman julkisen sektorin tuottamat mielenterveyspalvelut kuin mitä kantaväestö hyödyntää - ei edes tulkkauspalvelulla höystettynä.

Närkästyin nimittäin hieman hänen viimekesäisestä kolumnistaan, joka sattui eteeni. Päivin kanssa tekisi mieli olla eri mieltä, mutta peruspositiivinen ja maailmaa syleilevä sanahelinä tekee sen vaikeaksi.

Vuonna 2008 heitä [ankkurilapsia] tuli 706, mikä tarkoittaa 620 %:n kasvua. On ymmärrettävää, että lapsen mielenterveys kuormittuu tällaisen yksinäisyyden ja vastuun alla.

Surullistahan tämä on ja mielenterveyden kuormitus varmasti totta, mutta...

Ministeri totesi kysymykseeni asiasta, että "Suomessa on joitakin maahanmuuttajien mielenterveysongelmiin keskittyviä ja perehtyneitä yksikköjä. Pääsääntönä turvapaikkaa hakevien lasten mielenterveyspalvelut tuotetaan samoissa julkisen sektorin mielenterveyspalveluita tuottavissa yksiköissä kuin kantaväestönkin palvelut tarpeenmukaisia tulkkipalveluita käyttäen."

Tässä on aikamoinen epäkohta, johon toivoisi Thorsin ja Risikon tarttuvan! Palvelut on saatava vastaamaan tarvetta.

...valitettavasti ymmärrykseni loppuu tähän. Miksei maahanmuuttajien mielenterveyspalveluita voitaisi tuottaa samoissa julkisen sektorin yksiköissä kuin kantaväestöllekin, koska asianmukaiset tulkkauspalvelutkin järjestetään?

Onko syynä huutavaan epäkohtaan se, ettei Lipponen usko suomalaisen psykiatrian koulutuksen saaneiden mielenterveysalan ammattilaisten ymmärtävän maahanmuuttajien mielenterveysongelmia? Oletan ongelman piilevän Lipposen mukaan juuri tässä, joten jälleen kerran globalisaation asettamiin haasteisiin tulisi osata vastata paremmin.

Kaunis ja aurinkoinen johtoajatushan se tietenkin on saada palvelut vastaamaan tarvetta. Ei sitä voi kukaan kieltää. Ikävä puolihan siinä on se, että itse kullakin saa budjettiriihessä polla punottaa, kun mietitään, mistä varat maahanmuuttajien mielenterveyspalveluiden tuottamiseen otetaan, jos samat tuotantoyksiköt kuin kantaväestön tapauksessa eivät kelpaa.

Monikulturismi-ihannoinnin ymmärtää johonkin rajaan asti, mutta metsään mennään niin että havut pöllyävät, mikäli näin suuri huoli kohdistetaan spesifeihin erikoisterveydenhuollon palveluihin maahanmuuttajia varten, koska samanaikaisesti kantaväestön edustajat menevät julkisen terveydenhuollon palveluissa kädestä suuhun -periaatteella.

Psykiatrisen huollon resurssit ovat olleet jo vuosikausia hoitojonoihin nähden rajusti alimitoitetut, mutta kun maahanmuuttajat ovat kyseessä, oltaisiin valmiita repimään lisärahaa erikoisyksiköitä varten suoraan kansan selkänahasta.

Tietenkin Päivi Lipposen kanssa on helppoa olla samaa mieltä, mikäli asiaa ei tarkastele lainkaan pintaa syvemmältä. Kantaväestön keskuudessa ollaan totuttu julkisen terveydenhuoltosektorin supistumiseen, jossa resurssit eivät ole aikoihin vastanneet tarvetta. Päin vastoin. Ennemmin pitäisi olla hiljaa ja hymyillä, jottei päätyisi käyttämään niukkoja resursseja.

Tilanne on huolestuttava, sillä Suomessa on yleisesti todettu olevan puutetta lasten mielenterveyspalveluista. Tilastoja lukiessa heräsi mielessäni kysymys: ohjataanko heidät kantaväestöön kuuluvien lasten kanssa jakamaan niukkoja palveluita vai onko heille omat kotouttamiseen liittyvät palvelut?

Minulla on käypä ehdotus: ohjataan yksin tein kylliksi lisäresursseja lasten puutteellisiin mielenterveyspalveluihin. Lapset kattavat tässä tapauksessa niin kantaväestön kuin maahanmuuttajien jälkikasvun ja tämä tarkoittaa asteittaista luopumista kahtiajaosta. Suvaitsevaisto kaivaa maata puujalkojensa alta tällaisilla ehdotuksilla, joissa tehdään jo lähtökohtaisesti raja "meidän" ja "muiden" välille. Millaista suvaitsevaisuutta tällainen rotuerottelu muka palvelee?

Kokonaan oma asiansa on se, että maahanmuuttajalasten ikähaitari on todellisuudessa 30 vuodesta alaspäin ja 25-vuotiaat, jo toisesta eurooppalaisvaltiosta kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa saaneet, parrakkaat ja möreä-ääniset miehet, ilmoittavat naama peruslukemilla olevansa alaikäisiä saavuttaakseen turvapaikkastatuksen ja sitä seuraavat hyödykkeet. Ankeat olot ajavat äärimmäisiin tekoihin, mutta valehtelu on silti rumasti tehty. Hyi hyi.

Olen lähes varma siitä, että vaikkeivat maahanmuuttoviranomaiset sitä suostuisikaan myöntämään, on heidänkin silmissään osa tulijoista enemmän maahanmuuttajia kuin toiset. Humaanein silmin maailmaa tarkastelevat monikulturistit nähnee norjalaisssyntyisen arkkitehti-Gustavin ja zairelaissyntyisen Kwamba-nimisen pakolaisen eri tavoin tavoittelemassa valtiollisia mielenterveyspalveluita.

Gustav ei ole tarpeeksi etninen ja poloinen, että häneen suhtautuisi lähtökohtaisesti samalla tavalla kuin moneen muuhun etniseen vähemmistöön, jotka jo näyttävätkin enemmän muilta. Tosiasiassa kumpikin on tismalleen yhtä maahanmuuttaja, vaikka ovatkin saaneet oleskelu- tai työluvan hieman eri reittejä.