Vastine Maurille, osa 3, kappale 2/3

"Luin Hymystä (roskalehti, mutten kyseenalaista asian paikkansapitävyyttä) vastikään siitä, kuinka paljon ihmisiä on pahimmillaan Helsingin Myllypurossa leipäjonossa. Sielläkään ei moni huvin vuoksi seiso leivän ja makkaran toivossa -"

Jeps. Olen yrittänyt ohjata huomiotasi Suomen sisäiseenkin epätasaiseen varallisuuden jakautumiseen. Suoraan sanottuna toivon, että perussuomalaisetkin kohdistaisivat energiaansa ennemmin tähän epäkohtaan kuin köyhiltä maahanmuuttajilta tukien viemiseen.

Jos tämä todella on perimmäinen tarkoituksesi, on sitäkin erikoisempaa, ettet tuomitse Suomen harjoittamaa leväperäistä maahanmuuttopolitiikkaa. Suomesta puhutaan - perustellustikin - hyvinvointivaltiona, mutta verrattain yksinkertaisella rationalisoinnilla elinoloja saataisiin paljon paremmiksi, koska puutteita ilmenee.

Sen sijaan, että valtiomme sosiaaliturvajärjestelmän varallisuuden epätasaiseen jakautumiseen ihan oikeasti puututtaisiin (tätä perussuomalaiset ajavat lähes yhtä tiiviisti kuin maahanmuuttopolitiikan uudistuksia), ollaan kehitysapua valmiita syytämään ilman kansainvälisiä velvoitteita. Suomessa suoritetaan siis tosiaankin runsaasti humanitaarista apua paitsi kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti, myös niiden päälle ihan omasta aloitteestamme.

Harmoninen monikulttuurisuusideologia, etnisesti sykähtelevä ja värähtelevä sellainen, on hyvin pitkälti länsimaalaisten valkoihoisten heteropoliitikkojen utopia. Piirteet muistuttavat jossain määrin uskontoja jopa ideologian syntytavan osalta. Afganistanilaisella, irakilaisella tai tiibetiläisellä turvapaikanhakijalla ei ole välittömänä tavoitteena päästä rikastuttamaan liian homogeenisenä pitämäänsä länsivaltiota - ainoastaan päästä turvaan tai nauttimaan paremmista elinoloista.

Tällainen monietninen ja demografisesti mahdollisimman heterogeeninen sivilisaatiomalli on meille, länsimaalaisille, maahanmuuton vastaaottajille ja nettomaksajille, luotu onnela, jota maalailemalla meistä pyritäämään muovaamaan mahdollisimman humaaneja. Tämän ideologian oikeellisuuden nimissä myös toisinajattelijoita vaiennetaan vaikka pakkokeinoin, jotteivat vastalauseet pääsisi esiin aiheuttamaan säröjä monikulttuurisuuden ihanneyhteiskunnan toteutusprosessiin.

Kyllä maahanmuuttajille tuntuu rahaa piisaavan. Minusta nyt vain kuitenkin olisi olennaista tasapainottaa rahan jakautuminen myös siinä mielessä, että maahanmuuttoa siihen kuuluvine resursseineen supistettaisiin nykyisestä niin kauan kunnes supisuomalaiset ovat hyvinvoivia. Meillä tosin on Maurin kanssa näkemysero supisuomalaisen ja ei-suomalaisen avustamisesta siinäkin tapauksessa, että avustaja on Suomen sosiaaliturvajärjestelmä, jonka kuuluisi toisen mielestä toimia ensisijaisesti suomalaisten hyväksi ja toisen mielestä kaikkien hyväksi eettisesti parhaalla mahdollisella tavalla.

Se, mikä on hyvinvointia, on jälleen kerran suhteellista, mutta jonkunlainen keskiarvo saatettaisiin saada arvioitua. Pelkkä katto pään päällä ja elintoimintoja ylläpitävä ravinto ei kenties vastaa suomalaisyhteiskunnan keskimääräisiä hyviä elinolosuhteita.

"Ihmisen perusoikeuksiin kuuluu toki hankkia niin paljon lapsia kuin mieli tekee -"

Poikkean hieman aiheesta, mutta saarnaanpa tästäkin hieman. Ensin minun on tosin todettava, että en ole varma, miten yllä siteeraamani huomiosi tulisi tulkita: esitätkö siinä normatiivisen kannanoton vai luetko vain lakia.

Kyseessä oli normatiivinen kannanotto. On tosin liki mahdotonta perustella se, miksi haluaa saattaa maailmaan juuri tietyn määrän jälkikasvua. Kuuluisiko tätä ajatella jonkun perinteen, uskontosidonnaisen tavan, taloudellisen näkökohdan vai peräti lain mukaan?

Yritätkö johdattaa minua pohtimaan ihmisoikeuksia siltä kannalta, että mikäli valtio hyväksyy suurperheet (jotka heikentävät huoltosuhdetta, joka on termi nro 1 maahanmuutosta puhuttaessa), olisi sen asetettava kansalaisensa hyväksymään myös minkälainen humanitaarinen apu tahansa?

Minulla on yksi sisar, eräässä synnyinkuntani perheessä taas on kymmenkunta lasta. Onko perusteltua rinnastaa huoltosuhdetta olennaisesti heikentävät monilapsiset maahanmuuttajaperheet ja paljon lapsia hankkivat – niin ikään tietyn aikaa huoltosuhdetta heikentävät – syntyperäiset suomalaistaloudet?

Ihmisten ei olisi järkevää hankkia itselleen lapsia enempää kuin määrä X etenkään alueilla, jotka ovat jo nyt vahvasti ylikansoitettuja, mutta onpa kannanottoni normatiivinen tai ei, on minusta väärin ryhtyä rajoittamaan luonnollista elintapaa laein. Sitä, missä erilaisia elintapoja kulttuuriperimänsä vuoksi harjoitetaan, olisi kuitenkin syytä rajoittaa. Huoltosuhteen käsitteenä saa vetää vessasta alas niin kauan kun suurin osa maahanmuutostamme on humanitaarista ja edelleen jaksetaan puhua työvoimapulasta.

Haluan kuitenkin korostaa, että niin sanotut ihmisoikeudet ovat filosofisesta näkökulmasta (mielestäni) melkoista höttöä. Nyrkkisääntönä ne ehkä voivat toimia. Epäilen kuitenkin, että tilanne on sellainen, ettei kaikkien maailman ihmisoikeuksia resurssien puutteen vuoksi yksinkertaisesti voida taata. Tällöin nousee esiin kysymys siitä, missä määrin mitäkin niin sanottua ihmisoikeutta tulisi painottaa. Tulisiko ennemmin tinkiä esimerkiksi ihmisten niin sanotusta lisääntymisen oikeudesta kuin oikeudesta saada terveydenhoitoa.

Hyvin mielenkiintoinen pointti. Minusta tuntuu jopa siltä, etten kykene edes summittaisesti arvioimaan sitä, minne osa-alueille käytettävissä olevia resursseja pitäisi painottaa, koska on ilman muuta selvää, etteivät kansainväliset ihmisoikeudet päde likimainkaan yksilön kohdalla.

Ennemmin tinkisin kuitenkin ihmisten oikeudesta saada lisääntyä, vaikka se onkin mahdotonta järjestää. Yksittäisenä YK- ja EU-valtiona Suomen olisi mahdotonta alkaa harjoittaa lapsikiintiörajoituksia, vaikkei se sivuhuomautuksena olisi tulevan väestökehityksemme mukaan tarpeen.

Kuka uskaltaa puuttua vanhoillislestadiolaisten perheenperustamiskäytäntöihin? Kiinan kaltaista yhden lapsen politiikkaa voidaan toki toteuttaa totalitaristisesti, mutta tällöin poljetaan ihmisoikeuksia monessa muussakin asiassa.

Tämän pointin nakuttaisin mieluusti lukuisten ihmisten päähän, jotka oikeuksista puhuvat, koska se tuntuu kovin monilta unohtuvan: oikeuksista seuraa velvollisuuksia. Aina, kun itse kukin lausuu sanan 'oikeus', hänen tulisi miettiä, missä suhteessa hänen sanomansa on velvollisuuksiin. Toisen oikeudet ovat siis aina pois joltakulta toiselta! Useat nykypäivän liberalistit jakelevat oikeuksia mieluusti näennäisen avokätisesti miettimättä sitä, ettei niitä ammenneta pohjattomasta kaivosta, vaan purkin pohja kyllä tulee vastaan. Kivahan se olisi, jos kaikki saisivat tehdä ihan mitä huvittaa, mutta kun se ei millään onnistu. Oikeastaan esiin tulee ihan loogisiakin ongelmia...

No mutta juuri näinhän asia on. Onneksi sanoudut irti aivan ylettömästä hyväntekeväisyydestä, koska - kuten sanottua - miltei kaikki on aina pois jostain. Minulla ja sinulla on joka tapauksessa varsin eriävät näkemykset siitä, millä perusteilla käytettävissä olevia hyödykkeitä tulisi jakaa ja minne suuntaan.

Oikeastaan tällainen teesi tuli minulle yllätyksenä. Olet kuin oletkin siis sitä mieltä, että turvapaikanhakijoille ja pakolaisstatuksen saaneille myönnetyistä oikeuksista huolimatta heille tulisi asettaa myös velvoitteita sen suhteen kuinka toimia?

Minä väitänkin, että ihmisillä ei tasan tarkkaan ole eikä tulekaan olla eettistä oikeutta hankkia niin paljon lapsia kuin huvittaa. Maapallon ylikansoittumisen aikana on hyvin perusteltua tarpeen vaatiessa jopa tehdä jotain resurssiongelmien ehkäisemiseksi. Ja paras keino, jonka olen toistaiseksi keksinyt, on tämä pakkosterilisointi.

No mutta kenet sterilisoisit? Onko arpa kohtalon aina arvaamaton vai pitäisikö kohteet valita perustellen? Kuinka perhekoolle asetettava kiintiöyläraja saataisiin toimimaan vaikkapa juuri vanhoillislestadiolaisten ja muslimimaahanmuuttajien kanssa?

"En tiedä, mikä olisi systemaattista valistamista tehokkaampi keino -"

No juu, siis toki valistaminen on minustakin ensisijainen keino, mutten tosiaan usko sen riittävyyteen.

Eipä se ole riittänyt tähänkään mennessä, vaikka seksuaaliterveysvalistusta oltaisiin voitu toteuttaa paljon tehokkaamminkin. Asia sattuu olemaan niin, että täällä Euroopassa ollaan Afrikkaa ja Kauko-Itää valveutuneempia kehittyneemmän sivilisaation ansiosta. Afrikan kehitystä tietenkin edelleenkin jarrutti siirtomaa-aika ja sorto. Nykyään sitä jarruttaa yhtä tehokkaasti sisällissodat, jotka ovat seurausta aiemmasta.

En kannata humanitaarista apua siinä muodossa, että rahaa ja materiaa lapataan yltympäriinsä. Ennemmin täytyisi keskittyä valistustyöhön, jotta kohdekulttuureilla olisi mahdollisuus toimia oppimiensa metodeiden mukaisesti. Olettaen, että he nyt sitten oppivat ja omaksuvat yhteiskunnallisesti järkevämpiä tapoja toimia. Tähän kuuluu terveempi seksuaalikäyttäytyminen, agraaritalouden edistäminen omin avuin, kunnallistekniikan kehittäminen, sukupuolitasa-arvojen reilu fiilaus ja suvaitsevaisuuskasvatus.

Olkoonkin, että siirtomaaisännät vetivät Afrikan valtioiden rajat summittaisesti jättäen eri etnisiä ryhmiä toistensa alueille sekaisin, ovat nämä ryhmät silti luonnostaan koko maailman suvaitsemattomimmasta päästä, koska ylipäätään nahistelevat ja verisesti vieläpä. Tästäkin syystä heitä kohtaan on hankala olla määrättömän suvaitsevainen omasta puolesta.

"Toivottavasti et ole sitä mieltä, että toimihenkilön tulisi luovuttaa jopa progressiivisesti verotetun summan lisäksi kahisevaa sitä tarvitsevalle tilipussistaan - vaikkakin edelleen ylisuuresta sellaisesta. -- Paremminkin palkkoja pitäisi supistaa siten, että ne olisivat edes lähes sen mukaisia, kuinka paljon jokainen tarvitsee elämiseensä."

Minä kannatan lyhyesti sanottuna sitä, että kaikki antavat tilipusseistaan niin paljon, kunnes tilanne on tasa-arvoinen. Tai toki sekin toimii ja todennäköisesti paremminkin, ettei palkkaa alun perinkään makseta sen enempää kuin tasaveroinen osuus on, mutta tasajako on se, mihin pyrin.

Tähän päästään parhaiten tasapainottamalla palkkoja. Tähän päästäisiin myös ottamalla, antamalla, ottamalla ja antamalla, mutta se ei käytännössä toimisi kovin pitkään, koska ihminen on sinua lainatakseni tolkuttoman monimutkainen olento ja näin ollen taipuvainen kateuteen, katkeruuteen, kyynisyyteen sun muuhun. Sillä...

"Ei kukaan tarvitse 20 000 euroa kuukaudessa."

Tästä olen varsin samaa mieltä.

...tällaisen epäkohdan johdosta olisi paljon parantamisen varaa ihmisten palkkatasossa/-issa. Nykyisellään homma on jo lähteny lapasesta, koska ihmiset ovat tottuneet siihen, että pk-yrityksen toimitusjohtaja tienaa paljon. Jos hän alkaisi nostaa vähemmän palkkaa kenties omistamastaan yrityksestä, olisi tämä vallan tavatonta ja on vain arvailtavissa, että kuinka ihmiset reagoisivat tähän.

"Sinulla ja äidilläsi on puutarhan tuotoksiin etuoikeus siksi, että se sijaitsee oletettavasti äitisi omistaman - toisin sanottuna rahaa vastaan hankkimansa - maa-alueen sisäpuolella."

Tiedostin, että esimerkkini oli siitä huono, että äidilläni tosiaan oli jo kyseiseen maa-alueeseen ikään kuin valmiiksi lunastettu "oikeus". Sen ei ollut tarkoitus olla esimerkin ydin, vaan sen, kuinka vähän tekemistä M-kirjaimella alkavan nimisten ryhmällä on kyseisen maa-alueen kanssa.

Sitäkin enemmän maa-alueen kanssa on tekemistä äidilläsi, joka on ostanut sen ansaitsemaansa rahaa vastaan. Hänen nimensä lukee kauppakirjassa. That's it. On täysin perheenne harkinnan varaista jakaa maassa kasvatettuja vihanneksia niitä haluaville, vaikka kaikille M-kirjaimella alkavien etunimien omaaville. Minäkin pääsisin ehkä apajille, koska kolmas etunimeni alkaa M:llä. Ei sitä kukaan estäne.

Vanhemmillani on ostamallaan maalla talo ja kasvimaa. He viljelevät siellä kasviksia. Ensisijaisesti he kasvattavat pellolla raatamalla kasviksia itselleen ja antavat ruokaa myös minulle, koska olen heidän poikansa. He eivät lahjoita pellon antimia vastikkeetta naapureille tai Heikille Limingalle. Ovatko he itsekkäitä, markkinatalousorientoituneen yhteiskunnan toivottomia uhreja vai valikoidun empaattisia?

Ymmärrän sinun tarkoittaneen sitä, kuinka paljon yhteistä kaikilla M-kirjaimella alkavan etunimen omistajilla ja passinsa mukaan suomalaisilla ihmisillä on toistensa kanssa ja kuinka perusteltua on määrittää heidän oikeutensa tiettyihin etuuksiin vain siksi. Jos kasvimaan haltija, äitisi, päättää, että kaikkien M-alkuisten ihmisten on sallittua nauttia kasvimaan antimista niin näin olkoon. Tällöin heitä yhdistää tämä tekijä, joka oikeuttaa heidät kasviksiin.

"Suomella ei ole rahaa yli oman tarpeen, koska siellä täällä on satojen metrien leipäjonoja, syrjäytyneitä, pitkäaikaistyöttömiä, kuukausien hoitojonoissa kököttäviä sairaita, sormi liipaisimella olevia mielenterveyspotilaita ja vain 20-vuotiaina velkaantuneita opiskelijoita."

Minun käsitykseni olisi se, että Suomessa olevilla varoilla (vaikkakin sitten lainatuilla) voitaisiin turvata riittävä elintaso kaikille suomalaisille ja vielä luovuttaa ylijäämävaroja jonkin verran muidenkin auttamiseen, jos varallisuutta jaettaisiin suomalaisille tasaisemmin. Siis mikäli otettaisiin lähtökohdaksi se, että suomalaisten elintaso tulee turvata ensin. Tosin tähän kyllä liittyy ongelmia. Jos lakeja muutettaisiin tähän suuntaan, todennäköisesti porhot siirtyisivät muille maille vierahille varojensa kera. Tämän takia kannatankin globaalia poliittista säätelyä enkä valtioita.

On melko selvää, että lainattuja rahoja ei voida maksaa takaisin, mutta olen tällaisen varallisuuden tasapainottamisen kannalla. Se tosin on käytännössä mahdotonta, koska vapaassa markkinataloudessa raha päätyy heille, jotka sitä tienaavat. Olisi nykyisen yhteiskuntajärjestyksen pohjalta epäoikeudenmukaista pyrkiä ohjaamaan rahaa yksityisten yritysten työntekijöiden tilipusseista kollektiiviseen hyötykäyttöön. Ymmärrän jossain määrin sosialismia, mutta en niin paljon, että sitä varauksetta kannattaisin.

"Korkeintaan todella pitkän aikavälin jälkeen maailmanvaltio voisi tyydyttää kaikkien tarpeita, mutta siirtymävaihe on käytännössä mahdotonta toteuttaa."

Kuinka niin "mahdotonta"?

Itsekin arvelen, että siirtymävaihe maailmanvaltioon tulisi todennäköisimmin olemaan hankala ja tuskallinenkin. Mutta mikäli se on pitkällä aikavälillä toimivin ratkaisu, tulisi niin myös tehdä.

Sitä, onko se toimivin vaihtoehto, ei osaa sanoa kukaan yhtään aiemmin kuin silloin, kun sitä ollaan kokeiltu riittävän pitkän aikaa. Aikanaan havaittiin, ettei apartheid ole toimiva vaihtoehto, mutta tämän asian kokeilemiseksi ja toteamiseen mennessä aiheutui varsin rutkasti turhia ihmisuhreja.

"Sinulla, minulla ja oululaisella on oikeus nauttia Suomen valtion tarjoamista hyödykkeistä vastineeksi siitä, että otamme veroinemme osaa koko järjestelmän ylläpitoon. -- Ei oululainen ole tehnyt välittömästi mitään minun hyväkseni, mutta valtion sisäisen taloudenpidon nimissä olemme oikeutettuja sen suomiin etuuksiin."

Tämä kuulostaa siltä, että toteat vain mitä laki sanoo. Minä puhun sitä vastoin siitä, mitä lain tulisi sanoa.

Näinhän tuo pääasiassa on, vaikka on laissa yhtä sun toista, jota soisin muutettavan. Nyt kuitenkin puhutaan lähinnä vallitsevista olosuhteista, eli laista.

"'Tarkemmin sanottuna en katso, että monikulttuurisuus olisi itsessään mikään arvo. Sillä saattaa olla joitakin välineellisiä arvoja, mutta en tässä aio lähteä spekuloimaan empiirisiä kysymyksiä siitä, miten hyödyt ja haitat tasapainottavat toisiaan.'

Minusta nimenomaan näiden arvojen tasapainottumista pitää punnita äärimmäisen tarkasti, jos halutaan arvioida paitsi maahanmuuton tarpeellisuutta nykyisissä määrin, myös tavoiteltavan ja luvalla sanoen väkinäisessä hegemonia-asemassa olevan monikulttuurisuusihanteen tavoittelua."

Yritin - ehkä hieman epäselvästi - sanoa näin: Siitä huolimatta, että niille, joilla tällä hetkellä olisi Suomen kansallisuus, koituisi pääsääntöisesti haittaa siitä, että Suomeen otetaan maahanmuuttajia, ei tämä ole riittävä syy estää maahanmuuttoa. Jos maahanmuutosta maahanmuuttajille koituvat hyödyt nimittäin ylittävät suomalaisille koituvat haitat, on eettisesti perusteltua ottaa maahanmuuttajia. Tässä mielessä toki tulee punnita hyötyjä ja haittoja.

Haluan tarkentaa omaa viestiäni jo vuosien ajalta: maahanmuuttoa ei tarvitse estää. Sitä pitää rajoittaa, järkeistää, ajantasaistaa ja saattaa vastaamaan maahanmuuttajia vastaanottavan valtion resursseja. Resurssit koostuvat budjetista lohkaistusta rahasummasta, valtion pinta-alasta, asujaimistosta, keskimääräisesti elintasosta, demografisesta jakaumasta ja muusta järkevästi (tilastollisesti, loogisesti päättelemällä aikaan saatavasta, empiirisesti) arvioitavissa olevasta aineistosta. Eettistä mielihyvää on mielestäni mahdotonta arvioida vaa'an toiseen kuppiin.

"Lehti sun toinenkin, varsinkin Hesari, on väärällään kaikenlaista tätä ihannetta ajavaa julistamista."

Sanonpa näin ohimennen, että se on hassua, miten eri poliittisilla rintamilla on kullakin oman värisensä lasit. Minun näkökulmastani Hesari on kallistunut lähiaikoina merkittävästi perussuomalaiseen suuntaan. Jo se, millaisia uutisia käsiteltäväksi valitaan, ikään kuin luo todellisuutta. Hesarin otsikot ovat monesti näkökulmastani olleet hyvin paljon perussuomalaisten suuntaan kumartavia. Minusta näyttää välillä siltä kuin Hesari ojentaisi perussuomalaisille hopeatarjottimella vertauskuvallisia lyömäaseita.

Saahan sitä aiheesta uutisoida, mutta konteksti ja näkökulma voivat hyvinkin olla kaikkea muuta kuin puolueettomia. Helsingin sanomillahan on tällainen raati, joka antaa tilanteista arvioitaan. Kirjailijoita, vihreitä poliitikkoja, professoreita ja kuvataiteilijoita.

Heitän tähän väliin esimerkin siitä, miksei somalikulttuuri ole omiaan integroitumaan suomalaisyhteiskuntaan, jossa oikeuksia toden totta seuraa velvollisuuksia, vastuuta ja nuhdetta.

Nuorisopoliisi Even Magnusson kertoo kohtaamisistaan somalipoikien vanhempien kanssa:

"Olen kovapintainen poliisi, mutta näiden äitien kertomukset saivat minut itkun partaalle. Miehellä on usein monta vaimoa. Hän ei käy töissä vaan istuu kahvilassa tai jossakin somaliyhdistyksessä, pureskelee khatia, tulee aamulla kotiin ja haluaa tehdä lisää lapsia. Jos vaimo ei ole suostuvainen, hän saa nyrkistä. Kun mies ei ole kotona, teini-ikäiset pojat ottavat miehen roolin. Koska miehet johtavat perhettä, elämä on äideille usein puhdasta helvettiä."

Se siitä perhekoon sääntelystä. Ei tätäkään tapausta tosin pidä yleistää koskemaan joka somalia.

Valitettavasti Scriptassa oleva linkki on jo vanhentunut, joten uskominen on siihen, että Halla-aho on lainannut tekstin sitä vääristelemättä ja näin myös on asia.

"Alkoholinkäyttö on yletöntä, mutta kansan tuki entuudestaankin (jopa EU:n sisällä verrattaessa) hävyttömän korkealle alkoholi- tai vaikkapa panimoveron korottamiselle on taattu, kun heitetään muutama tilasto. Oheen on tavattu sijoittaa kansanterveyslaitoksen johtajan päivittelyt asiasta ja syyttävän sormen osoittelua, eikä edes raivoraitis uskalla kyseenalaistaa, eli olla potematta jatkuvaa ja kollektiivista syyllisyyttä sekä häpeää."

Olen muuten itse tällä hetkellä absolutisti, ja minun täytyy - kenties iloksesi - todeta, etten minä koe tätä kollektiivista alkoholiin liittyvää häpeää.

No, jos nyt et tosiaankaan tähän häpeilyyn liity niin väitän, ettei sinulla ole paljolti siitä syystä mitään sitä vastaan, että alkoholiveroa korotettaisiin entisestäänkin mielin määrin, mikäli siitä kätevästi saatavien verotulojen ilmoitettaisiin kohdistuvan johonkin eettisesti hyvään asiaan.

"Olen kirjoittanut tästä aiemminkin sormet savuten, mutta ei ole sattumaa, että maahanmuuttoviraston raporteissa ja lehtiartikkeleissa käsitellään lähestulkoon yksinomaan joko a) riutunutta afrikkalaislasta, jonka siskot ja vanhemmat nyyhkyttävät surkeita oloja sekä rukoilevat apua tai b) Suomeen likimain täydellisestä integroitunutta ja dynaamista taitoluistelijaa, kirurgia, CNC-koneistajaa tai opettajaa."

Hmm, mietin jälleen näitä poliittisia silmälaseja. Älä ymmärrä väärin - uskon itsellänikin olevan omanlaiseni. Olen sellaistakin miettinyt, että on mielenkiintoista, miten maahanmuuttokriitikot syyttävät mediaa asioiden vääristelystä, mutta he kuitenkin itse onnistuvat lukemaan näistä samoista "vääristelevistä" uutisista rivien välistä totuuden. Eikö tämä kerro siitä, että totuutta on kuitenkin tuotu julki? Vai onko heillä sittenkin jotain salaisia tietolähteitä? Oma käsitykseni kuitenkin on, että hekin saavat suuren osan tiedostaan tästä samaisesta mediasta, jota kritisoivat.

Nyt ollaan juurikin poliittisten silmälasien kanssa tekemisissä. On sangen harmillista, mikäli osa objektiivisuudesta karisee pois moisten pokien johdosta. Sitä jokaisella kantaa ottavalla pitää olla ja toivoakseni olen osoittanut tässäkin eepoksessa sen, että kykenen ajattelemaan asioita muutenkin kuin ykskantaan varsin perussuomalaisittain.

Minusta maahanmuuttokriitikoiden (tämä uusi ja likimain trendikäs joukko ihmisiä) sisälukutaito on pääsääntöisesti omaa luokkaansa verrattuna toiseen ääripäähän ja ainakin oma huoleni kohdistuu siihen, että mikäli totuus on luettavissa ainoastaan hieman kautta rantain, ei se valkene monelle vähän heikommin poliittisesti valveutuneille kansalaisille. Maahanmuuttokriitikot toki lukevat vähänkään asiaa käsitteleviä artikkeleita kuin pirut Raamattuja.

Tähän väliin on tosin ilokseni todettava, että Hommaforumia ja sen aktiivikäyttäjien blogeja rutkasti lukeneena jopa yllättävänkin moni on kanssani samoilla linjoilla siinä, että ankkurilapsien hyväksikäyttö maahanmuutossa ja vastaan tullut "diskorahailmiö" ovat paheksunnan kohteina nimenomaan siksi, että ne vievät huomiota oikeasti apua tarvitsevilta.

Mikäpä on omiaan lisäämään välittömän maahanmuuttovastaisia asenteita maahanmuuton kaikissa ilmenevissä muodoissa kuin tiedot maahanmuutto- ja sosiaaliturvajärjestelmämme härskistä hyväksikäytöstä, joka lähtömaissa valitettavan nokkelasti osataan. Härskistä hyväksikäytöstä kertonee olennaisesti se, että ankkurilapsien ikä on saatu selville vasta lääketieteellisen prosessin jälkeen.

Pääsääntöisesti maahanmuuttokriitikot eivät ajattele niin, että hus, pois, väärän väriset tai kieliset ihmiset. Apua oltaisiin valmiita jakamaan oikeutetusti ja kohtuullisissa määrin sitä oikeasti tarvitseville tasan niin kauan kun kantaväestön, suomalaisten, elinolot eivät kärsi. Mahdollisuus käyttää järjestelmää hyväksi ei ole kaukomailla asuvan perheen vaan kohdemaan leväperäisen politiikan vika. Tieto oljenkorresta on kyllä kantautunut kaukomaille asti ja sen käyttö osataan taktikoida suotuisasti.

Jos olisin somalialainen islamistiterroristisissijärjestön vainon kohde, käyttäisin todennäköisesti hyväkseni rauhallisemman asuinseudun tarjoaman mahdollisuuden lähettämällä lapseni liikenteeseen saavuttaakseni turvapaikan koko perheelleni. Ihminen on mielestäni luontaisesti sen verran opportunisti, että pyrkii turvaamaan itsensä ja rakkaimpiensa hyvinvoinnin keinoja kaihtamatta. Oljenkorteen on tartuttava, ellei halua saattaa perhettään tapatettavaksi.

Olen tällainen nuiva ja kyyninen ihminen, mutten missään tapauksessa tunteeton. Minua säväytti erityisesti eräänkin itsemurhapommi-iskun yhteydessä julkaistut kuvat irakilaisesta tai afganistanilaisesta perheenisästä, jonka suru oli lohduton hänen pidellessä kahta tai kolmea kuollutta lastaan sylissään. Vika tapahtumaan ei kuitenkaan ole Suomen ulkopolitiikassa, EU:ssa tai missään muualla kuin itse Afganistanin valtiojärjestelmässä.

Seuraa konkreettinen ja puhtaasti fiktiivinen esimerkki. Lehdessä julistetaan (huom. kontrasti ilmoitusluontoiseen asiaan), kuinka Suomi korottaa kiintiöpakolaisten määrää 1200 yksilöön sen ollessa nykyisin 750 yksilöä ja tätä varten ollaan saatu perustettua kaksi uutta vastaanottokeskusta, joilla on taloudellista kapasiteettia tarjota palveluita kaikille kiintiön mukaan tuleville.

Pertti Peruskansalainen lukee tuosta sen, että onpas hieno homma tarjota eettisesti hyvää ihmisille. Leipää ja sirkushuveja, hyvä juttu! Pertsa ei rohkene suhtautua mihinkään kyseenalaistavasti, koska asia ilmoitetaan tutusti ja turvallisesti kerran päivässä postilaatikkoon napsahtavassa Hesarissa/Kalevassa/Aamulehdessä/you name it, joka on ollut jo vuosikymmeniä päivittäisenä tiedonjyvänä.

Tämä on peruskansalaisille liki normatiivista, samoin kuin se, että poliitikon sana on absoluuttinen totuus. Olen tätä mieltä, vaikka kautta aikojen poliitikoista ollaan väännetty vitsiä ja toimintaa on kritisoitu. Suomessa, ja miksei muuallakin, poliitikkoja ylenkatsotaan.

Pertsaa paremman sisälukutaidon omaava sen sijaan lukee uutisesta ensisijaisesti sen, että mistä kaikkialta nämä resurssit ovat pois, koska hän muistaa selvittäneensä kuluneen vuoden aikana monta valtion sisäistä epäkohtaa. Hän tietää, että nykyinenkin integraatio on heikkoa. Ensisijaisesti mieleen muistuu armottoman kova työttömyysprosentti, johon pitää muuten minusta ottaa mukaan julkisuudessa esiintyneen määrän lisäksi valtion "tempputyöllisyys" ja työvoimatoimiston kurssit, miksei myös työmarkkinatuella työskentelevät. Lisäksi parempi sisälukutaito antaa avut kyseenalaistaa maahanmuuton todellisen sisällön ja kaikkein tärkeimpänä asiana sellaisen tarpeen.

En minä tässä miksikään yli-ihmiseksi julistaudu tai väitä vaikkapa Jussi Halla-ahoa sellaiseksi, mutta sisälukutaidossa, kyseenalaistamisessa ja muussa analysoinnissa on suomalaisten keskuudessa valtaisia eroja. Ei suurinta osaa ystävistäni varsinkaan kiinnosta piirun vertaa mikään näistä asioista, mitä kirjoitan blogiini. Valtaosa ihmisistä on tyytyväisiä niin kauan kun se tuttu ja turvallinen Keskisuomalainen kopsahtaa postiluukusta, jotta maailman menoa saa välillä tarkistella. Ei tavan kansalaisilla ole tarvetta tai uskallusta kyseenalaistaa valtion toimintaa. Äänestyskäyttäytyminen on vankkumatonta verenperintöä ja tulee suoraan selkäytimestä.

"Missä ovat tulonsiirtojen varassa elävät retkut, jotka notkuvat joko kotona polttelemassa dullaa tai Kaisaniemen puistossa? Missä ovat huumekauppiaat, rikoksenuusijat, muut vangit ja kerjäläiset?"

Uskaltaisin arvella, että heistäkin juttuja on tehty. Kerjäläiset nyt ainakin ovat olleet suorastaan median keskiössä!

Valitan, mutta en ole nähnyt harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta rehellisen suoria haastatteluja heikäläisistä. Ainoan poikkeuksen muodostaa erään maahanmuuttajataustaisen rikoksenuusijan videohaastattelu, jonka linkitinkin erääseen kirjoitukseeni.

Sitäkin enemmän edellä mainitsemassani Maahanmuuttoviraston vuosikertomuksessa esitellään suomalaiseen yhteiskuntaan täydellisesti integroitunutta ja hyväpalkkaiseen ammattiin kouluttautunutta kirurgia, lentokapteenia, työnjohtajaa, ahtaajaa tai neurologia.

"Kuka uskaltaa kieltäytyä, kun SPR:n julisteessa on nappisilmäinen kongolaispoika, joka on kuin luuta ja nahkaa?"

Siitä olen samaa mieltä, että hyvääkin tarkoittavissa mainoskampanjoissa voidaan syyllistyä tietynlaiseen manipulointiin. Kysymys on kuitenkin vaikea. Jos otettaisiin yksi valokuva jostakin satunnaisesta kongolaisten ihmisten toiminnasta, on aika todennäköistä, ettei se näyttäisi ulkoapäin tarkkailtuna kovin kamalalta. Mutta riittääkö yksi valokuva kuvaamaan heidän tilannettaan edustavasti? Tuskin. Kuvaan halutaan valita melko äärimmäistä kurjuutta, jotta se ylipäätään toisi esiin, että hätää on. Kyllähän siinä sitten kärjistetään ikävästi, mutta miten muuten viestin vieminen onnistuisi?

Eihän se viesti lievemmillä keinoilla menisikään perille. SPR tai UNICEF haluavat apua ja se on heidän päämääränsä. Tavoitteeseen pääsyn varmistamiseksi kansaa voipi hieman johdatella asettamalla avustuskampanjan mannekiiniksi sopivat kasvot. Ei kenellekään Maahanmuuttoviraston vuosikatsauksesta tietojaan ammentavalle tarjota vaihtoehtoja, joista valita islamistisissi, riutunut pikkulapsi, maanomistaja tai taksikuski. Osin tämän johdosta moni Nairobissa tai Mogadishussa käyvä saattaa yllättyä, kun siellä onkin ihan siistejä hotelleja ja päällystettyjä, eikä pelkkiä savimajoja.

Jos haluttaisiin pureutua sinne ongelman ytimeen, olisi köyhän poloisen sijaan mainoskampanjassa Springfieldien kanssa heiluvat kapinalliset ja kuvatekstinä jotain siihen suuntaan, että näiden alkuihmisten vuoksi siviilejä kuolee jatkuvalla syötöllä. Mitä pitäisi tehdä? Laivataanko maahan konttikaupalla ruokaa ja samalla kyydillä väkeä sieltä pois turvaan? Ainakin on absurdi tavoite asuttaa koko Somalia/Kongo/Angola muualle maailmaan, kunnes kyseinen pinta-ala on sissejä lukuun ottamatta autio.

Tietenkin kehitysavussa pyritään hyvään ja siksi aiemmin mainittu Pertti Peruskansalainen on mielissään, mikäli Suomesta lähetetään rahaa ja ruokaa Angolan nälkäisille. Onhan naapurin Jaskalla omakotitalon pihassa uudehko Toyota ja aurinkopaneeli katolla. Kaikki on niin äärimmäisen suhteellista, koska moni angolalainen ei tule koskaan edes näkemään henkilöautoa.

Pertsa ei tohdi kyseenalaistaa annettavan taloudellisen avustuksen määrää siitäkään huolimatta, että hänen sairas isänsä elää melko marginaalisella kansaneläkkeellä syöden päivät läpeensä puuroa.

Senkään vertaa hän ei tohdi kyseenalaistaa hänen kotimaansa Suomen harjoittamaa avustuspolitiikkaa, koska Maahanmuuttoviraston vuosikatsauksessa (jota peruskansalainen ei saa hyppysiinsä kuin kovasti etsimällä, minulla sellainen on) sekä humanitaariselle maahanmuutolle että kehitysavulle annetaan yksipuoliset kasvot.

"Suomalaisia köyhiäkin verotetaan."

Toki. Enkä minä tietysti taaskaan sano, etteikö tässäkin voisi olla parantamisen varaa.

"Ei kukaan uskalla sanoa, että kehitysmaissa on vallan liikaa väkeä, vaikka se onkin selvä asia ja tilanne helpottuisi ainoastaan osittaisella joukkotuholla. Se kun ei ole oikein. Sen sijaan on oikein sanoa, että kaikkia pitää auttaa viimeiseen asti."

Minusta muuten vaikuttaa useinkin tekstejäsi lukiessa, että sinun perspektiivisi on varsin toinen kuin minulla. Tämä ei suinkaan ole mikään kritiikki, vaan havainto on mielenkiintoinen. Niistä poliittisista silmälaseista puhuin jo. Toisekseen puhut kuin enemmistö suomalaisista olisi kovin tuomitsevaa alkoholin käyttöä kohtaan, vaikka minusta ongelma vaikuttaa vastakkaiselta. Yllä siteeraamaani kohtaan liittyen näkökulmani on myös ollut toisenlainen: minusta tuntuu kuin kehitysmaiden ylikansoituksesta puhuttaisiin varsin laajalti, mutta että harva uskaltaa sanoa, että omaa elintasoamme tulisi pakkotoimin rokottaa kehitysmaalaisten hyväksi. Minun näkökulmastani kehitysmaiden hyväksi tehdään nykytilanteessa aivan liian vähän. Tämä on ehkä ihan opettavaista. Tarkkailemme oletettavasti jotakuinkin samanlaista ulkoista todellisuutta, mutta kiinnitämme huomiota hyvin vastakkaisiin havaintoihin.

Kehitysmaiden hyväksi tehdään jopa enemmän mitä on oman kansantaloudemme tasapainon nimissä mahdollista. Vuosikymmeniä edellä kulkevan kehityksen ansiosta elintasomme on päätynyt tälle tasolle, eikä tästä haluttaisi ainakaan taantua takaisin kehittymättömien alueiden näennäiseksi hyväksi. Näennäistä tämä apu oman elintason kustannuksella on siksi, että kehitysmaat olisivat entistä vahvemmin monikansallisten avustusjärjestöjen ruoka-avun elätettävänä. Kansa siellä voisi paremmin kuin vaikka tällä hetkellä, jaksaisi sotia ja lisääntyä paremmin. Tuo oli puolivakavissaan heitetty olettamus, mutta olennaisempaa on se, että laajemman avun tultua oma-aloitteiset pyrkimykset maan olojen kohentamiseksi esimerkiksi infrastruktuurin osalta olisivat nykyistäkin pienempiä.

Edelleen Halla-ahon blogista. Tiedustelin muuten häneltä henkilökohtaisesti sitä, saako hänen kirjoituksiaan vapaasti siteerata ja hänen käyttämiään lähteitä myös, ja vastaus oli ehdottoman myöntävä.

Tulkki Abdulahi Mohammedilla on selkeä selitys maanmiestensä työhaluttomuuteen:

"Kun sataa ja on vihreää ja kamelit lypsävät maitoa, paimentolaisten ei tarvitse rehkiä. He keskustelevat ja rupattelevat ja pelaavat öisin pelejä. Mutta kun kuivuus koittaa, paimentolaiset työskentelevät ankarammin kuin yksikään ruotsalaisviljelijä varmistaakseen, että kamelit, lehmät ja vuohet selviytyvät aavikolla. Kun nämä ihmiset tulevat Ruotsiin, täällä sataa koko ajan - sosiaalitukia, lapsilisiä, asumistukia ja kaikkia muita tukia. Niinpä he käyttäytyvät kuten paimentolaiset silloin, kun sataa ja on vihreää: istuvat ja ottavat rennosti. Ja täällä Ruotsissa voi ottaa rennosti ympäri vuoden, istua kahvilassa ja rupatella. Kun asiat ovat näin hyvin, miksi mennä töihin?"

Niin, miksipäs sitä turhaan tekemään töitä, kun leipää saa tekemättäkin? Puhe on nyt yksinomaan somaleista, mutta en usko tilanteen vaihtelevan kovin paljon muista sen lähivaltioista ja niiden kulttuureista puhuttaessa. Uhoaminen on kova: "paimentolaiset työskentelevät ankarammin kuin yksikään ruotsalaisviljelijä", mikäli tarve vaatii. Saisiko uutteruudessaan vertaansa vailla olevia somaleita sitten hakeutumaan sankoin joukoin töihin katkaisemalla sosiaalietuudet kokonaan?

Nyt loikataan täysin toiseen aiheeseen, mutta moni uskaltautuu mainitsemaan siitä, kuinka elintasoamme (joka ei ole kaikkialla edes säällinen) rokotetaan kaukaisten maiden hyväksi. Heidän ääntään ei päästetä kuuluviin, koska on todistettua, että monikulttuurisuuskriittiset asenteet tukahdutetaan systemaattisesti. Jos ei muu auta niin ex-pääministerimme tuumii, että vähänkään kielteisen suuntaan olevat asenteet ovat vastenmielisiä.

"Äänestäjillä ei saa olla sellaista illuusiota, että he voivat ilmaista ulkomaalaisvihamielisyytensä vaaleissa äänestämällä."

- Matti Vanhanen, Suomen pääministeri, 2009

- Aamulla herätessä oli vastenmielistä nähdä, että sdp:n suunnalta herätellään vastakkainasettelua, Vanhanen totesi aamupäivällä keskustan puoluevaltuuskunnan kokouksessa Lappeenrannassa.

Vanhanen lyttää Heinäluoman näkemykset tiukasti.

- Tuollainen on vastenmielistä!

Matti Vanhanen, Suomen pääministeri, 2010

Elämme parhaillaan murrosvaihetta, koska Halla-ahon kaltaisia ihmisiä ollaan ylipäätään päästetty osallistumaan paneelikeskusteluihin jopa Yleisradion televisiokanaville. Valveutuminen on täydessä vauhdissa. Äänestäjiä ei varsinaisesti masinoida, mutta tiedonkulun helpotuttua internetin avulla on ratkaisevasti helpompi saattaa ihmiset ajan tasalle näistä asioista. Itse yritän vaikuttaa tähän vain ruohonjuuritasolla saamatta todennäköisesti mitään konkreettista aikaiseksi, mutta sekin on minulle tärkeää. Tärkeää on esimerkiksi se, että tiedän näitä tekstejä luettavan.

Osa 3/3 ilmestyy tähän suoraksi jatkoksi mahdollisimman pian.