Duologia nykyseksistä 1: Numeroita ja diagrammeja

Nykypäivän seksi on numeroita ja diagrammeja. Tilastoja ja analyysejä. Seksologit laativat läpileikkauksia näinkin emotionaalisista asioista täysin samaan malliin kuin ekonomit finansseista. Erityisesti seksi tuntuu olevan orgasmikilpailua, kuten muistelen jonkun viisaan ihmisen kirjoittaneen vastikään. Tähän mielipiteeseen on helppo yhtyä, mikäli lukaisee läpi edes lehtien seksipalstojen otsikot.

Eikö joku ole oikeasti hieman pielessä?

Vanha tuttu tiedonkulun airue, keltainen lehdistö, tuo nämä viiltävät analyysit lehtihyllyyn ja kuluttaja saa seuraavaksi tehdä omat johtopäätöksensä. Asiaan kuuluu luonnollisesti laatia analyysi omasta parisuhteesta. Löytyykö keskivertopariskunnan yöpöydän laatikosta vastaisuudessa kondomipaketin vierestä seksiopas, diagrammeja, sekuntikello ja kämmenmikro? Täytetäänkö yhdynnän jälkeen kumppanille ojennettava palautelomake?

Seksuaaliterapeuteille ja –oppaille on ollut kysyntää iät ja ajat, mutta minun nähdäkseni koko hieno "tieteenala" on muuttunut viime vuosina yhä kurjemmaksi ottaen huomioon, että kyseessä on kahden ihmisen lämmin ja useimmiten rakkauteen pohjautuva vuorovaikutussuhde. Hei, mutta tässähän se minäkin analysoin seksiä... Onko se nykyään jo oikeasti tiedettä?

Puhekielessä seksiä harrastetaan, muttei sen pitäisi vaatia samanlaista strategista analyysiä kuin tennis tai shakki. Edelleenkään ei olla kaukana siitä, että seksi on molemmilta osapuolilta mahdollisimman oppikirjan mukaiseen lopputulokseen pyrkivä suoritus. Seksiä suoritetaan eikä harrasteta.

Nappaanpa tähän pari tunteitani kuohauttanutta lehtiartikkelia. Kaiken kaikkiaan minua ärsyttää lähes joka lehden erityinen "parisuhteet & seksi" –osio, jonne näitä aihepiiriä loputtomiin puivia artikkeleita kootaan. Usea niistä vaikuttaa aikamoisesti tekemällä tehdyltä. Mediaa ei voi tietenkään syyttää loputtomasti, koska ajan kuluessa on havaittu, kuinka nämä asiat kiinnostavat kansaa ja lisäävät myyntilukuja.

Rahalla orgasmeja – 19.1.2009 11:19

Tuoreen tutkimuksen mukaan naisen seksuaalisen nautinnon määrä on suoraan verrannollinen partnerin varallisuuteen.

- Naisen orgasmitiheys kasvaa kumppanin tulojen noustessa, Newscastlen yliopiston psykologi Thomas Pollett tiivistää tulokset tuoreesta tutkimuksesta, johon osallistui yli 1500 miehen kanssa parisuhteessa elävää kiinalaisnaista.
Polletin mukaan ilmiön selitys on evoluution aiheuttamassa sopeutumisessa, joka on saanut naiset suosimaan laadukkaiksi tulkitsemiaan miehiä. Selitys myötäilee aikaisempia tutkimuksia, joiden mukaan sekä miehet että naiset käyttävät vastakkaista sukupuolta hyväkseen taatakseen geeniensä säilymiselle parhaat mahdolliset edellytykset.

Teksasin yliopiston psykologian professorin David Bussin mukaan naisen orgasmin viesti on selvä.

- Se kertoo miehelle, että nainen on tyytyväinen saamaansa seksiin ja siksi uskollinen, joten miehen kannattaa panostaa naiseen ja heidän yhteisiin lapsiinsa, Buss selittää Timesin haastattelussa.

Miten tämän uutisen vastaanottavat vähävaraiset miehet? Entä hyväuskoiset naiset? Tällaiset paskatutkimukset lisäävät parisuhteissa valitettavan usein vallitsevaa epävarmuutta sekä yksilöiden heikentynyttä itsetuntoa. Miehet alkavat itsekin arvioida sitä, ovatko kyllin laadukkaita. Seuraavaksi nainen havaitsee miehessä epävarmuutta, lukee lehdestä artikkelin, jossa kehoitetaan valitsemaan itsevarma mies ja tekee lisää johtopäätöksiä. Phuyack!

Onko orgasmin tuottaminen ainoa tapa viestiä olevansa kelvollinen aviomies ja isä? Onko yöpöydällä pullottava lihava lompakko se lopullinen niitti, jolla nainen saadaan vakuuttuneeksi omasta erinomaisuudesta? Varsinaiset toimet isänä ja puolisona ovat siis toissijaisia – riittää, kun osaa tuottaa orgasmeja. Hyvätuloinen vakanssi pitää kuitenkin saada ennen kuin viitsii edes yrittää moista urotekoa.

Allekirjoittaneen mielestä Pollett ja Buss saisivat käyttää tarmoansa tekemällä tarpeellisia tutkimuksia ja nauttimalla ylisuurta palkkaansa työstä, josta on jotain hyötyä. 1500 kiinalaisnaista on lisäksi varsin heikko otanta ja toivottavasti kukaan ei ota koko paskaa vakavasti.

He pilasivat seksin miehiltä – 10.7.2008 2:18

Nyt nuoret miehet nappailevat potenssilääkkeitä ja teeskentelevät orgasmeja.
Jopa nuoret miehet pelkäävät, etteivät he pysty vastaamaan Sinkkuelämää-elokuvan päähenkilöiden kaltaisten nykynaisten vaatimuksiin sängyssä, tuore brittitutkimus paljastaa.

Pelko saa miehet myös turvautumaan potenssilääkkeisiin yhä varhaisemmalla iällä.

- Lääkkeiden käyttö liittyy osin suorituspaineisiin, osin pelkoihin. Miehet varmistavat, ettei mieskunto petä, pari- ja seksuaaliterapeutti Teija-Liisa Ranta selittää.

Artikkeli julkaistiin siis Sinkkuelämää-elokuvan ilmestymisen tienoilla ja käsittelee miesten lisääntyneitä suorituspaineita. Tämä oli oikeasti hyvä uutinen, koska se ottaa pöydälle melko vanhan tabun. Toivottavasti mahdollisimman usea nainen, ja miksei mieskin, ymmärtää nyt sen, että mieskin on elävä olento, joka tuntee (omaa tunteita), pahoittaa mielensä, kokee epävarmuutta, arvioi itseään, haluaa tuottaa naiselleen mahdollisimman paljon hyvää oloa sänkypuuhissa ja imee vaikutteita ympäriltään. Pahaksi onnekseen myös mies osaa lukea, kuunnella naisia ja tehdä johtopäätöksiä.

Aina puhutaan vain siitä, kuinka monet ns. ihannenaiset lietsovat epävarmuutta ns. normaaleissa naisissa. Tällä kertaa kyseessä ei siis tietenkään ollut se, kuinka ihanteelliset miehet voisivat lisätä tavanomaisempien suoristus...suorituspaineita. Naisten (muka?) esittämien vaatimusten lista on kuitenkin yhtä relevantti "uhka". 79 % ohesta löytyneeseen kyselyyn vastanneista oli onneksi sitä mieltä, etteivät "vahvat naiset" ole uhka miehuudelle ja miksi olisivatkaan. Saahan sitä vaatia. Ei tämä ole ensimmäinen asia, jossa ihmisten realiteetit horjuvat.

Ei voi olla sattumaa, kuinka avioerojen määrä on räjähdysmäisesti lisääntynyt tiedonkulun muututtua yhä enemmän nykyisen kaltaiseen suuntaan. Verrataanpa tilannetta vaikka 1900-luvun alkuun, jolloin kansalla oli tavoitteena löytää itselleen elämänkumppani, jonka kanssa asettua perustamaan perhe ja jatkamaan sukua. En jaksa uskoa, että painetta tunnettiin orgasmien tuottamisesta, siittimen pituudesta, kuppikoosta, viikottaisesta yhdyntöjen määrästä, niiden kestosta tai laadusta jollain muulla tapaa arvioituna.

Pohjimmiltaan kyseessä lienee jälleen yhteiskunnan ja länsimaisen sukupuolikulttuurin radikaali muutos. Sitä ovat muovanneet viihde- ja vapaa-aikakulttuurin muuttuminen, jonka aistii parhaiten TV:n ohjelmatarjonnasta ja nuorison sekä nuorten aikuisten suhdekäyttäytymisestä. Sinkkuuden ylistys, yhden illan suhteet, jatkuva seuran metsästäminen yökerhoista, vakiintumisen pelko sekä välttely.

Yhteiskunnassa tähän ollaan sopeuduttu melko kollektiivisesti ja näin kai kuuluisikin tehdä aina, kun uusi tilanne ottaa niskalenkin. Minulle sopeutuminen tähän kaikkeen ottaa kuitenkin jokseenkin koville. Joissain asioissa minäkin olen siis vanhanaikainen. En pidä kuitenkaan kohtuuttomana, että edes yksi asia, eli seksi, jätettäisiin vastaisuudessa rauhaan syväluotaavilta analyyseiltä.

Propagandaa lapsille

I

En vaivaudu kaivamaan mitään linkkiä lähteeksi, koska jokainen vähänkään tiedoitusvälineitä seuraava tietää tarkalleen, että mistä "Kuukauden Kujallaolo" -kunniapalkintoon oikeuttavasta julkilausumasta tässä on kyse. Nina Mikkonen on joka tapauksessa hieno nainen ja minulla on hänen logiikkansa mukaan huonot vanhemmat, koska olemme viettäneet siskoni kanssa lapsena aikaa perhepäivähoidossa. Sieltä saimme molemmat sosiaalisia kontakteja ja leikkikavereita. Näin ei ollut ennen kuin minut sinne vietiin. Olin lapsena melko ujo vietettyäni aikaa lähinnä aikuisten kanssa.

Jos minut olisi naulittu sisälle melkein 6-vuotiaaksi asti äidin halittavaksi ja pusuteltavaksi aamusta iltaan, olisin taatusti ollut huomattavasti ujompi peruskouluun mennessäni. Olisin päätynyt kenties koulukiusatuksi, koska en olisi sopeutunut toisten peleihin ja leikkeihin, koska en olisi osannut mitään. Olin siis vajaa 6-vuotias silloin, kun siskoni syntyi, eikä meistä tietenkään ollut leikkikavereiksi vielä pariin vuoteen, kun toinen ei osannut edes kävellä tai puhua.

Nina Mikkonen ei ole ensimmäinen julkisuudessa suunsa avannut ihminen, jolla realiteetit horjuvat pahemman kerran. Timo T.A. Mikkosella on varmasti sen verran mainiot tulot, ettei puolison tarvitse edes harkita töiden tekoa, jos veri vetää vähääkään jäämään kotiin hyysäämään lapsia. Tässä tapauksessa tuo määrä ei luonnollisesti ollut aivan vähäinen.

Monella keskivertokansalaisella tilanne ei kuitenkaan ole yhtä auvoinen, jos haluaa saada rakastamilleen lapsille voita leivän päälle. Moni rouva Mikkosen kanssa samoilla linjoilla oleva saivartelee herkästi siitä, kuinka raha tai materia ei korvaa vanhemman välitöntä läheisyyttä ja olen luonnollisesti samaa mieltä. Kotiäidin (täydellinen vanhempi) lailla lastaan rakastava isä/äiti kasvattaa kuitenkin lapsensa mielellään muualla kuin sillan alla, vaatettaa hänet ehjiin vaatteisiin, mahdollistaa hänelle terveellisen ja monipuolisen ruokavalion sekä virikkeitä. Virikkeillä en tarkoita uusimpia ja kalleimpia leluja vaan esimeriksi opettavaisia kirjoja. Minä opin lukemaan reilusti ennen esikoulukerhoa lähinnä Aku Ankkojen avulla.

Kuinkahan lie siinä sitten kävi niin, että meistä on kasvanut sisareni kanssa itsenäisiä, hyvin käyttäytyviä, sosiaalisia sekä kelvollisia kansalaisia ja olemme lisäksi erinomaisen loistavissa väleissä vanhempiemme kanssa? En nyt tosin muista tarkalleen, että mitä uhkakuvia Nina Mikkonen antoi (jos antoi) lapsista, jotka laitetaan päivähoitoon. Onneksi todennäköisesti noin 99,9 % kansasta osaa jättää moisen pölvästin sanomiset täysin omaan arvoonsa. Eikä ainoa syy ole todellakaan moiset lausunnot, vaan hullun lailla studiossa meuhkaaminen ja keskustelukumppanin sekä juontajan "jyrääminen".

Siis: kuka edes harkitsee ottavansa vakavissaan "täydellisen kotiäidin arkkityypin", joka kuitenkin vaahtoaa hullun kiilto silmissä ja savu korvista nousten siitä, kuinka päivähoito on Natsi-Saksan tai Fasisti-Italian aikaista totalitarismia? Teesi itsessään on yhtä naurettava kuin väittää Nalle Luppakorvaa saatananpalvojaksi tai Pikku Myytä kommunistiksi (mekon väri). Ei päiväkerhossa minun tietääkseni mitään poliittista propagandaa syötetä, jotta vertaukseen ”lasten koulintaan heti pienestä pitäen” olisi edes pienenpieniä perusteita.

II

Ainoa propaganda, jota lapsiin upotetaan jo lähes syntymästä asti on kunkin perheen tunnustama uskonto. Minäkin olin seurakunnan järjestämässä esikoulukerhossa, jossa laulettiin virsiä, höpöteltiin ummet ja lammet Jeesuksesta kumppaneineen sekä käytiin läpi evankeliumia. Siis noin 6-vuotiaille lapsille, joista suurin osa uskoo vielä joulupukkiin ja hammaskeijuunkin, opetetaan mitään vaihtoehtoisia ajatusmalleja tarjoamatta, kuinka kaikki heidän näkemänsä on tänne ilmestynyt. Nämä asiat kun on alle kouluikäisenä otsaluuhun taottu niin kuinka niihin osaa enää tulevaisuudessa kriittisesti suhtautua? Eikö se ole jonkun asteista totalitarismia, että joissain uskontokunnissa suljetaan koko yhteisön (perhe, suku) ulkopuolelle, jos heilastelee siihen kuulumattoman vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa tai osoittaa oppeja kohtaan kritiikkiä?

Olenko oikeasti ainoa ihminen, jonka mielestä touhussa on yhtä sun toista epäilyttävää? Jos minä saisin päättää, ei lasta saisi kastaa mihinkään uskontokuntaan ennen 15. ikävuotta, koska siihen mennessä lapsi on todennäköisemmin osannut muodostaa valtaosan maailmankatsomuksestaan omien kokemustensa eikä kerhotädin ja uskonnon opettajan opetusten perusteella. Ei elämänkatsomusta voi muutenkaan opettaa.
Onko siis epäselvyyttä, kuinka valtionkirkko tapauskovaisineen syntyy?

Minusta olisi paitsi mielenkiintoista myös oikein, jos luterilaisesta kirkosta potkittaisiin pois ne, jotka eivät käy jumalanpalveluksessa tiettyä määrää, kuten kerran neljännesvuodessa. Ei menisi montakaan vuotta, kun tapakristityt olisivat poissa kirkon kirjoista. Tämä olisi paras keino osoittaa se, kuinka yhdentekevää johonkin uskontokuntaan kuuluminen valtaosalle kansastamme on.

Pidän melko epätodennäköisenä, että usean vuoden hiljaiselon jälkeen kirkossa käynti räjähdysmäisesti lisääntyisi ihmisten halutessa yhtäkkiä säilyttää jäsenyytensä tuossa instituutiossa. Jos näin taas kävisi, osoittaisi se ihmisten tekopyhyyden. Kirkonhan pitäisi olla kelpo kristitylle se tärkeä paikka, jossa käydään aina silloin tällöin tunnustamassa elämän- ja maailmankatsomustaan maailmankaikkeuden tärkeimmälle olennolle, joka tuolla yläkerrassa asustelee. Siltikään siellä ei käydä kuin hautajaisissa, häissä tai konfirmaatiossa silloin tällöin. Parhaimmillaan niistä voi tulla se kymmenen vuoden tauko, jonka aikana jumalanpalveluksessa vierailua ei tule edes harkinneeksi.

Onhan mahdollista, että tällaisen säännön voimaan tullessa kaikki Suomen luterilaiset kirkot alkaisivatkin olla joka sunnuntaiaamu ääriään myöten täynnä pelästyneitä tapauskovaisia, jotka haluavat saada ne kirkkohäät (koska vanhemmat/tädit/sedät/isovanhemmat/isoisovanhemmatkin viettivät sellaisia) ja haluavat tulla haudatuksi seurakunnan maalle jäsenyytensä myötä. Kymmenen edellisen vuoden aikana nämä ihmiset eivät ole tehneet kirkon läheisyydessä muuta kuin käyneet kenties näyttämässä sen arkkitehtuuria ulkopaikkakuntalaisille vierailleen. Ymmärtänette mitä tarkoitan tässä yhteydessä tekopyhyydellä.

Tiedetään: kirkko/moskeija/synagoga/temppeli ei ole ainoa paikka, jossa palvoa jumalaansa, mutta tuskinpa ne ihmiset, jotka eivät kirkossa käy, pitävät hartaustilaisuuksia kodeissaan. Ilta- ja ruokarukouksen ehkäpä latelevat. Tästä ja monesta muusta asiaan liittyvästä pitäisi saada kattava gallup. Omista kokemuksistanne voitte mainita blogin kommenttiosioon. Olen vilpittömän utelias tietämään suomalaisten uskonnollisesta aktiivisuudesta, koska kirkossa käy vuosittain taatusti vähemmän kuin 80,7 % kansasta, joka on siis kirkkoon kuuluvien osuus.

Moni saattaa ajatella ehdotuksestani, että miksi säännöllistä kirkossa käyntiä vaadittaisiin ihmisiltä, jotka kuitenkin maksavat kiltisti kirkollisveroa seurakuntaan kuulumisestaan. Urheiluseuran jäsenmaksua voi maksaa, vaikkei kävisi koskaan harrastamassa mitään lajia sen tiloissa ja kaikki seuran johdossa ovat tyytyväisiä. Puolueen/AY-liikkeen/kirjakerhon jäsenmaksua voit maksaa, vaikket ota toimintaan osaa mitenkään muuten. Miksi? Tienestit eivät tee koskaan pahaa yhteisön tai instituution toiminnan ylläpitämiseen, olipa kyseessä mikä tahansa. Minäpä kysynkin, että mikä elämänkatsomus ja vakaamus se sellainen on, jonka tunnustamisesta maksetaan jäsenmaksua?

Yhteiskunta suistuu raiteiltaan

Olen sivunnut seuraavia asioita jonkun verran aiemmissa teksteissäni, mutta omistetaanpa niille erityistä palstatilaa niiden ajankohtaisuuden vuoksi.

Koko Suomessa oli erään viimeksi vuonna 2006 päivitetyn nettisivuston mukaan 196 900 työtöntä sen kaikista 3 953 500 työikäisistä kansalaisista. Se ei ole siis tämänhetkinen totuus, mutta kylliksi suuntaa antava ainakin minulle. Kotikaupungissani työttömiä on n. 11,7 %. Viime aikoina monet suuret työnantajat ovat antaneet melko suuria ihmismääriä koskevia lomautusvaroituksia ja samaan aikaan teollisuustuotantoa siirretään edelleen halpatuotantomaihin, ja nämä seikat pienentävät luonnollisesti maassamme tällä hetkellä olevien työpaikkojen absoluuttista määrää. Muutaman tuhannen ihmisen joukkoirtisanomiset eivät tee koko määrään prosentinkaan vähennystä, mutta kertoo kuitenkin suunnasta, johon ollaan menossa.

Kertokaa siis minulle, että millä logiikalla täällä on työvoimapula? Ylittääkö avoimien työpaikkojen määrä tulevaisuudessa kriittisen rajan niillä aloilla, joille ei ole ennusteiden mukaan luvassa hakijoita huomioonottaen tämänhetkisten työpaikkojen ja irtisanottavien työntekijöiden erotus? Minun logiikkani mukaan ihmisiä joukkoirtisanotaan vakansseista, joiden täyttämistä ei enää sen jälkeen tarvita. Onko jossain laskettu, että uusia yrityksiä ja niiden mukanaantuomia työpaikkoja perustetaan samaa vauhtia kuin vanhoja yrityksiä menee nurin tai niiden toimintaa supistetaan? On kuitenkin hyvin hankala kuvitella kenenkään perustavan uusia yrityksiä tällaisessa maailmantaloudellisessa tilanteessa.

Työvoimatoimisto on tietenkin väärällään työpaikkailmoituksia. ”Työllisyyden ennustetaan heikkenevän vuonna 2009 noin 30 000 hengellä. Työttömyys kasvaa kuitenkin työllisyyspoliittisten toimenpiteiden nykyvolyymilla vain runsaalla 10 000:lla, koska kysynnän heiketessä työvoiman tarjontakin supistuu. Laskusuhdanteen pohja osuu työllisyydessä vuoteen 2010.” Näin meille kertoo työvoimatoimiston internetsivusto. Mainitsemani asia siis todella toteutuu jonkunlaisessa mittakaavassa, eli ilman tämänhetkisiä työvoimapoliittisia toimenpiteitä työttömyys kasvaisi jonkun verran enemmän.

Teollisuusaloilla lomautukset koskevat tiettyjä ajanjaksoja, jolloin kauppa ei käy ja tuotantoonkaan ei tarvitse näin ollen satsata. Finanssikriisi ja taantuma ravistelevat koko maailmaa, joten kuka enää uskaltaakaan tilata mitään pelätessään oman taloudellisen tilanteensa tulevaisuutta. Yritysjohtajat katsovat toimistoissaan tilauskäyrää, palkkamenoja ja muita käyttökatteeseen vaikuttavia asioita ja suorittavat laskutoimituksen, jolla saadaan rahavirta jälleen kylliksi plussan puolelle. Useampi työntekijä joutuu siis kilometritehtaalle, jotta kysyntä, tarjonta ja tuotantokapasiteetti kulkisivat kädet käsissä. Toki monia omia yrityksiään johtavia täytyy asiassa ymmärtää, koska oma leipä on kiinni firman tuottavuudessa. Näin se on tosin työntekijöidenkin kohdalla, koska palkkoihin meneviä rahoja ei tyhjästä revitä.

Taantuman suhteen aletaan olla piakkoin loputtomassa noidankehässä ja media lietsoo tilannetta melkoisesti. Uhkaavansävyiset otsikot ylläpitävät pelkoa ja paisuttavat sitä kenties totuudenmukaista suuremmaksi. Voisin kuvitella ainakin matkailualan olevan kriisissä tuota pikaa, koska kuka enää uskaltaa alkaa tilata itselleen lomamatkaa, koska saa pelätä oman työpaikkansa ja maksukykynsä puolesta.

Ei täällä ole tällä menolla kohta enää työpaikkoja täytettäväksi ja vaikka onkin, ei niissä kuitenkaan kauaa vanhene, ellei ole erehtymätön ja täydellinen. Sen sijaan, että liiasta urautumisesta koetettaisiin päästä eroon – jotta paljon tapetilla olleet perhearvot saisivat enemmän sijaa – ajaa tällainen kehitys asettamaan työn etusijalle tulevaisuudessakin. Tähän asti ollaan eletty harhaluulossa, että ylenpalttisella ahkeruudella ja säntillisyydellä saavuttaisi jossain vaiheessa työikäisyyttään jonkun erityisstatuksen tai onnen ja auvuuden. En tarkoita tällä normaalia urakehitystä, palkankorotusta tai ylennystä, sillä niihin täytyy yltää normaalilla tarkasti hoidetulla työrytmillä. Olen tavannut ihmisiä, jotka tulevat töihin esittämään prinssi Uljasta, vaikka pää olisi kainalossa.

Tänä päivänä kilpailu työpaikoista on työvoimapulasta huolimatta kovaa erityisesti muutamilla rajusti muuttuvilla aloilla, kuten sillä, jota opiskelen, eli IT-puolella. Minua pelottaakin kovasti se, millaista erinomaisuutta vaaditaan sinä päivänä, kun toivon mukaan valmistuttuani siirryn työelämään. Erityisosaamisen lisäksi myös näyttämisen halua vaadittaneen yhä enemmän. Yrityksen sisäisen markkinoinnin piiriin pitäneekin liittää käsite ”työntekijöiden kyky markkinoida itseään työympäristössä.”

Nyt se sitten tapahtui: suora törkeästi leimaava kannanotto Vanhas-Masalta Perussuomalaisia kohtaan

"Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) vaatii pitämään huolta, ettei rasismi nosta päätään Suomessa taantuman seuralaisena.

Vanhasen mukaan suomalaiset puolueet eivät saa toimia kanavina rasistisille mielipiteille eivätkä poliitikot saa maalailla ulkomaalaisista valheellisia kauhukuvia."

Minulle tulee väkisinkin mieleeni se, että Vanhanen käyttää argumentissaan syömähampaana taantumaa päästäkseen paremmin kansalaisten päiden sisään. Kansa on nyt kenties herkässä mielentilassa eikä vähiten siksi, että media ruokkii lamasta uhkakuvia jatkuvalla syötöllä. Tämän vuoksi Vanhanen ei suvaitse, että mitkään ns. epäedulliset asenteet nostavat päätään yhteiskunnallisessa keskustelussa lammaskatraan (=kansalaiset) ollessa epätietoisia ja huolissaan.

Vastaavaa tunteisiin vetoamista olisi voinut odottaa Jokelan tai Kauhajoen kouluammuskelujen yhteydessä. Oman agendan läpiajoa kansalaisten herkän mielentilan myötävaikutuksella. "Nyt kun kansakuntamme kärsii suunnattomasta tragediasta, en soisi sen heikentävän ilmastonmuutoksesta kannettavaa huolta." Miten olisi?

Minusta tässä sekoitetaan taas jälleen kerran suoranainen rasismi sekä terve maahanmuuttokriittisyys. Maahanmuuttokriittisyys - ei maahanMUUTTAJAkriittisyys. Kyseessä ei siis ole edelleenkään minkään etnisen vähemmistön kritisointi. Terve kritiikki on eri asia kuin suora solvaaminen ja rasismi. Mikä tässä asiassa on oikeasti niin vaikeaa käsittää?

Jääkiekon kritisointi ei tarkoita jääkiekkoilijoiden kritisointia. Jos kritisoin SM-liigan sääntöuudistuksia, pelaajakauppoja ja Tapparan peluutusstrategiaa, ei Janne Ojasella ole syytä kokea kritiikin koskevan häntä.

Jos joitain ihmisiä kritisoin maahanmuuton tiimoilta, ne ovat Suomen maahanmuuttopolitiikasta vastaavat ihmiset - eivät maahanmuuttajat.

Jumalauta, suomalaiset: herätkää! Kaikki tärkeitä ajankohtaisaiheita koskeva avoin keskustelu pyritään tukahduttamaan juuri tänään, kun sille olisi erityisesti tarvetta. Asiassa on hieman myös sellaista makua, että kansalaisia syyllistetään esimerkiksi maahanmuuttoasioiden murehtimisella, koska parhaillaan on tärkeämpiäkin huolenaiheita, eli taloustilanne.

"- Äänestäjillä ei saa olla sellaista illuusioita, että he saavat ilmaista ulkomaalaisvihamielisyytensä vaaleissa esimerkiksi perussuomalaisia äänestämällä, Vanhanen sanoo lehdelle.

Vaikka perussuomalaisten johdon virallinen linja maahanmuuttoasioissa seurailee Vanhasen mukaan muiden puolueiden kantoja, puolueen on hänen mielestään oltava tarkkana julkisesta kuvastaan.

Pääministeri toivoo myös, etteivät poliitikot kuvaa maahanmuuttoa uhaksi, vaan mahdollisuudeksi ja välttämättömyydeksikin väestöltään vanhenevassa Suomessa. Puheet esimerkiksi hallitsemattomista siirtolaisvirroista on Vanhasen mukaan lopetettava."

Aikaisempia tekstejäni lukeneet ovat naureskelleet sitä, etten taida ihmeemmin pitää Vanhasesta. Minulla ei ole mitään häntä vastaan ja totta puhuen minulla ei ole ollut aiemmin kuin hajanaisia perusteluita sille, miksi olen niputtanut hänet maahanmuuton ja etenkin koko globalisaation sokeiden ihannoijien sankkaan joukkoon.

Tämänpäiväinen artikkeli sen sijaan ei enää jätä sijaa epäilyille. Maahanmuuttoa ei saa siis enää kritisoida, koska se ON mahdollisuus. End of the story. Muita vaihtoehtoja ei ole, eikä sellaisten mahdollisesta olemassaolosta saa julkisesti keskustella. Lausunto on minulle eksplisiittinen kehoitus olla äänestämättä Perussuomalaisia. Lisäksi se on kansaa nuoleskeleva kehoitus kääntyä globalisaation ja maahanmuuton kautta auvoista sekä paratiisinomaista Suomea rakentavan Keskustan puoleen.

Myös yksi asia on varma: taannoisten kunnallisvaalien sekä viimeaikaisten mielipidemittausten osoittama Keskustan suosion lasku sekä Perussuomalaisten suosion kasvu on saanut Vanhasen takajaloilleen ja kalastelemaan äänestäjiä takaisin. Kelkka on kuitenkin toivon mukaan jo käännetty.

Perussuomalaiset on edelleenkin paljon muutakin kuin maahanmuuttokriittinen (eikä siis siinäkään suoraan sen kaikkia muotoja vastustava) puolue, vaikka se onkin agendan yksi pääprioriteetti.

Kaupunginvaltuutettuani Jorma Uskia (ps.) vapaasti lainatakseni:

Jos populismia on
- vaatia Suomen kansalaisille kollektiivisesti parempia elinoloja
- ohjata lisää resursseja vanhusten ja vammaisten hoitoon
- parantaa julkista terveydenhuoltoa
- pyrkiä takaamaan tuleville sukupolville turvallinen Suomi
- pienentää tuloeroja
- saada riittävää tukea lapsiperheille
- oikaista eläkeleikkaukset
- saada verotus maksukyvyn mukaiseksi
- käyttää maalaisjärkeä poliittisessa päätöksenteossa
- ajaa äänioikeuttaan käyttävän Suomen kansalaisen asiaa

Niin minä, Janne Muhonen, olen populisti ja ylpeä siitä.

Tuoreimmassa Cityssä on vanhan kunnon Jussi Halla-ahon haastattelu. Kannattaa lukea. Otsikko "Suomen vaarallisin mies?" on tosin taas jälleen kerran ja lievästi sanottuna puolueellinen, leimaava sekä typerä. Äärimmäisen lievästi ilmaistuna edellisiä asioita on pätkä "istuuko edessäni uusnatsiliikkeen aivot." Artikkeli ei ole päässyt kuin johdantovaiheeseen ja esille otetaan jo natsikortti. Aiemmin mainitsemani maahanmuuttokriittisyyden ja rasismin rajan häilyminen vedettiin toimittaja Maria Petterssonin toimesta vielä enemmän yli äyräiden.

No, artikkelin luettuanne huomaatte, kuinka puolueellisia kysymykset ovat. Lienevätkö vihervasemmistolaisen suusta. "Jussi Halla-aho kauhistuttaa myös seuraavalla sivulla" ja mies sen kun puhuu asiaa tärkeistä aiheista, jotka sivuutetaan näkyvimmässä keskustelussa lähes olankohautuksella.

Jussin paras ystävä sanoo, kuinka hän ei voi esiintyä Cityn artikkelissa omalla nimellään, koska joutuisi omien sanojensa mukaan etsimään uuden työpaikan.

Mitä erityisen vaarallista on ihmisessä, joka on uhrautunut ottamaan tärkeät asiat mahdollisimman laajaan ja kritiikin alaiseen keskusteluun, koska eturivin poliitikoista ei ole kuin subjektiiviseen katsontakantaan?

Niin. Nämä asiat kun pitäisi vain lakaista maton alle ja tuudittautua siihen pumpulinpehmeään kuvaan, jonka poliittisen valtakartellin alistama media meille antaa. Keskustelustahan kun saattaisi poikia terveen kriittistä keskustelua sellaisia asioita kohtaan, joista poliittinen eliitti pyrkii antamaan mahdollisimman yksipuolisen ja oman agendansa mukaisen mielikuvan koko kansalle.

Suomalaiset: herätkää!

Odotettavissa Seitsemän päivää -lehdessä joku kaunis päivä

Tarkkasilmäinen ohikulkija havaitsi muusikko Janne Muhosen tepastelevan asunnossaan vasta korkattu kylmä huurteinen kourassaan. Jotenkin tapauksen voisi kenties vielä ymmärtää, mutta ajankohtapa olikin sunnuntai-iltapäivänä kello 14.00! Muhonen ei kaiken lisäksi häpeillyt lainkaan tekoaan vaan kaihtimet olivat auki hänen ottaessaan pitkähköä ensipuraisua oluttölkistään. Ohikulkijat eivät olleet uskoa silmiään. "Siellä hän maisteli OLUTTA keskellä kirkasta päivää!" oli viesti Seiskan toimitukselle.

Seiskan toimittaja tavoitti Muhosen myöhemmin sunnuntaina puhelimen välityksellä. "Miksi ihmeessä raaskit juoda olutta - herra paratkoon - sunnuntaina?" "Minun sattui yksinkertaisesti tekemään mieli juoda olutta", Muhonen perusteli ratkaisuaan kylmän rauhallisesti. Noin viiden minuutin keskustelun yhteydessä Muhosen nauttima olut paljastui puolen litran Karjala III -keskiolueksi, joka sisältää pahimmillaan jopa 4,6% alkoholia. Toimittaja erotti puhelun aikana selvästi, kuinka Muhonen sihautti uuden oluen auki.

Tuoreimpien barometrien mukaan säntilliset, kunnolliset ja maltilliset suomalaiset kelpo veronmaksajat sallivat alkoholin pienenkin määrän nauttimisen vain ja ainoastaan perjantai- tai lauantai-iltoina, eikä jälkimmäisessä tapauksessa aiemmin kuin lottoarvonnan tienoilla saunan jälkeen.

Jyvässeudun yhdistyneet mummot ja kukkahattutädit RY vaativatkin kaupunkia ryhtymään pikaisiin toimiin, jotta tällainen rietas kaljan kittaaminen saataisiin kokonaan kuriin.

"Muhosen näyttämä turmiollinen esimerkki syöksee kansakuntamme ennen pitkää helvetin kurimukseen, josta ei ole paluuta! Jumala meitä siunatkoon!" virkkoi mummojen jaoston toimeenpanevan komitean pääsihteerin tiedotuspäällikkö Hilma Perä-Rynkylä.

"Muhonen ei ajatellut laisinkaan nokkaansa pidemmälle. En uskalla edes kuvitella, millaisia kauaskantoisia seurauksia moisella edesvastuuttomuudella olisi saattanut olla, mikäli joku alle 18-vuotias olisi osunut paikalle hänen kävellessään rehvakkaasti jääkaapilta olohuoneeseen viekoitteleva oluttölkki kourassaan!" päivitteli puolestaan kukkahattutätien jaoston hallituksen varapuheenjohtaja Sylvi Saari-Käyliö itkua pidätellen.

Hilma ja Sylvi kiittelevätkin vuolaasti ja ylisanoja säästelemättä paikalle osuneita kahta vanhempaa mieshenkilöä, jotka ohjasivat paikalle vahingossa osuneita alaikäisiä, noin 16-17-vuotiaita, pienokaisia pois näköetäisyydeltä.

Molemmat muistuttavat kansalaisia siitä, kuinka minkään valtakunnan alkoholituotteiden nauttiminen ei ole kelvolliselle veronmaksajalle laisinkaan sopivaa toimintaa varsinkaan aikavälillä sunnuntai-perjantai.

Lisäksi he pitävät Muhosen perusteluita oluensa nauttimiselle täysin riittämättöminä. "Suomen laissa sietäisi olla erityispykälä, joka sallisi pienen alkoholimäärän nauttimisen vappuna, juhannuksena, uutena vuotena, hopea- tai timanttihääpäivänä sekä syntymäpäivinä aina tasakymmenvuosin", ehdottaa Hilma Perä-Rynkylä. Saari-Köyliö nyökkäilee vierestä hyväksyvästi.

"Pelkälle makunautinnon tavoittelulle antautuminen on selkeä esimerkki siitä, kuinka turmiollisessa yhteiskunnassa me tällä hetkellä elämmekään. Kurinalaisuus ja maltillisuus kunniaan!" peräänkuuluttaa Sylvi Saari-Käyliö sormeaan heristäen.

"Ihmisen tulisi tyydyttää vain perustarpeensa, unohtaa haaveidensa perään haikailu, jättää mielihalunsa täyttämättä ja keskittyä elämään tyytyväisenä mahdollisimman pienissä sekä vaatimattomissa piireissä koko elämänsä", ehti Yhdistyneiden mummojen pääsihteeri Saima Uoti-Rimpilä kommentoimaan asiaa kiireidensä keskeltä.

"On pöyristyttävää ja irstasta, kuinka ihmiset haluavat nykyään pitää hauskaa ja nauttia elämästään erilaisin keinoin. Käpylehmät, nimipäiväkortti enolta, lukukinkerit puolen vuoden välein kylätalolla sekä iltakävely navetan ympäri riittivät ennen vanhaan meidän ikäluokkamme elämän sisällöksi, joten niin tulisi mielestämme ehdottomasti olla myös nykyajan ihmisten kohdalla", hän valottaa elämän kiistattomia perusarvoja.