Alkoholituotteiden hinta toden totta pompsahti taas prosentin poikineen viime kuun alussa. Antakaapa siis sedän neuvoa lukijakunnasta määrätietoisia kuluttajia.
Jutun juuri on litrahinta. Älkää ikäpäivänä ostako kahdeksan tölkin tai kuuden puolen litran tölkin pakkauksia - puhumattakaan vuosi-pari sitten lanseeratusta pint-koon tölkistä. Niiden litrahinnat ovat aivan tolkuttomia verrattuna saman merkkisiin, mutta irtotölkeissä tai -pulloissa ostettuihin oluisiin. Parhaimmillaan samassa merkissä saattaa olla laatikossa olevien 0,33 litran tölkkien ja trendikkäässä pint-koon tölkissä litrahinnan osalta jopa yli euron ero. Miehekkäästi markkinoitu 1,25 l pullo, "Iso Karhu," on tässä asiassa viimeinen pisara.
Tietämättömille kerrottakoon, että pint (0,568 l) on Iso-Britannian alueen oluttuoppien tilavuus ja siitä päätettiin alkaa tehdä Suomeenkin trendikästä tuotetta eurojen kuvat silmissä. Ei sinänsä hullumpi idea, sillä onhan Brittein saaret ollut aina ylenkatsottu olutalue. Samalla on tarjoutunut mahdollisuus määrittää kappalehinta korkeamman litrahinnan mukaan, koska harva kuluttaja älyää tarkastella niitä ja tietääkseni mikään laki ei pakota myymään eri pakkauskoossa olevaa olutta saman litrahinnan mukaan. Juppi saattaa kipaista lähikaupassa, tai parhaassa tapauksessa hinnoillaan järkyttävällä R-Kioskilla, ja tuumata, kuinka pari tuollaista trendikästä pint-koon tölkkiä nyt maistuisi työpäivän jälkeen. Kaikki on tietenkin kiinni tulotasosta, mutta juppikin säästäisi monta euroa ja saisi saman vetotilavuuden verran olutta matkaansa, mikäli valitsee tarkemmin ostopaikan sekä annoskoon.
Eräältä sivustolta sain tietää, että kauppias on velvoitettu myymään "irtopanokset" siihen yksikköhintaan, joka on niiden hinta moninpakkauksessa jaettuna pakkauksen sisältämien tuotteiden määrällä. Kyseisen sivuston mukaan oluthyllyjen oheen usein sijoitetuilla "ethän revi pakkauksia auki" -lapuilla ei ole mitään käytännön merkitystä. Mikäli haluat neljä pulloa keskiolutta, mutta irtopulloja ei jostain syystä ole erikseen hyllyssä, olet oikeutettu katsomaan litrahinnaltaan edullisimman tuotteen (pääsääntöisesti moninpakkaus, otetaan esimerkiksi vaikkapa mäyris) irroittamaan sieltä neljä pulloa ja ostamaan ne hintaan mäyriksen hinta jaettuna kahdellatoista ja kerrottuna neljällä.
Loppukevennyksenä vinkki meille miehille. Parranajokulut saat puolitettua vaihtamalla Gilletten tuotteet Rainbowiin. Kolmiteräiset partahöylät ovat aivan yhtä hyviä, samoin partageeli. Hinta on siis todellakin jotakuinkin puolet Gillettestä. Viisi Gilletten vaihtoterää maksaa muistaakseni pahimmillaan jopa 13 euroa, mutta Rainbown vastaava neljän terän pakkaus alle viisi euroa.
keskiviikkona, marraskuuta 11, 2009
Kolmisenkymmentä vuotta sitten...
...kuoli 20-vuotias Nancy Spungen, jonka Deborah-äidin kirjoittaman koruttoman, mutta silti sangen liikuttavan kirjan luin juuri. Kirjan tarkoituksena oli kääntää ihmisille Nancyn toinen puoli sen tunnetumman, eli narkkarin ja huoran sijaan. Kuinkahan lie sitten pääsi käymään niin, että minulle kirjan lukeminen ainoastaan vankisti tuota jälkimmäistä kuvaa. Mikäli kaikki todella pitää paikkansa, on Manaajan tyttö pyhäkoululainen tuohon riiviöön verrattuna.
On ikävää, että tapahtumat sijoittuvat todellakin noin pitkän ajan taakse, jolloin lääketiede oli etenkin mielenterveysongelmien osalta vielä lapsenkengissään. Nykyään äitinsä murhaamisella uhkaavaan kaksi ja puolivuotiaaseen kersaan osattaisiin reagoida hieman vakavammin ja lastenhoitajaansa sakset kourassa murhauhkauksia lateleva ja itsemurhalla uhkaileva 11-vuotias älyttäisiin laittaa saman tien laitoshoitoon. Kärsivällisyys kunniaan, mutta eiköhän viimeistään 14-vuotias äidiltä varastetuilla koruilla harrastustaan rahoittava heroiiniaddikti olisi syytä laittaa lukkojen taakse.
Erityisen mielenkiintoista on kuitenkin se, miten - niin Suomessa kuin ympäri maailmaa - tuollaista ihmistä ja hänen lähes yhtä sekopäistä poikaystäväänsä (John Simon Ritchie, tuttavallisemmin Sid Vicious) ihailee lukuisat nuoret ja yllättäen erityisesti puberteetti-ikäiset teinitytöt. Maj Karman kappaleesta kenties lisäpontta saaneina nuoret romantisoivat kahden mielenvikaisen rappionarkomaanin väkivaltaista suhdetta kyselemällä "jos mä oisin sun Nancy niin olisiksä mun Sid? <3"
Ilman muuta. Mielelläni. Jos joku olisi minun itsensä reikiä täyteen huumeruiskulla tökkinyt, kaikelle liikkuvalle vittua haistatteleva, paranoidista skitsofreniaa sairastava ja kuolemaansa hautova pirihuora, voisin kernaasti olla tämän jatkuvasti milloin mistäkin aineista sekaisin oleva rockaripoikaystävä, joka hakkaa sinua kitaralla päähän ennen kuin lopulta tökkään metsästyspuukon mahastasi läpi. Tästähän tietenkään ei ole takeita, eikä tule koskaan olemaankaan, mutta kirjan tavoin oma epäilykseni on se, että aivosolujen tuhouduttua Vicious oli valmis murhaamaan Spungenin hänen toiveidensa mukaisesti. Matti ja Mervikään eivät ole (toistaiseksi) kyenneet noin intohimoiseen ja lempeä tulvivaan romanssiin, vaikka ovatkin tehneet parhaansa. Viciouksesta on kuitenkin todettava myös se, kuinka hänen huumeaddiktionsa paheneminen ja välirikko muun Sex Pistolsin kanssa olivat osaltaan juuri Spungenin ansiota.
Ajat muuttuvat, eikä aikoinaan toden totta ollut mahdollisuutta vaatia omaiselleen laitoshoitoa, vaikka todisteita olisi ollut lueteltavana sivukaupalla. Deborah Spungen -poloisen oli turhaa raportoida jokaiselle tapaamalleen lääkärille kaikkea sitä kuonaa, josta sai muun perheen kera kärsiä, koska sairauksia ei tiedetty tai otettu vakavasti. Tänä päivänä huoneen nurkkaan tarvitsisi sijoittaa pieni videokamera odottamaan häiriintyneen kersan tuloa, näyttää nauhalle tarttunut kaaos psykiatrille ja alta aikayksikön tulee valkotakkiset sedät viemään potilaan hyväksi toviksi sinne minne hän kuuluukin.
Hei haloo? Suomen uljas angstaava nuoriso vihaa opettajiaan, vanhempiaan ja poliiseja, mutta ihailee sekä palvoo itsensä päättömällä elämäntyylillään tapattaneita psykopaatteja, jotka eivät ole saaneet elämässään aikaan mitään muuta kuin kaaosta, jota on intouduttu glorifioimaan heidän "piireissä." Jopa siinä määrin, että gloria ei ole 30 vuoden aikana kuin kasvanut. Jim Morrisonia ja Jimi Hendrixiä vielä voikin ihailla, koska he saivat oikeasti jotain aikaan, olivat lahjakkaita ja vaikuttavat vielä edelleenkin inspiroivasti nuoriin muusikoihin - nimenomaan musiikillisesti.
On ikävää, että tapahtumat sijoittuvat todellakin noin pitkän ajan taakse, jolloin lääketiede oli etenkin mielenterveysongelmien osalta vielä lapsenkengissään. Nykyään äitinsä murhaamisella uhkaavaan kaksi ja puolivuotiaaseen kersaan osattaisiin reagoida hieman vakavammin ja lastenhoitajaansa sakset kourassa murhauhkauksia lateleva ja itsemurhalla uhkaileva 11-vuotias älyttäisiin laittaa saman tien laitoshoitoon. Kärsivällisyys kunniaan, mutta eiköhän viimeistään 14-vuotias äidiltä varastetuilla koruilla harrastustaan rahoittava heroiiniaddikti olisi syytä laittaa lukkojen taakse.
Erityisen mielenkiintoista on kuitenkin se, miten - niin Suomessa kuin ympäri maailmaa - tuollaista ihmistä ja hänen lähes yhtä sekopäistä poikaystäväänsä (John Simon Ritchie, tuttavallisemmin Sid Vicious) ihailee lukuisat nuoret ja yllättäen erityisesti puberteetti-ikäiset teinitytöt. Maj Karman kappaleesta kenties lisäpontta saaneina nuoret romantisoivat kahden mielenvikaisen rappionarkomaanin väkivaltaista suhdetta kyselemällä "jos mä oisin sun Nancy niin olisiksä mun Sid? <3"
Ilman muuta. Mielelläni. Jos joku olisi minun itsensä reikiä täyteen huumeruiskulla tökkinyt, kaikelle liikkuvalle vittua haistatteleva, paranoidista skitsofreniaa sairastava ja kuolemaansa hautova pirihuora, voisin kernaasti olla tämän jatkuvasti milloin mistäkin aineista sekaisin oleva rockaripoikaystävä, joka hakkaa sinua kitaralla päähän ennen kuin lopulta tökkään metsästyspuukon mahastasi läpi. Tästähän tietenkään ei ole takeita, eikä tule koskaan olemaankaan, mutta kirjan tavoin oma epäilykseni on se, että aivosolujen tuhouduttua Vicious oli valmis murhaamaan Spungenin hänen toiveidensa mukaisesti. Matti ja Mervikään eivät ole (toistaiseksi) kyenneet noin intohimoiseen ja lempeä tulvivaan romanssiin, vaikka ovatkin tehneet parhaansa. Viciouksesta on kuitenkin todettava myös se, kuinka hänen huumeaddiktionsa paheneminen ja välirikko muun Sex Pistolsin kanssa olivat osaltaan juuri Spungenin ansiota.
Ajat muuttuvat, eikä aikoinaan toden totta ollut mahdollisuutta vaatia omaiselleen laitoshoitoa, vaikka todisteita olisi ollut lueteltavana sivukaupalla. Deborah Spungen -poloisen oli turhaa raportoida jokaiselle tapaamalleen lääkärille kaikkea sitä kuonaa, josta sai muun perheen kera kärsiä, koska sairauksia ei tiedetty tai otettu vakavasti. Tänä päivänä huoneen nurkkaan tarvitsisi sijoittaa pieni videokamera odottamaan häiriintyneen kersan tuloa, näyttää nauhalle tarttunut kaaos psykiatrille ja alta aikayksikön tulee valkotakkiset sedät viemään potilaan hyväksi toviksi sinne minne hän kuuluukin.
Hei haloo? Suomen uljas angstaava nuoriso vihaa opettajiaan, vanhempiaan ja poliiseja, mutta ihailee sekä palvoo itsensä päättömällä elämäntyylillään tapattaneita psykopaatteja, jotka eivät ole saaneet elämässään aikaan mitään muuta kuin kaaosta, jota on intouduttu glorifioimaan heidän "piireissä." Jopa siinä määrin, että gloria ei ole 30 vuoden aikana kuin kasvanut. Jim Morrisonia ja Jimi Hendrixiä vielä voikin ihailla, koska he saivat oikeasti jotain aikaan, olivat lahjakkaita ja vaikuttavat vielä edelleenkin inspiroivasti nuoriin muusikoihin - nimenomaan musiikillisesti.
maanantaina, marraskuuta 09, 2009
Kolmannen polven feminismiä ja kahdeksannen sukupolven äärioikeistolaisuutta
Onpas mielenkiintoista, että ideologioiden sisältöä voidaan muuntaa sukupolvittain yhä kauemmaksi alkuperäisestä suunnasta. Feminismi on virallisen määritelmän mukaan naisasialiike, jota ei juurikaan kiinnosta miesten asema, vaikka meitäkin poloisia sorretaan monessa yhteiskunnallisessa asiassa. Voimmehan me kaikki yhteisesti sopia, että naiset ovat (muka) kaikessa niin auttamattomasti heikommassa asemassa, että asiasta riippumatta juuri heihin keskittyminen on poikkeuksetta paras ratkaisu molempien sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamiseksi. Tähän en oikeastaan otakaan kantaa vaan siihen, kuinka ideologiat saavat sukupolvittain uusia vivahteita tai sitten ne muuntautuvat vastaamaan paremmin ajan henkeä.
Kuinkahan monennen sukupolven kristinusko on tällä hetkellä valloillaan esimerkiksi Suomessa, koska alkuperäistä oppia noudatetaan äärimmäisen valikoivasti. Entäpä täytyykö tässä alkaa odottaa sitä, että maahanmuuttokriittisiä ihmisiä kutsutaan viidennen (tai kuinka lie monennen) polven äärioikeistolaisiksi, koska katsontakannoissamme ei ole juuri lainkaan samankaltaisuutta? Paitsi jos kukkahattutädeiltä kysytään.
Kolmannen polven feminismi -termiin törmäsin Facebook-yhteisössä "AUTETAAN RASISTI-YSTÄVÄMME AVARUUTEEN," jonka jäsenistön enemmistö niputtaisi yhden sun toisenkin ihmisen oikopäätä rasistiksi. Meidät, eli arvioidaanko nyt vaikka 18. polven äärioikeistolaiset. Aluksi ajattelin olla kirjoittamatta Astrid Thorsin esittelemästä, mutta yllättäen suoralta kädeltä tyrmätystä esityksestä (turvapaikanhakijoiden pakkosijoitus kuntiin) vain pari lausetta. Ajattelin, etten jaksa ja että kaikki sanottava alkaa olla sanottu. Pitkästä aikaa asian kimppuun käytyäni kuitenkin innostuin. Tyydyn kommentoimaan asiaa lyhyesti. Minulle lyhyt tarkoittaa seuraavaa tekstinpätkää, vaikka se kattaisikin pituutensa puolesta suurimman osan mielestä käsitteen pitkä.
Minusta kun vain olisi suunnattoman mielenkiintoista tietää, että missä vaiheessa ihmisellä voi iskeä niin suunnaton mania maahanmuuttajien haalimiseen sekä sijoittamiseen. Ehdotan ICD-10-tautiluokitukseen lisättäväksi terveen järjen sumentavaa maahanmuuttajienhaalimisoireyhtymää. Eräs hälyttävä oire tautinkuvassa on se, kuinka ministerimme olisi kypsä jopa pakottamaan kuntia asuttamaan maahanmuuttajia. Todella mainioksi idean tekee tämän hetken työllisyystilanne. Suomalaiset köyhtyköön työttöminä kunhan maahanmuuttajien maaniseen haalintaan saadaan edelleen rahaa mielin määrin. Viis veisataan vanhuksista ja pitkäaikaistyöttömistä.
Selasin eräänä iltana aikani kuluksi hassunhauskoja suomalaisia kuvasivustoja (Naurunappula, KuvatON, Riemurasia) ja jokainen niistä alkaa vähitellen pursuta selkeästi sanomansa esille tuovia kuvanmuokkauksia Thorsista ja Suomen maahanmuuttopolitiikasta. Mietin, että niitä pitäisi tallentaa, koota yhteen nippuun ja julkaista oikein todella, jotta kansan riveistä kumpuava tahto tulisi konkreettisesti esille. En ole tosin varma siitä, riittäisikö asian esille tuomiseen tuokaan konkretia. Kansan enemmistön mielipiteellä ei tunnetusti ole ennenkään ollut mitään merkitystä. Niin tai näin, seuraavana päivänä julkaistiin uutinen Thorsin mainiosta ideasta. Pitkään ei tarvinnut odottaa, että nerolla leimahtaa.
Samana päivänä koulutoverini näytti Valtion säädöstietopankista ennakkotapauksen maahanmuuttajasta, joka oli nostanut "vaimoineen" kolmisen vuotta sosiaalietuuksia yhteensä yli 30 000 euroa. Vaimo on lainausmerkeissä siksi, koska lopulta selvisi, etteivät he edes olleet oikeasti naimisissa. Aikamme laskeskeltuamme saimme samalta ajalta tuloiksemme "melko" reilusti pienemmän summan opintotuista muodostuneita ansioita, vaikka lätkäisin päälle opintolainani. Sanojani epäileviä ajatellen laitan ensi tilassa suoran linkin itse oikeustapaukseen. Juuri nyt en löydä sitä.
Käsittämättömiä ristiriitoja ilmenee jatkuvasti. Päällimmäisenä mieleeni tulee muutaman viikon takainen Iltalehden uutinen sekä gallup. Otsikko kertoi tuoreen tutkimuksen tuloksen: "Enemmistö ei usko suomalaisen kulttuurin tuhoon: ISLAM EI PELOTA." Ohessa oli tästäkin huolimatta asiaa islamia laajemmalle yleistävämpi gallup: "Uskotko maahanmuuton tuhoavan suomalaisen kulttuurin?" Minulla on tallessa kuvankaappaus tilanteesta, jossa ääniä oli annettu karvan verran alle 10 000 ja KYLLÄ-vastauksien prosentuaalinen osuus oli 85 %. Lopulta prosentti kasvoi äänien määrän myötä. Minä pidän KYLLÄ-vastauksien antajia selvänä enemmistönä.
Maahanmuutto ei siis ole synonyymi islamille, vaikka ne mainitaankin saman artikkelin yhteydessä. Ylipäätään kulttuurin rikastuttamista ei pidetä kansan enemmistön keskuudessa oman kulttuurimme kannalta suotuisana. Kansan enemmistön mielipide tosin on tunnetusti täysin yhdentekevä, mutten yritäkään väittää, että poliittisia päätöksiä tulisi tehdä Iltalehden mielipidekyselyiden mukaisesti. Joka tapauksessa olen toistuvasti todennut, että Suomessa on oma kulttuuri, jota ei tarvitse rikastuttaa mihinkään suuntaan. Uraania pitää rikastaa, jotta se kelpaisi ydinvoimalan tarpeisiin. Ugandan kulttuuria ei. Bolivian kulttuuria ei. Suomen kulttuuria ei.
Mitä seuraavaksi? Logistiikkayhtiöt pakotetaan noutamaan rajojemme ulkopuolelta lisää maahanmuuttajia, koska he eivät välttämättä muuten kykene matkustamaan tänne? Toden teolla innostuttuaan A. Thors hamstraa maahanmuuttajia hullun kiilto silmissä ja tämän johdosta kantaväestö pakotetaan ottamaan maahanmuuttajia alivuokralaisiksi, jotta kaikille riittää katto pään päälle. Miten olisi tässä tilanteessa pakollinen maahanmuuttovero kasvaneiden kustannusten kattamiseksi? Kolmisen sataa tulijaa odottelee sijoitusta maahanmuuttokeskuksissa. Lisätkää tuon luvun perään kolme (3) nollaa ja saatte aikaan ennusteen siitä kuinka monta työtöntä Suomessa on vuoden sisällä. Työperäisen maahanmuuton käsitteen saisi vähitellen laittaa kansalliseen pannaan - ei vähiten tämän hetken taloustilanteen johdosta.
Kuinkahan monennen sukupolven kristinusko on tällä hetkellä valloillaan esimerkiksi Suomessa, koska alkuperäistä oppia noudatetaan äärimmäisen valikoivasti. Entäpä täytyykö tässä alkaa odottaa sitä, että maahanmuuttokriittisiä ihmisiä kutsutaan viidennen (tai kuinka lie monennen) polven äärioikeistolaisiksi, koska katsontakannoissamme ei ole juuri lainkaan samankaltaisuutta? Paitsi jos kukkahattutädeiltä kysytään.
Kolmannen polven feminismi -termiin törmäsin Facebook-yhteisössä "AUTETAAN RASISTI-YSTÄVÄMME AVARUUTEEN," jonka jäsenistön enemmistö niputtaisi yhden sun toisenkin ihmisen oikopäätä rasistiksi. Meidät, eli arvioidaanko nyt vaikka 18. polven äärioikeistolaiset. Aluksi ajattelin olla kirjoittamatta Astrid Thorsin esittelemästä, mutta yllättäen suoralta kädeltä tyrmätystä esityksestä (turvapaikanhakijoiden pakkosijoitus kuntiin) vain pari lausetta. Ajattelin, etten jaksa ja että kaikki sanottava alkaa olla sanottu. Pitkästä aikaa asian kimppuun käytyäni kuitenkin innostuin. Tyydyn kommentoimaan asiaa lyhyesti. Minulle lyhyt tarkoittaa seuraavaa tekstinpätkää, vaikka se kattaisikin pituutensa puolesta suurimman osan mielestä käsitteen pitkä.
Minusta kun vain olisi suunnattoman mielenkiintoista tietää, että missä vaiheessa ihmisellä voi iskeä niin suunnaton mania maahanmuuttajien haalimiseen sekä sijoittamiseen. Ehdotan ICD-10-tautiluokitukseen lisättäväksi terveen järjen sumentavaa maahanmuuttajienhaalimisoireyhtymää. Eräs hälyttävä oire tautinkuvassa on se, kuinka ministerimme olisi kypsä jopa pakottamaan kuntia asuttamaan maahanmuuttajia. Todella mainioksi idean tekee tämän hetken työllisyystilanne. Suomalaiset köyhtyköön työttöminä kunhan maahanmuuttajien maaniseen haalintaan saadaan edelleen rahaa mielin määrin. Viis veisataan vanhuksista ja pitkäaikaistyöttömistä.
Selasin eräänä iltana aikani kuluksi hassunhauskoja suomalaisia kuvasivustoja (Naurunappula, KuvatON, Riemurasia) ja jokainen niistä alkaa vähitellen pursuta selkeästi sanomansa esille tuovia kuvanmuokkauksia Thorsista ja Suomen maahanmuuttopolitiikasta. Mietin, että niitä pitäisi tallentaa, koota yhteen nippuun ja julkaista oikein todella, jotta kansan riveistä kumpuava tahto tulisi konkreettisesti esille. En ole tosin varma siitä, riittäisikö asian esille tuomiseen tuokaan konkretia. Kansan enemmistön mielipiteellä ei tunnetusti ole ennenkään ollut mitään merkitystä. Niin tai näin, seuraavana päivänä julkaistiin uutinen Thorsin mainiosta ideasta. Pitkään ei tarvinnut odottaa, että nerolla leimahtaa.
Samana päivänä koulutoverini näytti Valtion säädöstietopankista ennakkotapauksen maahanmuuttajasta, joka oli nostanut "vaimoineen" kolmisen vuotta sosiaalietuuksia yhteensä yli 30 000 euroa. Vaimo on lainausmerkeissä siksi, koska lopulta selvisi, etteivät he edes olleet oikeasti naimisissa. Aikamme laskeskeltuamme saimme samalta ajalta tuloiksemme "melko" reilusti pienemmän summan opintotuista muodostuneita ansioita, vaikka lätkäisin päälle opintolainani. Sanojani epäileviä ajatellen laitan ensi tilassa suoran linkin itse oikeustapaukseen. Juuri nyt en löydä sitä.
Käsittämättömiä ristiriitoja ilmenee jatkuvasti. Päällimmäisenä mieleeni tulee muutaman viikon takainen Iltalehden uutinen sekä gallup. Otsikko kertoi tuoreen tutkimuksen tuloksen: "Enemmistö ei usko suomalaisen kulttuurin tuhoon: ISLAM EI PELOTA." Ohessa oli tästäkin huolimatta asiaa islamia laajemmalle yleistävämpi gallup: "Uskotko maahanmuuton tuhoavan suomalaisen kulttuurin?" Minulla on tallessa kuvankaappaus tilanteesta, jossa ääniä oli annettu karvan verran alle 10 000 ja KYLLÄ-vastauksien prosentuaalinen osuus oli 85 %. Lopulta prosentti kasvoi äänien määrän myötä. Minä pidän KYLLÄ-vastauksien antajia selvänä enemmistönä.
Maahanmuutto ei siis ole synonyymi islamille, vaikka ne mainitaankin saman artikkelin yhteydessä. Ylipäätään kulttuurin rikastuttamista ei pidetä kansan enemmistön keskuudessa oman kulttuurimme kannalta suotuisana. Kansan enemmistön mielipide tosin on tunnetusti täysin yhdentekevä, mutten yritäkään väittää, että poliittisia päätöksiä tulisi tehdä Iltalehden mielipidekyselyiden mukaisesti. Joka tapauksessa olen toistuvasti todennut, että Suomessa on oma kulttuuri, jota ei tarvitse rikastuttaa mihinkään suuntaan. Uraania pitää rikastaa, jotta se kelpaisi ydinvoimalan tarpeisiin. Ugandan kulttuuria ei. Bolivian kulttuuria ei. Suomen kulttuuria ei.
Mitä seuraavaksi? Logistiikkayhtiöt pakotetaan noutamaan rajojemme ulkopuolelta lisää maahanmuuttajia, koska he eivät välttämättä muuten kykene matkustamaan tänne? Toden teolla innostuttuaan A. Thors hamstraa maahanmuuttajia hullun kiilto silmissä ja tämän johdosta kantaväestö pakotetaan ottamaan maahanmuuttajia alivuokralaisiksi, jotta kaikille riittää katto pään päälle. Miten olisi tässä tilanteessa pakollinen maahanmuuttovero kasvaneiden kustannusten kattamiseksi? Kolmisen sataa tulijaa odottelee sijoitusta maahanmuuttokeskuksissa. Lisätkää tuon luvun perään kolme (3) nollaa ja saatte aikaan ennusteen siitä kuinka monta työtöntä Suomessa on vuoden sisällä. Työperäisen maahanmuuton käsitteen saisi vähitellen laittaa kansalliseen pannaan - ei vähiten tämän hetken taloustilanteen johdosta.
torstaina, lokakuuta 15, 2009
Väännetäänpä taas uskonnonopetusasiaa
Äidin ja isän silmäterä alkaa vähitellen lähestyä seitsemää ikävuotta ja aloittaa täten koulunkäynnin.
Kyseessä on hypoteettinen tilanne vuodelta 2018. Uskonnonopetus on Suomessa edelleen yksilön perusoikeus, mutta maahanmuuttoliikkeen aikaansaama väestön heterogeenistyminen on ajanut tasapuolisuuden uudelle tasolle, eikä alle 10-vuotiasta lasta saa enää liittää minkään uskontokunnan jäseneksi. Tämän tasapuolisuuden nimissä vanhemmat saavat kotiinsa kaavakkeen, jolla he voivat valita sen katsontakannan, jota heidän lapselleen aletaan peruskoulussa oikein opettamalla opettamaan.
Tämä tulee olemaan oppiaine, jossa lapsen tulee pärjätä mahdollisimman hyvin ja siihen auttaa luonnollisesti se, että tämä tekee tunnollisesti kotiläksynsä sekä muut annetut tehtävät, eli iskostaa päähänsä saamansa opit.
Vaihtoehdot lomakkeessa ovat:
[ ] - Sama kuin vanhemmilla *
[ ] - Islam
[ ] - Körttiläisyys
[ ] - Katolilaisuus
[ ] - Buddhalaisuus
[ ] - Kappalaisuus
[ ] - Taolaisuus
[ ] - Amish
[ ] - Evankelisluterilaisuus
[ ] - Voodoo
[ ] - Šintolaisuus
...lista jatkuu kymmeniä sivuja...
[ ] - Wicca
[ ] - Satanismi
[ ] - Skandinaaviset muinaisuskonnot
[ ] - Juutalaisuus
[ ] - Skientologia
[ ] - Vapaamuurariaate
[ ] - Hindulaisuus
[ ] - Ei mikään yllämainituista.**
* Huom.: tämä on se tavanomaisin valinta, jonka ne melkein kaikki muutkin valitsevat. Ei lapselle saa antaa oikeutta päättää itse tästä asiasta, vaan tehdään se hänen puolestaan nyt kun hän ei vielä itse ymmärrä.
** Lapsi saa itse päättää asian yksilönvapauden nimissä sitten, kun kokee sen tarpeelliseksi ja jos tällainen tilanne ylipäätään tulee eteen hänen vartuttuaan.
Mikähän se nyt oikeasti on 6-vuotiaalle ihmiselle terveen järjen kannalta paras vaihtoehto?
Kyseessä on hypoteettinen tilanne vuodelta 2018. Uskonnonopetus on Suomessa edelleen yksilön perusoikeus, mutta maahanmuuttoliikkeen aikaansaama väestön heterogeenistyminen on ajanut tasapuolisuuden uudelle tasolle, eikä alle 10-vuotiasta lasta saa enää liittää minkään uskontokunnan jäseneksi. Tämän tasapuolisuuden nimissä vanhemmat saavat kotiinsa kaavakkeen, jolla he voivat valita sen katsontakannan, jota heidän lapselleen aletaan peruskoulussa oikein opettamalla opettamaan.
Tämä tulee olemaan oppiaine, jossa lapsen tulee pärjätä mahdollisimman hyvin ja siihen auttaa luonnollisesti se, että tämä tekee tunnollisesti kotiläksynsä sekä muut annetut tehtävät, eli iskostaa päähänsä saamansa opit.
Vaihtoehdot lomakkeessa ovat:
[ ] - Sama kuin vanhemmilla *
[ ] - Islam
[ ] - Körttiläisyys
[ ] - Katolilaisuus
[ ] - Buddhalaisuus
[ ] - Kappalaisuus
[ ] - Taolaisuus
[ ] - Amish
[ ] - Evankelisluterilaisuus
[ ] - Voodoo
[ ] - Šintolaisuus
...lista jatkuu kymmeniä sivuja...
[ ] - Wicca
[ ] - Satanismi
[ ] - Skandinaaviset muinaisuskonnot
[ ] - Juutalaisuus
[ ] - Skientologia
[ ] - Vapaamuurariaate
[ ] - Hindulaisuus
[ ] - Ei mikään yllämainituista.**
* Huom.: tämä on se tavanomaisin valinta, jonka ne melkein kaikki muutkin valitsevat. Ei lapselle saa antaa oikeutta päättää itse tästä asiasta, vaan tehdään se hänen puolestaan nyt kun hän ei vielä itse ymmärrä.
** Lapsi saa itse päättää asian yksilönvapauden nimissä sitten, kun kokee sen tarpeelliseksi ja jos tällainen tilanne ylipäätään tulee eteen hänen vartuttuaan.
Mikähän se nyt oikeasti on 6-vuotiaalle ihmiselle terveen järjen kannalta paras vaihtoehto?
perjantaina, lokakuuta 09, 2009
Sääliksi käy arkkipiispa-poloista
Sääliksi käy edelleenkin myös muita kirkon jäseniä, eikä vähiten siksi, että heitä edustaa julkilausumineen ihminen, joka on vienyt kristillisen irrationaalisuuden äärimmilleen ja on siksi kieltämättä harvinaisen pätevä työhönsä. Minun oli aluksi vaikea uskoa todeksi tätä käsittämätöntä lausuntoa, josta kuulin ensin muualta.
Uutiseen asti päästyäni luin sen ainakin kolmeen kertaan samalla silmiäni hieroen ja lisäksi varmistin toistuvasti, etten ole vahingossa esimerkiksi Lehden sivulla. Paarman Jukan kannanotto menisi vallan mainiosti satiirina siitä, kuinka kapeakatseinen ja laskelmoivan manipuloiva kirkko tosiasiassa on.
Jukka Paarma lienee tilannut syötteen blogistani, sillä Kalevan artikkeli tuli kuin tilauksesta. Olen kaipaillut konkreettisia esimerkkejä kaikesta siitä, mitä olen esitellyt uskontokriittisissä teksteissäni. Arvon arkkipiispanne ilmoittaa naama vakavana "moittivansa vanhempia, jotka eivät anna lapsilleen lainkaan uskonnollista kasvatusta kotona ja joiden mielestä lapsi saa itse kasvaessaan valita uskontonsa" ja kuinka "tällainen ajattelu on ymmärtämätöntä uskonnonvapauden tulkintaa."
Olemme Jukka Paarman kanssa eri mieltä yhdestä sun toisesta muustakin asiasta, mutta päällimmäisenä on termi uskonnonvapaus. Minä ymmärrän sen siten, että jokaisella on vapaus uskoa kuten haluaa tai olla uskomatta. Jukka Paarman mielestä uskonnonvapaus on hieno asia tismalleen niin kauan kun ihmiset ovat kristittyjä tai ehkäpä joukkoon kelpaavat juuri ja juuri muidenkin uskontojen kannattajat. Jäljelle jäävien vaihtoehtojen puntarointi ja noudattaminen sen sijaan on "ymmärtämätöntä uskonnonvapauden tulkintaa." Se, että lapsi saa kylliksi kasvettuaan ja elämänkokemusta ammennettuaan määrittää itse elämänkatsomuksensa ilman johdattelua ja aivopesua, on tärkein kulmakivi siinä, kuinka minä määrittelen uskonnonvapauden.
Lapsensa tältä maanittelulta säästäviä koteja moittiva Paarma-poloinen on - ihme ja kumma - huomannut itsekin, kuinka kirkko menettää suosiotaan jatkuvasti ja suurin syy on se, että keskiajasta poiketen ihmiset osaavat suhtautua kriittisesti asioihin, joita heille tuputetaan. Tämän johdosta monet vanhemmat eivät liitä oman uskontonsa syöttämistä kasvatustyöhönsä vaan luottanevat jälkikasvunsa löytävän oman polkunsa sitten kun on sen aika ja lapsi yksilönä kokee sille tarvetta - jos kokee.
Tämän "ymmärtämättömän uskonnonvapauden tulkinnan" arkkipiispa pyrkii estämään "arvostelemalla niitä koteja, joissa ei anneta lapsille uskonnollista kasvatusta." Lisäksi hän myös moittii näiden kotien isejä ja äitejä. Näitä vanhempia minä en moiti, vaan arvostan mitä suurimmiten. Heidän omat vanhempansa ovat opettaneet sen, minkä he puolestaan ovat lapsuudessaan oppineet ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi. Vaatiikin huomattavaa rohkeutta sekä järkeä, että ymmärtää katkaista ketjun ja jättää omat lapsensa vaille tästä pakkosyötöstä.
Vaihtoehdoitta tarjottu ja perinteisesti nimenomaan opettamalla opetettu maailmankatsomus koetaan kuitenkin suurimmassa osassa suomalaisia koteja niin oikeaksi, että omatkin lapset saatetaan sen piiriin epäröimättä. Sanalla "vaihtoehdoitta" tarkoitankin sitä, että koska vaihtoehtoja ei todellakaan ole, ei sellaisia voi lapsillekaan tarjota. On vain se yksi ainoa ja oikea katsontakanta, eli oma, joka on aikoinaan kotoa, kerhosta ja koulusta opittu. Varteenotettava vaihtoehto tälle toimintamallille olisi kuitenkin uskonnonvapaus siten kuin minä sen näen, eli lapsien säästäminen moisilta asioilta. Minä kehoitan syvästi nykyisiä ja tulevia äitejä sekä isiä harkitsemaan sitä vaihtoehdottoman omaan uskontoon johdattelun ja kasvattamisen sijaan.
Kyllähän se varmasti ottaakin kirkon nokkamiestä niin sanotusti kupoliin, kun ihmiset ovat päässeet oikeasti vapaiksi uskonnon suhteen, alkaneet ajatella omilla aivoillaan ja omaksumaan elämänkatsomuksia, joita heille ei pakkosyötetä vauvasta asti. Tätä yhden ainoan näkemyksen tuputusta Paarma toki ylistääkin varauksetta ja pitää sitä perusoikeutena.
"Perusoikeus" on varovainen ja epämääräinen tapa esittää asia. Oikeuksista voi myös luopua - 7-vuotias lapsi sen sijaan ei osaa luopua uskonnonopetuksesta. Oikeuden sijaan Paarma kaiketi soisi sen olevan suoranainen kansalaisvelvollisuus. Uskonnoista irroittautuneet ihmiset tulisi hakea heidän omaksi parhaakseen väkipakolla manipuloitaviksi aivan kuten käy, mikäli jätät saapumatta puolustusvoimien kutsuntoihin. Mikäli emme tulkitsisi uskonnonvapautta näin härskin ymmärtämättömästi (lue: väärin), eivät kirkon tienestitkään kuihtuisi entisestään.
Paarman totuushan kun on, ettei yksilön oikeuksia saa korostaa liian yksipuolisesti, puhumattakaan kyvystämme luoda itsenäisesti oma maailmankuvamme. Perustelu on niinkin mielenkiintoinen, etteivät ne (maailmankatsomukset) synny tyhjästä, vaan vaativat "rakennusaineksia". Se ei ole tietenkään mikään uutinen. Onkin surullista "yksilön oikeuksien korostamista" sekä "ymmärtämätöntä uskonnonvapauden tulkintaa," että saamme valita itse nämä rakennusaineemme.
Lisäksi on tyrmistyttävää, että me jotkut nojaamme elämänkatsomuksessamme rationaalisuuteen, emmekä kerhotätien kaikkivoipaa henkiolentoa käsitteleviin höpinöihin. Toki on mahdollista astella erilliseen rakennukseen, jossa tarinoita kertoo korkeammin koulutettu ihminen. Matalapalkkaisemman ja vähemmän kouluttautuneen kerhotädin uskottavuutta epäileville on siis vaihtoehto.
Kirkon yhä pahenevaa tilannetta voi toki koettaa korjata tälläkin tavalla, mutta minusta on asia erikseen, kuinka uskottavaa on, että hengellistä johdatusta aletaan tarjota tietoliikenneverkon kautta.
Massahäitä on nähty, mutta mitä seuraavaksi? Drive in -kirkko? Tee se itse -krusifiksi? Ilmainen kotiinkuljetus kirkosta, jos kanta-asiakaspassissa on kymmenen leimaa? Online-ristiäiset webcamin välityksellä livestreamina? S-bonusta kolehdista, jonka voi maksaa halutessaan luottokortilla? Jyrki Sukula leipomaan öylättiä? Tämän tapainen selausjärjestelmä hautapaikoista ja oheen lomake, jolla voi varata mieleisen?
Entä minkähänlaista olisi, jos ihmisiä haudattaisiin oikein liukuhihnalta aiemmin uutisoitujen massahäiden tapaan? Sekin tosin on periaatteessa vanha juttu mm. toisen maailmansodan ajalta.
Siinä näin alkuun muutama idea niin olemassa olevien kuin uusienkin jäsenten houkuttelemiseksi.
Ainoa syy, miksi voisin tehdä lähetystyötä, on se, kuinka ihmiset reagoisivat kuullessaan siitä, mikä heitä saattaa odottaa. Erityisen mielelläni kiertelisin muistuttelemassa poloisia ja pelokkaita ikäihmisiä siitä mitä tuleman pitää, elleivät he elä tismalleen niin kuin eräässä kirjassa sanotaan.
"Liity meihin ja maksa tai joudut helvettiin käryämään!"
Uutiseen asti päästyäni luin sen ainakin kolmeen kertaan samalla silmiäni hieroen ja lisäksi varmistin toistuvasti, etten ole vahingossa esimerkiksi Lehden sivulla. Paarman Jukan kannanotto menisi vallan mainiosti satiirina siitä, kuinka kapeakatseinen ja laskelmoivan manipuloiva kirkko tosiasiassa on.
Jukka Paarma lienee tilannut syötteen blogistani, sillä Kalevan artikkeli tuli kuin tilauksesta. Olen kaipaillut konkreettisia esimerkkejä kaikesta siitä, mitä olen esitellyt uskontokriittisissä teksteissäni. Arvon arkkipiispanne ilmoittaa naama vakavana "moittivansa vanhempia, jotka eivät anna lapsilleen lainkaan uskonnollista kasvatusta kotona ja joiden mielestä lapsi saa itse kasvaessaan valita uskontonsa" ja kuinka "tällainen ajattelu on ymmärtämätöntä uskonnonvapauden tulkintaa."
Olemme Jukka Paarman kanssa eri mieltä yhdestä sun toisesta muustakin asiasta, mutta päällimmäisenä on termi uskonnonvapaus. Minä ymmärrän sen siten, että jokaisella on vapaus uskoa kuten haluaa tai olla uskomatta. Jukka Paarman mielestä uskonnonvapaus on hieno asia tismalleen niin kauan kun ihmiset ovat kristittyjä tai ehkäpä joukkoon kelpaavat juuri ja juuri muidenkin uskontojen kannattajat. Jäljelle jäävien vaihtoehtojen puntarointi ja noudattaminen sen sijaan on "ymmärtämätöntä uskonnonvapauden tulkintaa." Se, että lapsi saa kylliksi kasvettuaan ja elämänkokemusta ammennettuaan määrittää itse elämänkatsomuksensa ilman johdattelua ja aivopesua, on tärkein kulmakivi siinä, kuinka minä määrittelen uskonnonvapauden.
Lapsensa tältä maanittelulta säästäviä koteja moittiva Paarma-poloinen on - ihme ja kumma - huomannut itsekin, kuinka kirkko menettää suosiotaan jatkuvasti ja suurin syy on se, että keskiajasta poiketen ihmiset osaavat suhtautua kriittisesti asioihin, joita heille tuputetaan. Tämän johdosta monet vanhemmat eivät liitä oman uskontonsa syöttämistä kasvatustyöhönsä vaan luottanevat jälkikasvunsa löytävän oman polkunsa sitten kun on sen aika ja lapsi yksilönä kokee sille tarvetta - jos kokee.
Tämän "ymmärtämättömän uskonnonvapauden tulkinnan" arkkipiispa pyrkii estämään "arvostelemalla niitä koteja, joissa ei anneta lapsille uskonnollista kasvatusta." Lisäksi hän myös moittii näiden kotien isejä ja äitejä. Näitä vanhempia minä en moiti, vaan arvostan mitä suurimmiten. Heidän omat vanhempansa ovat opettaneet sen, minkä he puolestaan ovat lapsuudessaan oppineet ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi. Vaatiikin huomattavaa rohkeutta sekä järkeä, että ymmärtää katkaista ketjun ja jättää omat lapsensa vaille tästä pakkosyötöstä.
Vaihtoehdoitta tarjottu ja perinteisesti nimenomaan opettamalla opetettu maailmankatsomus koetaan kuitenkin suurimmassa osassa suomalaisia koteja niin oikeaksi, että omatkin lapset saatetaan sen piiriin epäröimättä. Sanalla "vaihtoehdoitta" tarkoitankin sitä, että koska vaihtoehtoja ei todellakaan ole, ei sellaisia voi lapsillekaan tarjota. On vain se yksi ainoa ja oikea katsontakanta, eli oma, joka on aikoinaan kotoa, kerhosta ja koulusta opittu. Varteenotettava vaihtoehto tälle toimintamallille olisi kuitenkin uskonnonvapaus siten kuin minä sen näen, eli lapsien säästäminen moisilta asioilta. Minä kehoitan syvästi nykyisiä ja tulevia äitejä sekä isiä harkitsemaan sitä vaihtoehdottoman omaan uskontoon johdattelun ja kasvattamisen sijaan.
Kyllähän se varmasti ottaakin kirkon nokkamiestä niin sanotusti kupoliin, kun ihmiset ovat päässeet oikeasti vapaiksi uskonnon suhteen, alkaneet ajatella omilla aivoillaan ja omaksumaan elämänkatsomuksia, joita heille ei pakkosyötetä vauvasta asti. Tätä yhden ainoan näkemyksen tuputusta Paarma toki ylistääkin varauksetta ja pitää sitä perusoikeutena.
"Perusoikeus" on varovainen ja epämääräinen tapa esittää asia. Oikeuksista voi myös luopua - 7-vuotias lapsi sen sijaan ei osaa luopua uskonnonopetuksesta. Oikeuden sijaan Paarma kaiketi soisi sen olevan suoranainen kansalaisvelvollisuus. Uskonnoista irroittautuneet ihmiset tulisi hakea heidän omaksi parhaakseen väkipakolla manipuloitaviksi aivan kuten käy, mikäli jätät saapumatta puolustusvoimien kutsuntoihin. Mikäli emme tulkitsisi uskonnonvapautta näin härskin ymmärtämättömästi (lue: väärin), eivät kirkon tienestitkään kuihtuisi entisestään.
Paarman totuushan kun on, ettei yksilön oikeuksia saa korostaa liian yksipuolisesti, puhumattakaan kyvystämme luoda itsenäisesti oma maailmankuvamme. Perustelu on niinkin mielenkiintoinen, etteivät ne (maailmankatsomukset) synny tyhjästä, vaan vaativat "rakennusaineksia". Se ei ole tietenkään mikään uutinen. Onkin surullista "yksilön oikeuksien korostamista" sekä "ymmärtämätöntä uskonnonvapauden tulkintaa," että saamme valita itse nämä rakennusaineemme.
Lisäksi on tyrmistyttävää, että me jotkut nojaamme elämänkatsomuksessamme rationaalisuuteen, emmekä kerhotätien kaikkivoipaa henkiolentoa käsitteleviin höpinöihin. Toki on mahdollista astella erilliseen rakennukseen, jossa tarinoita kertoo korkeammin koulutettu ihminen. Matalapalkkaisemman ja vähemmän kouluttautuneen kerhotädin uskottavuutta epäileville on siis vaihtoehto.
Kirkon yhä pahenevaa tilannetta voi toki koettaa korjata tälläkin tavalla, mutta minusta on asia erikseen, kuinka uskottavaa on, että hengellistä johdatusta aletaan tarjota tietoliikenneverkon kautta.
Massahäitä on nähty, mutta mitä seuraavaksi? Drive in -kirkko? Tee se itse -krusifiksi? Ilmainen kotiinkuljetus kirkosta, jos kanta-asiakaspassissa on kymmenen leimaa? Online-ristiäiset webcamin välityksellä livestreamina? S-bonusta kolehdista, jonka voi maksaa halutessaan luottokortilla? Jyrki Sukula leipomaan öylättiä? Tämän tapainen selausjärjestelmä hautapaikoista ja oheen lomake, jolla voi varata mieleisen?
Entä minkähänlaista olisi, jos ihmisiä haudattaisiin oikein liukuhihnalta aiemmin uutisoitujen massahäiden tapaan? Sekin tosin on periaatteessa vanha juttu mm. toisen maailmansodan ajalta.
Siinä näin alkuun muutama idea niin olemassa olevien kuin uusienkin jäsenten houkuttelemiseksi.
Ainoa syy, miksi voisin tehdä lähetystyötä, on se, kuinka ihmiset reagoisivat kuullessaan siitä, mikä heitä saattaa odottaa. Erityisen mielelläni kiertelisin muistuttelemassa poloisia ja pelokkaita ikäihmisiä siitä mitä tuleman pitää, elleivät he elä tismalleen niin kuin eräässä kirjassa sanotaan.
"Liity meihin ja maksa tai joudut helvettiin käryämään!"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)