Vantaalla vihittiin pareja liukuhihnalta
En jaksa uskonnottomuudestani huolimatta innostua kristillisestä vihkiseremoniasta, koska välillä äidytään pitämään moisia spesiaali-iltamia. Näemmä välillä innostutaan järjestämään samanmoista jonottamista useammalle eri tiskille valmiin "tuotteen" vastaanottamiseksi kuin baari-illan jälkeen Hesburgerissa. Elämänkatsomuksellisesta vakaumuksesta paasaaminen ei kuulu hyviin tapoihin, mutta en malta olla mainitsematta asiasta, joka uskonnoissa alkoi nyppiä jo aikoja sitten.
Maija Meikäläisestä voi tulla pastori opiskelemalla teologiaa sitä varten perustetussa oppilaitoksessa. Viran ja toimen saatuaan hän kiskoo yllensä virkapuvun, istahtaa autoonsa ja hurauttaa kenties kirkkoherranvirastolle tekemään hieman paperitöitä. Seuraavaksi klo. 12.00 on hautajaiset muutamaa Raamatun pätkää lainaten ja hieman vainajasta saatuja tietoja mukaan soveltaen. Klo. 14.30 luvassa voi olla ristiäiskeikka niin ikään varsin valmiin liturgian mukaisesti. Osin mittatilaustyönä suoraan kotiin tai alttarille saatuja puhepaketteja korkeakoulututkinnon suorittaneen henkilön latelemana.
Minä olen mielestäni melko hyvä näyttelemään, joten mikäli olisin kymmenisen vuotta vanhempi ja sonnustautuisin papin virkapukuun, onnistuisin esiintymään esimerkiksi hääseremoniassa varsin uskottavasti. Hääpari olisi todennäköisesti varsin närkästynyt totuuden paljastuttua. Sanasta sanaan samat asiat latelikin uskottava näyttelijä, eikä teologisesta tiedekunnasta valmistunut henkilö. Mikäli totuus taas ei koskaan paljastuisi, olisi pari tyytyväinen, kun näennäisesti papin mittapuut täyttävä henkilö pyysi heitä sanomaan "tahdon".
Jos menen naimisiin, toimii paikkana maistraatti, jonne saatan ajankohdasta riippuen jonottaa puolisoni kera odotushuoneessa kuin hammaslääkäriin - tosin huomattavasti positiivisemmin tunnelmin. Tätä ja Vantaan tapahtumia voisi siis vallan hyvin verrata toisiinsa, vaikka toimitukset itsessään poikkeavatkin sisällöltään toisistaan varsin suuresti.
Maistraatissa tarkoitus on kuitenkin yksinomaan virallistaa avioliitto ilman ylimaailmallisia värittelyitä. Loppupeleissä kirkonkin toiminta on hyvin mekaanista ja sen luulisi yhä maallistuessaan sotivan kovasti elämänkatsomuksellista vakaumusta vastaan. Sekä hammaslääkäriin että kirkkoon varataan aika. Kirkkokunnat ovat myös hyvin edustettuina internetissä ja Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on oma tietohallinnon osasto, enkä olisi yllättynyt, mikäli vaikkapa imagonkohotus- tai markkinointistrategiakin.
Onneksi uskontokunnat eivät ole patentoineet avioliittokäsitettä siten, että vihkitoimitus maistraatissa ei oikeuttaisi avioliittostatukseen. Erityisen fundamentalistiset ateistit voisivat kenties pohtia - ja ovat varmastikin pohtineetkin - että jos ja kun avioliitto on juuri uskonnollisten instituutioiden tuotantoa, on avoliitto kenties suotuisin vaihtoehto. Jompi kumpi osapuoli saa muutettua sukunimensä muutenkin, mikäli se katsottaisiin tarpeelliseksi. Kenties puolisoakin saisi kutsua yksinkertaisesti vaimoksi, vaikkei maistraatissa oltaisikaan asioitu?
Harhakuva-nimisen sivuston keskustelupalstalla on gallup siitä, onko ateismi uskonto. Se ei pidä paikkaansa. Minun kirjoissani ateismi ei ole myöskään uskonnon puute, koska "puute" terminä assosioituu liikaa siihen, että puuttuminen olisi yksilön kannalta pahasta ja tilanne pitäisi jossain vaiheessa elämää korjata. Muistaakseni juuri mainitsemassani viestiketjussa tulikin esiin asiaa hyvin kuvaava esimerkki, mikäli joku erehtyy pitämään ateismia mihin tahansa uskontoon suoraan verrannollisena elämänkatsomuksena: minkä väriset hiukset on kaljulla?
Ateismi terminäkin alkaa välillä harmittaa siksi, että jotkut liittävät siihen jatkuvasti ja julkisesti virheellisiä päätelmiä. Ateismi on yksinkertaisesti minkä tahansa teismin negaatio aivan siinä missä aseksuaali ei omaa minkäänlaista seksuaalista mielenkiintoa minnekään suuntaan tai hiuksettomalla ei ole hiuksia, joiden väriä voisi analysoida siinä missä kunkin uskonnon yksilöllistä sisältöä.
Minun kirjoissani ateismi ei ole uskomus siihen, että jumalallisia voimia ei ole. Se on tällaisten uskomusten puuttuminen. Käytän nyt itsekin termiä "puute", koska valitettavasti parempaakaan ei tule mieleen.
"Minun kirjoissani ateismi ei ole uskomus siihen, että jumalallisia voimia ei ole. Se on tällaisten uskomusten puuttuminen."
VastaaPoistaTälle on nimitys: negatiivinen ateismi. Positiiviseen ateismiin sisältyy sitä vastoin väite siitä, että Jumalaa tms. ei ole olemassa.
Itse en myöskään ole järin tyytyväinen tarjolla olevaan käsitteistöön. Ongelmani on se, että jos joku minulta kysyy, uskonto Jumalaan, en osaa kysymykseen vastata, sillä en ymmärrä, mitä se tarkoittaa. En tiedä, millainen episteeminen akti olisi Jumalaan uskominen. Jumalan käsitehän viittaa johonkin transsendenttiin, jota ei nähdäkseni määritelmällisesti voi havainnoida.
Jos sanoisin, että olen negatiivinen ateisti, tarvitsisi minun spesifioida, millainen on uskomus, jota en aktiivisesti mielessäni pyörittele. Se tarvitsisi jotenkin määritellä, jolloin tulisi ottaa kantaa siihen, miten onnistuu johonkin olentoon viittaaminen käsitteellä 'Jumala'. Ja minusta kuulostaa siltä, että agnostikkokin joutuu väittämään, että väite "Jumala on olemassa" on jossain mielessä sisällöllinen; agnostikkohan sanoo, ettei voi tietää, onko Jumalaa, milloin hän vaikuttaa sanovan, että Jumala todellisuudessa joko on tai ei ole.
Itse olen siis pikemminkin sellainen isti, joka katsoo, ettei väite "Jumala on olemassa" tarkoita mitään - ainakaan ennen kuin minulle sen merkitys kokemukseen nojaten selitetään.
Aiheen vierestä: Tuoreemmissa merkinnöissäsi valittelit, ettei kommentointimahdollisuus sivuillasi toiminut. Tässä on luullakseni aina ollut joitakin ongelmia. Jostain kumman syystä en pysty enkä ole aiemminkaan pystynyt kopioimaan tähän kommenttikenttään muualta tekstiä. Lisäksi ainakaan tällä hetkellä en pysty siirtymään nuolinäppäimillä tekstin kohdasta toiseen. Omituista.
Erinomaista puhetta. Alankin olla vähitellen sitä mieltä, että jokainen ismi on pahasta, koska se niputtaa individualismiin pyrkiviä ihmisiä samoihin ryhmiin. No perkele, taas sieltä tuli yksi ismi.
VastaaPoistaPeriaatteessa näitä asioita ei ylipäätään pitäisi käydä julistamaan tällä tavoin, mutta ajoittain koen siihen tarvetta, joka ei ole minusta positiivista.