Tässäpä on Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinin vaalitentti vuoden 2007 eduskuntavaalien tienoilta. Joka ikisen Suomen kansalaisen pitäisi katsoa tämä. Median edustajat nolaavat itsensä aivan täydellisesti ja sen kertoo videoihin tulleet kommentit, joista lähes jokaisessa ollaan tismalleen tätä mieltä.
Soini puhuu niin kertakaikkisen ASIAA! Parhaillaan tosiasia on suurimpien eduskuntapuolueiden valtakartelli ja on se saatana, kun sitä eivät kansalaiset ymmärrä. Mediankin edustajat ovat melkoisia lampaita, jotka pyrkivät tässäkin haastattelussa täydellisen epäammattitaitoisesti mustamaalaamaan Perussuomalaisten puolueohjelmaa iänikuisella Tony Halmeeseen liittyvien asioihin jankuttamisella. Kokoomusta ja Jyrki Kataista ei takuulla ripitetä seuraavissa eduskuntavaaleissa Ilkka Kanervan tekstiviestikohusta. Jyrki Kataiselta ei tulla enää silloin penäämään vastuuta Iken tekemisistä, kuten Timo Soinilta Halmeen asioista tuossa vaalitentissä.
Minua siis aivan oikeasti raivostuttaa koko kuvio, mutta onneksi Soini piti tuossakin haastattelussa päänsä ja pisti toimittajat nippuun 100-0. Noin 20 minuutin mittaisen dokumentin loppupuolelta löytyy jopa aikaa puhua oikeistakin asioista ja Soinin näkemykset pääsevät esiin. Rasismikorttia muistetaan tietenkin vilautella jatkuvasti Perussuomalaisten ”maassa maan tavalla tai takaisin” –periaatteen vuoksi.
Soinin vastuulle koetetaan sälyttää kaikkien puolueen jäsenten henkilökohtaiset mielipiteet ja kai se on sinänsä Perusteltua, koska puolue kulminoituu häneen. Suurin osa Perussuomalaisten jäsenten henkilökohtaisista mielipiteistä on toki yhteneväinen puoluelinjan kanssa, mutta koska se saatanan poliittisesti korrekti ja ainoa oikea mielipide on yltiöpäinen kehitysavun syytäminen sekä maahanmuuttomyönteisyys, on näiden asioiden jankuttaminen loistava ase yrittää saada Perussuomalaiset mahdollisimman rasistis- tai jopa fasistissävytteiseen valoon, kuten heitä yritetäänkin dokumentissa Tony Halmeen mietteiden vuoksi leimata!
Fasisteiksi! Kokoomusta ja Kataista ei kukaan uskaltaisi moisella tavalla soimata esimerkiksi kapitalisteiksi. Reilu peli on perseestä. Lisäksi olisi hyvän sään aikana syytä tajuta, että Perussuomalaisten vaali- ja puolueohjelma on lähinnä Timo Soinin käsialaa – ei aikapäiviä sitten eduskunnasta pois jääneen rasistisen Halmeen! Timo Soini ei ole antamassa niskalaukausta jokaiselle tummahipiäiselle, kuten Halme mahdollisesti olisi valmis tekemään. Pistäkääpä ne yhtäläisyysmerkit takaisin kaappiin.
Perussuomalaiset ovat taatusti siinäkin mielessä valtapuolueita rehdimpiä, että suovat jäsenilleen oikeuden omata henkilökohtaisia mielipiteitä. Peruskepulaiset ja –demarit sen sijaan ovat samasta muotista tulleita ja puoluelinjan mukaan orjan lailla meneviä turhanpäiväisiä otuksia. Kansanedustajien määrän voisi supistaa vaikka 20:een, koska 30 munatonta demaria voisi korvata yhdellä, joka äänestää samalla lailla kuin nuo 30 tekisivät.
Halme sai olla niin maahanmuuttokielteinen kuin oli – Soinia syyllistettiin taas yllättäen tästäkin asiasta, koska ainoa oikea poliittisesti korrekti kanta on yltiösuvaitsevainen maahanmuuttomyönteisyys ja kielteinen asenne on tuomittava ja jopa puolueen puheenjohtajaa saa syyllistää asiasta vapaasti. Mikäpäs se on taas jälleen kerran oivallisempi ase Perussuomalaisten mustamaalaamiseen kuin Tony Halmeen kautta usein mukaan vedettävä rasismikortti. Sillä saa kukkahattutätien päät nyökkäilemään hyväksyvästi.
Muistutanpa vielä siitä, kuinka ex-vähemmistövaltuutettu (huh, onneksi ex-sellainen) Puumalainen oli valmis kriminalisoimaan maahanmuuttokielteisen asenneilmapiirin. Ajatelkaa ihmiset mitä täällä tapahtuu! Hyväksyttekö te aivan oikeasti tämän kaiken vai oletteko vain hyväksyvinänne, koska olette niin vitun munattomia ja valtapoliitikkojen mantrat päähänne marionettinuken lailla iskostaneita vatusseja?
Jos Vanhanen, Halonen tai viisaat ihmiset Brysselistä käskevät meitä seisomaan vartin välein päällämme niin täällähän totellaan sekuntiakaan epäröimättä. Monikulttuurisuus toteutetaan vaikka väkisin ja te ette mahda asialle mitään, koska ette halua. Teitä kielletään kohta LAILLA olemaan eri mieltä kuin poliitikkojen haluama kanta. Suoraan kääntäen teitä pakotetaan LAILLA olemaan samaa mieltä asiasta kuin asiasta. Suvereniteettimme niin kansallisella kuin yksilölliselläkin tasolla murenee käsissämme jatkuvasti.
Teillä on vaihtoehto: Perussuomalaiset. Älkää unohtako sitä. Vuonna 2011 jokainen Matti ja Mervi siellä nostaa perseensä ylös, vetäisee samanväriset tuulipuvut päälle ja sauvakävelee uurnalle Perussuomalaisia äänestämään.
Miten ihmeessä niin monet eivät voi olla näissä asioissa samaa mieltä? Suomalaiset poliittisesti valveutumattomat metsäläiset ja saatanan pässinpäät eivät muutenkaan tiedä populismista tai Perussuomalaisista yhtään mitään. Perusvarma valtapuolueen äänestäminen tulee muka äidinmaidosta ja mihinkään muuhun puolueeseen ei vaivauduta edes tutustumaan, vaikka varmasti hyvin moni olisi enemmän samoilla linjoilla Soinin kuin valtakartellin edustajien kanssa. Tälläkin hetkellä puidaan vaalirahoitussotkuja ja Vanhasen luottamus on kaikenlaisen epäilyttävän hässäkän vuoksi kovassa laskussa (lähde: Iltalehden teettämä gallup).
Vanhanen sanoi haastattelussa, että hän ei ole sinänsä ihmeissään uskottavuutensa laskusta, mutta ei suostu ottamaan omalle vastuulleen ainuttakaan syytä siihen. Tämä asennehan korjaa tilannetta helvetisti. Montako kertaa Timo Soini on ollut moisessa vyyhdissä mukana? Vastaushan kuuluu, että ei ainuttakaan kertaa, eikä tule olemaankaan.
Jos kansalaisten sokean luottamuksen kohde, eli kuka tahansa valtapuoluetta edustava poliitikko, sanoo, että populismi on kiihkoilua, jota se saattoi SMP:n aikaan ollakin, niin sitä mieltä ollaan, vaikkei asiasta tiedetä mitään. Vituttaa muuten monen muun asian ohella sekin, kuinka niin monet pitävät Perussuomalaisia samana asiana kuin SMP:tä. Kysykääpä sediltä, tädeiltä, mummoilta, papoilta, siskoilta ja vanhemmilta, että tietävätkö he populismin määritelmää?
Se on poliittisten asioiden yksinkertaistamista kansalaisille helposti ymmärrettäviksi. Timo Soini peräänkuuluttaa TEIDÄN, SUOMEN KANSALAISTEN, hyvinvoinnin kohentamista ja sen varmistamista myös tulevaisuudessa. Epäkohtien korjaamista, tuloerojen kaventamista ja TEIDÄN asioidenne laittamista etusijalle. Työllisyysasteen ja sisäisen turvallisuutemme parantamista. Vähävaraisten aseman kohentamista! Timo Soini on populismin tutkija, akateeminen mies. Luottaisin hänen sanaan siinä, mitä populismiin tulee.
Mikä on, kun ei kelpaa?
Jos ette edes koko asiasisältöä tajua, niin katsokaa tuo vaalitentti vielä kerran uudestaan. Asiat kerrotaan siinä teidän vitun älykääpiöiden äidinkielellä, eli suomeksi, ja vieläpä siten, että jopa teidänkin, helvetin metsäläisten, luulisi sen ymmärtävän, koska asiasisältö on kaiken lisäksi yksinkertaistettu helposti ymmärrettäväksi! Vanhanen se selittäisi nuokin asiat sellaisella muka-hienolla kapulakielellä, että järkijättöiset kansalaiset lumoutuisivat jo pelkästä hienosta sanahelinästä ollen vakuuttuneita Vanhasen pätevyydestä.
Vanhanen ostattaa verorahoilla itselleen uudet silmälasit sekä kravatin ja Iltalehti uutisoi siitä Siperiankissan kokoisilla kirjaimilla ylistäen hänen muodikkuutta, tyylikkyyttä ja charmikkuutta, jotka liittyvätkin hänen poliittiseen kyvykkyyteen sekä uskottavuuteen AIVAN VITUSTI! Ministereiden määrän selvittyä Vanhanen oli lööpeissä naissukupuolta edustavien ministereiden kanssa paistattelemassa Pepsodent-hymy äärimmillään ja otsikossa seisoi ”Vanhasen enkelit”. Politiikkakin yritetään saada näyttämään saippuasarjaglamourilta. Ja kansalaiset ovat mykistyneitä ja aivan poliitikkojen pauloissa. Tanja ”Lex Karpela” Karpelan uusi kampaus tai Vanhasen pränikät pokat ovat poliittisen kentän uutisoinnissa kuuminta ja tärkeintä antia.
Populismia tavataan käyttää halveksuvassa mielessä, vaikka pyrkimyksenä on usein paljastaa politiikassa ilmeneviä epäkohtia sekä antaa tervettä kritiikkiä vakiintuneille valtapuolueille. Läpinäkyvyyttä päätöksentekoon, joka on monelle rivikansalaiselle melkoisen vaikeasti ymmärrettävää asiaa. Eikö se ole jumalauta ihan oikein edustuksellisessa demokratiassa? Valta kuuluu Suomessa kansalle, joka äänestää neljän vuoden välein 200 kappaletta kansanedustajia päättämään asioistaan. Eikö meillä ole oikeus saada selville epäkohtia?
Teitä poloisia kuulkaas viilataan linssiin niin, että häijyä tekee. Soini sen sijaan sanoo: rahaa tulee ottaa sieltä mistä voidaan ja antaa sinne, missä sitä tarvitaan. Soini vastustaa eliitin suureellista elämänmenoa – etkö nyt jumalauta sinäkin, jos vaihtoehtona olisi käyttää rahaa sosiaalietuuksien korottamiseen (pakko muistuttaa vaikkapa omaishoidon tuesta), vähävaraisten avustamiseen ja retuperällä olevan vanhusten hoidon kohentamiseen? Yksi tärkeä asia on palveluiden jatkuvan keskittämisen sekä ulkoistamisen ja tästä johtuvan, entuudestaankin kansalaisten elämää hankaloittavan, byrokratian helpottamispyrkimykset.
Eihän siinä mitään, jos haluatte jatkossakin nähdä jyväskyläläislasten kärsivän säästellen rakennettujen homevauriokoulujen aiheuttamista terveyshaitoista ja seurata siinä sivussa, kuinka eliitille puuhaillaan isolla rahalla oopperataloa. Jokaisella on oikeus omaan poliittiseen kantaansa ja ei kai siinä sitten mitään, jos haluatte nähdä pitkäaikaistyöttömien sekä pätkätyöläisten kärsivän epävakaista elämäntilanteistaan jatkossakin.
Samanaikaisesti voitte ihastella, kuinka valtion osaomistamat yritykset järjestävät entuudestaan sikarikkaalle sikariportaalleen optioita tällaisena, sanoisinko, vaatimattomana sitouttamiskeinona. Äänestäkää kokoomusta, niin saamanne pitää! Soini vitsailikin ennätyssuuren ministerimäärän selvittyä sitä, kuinka Arkadianmäelle olisi syytä rakentaa parkkitalo parille kymmenelle verorahoista kustannetulle edustusluokan Audille, jotta ministereiden kelpaa pysäköidä.
Ihastelkaa jatkossakin, kuinka Abraham-Kyllikki auf Jägelström tekee ”taideteoksen” ripustamalla kaksi (2) henkaria roikkumaan sähkötolppaan ja näinpä häntä evästetään monen tuhannen euron taiteilija-apurahalla, jotta ”jalon hengenravinnon asialla olevat” poliitikot saavat paistatella alan julkaisujen kannessa kiillottaen julkisuuskuvaansa. Rationaalisuus kunniaan, jepjep.
Onhan tämä kaikki nähty, jos sen vain haluaa nähdä. Suomalaiset eivät halua nähdä tosiasioita, vaikka ne väännetään jatkuvasti nenän eteen rautalangan sijasta ratakiskosta. Ikävä toistaa jatkuvasti samoja asioita, mutta kun pienen kansalaisen kyykyttäminen ja muut epäkohdat eivät vain ota loppuakseen. Minä mesoan näistä vaikka hautaan saakka, ellei muutosta tapahdu. Vielä kerran: katsokaa Timo Soinin vaalitentti ja kysykää itseltänne, että puhuuko mies asiaa ja olisiko Perussuomalaisten mallin mukaisessa tasa-arvoisessa ja kansalaisiaan kunnioittavassa Suomessa mukavaa asua?
Seuraavaksi katsotte tämän sekä luonnollisesti myös tämän toisen puolikkaan. Tässäkin toimittajien toiminta on yllättäen hieman arveluttavaa mm. silloin, kun Perussuomalaisten kansanedustaja Raimo Vistbackalta tiedustellaan puolueen ”maassa maan tavalla” –periaatetta. Kohta keskusteluun vedetään mukaan jo säkkipilli ja se, että saavatko skotlantilaiset maahanmuuttajat sitä soitella.
Perussuomalaisten ohjelmaa yritetään tahallaan ymmärtää väärin ja lyödä haastattelutilaisuuksia läskiksi, jotta kansalle tulisi heistä mahdollisimman ahdasmielinen kuva. Seuraavaksi Soinilta tiedustellaan jatkoa tuohon asiaan ja Perussuomalaisen kantahan on se, että tarpeeksi vakavista rikoksista kiinni jääneet ja tuomitut maahanmuuttajat pitää voida palauttaa lähtömaahansa huolimatta siellä vallitsevasta turvallisuustilanteesta.
Jos maahanmuuttaja tulee tänne, raiskaa ja tappaa ihmisiä, niin onko Perusteltua sanoa Suomen valtiota julmaksi murhaajaksi, kun se palauttaa rikollisen maahanmuuttajan toimittajaa siteeratakseni ”varmaan kuolemaan”? Onko se perkele Suomen valtion vika, että maahanmuuttajien kotimaat ovat alkukantaisia ja vihamielisiä sekä sellaisia, joiden puikoissa heiluu kansaa sortavia diktatuurihallituksia? Ei sitä tiedä, että kuinka palautettavalle rikolliselle siellä kotimaassaan käy. Sitä ei tarvitsisi kokeilla, jos hän olisi elänyt maassamme maan tavalla Suomen lakia noudattaen, kuten kaikkien on määrä tehdä!
Suomalainen turisti napsaisi Pääsiäissaarilla patsaalta korvan irti ja vähältä piti, ettei hänelle itselleen käynyt samoin. Täällä sitä sitten vain myhäillään, että voi kun heillä on niin kiehtova kulttuurinsa siellä. Tänne myös alkuasukkaita koko joukko rikastuttamaan omaa kulttuuriamme! Sanoin tämän jo kerran aiemminkin, mutta Irakissa raiskaamaan ja murhaamaan ryhtyvä suomalainen palautettaisiin sekuntiakaan empimättä tänne - sinkkiarkussa. Heilläkin on niin vallan kiehtova sekä eri jännä kulttuuri.
Suomi antaa tällä hetkellä kehitysapua 0,7 % bruttokansantuotteestaan, joka ei prosentuaalisena osuutena vaikuta suurelta, mutta rahamääräpä onkin 700 miljoonaa euroa! Voi kuinka paljon puolellakin tuosta rahasta saataisiin omien vähävaraistemme asioita kohentamiseen. Itsenäisyytemme taanneiden veteraanien sekä lottien eläkkeet kuntoon. Moni killinki menee vieläpä kansaansa sortaville diktatuurihallituksille, jolloin avun lopullisesta osoitteesta ja perille menosta ei ole minkään valtakunnan takeita ja mitä todennäköisimmin loppusijoituspaikka onkin Saddam jr:n lompakossa.
Loppupuolella haastateltuun pikkutyttöön on yltiöpäisen maahanmuuttomyönteinen propaganda purrut kuin häkä: ”lisää maahanmuuttajii ja niille töitä ja jotain muuta kivaa, emmätiiä”. Hmm...mitä minun pitikään sanoa? Menin itse asiassa aivan sanattomaksi tuon kuultuani. Tätä tapahtuu ani harvoin, mutta moisen asiantuntijalausunnon edessä olen kyllä aivan polvillani.
Mitäpä tässä muuta tarvitseekaan tietää. Vitusti lisää maahanmuuttajia laivalasteittain sieltä, täältä ja tuolta ja kaikille töitä sekä muuta kivaa! Leipää ja sirkushuveja kaikille. Ylikansoitetaan sitten Suomikin kätevästi siinä sivussa. Sanotaan se nyt vielä kerran, että se menisi edes jolle kulle kaaliin (jota todella vahvasti epäilen): Suomessa on pirusti työttömiä, joten eikös hoideta heille kaikille työpaikka ennen kuin hamstrataan tänne tuhansittain maahanmuuttajia?
Soinia lainatakseni pitkäaikaistyöttömiä ja pätkätyöläisiä motivoi sekä innostaa vitusti lukea lehdistä, kuinka viisaat päättäjät ovat valmiita tuomaan tänne yhä enemmän ja enemmän maahanmuuttajia paljon uutisoitua työvoimapulaa paikkaamaan, vaikka suomalaisia työttömiä on osapuilleen jopa 200 000. Lisäksi esimerkiksi afganistanilaisten maahanmuuttajien työttömyysprosentti on vaivaiset 70 %.
Mitähän tästä voisi päätellä? Minäpä kerron. Suomalaiset työnantajat eivät ole innokkaita palkkaamaan afganistanilaisia ja todennäköisesti niinkin yksinkertaisista ja epärasistisista syistä kuin ammattitaidon ja kielitaidon puutteen vuoksi. Yrityksen sisäisen viestinnän kuormitusta ja hankaloittamista ei katsota tarpeelliseksi palkkaamalla kielitaidoton afganistanilainen silkan trendikkään kulttuurinrikastuttamisen nimissä.
Esitän muutaman muunkin asiallisen kysymyksen:
* Miksi päättäjillä ei ajatus kulje?
* Miksi he eivät osaa lukea ja tulkita tilastoja?
* Miksi faktat eivät iskostu heidän päänuppeihinsa, vaikka ne levitetään heidän silmiensä eteen?
Videolla näytetyssä vaalipaneelissa suunsa aukaisee pisteenä i:n päälle nainen, johon kulminoituu viimeisen päälle monikulttuurisuusintoilija. Suvaitsevaisuutta tarvitaan lisää ja lisää ja ainoa keino on hamstrata tänne lisää kaikenkirjavia ulkomaalaisia. Onkohan se nyt ainoa, halvin ja helpoin keino? Onko se itse asiassa hyvä keino alkuunkaan?
Kuten olen aiemminkin teksteissäni maininnut, on asenneilmapiirin muuttaminen hankalimpia tehtäviä, kenties mahdoton. Se olisi kuitenkin paras ja tehokkain tapa saada kansalaisia suvaitsevaisimmiksi. Sitähän vastaan minulla ei tietenkään mitään ole, mutta tämänhetkiset keinot ovat kehnohkoja - sen osoittaa tämänhetkinen tilanteemme mm. pakolaisten sopeutumisen suhteen.
maanantaina, toukokuuta 26, 2008
tiistaina, huhtikuuta 22, 2008
EI keskioluen lantraamiselle ja pilaamiselle!
Sieltä täältä putkahtelee jatkuvasti toinen toistaan nerokkaampia, ja loppujen lopuksi aina vain yhdentekevämpiä, ehdotuksia suomalaisten alkoholinkäytön hillitsemiseksi. Tuorein uskalikko on Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska, joka ehdottaa keskioluen alkoholitilavuusprosentin pienentämistä kokonaisella prosentilla kokonaiskulutuksen laskemiseksi.
Kaverilla on kyllä kieltämättä sangen mielenkiintoinen logiikka, jos hän kuvittelee kulutuksen laskevan tällä tavoin. Samalla logiikalla viinapullon lantraaminen 1:1 suhteessa oleviin drinkkeihin tuottaa suuremman kokonaiskulutuksen kuin huomattavasti suuremman (ja laimeamman) kokonaismäärän tuottava 1:4-sekoitussuhde. Ei voi ymmärtää.
Muistutan aina ja ikuisesti siitä, että suomalaisten alkoholinkäyttökulttuuri on mitä on ja sitä ei yksinkertaisesti mikään mahti koskaan tule muuttamaan. Korkeintaan muutosta toisi alkoholituotteiden valmistamisen lopettaminen koko maailmassa, mutta siinä on jo nokkelammallekin poliitikolle tekemistä. Puska mahtoi kyllä ajaa takaa puhtaan etanolin kulutuksen laskemista, mutta ne, jotka eivät täysin raivostu oluen maun pilaamisesta jatkamalla sitä vedellä (puistattaa ajatellakin), juovat mäyräkoiran sijasta ~15,2 pulloa saavuttaakseen tavoittelevansa humalatilan. Aiemmin linkkaamassani uutisessa mainitaan lähteettä: ”Laimennus vähentäisi alkoholin vuosikulutusta lähes kymmenyksellä.” Ehkäpä tämä perustuu tuohon oluen laadun pilaamisesta johtuvaan suivaantumiseen, josta ei kuitenkaan saatane tässä vaiheessa kuin MuTu-tietoa.
Ehdin hädin tuskin jäähdyttää näppejäni edellisen aihetta koskevan kirjoitukseni jäljiltä, kun keskiolut on jälleen kerran tulilinjalla. Ajatella, jos kaikki nämä toinen toistaan loistavammat ehdotukset menisivät heittämällä suoraan toteutettaviksi. Erään poliisikonstaapelin taannoinen kuningasidea oli alkoholituotteiden myynnin kieltäminen tyystin huoltoasemilla ja kioskeilla etenkin viikonloppusaamisen estämiseksi. Kyllähän sekin voisi tietenkin toimia, mutta ajan myötä kansalaiset osaisivat varautua ostamalla varastot täyteen jo viikolla tai milloin kauppojen nyt annettaisiinkaan alkoholia myydä.
Sillekin asetettaneen kohta parin tunnin päivittäinen myyntiaika ja sitten ihmetellään, kun kassajonot ovat parin kilometrin luokkaa. Ainoan mielestäni melko hyvän ehdotuksen luin erään lehden yleisönosastolta. Sen kirjoittaneen mielestä viinan hintaan ei tulisi koskea, mutta pantteja voisi korottaa pakkauksen kokonaishinnan nostamiseksi ja kierrätyksen parantamiseksi.
Niin tai näin, ei suomalaisten suhtautuminen omaan alkoholikulttuuriinsa saavuta toivottua muutosta, mikäli käytöstä pyritään saamaan kansalaisten päihin suunnilleen murhaamista ja raiskaamista vastaava kuva jatkuvan syyllistämisen tehostamiseksi. Monissa muissa maissa asian suhteen ollaan taatusti vapautuneempia, vaikka kansalla on samoja sosiaalisia ja kansanterveydellisiä ongelmia. Ei ehkä aivan samassa suhteessa kuin tilastojen kärkipäässä viihtyvässä Suomessa, mutta silti.
Suomalaisten kulutustottumukset olisivat jo muuttuneet, jos päättäjien ratkaisut olisivat omiaan niitä muuttamaan. Niin monin eri keinoin sitä ollaan koetettu ja aina vain epäonnistuttu. Ruvetkaapa listaamaan viimeisen kymmenen vuoden aikana voimaan astuneita muutoksia etenkin keskioluen kulutuksen hillitsemiseksi ja vilkaiskaa kulutuskäyrän muutoksia samalta ajalta. Joku voisi vetää alati nousevasta kulutuksesta johtopäätöksen, että jatkuva veivaaminen suorastaan villitsee ihmisiä juomaan yhä enemmän. Itse en kuitenkaan toki näin ajattele. Alkoholituotteita koskevien lakien ja säädösten päivittelyssä alkaa mennä kohta niin paljon aikaa ja vaivaa, että Suomeen olisi syytä nimittää erityinen viinaministeri. Vuoron perään oikein viimeisen päälle viinaan menevä mies ja absolutisti.
On ilman muuta liikuttavaa, että Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja alaisineen on ”alati huolissaan alkoholin korkeasta kulutuksesta ja kulutuksen kasvusta, josta seuraa mittavia kansanterveydellisiä, taloudellisia ja sosiaalisia vaurioita.” Annan kyllä vilpittömän tunnustuksen sille, kuinka nämä huolestuneet ministerit ja virkamiehet paneutuvat toimeensa täydellä sydämellä kansalaisten hyvinvoinnista huolta kantaen.
Siltikin Hyssälän, Risikon, Puskan ja kumppaneiden olisi korkea aika iskostaa päihinsä, että asialle ei tulla tämmöisellä touhulla mahtamaan mitään. Olut on suomalaisten mielestä makoisaa ja sillä hyvä. Ranskassa ja muualla kulutetaan kenties suhteessa enemmän viiniä kuin Suomessa, koska se on heidän mielestä makoisaa. Enpä tätä kyllä ihmettele, kun ajattelee, millaisia vedellä jatkettuja litkuja täkäläiset oluet ovat kunnon suomalaiseen lageriin verrattuna. Jos Puska collegoineen ei keskioluesta pidä, ei asiasta saa rankaista kuluttajia.
Muistutan edelleen, että Suomessa on korkean kulutuksen ohella poskettoman kova alkoholivero ja miksikäs muutenkaan päättäjät ovat hanakoita korottamaan sitä kerta toisensa jälkeen. Helpompaa keinoa verotulojen lisäämiseksi ei olekaan, koska hyödykkeen kulutus on takuuvarma ja uudistuksille saadaan kansan hiljainen hyväksyntä syyllistämällä sitä korkeasta kulutuksesta ja kertomalla, kuinka asiasta ollaan syvästi huolestuneita. Onhan korkean kulutuksen ja sen kansanterveydellisten haittavaikutusten välillä ilman muuta positiivinen korrelaatio, mutta kuten aiemmin sanoin, olisi kulutuksen jo luullut laskevan ajat sitten, mikäli asiasta päättävien suunnitelmat olisivat pitäneet kutinsa. Eipä sillä, en edelleenkään ole sitä mieltä, että asiaan voitaisiin millään säädöksillä vaikuttaa.
Edelleen mielenkiintoinen ilmiö on, kuinka Suomesta paahtaa kaiket yöt täysperävaunurekkoja vieden täällä valmistettua olutta Viroon ja seuraavana päivänä suomalaisturistit käyvät hakemassa sitä sieltä pahvilaatikoissa paljon halvemmalla. Maltan tuskin odottaa, koska Virossa käynnistä koitetaan tehdä hankalempaa. Berliinin muurin tyyppiset barrikadit ja rajan yli iloisesti kirmaavat viinanhimoiset suomalaiset ammutaan niille sijoillensa? Tätä ei kuitenkaan (toistaiseksi) lupaa uutinen: ”Tunnin välein Tallinnaan – Viron liikenteessä on pian ennätysmäärä uusia aluksia.”
Lopuksi otteita kolmisen vuotta vanhasta Kauppalehden artikkelista, jossa uumoillaan Euroopan panimoteollisuudelle kovia aikoja poskettoman korkeana pysyttelevän oluen valmisteveroprosentin johdosta.
”Ruotsissa korkea olutvero on jo johtanut siihen, että kolmen viimeisen vuoden aikana panimoteollisuudesta on poistunut 40 prosenttia kapasiteettia.”
”Suomessa oluen valmistevero on esimerkiksi Tanskaan verrattuna lähes kolminkertainen.”
”Pohjoismaissa korkea olutvero on luonnollisesti johtanut siihen, että olutta on ostettu muualta. Suomessa kotitaloudet ostavat nyt kymmenen prosenttia oluestaan muualta kuin Suomesta, lähinnä siis Virosta. Ruotsissa vastaava prosentti on lähes 40, Tanskassa 24 ja Norjassa 14.”
Kaverilla on kyllä kieltämättä sangen mielenkiintoinen logiikka, jos hän kuvittelee kulutuksen laskevan tällä tavoin. Samalla logiikalla viinapullon lantraaminen 1:1 suhteessa oleviin drinkkeihin tuottaa suuremman kokonaiskulutuksen kuin huomattavasti suuremman (ja laimeamman) kokonaismäärän tuottava 1:4-sekoitussuhde. Ei voi ymmärtää.
Muistutan aina ja ikuisesti siitä, että suomalaisten alkoholinkäyttökulttuuri on mitä on ja sitä ei yksinkertaisesti mikään mahti koskaan tule muuttamaan. Korkeintaan muutosta toisi alkoholituotteiden valmistamisen lopettaminen koko maailmassa, mutta siinä on jo nokkelammallekin poliitikolle tekemistä. Puska mahtoi kyllä ajaa takaa puhtaan etanolin kulutuksen laskemista, mutta ne, jotka eivät täysin raivostu oluen maun pilaamisesta jatkamalla sitä vedellä (puistattaa ajatellakin), juovat mäyräkoiran sijasta ~15,2 pulloa saavuttaakseen tavoittelevansa humalatilan. Aiemmin linkkaamassani uutisessa mainitaan lähteettä: ”Laimennus vähentäisi alkoholin vuosikulutusta lähes kymmenyksellä.” Ehkäpä tämä perustuu tuohon oluen laadun pilaamisesta johtuvaan suivaantumiseen, josta ei kuitenkaan saatane tässä vaiheessa kuin MuTu-tietoa.
Ehdin hädin tuskin jäähdyttää näppejäni edellisen aihetta koskevan kirjoitukseni jäljiltä, kun keskiolut on jälleen kerran tulilinjalla. Ajatella, jos kaikki nämä toinen toistaan loistavammat ehdotukset menisivät heittämällä suoraan toteutettaviksi. Erään poliisikonstaapelin taannoinen kuningasidea oli alkoholituotteiden myynnin kieltäminen tyystin huoltoasemilla ja kioskeilla etenkin viikonloppusaamisen estämiseksi. Kyllähän sekin voisi tietenkin toimia, mutta ajan myötä kansalaiset osaisivat varautua ostamalla varastot täyteen jo viikolla tai milloin kauppojen nyt annettaisiinkaan alkoholia myydä.
Sillekin asetettaneen kohta parin tunnin päivittäinen myyntiaika ja sitten ihmetellään, kun kassajonot ovat parin kilometrin luokkaa. Ainoan mielestäni melko hyvän ehdotuksen luin erään lehden yleisönosastolta. Sen kirjoittaneen mielestä viinan hintaan ei tulisi koskea, mutta pantteja voisi korottaa pakkauksen kokonaishinnan nostamiseksi ja kierrätyksen parantamiseksi.
Niin tai näin, ei suomalaisten suhtautuminen omaan alkoholikulttuuriinsa saavuta toivottua muutosta, mikäli käytöstä pyritään saamaan kansalaisten päihin suunnilleen murhaamista ja raiskaamista vastaava kuva jatkuvan syyllistämisen tehostamiseksi. Monissa muissa maissa asian suhteen ollaan taatusti vapautuneempia, vaikka kansalla on samoja sosiaalisia ja kansanterveydellisiä ongelmia. Ei ehkä aivan samassa suhteessa kuin tilastojen kärkipäässä viihtyvässä Suomessa, mutta silti.
Suomalaisten kulutustottumukset olisivat jo muuttuneet, jos päättäjien ratkaisut olisivat omiaan niitä muuttamaan. Niin monin eri keinoin sitä ollaan koetettu ja aina vain epäonnistuttu. Ruvetkaapa listaamaan viimeisen kymmenen vuoden aikana voimaan astuneita muutoksia etenkin keskioluen kulutuksen hillitsemiseksi ja vilkaiskaa kulutuskäyrän muutoksia samalta ajalta. Joku voisi vetää alati nousevasta kulutuksesta johtopäätöksen, että jatkuva veivaaminen suorastaan villitsee ihmisiä juomaan yhä enemmän. Itse en kuitenkaan toki näin ajattele. Alkoholituotteita koskevien lakien ja säädösten päivittelyssä alkaa mennä kohta niin paljon aikaa ja vaivaa, että Suomeen olisi syytä nimittää erityinen viinaministeri. Vuoron perään oikein viimeisen päälle viinaan menevä mies ja absolutisti.
On ilman muuta liikuttavaa, että Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja alaisineen on ”alati huolissaan alkoholin korkeasta kulutuksesta ja kulutuksen kasvusta, josta seuraa mittavia kansanterveydellisiä, taloudellisia ja sosiaalisia vaurioita.” Annan kyllä vilpittömän tunnustuksen sille, kuinka nämä huolestuneet ministerit ja virkamiehet paneutuvat toimeensa täydellä sydämellä kansalaisten hyvinvoinnista huolta kantaen.
Siltikin Hyssälän, Risikon, Puskan ja kumppaneiden olisi korkea aika iskostaa päihinsä, että asialle ei tulla tämmöisellä touhulla mahtamaan mitään. Olut on suomalaisten mielestä makoisaa ja sillä hyvä. Ranskassa ja muualla kulutetaan kenties suhteessa enemmän viiniä kuin Suomessa, koska se on heidän mielestä makoisaa. Enpä tätä kyllä ihmettele, kun ajattelee, millaisia vedellä jatkettuja litkuja täkäläiset oluet ovat kunnon suomalaiseen lageriin verrattuna. Jos Puska collegoineen ei keskioluesta pidä, ei asiasta saa rankaista kuluttajia.
Muistutan edelleen, että Suomessa on korkean kulutuksen ohella poskettoman kova alkoholivero ja miksikäs muutenkaan päättäjät ovat hanakoita korottamaan sitä kerta toisensa jälkeen. Helpompaa keinoa verotulojen lisäämiseksi ei olekaan, koska hyödykkeen kulutus on takuuvarma ja uudistuksille saadaan kansan hiljainen hyväksyntä syyllistämällä sitä korkeasta kulutuksesta ja kertomalla, kuinka asiasta ollaan syvästi huolestuneita. Onhan korkean kulutuksen ja sen kansanterveydellisten haittavaikutusten välillä ilman muuta positiivinen korrelaatio, mutta kuten aiemmin sanoin, olisi kulutuksen jo luullut laskevan ajat sitten, mikäli asiasta päättävien suunnitelmat olisivat pitäneet kutinsa. Eipä sillä, en edelleenkään ole sitä mieltä, että asiaan voitaisiin millään säädöksillä vaikuttaa.
Edelleen mielenkiintoinen ilmiö on, kuinka Suomesta paahtaa kaiket yöt täysperävaunurekkoja vieden täällä valmistettua olutta Viroon ja seuraavana päivänä suomalaisturistit käyvät hakemassa sitä sieltä pahvilaatikoissa paljon halvemmalla. Maltan tuskin odottaa, koska Virossa käynnistä koitetaan tehdä hankalempaa. Berliinin muurin tyyppiset barrikadit ja rajan yli iloisesti kirmaavat viinanhimoiset suomalaiset ammutaan niille sijoillensa? Tätä ei kuitenkaan (toistaiseksi) lupaa uutinen: ”Tunnin välein Tallinnaan – Viron liikenteessä on pian ennätysmäärä uusia aluksia.”
Lopuksi otteita kolmisen vuotta vanhasta Kauppalehden artikkelista, jossa uumoillaan Euroopan panimoteollisuudelle kovia aikoja poskettoman korkeana pysyttelevän oluen valmisteveroprosentin johdosta.
”Ruotsissa korkea olutvero on jo johtanut siihen, että kolmen viimeisen vuoden aikana panimoteollisuudesta on poistunut 40 prosenttia kapasiteettia.”
”Suomessa oluen valmistevero on esimerkiksi Tanskaan verrattuna lähes kolminkertainen.”
”Pohjoismaissa korkea olutvero on luonnollisesti johtanut siihen, että olutta on ostettu muualta. Suomessa kotitaloudet ostavat nyt kymmenen prosenttia oluestaan muualta kuin Suomesta, lähinnä siis Virosta. Ruotsissa vastaava prosentti on lähes 40, Tanskassa 24 ja Norjassa 14.”
maanantaina, huhtikuuta 14, 2008
Venäjä ja länsivaltioiden ulkopolitiikka
Ensinnäkään en kannata Suomen liittymistä NATO:on, koska minusta kaikki sotilasliitot ovat sitä samaa vainoharhaista Kylmää Sotaa, josta saimme kystä kyllin jo monta kymmentä vuotta. Moni voisi kuvitella, että se kaikki idiotismi olisi taakse jäänyttä elämää, mutta minusta NATO:n ja muiden sotilasallianssien olemassaolo, Suomessa jatkuvasti spekuloitu ”Venäjän aiheuttama turvallisuuspoliittinen uhka” ja muu ovat aivan sitä samaa.
Jos Venäjän nokkamiehet joskus pimahtavat ja julistavat sodan, eivät ”neuvostojoukot tule sankoin joukoin Mosin-Nagantien piiput ojossa Karjalan kannaksen yli”, kuten toisesta maailmansodasta traumatisoituneet patriootit yhä kuvittelevat. Suomen pahaiset asevoimat strategisine tukikohtineen pyyhkäistään pois päivässä muutamalla kymmenellä tarkoin tehdyllä lyhyen kantaman ohjusiskulla sekä muulla koneellisella sodankäynnillä. Tämän johdosta pakollisen asevelvollisuudenkin tarpeellisuus on niin ja näin, mutta eipä mennä siihen nyt.
Ainoa turvallisuuspoliittinen uhka, jonka itä meille aiheuttaa on sitä kautta Suomeenkin varsin runsaasti virtaavat huumausaineet, mutta jaksaisinpa uskoa maailmansodista opitun sen verran, ettei vastaavaa rähäkkää voi enää tapahtua. Jaksaisin myös uskoa, että tämänhetkisillä valtionpäämiehillä on sen verran mainiot neuvotteluyhteydet (joita erilaiset rauhanomaiset yhteistyöjärjestöt puolestaan auttavat), että ulkopoliittisten selkkausten ratkaisuun olisi huomattavasti paremmat edellytykset kuin mitä vaikkapa Kuuban kriisin tai noottikriisin aikoihin.
Korkeimmilla palleilla tuntuu olevan muutamia tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta huomattavasti selväjärkisempää porukkaa ja poliittiset agendat ovat huomattavasti vähemmän kiihkoilevia. Yhdysvalloilta ei tosin olisi konsti eikä mikään ilmoittaa ydinsulkusopimukset puretuiksi, mutta ehkäpä kauhun tasapaino kuitenkin pitää tilanteen stabiilina nyt ja tulevaisuudessa(kin?)
Sitten. Mikäli NATO-vaihtoehtoa nyt päätettäisiin todella vakavasti harkita, niin minkä vitun takia jonkun Venäjän kantaa siinä asiassa kuunnellaan niin tarkasti? Pelkääkö Suomen eduskunta ja hallitus aivan tosissaan, että mikäli Suomi liittyy NATO:on, kokee Venäjä sen saman tien niin hirveänä uhkana, että jäädyttää ulkopoliittiset suhteensa kaikkiin NATO:n jäsenvaltioihin? Pelätäänkö täällä vakavissaan, että Venäjä julistaa saman tien avoimen sodan, koska pelkää USA:n tekevän pian samoin Suomen rajanaapuruuden ja jäsenyyden myötä?
Suomettuminen ei ole kadonnut mihinkään. Kaikessa kuunnellaan meistä erillään olevan valtion mielipiteitä, eikä meidän suvereniteettia kunnioita edes oma väkemme. Jos homma sitten on tosiaan sillä lailla, ettei Venäjä sotilasmahtinsa uhalla salli meidän NATO-jäsenyyttämme (joka ei siis edelleenkään haittaisi ollenkaan), niin onpahan ainakin yksi syy lisää olla kannattamatta sitä täällä päässä.
Jos Ruotsi liittyisi sotilasliittoon Pohjois-Korean kanssa, en jaksa uskoa, että siihen meiltä kantaa kyseltäisiin. Onhan tämä tällainenkin tavallaan osoitus kansainvälisten neuvotteluyhteyksien toimivuudesta, mutta minusta melkoisesti nöyristelyn puolelle menevää. Vaikea asia. Yksi asia, josta olen Kylmän sodan ajalta erityisen katkera, on Suomen kieltäytyminen Marshall-avusta Neuvostoliiton reaktion pelossa. Poikkipuolinen sana kommunismista olisi silloin tiennyt noutajaa, kaikesta mahdollisesta länteen päin katselusta puhumattakaan.
Tämä nykyäänkin taajaan uutisoitu Venäjän mielipiteiden kuuntelu asiassa on selkeä periaatekysymys. Tässä nähdään taas sekin, kuinka etenkin ulkopolitiikasta puuttuu konkreettisuus ja avoimuus. Onko kukaan koskaan tohtinut kysyä diplomaattisten koukeroiden lomassa Venäläisiltä poliitikoilta SUORAAN, että mitä he ihan oikeasti tarkalleen ottaen olettavat tapahtuvan, mikäli Suomi NATO:on liittyisi? Tietävätkö Suomen päämiehet jo nyt vastaukset kaikkeen tähän, mutta pitävät sen salassa kansalta hysterian estämiseksi?
En jaksa kerrassaan millään uskoa myöskään sitä, että Venäjällä Suomen mahdollinen NATO-jäsenyys tulkittaisiin suorana liittoutumisena USA:n kanssa tai muuna vihamielisenä elkeenä Venäjää vastaan. Venäjä on sen verran eri maa kuin Neuvostoliitto, että eivätköhän heidän ulkopoliittiset suhteensa USA:n kanssa ole hyvässä mallissa ja keskusteluyhteys avoinna.
Minun puolestani kaikenlaisen sotilasyhteistyön voisi lakkauttaa tyystin, jottei sellainen enää tulehduttaisi valtioiden ulkopoliittisia suhteita. Tällä hetkellä olisi niin paljon tärkeämpiäkin globaaleja huolenaiheita. Todella turhauttavaa ajatella, kuinka huolehdittavana olisi tällä hetkellä ilmasto, ylikansoittumisongelmat, maahan- ja maastamuutto, mutta vaikutusvaltaisimmat valtiot jaksavat vaivata päätänsä kivikautisilla sota-asioilla.
USA:n poskettomat sotilasmenot ovat kaikista maailman asioista järjettömimmät ja sitä nyt ei ole tarpeen edes erikseen mainita. Tavallinen ihminen ei käsitäkään, kuinka paljon vaikka puolella siitä summasta saisi parannettua kelpo kansalaisten elinoloja siellä tuloerojen luvatussa maassa.
”Bush ja Israelin-vierailulla mukana ollut ulkoministeri Condoleezza Rice keskustelivat muistomerkillä siitä, että Yhdysvaltain olisi pitänyt estää Auschwitzia ja muita keskitysleirejä toimimasta toisen maailmansodan aikana.
Meidän olisi pitänyt pommittaa niitä, Bush oli sanonut ulkoministerilleen." (Ilta-Sanomat 11.1.2008.)
*APPLAUSE*
Olisihan Yhdysvaltojen seuraavaksi presidentiksi tarjolla myöskin demokraattien Dennis Kucinich, joka ajaa vaaliohjelmassaan mm. aselakien tiukentamista, kansainvälisen yhteistyön kehittämistä, Patriot Actin purkamista, ilmaista koulutusta sekä terveydenhuoltoa kaikille, kuolemantuomion kieltämistä, täysiä sosiaaliturvaetuja yli 65-vuotiaille ja muita pikkutärkeitä asioita. Eipä noilla eväillä ole mitään asiaa Yhdysvaltojen puikkoihin. Päinvastaisella agendalla tilanne voisi olla täysin toinen.
Puolustusbudjetin leikkaamisella saavutettavat hyödyt pätevät kaikkiin muihinkin maihin. Suomenkin puolustusmenoilla saisi tehtyä niin paljon hyvää vähätuloisten olojen parantamiseksi, mutta eipä asioille voi mitään. Asevarusteluun syydetään nyt ja jatkossakin rahaa kuin pohjattomaan kaivoon. Uusia ihmisentappovälineitä kehitellään ja rahaa palaa. Huokaus.
Jos Venäjän nokkamiehet joskus pimahtavat ja julistavat sodan, eivät ”neuvostojoukot tule sankoin joukoin Mosin-Nagantien piiput ojossa Karjalan kannaksen yli”, kuten toisesta maailmansodasta traumatisoituneet patriootit yhä kuvittelevat. Suomen pahaiset asevoimat strategisine tukikohtineen pyyhkäistään pois päivässä muutamalla kymmenellä tarkoin tehdyllä lyhyen kantaman ohjusiskulla sekä muulla koneellisella sodankäynnillä. Tämän johdosta pakollisen asevelvollisuudenkin tarpeellisuus on niin ja näin, mutta eipä mennä siihen nyt.
Ainoa turvallisuuspoliittinen uhka, jonka itä meille aiheuttaa on sitä kautta Suomeenkin varsin runsaasti virtaavat huumausaineet, mutta jaksaisinpa uskoa maailmansodista opitun sen verran, ettei vastaavaa rähäkkää voi enää tapahtua. Jaksaisin myös uskoa, että tämänhetkisillä valtionpäämiehillä on sen verran mainiot neuvotteluyhteydet (joita erilaiset rauhanomaiset yhteistyöjärjestöt puolestaan auttavat), että ulkopoliittisten selkkausten ratkaisuun olisi huomattavasti paremmat edellytykset kuin mitä vaikkapa Kuuban kriisin tai noottikriisin aikoihin.
Korkeimmilla palleilla tuntuu olevan muutamia tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta huomattavasti selväjärkisempää porukkaa ja poliittiset agendat ovat huomattavasti vähemmän kiihkoilevia. Yhdysvalloilta ei tosin olisi konsti eikä mikään ilmoittaa ydinsulkusopimukset puretuiksi, mutta ehkäpä kauhun tasapaino kuitenkin pitää tilanteen stabiilina nyt ja tulevaisuudessa(kin?)
Sitten. Mikäli NATO-vaihtoehtoa nyt päätettäisiin todella vakavasti harkita, niin minkä vitun takia jonkun Venäjän kantaa siinä asiassa kuunnellaan niin tarkasti? Pelkääkö Suomen eduskunta ja hallitus aivan tosissaan, että mikäli Suomi liittyy NATO:on, kokee Venäjä sen saman tien niin hirveänä uhkana, että jäädyttää ulkopoliittiset suhteensa kaikkiin NATO:n jäsenvaltioihin? Pelätäänkö täällä vakavissaan, että Venäjä julistaa saman tien avoimen sodan, koska pelkää USA:n tekevän pian samoin Suomen rajanaapuruuden ja jäsenyyden myötä?
Suomettuminen ei ole kadonnut mihinkään. Kaikessa kuunnellaan meistä erillään olevan valtion mielipiteitä, eikä meidän suvereniteettia kunnioita edes oma väkemme. Jos homma sitten on tosiaan sillä lailla, ettei Venäjä sotilasmahtinsa uhalla salli meidän NATO-jäsenyyttämme (joka ei siis edelleenkään haittaisi ollenkaan), niin onpahan ainakin yksi syy lisää olla kannattamatta sitä täällä päässä.
Jos Ruotsi liittyisi sotilasliittoon Pohjois-Korean kanssa, en jaksa uskoa, että siihen meiltä kantaa kyseltäisiin. Onhan tämä tällainenkin tavallaan osoitus kansainvälisten neuvotteluyhteyksien toimivuudesta, mutta minusta melkoisesti nöyristelyn puolelle menevää. Vaikea asia. Yksi asia, josta olen Kylmän sodan ajalta erityisen katkera, on Suomen kieltäytyminen Marshall-avusta Neuvostoliiton reaktion pelossa. Poikkipuolinen sana kommunismista olisi silloin tiennyt noutajaa, kaikesta mahdollisesta länteen päin katselusta puhumattakaan.
Tämä nykyäänkin taajaan uutisoitu Venäjän mielipiteiden kuuntelu asiassa on selkeä periaatekysymys. Tässä nähdään taas sekin, kuinka etenkin ulkopolitiikasta puuttuu konkreettisuus ja avoimuus. Onko kukaan koskaan tohtinut kysyä diplomaattisten koukeroiden lomassa Venäläisiltä poliitikoilta SUORAAN, että mitä he ihan oikeasti tarkalleen ottaen olettavat tapahtuvan, mikäli Suomi NATO:on liittyisi? Tietävätkö Suomen päämiehet jo nyt vastaukset kaikkeen tähän, mutta pitävät sen salassa kansalta hysterian estämiseksi?
En jaksa kerrassaan millään uskoa myöskään sitä, että Venäjällä Suomen mahdollinen NATO-jäsenyys tulkittaisiin suorana liittoutumisena USA:n kanssa tai muuna vihamielisenä elkeenä Venäjää vastaan. Venäjä on sen verran eri maa kuin Neuvostoliitto, että eivätköhän heidän ulkopoliittiset suhteensa USA:n kanssa ole hyvässä mallissa ja keskusteluyhteys avoinna.
Minun puolestani kaikenlaisen sotilasyhteistyön voisi lakkauttaa tyystin, jottei sellainen enää tulehduttaisi valtioiden ulkopoliittisia suhteita. Tällä hetkellä olisi niin paljon tärkeämpiäkin globaaleja huolenaiheita. Todella turhauttavaa ajatella, kuinka huolehdittavana olisi tällä hetkellä ilmasto, ylikansoittumisongelmat, maahan- ja maastamuutto, mutta vaikutusvaltaisimmat valtiot jaksavat vaivata päätänsä kivikautisilla sota-asioilla.
USA:n poskettomat sotilasmenot ovat kaikista maailman asioista järjettömimmät ja sitä nyt ei ole tarpeen edes erikseen mainita. Tavallinen ihminen ei käsitäkään, kuinka paljon vaikka puolella siitä summasta saisi parannettua kelpo kansalaisten elinoloja siellä tuloerojen luvatussa maassa.
”Bush ja Israelin-vierailulla mukana ollut ulkoministeri Condoleezza Rice keskustelivat muistomerkillä siitä, että Yhdysvaltain olisi pitänyt estää Auschwitzia ja muita keskitysleirejä toimimasta toisen maailmansodan aikana.
Meidän olisi pitänyt pommittaa niitä, Bush oli sanonut ulkoministerilleen." (Ilta-Sanomat 11.1.2008.)
*APPLAUSE*
Olisihan Yhdysvaltojen seuraavaksi presidentiksi tarjolla myöskin demokraattien Dennis Kucinich, joka ajaa vaaliohjelmassaan mm. aselakien tiukentamista, kansainvälisen yhteistyön kehittämistä, Patriot Actin purkamista, ilmaista koulutusta sekä terveydenhuoltoa kaikille, kuolemantuomion kieltämistä, täysiä sosiaaliturvaetuja yli 65-vuotiaille ja muita pikkutärkeitä asioita. Eipä noilla eväillä ole mitään asiaa Yhdysvaltojen puikkoihin. Päinvastaisella agendalla tilanne voisi olla täysin toinen.
Puolustusbudjetin leikkaamisella saavutettavat hyödyt pätevät kaikkiin muihinkin maihin. Suomenkin puolustusmenoilla saisi tehtyä niin paljon hyvää vähätuloisten olojen parantamiseksi, mutta eipä asioille voi mitään. Asevarusteluun syydetään nyt ja jatkossakin rahaa kuin pohjattomaan kaivoon. Uusia ihmisentappovälineitä kehitellään ja rahaa palaa. Huokaus.
maanantaina, maaliskuuta 31, 2008
Ihminen vastaan loput
Katselimme tuossa viikonloppuna ystävieni Akin ja Jarin kanssa muutaman luontodokumentin ja ihmettelinpä siinä jälleen kerran sitä, kuinka ihmeellinen maapallon luonto onkaan. Elämää toden totta on suurkaupunkienkin ulkopuolella ja lähes jokainen kyseisissä dokumenteissa esiintyneistä eläinystävistämme oli sellainen, josta emme olleet ennen kuulleetkaan.
Tässä vaiheessa todettakoon, että minun puolestani peruskoulussa voisi opettaa biologiassa enemmän tietoa eläimistä ja kasveista monen muun vähemmän mielenkiintoisen ja yhdentekevämmän tuntuisen aihealueen sijaan. Etenkin tulevaisuutta ajatellen en näkisi ollenkaan huonona, jos ihmiset hahmottaisivat entistä paremmin luonnon ja sen ilmiöiden suunnattoman monimuotoisuuden.
Eräs laji, ihminen nimeltään, on puolestaan niin käsittämätön kaveri, että on nimittänyt itsensä määräämään kaikesta maan päällä tapahtuvasta ja tuhoamaan siinä sivussa muita elämänmuotoja sen minkä muulta ahneudeltaan kerkeää. Ihminen piti oletettavasti itseänsä jonkun sortin kuninkaana jo esihistoriassa ennen kuin kukaan meni uskontoja keksimään. Niitä kuitenkin alkoi syntyä kuin sieniä sateella tätä uskomusta entisestään pönkittämään.
Raamatun jaloista tarkoitusperistä huolimatta ihminen on ottanut sen opetusten mukaisesti asiakseen pistää muu luonto polvilleen, vieläpä melko reilusti pelkkää valvontaa ja johtamista suuremmassa mittakaavassa. Tuhoaapahan vain itsensä siinä sivussa ja tämä jos joku todistaa sen, että me olemme aivan samalla tavalla tasavertainen osa koko mahtavaa biodiversiteettiä – emme sen enempää.
Ymmärrettävää tai ei, on surullista, kuinka verrattain suuri osa ihmisistä ei pidä itseään eläimenä, vaikkei meissä ole oletetun älyllisen ylivertaisuutemme lisäksi mitään sen kummempaa kuin suurimmassa osassa muistakaan eläimistä. Meillä on keuhkot, rystyset, munuaiset, raajat, verisuonet, silmät ja leuka siinä missä karhulla, ahmalla, hillerillä tai opossumillakin. Me olemme eläviä organismeja siinä missä flamingo, nauris, harpyija, päivänkakkara, makrilli, mammuttipetäjä tai kaskelotti. Meillä on päivänselviä sukulaiseläimiä muissa kädellisten heimoon kuuluvissa nisäkkäissä. Naiset imettävät jälkikasvuansa siinä missä kissa, dingokoira, lehmä tai vesinokkaeläin. Korjatkaa toki, jos olen jonkun esimerkkieläimen kohdalla väärässä.
Minä melkein toivon, että joku kaunis päivä kaikki maailman karhut tekevät pandoja sekä jääkarhuja unohtamatta elefanttien, ahmojen, leijonien ja hirvien kanssa pyhän allianssin ja alkavat masinoida päivittäisiä invaasioita ihmisten asutuskeskuksiin. Mesikämmenet, villisiat, gepardit ja monenkirjavat sorkkaeläimet potkivat ovet ja ikkunat kumoon sekä tunkeutuvat asumuksiimme persraiskaamaan ihmisiä niin kuin viimeistä päivää.
Joka asuntokin laitetaan viimeistä leipäkonetta ja teevatia myöten pirstaleiksi näiden täsmäiskujen yhteydessä ikään kuin kermana kakun päälle. Kyllä se nimittäin koalaa, peltopyytä ja rusakkoakin vituttaa, kun ihminen tulee jyräämään heidän asumuksensa metsäkoneilla ja ties millä vekottimilla. Jotkut eläimistä voisivat kernaasti ottaa asiakseen pyydystää ihmisiä esiteltäväksi lajitovereillensa temppuja tekemään tai muutoin naurun alaisiksi. Raipan tai suoraan helvetin kuumimmista liekeistä kumpuavalla raivolla suoritettavan persraiskauksen uhalla tietenkin.
Osa muista eläimistä voisi pitää ihmisiä lemmikkeinään ja keksiä meidän seuraan tympäännyttyään toinen toistaan mielikuvituksellisempia kidutuskeinoja. Pari tuntia alasti lumihangessa voisi olla lystiä, samoin kuin korvista roikottaminen, kuristaminen ja muunlainen riepottaminen. Mielenkiintoiset etniset risteytykset, geenimanipulaatio ja mutaatiot, kuten kolmisilmäinen ja –hampainen ihminen, jolla roikkuu leuassa pallit ja jalat ovat kasvaneet polvilumpioiden kohdalta yhteen, voisivat olla omiaan piristämään eläinten tylsää arkea hupaisalla ilmestyksellään.
Kukapa tietää, vaikka monet petoeläimet pitäisivät marinoidusta tai pariloidusta pakarasta rapsakasti paneroituna, osalle taas voimakkaasti suolattu ja korppujauhoissa pyöräytetty hauis voisi olla hyvinkin mieleinen. En ole kylläkään kasvisyöjäksi ryhtymässä tai koskaan sitä harkinnutkaan, mutta melko lystiä olisi, mikäli osat luomakunnassa tällä tavoin vaihtuisivat. Syömäpuoli on tunnetusti vain yksi osa, kuinka ihmisillä on tapana muita maan asukkeja tarpeisiinsa hyödyntää. Tapiiri tai kenguru voisi varmasti mielellään värkätä otsanahastamme tai kallonpalasistamme monenlaisia käteviä tarve-esineitä tai vaatekappaleita.
Ihmisen vallan lysti erityispiirre on tunnetusti se, että heti, kun he saisivat tällä tavoin maistaa omaa lääkettänsä, alkaisivat veriset kostoiskut ”häiriintyneiden eläimien aiheuttaman uhan lamaannuttamiseksi” ja siihen loppuisi monen lajin elon tie. Äärimmäisesti ylikansoittunut ja lähes jokaista mahdollista eläinlajia päivittäin terrorisoiva ihminen sen sijaan on toimissaan puhdas kuin pulmunen. Karhut ja antiloopit jos alkaisivat sikiämään eksponentiaalisesti ihmisen ruhtinaallisia elinalueita supistaen myönnettäisiin samaan tahtiin lisää metsätyslupia ja sademetsiin kylvettäisiin napalmia, jos ei muuta keksitä.
Minusta ihminen ei kuitenkaan ole sen tärkeämpi tai kummempi veitikka kuin mauriainen, tapiiri, valkoselkätikka, meduusa tai nelisormimangusti. Sanoisin, että tappaisivat ennemmin toisiansa, mutta sitäkin me harrastamme ja vieläpä sangen lahjakkaasti vuosituhansien kokemuksella. Niinpä. Homo sapiens sapiens - viisas, viisas ihminen.
Tässä vaiheessa todettakoon, että minun puolestani peruskoulussa voisi opettaa biologiassa enemmän tietoa eläimistä ja kasveista monen muun vähemmän mielenkiintoisen ja yhdentekevämmän tuntuisen aihealueen sijaan. Etenkin tulevaisuutta ajatellen en näkisi ollenkaan huonona, jos ihmiset hahmottaisivat entistä paremmin luonnon ja sen ilmiöiden suunnattoman monimuotoisuuden.
Eräs laji, ihminen nimeltään, on puolestaan niin käsittämätön kaveri, että on nimittänyt itsensä määräämään kaikesta maan päällä tapahtuvasta ja tuhoamaan siinä sivussa muita elämänmuotoja sen minkä muulta ahneudeltaan kerkeää. Ihminen piti oletettavasti itseänsä jonkun sortin kuninkaana jo esihistoriassa ennen kuin kukaan meni uskontoja keksimään. Niitä kuitenkin alkoi syntyä kuin sieniä sateella tätä uskomusta entisestään pönkittämään.
Raamatun jaloista tarkoitusperistä huolimatta ihminen on ottanut sen opetusten mukaisesti asiakseen pistää muu luonto polvilleen, vieläpä melko reilusti pelkkää valvontaa ja johtamista suuremmassa mittakaavassa. Tuhoaapahan vain itsensä siinä sivussa ja tämä jos joku todistaa sen, että me olemme aivan samalla tavalla tasavertainen osa koko mahtavaa biodiversiteettiä – emme sen enempää.
Ymmärrettävää tai ei, on surullista, kuinka verrattain suuri osa ihmisistä ei pidä itseään eläimenä, vaikkei meissä ole oletetun älyllisen ylivertaisuutemme lisäksi mitään sen kummempaa kuin suurimmassa osassa muistakaan eläimistä. Meillä on keuhkot, rystyset, munuaiset, raajat, verisuonet, silmät ja leuka siinä missä karhulla, ahmalla, hillerillä tai opossumillakin. Me olemme eläviä organismeja siinä missä flamingo, nauris, harpyija, päivänkakkara, makrilli, mammuttipetäjä tai kaskelotti. Meillä on päivänselviä sukulaiseläimiä muissa kädellisten heimoon kuuluvissa nisäkkäissä. Naiset imettävät jälkikasvuansa siinä missä kissa, dingokoira, lehmä tai vesinokkaeläin. Korjatkaa toki, jos olen jonkun esimerkkieläimen kohdalla väärässä.
Minä melkein toivon, että joku kaunis päivä kaikki maailman karhut tekevät pandoja sekä jääkarhuja unohtamatta elefanttien, ahmojen, leijonien ja hirvien kanssa pyhän allianssin ja alkavat masinoida päivittäisiä invaasioita ihmisten asutuskeskuksiin. Mesikämmenet, villisiat, gepardit ja monenkirjavat sorkkaeläimet potkivat ovet ja ikkunat kumoon sekä tunkeutuvat asumuksiimme persraiskaamaan ihmisiä niin kuin viimeistä päivää.
Joka asuntokin laitetaan viimeistä leipäkonetta ja teevatia myöten pirstaleiksi näiden täsmäiskujen yhteydessä ikään kuin kermana kakun päälle. Kyllä se nimittäin koalaa, peltopyytä ja rusakkoakin vituttaa, kun ihminen tulee jyräämään heidän asumuksensa metsäkoneilla ja ties millä vekottimilla. Jotkut eläimistä voisivat kernaasti ottaa asiakseen pyydystää ihmisiä esiteltäväksi lajitovereillensa temppuja tekemään tai muutoin naurun alaisiksi. Raipan tai suoraan helvetin kuumimmista liekeistä kumpuavalla raivolla suoritettavan persraiskauksen uhalla tietenkin.
Osa muista eläimistä voisi pitää ihmisiä lemmikkeinään ja keksiä meidän seuraan tympäännyttyään toinen toistaan mielikuvituksellisempia kidutuskeinoja. Pari tuntia alasti lumihangessa voisi olla lystiä, samoin kuin korvista roikottaminen, kuristaminen ja muunlainen riepottaminen. Mielenkiintoiset etniset risteytykset, geenimanipulaatio ja mutaatiot, kuten kolmisilmäinen ja –hampainen ihminen, jolla roikkuu leuassa pallit ja jalat ovat kasvaneet polvilumpioiden kohdalta yhteen, voisivat olla omiaan piristämään eläinten tylsää arkea hupaisalla ilmestyksellään.
Kukapa tietää, vaikka monet petoeläimet pitäisivät marinoidusta tai pariloidusta pakarasta rapsakasti paneroituna, osalle taas voimakkaasti suolattu ja korppujauhoissa pyöräytetty hauis voisi olla hyvinkin mieleinen. En ole kylläkään kasvisyöjäksi ryhtymässä tai koskaan sitä harkinnutkaan, mutta melko lystiä olisi, mikäli osat luomakunnassa tällä tavoin vaihtuisivat. Syömäpuoli on tunnetusti vain yksi osa, kuinka ihmisillä on tapana muita maan asukkeja tarpeisiinsa hyödyntää. Tapiiri tai kenguru voisi varmasti mielellään värkätä otsanahastamme tai kallonpalasistamme monenlaisia käteviä tarve-esineitä tai vaatekappaleita.
Ihmisen vallan lysti erityispiirre on tunnetusti se, että heti, kun he saisivat tällä tavoin maistaa omaa lääkettänsä, alkaisivat veriset kostoiskut ”häiriintyneiden eläimien aiheuttaman uhan lamaannuttamiseksi” ja siihen loppuisi monen lajin elon tie. Äärimmäisesti ylikansoittunut ja lähes jokaista mahdollista eläinlajia päivittäin terrorisoiva ihminen sen sijaan on toimissaan puhdas kuin pulmunen. Karhut ja antiloopit jos alkaisivat sikiämään eksponentiaalisesti ihmisen ruhtinaallisia elinalueita supistaen myönnettäisiin samaan tahtiin lisää metsätyslupia ja sademetsiin kylvettäisiin napalmia, jos ei muuta keksitä.
Minusta ihminen ei kuitenkaan ole sen tärkeämpi tai kummempi veitikka kuin mauriainen, tapiiri, valkoselkätikka, meduusa tai nelisormimangusti. Sanoisin, että tappaisivat ennemmin toisiansa, mutta sitäkin me harrastamme ja vieläpä sangen lahjakkaasti vuosituhansien kokemuksella. Niinpä. Homo sapiens sapiens - viisas, viisas ihminen.
Kurinalaisen elämän onnellisuus?
Minä en oikeastaan ymmärrä alkuunkaan vähään tyytyväisiä ja kurinalaista elämää viettäviä ihmisiä, mutta olen heille tästäkin huolimatta päivä toisensa jälkeen kateellisempi. Itse olen toisaalta myös vähään tyytyväinen, sillä minulla ei tarvitse olla kotonani kovin kummoisia mattoja tai ylläni kalleimpia muotivaatteita. Päin vastoin taas saattaa olla monilla muilla ja he tyytyvätkin monessa muussa asiassa huomattavasti vaatimattomampiin olosuhteisiin kuin minä.
Kaikenlainen syötävällä ja juotavalla nautiskelu on tässä kenties paras esimerkki. Vaikka ostaisin itselleni keskiviikkona kebabrullan ja nautiskelisin sitä suupielet virneessä, ei olisi lainkaan tavatonta, että jo torstaina minun tekisi mieli ostaa samanlainen satsi – niin kallista kuin se perunoiden keittämiseen verrattuna onkin. Tämä ei periaatteessa tuota minulle mitään ongelmia, koska minulla on tinkimätön periaate siitä, että niin kauan kun mikään muu kuin eriskummalliset kirjoittamattomat säännöt eivät tätä kiellä, on kebabrullan/pizzan/oluttölkin/karkkipussin nauttiminen kahtena perättäisenä päivän täysin hyväksyttävää. Karkkia en tosin itse syö.
Olen miettinyt asiaa runsaasti ja mielestäni ongelman ydin piilee siinä, etten osaisi tuona torstaina istuutua muistelemaan sitä, kuinka makoisaa sitä kebabia olikaan edellisenä päivänä popsia. Minua ei lohduta tippaakaan se, että se oli hyvää edellisenä päivänä ja moni muu nauttisikin tästä makuelämyksestä vielä vuoden päästä suu messingillä. Minä saatan haluta myös seuraavana päivänä moista herkkua. Sellaisen siniverisen ruokalajin tapauksessa olisi tosin syytä pitää nautiskelukerrat mahdollisimman harvassa, ettei minkäänlaista kyllästymistä pääsisi tapahtumaan. Sellaisesta tosin ei näyttäisi olevan pelkoa ainakaan minun tapauksessani.
Samaan kastiin menee ehdottomasti bailaaminen, jonka suhteen tunnun olevan tiettyinä ajanjaksoina melko kyltymätön. Moni viihteellä käynyt muistelee hauskaa iltaa viikkokausia, eikä tämän johdosta aivan yhtäkkiä sinne uudestaan kaipaa, mutta minulle moinen saattaisi passata jo heti seuraavana päivänä. Menojalan vipattamista ei pysäytä, jos alan muistella, kuinka rattoisaa edellisiltana oli. Kaihoisan olotilan saa paikallaan märehtimisen sijaan hoidettua järjestämällä hetkeäkään epäröimättä uudet ja mahdollisesti jopa edellisiä ratkiriemukkaammat kinkerit. Jengi paikalle, puukenkä paukkumaan ja tyrä rytkymään. Nupit kaakkoon ja shamppanjapullot poksahtelemaan!
Moni kauhistuisi syvästi, jos seuraisi minun ja monen muun nauttivan viikossa vaikkapa kokonaista joka toinen päivä 1,5 litran pullollisen limonadia – vieläpä ilman limonadinhimoa ihmeellisempää perustelua. Joku oikein kurinalaista elämää elävä ja yhtä lailla limonadista tai jostain muusta vettä sakeammasta virvoitusjuomasta pitävä saattaa palkita itsensä raskaan työviikon jälkeen yhdellä (1) Grandi-pillimehulla ja myhäillä tyytyväisenä sen posket lommollaan imaistuaan.
Jos minun tekee mieleni hemmotella itseäni juomalla limonadia – tai, luoja paratkoon, jotain alkoholijuomaa – en vaadi sille mitään muita perusteluja kuin halun juoda sitä. Olen varma, että mikäli jättäisin mielihalujani toteuttamatta pelkästään toteuttamatta jättämisen ”ilosta”, kuten moni muu tuntuu tekevän, minua ottaisi se niin sanotusti kupoliin jossain myöhemmässä vaiheessa elämääni. Terveyttä ja rahatilannetta on tietenkin aina ajateltava, koska moni herkku on epäterveellistä sekä sangen hintavaa, mutta periaatteen tasolta lähdettäessä asia ei ole minulle tuon monimutkaisempi.
Olen saarnannut tästä useille ihmisille. Kuulen jatkuvasti valituksia siitä, kuinka suklaata/olutta/pirtelöä/raejuustoa/mämmiä tekisi mieli, mutta kyseiset kulutushyödykkeet jäävät kaupan hyllylle siitä syystä, että ”ei kai sitä nyt”. Siis voi nyt yhden kerran taas! Elämä on sitä varten, että sitä eletään. ”Voi kun tekisi mieli pizzaa, mutta enpäs nyt taida viitsiä sen vertaa itseäni hemmotella – menenpä kotiin keittämään perunoita”.
Mäyräkoiraa tai makuhermoja hivelevää kebabrullaa ei tietenkään ole terveydellisistä syistä järkevää nauttia joka ikisenä päivänä, mutta silloin tällöin ne eivät ole keneltäkään pois, jos kohdehenkilöä sattuu huvittamaan. Jos hampaat ovat kunnossa, ei karkkilakko ole mielestäni mikään rajattoman ylpeilyn aihe. Masokismia se on, jos karkkia kuitenkin koko ajan tekisi mieli, mutta ainut syy syömättömyyteen se, että on päättänyt olla syömättä pelkästä syömättä jättämisen ilosta.
Tismalleen sama pätee tipattomaan tammikuuhun ja siksi en ole kuin korkeintaan harkinnut moista pitäväni. Joskus voisin moista ihan vain vaihtelun vuoksi kokeilla, mutta koska tiedän itseni himoitsevani olutta useita kertoja, ei koko touhu ole mielestäni tarkoituksenmukaista. Yritykseksi koko hanke sitä paitsi jäisi, koska kyllästyisin ennen pitkää mielihalujani vastaan taistelemiseen.
Tipattoman tammikuun kohdalla homma on monesti niin, että ensin olet sen kuukauden suu napsaen ja välittömästi, kun vuorokausi kääntyy sekunninkin helmikuun puolelle, on pullo auki ja hirvittävä meininki käynnissä. Onko siinä mitään järkeä? Silloin, kun sen 31 päivää on sinnitellyt ilman pisaraakaan alkoholia, on varmasti ylpeä olo itsestään, mutta monta tuskan hetkeä tuo periodi sisältää kelpo oluen ystävälle.
Pakko on kyllä myöntää, että olisin aivan pakahtumaisillani itsekurini määrästä, jos kaikesta huolimatta onnistuisin tuon mittaisen ajan olemaan pisaraakaan alkomahoolia nauttimatta, joten ehkäpä sitä voisi sen takia kokeilla, vaikka se hieman periaatteitani vastaan onkin. Terveydelle se ei ainakaan olisi pahaksi ja sitä aspektia ei sovikaan missään nimessä vähätellä.
Pointti tässä siis on se, että mitään ei ole pakko suuhunsa työntää, jos ei halua, mutta minusta syömättömyydessä ei ole mitään järkeä niin kauan kun syömättä jätettyjä eineksiä haluaa. Minä en ole koskaan maistanutkaan mämmiä, rosollia tai kaviaaria eikä minulle ole koskaan tullut mitään hinkua maistaakaan niitä. Tämä tekee sen poikkeuksen vaikkapa olueen, perunalastuihin ja kebabrullaan, joista pidän ja joita haluan nautiskella silloin tällöin.
Alkoholituotteisiin Suomessa on hieman nurinkurinen suhtautuminen, kuten eräässä aiemmassakin tekstissäni mainitsin. Jotkut ovat katsoneet oikeudekseen röyhistellä rintojansa ja pitää itseänsä suorastaan alkoholi- tai tupakkatuotteita käyttäviä ihmisiä arvokkaampina oman erinomaisen mainion hyveellisyytensä vuoksi. Kerrotaanpa joidenkin ihmisten kehaisseen toistuvasti sitä, kuinka eivät ole koskaan vierailleet alkoholimyymälässä muutoin kun rahaa vaihtamassa.
No voi veikkosen tähden: onneksi olkoon! Olette varmaan aivan saatanan onnellisia itsestänne ja teidän kunniaksenne pitäisi pystyttää temppeli sekä mausoleumi alkoholia käyttävistä ihmisistä saadulla orjatyövoimalla. Tämän rehvastelun kanssa kansanterveydellisillä vaikutuksilla ei lisäksi ole mitään tekemistä – ainoastaan periaatteella.
Minustapa en ole epäsäännöllisen vuorokausirytmin lähes jokaisen ikätoverini ohella omaavana, tupakoivana ja säännöllisesti alkoholia käyttävänä sen huonompi ihminen kuin joka aamu kello 4 vekkarin pirahdukseen naama virneessä heräävä ja merisään kuunneltuaan 50 asteen pakkaseen aamulenkille lähtevä täydellisen ihmisen prototyyppi. En ainakaan niin kauan kun hoidan velvollisuuteni yhteiskunnassa asianmukaisesti ja pysyttelen kaidalla polulla. Olenhan ollut aiemmissa teksteissäni melko kärkäs tarkistamaan yksilöiden ihmisarvoa silloin, kun he aiheuttavat lajitovereillensa suunnatonta kärsimystä tai kuoleman.
Vaikka hyveellisyyteensä pakahtuvat ihmiset sanoisivat Raamatut kourissa kärsivänsä joidenkin epäterveellisistä elämäntavoista, en lähtisi niitä aivan samalle viivalle laittamaan. Alkoholistiperheiden jäsenet ovat luonnollisesti tässä kohtaa asia erikseen, mutta niin kauan kun kyseisen nautintoaineen käyttö pysyy kohtuullisena, ei perheenjäsentä saisi mielestäni alistaa elämään haluamallaan tavalla, vaikka siitä muka ainoasta ja oikeasta ratkaisustaan olisi kuinka vakuuttunut. Liika on liikaa siinäkin mielessä.
Eipä tässä kai tällä kertaa sen kummempia.
Kaikenlainen syötävällä ja juotavalla nautiskelu on tässä kenties paras esimerkki. Vaikka ostaisin itselleni keskiviikkona kebabrullan ja nautiskelisin sitä suupielet virneessä, ei olisi lainkaan tavatonta, että jo torstaina minun tekisi mieli ostaa samanlainen satsi – niin kallista kuin se perunoiden keittämiseen verrattuna onkin. Tämä ei periaatteessa tuota minulle mitään ongelmia, koska minulla on tinkimätön periaate siitä, että niin kauan kun mikään muu kuin eriskummalliset kirjoittamattomat säännöt eivät tätä kiellä, on kebabrullan/pizzan/oluttölkin/karkkipussin nauttiminen kahtena perättäisenä päivän täysin hyväksyttävää. Karkkia en tosin itse syö.
Olen miettinyt asiaa runsaasti ja mielestäni ongelman ydin piilee siinä, etten osaisi tuona torstaina istuutua muistelemaan sitä, kuinka makoisaa sitä kebabia olikaan edellisenä päivänä popsia. Minua ei lohduta tippaakaan se, että se oli hyvää edellisenä päivänä ja moni muu nauttisikin tästä makuelämyksestä vielä vuoden päästä suu messingillä. Minä saatan haluta myös seuraavana päivänä moista herkkua. Sellaisen siniverisen ruokalajin tapauksessa olisi tosin syytä pitää nautiskelukerrat mahdollisimman harvassa, ettei minkäänlaista kyllästymistä pääsisi tapahtumaan. Sellaisesta tosin ei näyttäisi olevan pelkoa ainakaan minun tapauksessani.
Samaan kastiin menee ehdottomasti bailaaminen, jonka suhteen tunnun olevan tiettyinä ajanjaksoina melko kyltymätön. Moni viihteellä käynyt muistelee hauskaa iltaa viikkokausia, eikä tämän johdosta aivan yhtäkkiä sinne uudestaan kaipaa, mutta minulle moinen saattaisi passata jo heti seuraavana päivänä. Menojalan vipattamista ei pysäytä, jos alan muistella, kuinka rattoisaa edellisiltana oli. Kaihoisan olotilan saa paikallaan märehtimisen sijaan hoidettua järjestämällä hetkeäkään epäröimättä uudet ja mahdollisesti jopa edellisiä ratkiriemukkaammat kinkerit. Jengi paikalle, puukenkä paukkumaan ja tyrä rytkymään. Nupit kaakkoon ja shamppanjapullot poksahtelemaan!
Moni kauhistuisi syvästi, jos seuraisi minun ja monen muun nauttivan viikossa vaikkapa kokonaista joka toinen päivä 1,5 litran pullollisen limonadia – vieläpä ilman limonadinhimoa ihmeellisempää perustelua. Joku oikein kurinalaista elämää elävä ja yhtä lailla limonadista tai jostain muusta vettä sakeammasta virvoitusjuomasta pitävä saattaa palkita itsensä raskaan työviikon jälkeen yhdellä (1) Grandi-pillimehulla ja myhäillä tyytyväisenä sen posket lommollaan imaistuaan.
Jos minun tekee mieleni hemmotella itseäni juomalla limonadia – tai, luoja paratkoon, jotain alkoholijuomaa – en vaadi sille mitään muita perusteluja kuin halun juoda sitä. Olen varma, että mikäli jättäisin mielihalujani toteuttamatta pelkästään toteuttamatta jättämisen ”ilosta”, kuten moni muu tuntuu tekevän, minua ottaisi se niin sanotusti kupoliin jossain myöhemmässä vaiheessa elämääni. Terveyttä ja rahatilannetta on tietenkin aina ajateltava, koska moni herkku on epäterveellistä sekä sangen hintavaa, mutta periaatteen tasolta lähdettäessä asia ei ole minulle tuon monimutkaisempi.
Olen saarnannut tästä useille ihmisille. Kuulen jatkuvasti valituksia siitä, kuinka suklaata/olutta/pirtelöä/raejuustoa/mämmiä tekisi mieli, mutta kyseiset kulutushyödykkeet jäävät kaupan hyllylle siitä syystä, että ”ei kai sitä nyt”. Siis voi nyt yhden kerran taas! Elämä on sitä varten, että sitä eletään. ”Voi kun tekisi mieli pizzaa, mutta enpäs nyt taida viitsiä sen vertaa itseäni hemmotella – menenpä kotiin keittämään perunoita”.
Mäyräkoiraa tai makuhermoja hivelevää kebabrullaa ei tietenkään ole terveydellisistä syistä järkevää nauttia joka ikisenä päivänä, mutta silloin tällöin ne eivät ole keneltäkään pois, jos kohdehenkilöä sattuu huvittamaan. Jos hampaat ovat kunnossa, ei karkkilakko ole mielestäni mikään rajattoman ylpeilyn aihe. Masokismia se on, jos karkkia kuitenkin koko ajan tekisi mieli, mutta ainut syy syömättömyyteen se, että on päättänyt olla syömättä pelkästä syömättä jättämisen ilosta.
Tismalleen sama pätee tipattomaan tammikuuhun ja siksi en ole kuin korkeintaan harkinnut moista pitäväni. Joskus voisin moista ihan vain vaihtelun vuoksi kokeilla, mutta koska tiedän itseni himoitsevani olutta useita kertoja, ei koko touhu ole mielestäni tarkoituksenmukaista. Yritykseksi koko hanke sitä paitsi jäisi, koska kyllästyisin ennen pitkää mielihalujani vastaan taistelemiseen.
Tipattoman tammikuun kohdalla homma on monesti niin, että ensin olet sen kuukauden suu napsaen ja välittömästi, kun vuorokausi kääntyy sekunninkin helmikuun puolelle, on pullo auki ja hirvittävä meininki käynnissä. Onko siinä mitään järkeä? Silloin, kun sen 31 päivää on sinnitellyt ilman pisaraakaan alkoholia, on varmasti ylpeä olo itsestään, mutta monta tuskan hetkeä tuo periodi sisältää kelpo oluen ystävälle.
Pakko on kyllä myöntää, että olisin aivan pakahtumaisillani itsekurini määrästä, jos kaikesta huolimatta onnistuisin tuon mittaisen ajan olemaan pisaraakaan alkomahoolia nauttimatta, joten ehkäpä sitä voisi sen takia kokeilla, vaikka se hieman periaatteitani vastaan onkin. Terveydelle se ei ainakaan olisi pahaksi ja sitä aspektia ei sovikaan missään nimessä vähätellä.
Pointti tässä siis on se, että mitään ei ole pakko suuhunsa työntää, jos ei halua, mutta minusta syömättömyydessä ei ole mitään järkeä niin kauan kun syömättä jätettyjä eineksiä haluaa. Minä en ole koskaan maistanutkaan mämmiä, rosollia tai kaviaaria eikä minulle ole koskaan tullut mitään hinkua maistaakaan niitä. Tämä tekee sen poikkeuksen vaikkapa olueen, perunalastuihin ja kebabrullaan, joista pidän ja joita haluan nautiskella silloin tällöin.
Alkoholituotteisiin Suomessa on hieman nurinkurinen suhtautuminen, kuten eräässä aiemmassakin tekstissäni mainitsin. Jotkut ovat katsoneet oikeudekseen röyhistellä rintojansa ja pitää itseänsä suorastaan alkoholi- tai tupakkatuotteita käyttäviä ihmisiä arvokkaampina oman erinomaisen mainion hyveellisyytensä vuoksi. Kerrotaanpa joidenkin ihmisten kehaisseen toistuvasti sitä, kuinka eivät ole koskaan vierailleet alkoholimyymälässä muutoin kun rahaa vaihtamassa.
No voi veikkosen tähden: onneksi olkoon! Olette varmaan aivan saatanan onnellisia itsestänne ja teidän kunniaksenne pitäisi pystyttää temppeli sekä mausoleumi alkoholia käyttävistä ihmisistä saadulla orjatyövoimalla. Tämän rehvastelun kanssa kansanterveydellisillä vaikutuksilla ei lisäksi ole mitään tekemistä – ainoastaan periaatteella.
Minustapa en ole epäsäännöllisen vuorokausirytmin lähes jokaisen ikätoverini ohella omaavana, tupakoivana ja säännöllisesti alkoholia käyttävänä sen huonompi ihminen kuin joka aamu kello 4 vekkarin pirahdukseen naama virneessä heräävä ja merisään kuunneltuaan 50 asteen pakkaseen aamulenkille lähtevä täydellisen ihmisen prototyyppi. En ainakaan niin kauan kun hoidan velvollisuuteni yhteiskunnassa asianmukaisesti ja pysyttelen kaidalla polulla. Olenhan ollut aiemmissa teksteissäni melko kärkäs tarkistamaan yksilöiden ihmisarvoa silloin, kun he aiheuttavat lajitovereillensa suunnatonta kärsimystä tai kuoleman.
Vaikka hyveellisyyteensä pakahtuvat ihmiset sanoisivat Raamatut kourissa kärsivänsä joidenkin epäterveellisistä elämäntavoista, en lähtisi niitä aivan samalle viivalle laittamaan. Alkoholistiperheiden jäsenet ovat luonnollisesti tässä kohtaa asia erikseen, mutta niin kauan kun kyseisen nautintoaineen käyttö pysyy kohtuullisena, ei perheenjäsentä saisi mielestäni alistaa elämään haluamallaan tavalla, vaikka siitä muka ainoasta ja oikeasta ratkaisustaan olisi kuinka vakuuttunut. Liika on liikaa siinäkin mielessä.
Eipä tässä kai tällä kertaa sen kummempia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)