maanantaina, huhtikuuta 14, 2008

Venäjä ja länsivaltioiden ulkopolitiikka

Ensinnäkään en kannata Suomen liittymistä NATO:on, koska minusta kaikki sotilasliitot ovat sitä samaa vainoharhaista Kylmää Sotaa, josta saimme kystä kyllin jo monta kymmentä vuotta. Moni voisi kuvitella, että se kaikki idiotismi olisi taakse jäänyttä elämää, mutta minusta NATO:n ja muiden sotilasallianssien olemassaolo, Suomessa jatkuvasti spekuloitu ”Venäjän aiheuttama turvallisuuspoliittinen uhka” ja muu ovat aivan sitä samaa.

Jos Venäjän nokkamiehet joskus pimahtavat ja julistavat sodan, eivät ”neuvostojoukot tule sankoin joukoin Mosin-Nagantien piiput ojossa Karjalan kannaksen yli”, kuten toisesta maailmansodasta traumatisoituneet patriootit yhä kuvittelevat. Suomen pahaiset asevoimat strategisine tukikohtineen pyyhkäistään pois päivässä muutamalla kymmenellä tarkoin tehdyllä lyhyen kantaman ohjusiskulla sekä muulla koneellisella sodankäynnillä. Tämän johdosta pakollisen asevelvollisuudenkin tarpeellisuus on niin ja näin, mutta eipä mennä siihen nyt.

Ainoa turvallisuuspoliittinen uhka, jonka itä meille aiheuttaa on sitä kautta Suomeenkin varsin runsaasti virtaavat huumausaineet, mutta jaksaisinpa uskoa maailmansodista opitun sen verran, ettei vastaavaa rähäkkää voi enää tapahtua. Jaksaisin myös uskoa, että tämänhetkisillä valtionpäämiehillä on sen verran mainiot neuvotteluyhteydet (joita erilaiset rauhanomaiset yhteistyöjärjestöt puolestaan auttavat), että ulkopoliittisten selkkausten ratkaisuun olisi huomattavasti paremmat edellytykset kuin mitä vaikkapa Kuuban kriisin tai noottikriisin aikoihin.

Korkeimmilla palleilla tuntuu olevan muutamia tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta huomattavasti selväjärkisempää porukkaa ja poliittiset agendat ovat huomattavasti vähemmän kiihkoilevia. Yhdysvalloilta ei tosin olisi konsti eikä mikään ilmoittaa ydinsulkusopimukset puretuiksi, mutta ehkäpä kauhun tasapaino kuitenkin pitää tilanteen stabiilina nyt ja tulevaisuudessa(kin?)

Sitten. Mikäli NATO-vaihtoehtoa nyt päätettäisiin todella vakavasti harkita, niin minkä vitun takia jonkun Venäjän kantaa siinä asiassa kuunnellaan niin tarkasti? Pelkääkö Suomen eduskunta ja hallitus aivan tosissaan, että mikäli Suomi liittyy NATO:on, kokee Venäjä sen saman tien niin hirveänä uhkana, että jäädyttää ulkopoliittiset suhteensa kaikkiin NATO:n jäsenvaltioihin? Pelätäänkö täällä vakavissaan, että Venäjä julistaa saman tien avoimen sodan, koska pelkää USA:n tekevän pian samoin Suomen rajanaapuruuden ja jäsenyyden myötä?

Suomettuminen ei ole kadonnut mihinkään. Kaikessa kuunnellaan meistä erillään olevan valtion mielipiteitä, eikä meidän suvereniteettia kunnioita edes oma väkemme. Jos homma sitten on tosiaan sillä lailla, ettei Venäjä sotilasmahtinsa uhalla salli meidän NATO-jäsenyyttämme (joka ei siis edelleenkään haittaisi ollenkaan), niin onpahan ainakin yksi syy lisää olla kannattamatta sitä täällä päässä.

Jos Ruotsi liittyisi sotilasliittoon Pohjois-Korean kanssa, en jaksa uskoa, että siihen meiltä kantaa kyseltäisiin. Onhan tämä tällainenkin tavallaan osoitus kansainvälisten neuvotteluyhteyksien toimivuudesta, mutta minusta melkoisesti nöyristelyn puolelle menevää. Vaikea asia. Yksi asia, josta olen Kylmän sodan ajalta erityisen katkera, on Suomen kieltäytyminen Marshall-avusta Neuvostoliiton reaktion pelossa. Poikkipuolinen sana kommunismista olisi silloin tiennyt noutajaa, kaikesta mahdollisesta länteen päin katselusta puhumattakaan.

Tämä nykyäänkin taajaan uutisoitu Venäjän mielipiteiden kuuntelu asiassa on selkeä periaatekysymys. Tässä nähdään taas sekin, kuinka etenkin ulkopolitiikasta puuttuu konkreettisuus ja avoimuus. Onko kukaan koskaan tohtinut kysyä diplomaattisten koukeroiden lomassa Venäläisiltä poliitikoilta SUORAAN, että mitä he ihan oikeasti tarkalleen ottaen olettavat tapahtuvan, mikäli Suomi NATO:on liittyisi? Tietävätkö Suomen päämiehet jo nyt vastaukset kaikkeen tähän, mutta pitävät sen salassa kansalta hysterian estämiseksi?

En jaksa kerrassaan millään uskoa myöskään sitä, että Venäjällä Suomen mahdollinen NATO-jäsenyys tulkittaisiin suorana liittoutumisena USA:n kanssa tai muuna vihamielisenä elkeenä Venäjää vastaan. Venäjä on sen verran eri maa kuin Neuvostoliitto, että eivätköhän heidän ulkopoliittiset suhteensa USA:n kanssa ole hyvässä mallissa ja keskusteluyhteys avoinna.

Minun puolestani kaikenlaisen sotilasyhteistyön voisi lakkauttaa tyystin, jottei sellainen enää tulehduttaisi valtioiden ulkopoliittisia suhteita. Tällä hetkellä olisi niin paljon tärkeämpiäkin globaaleja huolenaiheita. Todella turhauttavaa ajatella, kuinka huolehdittavana olisi tällä hetkellä ilmasto, ylikansoittumisongelmat, maahan- ja maastamuutto, mutta vaikutusvaltaisimmat valtiot jaksavat vaivata päätänsä kivikautisilla sota-asioilla.

USA:n poskettomat sotilasmenot ovat kaikista maailman asioista järjettömimmät ja sitä nyt ei ole tarpeen edes erikseen mainita. Tavallinen ihminen ei käsitäkään, kuinka paljon vaikka puolella siitä summasta saisi parannettua kelpo kansalaisten elinoloja siellä tuloerojen luvatussa maassa.

”Bush ja Israelin-vierailulla mukana ollut ulkoministeri Condoleezza Rice keskustelivat muistomerkillä siitä, että Yhdysvaltain olisi pitänyt estää Auschwitzia ja muita keskitysleirejä toimimasta toisen maailmansodan aikana.

Meidän olisi pitänyt pommittaa niitä, Bush oli sanonut ulkoministerilleen." (Ilta-Sanomat 11.1.2008.)

*APPLAUSE*

Olisihan Yhdysvaltojen seuraavaksi presidentiksi tarjolla myöskin demokraattien Dennis Kucinich, joka ajaa vaaliohjelmassaan mm. aselakien tiukentamista, kansainvälisen yhteistyön kehittämistä, Patriot Actin purkamista, ilmaista koulutusta sekä terveydenhuoltoa kaikille, kuolemantuomion kieltämistä, täysiä sosiaaliturvaetuja yli 65-vuotiaille ja muita pikkutärkeitä asioita. Eipä noilla eväillä ole mitään asiaa Yhdysvaltojen puikkoihin. Päinvastaisella agendalla tilanne voisi olla täysin toinen.

Puolustusbudjetin leikkaamisella saavutettavat hyödyt pätevät kaikkiin muihinkin maihin. Suomenkin puolustusmenoilla saisi tehtyä niin paljon hyvää vähätuloisten olojen parantamiseksi, mutta eipä asioille voi mitään. Asevarusteluun syydetään nyt ja jatkossakin rahaa kuin pohjattomaan kaivoon. Uusia ihmisentappovälineitä kehitellään ja rahaa palaa. Huokaus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä tähän palautetta, joka voi olla aivan mitä vain mielessäsi liikkuu. Kaikki luetaan ja noteerataan - niin ruusut kuin risutkin.