tiistaina, maaliskuuta 30, 2010

Radikaalista anarkismista ja hetero(valta)kulttuurista

Tiedä häntä miksi, mutta vietin lähestulkoon koko sunnuntai-illan lukien kaikenlaista jännää mm. seksuaalianarkismista, seksuaalivähemmistöjen tilanteesta ja yleisestä suhtautumisesta vallitsevaan tilanteeseen. Vierailin jopa Lepakkolaakson keskustelupalstalla katselemassa, mitä mieltä siellä ollaan Marja-Sisko Aallosta ja hänen tarinastaan. Sitä en kuitenkaan tässä käsittele.

Olen mahdollisesti maininnut jo aiemminkin jossain yhteydessä nokkelasta nuoresta naisesta, Akuliina Saarikoskesta, TV 1:n ajankohtaisohjelmien toimituspäällikkö, tai tämän tiedon mukaan ulkomaantoimittaja, Jyrki Saarikosken tyttärestä. Akuliinan taustoista voi lukea edellisen artikkelin lisäksi täältä. Lyhykäisyydessään jutun juoni tuntuu kuitenkin olevan se, että missä ikinä on konfliktia, hässäkkää, pahennusta ja epäkorrektiutta, on siellä myös Akuliina.

Isukin titteli on eittämättä auttanut häntä saamaan äänensä useaa keskivertoa mielipiteiden ilmaisijaa paremmin kuuluviin. Tästä hänelle sietää olla kateellinen, mutta varsinaisesta ulosannista voi olla monta mieltä. Hänessä kiteytyy ääri-ihminen lähes joka asiassa - jopa omien mielipiteiden ristiriitaisuudessa toistensa kanssa. Mahtaneeko paskantaa lavuaariin ja pestä kätensä vessanpytyssä ihan vain normien tuhoamisen vuoksi. Sekasortoa!

Akuliina on vienyt edustamansa homoseksuaalisen vähemmistön asioiden ajamisen astetta radikaalimmaksi ja olisi valmis aloittamaan ihmisten systemaattisen ohjaamisen homoseksuaaleiksi. Niin ikään hän haluaisi Suomeen konfliktia ja heterokulttuurin tuhoamista. Ensimmäisenä hävitettävien ainesten listalla on luonnollisesti heteromies, josta hänellä ei ole ensimmäistäkään hyvää asiaa sanottavanaan.

Myönnän, että olen joissain asioissa hänen kanssaan samoilla linjoilla, mutta suurimmassa osassa asioista kuin ihmeen kaupalla täysin eri mieltä. Korkeintaan minä kaipaan välillä jotain räväkkyyttä ja kunnon toimia politiikkaan. Positiivisessa ja kaikkia hyödyttävässä mielessä tosin. Heterokulttuurin murskaamisen lisäksi hän haluaisi avata valtiomme rajat, jotta ihmisiä saisi tulla ja mennä täysin rajoittamattomasti. Jopa rikollinen toiminta yhteiskunnassa pärjäämiseksi olisi hänen ihanneyhteiskunnassaan sallittua.

Jos heterokulttuuri olisi likimain tuhottu, rajat olleet auki toistakymmentä vuotta ja valtiomuoto konfliktien sävyttämä anarkia - vähintään yövartijavaltio - olisi mielenkiintoista tietää, että kuinka kukaan tulisi toimeen. Myöskin olisi mukava tietää ihmisten keskimääräinen eliniänodote, bruttokansantuote ja vuotuinen väestönkasvuprosentti. Olisiko ihmisten lisääntyminen pelkästään koeputkihedelmöityksen tai miespuolisten siitosorien varassa? Tämä ei käy ilmi hänen haastatteluistaan tai kirjoituksistaan.

Täysin hallitsemattomaan maahanmuuttoon liittyy kenties hänen absurdein teesinsä: Maahanmuuttajilla tulisi olla välittömästi rajojen sisäpuolelle astuttuaan täysi mahdollisuus esittää vaatimuksia jopa konfliktin turvin. Kantaväestön tulisi siis kaiketi olla täysin vastikkeetta nöyriä sekä avokätisiä maahamme tulevia kohtaan ja nostaa heitä jalustalle itseensä nähden. Tällä toimintamallilla olisi mielenkiintoista tietää, että kuinka kauan mikään elin, tuotantoyksikkö, tai jakeluverkosto pysyy pystyssä.

Lopputuloksena olisi nälänhätä, inflaatio, taloudellinen katastrofi, rikosaaltojen sarja, korruptio, sissijärjestöt ja lopulta sisällissota. Luulisi kosmopoliitin huomanneen tämän kiistattoman tosiseikan ihannoimastaan kolmannesta maailmasta. Zimbabwessa, Nigerissä, Angolassa tai Sri Lankassa asuvilla ei nimittäin ole kivaa edellä mainittujen olosuhteiden vuoksi ja siksi ko. maista ylipäätään pyrkii väkeä Eurooppaan. Inflaation, entistä korkeamman työttömyyden, kansainvälisen rikollisuuden, olemattoman huoltosuhteen, talouskatastrofin ja korruption estämiseksi maahanmuuttoa säännöstellään ja rajoitetaan. Tämän johdosta sitä tulisi kiristää entisestään tilanteen turvaamiseksi vielä tulevaisuudessakin.

"All I wanna do is - bang bang bang bang - take your money!"


Tällaisia terveisiä välittää Sri Lankasta Britanniaan sisällissotaa paennut tamilisissin tytär, musiikkimaailman tähtiartisti (Akuliinan mukaan, itse en ole koskaan kuullutkaan) M.I.A, Mathangi "Maya" Arulpragasam, jossain kappaleessaan.

"Poliittista viestiä - ja toiminnan avausta - ei voisi paremmin muotoilla: hyvästit protestanttiselle työetiikalle ja nöyryyttämisen maahanmuuttopolitiikalle - rajat auki ja rahat niille joille ne kuuluu!"


Näin tähän tuumii maailman melskeissä aivosolunsa nyrjäyttänyt, todellisuudentajunsa ja loogisen ajattelukykynsä kadottanut Akuliina Saarikoski. Jos hänellä nyt on koskaan moista terveeseen järkeen ja yksinkertaiseen matematiikkaan sekä historian tulkintaan perustuvaa päättelytaitoa ollutkaan. Olen satavarma siitä, että Aksullekin tulee tippa linssiin, kun toveri anarkisti tulee ja vie lompakon oman elämisensä rahoittamiseksi.

Skenaario: Akuliina käy hankkimassa ihanneyhteiskunnassaan ruokaa (kapitalistinen elintarvikeliike tuskin on toiminnassa), mutta kotimatkalla vastaan kävelee romaninainen, joka varastaa ruokakassin. Syynä hänellä on kova nälkä, koska anarkia on vienyt hänen toimeentulonsa. No, se on pätevä selitys, koska:

Ei ole relevanttia, onko teko laillinen vai laiton, kunhan se on perusteltu.


Näin on Akuliina itse aikoinaan järkeillyt. Alkuperäinen haastattelu on ollut Helsingin sanomien NYT-liitteessä, eikä minulla ole syytä epäillä kirjoittajan vääristelleen hänen sanomisiaan. Hän kääntyy siis 180 astetta ja käy uudestaan paikassa, josta saa ruokaa. Viimeiset rahat menevät sinne, eikä lisätienestejä ole tulossa, koska sosiaaliturvajärjestelmä on luhistunut ensimmäisenä uuden yhteiskuntamallin astuttua voimaan.

Kotimatkalla vastaan tulee toinen, entistäkin nälkäisempi sälli, joka on vieläpä varsin riuska. Akuliinallekin on jo tullut kova nälkä kävellessä. Kuka ratkaisee, että kummalla on kovempi nälkä ja kumpi on oikeutettu ruokakassiin? Ei ainakaan mikään auktoritäärinen virkamies, koska fasistipoliisi on lakkautettu. Käyttöön otetaan siis kenties väkivalta ja vahvempi voittaa. Akuliinan maha jää taas kurnimaan. Hänen täytyy siis vuorostaan koettaa varastaa ruokaa, jotta pysyy hengissä.

Onko tämä nyt ihan oikeasti toimiva järjestelmä verrattuna nykyiseen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä tähän palautetta, joka voi olla aivan mitä vain mielessäsi liikkuu. Kaikki luetaan ja noteerataan - niin ruusut kuin risutkin.